opiskelu ja lukio/tyttöjen välinen kilpailu-->syömishäiriöt

niin hei hei olen 18vuotias tyttö ja mulla on anoreksia. 160cm/39kg-40kg.kun menin lukioon päätin että olen parempi siellä kuin siskoni ja veljeni. päätin että kirjoitan vähintään kolme L:ää. Päätin että mun on oltava parempi koska olin ollut varsinainen kauhukakara yläasteella. ongelmia opettajien kanssa, kotiin soiteltiin koulusta milloin mistäkin syystä. tupakanpoltto, saatananpalvoja epäilyt ym ym...en halunnut enää tuottaa yhtään päänvaivaa vanhemmilleni. halusin että he saavat olla minusta ylpeitä vihdoinkin niinkuin sisaruksistanikin joita kehuttiin meidän perheessä vieraille ja sukulaisille. mulla meni koulussa vain aina "ihan hyvin". Luin kuin hullu joka koeviikko tein läksyt tunnollisesti ym. minun oli oltava parempi kuin likkakaverini koulussa. nekin halus olla mua parempia. kokeiden palautuspäivänä kaikki kyselivät toistensa tuloksia ja ilmeet synkkenivät niillä jotka olivat saaneet 9 ja kirkastuivat niillä jotka olivat saaneet kymppejä. olin ollut 9 luokan jälkeisenä kesänä jäätelökioskilla kesätöissä ja syönyt jäätelöä sen verran että oli tullut kesän aikana pari kiloa lisää. 54 kiloa näytti puntari kesän jälkeen kun se oli ennen sitä 52. kateellisena katselin laihoja kavereitani jotka olivat about sen 52. halusin ne kaksi kiloa pois ja aijoin hieman laihduttaa.. vähensin vähän rasvaa ja söin enemmän kasviksia ja selailin äitin painonvartija vihkosia. päätin että mun piti olla yhtä laiha kuin kaverini koulussa. äätin että en saanut olla ´lihava niinkuin sisarukseni.en minä joka olin aina ollut "meidän perheen hoikka tyttö" laihdutus jatkui 52kilonkin jälkeen sitten halusin olla 50 ja sitten 49 ja sitten 47 koska yks kaverikin oli sen verran ja sitten 45 jne. laihduttaminen paheni samaa tahtia kuin pänttäämiseni sen kuin kiristyi. Kakkosen talvella tilanne kärjistyi... mun hoitohevoseni ja lemmikkini kuoli, mulla ei ollut koulussa enää kavereita. oltiin jotenkin ettäännytty. pihalla oli helvetin kylmä ja koulussa olin oppitunnillakin aivan jäässä.unettomat yöt tulivat aamuyöt vain pyörin sängyssä. koulun jälkeen ei ollut muuta tekemistä ku vain lukea koulukirjoja pihallekkaan ei tarjennut mennä...koeviikko joulun jälkeen: luin kuin pieni eläin oli PAKKO saada edes jostain kymppi. neljät reaalikokeet ja kaksi kielen koetta plus äikkä. yöllä en nukkunut silmäystäkään. selkä ja niska oli ihan jumissa kun ensin istuin päivän tekemässä koetta ja siten kotona lukemassa keittiön pöydän ääressä koko päivän. viikonloppu välissä. armoton lenkkeily päälle. sen viikon jälkeen romahdin en jaksanut enää mitään en saanut nukuttua vaikka univelkaa oli luoja ties miten paljon. tulin melkein joka päivä liian aikaisin koulusta pääkivun vuoksi. tuntui etten jalkaa jaksanut liikuttaa mutta silti piti kävellä jokapaikkaan. etten vain lihoisi. rukoilin mielessäni että joku tulisi ja veisi mut jo hoitoon tajusin olevani sairas. laihduin vain koko ajan lisää.maaliskuussa lopulta äiti vei mut lääkäriin kun en lupauksista huolimatta syönyt kunnolla. siellä mä kuulin sen ekan kerran jonkun toisen suusta enkä vain omana epäilynä kun se lääkäri sanoi. "sulla on anoreksia" mä olin niin onnellinen vihdoin sanin apua. ja mä haluan parantua. ja paranen vaikka se on osoittunut helvetin vaikeaksi. mutta mä paranen. Se mitä mä haluan sanoa on se että lukio on anoreksiaa ja tyttöjen itsensä loppuunajoon johtava laitos syytän täysin opiskelupaikkaani sairaudestani. Koulut kilpailevat välinsä, opettajat ja koti odottaa liikaa ja koulussa on oppilasten kesken verinen kilpailu ja ns."paremmat piirit" ja "huonommat piirit" ja ruokalassa jokaikinen tyttö syö vain salaattia tai ovat kasvisruokailijoita ja jokainen järjestään laihdutuskuurilla. TÄLLE PITÄISI TOSISSAAN TEHDÄ JOTAIN!
nyt myöhemmin olen kuullut että yks tyttö jota aina ihalin kuinka ihanan laiha se oli..niin et sillä on ollu anoreksia joka on nyttemmin muuttunut bulimiaksi...
mutta minä en oksenna en takuulla minä paranen ja saan rintani ja sopusuhtaisen kroppani, kuukautiseni takaisin ja lakkaan näyttämästä laihalta pojalta. minä paranen ja minusta tulee uusi uljas NAINEN joka pärjää elämässä ja on onnellinen. Enkä minä todellakaan tarvitse siihen onnellisuuteen kolmea L:ää!
THE END