henkilökohtainen avustaja

-----------------

Hei!

Nyt kaipaisin pikaisesti neuvoja ja mielipiteitänne henkilökohtaisen avustajan työstä. Mietin tässä että ryhtyisinkö sellaiseen. Miten menee kaikki vuosilomat yms? entä jos jää äitiyslomalle? Kertokaa plussia ja miinuksia ko. työstä! Olisi kokoaikainen ja vakituinen työ tiedossa. Mitä olette mieltä?

279

37564

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • .............

      On tapauskohtaista, mutta yleisintä taitaa olla, että ei ole esim. 3kk:n palkallista äitiyslomaa, sairaslomalta saa palkkaa vain yhdeksän päivää, sen jälkeen siirtyy kelan päivärahoille. Katso työlainsäädännöstä, siellä kerrotaan perusasiat, joita on pakko noudattaa. Toiset kunnat sitten antavat muita etuja (siis niiden mukaan maksetaan avustukset työnantajalle eli avustettavalle.)

      Lomat kertyy normaalisti, työterveyshuolto on yleensä se lakisääteinen minimi. Lomarahoja ei yleensä makseta, mutta loma-ajan palkka tietysti.

      Voit kysellä asioista myös ko. kunnan vammaispalveluvirastosta, tai minkä niminen se siellä sitten onkaan.

      • Ainakin Helsingissä kierretään työterveyshuoltoa sillä, että ALKUtarkastukseen on vuoden jono, joka (ilmeisesti) alkaa alusta jos työsuhde katkeaa. Työterveyshuolto on kuitenkin terveyskeskuksessa.

        Sen minä lisäksi sanon, että tämä tuppaa olemaan melko yksinäistä puuhaa.


      • Anonyymi

        Kelan äitiyspäiväraha lasketaan työtulojen mukaan eli ei se ihan huono ole.


      • Anonyymi
        Pre_Kaarina kirjoitti:

        Ainakin Helsingissä kierretään työterveyshuoltoa sillä, että ALKUtarkastukseen on vuoden jono, joka (ilmeisesti) alkaa alusta jos työsuhde katkeaa. Työterveyshuolto on kuitenkin terveyskeskuksessa.

        Sen minä lisäksi sanon, että tämä tuppaa olemaan melko yksinäistä puuhaa.

        Minusta on hyvä,että on yksinäistä puuhaa. En siedä työkavereita. Vammaiselle voin sanoa mitä vain eikä se uskalla änkyröidä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta on hyvä,että on yksinäistä puuhaa. En siedä työkavereita. Vammaiselle voin sanoa mitä vain eikä se uskalla änkyröidä.

        Yes!


    • Älä nyt lomalle jäämistä heti ensimmäiseksi ajattele. Minulla oli viimeksi loma kun olin yliopistossa nuorena.

      Lasta ei kannata hankkia, lapsilla ei ole tulevaisuutta.

      Henkilökohtaisen avustajan työn mukavuus tai inhottavuus riippuu täysin avustettavasta ja henkilökemioista hänen kanssaan.
      Eri kunnissa on myös palkanmaksu hoidettu eri tavoin.

      Minulla on yhdellä avustettavalla 15 tuntia ja lisäksi teen silppuna erilaisia hoitotoimenpiteitä. Säilyy mielenkiinto yllä, mutta onpahan tosi rasittavaa toisinaan eikä ikinä tietenkään voi suunnitella yhtään mitään.

      Suunnittelemisesta senkin verran, että päivät saattavat venyä, koska kuljetuspalveluun ei ole luottamista. Siis jos kuljetuspalvelua tarvitaan. Muutenkin joutuu venymään ja joustamaan, joten äitiydet ja lomat ovat minusta kommarihöpinää.

      Vastineeksi saat useimmiten tehdä työtä, jolla ihan oikeasti on tarkoitus.

      • Anonyymi

        Minä laitan kaikki ylitunnit kyllä listaan. En varmasti tee tätä minuuttiakaan ilmaiseksi 😂


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä laitan kaikki ylitunnit kyllä listaan. En varmasti tee tätä minuuttiakaan ilmaiseksi 😂

        Mutta kun niistä ylitöista ei saa palkkaa jos ei ole toisin sovittu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta kun niistä ylitöista ei saa palkkaa jos ei ole toisin sovittu.

        Kyllä on kaikki maksettu.


    • Hilkka_D

      Olet varmasti tehnyt jo päätöksesi, mutta tiedoksi kaikille jotka aikovat avustajaksi, että avustajilla ei ole lainkaan työehtosopimusta, eli esim. lomaltapaluurahaa ei heru penniäkään. Tämä tuli minulle täysin yllätyksenä vuoden ketäneessä työsuhteessa, kun jäin kesälomalle elokuussa.

      Palkka on aikas onneton ja mikäli haluaa työn jossa voi edetä eteenpäin, älä lähde avustajaksi. Vaikka tiskaisit, imuroisit ja jynssäisit avustettavan kodin kuinka huolellisesti, et pääse etenemään urallasi mihinkään.

      Avustettavasta riippuu paljon työn yleinen laatu. Mikäli avustettava nyhjöttää aina vain kotona, voi työ olla aikas tylsää. Mutta jos avustettava taas viipottaa pitkin maailmaa, voi työssä olla mielenkiintoisiakin työsuhde-etuja.

      Minä jatkan avustajan työtä, kunnes löydän jonkun koulutustani vastaavan työpaikan.

      • pörröpää

        Minulla erittäin paskamainen avustajan paikka,viisi-kuusi tun.päivässä.aamulla alkaa heti keittiön siivous,koneen tyhjennys ja täyttö.ruuan laittoa koko perheelle,avustettava sanoi että hänhän hoituu siinä sivussa.Taukoja ei kuuluis muka ollenkaan.Että PIIAN paikka meikäläisellä,mutta pakko on olla ku ei oo muutakaan työtä.


      • Maryan -80
        pörröpää kirjoitti:

        Minulla erittäin paskamainen avustajan paikka,viisi-kuusi tun.päivässä.aamulla alkaa heti keittiön siivous,koneen tyhjennys ja täyttö.ruuan laittoa koko perheelle,avustettava sanoi että hänhän hoituu siinä sivussa.Taukoja ei kuuluis muka ollenkaan.Että PIIAN paikka meikäläisellä,mutta pakko on olla ku ei oo muutakaan työtä.

        Onpas paljon negatiivisia kokemuksia. Kysyjä on tietysti jo ratkaisunsa tehnyt, toivottavasti ei kuitenkaan näiden kirjoitusten pohjalta. Halusinpahan nyt kuitenkin todeta, että minulla ainakin on ihan hyviä kokemuksia ko. työstä. Meillä pelaa yhteistyö avustettavani kanssa, eikä työhöni liityy juurikaan nostelua, eikä siivousta, vain kevyet kotityöt (tiskikone, pyykit, yleinen järjestely, ruoanlaitto). Ruoan laitan useimmiten itse (siis jos ei ole muita menoja), ja siinä kuluu aika rattoisasti, koska pidän ruoan laitosta. Avustettavani on vieläpä ollut melko menevä tapaus, eli päivät ovat usein vauhdikkaita, ja erilaisia. Monissa juhlissakin olen ollut hänen kanssaan, sekä matkoilla. Käymme esim. hänen ihastuttavalla mökillään pari-kolme kertaa vuodessa, joka on todella mukavaa vaihtelua arkeen. Siellä pääsen käymään heidän upeassa rantasaunassaankin, ja muutenkin viettämään mukavia hetkiä.

        Ainut huono puoli on surkea palkka. Kyllä minä silti loma-ja lomaltapaluurahatkin saan.


      • rimula
        Maryan -80 kirjoitti:

        Onpas paljon negatiivisia kokemuksia. Kysyjä on tietysti jo ratkaisunsa tehnyt, toivottavasti ei kuitenkaan näiden kirjoitusten pohjalta. Halusinpahan nyt kuitenkin todeta, että minulla ainakin on ihan hyviä kokemuksia ko. työstä. Meillä pelaa yhteistyö avustettavani kanssa, eikä työhöni liityy juurikaan nostelua, eikä siivousta, vain kevyet kotityöt (tiskikone, pyykit, yleinen järjestely, ruoanlaitto). Ruoan laitan useimmiten itse (siis jos ei ole muita menoja), ja siinä kuluu aika rattoisasti, koska pidän ruoan laitosta. Avustettavani on vieläpä ollut melko menevä tapaus, eli päivät ovat usein vauhdikkaita, ja erilaisia. Monissa juhlissakin olen ollut hänen kanssaan, sekä matkoilla. Käymme esim. hänen ihastuttavalla mökillään pari-kolme kertaa vuodessa, joka on todella mukavaa vaihtelua arkeen. Siellä pääsen käymään heidän upeassa rantasaunassaankin, ja muutenkin viettämään mukavia hetkiä.

        Ainut huono puoli on surkea palkka. Kyllä minä silti loma-ja lomaltapaluurahatkin saan.

        Mikä kunta maksaa lomaltapaluurahan?? Enpä ole moista kuullutkaan!
        Miten lomamatkoilta saat palkan, tuntien mukaan??


      • Maryan-80
        rimula kirjoitti:

        Mikä kunta maksaa lomaltapaluurahan?? Enpä ole moista kuullutkaan!
        Miten lomamatkoilta saat palkan, tuntien mukaan??

        Olen töissä Helsingin kaupungilla. Kyllä ainakin rahaa tilille tippuu, kun lomalta palaan, käsittääkseni se on silloin lomaltapaluuraha...
        Matkoista...Tuntien mukaan se palkka määräytyy. Eihän ne mitään 24h/vrk palkkaa maksa, vaikka tavallaan olen vuorokauden ympäri vastuussa avustettavastani. Yöt saan kyllä yleensä kukkua/nukkua rauhassa (olen melkoinen yökukkuja), että eipä tuo niin haittaa, ettei siitä makseta, mutta joskus avustettavani on pudonnut sängystä, tai toisinaan hänet pitää viedä vessaan, eli aina pitää varautua olemaan käytettävissä. Yleensä lasken tunnit siitä mistä hommat alkaa (eli avustettava herää, joka on yleensä puolen päivän tienoilla), siihen kun peittelen hänet yöpuulle (n. klo: 21.-22.00.) Hän yleensä vielä lukee tai katsoo telkkaria tämän jälkeen, mutta siihen lasken työpäiväni päättyneeksi. Kuten huomaat ei ne tuntimäärät tule olemaan mitään överisuuria, enkä tiedä, et jos oisin pidempiä aikoja matkoilla, tulis aika paljon ylitöitä. Ei ehkä katsottais hyvällä, mut en oo yleensä, kun vkonlopun, eihän siitä tuu kun la tollanen kunnon pitkä päivä.


      • hk avustaja
        pörröpää kirjoitti:

        Minulla erittäin paskamainen avustajan paikka,viisi-kuusi tun.päivässä.aamulla alkaa heti keittiön siivous,koneen tyhjennys ja täyttö.ruuan laittoa koko perheelle,avustettava sanoi että hänhän hoituu siinä sivussa.Taukoja ei kuuluis muka ollenkaan.Että PIIAN paikka meikäläisellä,mutta pakko on olla ku ei oo muutakaan työtä.

        Yksi kahvitauko kuuluu. Käy lukemassa työehtosopimus www.heta-liitto.fi. Jos avustattava ei vammattomana tekisi ko hommia, ne ei tehtäviisi kuulu. Olet avustaja. Et kotipalvelutyöntekijä! Juttele ensin työnantajasi kanssa. Tai ota yhteyttä ammattiliittoon tai työsuojelupiiriin!


      • hk avustaja
        Maryan-80 kirjoitti:

        Olen töissä Helsingin kaupungilla. Kyllä ainakin rahaa tilille tippuu, kun lomalta palaan, käsittääkseni se on silloin lomaltapaluuraha...
        Matkoista...Tuntien mukaan se palkka määräytyy. Eihän ne mitään 24h/vrk palkkaa maksa, vaikka tavallaan olen vuorokauden ympäri vastuussa avustettavastani. Yöt saan kyllä yleensä kukkua/nukkua rauhassa (olen melkoinen yökukkuja), että eipä tuo niin haittaa, ettei siitä makseta, mutta joskus avustettavani on pudonnut sängystä, tai toisinaan hänet pitää viedä vessaan, eli aina pitää varautua olemaan käytettävissä. Yleensä lasken tunnit siitä mistä hommat alkaa (eli avustettava herää, joka on yleensä puolen päivän tienoilla), siihen kun peittelen hänet yöpuulle (n. klo: 21.-22.00.) Hän yleensä vielä lukee tai katsoo telkkaria tämän jälkeen, mutta siihen lasken työpäiväni päättyneeksi. Kuten huomaat ei ne tuntimäärät tule olemaan mitään överisuuria, enkä tiedä, et jos oisin pidempiä aikoja matkoilla, tulis aika paljon ylitöitä. Ei ehkä katsottais hyvällä, mut en oo yleensä, kun vkonlopun, eihän siitä tuu kun la tollanen kunnon pitkä päivä.

        Siis olet avustettavan luona vuorukauden ympäri pitää maksaa jos et ole perheenjäsen.

        Tuki palkka määräytyy avustettavan käytettävissä olevien tuntien mukaan (jos et ole omainen). Ota yhteyttä työsuojelupiiriin tai ammattiliittoosi. Voit kysyä apua myös Kynnys ry:stä.


      • Ei 24/7
        Maryan-80 kirjoitti:

        Olen töissä Helsingin kaupungilla. Kyllä ainakin rahaa tilille tippuu, kun lomalta palaan, käsittääkseni se on silloin lomaltapaluuraha...
        Matkoista...Tuntien mukaan se palkka määräytyy. Eihän ne mitään 24h/vrk palkkaa maksa, vaikka tavallaan olen vuorokauden ympäri vastuussa avustettavastani. Yöt saan kyllä yleensä kukkua/nukkua rauhassa (olen melkoinen yökukkuja), että eipä tuo niin haittaa, ettei siitä makseta, mutta joskus avustettavani on pudonnut sängystä, tai toisinaan hänet pitää viedä vessaan, eli aina pitää varautua olemaan käytettävissä. Yleensä lasken tunnit siitä mistä hommat alkaa (eli avustettava herää, joka on yleensä puolen päivän tienoilla), siihen kun peittelen hänet yöpuulle (n. klo: 21.-22.00.) Hän yleensä vielä lukee tai katsoo telkkaria tämän jälkeen, mutta siihen lasken työpäiväni päättyneeksi. Kuten huomaat ei ne tuntimäärät tule olemaan mitään överisuuria, enkä tiedä, et jos oisin pidempiä aikoja matkoilla, tulis aika paljon ylitöitä. Ei ehkä katsottais hyvällä, mut en oo yleensä, kun vkonlopun, eihän siitä tuu kun la tollanen kunnon pitkä päivä.

        No et missään tapauksessa voi olla 24/7 töissä eikä kukaan muukaan avustaja. Työaikalaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960605
        Työnantajallesi voi kertoa tästä sivustosta.
        http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/vammaispalvelujen-kasikirja/itsenaisen-elaman-tuki/henkilokohtainen-apu/henkilokohtainen-avustaja-ja-tyolainsaadanto/


      • orija
        Maryan -80 kirjoitti:

        Onpas paljon negatiivisia kokemuksia. Kysyjä on tietysti jo ratkaisunsa tehnyt, toivottavasti ei kuitenkaan näiden kirjoitusten pohjalta. Halusinpahan nyt kuitenkin todeta, että minulla ainakin on ihan hyviä kokemuksia ko. työstä. Meillä pelaa yhteistyö avustettavani kanssa, eikä työhöni liityy juurikaan nostelua, eikä siivousta, vain kevyet kotityöt (tiskikone, pyykit, yleinen järjestely, ruoanlaitto). Ruoan laitan useimmiten itse (siis jos ei ole muita menoja), ja siinä kuluu aika rattoisasti, koska pidän ruoan laitosta. Avustettavani on vieläpä ollut melko menevä tapaus, eli päivät ovat usein vauhdikkaita, ja erilaisia. Monissa juhlissakin olen ollut hänen kanssaan, sekä matkoilla. Käymme esim. hänen ihastuttavalla mökillään pari-kolme kertaa vuodessa, joka on todella mukavaa vaihtelua arkeen. Siellä pääsen käymään heidän upeassa rantasaunassaankin, ja muutenkin viettämään mukavia hetkiä.

        Ainut huono puoli on surkea palkka. Kyllä minä silti loma-ja lomaltapaluurahatkin saan.

        mina olin avustaja 2 vuotta. Ihan ilman oikeuksia orija hommaJoutuin avustettava sisko orjaksi, joka oli niskassa kiinni jatkuuvasti.minun mielestäni se juuri tässä on raskas että ei ole TES si , ei mitä . Ihan villi työpaikka missä ihan asjaton henkilö pomputti päivät pitkät.Rahat otetti nopeasti talteen ja muutkuin valtiolta kiskomaan velile hoito rahoja. Vähän kriminaalista, mutta kuka välitää.


      • orija
        Maryan -80 kirjoitti:

        Onpas paljon negatiivisia kokemuksia. Kysyjä on tietysti jo ratkaisunsa tehnyt, toivottavasti ei kuitenkaan näiden kirjoitusten pohjalta. Halusinpahan nyt kuitenkin todeta, että minulla ainakin on ihan hyviä kokemuksia ko. työstä. Meillä pelaa yhteistyö avustettavani kanssa, eikä työhöni liityy juurikaan nostelua, eikä siivousta, vain kevyet kotityöt (tiskikone, pyykit, yleinen järjestely, ruoanlaitto). Ruoan laitan useimmiten itse (siis jos ei ole muita menoja), ja siinä kuluu aika rattoisasti, koska pidän ruoan laitosta. Avustettavani on vieläpä ollut melko menevä tapaus, eli päivät ovat usein vauhdikkaita, ja erilaisia. Monissa juhlissakin olen ollut hänen kanssaan, sekä matkoilla. Käymme esim. hänen ihastuttavalla mökillään pari-kolme kertaa vuodessa, joka on todella mukavaa vaihtelua arkeen. Siellä pääsen käymään heidän upeassa rantasaunassaankin, ja muutenkin viettämään mukavia hetkiä.

        Ainut huono puoli on surkea palkka. Kyllä minä silti loma-ja lomaltapaluurahatkin saan.

        mina olin avustaja 2 vuotta. Ihan ilman oikeuksia orija hommaJoutuin avustettava sisko orjaksi, joka oli niskassa kiinni jatkuuvasti.minun mielestäni se juuri tässä on raskas että ei ole TES si , ei mitä . Ihan villi työpaikka missä ihan asjaton henkilö pomputti päivät pitkät.Rahat otetti nopeasti talteen ja muutkuin valtiolta kiskomaan velile hoito rahoja. Vähän kriminaalista, mutta kuka välitää.


      • ihanaa
        Maryan -80 kirjoitti:

        Onpas paljon negatiivisia kokemuksia. Kysyjä on tietysti jo ratkaisunsa tehnyt, toivottavasti ei kuitenkaan näiden kirjoitusten pohjalta. Halusinpahan nyt kuitenkin todeta, että minulla ainakin on ihan hyviä kokemuksia ko. työstä. Meillä pelaa yhteistyö avustettavani kanssa, eikä työhöni liityy juurikaan nostelua, eikä siivousta, vain kevyet kotityöt (tiskikone, pyykit, yleinen järjestely, ruoanlaitto). Ruoan laitan useimmiten itse (siis jos ei ole muita menoja), ja siinä kuluu aika rattoisasti, koska pidän ruoan laitosta. Avustettavani on vieläpä ollut melko menevä tapaus, eli päivät ovat usein vauhdikkaita, ja erilaisia. Monissa juhlissakin olen ollut hänen kanssaan, sekä matkoilla. Käymme esim. hänen ihastuttavalla mökillään pari-kolme kertaa vuodessa, joka on todella mukavaa vaihtelua arkeen. Siellä pääsen käymään heidän upeassa rantasaunassaankin, ja muutenkin viettämään mukavia hetkiä.

        Ainut huono puoli on surkea palkka. Kyllä minä silti loma-ja lomaltapaluurahatkin saan.

        Minulla on myös mitä positiivisin avustettava,kysyy aina mielipidettäni asioista ym,käymme kaupassa ja samalla juomme kahvit,on aina tarjonnut ,samoin kun laitamme ruokaa niin syömme yhdessä,eikä kysele maksua,mitä hurmaavin vanhan ajan herrasmies,oikea harmaa kettu positiivisessa mielessä,eei ole kosskan edes yrittänyt teetättää mitään mikä ei kuulu toimen kuvaan,on kohtelias aina sanoo huomenet ja heipat hän jaksaa kuunnella jos on ollut itsellä huolia,tuntuu että näille palstoille kirjoittaa vain ne katkerat ihmiset jotka ovat kyllästyneet itseensä,kyllä on ihanaa mennä aamuisin töihin tämän harmaa-ketun kotiin,jään varmaan kaipaaamaan häntä kunjoskus työ loppuu,jos harmaa-kettu olisi 30-40 vuotta nuorempi niin siitä minä flikka nappaisin itselleni ukon....


      • Anonyymi
        Maryan -80 kirjoitti:

        Onpas paljon negatiivisia kokemuksia. Kysyjä on tietysti jo ratkaisunsa tehnyt, toivottavasti ei kuitenkaan näiden kirjoitusten pohjalta. Halusinpahan nyt kuitenkin todeta, että minulla ainakin on ihan hyviä kokemuksia ko. työstä. Meillä pelaa yhteistyö avustettavani kanssa, eikä työhöni liityy juurikaan nostelua, eikä siivousta, vain kevyet kotityöt (tiskikone, pyykit, yleinen järjestely, ruoanlaitto). Ruoan laitan useimmiten itse (siis jos ei ole muita menoja), ja siinä kuluu aika rattoisasti, koska pidän ruoan laitosta. Avustettavani on vieläpä ollut melko menevä tapaus, eli päivät ovat usein vauhdikkaita, ja erilaisia. Monissa juhlissakin olen ollut hänen kanssaan, sekä matkoilla. Käymme esim. hänen ihastuttavalla mökillään pari-kolme kertaa vuodessa, joka on todella mukavaa vaihtelua arkeen. Siellä pääsen käymään heidän upeassa rantasaunassaankin, ja muutenkin viettämään mukavia hetkiä.

        Ainut huono puoli on surkea palkka. Kyllä minä silti loma-ja lomaltapaluurahatkin saan.

        Surkea palkka,kun ei oteta huomioon aiempia työkokemus vuosia. Työnantaja yks kaunis päivä oli päättänyt irti sanoa työntekijän,eikä päästänyt sisälle. Onneksi on JHL liitto tukena.


      • Anonyymi
        rimula kirjoitti:

        Mikä kunta maksaa lomaltapaluurahan?? Enpä ole moista kuullutkaan!
        Miten lomamatkoilta saat palkan, tuntien mukaan??

        Jos avustettava, eli työnantaja, kuuluu Heta liittoon niin esim lomarahat yms tulevat kuten muillakin.
        Kannattaa tutustua Heta liiton sivuilla tähän työhön liittyviin ohjeisiin.


      • Anonyymi

        Keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeelle Henkilökohtainen avustaja on 2 180 euroa kuukaudessa. Palkka oli kuntasektorilla 2 162 € (268 yksittäistä palkkaa) ja yksityisellä sektorilla 2 197 € (301 yksittäistä palkkaa). Keskipalkka perustuu koko maan palkkatietoihin vuodelta 2021.

        Mitä onnetonta tässä on ?
        Monella saattaa olle muutama avustettava
        Joten palkka on kyllä kohillaan


      • Anonyymi
        orija kirjoitti:

        mina olin avustaja 2 vuotta. Ihan ilman oikeuksia orija hommaJoutuin avustettava sisko orjaksi, joka oli niskassa kiinni jatkuuvasti.minun mielestäni se juuri tässä on raskas että ei ole TES si , ei mitä . Ihan villi työpaikka missä ihan asjaton henkilö pomputti päivät pitkät.Rahat otetti nopeasti talteen ja muutkuin valtiolta kiskomaan velile hoito rahoja. Vähän kriminaalista, mutta kuka välitää.

        Jouduit! Oma vikasi
        Ei sinun tarvitse tehdä niin kuin muut haluaa teillähän on sopimus
        On vaikeaa löytää hyvä työntekijä näihin hommiin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Surkea palkka,kun ei oteta huomioon aiempia työkokemus vuosia. Työnantaja yks kaunis päivä oli päättänyt irti sanoa työntekijän,eikä päästänyt sisälle. Onneksi on JHL liitto tukena.

        Keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeelle Henkilökohtainen avustaja on 2 180 euroa kuukaudessa. Palkka oli kuntasektorilla 2 162 € (268 yksittäistä palkkaa) ja yksityisellä sektorilla 2 197 € (301 yksittäistä palkkaa). Keskipalkka perustuu koko maan palkkatietoihin vuodelta 2021.


      • Anonyymi
        orija kirjoitti:

        mina olin avustaja 2 vuotta. Ihan ilman oikeuksia orija hommaJoutuin avustettava sisko orjaksi, joka oli niskassa kiinni jatkuuvasti.minun mielestäni se juuri tässä on raskas että ei ole TES si , ei mitä . Ihan villi työpaikka missä ihan asjaton henkilö pomputti päivät pitkät.Rahat otetti nopeasti talteen ja muutkuin valtiolta kiskomaan velile hoito rahoja. Vähän kriminaalista, mutta kuka välitää.

        Oletko romani?


      • Anonyymi
        orija kirjoitti:

        mina olin avustaja 2 vuotta. Ihan ilman oikeuksia orija hommaJoutuin avustettava sisko orjaksi, joka oli niskassa kiinni jatkuuvasti.minun mielestäni se juuri tässä on raskas että ei ole TES si , ei mitä . Ihan villi työpaikka missä ihan asjaton henkilö pomputti päivät pitkät.Rahat otetti nopeasti talteen ja muutkuin valtiolta kiskomaan velile hoito rahoja. Vähän kriminaalista, mutta kuka välitää.

        Aivan hirveä työ.


      • Anonyymi
        UUSI
        pörröpää kirjoitti:

        Minulla erittäin paskamainen avustajan paikka,viisi-kuusi tun.päivässä.aamulla alkaa heti keittiön siivous,koneen tyhjennys ja täyttö.ruuan laittoa koko perheelle,avustettava sanoi että hänhän hoituu siinä sivussa.Taukoja ei kuuluis muka ollenkaan.Että PIIAN paikka meikäläisellä,mutta pakko on olla ku ei oo muutakaan työtä.

        Miyäs sun pitäis tehdä?


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeelle Henkilökohtainen avustaja on 2 180 euroa kuukaudessa. Palkka oli kuntasektorilla 2 162 € (268 yksittäistä palkkaa) ja yksityisellä sektorilla 2 197 € (301 yksittäistä palkkaa). Keskipalkka perustuu koko maan palkkatietoihin vuodelta 2021.

        Miten muka palkkasi pitäisi olla suurempi!
        Jos olet sairaana ja avustettava ei ota sijaista, tunnit kuulemma hänelrä vähennetään sinun palkkaasi???? Kertoi avustajani tänään
        19.4.2024


    • Avustajana_olen

      Suosittelen, että teet ensin vähän lyhyemmän määräaikaisen sopimuksen ja vielä koe-ajan kanssa. Niin että näät minkälainen henkilö on työnantajana ja jne. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, että asiat sujuu työssä niin kuin pitäisi. Minun työnantajani käyttää avustajiaan psykologeinaan. Hän ruotii psyykkisiä ongelmiaan sekä ongelmia ihmissuhteissaan kaikkien avustajiensa kanssa. Lisäksi jos hänellä ollut riitaa toisen avustajan kanssa, hän saattaa haukkua tuon avustajan kaikille muille avustajille. Minuakin hän on mm. sanonut vihaavansa toiselle avustajalle ihan typerästä syystä. Hän vihaa varmaan suurinta osaa tapaamistaan ihmisistä.

      Koko ajan pitäisi jaksaa kuunnella, koko ajan ottaa vastaan häneltä juttua. Hän saattaa myös alkaa ihan yhtäkkiä itkemään tai raivoamaan. Työ onkin pääasiassa henkistä tukemista ja rauhoittelua vaikeassa elämäntilanteessa, minkä sairaus aiheuttanut. Tämä oli alussa ihan hirveän raskasta. Tuntui, että masennun itsekin ja menetän elämän iloni. Ajan kanssa sitten opin olemaan niin, etteivät tunteenpurkaukset ja jutut vaikuttaneet ihan niin voimallisesti. On syytä myös valmistautua olemaan töissä niin vkl:t kuin juhlapyhät. Minulla ei ole mitään tiettyjä vapaapäiviä viikonaikana.
      Voivat vaihdella ihan miten sattuu.

      • työnantaja

        Kerrot ettei sinulla on vapaa päiviä viikon aikana.... Tuo on kyllä laitonta, jo työaikalainkin mukaan.
        Toimin itse avustajan työnantajana. Surullista lukea tarinoita täältä. Meitä työnantajia on moneen junaan. Läheskään kaikilla vammaisilla ihmisillä ei ole omakohtaista kokemusta työelämästä ja se varmasti myös näkyy. Toisaalta ihmettelen myös sitä, että työntekijät eivät ole tietoisia omista oikeuksistaan/velvollisuuksistaan.
        Itse en lähtisi työsuhteeseen, jossa ei tehdä kirjallista työsopimusta tai ei kerrota työsuhteen ehdoista/ työn sisällöstä. Koeaika on monesti hyvä turva, molemmin puolin tämänkaltaisessa työssä.


      • työnantaja
        työnantaja kirjoitti:

        Kerrot ettei sinulla on vapaa päiviä viikon aikana.... Tuo on kyllä laitonta, jo työaikalainkin mukaan.
        Toimin itse avustajan työnantajana. Surullista lukea tarinoita täältä. Meitä työnantajia on moneen junaan. Läheskään kaikilla vammaisilla ihmisillä ei ole omakohtaista kokemusta työelämästä ja se varmasti myös näkyy. Toisaalta ihmettelen myös sitä, että työntekijät eivät ole tietoisia omista oikeuksistaan/velvollisuuksistaan.
        Itse en lähtisi työsuhteeseen, jossa ei tehdä kirjallista työsopimusta tai ei kerrota työsuhteen ehdoista/ työn sisällöstä. Koeaika on monesti hyvä turva, molemmin puolin tämänkaltaisessa työssä.

        Siis kyllähän vapaapäivät voivat työviikon aikana vaihdella, mutta yleensä niistä kannattaa neuvotella työnantajan kanssa.


      • Avustajana_olen
        työnantaja kirjoitti:

        Siis kyllähän vapaapäivät voivat työviikon aikana vaihdella, mutta yleensä niistä kannattaa neuvotella työnantajan kanssa.

        Joo, elikä ei ole mitään tiettyä päivää, mikä olisi säännöllisesti vapaa viikosta toiseen. Rajoittaa aika paljon vapaa-ajan harrastuksia. Käytännössä tuntuu, ettei tässä työssä voi olla omaa elämää lainkaan.
        Vielä kun on kahta vuoroa, iltaa ja aamua, niin ei voi niidenkään varaan laskea.

        Sitten ärsyttää juuri tuo lainsäädännön puute ja muu tukitoimien vaillinaisuus. Mitä jos aamuvuoroon menevä onkin sairastunut yöllä? Vuoro alkaa klo 8.00. Työnantaja ei kykene vastaamaan itse puhelimeen tai soittamaan sillä. Niinpä aamuvuorolaisen on alettava ennen seitsemää aamulla soittelemaan omalla puhelimella sijaisia läpi. Mitä jos ketään ei saada paikalle? Kuka silloin vie hänet vessaan, antaa lääkkeet jne. Sairastunut joutuu kokemaan huonoa omaatuntoa kun työnantaja on "pulassa" eikä muutkaan hihku riemusta jos aamulla tulee kutsu töihin kesken unien.Tavallista on myös että vapaapäivänä hälytetään paikalle. Oma syöminen on usein sitä, että syödään seisten ja hypitään samalla toteuttamassa toiveita. Aamuvuoro venyy usein puolella tunnilla, ilman palkkaa. Edunvalvojia tms. viranomaisia on joskus melkein mahdoton tavoittaa puhelimella. Koko hommassa kusee niin moni asia, että joskus tuntuu että on uupumuksen partaalla.


      • työnantaja
        Avustajana_olen kirjoitti:

        Joo, elikä ei ole mitään tiettyä päivää, mikä olisi säännöllisesti vapaa viikosta toiseen. Rajoittaa aika paljon vapaa-ajan harrastuksia. Käytännössä tuntuu, ettei tässä työssä voi olla omaa elämää lainkaan.
        Vielä kun on kahta vuoroa, iltaa ja aamua, niin ei voi niidenkään varaan laskea.

        Sitten ärsyttää juuri tuo lainsäädännön puute ja muu tukitoimien vaillinaisuus. Mitä jos aamuvuoroon menevä onkin sairastunut yöllä? Vuoro alkaa klo 8.00. Työnantaja ei kykene vastaamaan itse puhelimeen tai soittamaan sillä. Niinpä aamuvuorolaisen on alettava ennen seitsemää aamulla soittelemaan omalla puhelimella sijaisia läpi. Mitä jos ketään ei saada paikalle? Kuka silloin vie hänet vessaan, antaa lääkkeet jne. Sairastunut joutuu kokemaan huonoa omaatuntoa kun työnantaja on "pulassa" eikä muutkaan hihku riemusta jos aamulla tulee kutsu töihin kesken unien.Tavallista on myös että vapaapäivänä hälytetään paikalle. Oma syöminen on usein sitä, että syödään seisten ja hypitään samalla toteuttamassa toiveita. Aamuvuoro venyy usein puolella tunnilla, ilman palkkaa. Edunvalvojia tms. viranomaisia on joskus melkein mahdoton tavoittaa puhelimella. Koko hommassa kusee niin moni asia, että joskus tuntuu että on uupumuksen partaalla.

        Sijaisen saaminen ei ole sairaana olevan avustajan tehtävänä. Vapaa päivinä ei kuulu mennä töihin. Ruokatauko on lakisääteinen ja se ei lyhennä työaikaa, mikäli ruokailu tapahtuu työpaikalla. Itsekin vaikea vammaisena työnantajana ymmärrän sijaisen saamisen vaikeuden, mutta tosiasia on, että työnantajan on järjestettävä itselleen toimiva sijaisjärjestelmä. Suosittelen,että mikäli avustajana_olen suunnittelet vielä jatkavasi alalla, niin lakkaat ainakin vastaamasta työnantajan puheluihin vapaa-aikanasi. Lisäksi vaadit, että sovituista työajoista pidetään kiinni.
        Jk: Alaa koskeva työehtosopimus on parhaillaan valmisteilla. Valitettavasti työnantajien järjestäytymisaste on tällä hetkellä niin matala ettei se ensivaiheessa ole yleissitova, vaan koskee ainoastaan järjestäytyneitä työnantajia


      • solidaarisuutta
        työnantaja kirjoitti:

        Kerrot ettei sinulla on vapaa päiviä viikon aikana.... Tuo on kyllä laitonta, jo työaikalainkin mukaan.
        Toimin itse avustajan työnantajana. Surullista lukea tarinoita täältä. Meitä työnantajia on moneen junaan. Läheskään kaikilla vammaisilla ihmisillä ei ole omakohtaista kokemusta työelämästä ja se varmasti myös näkyy. Toisaalta ihmettelen myös sitä, että työntekijät eivät ole tietoisia omista oikeuksistaan/velvollisuuksistaan.
        Itse en lähtisi työsuhteeseen, jossa ei tehdä kirjallista työsopimusta tai ei kerrota työsuhteen ehdoista/ työn sisällöstä. Koeaika on monesti hyvä turva, molemmin puolin tämänkaltaisessa työssä.

        eivät ole sen enempää työntekijät kuin sinun laillasi monet (useimmat?) yksinomaan vammautumisensa ja avustajantarpeensa takia työantajiksi päätyneet kanssaihmiset. Alan valinnut onnellinen avustaja lienee poikkeus? Sääntönä sen sijaan: Valtio ja kunnat säästävät riistämällä kumpaakin osapuolta tätä tietämättömyyttä hyväksikäyttäen: Apua tarvitsevan nimeämisellä työnantajaksi pestään kädet työnantaja-vastuusta joka jätetään tietämättömän kannettaviksi ja työntekijän riskiksi. Taloudelliset työnantaja-oikeudet pidätetään kunnalla ja palkkojen rajaamisella minimiin kun palkkaa ei suhteuteta osaamiseen eikä työsuhteen kestoon sekä päättämällä, että kuka tahansa on työhön / työantajaksi pätevä, pyritään rekrytoimaan alalle juuri syystä tai toisesta tämän yhden kortin varassa työtä etsivät. Eli haluataan löytää juuri ne väliinputoajat, joiden kulloisessakin tilanteessa on vaikea työllistää itsensä, ja joiden tukalaa tilannetta käytetään kiristykseen: Joko teet työtä näillä ehdoilla tai et saa työtä lainkaan. Oletus: puolustuskyvytöntä eli riistokelpoista halpatyövoimaa, suostuu/tyytyy mihin vain.


      • Anonyymi

        Sinähän sen sopimuksen olet hyväksynyt !


      • Anonyymi
        Avustajana_olen kirjoitti:

        Joo, elikä ei ole mitään tiettyä päivää, mikä olisi säännöllisesti vapaa viikosta toiseen. Rajoittaa aika paljon vapaa-ajan harrastuksia. Käytännössä tuntuu, ettei tässä työssä voi olla omaa elämää lainkaan.
        Vielä kun on kahta vuoroa, iltaa ja aamua, niin ei voi niidenkään varaan laskea.

        Sitten ärsyttää juuri tuo lainsäädännön puute ja muu tukitoimien vaillinaisuus. Mitä jos aamuvuoroon menevä onkin sairastunut yöllä? Vuoro alkaa klo 8.00. Työnantaja ei kykene vastaamaan itse puhelimeen tai soittamaan sillä. Niinpä aamuvuorolaisen on alettava ennen seitsemää aamulla soittelemaan omalla puhelimella sijaisia läpi. Mitä jos ketään ei saada paikalle? Kuka silloin vie hänet vessaan, antaa lääkkeet jne. Sairastunut joutuu kokemaan huonoa omaatuntoa kun työnantaja on "pulassa" eikä muutkaan hihku riemusta jos aamulla tulee kutsu töihin kesken unien.Tavallista on myös että vapaapäivänä hälytetään paikalle. Oma syöminen on usein sitä, että syödään seisten ja hypitään samalla toteuttamassa toiveita. Aamuvuoro venyy usein puolella tunnilla, ilman palkkaa. Edunvalvojia tms. viranomaisia on joskus melkein mahdoton tavoittaa puhelimella. Koko hommassa kusee niin moni asia, että joskus tuntuu että on uupumuksen partaalla.

        Ei sun tarvi ottaa tollasta työtä vastaan


    • Pensselizetä

      Ei kannata ruvetaa orjaksi. Työajat mitä sattuu ja mielivaltaisesti voi määrätä tekekmään esim jopa 13 tuntistä työaikaa. Ei työehtosopimusta vain minimissään lakisääteiset työehdot ks. finlex työaikalaki. Ylityöstä ei makseta ylityökorvausta ja niistä saat vapaata jos saat vapaina. Teettävät myös niitä töitä jota perhe/avustettavan avomies tai vaimo voisi itse tehdä.

      • avioavustaja

        Joo helpostihan tässä hommassa orjaksi luiskahtaa,minulla on joskus hankaluuksia siirtyä ns. "avustajan roolista" aviomieheksi ja päinvastoin.Samalla tavalla kuin työnantajat eivät ole kovin laajasti järjestäytyneitä,eivät sitä ole myöskään avustajat.Toisaalta ei ole tietääkseni mitään omaa liittoakaan?
        Itse kuuluin liittoon ja maksoin jäsenmaksuni.Jäätyäni työttömäksi hain korvauksia ja yllätys,yllätys! Minut tulkittiin yrittäjäksi joten se työttömyystuesta.Siihen loppuivat minun jäsenmaksuni.
        Toinen asia joka minua hiertää on tämä systeemi että työpäiviä pätkitään esim. neljän tunnin jaksoihin jotta avustettavalla on esim. neljä avustajaa joita soitella läpi jos joku ei pääsekään töihin.Minun kannaltani kyseinen systeemi on huono siinä mielessä että avustaminen on minun päätyöni ja tekisin mielelläni kahdeksan tunnin työpäivän saman henkilön avustajana.Pelkään pahoin että jos joudun poukkoilemaan kahden eri ihmisen avustajana kesken päivän ja sen päälle kotona tehtävät avustustyöt,niin jää siinä aviomiehen aika ja oma aika melko vähiin.


      • manninmiina
        avioavustaja kirjoitti:

        Joo helpostihan tässä hommassa orjaksi luiskahtaa,minulla on joskus hankaluuksia siirtyä ns. "avustajan roolista" aviomieheksi ja päinvastoin.Samalla tavalla kuin työnantajat eivät ole kovin laajasti järjestäytyneitä,eivät sitä ole myöskään avustajat.Toisaalta ei ole tietääkseni mitään omaa liittoakaan?
        Itse kuuluin liittoon ja maksoin jäsenmaksuni.Jäätyäni työttömäksi hain korvauksia ja yllätys,yllätys! Minut tulkittiin yrittäjäksi joten se työttömyystuesta.Siihen loppuivat minun jäsenmaksuni.
        Toinen asia joka minua hiertää on tämä systeemi että työpäiviä pätkitään esim. neljän tunnin jaksoihin jotta avustettavalla on esim. neljä avustajaa joita soitella läpi jos joku ei pääsekään töihin.Minun kannaltani kyseinen systeemi on huono siinä mielessä että avustaminen on minun päätyöni ja tekisin mielelläni kahdeksan tunnin työpäivän saman henkilön avustajana.Pelkään pahoin että jos joudun poukkoilemaan kahden eri ihmisen avustajana kesken päivän ja sen päälle kotona tehtävät avustustyöt,niin jää siinä aviomiehen aika ja oma aika melko vähiin.

        JOS olisi olemassa laki avustajankin takana.

        Nyt systeemi on avustajaa kohtaan hyvinkin epäreilu.Sairastaa ei saa,tai ainakin siinä on syy työnantajalle antaa potkut...lomaakaan ei saa pitää,jos yrittää pitää lomansa..ees sen viikon palkattomana..siitäkin tulee sanomista,ja ollaan lopputiliä jo antamassa.
        Kaupungin vammaispalvelun mielestä ei mitään lomia ees kuulu,koska lomakorvaus maksetaan palkkaan joka kuukausi.Kuinka moni ihminen jaksaa töissään vuosia ilman minkäänlaista lomaa?(itse toimin lisäksi lastenhoitajana kahdessakin eri hoivapalvelussa,eli teen 4 eri työtä..eri työnantajille,joten välillä sitä väsyy kun on itselläkin suurperhe).

        Palkkalaskelma pitää tehdä itse, ja sitten jäädä odottelemaan minkähän kuun aikana se tilille maksetaan?Joskus edunvalvonta on unohtanut palkkani maksaakin..kuinka moni muu ammatissaan joutuu soittelemaan palkkansa perään?

        Itse olen reilun kahden vuoden aikana toiminut avustajana useammallekin palvelutalossa asuvalle henkilölle.Joten kokemusta kertynyt..niistä hyvistä ja huonoistakin työnantajista.

        Kaupungissamme henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimii avustettava,mitään muunlaista "varajärjestelmää"ei ole saatavilla,jos avustaja sairastuu.

        Koska työtuntimäärät avustettavilla vaihtelee 20,30 tai 40 tuntiin kuussa...kaupunki katsoo ettei silloin ole oikeutettu mihinkään sairasajan palkan maksuunkaan.Työnantaja ei sairasajan palkkaa maksa,koska kaupungin vammaispalvelu ei mitään avustettavalle korvaa.

        Itsellä nyt tilanne se että työnantaja menehtyi...joka surullista,sillä ehdin avustaa häntä reilun vuoden verran..ja meillä yhteistyö toimi hyvin.
        Se tarkoittanee myös sitäkin että jäin ilman työtä tuon avustettavan kohdalta,ja loppupalkkaakin saa odotella varmast siihen asti kunnes perunkirjoitus on pidetty.

        Välillä toisen avustettavani edunvalvoja toimiva sukulainen on lähtenyt lomamatkalle,ja "unohtanut"maksaa palkkani...tuntuu kun he eivät aina ymmärtäisi että avustajallakin on oma perhe,ja lapsia elätettävänä..pyhällä hengellä siis pitäisi elää.

        Edellä mainitut ongelmat vie työstä ilon,ja kun liiaksi negatiivista palautetta tulee...se alkaa ahdistaa ja masentaa,työnilo kutistuu olemattomiin...kunnes ei enää haluakaan mennä töihin,ja odottaa että jotain muuta työtä ilmaantuisi tarjolle.

        Itse olen joutunut avustajan työssäni monenlaista uutta ja itselle vierasta tekemään;tietokoneella milloin mitäkin,ja ulkomaalaisen työnantajan vuoksi vielä vieraalla kielelläkin(jota en hallitse),vaihtanut talvirenkaita..ja tehnyt muuta autoon liittyvää,toiminut autokuskina,rakentanut pienoismalleja,laittanut ruokaa,siivonnut,ja juossut asioilla.Kuunnellut avustettavan kiukut,jollei joku asia hänellä sujunut..kestänyt komentelut..eikä kiitosta kuulunut kertaakaan.Potkutkin eräältä avustettavalta sain,kun kehtasin jäädä sairaslomalle(syystä,ja sairaslomatodistuksen kera).Eli toisen huono päivä on vaan hyväksyttävä,ja otettava negatiivinen palaute vastaan..sairaan kanssa kun ei ole reilua "kinastella/tapella".Pitää ymmärtää..ja ymmärtää..joustaa ja sopeutua.

        Kuitenkin,syy miksi Henkilökohtaisen avustajan työtä yhä teen,ja haluan tehdä..on se että
        pelkästään hoitajana ollessa ei jää aikaa ihmiselle.
        Henkilökohtaisena avustajana toimiessa voi keskittyä vain siihen ihmiseen,kenen kanssa työskentelee.Voi konkreettisesti auttaa,virkistää toisen mieltä..auttaa arkisissa askareissa..olla lähellä ja läsnä,kuitenkaan tuputtamatta omia ajatuksiaan.Palvelutalossa asuvalla on henkilökunnallakin suuri merkitys.Kun henkilökunta toimii hyvin yhteen,ja he viihtyvät työssään..se vaikuttaa avustettavaan positiivisesti..ja vaikutus näkyy myös avustajassakin.

        Kun näkee miten avustettava nauttii konserteista,teatterista..ja ihan normaalista juttelutuokiostakin kahvittelujen kera...tuntee tekevänsä tärkeää työtä.Työtä,josta tulee itsellekin hyvä mieli...eikä työ tunnukaan enää raskaalta.
        Ja kuten eräs äiti sanoi"Me emme ymmärrä miltä tuntuu kun ei ees Coca Cola pulloa voi ottaa jääkaapista ilman apua"..niin pieni asia meille omin jaloin kulkeville joilla kädetkin toimii,mutta niin suuri asia sille joka on TÄYSIN toisen ihmisen avun varassa.

        Henkilökohtaisen avustajan työtä voi suositella henkilölle joka on avoin,positiivisen elämänasenteen omaava,työtä pelkäämätön,joustava..ja asioihin tarttuva..vastuullinen aikuinen.


      • Avustajana_olen_
        manninmiina kirjoitti:

        JOS olisi olemassa laki avustajankin takana.

        Nyt systeemi on avustajaa kohtaan hyvinkin epäreilu.Sairastaa ei saa,tai ainakin siinä on syy työnantajalle antaa potkut...lomaakaan ei saa pitää,jos yrittää pitää lomansa..ees sen viikon palkattomana..siitäkin tulee sanomista,ja ollaan lopputiliä jo antamassa.
        Kaupungin vammaispalvelun mielestä ei mitään lomia ees kuulu,koska lomakorvaus maksetaan palkkaan joka kuukausi.Kuinka moni ihminen jaksaa töissään vuosia ilman minkäänlaista lomaa?(itse toimin lisäksi lastenhoitajana kahdessakin eri hoivapalvelussa,eli teen 4 eri työtä..eri työnantajille,joten välillä sitä väsyy kun on itselläkin suurperhe).

        Palkkalaskelma pitää tehdä itse, ja sitten jäädä odottelemaan minkähän kuun aikana se tilille maksetaan?Joskus edunvalvonta on unohtanut palkkani maksaakin..kuinka moni muu ammatissaan joutuu soittelemaan palkkansa perään?

        Itse olen reilun kahden vuoden aikana toiminut avustajana useammallekin palvelutalossa asuvalle henkilölle.Joten kokemusta kertynyt..niistä hyvistä ja huonoistakin työnantajista.

        Kaupungissamme henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimii avustettava,mitään muunlaista "varajärjestelmää"ei ole saatavilla,jos avustaja sairastuu.

        Koska työtuntimäärät avustettavilla vaihtelee 20,30 tai 40 tuntiin kuussa...kaupunki katsoo ettei silloin ole oikeutettu mihinkään sairasajan palkan maksuunkaan.Työnantaja ei sairasajan palkkaa maksa,koska kaupungin vammaispalvelu ei mitään avustettavalle korvaa.

        Itsellä nyt tilanne se että työnantaja menehtyi...joka surullista,sillä ehdin avustaa häntä reilun vuoden verran..ja meillä yhteistyö toimi hyvin.
        Se tarkoittanee myös sitäkin että jäin ilman työtä tuon avustettavan kohdalta,ja loppupalkkaakin saa odotella varmast siihen asti kunnes perunkirjoitus on pidetty.

        Välillä toisen avustettavani edunvalvoja toimiva sukulainen on lähtenyt lomamatkalle,ja "unohtanut"maksaa palkkani...tuntuu kun he eivät aina ymmärtäisi että avustajallakin on oma perhe,ja lapsia elätettävänä..pyhällä hengellä siis pitäisi elää.

        Edellä mainitut ongelmat vie työstä ilon,ja kun liiaksi negatiivista palautetta tulee...se alkaa ahdistaa ja masentaa,työnilo kutistuu olemattomiin...kunnes ei enää haluakaan mennä töihin,ja odottaa että jotain muuta työtä ilmaantuisi tarjolle.

        Itse olen joutunut avustajan työssäni monenlaista uutta ja itselle vierasta tekemään;tietokoneella milloin mitäkin,ja ulkomaalaisen työnantajan vuoksi vielä vieraalla kielelläkin(jota en hallitse),vaihtanut talvirenkaita..ja tehnyt muuta autoon liittyvää,toiminut autokuskina,rakentanut pienoismalleja,laittanut ruokaa,siivonnut,ja juossut asioilla.Kuunnellut avustettavan kiukut,jollei joku asia hänellä sujunut..kestänyt komentelut..eikä kiitosta kuulunut kertaakaan.Potkutkin eräältä avustettavalta sain,kun kehtasin jäädä sairaslomalle(syystä,ja sairaslomatodistuksen kera).Eli toisen huono päivä on vaan hyväksyttävä,ja otettava negatiivinen palaute vastaan..sairaan kanssa kun ei ole reilua "kinastella/tapella".Pitää ymmärtää..ja ymmärtää..joustaa ja sopeutua.

        Kuitenkin,syy miksi Henkilökohtaisen avustajan työtä yhä teen,ja haluan tehdä..on se että
        pelkästään hoitajana ollessa ei jää aikaa ihmiselle.
        Henkilökohtaisena avustajana toimiessa voi keskittyä vain siihen ihmiseen,kenen kanssa työskentelee.Voi konkreettisesti auttaa,virkistää toisen mieltä..auttaa arkisissa askareissa..olla lähellä ja läsnä,kuitenkaan tuputtamatta omia ajatuksiaan.Palvelutalossa asuvalla on henkilökunnallakin suuri merkitys.Kun henkilökunta toimii hyvin yhteen,ja he viihtyvät työssään..se vaikuttaa avustettavaan positiivisesti..ja vaikutus näkyy myös avustajassakin.

        Kun näkee miten avustettava nauttii konserteista,teatterista..ja ihan normaalista juttelutuokiostakin kahvittelujen kera...tuntee tekevänsä tärkeää työtä.Työtä,josta tulee itsellekin hyvä mieli...eikä työ tunnukaan enää raskaalta.
        Ja kuten eräs äiti sanoi"Me emme ymmärrä miltä tuntuu kun ei ees Coca Cola pulloa voi ottaa jääkaapista ilman apua"..niin pieni asia meille omin jaloin kulkeville joilla kädetkin toimii,mutta niin suuri asia sille joka on TÄYSIN toisen ihmisen avun varassa.

        Henkilökohtaisen avustajan työtä voi suositella henkilölle joka on avoin,positiivisen elämänasenteen omaava,työtä pelkäämätön,joustava..ja asioihin tarttuva..vastuullinen aikuinen.

        Itseä on todenteolla viime aikoina alkanut uuvuttamaan juuri se tosiasia, ettei kukaan ole avustajien puolella! Vaatimuksia riittää mutta normaalit asiat mitkä kuuluu useimpiin muihin työsuhteisiin, eivät kuulu tähän työhön. Olen tällä hetkellä todella uupunut noihin vaatimuksiin ilman mitään oikeuksia, lakeja ja valvontaa. Olen ajatellut pitää taukoa työstä!

        En saa siitä enää paljoakaan mielihyvää ja työhön on vaikea mennä. Pahinta on se, ettei työnantaja tunnu antavan arvoa kenellekään avustajalle ja heidän tekemälleen työlle. Ainoa motivaatio on lähiaikoina ollut rohkaisevat ja tukevat toiset avustajat. Itse olen aina tehnyt ne hommat mitkä pitää, vaikka sitten ilman palkkaa osittain ylityönä. En polta, en juo. Minulla ei ole mitään rajoituksia työaikojen suhteen. Olen ollut valmis viettämään työssä niin juhannuksen, joulun ja muut pyhät. Koskaan en ole valittanut esim. ylimääräisestä työstä tai pitämättömistä ruoka-tauoista. Silti puhutaan selän takana paskaa ja käyttäydytään, kuin olisin epämieluisa työntekijä. Työnantajani taitaa olla minulle vähän kateellinen, on sitä useita ihmisiä kohtaan.


      • vammaiseksiko?
        Avustajana_olen_ kirjoitti:

        Itseä on todenteolla viime aikoina alkanut uuvuttamaan juuri se tosiasia, ettei kukaan ole avustajien puolella! Vaatimuksia riittää mutta normaalit asiat mitkä kuuluu useimpiin muihin työsuhteisiin, eivät kuulu tähän työhön. Olen tällä hetkellä todella uupunut noihin vaatimuksiin ilman mitään oikeuksia, lakeja ja valvontaa. Olen ajatellut pitää taukoa työstä!

        En saa siitä enää paljoakaan mielihyvää ja työhön on vaikea mennä. Pahinta on se, ettei työnantaja tunnu antavan arvoa kenellekään avustajalle ja heidän tekemälleen työlle. Ainoa motivaatio on lähiaikoina ollut rohkaisevat ja tukevat toiset avustajat. Itse olen aina tehnyt ne hommat mitkä pitää, vaikka sitten ilman palkkaa osittain ylityönä. En polta, en juo. Minulla ei ole mitään rajoituksia työaikojen suhteen. Olen ollut valmis viettämään työssä niin juhannuksen, joulun ja muut pyhät. Koskaan en ole valittanut esim. ylimääräisestä työstä tai pitämättömistä ruoka-tauoista. Silti puhutaan selän takana paskaa ja käyttäydytään, kuin olisin epämieluisa työntekijä. Työnantajani taitaa olla minulle vähän kateellinen, on sitä useita ihmisiä kohtaan.

        Valitsin otsikon sen mukaan, mitkä havaintoni normaalin työsuhteen jälkeen avustajaksi ryhdyttyä ovat, ja miksi lopetin nopeasti. Työntekijöiden / työantajien liitot on saatava ja alalle asianmukaiset sopimukset ja muut pelisäännöt. Mitenkähän nykyinen järjestelmä on syntynyt, kuka sen keksi tai missä? Miten on mahdollista, että kunta eikä työnantaja päättää kokonaistuntimäärän ja palkan ym.mutta sitä nimitetään vain "palkka-asoiden hoitamiseksi" varsinaisen työnantajan puolesta? Missä muualla tehtävänkuva on rajaton: "teet kaikkea, mitä tekisin itse, jos pystyisin" -ja tosiaan usein myös: mitä muut perheenjäseneni eivät halua. Missä muualla ei vaadita minkäänlaista pätevyyttä mutta vaaditaan kykyä tehdä mitä vain, mitä työantajan mielikuvitus keksii pyytää? Missä muualla saa työantajana toimia lakien ulkopuolella ja -vastaisesti? Esimerkki: jos nostat yksin yli 30kg, mikään vakuutus -esim. työnantajan ottama -ei korvaa: olet itse syyllinen terveytesi menetykseen, koska et noudattanut työterveyslakia. Samaan aikaan juuri sitä vaaditaan jo työpaikkailmoituksissa. Ym.Ym.Ym.


      • Avustajana_olen_ kirjoitti:

        Itseä on todenteolla viime aikoina alkanut uuvuttamaan juuri se tosiasia, ettei kukaan ole avustajien puolella! Vaatimuksia riittää mutta normaalit asiat mitkä kuuluu useimpiin muihin työsuhteisiin, eivät kuulu tähän työhön. Olen tällä hetkellä todella uupunut noihin vaatimuksiin ilman mitään oikeuksia, lakeja ja valvontaa. Olen ajatellut pitää taukoa työstä!

        En saa siitä enää paljoakaan mielihyvää ja työhön on vaikea mennä. Pahinta on se, ettei työnantaja tunnu antavan arvoa kenellekään avustajalle ja heidän tekemälleen työlle. Ainoa motivaatio on lähiaikoina ollut rohkaisevat ja tukevat toiset avustajat. Itse olen aina tehnyt ne hommat mitkä pitää, vaikka sitten ilman palkkaa osittain ylityönä. En polta, en juo. Minulla ei ole mitään rajoituksia työaikojen suhteen. Olen ollut valmis viettämään työssä niin juhannuksen, joulun ja muut pyhät. Koskaan en ole valittanut esim. ylimääräisestä työstä tai pitämättömistä ruoka-tauoista. Silti puhutaan selän takana paskaa ja käyttäydytään, kuin olisin epämieluisa työntekijä. Työnantajani taitaa olla minulle vähän kateellinen, on sitä useita ihmisiä kohtaan.

        JHL lupasi tänä keväänä solmia avustajille työehtosopimuksen, eipä solminut koskapa heillä kuulemma alkavat lomat. Selkeästikään avustajien asia ei ole sellainen, että valvotaan neuvotteluissa pikkutunneille asti. JHL:n alkoholipöhnäiset siat lämpenevät nyt etelän auringossa, kun taas avustajilla loma on aina tappeluiden takana!

        Syksyllä pitäisi neuvottelujen alkaa uudestaan, mutta kukapa uskoo. Löytyy taas jokin uusi tekosyy. Kenties JHL:n ökyt lähtevät Rukalle laskettelemaan eivätkä kerkiä.


      • vammaiseksiko? kirjoitti:

        Valitsin otsikon sen mukaan, mitkä havaintoni normaalin työsuhteen jälkeen avustajaksi ryhdyttyä ovat, ja miksi lopetin nopeasti. Työntekijöiden / työantajien liitot on saatava ja alalle asianmukaiset sopimukset ja muut pelisäännöt. Mitenkähän nykyinen järjestelmä on syntynyt, kuka sen keksi tai missä? Miten on mahdollista, että kunta eikä työnantaja päättää kokonaistuntimäärän ja palkan ym.mutta sitä nimitetään vain "palkka-asoiden hoitamiseksi" varsinaisen työnantajan puolesta? Missä muualla tehtävänkuva on rajaton: "teet kaikkea, mitä tekisin itse, jos pystyisin" -ja tosiaan usein myös: mitä muut perheenjäseneni eivät halua. Missä muualla ei vaadita minkäänlaista pätevyyttä mutta vaaditaan kykyä tehdä mitä vain, mitä työantajan mielikuvitus keksii pyytää? Missä muualla saa työantajana toimia lakien ulkopuolella ja -vastaisesti? Esimerkki: jos nostat yksin yli 30kg, mikään vakuutus -esim. työnantajan ottama -ei korvaa: olet itse syyllinen terveytesi menetykseen, koska et noudattanut työterveyslakia. Samaan aikaan juuri sitä vaaditaan jo työpaikkailmoituksissa. Ym.Ym.Ym.

        Tuohon ne aina vetoavat, ettei alalle ole/vaadita mitään koulutusta, mutta käytännössä kuitenkin vaaditaan lähihoitajan/kotiavustajan koulutus.

        JHL on niin arvoton, ettei edes kulkukoira hinkkaa itseään sitä vasten.


      • pappaas
        manninmiina kirjoitti:

        JOS olisi olemassa laki avustajankin takana.

        Nyt systeemi on avustajaa kohtaan hyvinkin epäreilu.Sairastaa ei saa,tai ainakin siinä on syy työnantajalle antaa potkut...lomaakaan ei saa pitää,jos yrittää pitää lomansa..ees sen viikon palkattomana..siitäkin tulee sanomista,ja ollaan lopputiliä jo antamassa.
        Kaupungin vammaispalvelun mielestä ei mitään lomia ees kuulu,koska lomakorvaus maksetaan palkkaan joka kuukausi.Kuinka moni ihminen jaksaa töissään vuosia ilman minkäänlaista lomaa?(itse toimin lisäksi lastenhoitajana kahdessakin eri hoivapalvelussa,eli teen 4 eri työtä..eri työnantajille,joten välillä sitä väsyy kun on itselläkin suurperhe).

        Palkkalaskelma pitää tehdä itse, ja sitten jäädä odottelemaan minkähän kuun aikana se tilille maksetaan?Joskus edunvalvonta on unohtanut palkkani maksaakin..kuinka moni muu ammatissaan joutuu soittelemaan palkkansa perään?

        Itse olen reilun kahden vuoden aikana toiminut avustajana useammallekin palvelutalossa asuvalle henkilölle.Joten kokemusta kertynyt..niistä hyvistä ja huonoistakin työnantajista.

        Kaupungissamme henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimii avustettava,mitään muunlaista "varajärjestelmää"ei ole saatavilla,jos avustaja sairastuu.

        Koska työtuntimäärät avustettavilla vaihtelee 20,30 tai 40 tuntiin kuussa...kaupunki katsoo ettei silloin ole oikeutettu mihinkään sairasajan palkan maksuunkaan.Työnantaja ei sairasajan palkkaa maksa,koska kaupungin vammaispalvelu ei mitään avustettavalle korvaa.

        Itsellä nyt tilanne se että työnantaja menehtyi...joka surullista,sillä ehdin avustaa häntä reilun vuoden verran..ja meillä yhteistyö toimi hyvin.
        Se tarkoittanee myös sitäkin että jäin ilman työtä tuon avustettavan kohdalta,ja loppupalkkaakin saa odotella varmast siihen asti kunnes perunkirjoitus on pidetty.

        Välillä toisen avustettavani edunvalvoja toimiva sukulainen on lähtenyt lomamatkalle,ja "unohtanut"maksaa palkkani...tuntuu kun he eivät aina ymmärtäisi että avustajallakin on oma perhe,ja lapsia elätettävänä..pyhällä hengellä siis pitäisi elää.

        Edellä mainitut ongelmat vie työstä ilon,ja kun liiaksi negatiivista palautetta tulee...se alkaa ahdistaa ja masentaa,työnilo kutistuu olemattomiin...kunnes ei enää haluakaan mennä töihin,ja odottaa että jotain muuta työtä ilmaantuisi tarjolle.

        Itse olen joutunut avustajan työssäni monenlaista uutta ja itselle vierasta tekemään;tietokoneella milloin mitäkin,ja ulkomaalaisen työnantajan vuoksi vielä vieraalla kielelläkin(jota en hallitse),vaihtanut talvirenkaita..ja tehnyt muuta autoon liittyvää,toiminut autokuskina,rakentanut pienoismalleja,laittanut ruokaa,siivonnut,ja juossut asioilla.Kuunnellut avustettavan kiukut,jollei joku asia hänellä sujunut..kestänyt komentelut..eikä kiitosta kuulunut kertaakaan.Potkutkin eräältä avustettavalta sain,kun kehtasin jäädä sairaslomalle(syystä,ja sairaslomatodistuksen kera).Eli toisen huono päivä on vaan hyväksyttävä,ja otettava negatiivinen palaute vastaan..sairaan kanssa kun ei ole reilua "kinastella/tapella".Pitää ymmärtää..ja ymmärtää..joustaa ja sopeutua.

        Kuitenkin,syy miksi Henkilökohtaisen avustajan työtä yhä teen,ja haluan tehdä..on se että
        pelkästään hoitajana ollessa ei jää aikaa ihmiselle.
        Henkilökohtaisena avustajana toimiessa voi keskittyä vain siihen ihmiseen,kenen kanssa työskentelee.Voi konkreettisesti auttaa,virkistää toisen mieltä..auttaa arkisissa askareissa..olla lähellä ja läsnä,kuitenkaan tuputtamatta omia ajatuksiaan.Palvelutalossa asuvalla on henkilökunnallakin suuri merkitys.Kun henkilökunta toimii hyvin yhteen,ja he viihtyvät työssään..se vaikuttaa avustettavaan positiivisesti..ja vaikutus näkyy myös avustajassakin.

        Kun näkee miten avustettava nauttii konserteista,teatterista..ja ihan normaalista juttelutuokiostakin kahvittelujen kera...tuntee tekevänsä tärkeää työtä.Työtä,josta tulee itsellekin hyvä mieli...eikä työ tunnukaan enää raskaalta.
        Ja kuten eräs äiti sanoi"Me emme ymmärrä miltä tuntuu kun ei ees Coca Cola pulloa voi ottaa jääkaapista ilman apua"..niin pieni asia meille omin jaloin kulkeville joilla kädetkin toimii,mutta niin suuri asia sille joka on TÄYSIN toisen ihmisen avun varassa.

        Henkilökohtaisen avustajan työtä voi suositella henkilölle joka on avoin,positiivisen elämänasenteen omaava,työtä pelkäämätön,joustava..ja asioihin tarttuva..vastuullinen aikuinen.

        Oliskohan teidän syytä tutustua JH:n sivustoon kun ette näytä tietävän yhtikäs mitään yhtikäs mistään....täysin tuulesta temmattuja väitteitä ja mutu juttuja.
        Ala ei vaadi tosiaan koulutusta ja kannattaa myös tutustua jhl;n kohtaan henk.koht avustaja ja vaatimukset.
        Onneksi pian saa selville ketkä tännekin soopaa kirjottelevat etten vahingossakaan palkkaa avustajaksi ( juu..1500 min palkka kk, työaika 4-6 vk ja vkl vapaat)..


      • Salamatar
        Pre_Kaarina kirjoitti:

        Tuohon ne aina vetoavat, ettei alalle ole/vaadita mitään koulutusta, mutta käytännössä kuitenkin vaaditaan lähihoitajan/kotiavustajan koulutus.

        JHL on niin arvoton, ettei edes kulkukoira hinkkaa itseään sitä vasten.

        Minä olen JHL:n jäsen ja kun luin mielipiteesi kyseistä liitosta, niin rupesin miettimään, onko tosiaan niin, että osa-aikaiselle 30 tuntia kuussa työssä olevalle hk-avustajalle ei lomat kuulu? Tällaisen vastauksen sain, kun asiaa sieltä kysyin.


      • Anonyymi
        manninmiina kirjoitti:

        JOS olisi olemassa laki avustajankin takana.

        Nyt systeemi on avustajaa kohtaan hyvinkin epäreilu.Sairastaa ei saa,tai ainakin siinä on syy työnantajalle antaa potkut...lomaakaan ei saa pitää,jos yrittää pitää lomansa..ees sen viikon palkattomana..siitäkin tulee sanomista,ja ollaan lopputiliä jo antamassa.
        Kaupungin vammaispalvelun mielestä ei mitään lomia ees kuulu,koska lomakorvaus maksetaan palkkaan joka kuukausi.Kuinka moni ihminen jaksaa töissään vuosia ilman minkäänlaista lomaa?(itse toimin lisäksi lastenhoitajana kahdessakin eri hoivapalvelussa,eli teen 4 eri työtä..eri työnantajille,joten välillä sitä väsyy kun on itselläkin suurperhe).

        Palkkalaskelma pitää tehdä itse, ja sitten jäädä odottelemaan minkähän kuun aikana se tilille maksetaan?Joskus edunvalvonta on unohtanut palkkani maksaakin..kuinka moni muu ammatissaan joutuu soittelemaan palkkansa perään?

        Itse olen reilun kahden vuoden aikana toiminut avustajana useammallekin palvelutalossa asuvalle henkilölle.Joten kokemusta kertynyt..niistä hyvistä ja huonoistakin työnantajista.

        Kaupungissamme henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimii avustettava,mitään muunlaista "varajärjestelmää"ei ole saatavilla,jos avustaja sairastuu.

        Koska työtuntimäärät avustettavilla vaihtelee 20,30 tai 40 tuntiin kuussa...kaupunki katsoo ettei silloin ole oikeutettu mihinkään sairasajan palkan maksuunkaan.Työnantaja ei sairasajan palkkaa maksa,koska kaupungin vammaispalvelu ei mitään avustettavalle korvaa.

        Itsellä nyt tilanne se että työnantaja menehtyi...joka surullista,sillä ehdin avustaa häntä reilun vuoden verran..ja meillä yhteistyö toimi hyvin.
        Se tarkoittanee myös sitäkin että jäin ilman työtä tuon avustettavan kohdalta,ja loppupalkkaakin saa odotella varmast siihen asti kunnes perunkirjoitus on pidetty.

        Välillä toisen avustettavani edunvalvoja toimiva sukulainen on lähtenyt lomamatkalle,ja "unohtanut"maksaa palkkani...tuntuu kun he eivät aina ymmärtäisi että avustajallakin on oma perhe,ja lapsia elätettävänä..pyhällä hengellä siis pitäisi elää.

        Edellä mainitut ongelmat vie työstä ilon,ja kun liiaksi negatiivista palautetta tulee...se alkaa ahdistaa ja masentaa,työnilo kutistuu olemattomiin...kunnes ei enää haluakaan mennä töihin,ja odottaa että jotain muuta työtä ilmaantuisi tarjolle.

        Itse olen joutunut avustajan työssäni monenlaista uutta ja itselle vierasta tekemään;tietokoneella milloin mitäkin,ja ulkomaalaisen työnantajan vuoksi vielä vieraalla kielelläkin(jota en hallitse),vaihtanut talvirenkaita..ja tehnyt muuta autoon liittyvää,toiminut autokuskina,rakentanut pienoismalleja,laittanut ruokaa,siivonnut,ja juossut asioilla.Kuunnellut avustettavan kiukut,jollei joku asia hänellä sujunut..kestänyt komentelut..eikä kiitosta kuulunut kertaakaan.Potkutkin eräältä avustettavalta sain,kun kehtasin jäädä sairaslomalle(syystä,ja sairaslomatodistuksen kera).Eli toisen huono päivä on vaan hyväksyttävä,ja otettava negatiivinen palaute vastaan..sairaan kanssa kun ei ole reilua "kinastella/tapella".Pitää ymmärtää..ja ymmärtää..joustaa ja sopeutua.

        Kuitenkin,syy miksi Henkilökohtaisen avustajan työtä yhä teen,ja haluan tehdä..on se että
        pelkästään hoitajana ollessa ei jää aikaa ihmiselle.
        Henkilökohtaisena avustajana toimiessa voi keskittyä vain siihen ihmiseen,kenen kanssa työskentelee.Voi konkreettisesti auttaa,virkistää toisen mieltä..auttaa arkisissa askareissa..olla lähellä ja läsnä,kuitenkaan tuputtamatta omia ajatuksiaan.Palvelutalossa asuvalla on henkilökunnallakin suuri merkitys.Kun henkilökunta toimii hyvin yhteen,ja he viihtyvät työssään..se vaikuttaa avustettavaan positiivisesti..ja vaikutus näkyy myös avustajassakin.

        Kun näkee miten avustettava nauttii konserteista,teatterista..ja ihan normaalista juttelutuokiostakin kahvittelujen kera...tuntee tekevänsä tärkeää työtä.Työtä,josta tulee itsellekin hyvä mieli...eikä työ tunnukaan enää raskaalta.
        Ja kuten eräs äiti sanoi"Me emme ymmärrä miltä tuntuu kun ei ees Coca Cola pulloa voi ottaa jääkaapista ilman apua"..niin pieni asia meille omin jaloin kulkeville joilla kädetkin toimii,mutta niin suuri asia sille joka on TÄYSIN toisen ihmisen avun varassa.

        Henkilökohtaisen avustajan työtä voi suositella henkilölle joka on avoin,positiivisen elämänasenteen omaava,työtä pelkäämätön,joustava..ja asioihin tarttuva..vastuullinen aikuinen.

        Mistä tuollaisia avustajia saa...
        Olen sokea mutta nään jotain ja keitän kahvit ja kerron tehtävät kysyn onko ok silti avustajat jotka eri joka kerta eivät kerro nimeä kun kiintyy yms aloittavat aina ai nää on näitä olen jo 60v isoäiti pahalta tuntuu vanhemmatkin rouvat jotka eivät tee mitään vaan tunteja pitäis saada kun sokea ni mite näät en ole taas uskaltanut ottaa ketään onneksi tytär ja muita etten nälkään kuole enkä lääkärissä astman takia käynyt soitan ambulanssin vaan jos jotain. Kun ei ole vaatimuksiakaan ja jos saa naapurin rouva juoruaa kaikki ja solvaa kumpa jaksaisin


      • Anonyymi

        Työt kyllä sovitaan
        Sopimuksessa


    • kavahda

      Ennen kuin teet päätöksesi avustajaksi ryhtymisestä, ota huomioon, että avustajan työtä koskeva sopimuksen tekijä ryhtyy työsuhteeseen, jonka ehdot poikkeavat jyrkästi normaalista - työntekijän vahingoksi. Yhtä heikkoa asemaa sinun olisi vaikea löytää mistään muualta. Varaudu siihen, että
      1) koska kunta ei kanna työnantajavastuuta, vaan työnantajaksi joutuu kouluttamaton maallikko, jolta kukaan ei vaadi perehtymistä, apua tarvitseva voi olla täysin tietämätön kaikin tavoin osaamaton työnantajana, joka näkyy sitten monella tavalla ja monessa asiassa:- lue vaikka tämän ketjun kirjoittajien esimerkit läpi! 2) Työpaikalla, avustettavan kotona, ei ole kukaan valvomassa teidän kummankaan toimintaa. Siksipä ilmoituksissa yleensä etsitään luotettavaa ihmistä työntekijäksi. Työnantaja voi kuitenkin itse käyttäytyä vaikka miten mielivaltaisesti, eikä kukaan ole näkemässä / kuulemassa. Jälkeen päin kohtelua on vaikea näyttää toteen, asiasi ei kuulu oikein kenellekään, eikä kertomustasi tarvitse kenenkään uskoa.3) Sinua voidaan vaatia rikkomaan työturvallisuuslakia, jos haluat pitää työpaikkasi: Esimerkiksi nostamaan joko avustettavaa tai pyörätuolia, joiden paino ylittää laissa asetetun rajan. Jos suostut ja sen seurauksena sairastut, et saa korvauksia, koska vakuutusyhtiö pitää vahinkoa itse aiheutettuna. 4) Palkka on Suomen alhaisin: minimipalkka ja kaikille sama eikä kokemuslisiä kartu.

      • .......

        Onko totta tuo mitä väität, että jos avustaja nostaa avustettavaa ja loukkaa selkänsä - että mistään ei saa mitään korvauksia?

        Olen joskus ollut henkilökohtaisena avustajana ja muistan pari avustettavaa jotka haikailivat sen perään että heitä nosteltaisiin ja oikein kannettaisiin! Eräskin avustettava sanoi että kunhan olen ollut hänellä pidempään niin jätetään se pyörätuoli kauemmas että voin kantaa häntä pidemmän matkan! Siellä en viipynyt kauaa, oli se niin ihme paikka muutenkin. Onko se tuo kosketus vai minkä takia nostelusta ja kantamisesta pidetään?

        Joku avustettava pahastui siitä kun toivoin että hän käyttäisi pyörätuolissa "turvatyötä" koska hän kökötti siinä pyörätuolissa tosi pahan näköisesti reunalla ja pelkäsin että hän voi tipahtaa. Minulle oli nimittäin aiemmin sattunut erään toisen kanssa niin että avustettava sai krampin ja tipahti maahan pyörätuolista. Onneksi siinä oli ihmisiä jotka tulivat auttamaan ja nostamaan hänet takaisin pyörätuoliin, itse en olisi niin isoa ihmistä saanut omin avuin ylös. Sen tapauksen jälkeen tämä avustettava ihannoi kovasti sitä ihmistä joka oli hänet nostanut takaisin pyörätuoliin...


      • roosamaria56
        ....... kirjoitti:

        Onko totta tuo mitä väität, että jos avustaja nostaa avustettavaa ja loukkaa selkänsä - että mistään ei saa mitään korvauksia?

        Olen joskus ollut henkilökohtaisena avustajana ja muistan pari avustettavaa jotka haikailivat sen perään että heitä nosteltaisiin ja oikein kannettaisiin! Eräskin avustettava sanoi että kunhan olen ollut hänellä pidempään niin jätetään se pyörätuoli kauemmas että voin kantaa häntä pidemmän matkan! Siellä en viipynyt kauaa, oli se niin ihme paikka muutenkin. Onko se tuo kosketus vai minkä takia nostelusta ja kantamisesta pidetään?

        Joku avustettava pahastui siitä kun toivoin että hän käyttäisi pyörätuolissa "turvatyötä" koska hän kökötti siinä pyörätuolissa tosi pahan näköisesti reunalla ja pelkäsin että hän voi tipahtaa. Minulle oli nimittäin aiemmin sattunut erään toisen kanssa niin että avustettava sai krampin ja tipahti maahan pyörätuolista. Onneksi siinä oli ihmisiä jotka tulivat auttamaan ja nostamaan hänet takaisin pyörätuoliin, itse en olisi niin isoa ihmistä saanut omin avuin ylös. Sen tapauksen jälkeen tämä avustettava ihannoi kovasti sitä ihmistä joka oli hänet nostanut takaisin pyörätuoliin...

        vammainen avustettava ikäänkuin sairautensa oikeudella yrittää alistaa avustajaa...eräskin työnantaja,jolta oli sairauden vuoksi mennyt käsistä ja jaloista toimintakyky selitti minulle että koska HÄN on aikoinaan rakentanut pienoismalleja..siten pitää minunkin avustajana tehdä.

        Työnantaja ei ymmärtänyt ettei minun käsilläni tehtäisi niin pientä ja tarkkaa näpertelyä(sama kuin ois joku vaatinut soittamaan saksofonia,koska haluaa soittoa kuunnella..ottamatta huomioon lainkaan sitä osaanko kenties kyseistä soitinta soittaa?).

        Työnantajan mielestä kuitenkin "Ihmisellä on kädet sen takia että niillä pitää askarrella,ja saa siitä suurta iloa".
        Kun kerroin että ennemmin käyn lenkkipolulla,ja saan siitä nautintoa..luonnossa kulkiessa"..sitä tuo Työnantaja ei ymmärtänyt ollenkaan.
        Hänen mielestä avustajan piti nauttia samoista asioista kuin hän itsekin.Minun mielipiteilläni ei ollut mitään merkitystä.

        Kun jäin sairaslomalle(kortisonipiikki laitettu kantapäähän..ja jalka piti pitää levossa),työnantaja ilmoitti että saan potkut;"koska olet sairaslomalla, et kelpaa enää minulle avustajaksi".
        Kirjallisena laittoi vielä ilmoituksen kuinka olen "epäluotettava,kun kehtasinkin jäädä sairaslomalle".

        No,elämä on ollut paljon huolettomampaa kun tuolta työnantajalta työ loppui..itsellä on mieli virkeämpi,ja muilta saamani hyvä palaute työstäni kannustaa jatkamaan.

        Työnantajan pitäisi huomioida avustajankin hyvinvointi,työssä jaksamisen kannalta.Vammaisuus ei ole syy ilkeillä kellekään.


      • yhdg
        roosamaria56 kirjoitti:

        vammainen avustettava ikäänkuin sairautensa oikeudella yrittää alistaa avustajaa...eräskin työnantaja,jolta oli sairauden vuoksi mennyt käsistä ja jaloista toimintakyky selitti minulle että koska HÄN on aikoinaan rakentanut pienoismalleja..siten pitää minunkin avustajana tehdä.

        Työnantaja ei ymmärtänyt ettei minun käsilläni tehtäisi niin pientä ja tarkkaa näpertelyä(sama kuin ois joku vaatinut soittamaan saksofonia,koska haluaa soittoa kuunnella..ottamatta huomioon lainkaan sitä osaanko kenties kyseistä soitinta soittaa?).

        Työnantajan mielestä kuitenkin "Ihmisellä on kädet sen takia että niillä pitää askarrella,ja saa siitä suurta iloa".
        Kun kerroin että ennemmin käyn lenkkipolulla,ja saan siitä nautintoa..luonnossa kulkiessa"..sitä tuo Työnantaja ei ymmärtänyt ollenkaan.
        Hänen mielestä avustajan piti nauttia samoista asioista kuin hän itsekin.Minun mielipiteilläni ei ollut mitään merkitystä.

        Kun jäin sairaslomalle(kortisonipiikki laitettu kantapäähän..ja jalka piti pitää levossa),työnantaja ilmoitti että saan potkut;"koska olet sairaslomalla, et kelpaa enää minulle avustajaksi".
        Kirjallisena laittoi vielä ilmoituksen kuinka olen "epäluotettava,kun kehtasinkin jäädä sairaslomalle".

        No,elämä on ollut paljon huolettomampaa kun tuolta työnantajalta työ loppui..itsellä on mieli virkeämpi,ja muilta saamani hyvä palaute työstäni kannustaa jatkamaan.

        Työnantajan pitäisi huomioida avustajankin hyvinvointi,työssä jaksamisen kannalta.Vammaisuus ei ole syy ilkeillä kellekään.

        hei! aloitin juuri avustajan työnhommat ja olen viihtynyt kohtuullisen hyvin. palkkakin on minun mielestäni ihan hyvä kun ottaa huomioon ettei minulla ole alalle mitään koulutusta.. Mietityttää vain että onko se oikasti laillista pitää työntekijää 12 h työäpäiviä jos ne ei ylitä yli 40 h viikossa? välillä minulla saattaa olla kolmekin pitkää päivää putkeen ja kun alkaa väsyttää ja avustettava huomaa sen hän ivailee minulle siihen sävyyn että jos työstä tykkää ei sen pitäisi väsyttää 8-) että huuh huuh .. joo en aina ihan ymärrä avustettavaani ja kun mainitsin asiasta että onko tämä 12h päivät nyt ihan laillisia hän sai ihme raivo kohtauksen mutta saatiin kuitenkin ihmeen kaupalla asia jotenkin sovittua. Välillä tuntuu siltä että hän oikeen haluis että lopettaisin mut joo emmä tiiä tuntuu ettei sil oo oikeen reaaliteetit kohilla. Hän nimittäin luulee että 12 h työpäivät ovat täysin normaaleja koska muutkin avustajat jaksavat tehdä niin pitkää päivää... Ja sitten vielä ihmettelee miksi niin moni hänen aikaisemmista työntekijöistä on lopettanut.... no tässä työssä vaaditaan PITKÄÄ PINNAA :D ja kestävyyttä.


      • Meisselizedä
        roosamaria56 kirjoitti:

        vammainen avustettava ikäänkuin sairautensa oikeudella yrittää alistaa avustajaa...eräskin työnantaja,jolta oli sairauden vuoksi mennyt käsistä ja jaloista toimintakyky selitti minulle että koska HÄN on aikoinaan rakentanut pienoismalleja..siten pitää minunkin avustajana tehdä.

        Työnantaja ei ymmärtänyt ettei minun käsilläni tehtäisi niin pientä ja tarkkaa näpertelyä(sama kuin ois joku vaatinut soittamaan saksofonia,koska haluaa soittoa kuunnella..ottamatta huomioon lainkaan sitä osaanko kenties kyseistä soitinta soittaa?).

        Työnantajan mielestä kuitenkin "Ihmisellä on kädet sen takia että niillä pitää askarrella,ja saa siitä suurta iloa".
        Kun kerroin että ennemmin käyn lenkkipolulla,ja saan siitä nautintoa..luonnossa kulkiessa"..sitä tuo Työnantaja ei ymmärtänyt ollenkaan.
        Hänen mielestä avustajan piti nauttia samoista asioista kuin hän itsekin.Minun mielipiteilläni ei ollut mitään merkitystä.

        Kun jäin sairaslomalle(kortisonipiikki laitettu kantapäähän..ja jalka piti pitää levossa),työnantaja ilmoitti että saan potkut;"koska olet sairaslomalla, et kelpaa enää minulle avustajaksi".
        Kirjallisena laittoi vielä ilmoituksen kuinka olen "epäluotettava,kun kehtasinkin jäädä sairaslomalle".

        No,elämä on ollut paljon huolettomampaa kun tuolta työnantajalta työ loppui..itsellä on mieli virkeämpi,ja muilta saamani hyvä palaute työstäni kannustaa jatkamaan.

        Työnantajan pitäisi huomioida avustajankin hyvinvointi,työssä jaksamisen kannalta.Vammaisuus ei ole syy ilkeillä kellekään.

        Niin että kyseessä on laiton ja perusteeton irtisanominen. Kehottaisin aina tekemään kirjallisen työsopimuksen jossa tulee selkeästi ilmi työtehtävät vaikka suullinen sopimus on yhtä pätevä. Tälläisissa tapauksissa tulee ottaa yhteyttä ammattiliiton lakimieheen tai työsuojelupiiriin ks. www.tyosuojelu.fi. Laiton irtisanominen ilman selviä perusteita voi tulla työnantajalle kalliiksi. Henkilökohtaiseen avustustyöhön on varmasti tulossa muutoksia tulevaisuudessa niin työnantaja- kuin työntekiäpuolelle joilla työelämän pelisäännöt selkeytyvät.


      • 14
        roosamaria56 kirjoitti:

        vammainen avustettava ikäänkuin sairautensa oikeudella yrittää alistaa avustajaa...eräskin työnantaja,jolta oli sairauden vuoksi mennyt käsistä ja jaloista toimintakyky selitti minulle että koska HÄN on aikoinaan rakentanut pienoismalleja..siten pitää minunkin avustajana tehdä.

        Työnantaja ei ymmärtänyt ettei minun käsilläni tehtäisi niin pientä ja tarkkaa näpertelyä(sama kuin ois joku vaatinut soittamaan saksofonia,koska haluaa soittoa kuunnella..ottamatta huomioon lainkaan sitä osaanko kenties kyseistä soitinta soittaa?).

        Työnantajan mielestä kuitenkin "Ihmisellä on kädet sen takia että niillä pitää askarrella,ja saa siitä suurta iloa".
        Kun kerroin että ennemmin käyn lenkkipolulla,ja saan siitä nautintoa..luonnossa kulkiessa"..sitä tuo Työnantaja ei ymmärtänyt ollenkaan.
        Hänen mielestä avustajan piti nauttia samoista asioista kuin hän itsekin.Minun mielipiteilläni ei ollut mitään merkitystä.

        Kun jäin sairaslomalle(kortisonipiikki laitettu kantapäähän..ja jalka piti pitää levossa),työnantaja ilmoitti että saan potkut;"koska olet sairaslomalla, et kelpaa enää minulle avustajaksi".
        Kirjallisena laittoi vielä ilmoituksen kuinka olen "epäluotettava,kun kehtasinkin jäädä sairaslomalle".

        No,elämä on ollut paljon huolettomampaa kun tuolta työnantajalta työ loppui..itsellä on mieli virkeämpi,ja muilta saamani hyvä palaute työstäni kannustaa jatkamaan.

        Työnantajan pitäisi huomioida avustajankin hyvinvointi,työssä jaksamisen kannalta.Vammaisuus ei ole syy ilkeillä kellekään.

        Irtisanominen ei ole oikein.Mutta ymmärrän sinua.Lähtisin itsekkin pois jos olisi tollainen työnantaja.Sairauden vuoksi tai sairaslomalla olemalla ei voi antaa lopputiliä!


      • ****you
        14 kirjoitti:

        Irtisanominen ei ole oikein.Mutta ymmärrän sinua.Lähtisin itsekkin pois jos olisi tollainen työnantaja.Sairauden vuoksi tai sairaslomalla olemalla ei voi antaa lopputiliä!

        olen tässä viime aikoina pähkäillyt omaa avustajani suhdetta plus lueskellut täältä muiden ihmisten avustaja ja avustettava suhteita. ja jotenkin on alkanut tuntumaan siltä, että avustettavat pitävät itseään AINA uhrina ja kyseinen avustaja ei missään nimessä voisi olla se uhri koska hänellä on kaikki kunnossa. Minä henkilökohtaisesti ja näkemäni muut avustajat pyrimme aina tekemään kaiken hyvin ja olemme pitkää päivää ja ei mitään kiitosta??! Sitten ihmettelette että miksi kukaan ei halua avustajaksi? Olisiko kenties kyseessä arvostamisen puute työntekijää kohtaan? Avustettavat voisivat rupea miettimään vähän miten kohtelevat työntekijöitään ja miettiä miksi niin moni lähtee heiltä hommista? Vaikka olenkin sinun käsinäsi ja jalkoinasi en silti ole itsestään selvyys!


      • avustaja12v
        roosamaria56 kirjoitti:

        vammainen avustettava ikäänkuin sairautensa oikeudella yrittää alistaa avustajaa...eräskin työnantaja,jolta oli sairauden vuoksi mennyt käsistä ja jaloista toimintakyky selitti minulle että koska HÄN on aikoinaan rakentanut pienoismalleja..siten pitää minunkin avustajana tehdä.

        Työnantaja ei ymmärtänyt ettei minun käsilläni tehtäisi niin pientä ja tarkkaa näpertelyä(sama kuin ois joku vaatinut soittamaan saksofonia,koska haluaa soittoa kuunnella..ottamatta huomioon lainkaan sitä osaanko kenties kyseistä soitinta soittaa?).

        Työnantajan mielestä kuitenkin "Ihmisellä on kädet sen takia että niillä pitää askarrella,ja saa siitä suurta iloa".
        Kun kerroin että ennemmin käyn lenkkipolulla,ja saan siitä nautintoa..luonnossa kulkiessa"..sitä tuo Työnantaja ei ymmärtänyt ollenkaan.
        Hänen mielestä avustajan piti nauttia samoista asioista kuin hän itsekin.Minun mielipiteilläni ei ollut mitään merkitystä.

        Kun jäin sairaslomalle(kortisonipiikki laitettu kantapäähän..ja jalka piti pitää levossa),työnantaja ilmoitti että saan potkut;"koska olet sairaslomalla, et kelpaa enää minulle avustajaksi".
        Kirjallisena laittoi vielä ilmoituksen kuinka olen "epäluotettava,kun kehtasinkin jäädä sairaslomalle".

        No,elämä on ollut paljon huolettomampaa kun tuolta työnantajalta työ loppui..itsellä on mieli virkeämpi,ja muilta saamani hyvä palaute työstäni kannustaa jatkamaan.

        Työnantajan pitäisi huomioida avustajankin hyvinvointi,työssä jaksamisen kannalta.Vammaisuus ei ole syy ilkeillä kellekään.

        tosi hyvä tunnen samoin


      • hk avustaja
        roosamaria56 kirjoitti:

        vammainen avustettava ikäänkuin sairautensa oikeudella yrittää alistaa avustajaa...eräskin työnantaja,jolta oli sairauden vuoksi mennyt käsistä ja jaloista toimintakyky selitti minulle että koska HÄN on aikoinaan rakentanut pienoismalleja..siten pitää minunkin avustajana tehdä.

        Työnantaja ei ymmärtänyt ettei minun käsilläni tehtäisi niin pientä ja tarkkaa näpertelyä(sama kuin ois joku vaatinut soittamaan saksofonia,koska haluaa soittoa kuunnella..ottamatta huomioon lainkaan sitä osaanko kenties kyseistä soitinta soittaa?).

        Työnantajan mielestä kuitenkin "Ihmisellä on kädet sen takia että niillä pitää askarrella,ja saa siitä suurta iloa".
        Kun kerroin että ennemmin käyn lenkkipolulla,ja saan siitä nautintoa..luonnossa kulkiessa"..sitä tuo Työnantaja ei ymmärtänyt ollenkaan.
        Hänen mielestä avustajan piti nauttia samoista asioista kuin hän itsekin.Minun mielipiteilläni ei ollut mitään merkitystä.

        Kun jäin sairaslomalle(kortisonipiikki laitettu kantapäähän..ja jalka piti pitää levossa),työnantaja ilmoitti että saan potkut;"koska olet sairaslomalla, et kelpaa enää minulle avustajaksi".
        Kirjallisena laittoi vielä ilmoituksen kuinka olen "epäluotettava,kun kehtasinkin jäädä sairaslomalle".

        No,elämä on ollut paljon huolettomampaa kun tuolta työnantajalta työ loppui..itsellä on mieli virkeämpi,ja muilta saamani hyvä palaute työstäni kannustaa jatkamaan.

        Työnantajan pitäisi huomioida avustajankin hyvinvointi,työssä jaksamisen kannalta.Vammaisuus ei ole syy ilkeillä kellekään.

        Sinun ei tarvitse nauttia samoista asioista kuin avustettavasi. avustettavallasi on oikeus pyytää soittamaan sinua jotain soitinta tai tekemään pienoismalleja, jos hän pystyy neuvomaan miten ko. asia (soittaminen tai mallit) tehdään! Siinä onkin urakkaa. Irtisanominen on ollut laiton, jos ei ole todettu sellaista vikaa, että et pysty työtäsi tekemään.


      • jepjep6

      • ccccccccccccccccc

        "1) koska kunta ei kanna työnantajavastuuta, vaan työnantajaksi joutuu kouluttamaton maallikko" Harvemmin henkilökohtaisella avustajallakaan on koulutusta alalle.
        "2) Työpaikalla, avustettavan kotona, ei ole kukaan valvomassa teidän kummankaan toimintaa. Siksipä ilmoituksissa yleensä etsitään luotettavaa ihmistä työntekijäksi." Päästäisitkö sinä kotiisi epäluotettavaa ja täysin tuntematonta ihmistä? Jos osaat samaistua halvaantuneen ihmisen tilanteeseen, tuskin päästäisit. Tuttavani omaisuuden kähvelsi avustaja ja nyt sitä selvitellään oikeudessa.

        Mikäli ei ole joustonvaraa, empatiaa ei tämä työ ole sinulle.Maalaisjärkeä saa käyttää ja mahdottomista tehtävistä voi kieltäytyä.


      • sand1
        jepjep6 kirjoitti:

        Jos avustajan työ ja palkka tuntuu kurjalta kokeilehan sitten siivousduunia: http://keskustelu.suomi24.fi/node/2329912
        Parempi palkka avustajalla on kuin siivoajalla. Usein myös helpompi.
        http://www.palkkavertailu.com/palkat/lassila%20-et-%20tikanoja
        sol 1000e/kk http://www.palkkavertailu.com/palkka/sol
        henkilökohtainen avustaja esim.10,38 euroa/tunti 1660e/kk lisät (ilta 15 %, yö 30 %, lauantai 20 %, pyhät 100 %) http://www.palkkavertailu.com/palkka/henkil%C3%B6kohtainen%20avustaja

        Onkin sitten eri asia missä siivoaa. Mieluummin siivoan ja saan saman rahan kuin että olen enää kenellekkään avustajana.


      • Makes me sick
        ....... kirjoitti:

        Onko totta tuo mitä väität, että jos avustaja nostaa avustettavaa ja loukkaa selkänsä - että mistään ei saa mitään korvauksia?

        Olen joskus ollut henkilökohtaisena avustajana ja muistan pari avustettavaa jotka haikailivat sen perään että heitä nosteltaisiin ja oikein kannettaisiin! Eräskin avustettava sanoi että kunhan olen ollut hänellä pidempään niin jätetään se pyörätuoli kauemmas että voin kantaa häntä pidemmän matkan! Siellä en viipynyt kauaa, oli se niin ihme paikka muutenkin. Onko se tuo kosketus vai minkä takia nostelusta ja kantamisesta pidetään?

        Joku avustettava pahastui siitä kun toivoin että hän käyttäisi pyörätuolissa "turvatyötä" koska hän kökötti siinä pyörätuolissa tosi pahan näköisesti reunalla ja pelkäsin että hän voi tipahtaa. Minulle oli nimittäin aiemmin sattunut erään toisen kanssa niin että avustettava sai krampin ja tipahti maahan pyörätuolista. Onneksi siinä oli ihmisiä jotka tulivat auttamaan ja nostamaan hänet takaisin pyörätuoliin, itse en olisi niin isoa ihmistä saanut omin avuin ylös. Sen tapauksen jälkeen tämä avustettava ihannoi kovasti sitä ihmistä joka oli hänet nostanut takaisin pyörätuoliin...

        Tosi sairaita kanto-fantasioita noil vammasil!


      • finlex/työaikalaki
        yhdg kirjoitti:

        hei! aloitin juuri avustajan työnhommat ja olen viihtynyt kohtuullisen hyvin. palkkakin on minun mielestäni ihan hyvä kun ottaa huomioon ettei minulla ole alalle mitään koulutusta.. Mietityttää vain että onko se oikasti laillista pitää työntekijää 12 h työäpäiviä jos ne ei ylitä yli 40 h viikossa? välillä minulla saattaa olla kolmekin pitkää päivää putkeen ja kun alkaa väsyttää ja avustettava huomaa sen hän ivailee minulle siihen sävyyn että jos työstä tykkää ei sen pitäisi väsyttää 8-) että huuh huuh .. joo en aina ihan ymärrä avustettavaani ja kun mainitsin asiasta että onko tämä 12h päivät nyt ihan laillisia hän sai ihme raivo kohtauksen mutta saatiin kuitenkin ihmeen kaupalla asia jotenkin sovittua. Välillä tuntuu siltä että hän oikeen haluis että lopettaisin mut joo emmä tiiä tuntuu ettei sil oo oikeen reaaliteetit kohilla. Hän nimittäin luulee että 12 h työpäivät ovat täysin normaaleja koska muutkin avustajat jaksavat tehdä niin pitkää päivää... Ja sitten vielä ihmettelee miksi niin moni hänen aikaisemmista työntekijöistä on lopettanut.... no tässä työssä vaaditaan PITKÄÄ PINNAA :D ja kestävyyttä.

        Työaikalain mukaan työvuoro ei saa ylittää 10h, poikkeuksena yövuoro, joka voi olla pitempi.


      • Anonyymi
        roosamaria56 kirjoitti:

        vammainen avustettava ikäänkuin sairautensa oikeudella yrittää alistaa avustajaa...eräskin työnantaja,jolta oli sairauden vuoksi mennyt käsistä ja jaloista toimintakyky selitti minulle että koska HÄN on aikoinaan rakentanut pienoismalleja..siten pitää minunkin avustajana tehdä.

        Työnantaja ei ymmärtänyt ettei minun käsilläni tehtäisi niin pientä ja tarkkaa näpertelyä(sama kuin ois joku vaatinut soittamaan saksofonia,koska haluaa soittoa kuunnella..ottamatta huomioon lainkaan sitä osaanko kenties kyseistä soitinta soittaa?).

        Työnantajan mielestä kuitenkin "Ihmisellä on kädet sen takia että niillä pitää askarrella,ja saa siitä suurta iloa".
        Kun kerroin että ennemmin käyn lenkkipolulla,ja saan siitä nautintoa..luonnossa kulkiessa"..sitä tuo Työnantaja ei ymmärtänyt ollenkaan.
        Hänen mielestä avustajan piti nauttia samoista asioista kuin hän itsekin.Minun mielipiteilläni ei ollut mitään merkitystä.

        Kun jäin sairaslomalle(kortisonipiikki laitettu kantapäähän..ja jalka piti pitää levossa),työnantaja ilmoitti että saan potkut;"koska olet sairaslomalla, et kelpaa enää minulle avustajaksi".
        Kirjallisena laittoi vielä ilmoituksen kuinka olen "epäluotettava,kun kehtasinkin jäädä sairaslomalle".

        No,elämä on ollut paljon huolettomampaa kun tuolta työnantajalta työ loppui..itsellä on mieli virkeämpi,ja muilta saamani hyvä palaute työstäni kannustaa jatkamaan.

        Työnantajan pitäisi huomioida avustajankin hyvinvointi,työssä jaksamisen kannalta.Vammaisuus ei ole syy ilkeillä kellekään.

        Ei ole vammaisuus syy ilkeillä kellekään. Usein kuitenkin avustajat ilkeilevät kun ei vammainen pysty ja todella vähän mitään tekevät ja alistavat avustettavaa. Tunteja pitää tehdä muttei mitään tehdä ja apua ei lääkäriin saa eikä hyötyä avusta ole. Juorukelloja koko sakki ja nöyryyttäjiä. Missä ne kivat avustajat on. Yhtään en ole tavannut.


      • Anonyymi
        ccccccccccccccccc kirjoitti:

        "1) koska kunta ei kanna työnantajavastuuta, vaan työnantajaksi joutuu kouluttamaton maallikko" Harvemmin henkilökohtaisella avustajallakaan on koulutusta alalle.
        "2) Työpaikalla, avustettavan kotona, ei ole kukaan valvomassa teidän kummankaan toimintaa. Siksipä ilmoituksissa yleensä etsitään luotettavaa ihmistä työntekijäksi." Päästäisitkö sinä kotiisi epäluotettavaa ja täysin tuntematonta ihmistä? Jos osaat samaistua halvaantuneen ihmisen tilanteeseen, tuskin päästäisit. Tuttavani omaisuuden kähvelsi avustaja ja nyt sitä selvitellään oikeudessa.

        Mikäli ei ole joustonvaraa, empatiaa ei tämä työ ole sinulle.Maalaisjärkeä saa käyttää ja mahdottomista tehtävistä voi kieltäytyä.

        Hieno kirjoitus ja tuntuu että alalla on vain sellaisia joita kiinnostaa kiusaaminen avuttomiaa kohtaan. Eihän voi kaikkea osata tai tarvitse tehdä.


      • Anonyymi
        ****you kirjoitti:

        olen tässä viime aikoina pähkäillyt omaa avustajani suhdetta plus lueskellut täältä muiden ihmisten avustaja ja avustettava suhteita. ja jotenkin on alkanut tuntumaan siltä, että avustettavat pitävät itseään AINA uhrina ja kyseinen avustaja ei missään nimessä voisi olla se uhri koska hänellä on kaikki kunnossa. Minä henkilökohtaisesti ja näkemäni muut avustajat pyrimme aina tekemään kaiken hyvin ja olemme pitkää päivää ja ei mitään kiitosta??! Sitten ihmettelette että miksi kukaan ei halua avustajaksi? Olisiko kenties kyseessä arvostamisen puute työntekijää kohtaan? Avustettavat voisivat rupea miettimään vähän miten kohtelevat työntekijöitään ja miettiä miksi niin moni lähtee heiltä hommista? Vaikka olenkin sinun käsinäsi ja jalkoinasi en silti ole itsestään selvyys!

        Ne vetää vammaiskorttia,hakee sääliä,kuvittelee avustajan olevan joku ystävä. Ei ihan käsitystä mikä avustaja on. Avustaja on työntekijä vain. Piste.


    • Yritän yhdist.meitä
      • avustaja123

        kävin katsomassa noita omaishoitajien keskusteluita,aika rankkaa tekstiä yhdeltä jäseneltä avustajista .olen toiminut avustajana kolmella ihmisellä.fyysisesti työ minun kohdallani ei ole rankkaa,mutta henkisesti on.ensimmäinen avustettava oli todella ilkeä.istuin keittiössä talvitakki päällä kun oli kylmä,sillä aikaa kun hän nukkui,muihin huoneisiin ei saanut mennä,ilkeyksiä lateli joka päivä.toinen avustettava oli alkoholisti,pidin seuraa hänelle ja juoppokavereille.tämä kolmas taas on ihan lottovoitto!! ihana ihminen,tulemme hyvin toimeen,harrastamme;vesijumppa,erityisliikunta,ystävien tapaamista jne.. vaikka hänekään sairauteen ei ole parannuskeinoa,hän on silti ystävällinen ja ihanan elämänmyönteinen,sairaudesta huolimatta,eikä koskaan ilkeile minulle.tosin syksyllä haen aikuiskoulutukseen,jotta pääsisin muihinkin töihin kuin avustajaksi.hyvä työ lyhytaikaisena mutta silti haluan työkavereita,opiskelukavereita..yksinäistä hommaa.


      • Avustajaksi aikova
        avustaja123 kirjoitti:

        kävin katsomassa noita omaishoitajien keskusteluita,aika rankkaa tekstiä yhdeltä jäseneltä avustajista .olen toiminut avustajana kolmella ihmisellä.fyysisesti työ minun kohdallani ei ole rankkaa,mutta henkisesti on.ensimmäinen avustettava oli todella ilkeä.istuin keittiössä talvitakki päällä kun oli kylmä,sillä aikaa kun hän nukkui,muihin huoneisiin ei saanut mennä,ilkeyksiä lateli joka päivä.toinen avustettava oli alkoholisti,pidin seuraa hänelle ja juoppokavereille.tämä kolmas taas on ihan lottovoitto!! ihana ihminen,tulemme hyvin toimeen,harrastamme;vesijumppa,erityisliikunta,ystävien tapaamista jne.. vaikka hänekään sairauteen ei ole parannuskeinoa,hän on silti ystävällinen ja ihanan elämänmyönteinen,sairaudesta huolimatta,eikä koskaan ilkeile minulle.tosin syksyllä haen aikuiskoulutukseen,jotta pääsisin muihinkin töihin kuin avustajaksi.hyvä työ lyhytaikaisena mutta silti haluan työkavereita,opiskelukavereita..yksinäistä hommaa.

        "avustaja12329.1.2010 17:44
        kävin katsomassa noita omaishoitajien keskusteluita,aika rankkaa tekstiä yhdeltä jäseneltä avustajista"

        Missä... En löytänyt täältä ?


      • Voivoiaiai

    • Entinen avustaja

      älä ala koskaan henkilökohtaiseksi avustajaksi.Kokemusta on ja meinasin palaa henkisesti loppuun, kunnes lähdin ja sain kolmen kuukauden karenssin. Mutta ei se ollut mitään sen ilon rinnalla kun pääsin siitä työstä pois.

      • ta

        Itse henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimivana olen joskus ihmetyksen ja hämmennyksen vallassa lukenut asiasta käytäviä nettikeskusteluja. Tiedän myös omasta kokemuksestani, että alalla on paljon ongelmia, joita tässäkin ketjussa on käsitelty, kuten alhainen palkkaus, tietämättömyys työsuhteen ehdoista, toimimattomat sijaisjärjestelyt jne.
        Vastuullisena työnantajana pyrin itse olemaan joustava, tunnollinen ja helposti lähestyttävä. Työnantajuuteen kuuluu olennaisena palautteen antaminen tehdystä työstä ja työntekijän ohjaaminen työtehtävien hoidossa, sekä toiminnan johtaminen. Mikäli ei kestä asiallisesti annettua palautetta, myös kriittistä, on syytä katsoa peiliin. Ilkeily ja asiattomuudet ovat asia erikseen, niitä ei kenenkään tarvitse sietää. Perusedellytys onnistuneelle työsuhteelle on, että roolit ovat molemmille selkeät. Työnantajana minulla on vastuu päättää siitä, mitä tehdään ja milloin tehdään. Minulla on myös vastuu luoda työnteolle sopivat ja turvalliset olosuhteet. Otan myös itse mielelläni vastaan palautetta ja pyrin toimimaan sen mukaan. Toisaalta en suostu olemaan työntekijöideni seuraneiti tai sylkykuppi. En myöskään tunne yletöntä kiitollisuutta saamastani avusta, jota välttämättä arjessani tarvitsen. Monet tuntuvat edelleen ajattelevan, että vaikeavammaisen ihmisen sitä tulisi automaattisesti tuntea. Minulle on tärkeintä, että asiat sujuvat ja annetut tehtävät tulevat hoidetuksi. Tämä lienee tavallinen vaatimus useimmissa ammateissa.


      • ta kirjoitti:

        Itse henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimivana olen joskus ihmetyksen ja hämmennyksen vallassa lukenut asiasta käytäviä nettikeskusteluja. Tiedän myös omasta kokemuksestani, että alalla on paljon ongelmia, joita tässäkin ketjussa on käsitelty, kuten alhainen palkkaus, tietämättömyys työsuhteen ehdoista, toimimattomat sijaisjärjestelyt jne.
        Vastuullisena työnantajana pyrin itse olemaan joustava, tunnollinen ja helposti lähestyttävä. Työnantajuuteen kuuluu olennaisena palautteen antaminen tehdystä työstä ja työntekijän ohjaaminen työtehtävien hoidossa, sekä toiminnan johtaminen. Mikäli ei kestä asiallisesti annettua palautetta, myös kriittistä, on syytä katsoa peiliin. Ilkeily ja asiattomuudet ovat asia erikseen, niitä ei kenenkään tarvitse sietää. Perusedellytys onnistuneelle työsuhteelle on, että roolit ovat molemmille selkeät. Työnantajana minulla on vastuu päättää siitä, mitä tehdään ja milloin tehdään. Minulla on myös vastuu luoda työnteolle sopivat ja turvalliset olosuhteet. Otan myös itse mielelläni vastaan palautetta ja pyrin toimimaan sen mukaan. Toisaalta en suostu olemaan työntekijöideni seuraneiti tai sylkykuppi. En myöskään tunne yletöntä kiitollisuutta saamastani avusta, jota välttämättä arjessani tarvitsen. Monet tuntuvat edelleen ajattelevan, että vaikeavammaisen ihmisen sitä tulisi automaattisesti tuntea. Minulle on tärkeintä, että asiat sujuvat ja annetut tehtävät tulevat hoidetuksi. Tämä lienee tavallinen vaatimus useimmissa ammateissa.

        "Minulle on tärkeintä, että asiat sujuvat ja annetut tehtävät tulevat hoidetuksi. Tämä lienee tavallinen vaatimus useimmissa ammateissa. "

        Näinhän se on, asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat.
        Ja pomo ei työpaikalla ole humalassa eikä polttele tupakkaa samassa tilassa missä alainen työskentelee.


      • pikkupiika(ko)
        ta kirjoitti:

        Itse henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimivana olen joskus ihmetyksen ja hämmennyksen vallassa lukenut asiasta käytäviä nettikeskusteluja. Tiedän myös omasta kokemuksestani, että alalla on paljon ongelmia, joita tässäkin ketjussa on käsitelty, kuten alhainen palkkaus, tietämättömyys työsuhteen ehdoista, toimimattomat sijaisjärjestelyt jne.
        Vastuullisena työnantajana pyrin itse olemaan joustava, tunnollinen ja helposti lähestyttävä. Työnantajuuteen kuuluu olennaisena palautteen antaminen tehdystä työstä ja työntekijän ohjaaminen työtehtävien hoidossa, sekä toiminnan johtaminen. Mikäli ei kestä asiallisesti annettua palautetta, myös kriittistä, on syytä katsoa peiliin. Ilkeily ja asiattomuudet ovat asia erikseen, niitä ei kenenkään tarvitse sietää. Perusedellytys onnistuneelle työsuhteelle on, että roolit ovat molemmille selkeät. Työnantajana minulla on vastuu päättää siitä, mitä tehdään ja milloin tehdään. Minulla on myös vastuu luoda työnteolle sopivat ja turvalliset olosuhteet. Otan myös itse mielelläni vastaan palautetta ja pyrin toimimaan sen mukaan. Toisaalta en suostu olemaan työntekijöideni seuraneiti tai sylkykuppi. En myöskään tunne yletöntä kiitollisuutta saamastani avusta, jota välttämättä arjessani tarvitsen. Monet tuntuvat edelleen ajattelevan, että vaikeavammaisen ihmisen sitä tulisi automaattisesti tuntea. Minulle on tärkeintä, että asiat sujuvat ja annetut tehtävät tulevat hoidetuksi. Tämä lienee tavallinen vaatimus useimmissa ammateissa.

        Tuo sinun kuvaamasi tilanne on ideaali, mutta voin sanoa kokemuksesta, että avustettavia on moneen junaan. Tokihan täällä varmasti ovat avautumassa ne, joilla on eniten epäkohtia työsuhteessaan. Tosiasia on se, että moni avustettava ei ole henkisesti siinä kunnosa, että heidän pitäisi olla työnantajan roolissa. Avustetava ei aina käsitä edes sitä, että kyseessä on todella avustaja, eikä uusi paras kaveri, joka tekee vapaa-ajallaankin palveluksia ja hyppää sovituista työajoista poiketen avustettavan apuna. Tästä muistutettaessa jopa pahoitetaan mieli ellei ihan uhata irtisanomisella... Tällaisissa tapauksissa avustajilla ei ole mihin kääntyä saadakseen työsuhteeseensa liittyvissä asioissa tukea ja neuvoja. Ei ole työnohjausta, ei työterveyshuoltoa - vain vaitiolovelvollisuus.


      • 12v
        ta kirjoitti:

        Itse henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimivana olen joskus ihmetyksen ja hämmennyksen vallassa lukenut asiasta käytäviä nettikeskusteluja. Tiedän myös omasta kokemuksestani, että alalla on paljon ongelmia, joita tässäkin ketjussa on käsitelty, kuten alhainen palkkaus, tietämättömyys työsuhteen ehdoista, toimimattomat sijaisjärjestelyt jne.
        Vastuullisena työnantajana pyrin itse olemaan joustava, tunnollinen ja helposti lähestyttävä. Työnantajuuteen kuuluu olennaisena palautteen antaminen tehdystä työstä ja työntekijän ohjaaminen työtehtävien hoidossa, sekä toiminnan johtaminen. Mikäli ei kestä asiallisesti annettua palautetta, myös kriittistä, on syytä katsoa peiliin. Ilkeily ja asiattomuudet ovat asia erikseen, niitä ei kenenkään tarvitse sietää. Perusedellytys onnistuneelle työsuhteelle on, että roolit ovat molemmille selkeät. Työnantajana minulla on vastuu päättää siitä, mitä tehdään ja milloin tehdään. Minulla on myös vastuu luoda työnteolle sopivat ja turvalliset olosuhteet. Otan myös itse mielelläni vastaan palautetta ja pyrin toimimaan sen mukaan. Toisaalta en suostu olemaan työntekijöideni seuraneiti tai sylkykuppi. En myöskään tunne yletöntä kiitollisuutta saamastani avusta, jota välttämättä arjessani tarvitsen. Monet tuntuvat edelleen ajattelevan, että vaikeavammaisen ihmisen sitä tulisi automaattisesti tuntea. Minulle on tärkeintä, että asiat sujuvat ja annetut tehtävät tulevat hoidetuksi. Tämä lienee tavallinen vaatimus useimmissa ammateissa.

        tehtävät tulee hoidettua hyvin vaikeavammaiselle mut se kateus


      • monenlaisia
        ta kirjoitti:

        Itse henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimivana olen joskus ihmetyksen ja hämmennyksen vallassa lukenut asiasta käytäviä nettikeskusteluja. Tiedän myös omasta kokemuksestani, että alalla on paljon ongelmia, joita tässäkin ketjussa on käsitelty, kuten alhainen palkkaus, tietämättömyys työsuhteen ehdoista, toimimattomat sijaisjärjestelyt jne.
        Vastuullisena työnantajana pyrin itse olemaan joustava, tunnollinen ja helposti lähestyttävä. Työnantajuuteen kuuluu olennaisena palautteen antaminen tehdystä työstä ja työntekijän ohjaaminen työtehtävien hoidossa, sekä toiminnan johtaminen. Mikäli ei kestä asiallisesti annettua palautetta, myös kriittistä, on syytä katsoa peiliin. Ilkeily ja asiattomuudet ovat asia erikseen, niitä ei kenenkään tarvitse sietää. Perusedellytys onnistuneelle työsuhteelle on, että roolit ovat molemmille selkeät. Työnantajana minulla on vastuu päättää siitä, mitä tehdään ja milloin tehdään. Minulla on myös vastuu luoda työnteolle sopivat ja turvalliset olosuhteet. Otan myös itse mielelläni vastaan palautetta ja pyrin toimimaan sen mukaan. Toisaalta en suostu olemaan työntekijöideni seuraneiti tai sylkykuppi. En myöskään tunne yletöntä kiitollisuutta saamastani avusta, jota välttämättä arjessani tarvitsen. Monet tuntuvat edelleen ajattelevan, että vaikeavammaisen ihmisen sitä tulisi automaattisesti tuntea. Minulle on tärkeintä, että asiat sujuvat ja annetut tehtävät tulevat hoidetuksi. Tämä lienee tavallinen vaatimus useimmissa ammateissa.

        muista: Hyvään johtajuuteen kuuluu myös hyvän palautteen antaminen.
        Jos ei ikinä saa hyvää palautetta, se ei ole hyvä asia.

        Usein avustaja juoksee kaikkien pikkuasoiden takia ja joustaa paljon. Kyseessä on hoito ala, joten avustajasi saattaa käydä toisen luona, joka pissaa alleen, syotetään, ja hän voi myös huutaa ja olla mielisairas, dementikko jne...joten voimat eivät ole rajattomat avustajalla. Hänet on saatu ajaa loppuun jo edelisessä avustaja suhteessa, joten siitä on kyse myös. Usein avustettava ei esim kerro työaikoja, joten kuka haluaa olla päivystäjä vuosikausia??? Näen kotihoidon yms käytän kotona vain tiettyinä aikoina, ja koen että tuo
        tapa käy avustajillekkin ja riittäisi avustettavillekin hyvin.


      • Anonyymi
        Pre_Kaarina kirjoitti:

        "Minulle on tärkeintä, että asiat sujuvat ja annetut tehtävät tulevat hoidetuksi. Tämä lienee tavallinen vaatimus useimmissa ammateissa. "

        Näinhän se on, asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat.
        Ja pomo ei työpaikalla ole humalassa eikä polttele tupakkaa samassa tilassa missä alainen työskentelee.

        Itselläni oli sellainen avustaja joka haisi viinalle ja kysyi onko minulla juotavaa. En juo ollenkaan ja töissä ei. Lisäksi jos lääkkeet esim pöydällä ne käydään läpi ja minulla ei rauhoittavia yms ole. Omaa ehdotettu kaljalle menemistäkin minun laskuun seuraksi mutta kun en käy niin. Sitten korurasiat katsotaan suosittelen kalliit tavarat piiloon muuten häviää joskus.


      • Anonyymi
        ta kirjoitti:

        Itse henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimivana olen joskus ihmetyksen ja hämmennyksen vallassa lukenut asiasta käytäviä nettikeskusteluja. Tiedän myös omasta kokemuksestani, että alalla on paljon ongelmia, joita tässäkin ketjussa on käsitelty, kuten alhainen palkkaus, tietämättömyys työsuhteen ehdoista, toimimattomat sijaisjärjestelyt jne.
        Vastuullisena työnantajana pyrin itse olemaan joustava, tunnollinen ja helposti lähestyttävä. Työnantajuuteen kuuluu olennaisena palautteen antaminen tehdystä työstä ja työntekijän ohjaaminen työtehtävien hoidossa, sekä toiminnan johtaminen. Mikäli ei kestä asiallisesti annettua palautetta, myös kriittistä, on syytä katsoa peiliin. Ilkeily ja asiattomuudet ovat asia erikseen, niitä ei kenenkään tarvitse sietää. Perusedellytys onnistuneelle työsuhteelle on, että roolit ovat molemmille selkeät. Työnantajana minulla on vastuu päättää siitä, mitä tehdään ja milloin tehdään. Minulla on myös vastuu luoda työnteolle sopivat ja turvalliset olosuhteet. Otan myös itse mielelläni vastaan palautetta ja pyrin toimimaan sen mukaan. Toisaalta en suostu olemaan työntekijöideni seuraneiti tai sylkykuppi. En myöskään tunne yletöntä kiitollisuutta saamastani avusta, jota välttämättä arjessani tarvitsen. Monet tuntuvat edelleen ajattelevan, että vaikeavammaisen ihmisen sitä tulisi automaattisesti tuntea. Minulle on tärkeintä, että asiat sujuvat ja annetut tehtävät tulevat hoidetuksi. Tämä lienee tavallinen vaatimus useimmissa ammateissa.

        Hieno kirjoitus. Kun sopii asiat ja toimii niiden puitteissa pitäisi toimia. Aikuista käyttäytymistä mutta työtä voi vaihtaa jos ei halua tehdä sitä. En ottaisi mitä vaan ventovierasta kotiin


    • Daadidaa

      Tässä on kyllä sellainen työ, että voi palaa loppuun henkisesti aika totaalisesti jos sattuu ikävä avustettava. Itse olin vuoden päivät avustajana ja tuloksena oli vaikea masennus ja työuupumus.

      Aina sai jännittää vapaapäivänään että milloin töistä soitetaan ja pyydetään paikkaamaan jonkun vuoroon ja töissäkin tuli kivoja ylläreitä; teit esim. iltavuoron 7h, yövuorolainen soittaa sairastuneensa tuntia ennen vuoronsa alkua ja ketään ei saada yöhön. Siinähän sitten jäät vielä kymmeneksi tunniksi ylitöihin ilman ylityökorvausta ja laitat kotiin miehelle viestiä ettei taaskaan ehditä näkemään kun tuli tällainen. Ei paljoa lohduttanut yölisät siinä vaiheessa. Töitä siis yht. 17h tuollaisissa tapauksissa. "Pakkorako".

      Tai sitten jos esimerkiksi viikonlopulle on vain kaksi ihmistä tekemässä kolmivuoroa niin päähän siinä hajoaa. Kokeiltu on. Siihen vielä päälle pari lasta jotka pitivät avustajia palvelijoina ja koiraa ja vaikka mitä..

      Vapaapäivät oli viikolle usein ripoteltuna miten sattuu.. Elin äärimmäisen epäsäännöllistä elämää kituvan ja katkeroituneen avustettavan kanssa, muulle ei ollut aikaa. Siinä meni parisuhdekin (joka onneksi korjautui jälkeenpäin) ja omaa elämää ei ollut kuin sen verran että kävit kotona kääntymässä. Viimeisen vuoron jälkeen (jolloin jouduin sopivasti olemaan vielä puolisen tuntia päälle) kun pääsin talosta ulos ja tiesin ettei sinne tarvinnut enää koskaan mennä oli meikätytöllä sellanen hymy päällä ettei pitkään aikaan ja tunne oli sanoinkuvaamattoman vapaa :)

      Avustajilla on käsittämättömän huono palkka .. Palkan korotus ja vaativuustason mukainen palkkajärjestelmä olis enemmän kuin tervetullut tuolle alalle

      • kello 5

        Minä tein avustajan hommia vuoden verran. Kahden kuukauden koeaika meni suht hyvin mutta sen jälkeen kun tehtiin pitempi sopimus niin piru oli niin sanotusti irti. Minulla meni yöunetkin enkä ollut työpaikalla kuin siivousorja, avustettava ei hyväksynyt minua hänen lähelleen. Samoja paikkoja siivottiin ja joka ikinen päivä. Ruokaa sai laittaa joskus, sekin oli yhtä tappelua. Levy piti olla pienellä etttei kattilat pala ja sitten sekään ei sopinut koska ruoka piti hänelle olla hyvin paistunutta. Mikään ei passannut ja tein asiat silti kiltisti niinkun tahdottiin.Vuoden jaksoin ja sitten kun tuli viimeinen pisara se tuli. Sanoin itseni irti ja hyvillä mielin. Karenssui tuli mutta minua neuvottiin asiassa liian myöhään. Heti vaan rohkeasti kuntaan vammaispalveluun yhteyttä ja lääkäriin jos uupumus tulee.Työnantajalle ei kuulu sinun omat henkilökohtaiset asiat ja se kun kerran erehdyin sanomaan että olen ollut kuntaan yhteydessä ihan normaalissa asiassa, avustettava raivostui silmittömästi. No, parhaimmilllaan hänellä on ollut 3 avustajaa viikossa ja kaikki lähti käveleen, minä olin pisimpään. Avustettava ei ymmärrä asian kalleutta, teettää siivousta ja tekee kiusaa. HUH HUH mikä paikka. Työpaikkoja minulla on ollut elämäni aikana n. 10, enkä missään ole tavannut vastaavaa pomoa!


      • Seija Siisti
        kello 5 kirjoitti:

        Minä tein avustajan hommia vuoden verran. Kahden kuukauden koeaika meni suht hyvin mutta sen jälkeen kun tehtiin pitempi sopimus niin piru oli niin sanotusti irti. Minulla meni yöunetkin enkä ollut työpaikalla kuin siivousorja, avustettava ei hyväksynyt minua hänen lähelleen. Samoja paikkoja siivottiin ja joka ikinen päivä. Ruokaa sai laittaa joskus, sekin oli yhtä tappelua. Levy piti olla pienellä etttei kattilat pala ja sitten sekään ei sopinut koska ruoka piti hänelle olla hyvin paistunutta. Mikään ei passannut ja tein asiat silti kiltisti niinkun tahdottiin.Vuoden jaksoin ja sitten kun tuli viimeinen pisara se tuli. Sanoin itseni irti ja hyvillä mielin. Karenssui tuli mutta minua neuvottiin asiassa liian myöhään. Heti vaan rohkeasti kuntaan vammaispalveluun yhteyttä ja lääkäriin jos uupumus tulee.Työnantajalle ei kuulu sinun omat henkilökohtaiset asiat ja se kun kerran erehdyin sanomaan että olen ollut kuntaan yhteydessä ihan normaalissa asiassa, avustettava raivostui silmittömästi. No, parhaimmilllaan hänellä on ollut 3 avustajaa viikossa ja kaikki lähti käveleen, minä olin pisimpään. Avustettava ei ymmärrä asian kalleutta, teettää siivousta ja tekee kiusaa. HUH HUH mikä paikka. Työpaikkoja minulla on ollut elämäni aikana n. 10, enkä missään ole tavannut vastaavaa pomoa!

        Hei!
        Vastaan nimimerkille ihmetys: Tuskinpa täällä sinunkaltaisista työantajista kirjoitellaankaan, jos minulla olisi ollut sinun kaltainen työnantaja, olisin varmaankin jaksanut töissä paljon paremmin. Työntekoa en ole koskaan pelännyt, olen joutunut tekemään sitä penikasta asti. Mutta asallinen pitäisi työnantajankin osata olla jos kerta työntekijä hommansa hoitaa. Minulla on koulutus ja hyvä itsetunto. Kertaakaan en sanonut avustettavalle hankalasti vaikka häneltä se oli jokapäiväistä ja kaikille. Jumpparit, lymffat, kiinteistöhuolto, taksit, terveyskeskuksen henkilökunta, kampaajat,sukulaiset ym, eivät tulleet toimeen hänen kanssaan. Hän teki joka asiasta vaikean. Ja oli itse täydellisyys. Sitä ei aina uskoisi mutta kaikenlaisia ihmisiä näköjään on olemassa. Onneksi avustettavia ja avustajia on hyviäkin, toivottavasti he vain kohtaavat toisensa!


      • Kenoveeva
        Seija Siisti kirjoitti:

        Hei!
        Vastaan nimimerkille ihmetys: Tuskinpa täällä sinunkaltaisista työantajista kirjoitellaankaan, jos minulla olisi ollut sinun kaltainen työnantaja, olisin varmaankin jaksanut töissä paljon paremmin. Työntekoa en ole koskaan pelännyt, olen joutunut tekemään sitä penikasta asti. Mutta asallinen pitäisi työnantajankin osata olla jos kerta työntekijä hommansa hoitaa. Minulla on koulutus ja hyvä itsetunto. Kertaakaan en sanonut avustettavalle hankalasti vaikka häneltä se oli jokapäiväistä ja kaikille. Jumpparit, lymffat, kiinteistöhuolto, taksit, terveyskeskuksen henkilökunta, kampaajat,sukulaiset ym, eivät tulleet toimeen hänen kanssaan. Hän teki joka asiasta vaikean. Ja oli itse täydellisyys. Sitä ei aina uskoisi mutta kaikenlaisia ihmisiä näköjään on olemassa. Onneksi avustettavia ja avustajia on hyviäkin, toivottavasti he vain kohtaavat toisensa!

        Hei kaikille avustajille.Pidän teitä työkavereinani-koska niitähän meillä ei ole.Ei todellakaan....ois se hyvä joskus ikävän työpäivän jälken saada "puhaltaa"jollekin paha mieli tai kiukku pois.Itse en kyllä tee kuin 4 tunnin päivää,eikä työhöni kuulu nostelua eikä muutakaan fyysisesti raskasta.Välillä tuntuu että semmonenkin työ ois parempi kun tää.Henkisesti rankkaa:olla kiltti,yrittää tehdä JUURI niin kun hänhaluaa.Tätähän se on.Auta armias jos sattuu olemaan huono päivä avustettavalla-sinähän siinä oot"kaatopaikkana"Voi,on toki kivojakin päiviä,sanoisin et suurin osa mut ois se hienoa jos HÄN joskus kiukkupäivän jälkeen edes pahoittelisi-eipä tietenkään.Vammainen SAA kiukutella......Jos joskus olen itse vähän vaisu tai hieman ajatuksissani,siitä huomautetaanJohtuuko minusta,mikä nyt on???tyyliin.No siinäpä alkuun vali,vali,vali.Aurinkoista kesänodotusta kaikille avustajille ja voimia,niitä tarvitaan.


      • Pitäkää puolenne

        Hei kaikille henk.koht.avustajille. Olin itse 2 vuotta avustajana. Työpäiviä olisi pitänyt venyttää joka päivä ym.
        Soitin asiasta työsuojelupiiriin. Sieltä ei tullut kunnon ohjeita. Sitten palkkalaskennasta neuvoivat soittamaan Heta-liiton lakimiehelle. Sain tältä lakinaiselta selkeät ohjeet ja mustaa valkoiselle. Pompottelu avustettavan puolelta loppui heti. En tosin jaksanut olla enää samassa paikassa ja tällä hetkellä olen avustajana mukavalle työnantajalle.

        Muutama neuvo teille: Ylitöitä ei saa teetättää, jos sopimus 40h/viikko. Lisäksi ylitöistä täytyy maksaa palkka. Työvuorolistoja ei saa muuttaa ilman työntekijän suostumusta. Työhön liittyviä asioita voitte kysyä Heta-liiton Terhi Toikkaselta sp: [email protected]. Tsemppiä kaikille teille avustajille!!!


      • vammainenvantaalta
        Pitäkää puolenne kirjoitti:

        Hei kaikille henk.koht.avustajille. Olin itse 2 vuotta avustajana. Työpäiviä olisi pitänyt venyttää joka päivä ym.
        Soitin asiasta työsuojelupiiriin. Sieltä ei tullut kunnon ohjeita. Sitten palkkalaskennasta neuvoivat soittamaan Heta-liiton lakimiehelle. Sain tältä lakinaiselta selkeät ohjeet ja mustaa valkoiselle. Pompottelu avustettavan puolelta loppui heti. En tosin jaksanut olla enää samassa paikassa ja tällä hetkellä olen avustajana mukavalle työnantajalle.

        Muutama neuvo teille: Ylitöitä ei saa teetättää, jos sopimus 40h/viikko. Lisäksi ylitöistä täytyy maksaa palkka. Työvuorolistoja ei saa muuttaa ilman työntekijän suostumusta. Työhön liittyviä asioita voitte kysyä Heta-liiton Terhi Toikkaselta sp: [email protected]. Tsemppiä kaikille teille avustajille!!!

        hei! olen itse työnantaja vaikea vammaiseksi diagnosoitu.
        minulla on ollut viimeiset neljä vuotta sama ihana avustaja.
        minä olen päivittäin kiittänyt häntä jokaisesta oven aukaisusta ja kaikesta mitä hän tekee hyväkseni. tosin olen sulkenut kaikki siivous,- ruoanlaitto ja monet kotityöt pois avuntarpeestani.tarvitsen apua kodin
        ulkopuolisissa menoissa ja kantamisissa- vain yksi käsi minulla käytössä.
        pystyn kävelemään pikkukepin avulla.
        ulkoilut , sosiaalinen kanssakäyminen,laulaminen uiminen, konsertit
        ja vastaavat luuöuvat viikko-ohjelmaan.
        olen hyvin tyytyväinen ja kiitollinen saamastani avusta ja että
        minulla on niin taitava tehokas ja tunnollinen avustaja.
        hän aloitti viiden viikon vuosiloman. voisitko tulla tuoksi ajaksi kulkemaan
        kanssani ja kokemaan Suomen suvea?
        olen sopeutunut elämään näillä eväillä mitkä jäivät käytettäväkseni -
        aina on toivoa elpymisestä. kun yhteistyö sujuu, molemmat hyötyvät .
        vammainen eeva Vantaalta
        p. 0452612213
        sähköposti: [email protected]


    • Hyväksikäytetty

      Itse aloitin elämäni ensimmäistä kertaa avustajana maaliskuusta hutikuuhun 2010, kokonaiset kuusi viikkoa.
      Heikkoina hetkinään hän kehui minua mutta muuten työ oli nöyryyttämistä henkistä väkivaltaa ym.
      Lisäksi avustettava lainasi minulta rahaa (silloin olin hyvä) ja kun oli takaisinmaksupäivä niin alkoi huutaminen ja haukkuminen. Hän sanoi laittaneensa rahat VÄÄRÄLLE TILILLE, mitä en vainoharhaisena ihmisenä tietenkään usko. Tämän jälkeen hän sanoi, että ei halua enää nähdä minua, ja ilmoitti palkkalaskentaan etten ole tullut töihin.
      Otin yhteyttä lakimieheen ja hän sanoi että ko. henkilöillä on niin paljon kipuja ym. että he purkavat kaiken avustettavaan. Tällä lakimiehellä on kokemusta vastaavanlaisista tapauksista.
      Tällä avustettavalla ovat avustajat vaihtuneet tiuhaan. Edellinen avustaja oli töissä kokonaisen päivän.
      Tietenkään en yleistä, varmasti suurin osa avustettavista ovat ihmisiä, eivät hirviöitä.
      Älä lainaa rahaa, tai jos lainaat niin tee velkakirja. Muuten tuho perii.
      Onnea matkaan.

      • KaraLee

        Itse olin aikoinani avustajana yhdelle näkövammaiselle ihmiselle. Tosin, minusta tuntui, että hän näki enemmän mitä antoi ymmärtää. Hyvin kohnasi jääkaapista kaikki seuraavan päivän aterian vaikka olin ne hyvin pakannut ja piiloittanut kattilan yms taakse ja söi ne etukäteen. Passitti tekemään aamulla heti uutta ruokaa...näki vaatteissani olevat rypytkin. Huippua oli se, että eräänä kauniina kesäisenä päiväni oli ulkona marjapensaiden luona tarkistamassa marjojen kypsyyttä...hän, jota piti ohjata ulkona ja varoitella kivistä yms. Itseäni suututti se, että olin piika. Kuntouttavaa tämä ei ollut itse asiakkaalle ja tänä päivänä tekisin paljon toisella tavalla. Hän haukkui kaikki muut avustajat ja valitii, että avustajat vaihtuu joka kuukausi...ihmekös tuo.
        Otin lopputilin kuukauden jälkeen.

        Nyt olen hakenut toista paikkaa ja olen tällä välin kouluttautunut lähihoitajaksi. Ajattelin tehdä vain yötyötä. Ihan mukavasti varmaan saisi rahaa vaikka eihän näillä palkoilla leveästi eleillä...jotain kuitenkin ajattelin tehdä.


      • Minä olen ollut töissä varmasti pari-kolme vuotta, loppuunpalamisen partaalla.
        Hankala asia tässä on se, että avustettavasta oikeasti välittää, silloinkin kun hän on änkyrä.
        Minä olen ruvennut ottamaan pakkolomia, niitä voi kutsua vaikka ulosmarsseiksi. Muuten ei kestä.
        JHL sopii minun puolestani rapusyötiksi.


      • työnantajana 17v
        Pre_Kaarina kirjoitti:

        Minä olen ollut töissä varmasti pari-kolme vuotta, loppuunpalamisen partaalla.
        Hankala asia tässä on se, että avustettavasta oikeasti välittää, silloinkin kun hän on änkyrä.
        Minä olen ruvennut ottamaan pakkolomia, niitä voi kutsua vaikka ulosmarsseiksi. Muuten ei kestä.
        JHL sopii minun puolestani rapusyötiksi.

        Suosittelen että avustajaksi ryhtymistä pohtivat tekevät ihan muutaman tarkistuksen potentiaalisesta tulevasta työnantajastaan:
        - miten muut avustajat ovat pysyneet työssä
        - jos mahdollista kysellä verkoston kautta suosituksia
        - löytyykö työnantajasta jotakin taustatietoa netistä
        - minkälainen elämäntilanne avustettava on, onko töissä, opiskeleeko, yksinäinen, perheellinen, alkoholisoitunut

        Hyvä ihmistuntemus auttaa, mutta noilla muutamilla tarkistuksilla voi jo välttyä pahimmilta erheiltä.
        Tosi harmillista luettavaa, itselläni työsuhteet ovat kestäneet useita vuosia, enimmillään 7 vuotta, yli 5 vuotta ja pian lähdössä oleva työntekijä on ollut 3,5v töissä.

        Ikäviäkin kokemuksia vuosiin mahtuu, mutta virheistä voi oppia.
        Henkistä väkivaltaa tai laittomuuksia ei pidä hyväksyä.


      • Anonyymi
        KaraLee kirjoitti:

        Itse olin aikoinani avustajana yhdelle näkövammaiselle ihmiselle. Tosin, minusta tuntui, että hän näki enemmän mitä antoi ymmärtää. Hyvin kohnasi jääkaapista kaikki seuraavan päivän aterian vaikka olin ne hyvin pakannut ja piiloittanut kattilan yms taakse ja söi ne etukäteen. Passitti tekemään aamulla heti uutta ruokaa...näki vaatteissani olevat rypytkin. Huippua oli se, että eräänä kauniina kesäisenä päiväni oli ulkona marjapensaiden luona tarkistamassa marjojen kypsyyttä...hän, jota piti ohjata ulkona ja varoitella kivistä yms. Itseäni suututti se, että olin piika. Kuntouttavaa tämä ei ollut itse asiakkaalle ja tänä päivänä tekisin paljon toisella tavalla. Hän haukkui kaikki muut avustajat ja valitii, että avustajat vaihtuu joka kuukausi...ihmekös tuo.
        Otin lopputilin kuukauden jälkeen.

        Nyt olen hakenut toista paikkaa ja olen tällä välin kouluttautunut lähihoitajaksi. Ajattelin tehdä vain yötyötä. Ihan mukavasti varmaan saisi rahaa vaikka eihän näillä palkoilla leveästi eleillä...jotain kuitenkin ajattelin tehdä.

        Minäkin olen sokeaksi toiminnalliseksi luokiteltu ja näen toisella silmällä vielä. Jos retinitis rappeuma näkee välillä vaihtelevasti. Sokeuskin voi olla vaikka näkeekin jotain. Avustajan tehtävä ri ole olla lääkäri eikäbasiantuntija mutta väärinymmärrystä tulee voit pienellä kentällä nähdä muttet kauas yms.


    • työnantaja ja nuori

      Itse olen työnantaja. Liikuntarajoitteinen ja etenevä sairaus. Olen 20 vuotias ja vihaan tilannettani. En todellakaan haluaisi olla työnantaja, hoitaa palkka asioita, työvuoroja ja tuurauksia. Kuitenkin pakko on. Ja sitten vituttaa, kun ihmiset valittavat työstään. Kuinka moni hoitaa tuollaisia juttuja saamatta palkkaa? Minulla on oma elettävänä siinä missä muillakin, mutta sitten tuntuu, ettö avustajat eivät muuta tee kuin valita. Heillä on liikaa vuoroja, sitten liian vähän, menee pitkäksi päivä kun on koulua (miksi sitten haki töihin, jos tiesi ettei jaksa opiskeluiltaan hoitaa hommia?). Yritän venyä joka suuntaan, joustaa työvuoroissa niin, että jos jollain on jalkapallo harkat keskiviikkoisin, hän ei saa sihen työvuoroa, mutta kun kaikkien 4 avustajan pyynnöt ja vaatimukset yhdistetään, niin välillä on myös avustajien joustettava. tämä onkin vaikeampaa. Heit rikotaan heidän oikeuksiaan. Onko väärin haluta joku muu tuuraamaan, kun toinen sairastuu? väärin haluta ruokaa tai käydä suihkussa, jos ei ole sen avustettavan vuoro alunperin, mutta ei myöskään ole mitään järkevää siinä kohtaa?

      Omassa tilanteessani avun tarpeeni on vähäistä, mutta avustettavat pysyvät luonani n. klo 18-00, kun menen nukkumaan. Siinä välissä saavat palkkaa sen lähes 10 euroa tunnilta, ja enimmän ajan tästä istuvat sohvallani telkkua katsoen. Sitten valitetaan palkasta. kuinka monelle maksetaan tyhjästä? ja saadaan ehdotella työvuoroja, oikeasti monissa töissä ei jää tilaa harrastuksille. Paska totuus. Kestäkää.

      Ja mitä tulee mieli pahaan. Se on aika vaikeata välttää. kun ihmiset ovat lähes ympärivuorokauden lähekkäin, siinä tulee konflikteja. Mutta vain lapselliset ottavat sen liikaa itseensä. Kun joku avustajistani sairastuu, toki se vituttaa ja sen varmasti huomaa minusta, mutta toisaalta, ei se ole minun vika, että ihmiset ottavat sen itseensä eivätkä ymmärrä, että se vaikeus etsiä äkkiä tuuraaha pilaa elämän. Tässä ollaan nuoria, jotka ovat joutuneet hoitamaan tarpeettomia ongelmia lisäksi. En ole vain vammainen, olen lisäksi nuori, opiskelija, työntekijä myös, minullakin on ongelmani, ei poikaystävää joka odottaisi kotona, mutta sen puute on rasittavaa, pitää yhtä lailla tuskailla kelan ja eri tukien kanssa. Siihen lisäksi koko avustaja rumba. Heidän kouluttaminen työhön, heidän kanssaan kemioiden sovittaminen, heidän sairastelut, raskaudet ja työharjoittelut sekä palkan maksut, veroilmoitukset ja vielä kaikki kiittämätön valitus.

      En minä halua avustajaa jolle sanoa aina, kiitos kun autat minua reppanaa vammaista. Haluan avustajan, joka pitää huolen itsestään, mutta myös ymmärtää, että toisinaan pitää jostaa. Tärkeintä on löytää keskitiä ja korjata asenne.

      Itselläni on ollut 1 auvstaja useita vuosia toinen yli vuoden kunnes tuli raskaaksi (tuo toinenkin jäi äitiyslomalle), nyt 4 avustajaa, joista 2 ollut yli vuoden ja 1 melkein vuoden ja 1 tullut vastikään tuuraamaan raskaaksi paukahtanutta avustajaa. Tiedän heidän käyneen läpi samoja tuntemuksia kuin täällä, mutta myös, että olen itse joustanut paljon heidän hyväkseen ja samalla itse kaivannut monta kertaa hermolomaa Työnantajan roolista.

      p.s.
      kirjoitukseni voi olla aika rankkaa, mutta luettuna kaikki nuo aikaisemmat tekstit läpi, tulin aika vihaiseksi kiittämättömästä asenteesta ja mielettömästä kritiikistä.

      • sekatyömies jantunen

        Olisiko sinulla mahdollisuus päästä asumaan johonkin vammaisten palvelutaloon, jossa on ympäri vuorokauden apua saatavilla pyydettäessä? Olen joskus ollut keikkatöissä mm. Aspalla tällaisissa paikoissa. Siellä jollakin vammaisella oli myös lisäksi oma henk.koht.avustaja.


      • työnantajana lähes 2
        sekatyömies jantunen kirjoitti:

        Olisiko sinulla mahdollisuus päästä asumaan johonkin vammaisten palvelutaloon, jossa on ympäri vuorokauden apua saatavilla pyydettäessä? Olen joskus ollut keikkatöissä mm. Aspalla tällaisissa paikoissa. Siellä jollakin vammaisella oli myös lisäksi oma henk.koht.avustaja.

        Palvelutalot eivät ole välttämättä avuntarpeen tai yksityisyyden kannalta parhaita paikkoja. Poikkeuksiakin tietysti on, en halua yleistää. Isoissa yksiköissä apua joutuu usein odottamaan pitkiä aikoja ja avustaminen tapahtuu rutiniilla, "näin on aina ennekin tehty". Apua on vaikea saada kodin seinien ulkopuolisiin menoihin. Monet kaupungit järjestävät vaikeavammaisille nuorille asumiskokeilujaksoja, joiden aikana selvitetään avuntarvetta ja elämäntilanetta. Kokeilusta olisi varmaan apua, jos koet että olet tehnyt väärän ratkaisun ja haluat muutosta

        Itse olen pitkän harkinnan tuloksena päätynyt asumaan ja elämään henkilökohtaisen avun turvin. Näin voin ainakin omilla päätöksilläni vaikuttaa siihen, mitä avustaminen sisältää ja miten minua avustetaan.

        Avustajan/ien rekrytointiin kannattaa satsata.Työhaastattelussa on mahdollisuus selvittää hakijan elämäntilannetta ja mahdollisuutta sitoutua annettuihin työaikoihin. Työsuhteessa pyri aina laatimaan työlistat ajoissa, jos ei ole mahdollisuutta kiinteään työaikaan. Muista, että sinä päätät, mitä avustaja tekee työaikana, myös silloin kun on ns. luppoaikaa. Työnantajuuteen voit saada tukea henkilökohtaisten avustajien työnantajien vertaistukiryhmästä, joita on ainakin isommilla paikkakunnilla.


      • ihminen.
        työnantajana lähes 2 kirjoitti:

        Palvelutalot eivät ole välttämättä avuntarpeen tai yksityisyyden kannalta parhaita paikkoja. Poikkeuksiakin tietysti on, en halua yleistää. Isoissa yksiköissä apua joutuu usein odottamaan pitkiä aikoja ja avustaminen tapahtuu rutiniilla, "näin on aina ennekin tehty". Apua on vaikea saada kodin seinien ulkopuolisiin menoihin. Monet kaupungit järjestävät vaikeavammaisille nuorille asumiskokeilujaksoja, joiden aikana selvitetään avuntarvetta ja elämäntilanetta. Kokeilusta olisi varmaan apua, jos koet että olet tehnyt väärän ratkaisun ja haluat muutosta

        Itse olen pitkän harkinnan tuloksena päätynyt asumaan ja elämään henkilökohtaisen avun turvin. Näin voin ainakin omilla päätöksilläni vaikuttaa siihen, mitä avustaminen sisältää ja miten minua avustetaan.

        Avustajan/ien rekrytointiin kannattaa satsata.Työhaastattelussa on mahdollisuus selvittää hakijan elämäntilannetta ja mahdollisuutta sitoutua annettuihin työaikoihin. Työsuhteessa pyri aina laatimaan työlistat ajoissa, jos ei ole mahdollisuutta kiinteään työaikaan. Muista, että sinä päätät, mitä avustaja tekee työaikana, myös silloin kun on ns. luppoaikaa. Työnantajuuteen voit saada tukea henkilökohtaisten avustajien työnantajien vertaistukiryhmästä, joita on ainakin isommilla paikkakunnilla.

        Kaikkea ei voi saada (kukaan). Jos vituttaa olla työnantaja ja laatia työvuorolistoja niin yksi vaihtoehto on juuri nuo mainitsemasi "vammaisghetot".


      • "Ja sitten vituttaa, kun ihmiset valittavat työstään. Kuinka moni hoitaa tuollaisia juttuja saamatta palkkaa? "

        Omaa tyhmyyttä. Ne syövät puutteessa elävien henkilökohtaisten avustajien palkkaa.

        "Heillä on liikaa vuoroja, sitten liian vähän"

        Se johtuu prekarisaatiosta. Siitä pitääkin valittaa.

        " Yritän venyä joka suuntaan, joustaa työvuoroissa niin, että jos jollain on jalkapallo harkat keskiviikkoisin, hän ei saa sihen työvuoroa"

        Hyvä niin. Minulla esimerkiksi on niin että kun laskin työaikani koko vuodelta, niin se ylittää sen, minkä laki sallii. Minä väsyn ja uuvun työtaakkani alla kun ei ole lomaa, ei ole tuuraajia, ei voi edes sairastella.

        "avustettavat pysyvät luonani n. klo 18-00, kun menen nukkumaan. "

        Outo juttu, että sallitaan yövuoro.

        "Siinä välissä saavat palkkaa sen lähes 10 euroa tunnilta, ja enimmän ajan tästä istuvat sohvallani telkkua katsoen. Sitten valitetaan palkasta. kuinka monelle maksetaan tyhjästä? "

        No, aika monelle, itse asiassa.

        " Kun joku avustajistani sairastuu, toki se vituttaa ja sen varmasti huomaa minusta, mutta toisaalta, ei se ole minun vika, että ihmiset ottavat sen itseensä eivätkä ymmärrä, että se vaikeus etsiä äkkiä tuuraaha pilaa elämän. "

        Täällä ei ole tuuraajia, joten avustaja EI SAA SAIRASTUA.

        "tulin aika vihaiseksi kiittämättömästä asenteesta ja mielettömästä kritiikistä. "

        Ymmärrä nyt, ettet sinä ole standardityönantaja.


      • iofjh

        Ei sun olisi pakko noita asioita hoitaa, mikäli olisit valinnut toisin ja muuttanut palvelutaloon. Mutta koska olet valinnut näin, niin kyllä se tietää velvollisuuksia myös sinulle. Voisittekohan te avustajien kanssa yhdessä laatia noita työvuoroja? Pitäisitte vaikka palaverin kerran kuussa ja tekisitte listan yhdessä! Myös monet avustajat joutuvat tekemään työnantajalleen ylimääräistä työtä, ilman palkkaa. En ole kovinkaan montaa sellaista avustajaa tavannut, joka ei olisi joutunut tekemään ilmaisin ylimääräistä työtä. Pahimmillaan itsekin olen tehnyt jossakin paikassa ilmaista työtä lähes joka päivä että vapaa-ajalla hoitanut avustettavan puolesta asioita.

        Ja työvuorot olisi kai järkevintä järjestää jotenkin kohtuullisiksi vuoroiksi. Eipä ole kivaa, jos joku viikko työtunteja on laitettu 60 ja seuraavalle viikolla 20. Tämmöistäkin on nimittäin tapahtunut! Kohtuus kaikessa! Tiedänpä avustajia, mitkä tekevät myös reilusti yli 160 h/kk työnantajan vaatimuksesta. Meillä taas kyllä pyydetään jäämään ylimääräistä töihin, mutta koskaan sitten ei päästetä vastaavasti aikaisemmin toisena päivänä pois. Ja kyllä melkein useimmissa paikoissa saa esittää toivomuksiaan työvuoroihin! Ei se ole mitenkään ihmeellinen juttu!

        Kaikissa paikoissa avustajan ei todellakaan anneta katsoa televisiota, vaan voi joutua tekemään ties mitä päivän aikana. Mutta onko se nyt niin kamalaa, jos avustaja välillä istahtaa sohvalle ja katsoo samaa ohjelmaa kuin sinä? Kyllä joissain esim. päivätoiminta-paikoissakin ohjaajat katselevat asiakkaiden kanssa elokuvia ja vielä paremmalla palkalla! Kyllä työssä saa ja pitääkin olla välillä myös hiljaisia hetkiä.

        Todellakin kannattaa löytää se keskitie asioissa, joka useinmiten löytyy keskustelemalla! Ja paljon on myös sellaisia avustajia, jotka eivät suostu tekemään yhtäkään ylimääräistä tuurausta ja tulemaan varttiakaan aikaisemmin töihin. Täydellinen joustamattomuus ei kyllä sovi avustajan rooliin.


      • 12v

        miksi ne katsovat telkkua sinulla mieti


      • Anonyymi

        Kyllä ei ole helppoa avustajaa löytää soitella aina ja ottaa apua vastaan. Avustajat fivät myöskään paljon mitään tee ja vammaisen heikkoa tilaa käyttävät hyväkseen. Myös jos vammainen nätti ja yrittää elää normi elämää ja pukeutuu siististi kauniisti niin haukutaan mitä sinäkin tollasilla teet itse kävin töissä ennenkin eläkkeellä pääsin valtiollekin toimistotöihin niin kateellisi oltiin kun ei muutkaan vammaispalvelun sihteerit päässyt...kateutta ilkeilyä siitäkö palkka


      • Anonyymi
        Pre_Kaarina kirjoitti:

        "Ja sitten vituttaa, kun ihmiset valittavat työstään. Kuinka moni hoitaa tuollaisia juttuja saamatta palkkaa? "

        Omaa tyhmyyttä. Ne syövät puutteessa elävien henkilökohtaisten avustajien palkkaa.

        "Heillä on liikaa vuoroja, sitten liian vähän"

        Se johtuu prekarisaatiosta. Siitä pitääkin valittaa.

        " Yritän venyä joka suuntaan, joustaa työvuoroissa niin, että jos jollain on jalkapallo harkat keskiviikkoisin, hän ei saa sihen työvuoroa"

        Hyvä niin. Minulla esimerkiksi on niin että kun laskin työaikani koko vuodelta, niin se ylittää sen, minkä laki sallii. Minä väsyn ja uuvun työtaakkani alla kun ei ole lomaa, ei ole tuuraajia, ei voi edes sairastella.

        "avustettavat pysyvät luonani n. klo 18-00, kun menen nukkumaan. "

        Outo juttu, että sallitaan yövuoro.

        "Siinä välissä saavat palkkaa sen lähes 10 euroa tunnilta, ja enimmän ajan tästä istuvat sohvallani telkkua katsoen. Sitten valitetaan palkasta. kuinka monelle maksetaan tyhjästä? "

        No, aika monelle, itse asiassa.

        " Kun joku avustajistani sairastuu, toki se vituttaa ja sen varmasti huomaa minusta, mutta toisaalta, ei se ole minun vika, että ihmiset ottavat sen itseensä eivätkä ymmärrä, että se vaikeus etsiä äkkiä tuuraaha pilaa elämän. "

        Täällä ei ole tuuraajia, joten avustaja EI SAA SAIRASTUA.

        "tulin aika vihaiseksi kiittämättömästä asenteesta ja mielettömästä kritiikistä. "

        Ymmärrä nyt, ettet sinä ole standardityönantaja.

        Taas vituttaa avustajan kitinä vaihda alaa äkkiä


    • nurse74

      Mielestäni tuon tyyppisessä työssä huono puoli on se, että olet tekemisissä koko ajan saman henkilön kanssa. Mitä jos ei synkkaa yhtään? Toisaalta jos synkkaa mukavasti niin työ saattaa olla aika antoisaa. Mene ja tiedä!

      • vaivaisakka

        Tuo on joskus rasittavaa varmaan molemmin puolin. Jos on ollut monta vuotta sama työntekijä/työnantaja samat jutut ja kuviot toistuu pakostakin. Sekin voi aiheuttaa kyllästymistä/ärsyyntymistä.

        Nimimerkille "ihminen" haluaisin sanoa, kunpa asiat olisivatkin (edes) noin yksinkertaisia. Työnantajan roolista on vaikea ottaa vuosilomaa, jos olet koko valveillaoloaikasi riippuvainen toisen ihmisen avusta ja se toinen ihminen on työntekijäsi. Työnantajuus on paljon muutakin kuin työvuorolistojen laatimista, ainakin toivottavasti


      • Kokemuksella

        Sittenhän voi aina vaihtaa paikkaa, kun on kyllästynyt edelliseen! Erilaisista paikoista oppii aina jotain uutta, mitkä taas hyödyttävät seuraavaa paikkaa hakiessa. Itse yhdessä paikassa tein paljon kotitaloustöitä. Seuraava paikka keskittyikin kuntoutukseen ja jumppaukseen. Siitä seuraava paikka vaatikin aikamoisia pyskologisia ja kasvatuksellisia taitoja. Siitä seuraavassa paikassa olen oppinut käyttämään erilaisia vempeleitä, millä terveyttä hoidetaan. Myös lääkityksistä olen ylipäätään oppinut paljon. Ja tietysti ergonomiasta ynnämuusta.
        Ei sinne yhteen ja samaan paikkaan tarvi jämähtää!

        Itse pidän siitä, että saa työskennellä koti-ympäristössä ja nähdä tavallista arkielämää. Pidän myös plussana sitä, että saa keskittyä vain siihen yhteen ihmiseen. Ajan kanssa sitä oppii näkemään jo pienistä eleistä ja ilmeistä, mitä avustettava haluaa, ilman että sitä tarvii edes ääneen sanoa. Mutta joillekin työnantajille tuntuu olevan epäselvää se, että avustajakin on ihminen, jonka täytyy syödä ja päästä vessaan ja jolla on TUNTEET. On myös paikkoja missä työnantaja haluaa viimeiseen asti välttää apuvälineiden käyttöä ja avustaja saa kohtuutonta rasitusta.


      • fkjä€
        vaivaisakka kirjoitti:

        Tuo on joskus rasittavaa varmaan molemmin puolin. Jos on ollut monta vuotta sama työntekijä/työnantaja samat jutut ja kuviot toistuu pakostakin. Sekin voi aiheuttaa kyllästymistä/ärsyyntymistä.

        Nimimerkille "ihminen" haluaisin sanoa, kunpa asiat olisivatkin (edes) noin yksinkertaisia. Työnantajan roolista on vaikea ottaa vuosilomaa, jos olet koko valveillaoloaikasi riippuvainen toisen ihmisen avusta ja se toinen ihminen on työntekijäsi. Työnantajuus on paljon muutakin kuin työvuorolistojen laatimista, ainakin toivottavasti

        Tää on jotenkin jännä juttu, kun avustattavat valittavat työnanatjan rankkaa taakkaa ja avustajat sitä, että avustettava on työnantaja, kun ei ole mistä vaatia selkeitä työsuhteeseen liittyviä asioita lähimpine esimiehineen, selkeine työvuorolistoineen ja jotenkin toimivine sijaisjärjestelyineen.

        SILTIKIN luin Hetan sivuilta, että heillä on tavoitteena säilyttää edelleenkin työnantajuus avustettavilla. Argh! Musta toi on asia, joka voitas jättää tapauskohtaiseen harkintaan, eli jos avustettava nimenomaan tahtoo ja on valmiudet siihen, hän voisi olla työntaja, mutta muissa tapauksissa asia olisi keskitety kunnan vammaispalveluille.


      • Kokemuksella
        Kokemuksella kirjoitti:

        Sittenhän voi aina vaihtaa paikkaa, kun on kyllästynyt edelliseen! Erilaisista paikoista oppii aina jotain uutta, mitkä taas hyödyttävät seuraavaa paikkaa hakiessa. Itse yhdessä paikassa tein paljon kotitaloustöitä. Seuraava paikka keskittyikin kuntoutukseen ja jumppaukseen. Siitä seuraava paikka vaatikin aikamoisia pyskologisia ja kasvatuksellisia taitoja. Siitä seuraavassa paikassa olen oppinut käyttämään erilaisia vempeleitä, millä terveyttä hoidetaan. Myös lääkityksistä olen ylipäätään oppinut paljon. Ja tietysti ergonomiasta ynnämuusta.
        Ei sinne yhteen ja samaan paikkaan tarvi jämähtää!

        Itse pidän siitä, että saa työskennellä koti-ympäristössä ja nähdä tavallista arkielämää. Pidän myös plussana sitä, että saa keskittyä vain siihen yhteen ihmiseen. Ajan kanssa sitä oppii näkemään jo pienistä eleistä ja ilmeistä, mitä avustettava haluaa, ilman että sitä tarvii edes ääneen sanoa. Mutta joillekin työnantajille tuntuu olevan epäselvää se, että avustajakin on ihminen, jonka täytyy syödä ja päästä vessaan ja jolla on TUNTEET. On myös paikkoja missä työnantaja haluaa viimeiseen asti välttää apuvälineiden käyttöä ja avustaja saa kohtuutonta rasitusta.

        Haluaisin vielä sanoa, että henkkarin työssä saa kyllä olla joissain paikoissa "tarkkana", että asiat menee niin kuin pitääkin. Tässä vähän listaa:

        * Ota selvää todellisista työajoista! Jos ilmoituksessa lukee 2-vuorotyö, niin se voikin tarkoittaa kohdallasi sitä, että teet pääasiassa iltavuoroa. Muutama aamu on mukana vain muodon muoksi. Jotkut vaativat työntekijät vaativat itselleen mm. kaikki arkipäivät, jolloin uusi tulokas voi joutua tekemään lähes kaikki viikonloput.

        * Joissakin paikoissa saa varautua aina tekemään ylityötä ja tietysti ilman korvauksia.

        * Onko paikassa olemassa minkälainen sijais-järjestelmä? Onko palkatut työntekijät miten sairasta/tevettä porukkaa? Yhdessä paikassa pari työntekijää olivat jatkuvasti poissa ja aina vapailla tuli puhelu, että pääsisinko menemään töihin. Jos ite sattuu olemaan aamussa ja iltavuoro sairastuu, niin voi joutua tekemään iltavuoron, jos sijaista ei saada.

        * Puhelimen käyttö: avustaja on helppo laittaa soittamaan omia puheluitaan omaan laskuunsa. Kun avustettavan puhelin ei toimikaan saldorajan vuoksi, niin avustaja voi joutua soittamaan omaan laskuunsa puheluita.

        * Ruokatauko: Avustajallakin tosiaan on oikeus syödä ruokansa rauhassa.

        * Onko paikassa ylipäätään minkäänlaista työvuorolistaa, vai määrääkö työnantaja työajat oman mielensä mukaan, miten milloinkin huvittaa?

        * Mielestäni kotityöt kuuluvat KOHTUUDELLA työnkuvaan, mutta ne ei saisi olla siinä pääasiana. Jos 30 tuntia viikossa pitää käyttää siivoamiseen ja minimaalinen aika menee avustettavaan, niin jotain on pielessä.

        On työnantajia, mitkä toimivat reilusti ja työnantajia, mitkä eivät toimi reilusti. Kannattaa yritää neuvotella asioista jo ennen työn alkua.


      • ex-henk.koht.avust.
        Kokemuksella kirjoitti:

        Haluaisin vielä sanoa, että henkkarin työssä saa kyllä olla joissain paikoissa "tarkkana", että asiat menee niin kuin pitääkin. Tässä vähän listaa:

        * Ota selvää todellisista työajoista! Jos ilmoituksessa lukee 2-vuorotyö, niin se voikin tarkoittaa kohdallasi sitä, että teet pääasiassa iltavuoroa. Muutama aamu on mukana vain muodon muoksi. Jotkut vaativat työntekijät vaativat itselleen mm. kaikki arkipäivät, jolloin uusi tulokas voi joutua tekemään lähes kaikki viikonloput.

        * Joissakin paikoissa saa varautua aina tekemään ylityötä ja tietysti ilman korvauksia.

        * Onko paikassa olemassa minkälainen sijais-järjestelmä? Onko palkatut työntekijät miten sairasta/tevettä porukkaa? Yhdessä paikassa pari työntekijää olivat jatkuvasti poissa ja aina vapailla tuli puhelu, että pääsisinko menemään töihin. Jos ite sattuu olemaan aamussa ja iltavuoro sairastuu, niin voi joutua tekemään iltavuoron, jos sijaista ei saada.

        * Puhelimen käyttö: avustaja on helppo laittaa soittamaan omia puheluitaan omaan laskuunsa. Kun avustettavan puhelin ei toimikaan saldorajan vuoksi, niin avustaja voi joutua soittamaan omaan laskuunsa puheluita.

        * Ruokatauko: Avustajallakin tosiaan on oikeus syödä ruokansa rauhassa.

        * Onko paikassa ylipäätään minkäänlaista työvuorolistaa, vai määrääkö työnantaja työajat oman mielensä mukaan, miten milloinkin huvittaa?

        * Mielestäni kotityöt kuuluvat KOHTUUDELLA työnkuvaan, mutta ne ei saisi olla siinä pääasiana. Jos 30 tuntia viikossa pitää käyttää siivoamiseen ja minimaalinen aika menee avustettavaan, niin jotain on pielessä.

        On työnantajia, mitkä toimivat reilusti ja työnantajia, mitkä eivät toimi reilusti. Kannattaa yritää neuvotella asioista jo ennen työn alkua.

        Asiantuntijalta kysyttyä henk.koht. avustajan työnkuvasta, ota selvää jos saat...


        http://www.invalidiliitto.fi/portal/fi/tietoa_ja_tukea/asiantuntija_vastaa/?view=FaqQuestion&category_id=309&question_id=1229


      • 12v

        ei tarvi olla samaa mieltä mut kun ei katkeruus pääsis pauloille


    • ----

      Minusta tuntuu ikävältä suurimman osan kommentit. Aivan niin kuin avustettava olisi jokin asia, eikä elävä ihminen. Jos avustajan työhön lähtee, on syytä miettiä onko itse työhön sopiva persoonaltaan. On monia ammatteja, joissa kohtaa ns. hankalia asiakkaita ja monista näistä töistä ei makseta mitään kummoisia palkkoja. Avustettavalle avustaja on yleensä tärkeimpiä henkilöitä ja pitkästä avustaja-avustettava -suhteesta tulee yleensä melko läheinen. Minä olen törmännyt siihen, että vailla koulutusta olevat avustajat alkavat "holhota" avustettavaa, eivätkä ymmärrä hänen itsensäkin pystyvän tekemään jotakin ja haluavan päättää itse omista asioistaan. Avustajalta vaaditaan suurta tunne- ja tilanneälyä. Luulen, että suurin osa avvustettavista kuitenkin haluaa pitkäaikaisen työntekijän, kuka nyt haluaisi pyllynsä pyyhkijän vaihtuvan usein ja kaikkien tietävän pankkitunnuksesi ja muut asiasi. Valitettavan usein myös avustajat käyttävät hyväkseen avustettavan tilannetta ja ovat työssä sen aikaa kun alkavat saada ansiosidonnaista liitosta. Sitten vammainen joutuu taas etsimään uuden henkilön. Avustaja mahdollistaa avustettavalle normaalin elämän ja on siksi todella tärkeä henkilö ja tekee mittaamattoman arvokasta työtä. On totta, ettei avustajan takana ole tarpeeksi tukea työsuhdetta, -oloja ja oikeuksia koskevissa asioissa, mutta ei sitä turvaa ole myöskään avustettavalla. Miten vaikeasti vammainen henkilö voisi kehittää itselleen sijaisjärjestelmän? Kun työtä haukutaan koko ajan, ei arvostus nouse, eikä sijaisiakaan löydy. Kaikki avustajat saisivat olla ylpeitä tekemästään työstä ja ajaa rohkeasti omaa etuaan, ilman että avustettava siitä joutuu kärsimään. On tärkeää saattaa asiaa yeiseen keskusteluun ja vaatia parempaa, mutta koskaan ei saa unohtaa sitä, ettei avustettavalla turhaan ole oikeutta avustajaan, vaan hän todella tarvitsee sen avustajan. Olen itse työskennellyt laitoksissa ja hälyytystehtävissä. Ei siinäkään työssä voi lähteä vaan kesken pois ja ajatella että hupsista, työaika loppui. On monia muitakin töitä, jolloin joutuu itse järjestellä sijaista, jos sairastuu... Sellaisten henkilöiden on turha ryhtyä avustajiksi ollenkaan, jotka miettivät vain itseään, palkkaansa, vapaa-aikaansa ym... Jos taas henkilö saa hyvää mieltä muiden auttamisesta (monet tekevät myös vapaaehtoistyötä), on joustava ja vastuuntuntoinen, ei välttämättä halua edetä uralla, niin avustajan työ voi olla todella mukavaakin.

      • Uskomatonta!!

        " Sellaisten henkilöiden on turha ryhtyä avustajiksi ollenkaan, jotka miettivät vain itseään, palkkaansa, vapaa-aikaansa ym... Jos taas henkilö saa hyvää mieltä muiden auttamisesta (monet tekevät myös vapaaehtoistyötä), on joustava ja vastuuntuntoinen, ei välttämättä halua edetä uralla, niin avustajan työ voi olla todella mukavaakin. "

        Juuri tuollaisen asenteen takia hoitoalalla laajemminkin on huonot palkat ja tolkuton ja kohtuuton työmäärä! Palkkatyötä tekevää ei saisi kiinnostaa omat edut, oma vapaa-aika ja palkka?! Sitten pitää vielä olla joustavakin, vaikka omalla palkalla tuskin elää ja muuksi vaivanpalkaksi saa yllä lukuisissa kirjoituksissa kuvattujen tilanteiden mukaista kohtelua? TODELLAKIN: Vapaaehtoistyötäkin on mahdollista tehdä, mutta henkilökohtaisen avustajan työ ei ole sitä!


      • tt
        Uskomatonta!! kirjoitti:

        " Sellaisten henkilöiden on turha ryhtyä avustajiksi ollenkaan, jotka miettivät vain itseään, palkkaansa, vapaa-aikaansa ym... Jos taas henkilö saa hyvää mieltä muiden auttamisesta (monet tekevät myös vapaaehtoistyötä), on joustava ja vastuuntuntoinen, ei välttämättä halua edetä uralla, niin avustajan työ voi olla todella mukavaakin. "

        Juuri tuollaisen asenteen takia hoitoalalla laajemminkin on huonot palkat ja tolkuton ja kohtuuton työmäärä! Palkkatyötä tekevää ei saisi kiinnostaa omat edut, oma vapaa-aika ja palkka?! Sitten pitää vielä olla joustavakin, vaikka omalla palkalla tuskin elää ja muuksi vaivanpalkaksi saa yllä lukuisissa kirjoituksissa kuvattujen tilanteiden mukaista kohtelua? TODELLAKIN: Vapaaehtoistyötäkin on mahdollista tehdä, mutta henkilökohtaisen avustajan työ ei ole sitä!

        Olen itse työelämässä mukana oleva vaikeavammainen ja minulla on myös avustaja. Joissakin suhteissa edellä kirjoittanut "toisenlainen näkökulma on oikeassa" on paljon sellaisia ammatteja ja tehtäviä, joissa työntekijältä odotetaan joustavuutta, esim. työaikojen suhteen, ei avustajan työ suinkaan ole ainoa. Se ei tarkoita, etteikö omasta vapaa-ajasta kiinnipitäminen olisi tärkeää. Monet avustajana toimivat henkilöt ovat nuoria eikä heillä sen enempää kuin vammaisilla työnantajillakaan ole tietoa työelämän pelisäännöistä. Toisaalta alalla on myös henkilöitä, jotka itse ovat tavalla tai toisella vajaakuntoisia. Nämä yhtälöt tekevät työsuhteista toisinaan hyvin vaikeita. Valitettavasti keskustelupalstoilla kirjoitetaan usein juuri niistä työsuhteista, joissa jokin on mennyt pieleen. Läheskään kaikki työsuhteen eivät kuitenkaan epäonnistu: Itselläni tähän saakka pisin työsuhde kesti yli 7 vuotta ja työntekijä kouluttautui myöhemmin sosiaalialan ammattiin. Avustajana toiminen ei siis aina tarkoita myöskään työuran pysähtymistä


      • Ei liian nuori
        tt kirjoitti:

        Olen itse työelämässä mukana oleva vaikeavammainen ja minulla on myös avustaja. Joissakin suhteissa edellä kirjoittanut "toisenlainen näkökulma on oikeassa" on paljon sellaisia ammatteja ja tehtäviä, joissa työntekijältä odotetaan joustavuutta, esim. työaikojen suhteen, ei avustajan työ suinkaan ole ainoa. Se ei tarkoita, etteikö omasta vapaa-ajasta kiinnipitäminen olisi tärkeää. Monet avustajana toimivat henkilöt ovat nuoria eikä heillä sen enempää kuin vammaisilla työnantajillakaan ole tietoa työelämän pelisäännöistä. Toisaalta alalla on myös henkilöitä, jotka itse ovat tavalla tai toisella vajaakuntoisia. Nämä yhtälöt tekevät työsuhteista toisinaan hyvin vaikeita. Valitettavasti keskustelupalstoilla kirjoitetaan usein juuri niistä työsuhteista, joissa jokin on mennyt pieleen. Läheskään kaikki työsuhteen eivät kuitenkaan epäonnistu: Itselläni tähän saakka pisin työsuhde kesti yli 7 vuotta ja työntekijä kouluttautui myöhemmin sosiaalialan ammattiin. Avustajana toiminen ei siis aina tarkoita myöskään työuran pysähtymistä

        "Monet avustajana toimivat henkilöt ovat nuoria eikä heillä sen enempää kuin vammaisilla työnantajillakaan ole tietoa työelämän pelisäännöistä".

        Omakohtaisten kokemusten kautta olen tullut siihen ajatukseen, että moni vammainen ihannoi nuoruutta ja (kokemattomuutta) ja samalla edistää ikärasismia valkatessaan työntekijöitä. Olen kokenut sen, kun lähetän sähköpostitse pyydetyn hakemuksen tai soitan avustajaa hakevalle - että puhelimeen töksäytetään heti kun itseni esittelen - paikka on täytetty - ja mol.fi:n sivuilla työpaikka edelleen on monta päivää(?). Myös olen saanut sähköpostitse laittamaani hakemukseen lyhyen vastauksen: paikka täytetty - tämäkin työpaikka on edelleen avoinna (?) mol.fi:n sivuilla. Kilpailutusta?

        En ole ollut kenellekään väkisin menemässä töihin enkä aio jatkossakaan näin tehdä - vähän vaan ihmetyttää tällaiset avuntarvitsijat, jotka toimivat edellä mainitulla tavalla. Onhan se tietysti hyvä, että jotakin vastataan hakemuksen laittaneelle, mutta miksi noin kömpelösti valehdellaan kun siitä jää heti kiinni?

        Eräs ystäväni (myös aikuisen iässä) kerran oli kysynyt eräältä vammaiselta, joka tyrmäsi ystäväni työpaikan haun siihen tyyliin että oli helppo ymmärtää että haluttiin nuori työntekijä. Ystäväni kysyi vammaiselta, miksi pitää olla nuori. Vammainen perusteli että nuori on niin näppärä ja näpsäkkä ja nopea... (tarkoittikohan että nuori on tietämätön ja tottelee kiltimmin mielivaltaisiakin määräilyj)? Niin, tuo ystäväni olisi ollut todella ammattitaitoinen työntekijä, mutta eipä kelvannut kun oli vähän liian vanha - työnantajalle joka kuitenkin itse oli vielä vanhempi.


      • tt
        Ei liian nuori kirjoitti:

        "Monet avustajana toimivat henkilöt ovat nuoria eikä heillä sen enempää kuin vammaisilla työnantajillakaan ole tietoa työelämän pelisäännöistä".

        Omakohtaisten kokemusten kautta olen tullut siihen ajatukseen, että moni vammainen ihannoi nuoruutta ja (kokemattomuutta) ja samalla edistää ikärasismia valkatessaan työntekijöitä. Olen kokenut sen, kun lähetän sähköpostitse pyydetyn hakemuksen tai soitan avustajaa hakevalle - että puhelimeen töksäytetään heti kun itseni esittelen - paikka on täytetty - ja mol.fi:n sivuilla työpaikka edelleen on monta päivää(?). Myös olen saanut sähköpostitse laittamaani hakemukseen lyhyen vastauksen: paikka täytetty - tämäkin työpaikka on edelleen avoinna (?) mol.fi:n sivuilla. Kilpailutusta?

        En ole ollut kenellekään väkisin menemässä töihin enkä aio jatkossakaan näin tehdä - vähän vaan ihmetyttää tällaiset avuntarvitsijat, jotka toimivat edellä mainitulla tavalla. Onhan se tietysti hyvä, että jotakin vastataan hakemuksen laittaneelle, mutta miksi noin kömpelösti valehdellaan kun siitä jää heti kiinni?

        Eräs ystäväni (myös aikuisen iässä) kerran oli kysynyt eräältä vammaiselta, joka tyrmäsi ystäväni työpaikan haun siihen tyyliin että oli helppo ymmärtää että haluttiin nuori työntekijä. Ystäväni kysyi vammaiselta, miksi pitää olla nuori. Vammainen perusteli että nuori on niin näppärä ja näpsäkkä ja nopea... (tarkoittikohan että nuori on tietämätön ja tottelee kiltimmin mielivaltaisiakin määräilyj)? Niin, tuo ystäväni olisi ollut todella ammattitaitoinen työntekijä, mutta eipä kelvannut kun oli vähän liian vanha - työnantajalle joka kuitenkin itse oli vielä vanhempi.

        Hyvin ikävää, että olet saanut tuollaista palautetta hakemuksiisi. Hakemukseen vastaaminenhan on ikään kuin työnantajan käyntikortti, joten silloinkin kun paikka on täytetty asiallinen vastaaminen on itsestään selvyys.
        Joskus itsellenikin on käynyt niin, että avoin työpaikka on jäänyt vahingossa roikkumaan mol:n sivuille, vaikka se on oikeasti jo täytetty. Näin ei tietenkään koskaan saisi käydä.

        Ikärasismista: Minusta on aika luonnollista, että kaksikymppinen vaikeavammainen, joka tarvitsee avustajaa esimerkiksi opiskelussa ei mielellään valitse keski-ikäistä avustajaa. Erityisesti, jos apua tarvitaan käytännössä kaikessa päivittäisessä toiminnassa ja siis avustaja on käytännössä aina läsnä, myös erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Itse en olisi lähtenyt tuossa iässä esimerkiksi baariin äitini ikäisen ihmisen kanssa. Tämä on tietenkin sinällään väärin ja voidaan tulkita syrjinnäksi työnantajan puolelta.


      • Työnantaja
        Ei liian nuori kirjoitti:

        "Monet avustajana toimivat henkilöt ovat nuoria eikä heillä sen enempää kuin vammaisilla työnantajillakaan ole tietoa työelämän pelisäännöistä".

        Omakohtaisten kokemusten kautta olen tullut siihen ajatukseen, että moni vammainen ihannoi nuoruutta ja (kokemattomuutta) ja samalla edistää ikärasismia valkatessaan työntekijöitä. Olen kokenut sen, kun lähetän sähköpostitse pyydetyn hakemuksen tai soitan avustajaa hakevalle - että puhelimeen töksäytetään heti kun itseni esittelen - paikka on täytetty - ja mol.fi:n sivuilla työpaikka edelleen on monta päivää(?). Myös olen saanut sähköpostitse laittamaani hakemukseen lyhyen vastauksen: paikka täytetty - tämäkin työpaikka on edelleen avoinna (?) mol.fi:n sivuilla. Kilpailutusta?

        En ole ollut kenellekään väkisin menemässä töihin enkä aio jatkossakaan näin tehdä - vähän vaan ihmetyttää tällaiset avuntarvitsijat, jotka toimivat edellä mainitulla tavalla. Onhan se tietysti hyvä, että jotakin vastataan hakemuksen laittaneelle, mutta miksi noin kömpelösti valehdellaan kun siitä jää heti kiinni?

        Eräs ystäväni (myös aikuisen iässä) kerran oli kysynyt eräältä vammaiselta, joka tyrmäsi ystäväni työpaikan haun siihen tyyliin että oli helppo ymmärtää että haluttiin nuori työntekijä. Ystäväni kysyi vammaiselta, miksi pitää olla nuori. Vammainen perusteli että nuori on niin näppärä ja näpsäkkä ja nopea... (tarkoittikohan että nuori on tietämätön ja tottelee kiltimmin mielivaltaisiakin määräilyj)? Niin, tuo ystäväni olisi ollut todella ammattitaitoinen työntekijä, mutta eipä kelvannut kun oli vähän liian vanha - työnantajalle joka kuitenkin itse oli vielä vanhempi.

        Itsellä ainakin on useinmiten syynä ikärasismiin työn fyysinen vaativuus. Koska avustajan työ sisältää minulla nostelua, pitää avustajan olla hyvässä kunnossa. Viisikymppinen nainen ei ikävä kyllä yksinkertaisesti pysty samoihin asioihin kuin 22-vuotias, ainakaan yleensä.


      • Väkevä-Matti
        Työnantaja kirjoitti:

        Itsellä ainakin on useinmiten syynä ikärasismiin työn fyysinen vaativuus. Koska avustajan työ sisältää minulla nostelua, pitää avustajan olla hyvässä kunnossa. Viisikymppinen nainen ei ikävä kyllä yksinkertaisesti pysty samoihin asioihin kuin 22-vuotias, ainakaan yleensä.

        MIelenkiintoinen näkökohta. Lieneekö olemassa mitään painorajoitusta, miten paljon autettava saa painaa että häntä voi ylipäätään alkaa nostella? Teitä kun varmaan on aika monen painoisia autettavia olemassa. Pitäisi ehkä tähän puoleen asiassa myös puuttua.

        Eikö nuo siirrot ja nostelut ole jonkin verran myös tekniikkalajeja, onhan niitä monia eri siirtotapoja olemassa.

        Liian painaville autettaville voisi ajatella jotakin laihdutusleikkausta tms. että myös niiden nuorten auttajien selkiä säästettäisiin. Varmaan sen 22-v. auttajan selkä saattaa räjähtää niin kuin 50-v. auttajankin?


      • Työnantaja
        Väkevä-Matti kirjoitti:

        MIelenkiintoinen näkökohta. Lieneekö olemassa mitään painorajoitusta, miten paljon autettava saa painaa että häntä voi ylipäätään alkaa nostella? Teitä kun varmaan on aika monen painoisia autettavia olemassa. Pitäisi ehkä tähän puoleen asiassa myös puuttua.

        Eikö nuo siirrot ja nostelut ole jonkin verran myös tekniikkalajeja, onhan niitä monia eri siirtotapoja olemassa.

        Liian painaville autettaville voisi ajatella jotakin laihdutusleikkausta tms. että myös niiden nuorten auttajien selkiä säästettäisiin. Varmaan sen 22-v. auttajan selkä saattaa räjähtää niin kuin 50-v. auttajankin?

        Varsinaisia painorajoituksia ei ole, mutta lähes kaikki normaalipainoiset (yli 40kg) käyttävät jonkun sortin nosturia tai muuta apuvälinettä siirtelyssä. Oikea tekniikka auttaa, mutta ei silläkään pitkälle pääse. Selkä saattaa toki mennä kaikilla, mutta hyvä yleiskunto ja käsi/jalkavoimat ehkäisevät sitä.


      • 12v12

        ei se noin mene


      • Ikä on hieno asia!
        Työnantaja kirjoitti:

        Itsellä ainakin on useinmiten syynä ikärasismiin työn fyysinen vaativuus. Koska avustajan työ sisältää minulla nostelua, pitää avustajan olla hyvässä kunnossa. Viisikymppinen nainen ei ikävä kyllä yksinkertaisesti pysty samoihin asioihin kuin 22-vuotias, ainakaan yleensä.

        Onneksi kirjoitit "ainakaan yleensä". Minä olen 49-vuotias nainen.

        Olen pitänyt itseni loisto kunnossa koko ikäni. Olen paljon parempikuntoinen kuin "keskiverto" 22-vuotias.

        Olen pelännyt sählyä 19 vuotta nyt aikuisiässä, sulkapalloa 7 vuotta nelinpelinä, lenkkeillyt, pyöräillyt, uinut, yms. kaikkea kivaa niin ja salilla käynyt. Vartaloni on upeampi kuin monen 22-vuotiaan, jos heillä on yhtään ylipainoa.

        Olen myös tehnyt huomion, että olen paljon sitkeämpi ja menen sisulla lopun, jos kunto loppuu!

        Olen tehnyt fyysisesti raskasta työtä koko ikäni, aamuisin kokoaikaisena päätyönä toisessa työpaikassa ja iltaisin on ollut sitten aikaa harrastaa toista työtä, silti on ollut aikaa liikkua ja nauttia siitä.

        Katson jaksavani avustajana kevyesti.

        Katson myös, että minulla on näkemystä, joustavuutta, aloitekykyä ja kykyä rauhoittaa myös toista, silti töissäni olen ripeä, jos työ sitä vaatii. Päätyötäni tehdään urakalla, mutta tuntipalkalla!


      • Anonyymi
        Ei liian nuori kirjoitti:

        "Monet avustajana toimivat henkilöt ovat nuoria eikä heillä sen enempää kuin vammaisilla työnantajillakaan ole tietoa työelämän pelisäännöistä".

        Omakohtaisten kokemusten kautta olen tullut siihen ajatukseen, että moni vammainen ihannoi nuoruutta ja (kokemattomuutta) ja samalla edistää ikärasismia valkatessaan työntekijöitä. Olen kokenut sen, kun lähetän sähköpostitse pyydetyn hakemuksen tai soitan avustajaa hakevalle - että puhelimeen töksäytetään heti kun itseni esittelen - paikka on täytetty - ja mol.fi:n sivuilla työpaikka edelleen on monta päivää(?). Myös olen saanut sähköpostitse laittamaani hakemukseen lyhyen vastauksen: paikka täytetty - tämäkin työpaikka on edelleen avoinna (?) mol.fi:n sivuilla. Kilpailutusta?

        En ole ollut kenellekään väkisin menemässä töihin enkä aio jatkossakaan näin tehdä - vähän vaan ihmetyttää tällaiset avuntarvitsijat, jotka toimivat edellä mainitulla tavalla. Onhan se tietysti hyvä, että jotakin vastataan hakemuksen laittaneelle, mutta miksi noin kömpelösti valehdellaan kun siitä jää heti kiinni?

        Eräs ystäväni (myös aikuisen iässä) kerran oli kysynyt eräältä vammaiselta, joka tyrmäsi ystäväni työpaikan haun siihen tyyliin että oli helppo ymmärtää että haluttiin nuori työntekijä. Ystäväni kysyi vammaiselta, miksi pitää olla nuori. Vammainen perusteli että nuori on niin näppärä ja näpsäkkä ja nopea... (tarkoittikohan että nuori on tietämätön ja tottelee kiltimmin mielivaltaisiakin määräilyj)? Niin, tuo ystäväni olisi ollut todella ammattitaitoinen työntekijä, mutta eipä kelvannut kun oli vähän liian vanha - työnantajalle joka kuitenkin itse oli vielä vanhempi.

        Nuoret eivät välitä minkälainen koti tai vaatteet vanhemmalla vammaisella on mutta lähialueen rouva avustajat juoruavat koko pihalle asiasi ja valittavat joka päivä sIrauksiaan kun niin kipeä ja töitä 70v vielä tekee...


      • Anonyymi
        Väkevä-Matti kirjoitti:

        MIelenkiintoinen näkökohta. Lieneekö olemassa mitään painorajoitusta, miten paljon autettava saa painaa että häntä voi ylipäätään alkaa nostella? Teitä kun varmaan on aika monen painoisia autettavia olemassa. Pitäisi ehkä tähän puoleen asiassa myös puuttua.

        Eikö nuo siirrot ja nostelut ole jonkin verran myös tekniikkalajeja, onhan niitä monia eri siirtotapoja olemassa.

        Liian painaville autettaville voisi ajatella jotakin laihdutusleikkausta tms. että myös niiden nuorten auttajien selkiä säästettäisiin. Varmaan sen 22-v. auttajan selkä saattaa räjähtää niin kuin 50-v. auttajankin?

        Ja samoin noin avustajaksi hakeutuu 150 kg nsisi tai miehiä jotka eivät fyysisesti täytä avustajan tehtäviä pastasta päätellen myös henkisesti joko oma elämä tai muuten ei kunnossa.


    • HappyHappy!

      Moikka!

      Mä oon 19v tyttö ja aloitan syksyllä opiskelut ammattikorkeakoulussa..
      Äiti ehdotti, että kokeilisin olla henkkoht avustaja. Hänen työkaverin 24v poika oli avun tarpeessa. Päätin ryhtyä tähän hommaan. Mun päivät kestää arkisin 3-4 tuntii ja välillä piipahdan asiakkaan luona viikonloppusin. Pesti on 6kk-12kk. Mä oon nyt ton puolvuotta ku koulut tulee päälle syksyl. En saa paljoa palkkaa koska työtunteja kertyy suht vähän, mutta on tääki parempi ku ei mitään. Ja mä todella nautin tästä duunista!

      Alotin tossa viime kuun lopussa. Ekana päivänä mua jännitti jonkun verran, että mimmone mörkö avaa oven. Mut meil synkkas heti. Toi mun avustettava on tosi hauska! Ei tartte apuu asioinneillaan eikä suihkussa käyntiin. Mun tehtäviin kuuluu asiakkaan kanssa ulkoilu, kaupassakäynti ja muistuttaminen laskuista yms. kokkaan välillä. Se heti alkuun ilmotti: "Mä sit siivoon omat sotkut. Sano heti, jos haluut siistimmän työympäristön." Se on nii kiva. Sit huomasin heti toisena työpäivänä, että täl on Nirvanan levyjä. Itekki kuuntelen kyseistä bändiä, joten juttua riittää. Se seuraa myös salkkareita, joten lyödään aina leikillään vetoa seuraavista juonenkäänteistä. =DD Mun työpäivät on aina erilaisii.. Viime viikolla käytin sitä mun autolla Ikeassa. Sain kivasti bensarahaa, vaikka iskä mun bensat maksaa mut se halus silti korvaa matkat omasta pussistaan. En keksi mitään negatiivista mun asiakkaasta. Luulen, että sitku työt loppuu ni pidetää yhteyttä yllä! Se on sanonukki, että mä tunnun iha oikeelta ystävältä. Sen kaverit asuu toises kaupungis, joten se on aika yksinäinen ni piristän kuulemma hänen päiviä.

      Harmi, että niin monella teistä on ikäviä kokemuksia,. Mulla on se etu ku nähään asiakkaan kaa vaa pari tuntii päivässä ni ei kyllästytä toisiimme. kemiat kohtas.

      • Aura123

        Hei!
        Olisin kiinnostunut kuulemaan tuosta palkkauksesta ja muista käytännön asioista. (Yksityinen työnantaja, eli avustettava).
        Eli olen hakenut erään asiakkaan luo töihin, ja työ olisi lauantaisin ja sunnuntaisin 6 h/päivä (8.00-14.00). Palkka on 9,74 e/h ja sunnuntain tunneilta tuo tulee tuplana. Kyseessä pitkä työsuhde.
        Miten homma käytännössä toimii? Maksaako työnantaja suoraan palkan tilille, vai meneekö muuta kautta? Kertyykä lomarahat ja jos kertyvät, niin miten, ja maksetaanko ne joka kuukausi palkkaan? Annetaanko verokortti työnantajalle? Miten toimin, jos sairastun?

        Ja hei mielellään sitten sellaisilta ihmisiltä vastauksia jotka OIKEASTI tietävät asiasta jotakin.


      • kp
        Aura123 kirjoitti:

        Hei!
        Olisin kiinnostunut kuulemaan tuosta palkkauksesta ja muista käytännön asioista. (Yksityinen työnantaja, eli avustettava).
        Eli olen hakenut erään asiakkaan luo töihin, ja työ olisi lauantaisin ja sunnuntaisin 6 h/päivä (8.00-14.00). Palkka on 9,74 e/h ja sunnuntain tunneilta tuo tulee tuplana. Kyseessä pitkä työsuhde.
        Miten homma käytännössä toimii? Maksaako työnantaja suoraan palkan tilille, vai meneekö muuta kautta? Kertyykä lomarahat ja jos kertyvät, niin miten, ja maksetaanko ne joka kuukausi palkkaan? Annetaanko verokortti työnantajalle? Miten toimin, jos sairastun?

        Ja hei mielellään sitten sellaisilta ihmisiltä vastauksia jotka OIKEASTI tietävät asiasta jotakin.

        Hei,

        Verokortin viet työnantajallesi. Miten hän palkanmaksun hoitaa, itse, kunnan kautta tai jotenkin muuten ei ole sinun päänsärkysi. Työnantajasi on jokatapauksessa avustettavasi, vaikka palkka tulisikin esim. kunnan palkanmaksun kautta. Jos sairastut, ilmoitat välittömästi työnantajallesi ja useimmiten todistus sairaudesta vaaditaan ensimmäisestä päivästä alkaen. Yleinen käytäntö on, että kolme päivää kelpaa sairaanhoitajan todistus, sen jälkeen tarvitataan lääkärintodistus. Palkka maksetaan tilillesi ja koska olet osa-aikainen ja teet tuntitöitä, niin yleensä edellisessä kuussa tehdyt tunnit maksetaan seuraavan kuun 15. päivä. Lomarahat lasketaan varmaankin suoraan palkkaan mukaan joka kuukausi. Muistaakseni 9 %. Jos ei, niin saat ne loppupalkan yhteydessä. Jos et ole minkään ammattiliiton jäsen, niin nyt kannattaa viimeistään liittyä!


      • jbnkvxc hujkbfdnvc
        Aura123 kirjoitti:

        Hei!
        Olisin kiinnostunut kuulemaan tuosta palkkauksesta ja muista käytännön asioista. (Yksityinen työnantaja, eli avustettava).
        Eli olen hakenut erään asiakkaan luo töihin, ja työ olisi lauantaisin ja sunnuntaisin 6 h/päivä (8.00-14.00). Palkka on 9,74 e/h ja sunnuntain tunneilta tuo tulee tuplana. Kyseessä pitkä työsuhde.
        Miten homma käytännössä toimii? Maksaako työnantaja suoraan palkan tilille, vai meneekö muuta kautta? Kertyykä lomarahat ja jos kertyvät, niin miten, ja maksetaanko ne joka kuukausi palkkaan? Annetaanko verokortti työnantajalle? Miten toimin, jos sairastun?

        Ja hei mielellään sitten sellaisilta ihmisiltä vastauksia jotka OIKEASTI tietävät asiasta jotakin.

        Yleensähän homma menee niin, että vaikka avustettava on työnantajana niin palkan maksaa kaupunki. Siinä tapauksessa normaalit vkl lisät maksetaan. Ainakin mun kotikunnassa, joka ei ole palkasta päätellen sama kuin sulla, lomat kertyy, mikäli työpäiviä/tunteja on tarpeeksi. Mä en tiedä mihkä noi sun pari päivää riittää. Verokortti toimitetaan vammaispalveluun ja ihan normaalisti palkka tulee tilille.

        Jos sun palkanmaksajana on kaupunki, niin oman kaupungin vammaispalveluista saat kaikista tärkeimmät työsuhteeseen liittyvät vastaukset. Netistä yleensä löytyy yhteystiedot tai voit soittaa kaupungin vaihteeseen ja ne yhdistää jollekin sopivalle henkilölle. Työnanajat eli avustettavat ei välttämättä ole ihan perillä kaikista yksityiskohdista.


      • jbnkvxc hujkbfdnvc
        kp kirjoitti:

        Hei,

        Verokortin viet työnantajallesi. Miten hän palkanmaksun hoitaa, itse, kunnan kautta tai jotenkin muuten ei ole sinun päänsärkysi. Työnantajasi on jokatapauksessa avustettavasi, vaikka palkka tulisikin esim. kunnan palkanmaksun kautta. Jos sairastut, ilmoitat välittömästi työnantajallesi ja useimmiten todistus sairaudesta vaaditaan ensimmäisestä päivästä alkaen. Yleinen käytäntö on, että kolme päivää kelpaa sairaanhoitajan todistus, sen jälkeen tarvitataan lääkärintodistus. Palkka maksetaan tilillesi ja koska olet osa-aikainen ja teet tuntitöitä, niin yleensä edellisessä kuussa tehdyt tunnit maksetaan seuraavan kuun 15. päivä. Lomarahat lasketaan varmaankin suoraan palkkaan mukaan joka kuukausi. Muistaakseni 9 %. Jos ei, niin saat ne loppupalkan yhteydessä. Jos et ole minkään ammattiliiton jäsen, niin nyt kannattaa viimeistään liittyä!

        Varmaan ollaan eri kunnassa, mut meillä osa-aikainenkin saa palkan saman kuun vika päivä, lisät sitte pari viikoa myöhemmin. Käytännössä se verokortti annetaan työnantajalle, eli avustettavalle, mutta mua avustettavai kehotti viemään sen ite, koska jos olisin antanut sen hänelle, niin hän olisi laittanut sen kuoreen, jonka mä olisin käynyt postittamassa.... Kummaa kikkailua tää et yks on työnanataja, mut sitte kaikki muu hoidetaan muulta.


      • kp
        jbnkvxc hujkbfdnvc kirjoitti:

        Varmaan ollaan eri kunnassa, mut meillä osa-aikainenkin saa palkan saman kuun vika päivä, lisät sitte pari viikoa myöhemmin. Käytännössä se verokortti annetaan työnantajalle, eli avustettavalle, mutta mua avustettavai kehotti viemään sen ite, koska jos olisin antanut sen hänelle, niin hän olisi laittanut sen kuoreen, jonka mä olisin käynyt postittamassa.... Kummaa kikkailua tää et yks on työnanataja, mut sitte kaikki muu hoidetaan muulta.

        Et kai vaan vienyt verokorttia omalla ajallasi? Olet avustaja ja teet niitä hommia, jotka työnantajasi hoitaisi itse, jos kykenisi. Kunta ei ole palkanmaksajasi! Et ole työsuhteessa kuntaan millään tavalla. Jos työnantajasi esim. kuolla kupsahtaa niin työsuhteesi päättyy siihen, kunnalla ei ole mitään velvollisuuksia.


      • jbnkvxc hujkbfdnvc
        kp kirjoitti:

        Et kai vaan vienyt verokorttia omalla ajallasi? Olet avustaja ja teet niitä hommia, jotka työnantajasi hoitaisi itse, jos kykenisi. Kunta ei ole palkanmaksajasi! Et ole työsuhteessa kuntaan millään tavalla. Jos työnantajasi esim. kuolla kupsahtaa niin työsuhteesi päättyy siihen, kunnalla ei ole mitään velvollisuuksia.

        Kylläpä noissa hommissa saa omalla ajallaan välillä kiikutella papereita että tulee ajoissa hoidettua. Ei ne työnantajat saa aina ajallaan omiaankaan asioita hoidettua. jos siinä jättää ihan periaatteen vuoksi noi oman palkan maksuunsa liittyvät paperi hoitamatta työnantajansa puolesta niin saattaapa mennä sinne kunnan palkanmaksajalle vähän myöhässä....

        Ja todellakin, kunta maksaa sen palkan, kunnan työntekijä näpyttelee kunnan rahoista sen, työnantajalta peritään vaan joku pieni omavastuu summa, ja senkin perii kunnan vammaispalvelut. Se on kyllä totta, että jos työnantaja kuolee niin työsuhde päättyy. Mulla työnantajan rooli hänelle kuuluvien paperihommien osalta oli lähinnä sitä, että hän kirjoitti nimmarinsa niihin papereihin (työsopimus, tuntilistat..) jotka mä hain hänelle kunnan toimistolta ja täytin hänen sanelunsa mukaan valmiiksi. Tästä voinet päätellä miksi mä myös kiikutin verokortit ym muut ihan omalla ajallani itse sinne kunnalle, koska ne ei ilman mun myötävaikutusta sinne muuten olisi päätyneet. Avustettavia on monen kuntoisia.


      • kp
        jbnkvxc hujkbfdnvc kirjoitti:

        Kylläpä noissa hommissa saa omalla ajallaan välillä kiikutella papereita että tulee ajoissa hoidettua. Ei ne työnantajat saa aina ajallaan omiaankaan asioita hoidettua. jos siinä jättää ihan periaatteen vuoksi noi oman palkan maksuunsa liittyvät paperi hoitamatta työnantajansa puolesta niin saattaapa mennä sinne kunnan palkanmaksajalle vähän myöhässä....

        Ja todellakin, kunta maksaa sen palkan, kunnan työntekijä näpyttelee kunnan rahoista sen, työnantajalta peritään vaan joku pieni omavastuu summa, ja senkin perii kunnan vammaispalvelut. Se on kyllä totta, että jos työnantaja kuolee niin työsuhde päättyy. Mulla työnantajan rooli hänelle kuuluvien paperihommien osalta oli lähinnä sitä, että hän kirjoitti nimmarinsa niihin papereihin (työsopimus, tuntilistat..) jotka mä hain hänelle kunnan toimistolta ja täytin hänen sanelunsa mukaan valmiiksi. Tästä voinet päätellä miksi mä myös kiikutin verokortit ym muut ihan omalla ajallani itse sinne kunnalle, koska ne ei ilman mun myötävaikutusta sinne muuten olisi päätyneet. Avustettavia on monen kuntoisia.

        Yeps, totta puhut. Monenkuntoisia on ja paperiasiat monelle vaikeita. Itsellä vaan se periaate, että omalla ajalla en tee mitään. Siitä lähtee nimittäin helposti kierre, jossa työnantaja pyytää tuomaan esim. työmatkalla kaupasta sitä sun tätä. Totta kai voin näin tehdä, mutta silloin oma työaikani alkaa aikaisemmin. (no jos bussipysäkillä on postilaatikko, niin totta kai laitan kirjeet sinne:) Itse olen kyllä pitänyt siitä, että työnantaja on itse maksanut palkan. On pystynyt esim. sopimaan palkanmaksun kahdesti kuussa. Ja näillä palkoilla ihan hyvä juttu, kun kädestä suuhun joutuu elämään.


      • jbnkvxc hujkbfdnvc
        kp kirjoitti:

        Yeps, totta puhut. Monenkuntoisia on ja paperiasiat monelle vaikeita. Itsellä vaan se periaate, että omalla ajalla en tee mitään. Siitä lähtee nimittäin helposti kierre, jossa työnantaja pyytää tuomaan esim. työmatkalla kaupasta sitä sun tätä. Totta kai voin näin tehdä, mutta silloin oma työaikani alkaa aikaisemmin. (no jos bussipysäkillä on postilaatikko, niin totta kai laitan kirjeet sinne:) Itse olen kyllä pitänyt siitä, että työnantaja on itse maksanut palkan. On pystynyt esim. sopimaan palkanmaksun kahdesti kuussa. Ja näillä palkoilla ihan hyvä juttu, kun kädestä suuhun joutuu elämään.

        Ihan samoilla linjoilla noin muuten olen sun kanssa, eli en ala juosta ja toimitella omalla ajallani työnantajani asioita. Vaikkakin hän aina välillä vihjaa, että edellinenkin avustaja teki sitä ja tätä. Ihan siksikään en ala toimitella ylimääräisiä, että sitten seuraava ei saa kuulla että minäkin olen tehnyt. Noi oman palkani maksuun liittyvät asiat olen vaan halunnut hoitaa ajallaan, vaikka olisivat työnantajalle kuuluvia. Kaikki tuntilistat ym. olen alunperinkin saanut vammaispalveluita ja sieltä sitten saan niitä lisääkin kun loppuu.

        Musta ei oo kauheen reilua, että tässä avustajasysteemissä toi työnantajuus sälytetään aina avustettaville. Onhan noita varmaan iso osa, joilta homma hoituu, mutta sitten niitäkin, joiden puolesta pitää kuitenkin hoitaa kaikki ja ottaa selvää itse ihan kaikesta. Mun avustetava on ilmeisesti joskus käynyt jonkin kurssin noista työnantaja asioista, koska puhui työsuhteen alussa "työnohjauksesta", "erilaisten työskenetelytapojen löytämisestä" jne, mutta hän ei sitten oikein osaa vastata niitä koskeviin kysymyksiin vaan sanoo aina että kukin sitten tekee omalla tavallaan. Mä en ole suoraan kysynyt, mutta musta tuntuu että mun työnantaja ei edes haluaisi olla työnantaja, koska olen havaitsevinani välillä vähän vaivaantumista ja ärtymystä, kun pitäis osata vastata esim. lomia koskeviin kysymyksiin ja silloin hän vaan joutuu vastailemaan mututuntumalla ja sanoo että sun pitää ite kyllä varmistaa se jostain. En siis enää kysy häneltä mitään, vaan selvitän suoraan.


      • 12v
        kp kirjoitti:

        Et kai vaan vienyt verokorttia omalla ajallasi? Olet avustaja ja teet niitä hommia, jotka työnantajasi hoitaisi itse, jos kykenisi. Kunta ei ole palkanmaksajasi! Et ole työsuhteessa kuntaan millään tavalla. Jos työnantajasi esim. kuolla kupsahtaa niin työsuhteesi päättyy siihen, kunnalla ei ole mitään velvollisuuksia.

        entä jos on omaishoitajakin


      • Henkkarin palkannut
        Aura123 kirjoitti:

        Hei!
        Olisin kiinnostunut kuulemaan tuosta palkkauksesta ja muista käytännön asioista. (Yksityinen työnantaja, eli avustettava).
        Eli olen hakenut erään asiakkaan luo töihin, ja työ olisi lauantaisin ja sunnuntaisin 6 h/päivä (8.00-14.00). Palkka on 9,74 e/h ja sunnuntain tunneilta tuo tulee tuplana. Kyseessä pitkä työsuhde.
        Miten homma käytännössä toimii? Maksaako työnantaja suoraan palkan tilille, vai meneekö muuta kautta? Kertyykä lomarahat ja jos kertyvät, niin miten, ja maksetaanko ne joka kuukausi palkkaan? Annetaanko verokortti työnantajalle? Miten toimin, jos sairastun?

        Ja hei mielellään sitten sellaisilta ihmisiltä vastauksia jotka OIKEASTI tietävät asiasta jotakin.

        Hei Aura 123
        Näistä asioista on hyvä ottaa selvää ihan itsekin. Katso vaikka täältä:
        http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/vammaispalvelujen-kasikirja/itsenaisen-elaman-tuki/henkilokohtainen-apu/henkilokohtainen-avustaja-ja-tyolainsaadanto/
        Työhön kuuluu ilta-, yö-, lauantai-, sunnuntai- sekä pyhälisät.
        Toimin henkilökohtaisen avustajan työnantajana. En saa palkkaa työnantajuudesta (muuta kuin subjektiivisena oikeutena henkilökohtaisen avun muodossa). Tässä ei vain lähdetä samalta lähtöviivalta, sillä olisihan se itsellekin kiva olla töissä mistä maksetaan palkkaa ja mihin olen kouluttautunut. En suunnitellut "työllistyväni" näin. Työnantajana ei ole helppo toimia äkkiseltään.
        Avustajilla ei myöskään ole koulutusta, mutta alaa voi opiskella kyllä mm. Luovissa ja Jaakkimassa mitä nyt äkkiseltään googlettelin.
        Suosittelen avustajaksi hakevien tutustuvan alaan ja työlakeihin yleensä. Siten osaa vetää omat rajansa. On olemassa oppaita ja tietoa löytyy jos viitsii etsiä. Keskustelupalstalta tulee mututietoa ja täältäkin saa kyllä lukea melkoista palautetta avustajan työstä. Ei kivaa luettavaa.
        Onneksi sentään muutama hyväkin kokemus oli...


    • Ei mitään etuja

      Otitkos sen paikan vastaan? Miinusta on myös se, että sijaisia voi olla vaikea saada, jos joku avustajista sairastuu! Pahimillaan voi joutua menemään työhön sairaana tai sitten joku toinen voi joutua tekemään hirveän työvuoroputken, jos tuuraa sairastuneen vuoroja. Ylimääräisiä vuoroja ei korvata vapaapäivällä vaan ne on pois omasta vapaa-ajasta. Jos kaksi avustajaa sattuu sairastumaan samaan aikaan, niin homma on jo kaaosta. Pidän kyllä työstäni ja monista siihen liittyvistä asioista, mutta noi olemattomat edut saa kyllä miettimään joka toinen päivä sitä, että vaihtaisi työpaikkaa muualle. Myös päivittäisten, lakisääteisten taukojen noudattaminen takkuaa. On käytännössä lähes mahdotonta saada tunnin yhtämittainen ruokatauko, milloin et ole avustettavan käytettävissä tai päästä poistumaan työpaikalta. Koko ajan pitää olla saatavilla. Monta kertaa kesken ruuan laiton tai syömisen on pitänyt keskeyttää homma ja mennä milloin vaihtamaan kakkavaippaa ja milloin siivoamaan oksennusta : ( Myös esim. yöstä saatu palkka on pienempi ku useimmilla muilla työpaikoilla.

      • Kyllästynyt.....

        Mä olen nyt ollut vuoden verran henkilökohtaisena avustajana... homma muutoin ihan ok, mutta just tuo, että ei ole tuuraajia jos sairastuu tai jos on esim lääkäri tai jotain, niin avustettava istuu mukana tai vaihtoehtoisesti odotan taas 1 kuukauden varattuani uuden ajan hammaslääkäriin...vessassa voi onneksi käydä ihan yksin :) Homma on henkisesti tosi rankkaa... etenkin jos avustettava sortuu juomaan... olenkin miettinyt, että onko mun ihan pakko olla kuuntelemassa ja katselemassa sitä silloin...mitä jos sattuu jotain, kenen vastuu?! tietenkin mun... työpäivät venyy ja korvausta ei saa, tosin nyt kun on vihdoinkin työehtosopimus saattaa olla mahdollista saada joku korvaus, mutta ei takautuvasti :( Palkka on ihan ok kuukaudessa, mikäli tunnit pysyy siinä mitä sopimuksessa lukee. Aiemmin kunta korvasi vain sunnuntai tunnit, mutta nyt joutuu korvaamaan la ja iltalisätkin.


      • Apujakaipaan..
        Kyllästynyt..... kirjoitti:

        Mä olen nyt ollut vuoden verran henkilökohtaisena avustajana... homma muutoin ihan ok, mutta just tuo, että ei ole tuuraajia jos sairastuu tai jos on esim lääkäri tai jotain, niin avustettava istuu mukana tai vaihtoehtoisesti odotan taas 1 kuukauden varattuani uuden ajan hammaslääkäriin...vessassa voi onneksi käydä ihan yksin :) Homma on henkisesti tosi rankkaa... etenkin jos avustettava sortuu juomaan... olenkin miettinyt, että onko mun ihan pakko olla kuuntelemassa ja katselemassa sitä silloin...mitä jos sattuu jotain, kenen vastuu?! tietenkin mun... työpäivät venyy ja korvausta ei saa, tosin nyt kun on vihdoinkin työehtosopimus saattaa olla mahdollista saada joku korvaus, mutta ei takautuvasti :( Palkka on ihan ok kuukaudessa, mikäli tunnit pysyy siinä mitä sopimuksessa lukee. Aiemmin kunta korvasi vain sunnuntai tunnit, mutta nyt joutuu korvaamaan la ja iltalisätkin.

        Osaisiko kukaan neuvoa mua kun en löytänyt mistään vastausta...eli teen osapäivähommia henk.koht avustajana...työt ollaan sovittu kahdelle päivälle viikossa..nyt kuitenkin avustettava sairastunut joten munkin työt peruuntuu....miten toimitaan, onko mun tehtävä nämä tunnit myöhemmin jos haluan saada palkan kuitenkin normaalisti? Kun toisaalta se tuntuu hölmöltä että pitäisi koska tämä ei oo mun vika etten ole mennyt töihin, vaan avustettava kipeenä?? Osaisiko joku laittaa linkkiä jossa käsitellään asiaa? Kiitos


      • ,,,,,
        Apujakaipaan.. kirjoitti:

        Osaisiko kukaan neuvoa mua kun en löytänyt mistään vastausta...eli teen osapäivähommia henk.koht avustajana...työt ollaan sovittu kahdelle päivälle viikossa..nyt kuitenkin avustettava sairastunut joten munkin työt peruuntuu....miten toimitaan, onko mun tehtävä nämä tunnit myöhemmin jos haluan saada palkan kuitenkin normaalisti? Kun toisaalta se tuntuu hölmöltä että pitäisi koska tämä ei oo mun vika etten ole mennyt töihin, vaan avustettava kipeenä?? Osaisiko joku laittaa linkkiä jossa käsitellään asiaa? Kiitos

        Lomautus, toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet
        - Silloin kun asiakas/työnantaja menee kuntoutukseen tai joutuu laitoshoitoon, työnantaja lomauttaa työntekijän täksi ajaksi. Lomautus on tehtävä 14 vuorokautta ennen lomautuksen alkua. Työntekijä ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi ko. ajalle.



        http://www.heta-liitto.fi/eTaika_Tiedostot/35/TapahtumanTiedostot/391/HetaJhl tesjaallekirjoituspöytäkirja finalTulostettava.pdf


      • ---------------
        ,,,,, kirjoitti:

        Lomautus, toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet
        - Silloin kun asiakas/työnantaja menee kuntoutukseen tai joutuu laitoshoitoon, työnantaja lomauttaa työntekijän täksi ajaksi. Lomautus on tehtävä 14 vuorokautta ennen lomautuksen alkua. Työntekijä ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi ko. ajalle.



        http://www.heta-liitto.fi/eTaika_Tiedostot/35/TapahtumanTiedostot/391/HetaJhl tesjaallekirjoituspöytäkirja finalTulostettava.pdf

        semmoisesta, että jos on sovittu viikonlopuksi 2 työvuoroa ja vain toinen niistä toteutuu, saako silloin korvauksen tästä toisesta? Kävi sellain, et olin yhden vuoron ja avustettava ilmoitti seuraavana päivänä, että toinen vuoro perutaan...


      • päöhjapöh
        --------------- kirjoitti:

        semmoisesta, että jos on sovittu viikonlopuksi 2 työvuoroa ja vain toinen niistä toteutuu, saako silloin korvauksen tästä toisesta? Kävi sellain, et olin yhden vuoron ja avustettava ilmoitti seuraavana päivänä, että toinen vuoro perutaan...

        Joo on todella kokemusta... En tiiä meneekö minkään lain mukaan, mutta mulla on ainakin peruttu ihan viimetingasa työvuoroja, kun avustettava menee jonkun tuttunsa tai sukulaisensa kanssa jonnekin ja ihan itsestään selvää ollut, että joudun tekemään tunnit sisään lähitulevaisudessa. Ite tuntuu, että arkivapaata ei saa järjestettyä, kun se tuntuu olevan ylivoimainen ajatus työnantajalle.


      • qwerty20
        päöhjapöh kirjoitti:

        Joo on todella kokemusta... En tiiä meneekö minkään lain mukaan, mutta mulla on ainakin peruttu ihan viimetingasa työvuoroja, kun avustettava menee jonkun tuttunsa tai sukulaisensa kanssa jonnekin ja ihan itsestään selvää ollut, että joudun tekemään tunnit sisään lähitulevaisudessa. Ite tuntuu, että arkivapaata ei saa järjestettyä, kun se tuntuu olevan ylivoimainen ajatus työnantajalle.

        Kun ne sun työtunnit on etukäteen sovittu on niistä maksettava palkka vaikka se työnantaja olisi sukulaisensa luona reissussa.
        t.Henkilökohtaisen avustajan työnantaja.


    • Maid Marian

      Hei!

      Olen tässä aloittanut jo kesätöiden etsiskelyn ja mietin vain, että onko kukaan ollut ulkomailla henk. koht. avustajan hommissa? Briteissä nimittäin näyttää toimivan useitakin järjestöjä, joiden kautta saattaisi päästä 3kk:ksi = kesäloman ajaksi avustajaksi. Työ joukuttelee lähinnä opiskelijan kannalta erittäin hyvän palkkauksen takia (2000 euron hujakoilla/kk, sisältyy asuminen ja ruoka). Ja juu, olen kyllä luonteeltani (uskoakseni) avustajaksi sopiva, en siis tietenkään vain rahan perässä lähtisi mitä tahansa tekemään.

      Selvästikin työhön sisältyy riskejä, mutta nuo järjestöt sentään vaikuttaisivat takaavan jonkinlaisen suojan mielipuolia vastaan! Parhaimmassa tapauksessa kesä Briteissä avustajana voisi olla jopa suht hauskaa. Muista töistä joihin voisi ulkomailla päästä (esim. hotelliala) kun ei makseta juuri mitään, ja opiskelijana on pakko jäädä vuokran maksun jälkeenkin vielä (mahd. paljon) käteen säästöön ensi lukuvuodelle... Suomestakin toki etsin kesätöitä, mutta mieleni vain tekee seikkailemaan!

      Eli onkohan kellään kokemuksia? Googlettamalla en oikein meinannut löytää mitään keskusteluja aiheesta.

    • ainaista naukumista?

      Onpa ketjussa paljon neganegaa!

      Itse olen ollut täysipäiväisenä avustaja jo vuosia, eikä minulla ole mikään kiire pois. Viihdyn erinomaisesti ja suostun ylimääräisiin vuoroihin ihan mielelläni joskus jopa kysymättä tarjoutuen. Tilanne tietysti voisi olla eri jos esimerkiksi omien lasten hoito ei olisi järjestettävissä. Ikinä ei ole v*tuttanut lähteä töihin.
      Pidän nykyisistä avustettavistani ihan tosi, tosi paljon ja ajatukset monesti vapaa-ajallakin saattavat olla töissä. Työskentelen kodeissa hyvin vaikeavammaisilla lapsilla tai nuorilla, joiden edunvalvonta kyllä maksaa palkan ajallaan. Työ on erittäin haastavaa ja vastuullista. Lomarahat alkavat tulla nyt kun Heta on saanut aikaiseksi te-sopimuksen, suuret kiitokset heille hyvästä työstä!!

      Yhdellä työnantajalla olen ollut, jolla työolosuhteet oli hankalat, toisaalta se oli osa-aikatyö ja sellaisen kestää vaikka päällään seisten :) Toisella taas oli ongelmia palkanmaksussa, lopetin työsuhteen koska sellaisessa tilanteessa ei ole mahdollista töissä käydä. Rahat sain kyllä myöhemmin.

      Ongelma työssä on lähinnä juuri tuurausjärjestelmän puuttuminen. Ihan suoraan sanoen tämä on kyllä paljon avustajista kiinni: osa ei suostu viittä minuuttia omasta ajastaan luopumaan ja ylimääräinen vuoro on täysi mahdottomuus. Vaikka ilmaiseksi ei tarvitse tehdä vaan sen viisiminuuttisenkin voi laittaa listaan jos haluaa/kehtaa. Kun ei suostuta joustamaan, jousto jää sitten yhden tai kahden henkilön niskoille. On ihan totta ettei ylitöihin ole pakko suostua, minä vaan haluan katsoa joustamisen kuuluvan työnkuvaan.

      Useammin kuin vaikeisiin työnantajiin, olen törmännyt mitä kummallisimpiin avustajiin! Sitä, tätä ja tuota ei suostuta tekemään, tuonne ei mennä, tämä ei ole oikein minua kohtaan jne. jne. jne. Ei ymmärretä monesti edes sitä, että ollaan töissä toisen kodissa, sitä ja tätä puuttuu ja minulla on oikeus ettei minun työpaikassa sitä ja tätä. Huoh. Taukoja vaaditaan vaikka puolet työpäivästä on pelkkää taukoa :) Kyllä komppailen jossain vaiheessa kirjoittanutta työnantajaa että missä työssä saa palkkaa melkein tyhjästä? (No, monessakin toki, eikä minunkaan vuorot tyhjiä ole vaan välillä on jopa kiirekin.)

      Työ on helppoa fyysisesti. Jos ei yhtä ihmistä jaksa kääntää ja hoitaa niin kuntokuuri on paikallaan. Raskaiden ihmisten siirtämiseen asianmukainen nostoliina ja henkilönosturi on tarpeen. Oikea työskentelytekniikkaa on tärkeä myös.
      Minä en koe työtä raskaaksi edes henkisesti vaikka ymmärrän niitäkin työkavereita, jotka kokevat. Se on varmaan jokaisella ihmisellä eri juttunsa, miten asioihin pystyy suhtautumaan. Minä haluan ajatella, että vaikka ei olisi enää paranemisen mahdollisuutta eikä aikaakaan paljon jäljellä, minä kuitenkin omalla työlläni voin parantaa sitä loppuaikaa todella merkittävästi :)

      • puhelinpylväs

        ONHAN MAHDOLLISUUS MENNÄ VANHAINKODIN VUODEOSASTOLLE TÖIHIN JOS EI JAKSA OLLA HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA ,NIIN SAAPA NÄHDÅ JOKO ÄÄNI KELLOSSA MUUTTUU


      • _Avustaja_

        Viestissä oli paljon hyvää asiaa, mutta kaikesta en ole täysin samaa mieltä! Minun mielestä yksi suuri ongelma on toisen kotona työskenteleminen, kun se on toiselle koti ja toiselle työpaikka. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että fiksuissa paikoissa pyritään myös hepottamaan avustajan työtä. Sen kun voi tehdä monesti aika yksinkertaisilla asioilla. Myös avustajan paikat ovat erilaisia: toisissa paikoissa luppo-aikaa voi olla paljonkin, toisissa sitä ei ole lainkaan. On tapauksia, missä esim. laitoksessa työskenteleminen on oikeasti kiirettömämpää ja helpompaa, kuin avustajana oleminen.

        Jos työ sisältää eri vuoroja, niin niistä riippuen myös päivä voi olla hyvin erilainen. Esim. aamuvuoro voi olla täynnä kiirettä ja tekemistä, mutta iltavuorossa ei olekaan enää paljoa pakollista tekemistä. Oma-aloitteinen ihminen toki osaa työllistää itsensä luppo-ajallakin.

        Minä en ainakaan ole valmis loputtomasti joustamaan ja joustamaan. Jos joustaminen tarkoittaa sitä, että työntekijä joustaa, mutta työnantaja ei, niin ei ole kovin reilua peliä.


      • _Avustaja_
        _Avustaja_ kirjoitti:

        Viestissä oli paljon hyvää asiaa, mutta kaikesta en ole täysin samaa mieltä! Minun mielestä yksi suuri ongelma on toisen kotona työskenteleminen, kun se on toiselle koti ja toiselle työpaikka. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että fiksuissa paikoissa pyritään myös hepottamaan avustajan työtä. Sen kun voi tehdä monesti aika yksinkertaisilla asioilla. Myös avustajan paikat ovat erilaisia: toisissa paikoissa luppo-aikaa voi olla paljonkin, toisissa sitä ei ole lainkaan. On tapauksia, missä esim. laitoksessa työskenteleminen on oikeasti kiirettömämpää ja helpompaa, kuin avustajana oleminen.

        Jos työ sisältää eri vuoroja, niin niistä riippuen myös päivä voi olla hyvin erilainen. Esim. aamuvuoro voi olla täynnä kiirettä ja tekemistä, mutta iltavuorossa ei olekaan enää paljoa pakollista tekemistä. Oma-aloitteinen ihminen toki osaa työllistää itsensä luppo-ajallakin.

        Minä en ainakaan ole valmis loputtomasti joustamaan ja joustamaan. Jos joustaminen tarkoittaa sitä, että työntekijä joustaa, mutta työnantaja ei, niin ei ole kovin reilua peliä.

        Piti vielä sanoa, että hyvään työsuhteeseen kuuluu myös avustajan huomioiminen. Esim. jos menen pienessä kuumeessa töihin, sen sijaan että voisin hakea sairaslomaa niin se on minun puolelta joustamista. Vastaavasti työnantaja voisi joustaa niin, että tarpeettomat työtehtävät jätettäisiin tekemättä, kuten ulkoilu lumisateessa pyörätuolilla. Mutta eihän vammainen tai edes vammaisen terveetkään perheenjäsenet sitä välttämättä ymmärrä, vaan haluavat että sinne ulos lähdetään, jos vammainen niin haluaa.

        Tai jos esim. lapsi ei voi olla yksin kotona ollenkaan ja vanhemmat tulevat jatkuvasti tunnin-pari myöhemmin, mitä on sovittu, niin olisi varmaan reilua päästää joskus avustaja aiemmin kotia?! Mutta semmosesta on ihan turha alkaa haaveilemaan!

        Pahimmassa tapauksessa avustaja joutuu toteuttamaan koko perheen toiveita, joustamaan jatkuvasti ym. Jo pienikin positiivinen huomioiminen työnantajan puolelta olisi kiva piristys arkeen. Joskus minua ärsyttää, kun vammainen nostetaan jopa jalustalle erityisyytensä vuoksi. Odotetaan, että avustaja muistaa syntymä- ja nimipäivät, ostaa kortit ja ehkä lahjankin, mutta ei puhettakaan, että avustajaa itseään edes onniteltaisiin merkkipäivänä.


      • Kukkua puhut

        "Työ on helppoa fyysisesti. Jos ei yhtä ihmistä jaksa kääntää ja hoitaa niin kuntokuuri on paikallaan."

        No, just! Nivelvaivaiset, selkäleikatut älkööt tehkö avustajantöitä?


    • 1511

      Kiinnostaisi tietää ,onko muilla kokemuksia kun avustettava juo? Jo muutaman jälkeen aivan sekaisin....

      • Anonyymi

        Hain pari kertaa päivässä samasta kaupasta olutta. Avustettava aloitti aamusta lopetti illasta kun lähdin pois.Hänellä toimivat jalat ja kädet. Ei pyörätuolissa. Oli väsynyt aamulla ja taas sama reissu minulla lähikauppaan.


    • Maryan -80

      Puhelinpylväs puhuu asiaa...Olen kyllä samoilla linjoilla. Minusta on mahtavaa, kun ei tarvitse tehdä töitä kellokortin kanssa (kokemusta siitäkin), eikä minun tarvitse juuri koskaan olla töissä juhlapyhinä, niinkuin yleensä tällä alalla. Myös kesäloman ajankohdan olen saanut aina määrittää itse. Jopa työajat olen valinnut itse. Neuvotteluasioitahan nämä ovat. Ei kaikkeen ole pakko suostua. Onhan meillä avustajilla omakin elämä, ja sen olen omalle avustettavalleni tehnyt selväksi. Toisaalta taas, joskus joustaminen työajoissa on ihan suotavaa, ja jopa mukavaakin. Jos esim. avustettavalla on juhlat tiedossa, menen ihan mielelläni auttamaan, jos minulla vain on vapaata. On oma asia, miten paljon suostuu kestämään. Valinnanvaraa alalla riittää, joten tällä palkalla ei kannata kuluttaa itseään loppuun liian vaativassa paikassa. Kenelle oikein työskentelee avustaja, jolla ei muka ole edes työehtosopimusta. Minulla on ihan vihkonen, joka sisältää kaikki alan lakisäädökset. Sitäpaitsi sairaana ei kenenkään tarvitse, eikä edes pidä mennä töihin. Minun avustettavani ainakin pelkää tartuntoja, eikä edes haluaisi minua kipeänä töihin. Vanhalle ihmiselle kaikki taudit ovatkin niin vaarallisia, ettei pidä ottaa riskiä, että sairastuttaa avustettavansa. Tietysti jos on liian kiltti, saahan sitä olla töissä vaikka 24h. Toisaalta ei minulle maksettaisi palkkoja sellaiselta ajalta. Isommista keikoista joutuu avustettava nytkin itse maksamaan pientä ekstrakorvausta. Joskushan työpäivä väkisinkin venyy, mutta en tekisi tuntiakaan ylitöitä ilman korvausta!!

      Ainut asia, mikä minua on alkanut työssäni tosissani harmittamaan, on että kotihoitajat ovat alkaneet ottaa jonkinlaista työnantajan roolia. Tietääkö joku, kuinka paljon heillä on oikeuksia puuttua työnkuvaani? He ovat jopa yrittäneet savustaa minua ulos tehtävästäni, ilman sellaisia perusteita, joita voisi oikeaksi todistaa millään lailla. He eivät edes tiedä mitä kaikkea päivisin teen. Tuskinpa kukaan pystyisi tämän paremmin tehtävääni kyseisessä paikassa hoitamaan. He tuntuvat kuvittelevan, että pystyn hoitamaan koko huushollin yksin neljässä-viidessä tunnissa per päivä. Haluaisin tavata sen ihmisen, joka kykenisi kaiken vaadittavan siinä ajassa hoitamaan. Kyllä heidän pitäisi tietää, että vanhuksen kanssa toimiminen on hidasta, ja että myös keskustelu, ja läsnäolo ovat tärkeä osa työtäni (josta pyydetty luopumaan, jotta ehtii enemmän käytännön töitä. Toisaalta nekin vaativat joskus pohjustukseksi keskustelua). Lisäksi sotkut, joista he valittavat ovat lähinnä hänen poikansa. Niihin en puutu. Kaikkeen olen muka aina minä syyllinen, vaikka heistä kaikki ei itsekään hoida hommia täysin oikein, ja avustettavani perheeltä olen kuullut heistä aika paljon negatiivista palautetta. Olisi heilläkin peiliin katsomisen paikka. Avustaja ei ole kone, joka suorittaa vain mahd. paljon erilaisia käytännön töitä. Avustaja on henkilö, joka kuuntelee, tukee ja auttaa jaksamaan. Sanoohan tuon jo nimikin. Jotenkin hoitajat kai pelkäävät, että avustettavani on liian kiltti, eikä osaa pitää puoliaan, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Kertoo vain siitä, että he eivät tunne häntä, niinkuin minä. Avustettavani on kuitenkin kehunut minua, sukulaistensa ohella, joten ihan vastuuton työntekijä en voi olla! Mahtaa hoitajia potuttaa, kun sainkin pidettyä paikkani.

      • tt

        Kodinhoitajilla ei ole minkäänlaista oikeutta puuttua työnkuvaasi. Heillä ei ole myöskään oikeutta kritisoida työpanostasi tai muutenkaan puuttua työsuhteeseen. He eivät ole työnantajia tai työnjohtajia, vaan vammainen henkilö, jota avustat.


    • Maryan -80

      Näin olen ajatellut itsekin. Avustettavani on tosiaan työnantajani, ja hän määrää tahdin, vaikka toisaalta jotain sanavaltaa kotihoidolla kai on pakko olla, koska sosiaalivirasto hyväksyi heidän muutaman edustajansa läsnäolon kokouksessa, jossa pohdittiin avustussuhteen jatkoa. Oli miten oli, jotain hyvää tuo hoitajien valitus kuitenkin poiki. Siitä nimittäin seurasi, että avustettavani todettiin kykenemättömäksi työnantajuuteen, joten pesti siirrettiin kaupungilta invalidiyhdistykselle, joka on nyt työnantajani. (Minut siis otettiin heidän työntekijäkseen, vaikka hoitajat luulivat, että tilalleni tulee uusi avustaja.) Samalla palkkani hieman nousi, ja lisäksi jatkossa avustettavani saa tarvittaessa sijaisen itselleen. Myös minulle hommataan toinen avustettava tilalle, jos vakiavustettavani joutuu esim. sairaalaan.

      • Moi
        työtoverit, kyllä se on selvä se että vammainen on työnantaja,nythän on muuttunut työntekijän eduksi se että jos työnantaja rekistöröityy Heta liittoon,niin työntekijän tilanne paranee ratkaisevasti,olen ollut yli 10 vuotta alalla ja tykkään niin että jatkan niin kauan kuin on mahdollista . olen mies henkilö ja avustan neliraaja halvaantunutta miesta ja hyvin menee kun on kaikki hoito laitteet.siskoille ja veljille voin kertoa että on joka työ paikassa ne hyvät että huonot puolensa , mutta kun ne ynnää ja summaa niin pääsee hyvään loppu tulokseen Rakkaudella Mikael


    • Finiitto

      Olen myös lopen uupunut avustettavani yli raskaaseen luonteeseen...alkoholi maistuu ja kaikki on paskaa.Tollanen negatiivinen luonne käy työlääksi ja tuntuu välillä että pitäs olla psykiatrin ammatti taustalla jotta jaksais kuunnella marmatusta. Nostoja sellaset 15 kertaa tuolissa per vuoro ja tuplaten jos tuplavuoro.. Joskus ku se on vittumaisella päällä (joka toinen pv) ja näkee et meinaan istahtaa käskee nyplätä polvia jotta veri kiertää,hohhoijjaa.. Sellasta ''turhaa'' touhua,kuhan tekee jotain. vaikea selittää tätä, oon ollu kohta yli vuoden ja sopparia jäljellä joku kuukausi enkä tod.meinaa jatkaa enää.työ olisi muuten niin mukavaa kun se ihminen olisi vähänkään positiivinen edes joskus.. ja vapaapäivinä pitää laittaa puhelin kiinni ettei vapaa mene työpaikalla. Sijaista ei saa ku kukaan ei halua entisistä tulla eikä kukaan tuu päiväksi jne.. Avustettavat ei oikein taho ymmärtää et ne on työnantajia ja pitäs osata käyttäytyä sen mukasesti. Kurssit niille pitäs järjestää,nehän ne takaavat työntekijän viihtyvyyden ja itteensä saa kattoo jos työntekijät vaihtuu heti ku sopimus entisen kans loppuu! Ite ihan finiitto,voi vielä jonku aikaa ja sit saa elämän ilon takas! Oikeesti TSEMPPIÄ kollegat!

      • Male60

        Moi
        Minulla on kokemusta useammasta avustettavasta 10 vuoden aikana. Kyllä se piirre on ollut joka paikassa se että sinä teet kaikki mitä minä käsken, olen kokenut vain tiktatuuria ja on joutunut koko ajan puremaan hampaita:työnantajalla ei ole euroakaan tosiasiassa pelissä joka innostaa siihen että saat karenssin vähäisestäkin syystä jos kieltäydyt työstä joka sinulle ei sovi ,ja vie sinut henkiseen helvettiin.Henkinen koittelemus on kovin mihin törmää tässä ammatissa..Minulla on mielen kiintoisia juttuja vuosien varrelta jos joitakin kiinnotaa niin kirjoitan palstalle


      • juokse orja juokse!
        Male60 kirjoitti:

        Moi
        Minulla on kokemusta useammasta avustettavasta 10 vuoden aikana. Kyllä se piirre on ollut joka paikassa se että sinä teet kaikki mitä minä käsken, olen kokenut vain tiktatuuria ja on joutunut koko ajan puremaan hampaita:työnantajalla ei ole euroakaan tosiasiassa pelissä joka innostaa siihen että saat karenssin vähäisestäkin syystä jos kieltäydyt työstä joka sinulle ei sovi ,ja vie sinut henkiseen helvettiin.Henkinen koittelemus on kovin mihin törmää tässä ammatissa..Minulla on mielen kiintoisia juttuja vuosien varrelta jos joitakin kiinnotaa niin kirjoitan palstalle

        Kirjoita vaan, kiinnostaa kyllä. Itsellänikin on aika värikkäitä kokemuksia henkilökohtaisen avustajan tehtävistä. Mutta aloita ihan uusi keskustelu aiheesta koska tämä ketju alkaa olla aika pitkä.


    • Täällä yks avustaja!

      Ite oon vasta 15v ja oon töissä yhdellä reilu 50kymppisellä naisella, jolla on reuma henk.koht.avustajana. Isosiskoni oli tällä kyseisellä töissä viisi vuotta ja alkoi opiskelemaan nii tuo työnantaja kysäsi sitte multa että haluaisinko mä alottaa.
      Eli alotin tän kesäkuussa 2011 ja olin vielä 14 sillon.
      Avustettaja on IHANA ihminen ja siellä on tosi kiva "työskennellä" vaikkei se aina tuntuisikaan siltä. Yleensä avustan juuri suihkussa käymisessä ja jalkojen rasvaaminen ja siihen liittyvät asiat. Teen ehkä hieman kotitöitä: pesen pyykkiä, silitän, ripustan kuivumaan jne. sitte ulkohommia on syksyllä haravoiminen ja talvella lumen harjaaminen siitä pihatieltä ja sillee.. paljon on pikkuhommia ja ne on helppoja. Yleensä menee n. 1-5h ja avustettava laittaa aina vähän extraakin siis silleen, että jos on 3,5h nii laittaa sit suoraa vaan 4h.

      Ja mun ikäselle toi on tosi hyvä ku rahaa tulee aika paljonkin: 200-500€ kuussa ja se on hyvä minulle!

      Riippuu varmaa ihan avustettavasta kans onko mieleistä enkä sit oikee tiiä et millasta se on jos pitää maksaa omat vuokrat ja laskut jne.

    • Avustaja minäkin

      "Avustettavat ei oikein taho ymmärtää et ne on työnantajia ja pitäs osata käyttäytyä sen mukasesti. "

      Joo, tämä on varmasti monen ongelma. On todella raskasta, jos joutuu viettämään "haastavan" ihmisen kanssa suuren osan ajasta esim. hänen kotonaan eikä ole työkavereita joiden kanssa jakaa kokemuksiaan, eikä kukaan näe mitä työpaikalla tapahtuu.

    • jokuvuan

      Hei! Tietääkö joku, minä päivnä Helsingin kaupunki maksaa tuntipalkkaisille avustajille palkan? Edellinen ja samalla ensimmäinen palkkani tuli 22. pv. Olen siis tuntipalkkainen (60 h/kk) ja olettaisin siis, että palkka tulee parin viikon välein, mutta vielä ei ole tilillä mitään näkynyt, siis tässä kuussa..

      • 5+11

        Helsinki maksaa tuntipalkkaisille silloin, kun tuntilistat on lähetetty sinne. Yleensä siis kuun puolivälissä tai alussa, harvemmin muutoin. Kysy siis työnantajaltasi, koska hän lähettää listat koska asia riippuu hänestä eikä kaupungista (lähes aina). Itse laitan listat menemään kerran kuussa ja palkat tulevat n. 14. päivä.


    • :)

      en jaksanut lukea koko viestiketjua läpi.onko teillä kaikilla muka HETA:n tessit ja paljonko palkkaa saatte??? mulla KVTES ja palkka 10,50/h

      • Salamatar

        Mun työnantaja ei ole Heta-liitossa. Mun palkka 9,15 euroa/tunti.


      • fgfhrdty
        Salamatar kirjoitti:

        Mun työnantaja ei ole Heta-liitossa. Mun palkka 9,15 euroa/tunti.

        Avustettavani, 'työnantajani' (mikä ihme mahtaa olla oikean työnantajan tekosyy nimittää avustettavia työnantajiksi?) on Hetassa ja palkkani on 10,63. Luettuani ketjua oivallan entistä paremmin, mikä säkä minulla kävi, kun ensimmäinen avustettavani on huumorintajuinen ja meillä jotenkin synkkaa - vaikka hän on melkoisen tökerö monelle muulle. Joustavuutta on pyydetty ja siihen on suostuttu, ja toista työpaikkaa etsiessä tämä on ihan hyvä alku. Päämääräni olisi saada sen verran tuloja, että voin taas aloittaa yrityksen siinä ohessa. Työtönhän ei saa yrittää, työttömyyskorvauksen välittömän katkaisun uhalla.


    • Mara

      Riippuu ja roikkuu työnantajan järjestäytymisestä , jos ei järjestytynyt niin palkka tapaus kohtaisesti 8- 12 €

    • avustajapulassa

      heipparallaa kaikki avustajat!

      Tulipa kurja olo kun luin teidän juttuja :( Itse aloitin maaliskuussa ensimmäistä kertaa henkilökohtaisena avustajana ja olen ollut erittäin tyytyväinen työhöni. Työnantajani on hyvä työnantaja ja viihdyn työssäni, ainakin näin alkuun kaikki on mennyt hyvin. Olen siis avustajana 40h/vk eli kokopäiväisenä ja tykkään työstä koska työpäivät eivät ole samanlaisia ja hommaa on monipuolisesti.
      Kuljen säännöllisesti 8-16 töissä (muita avustajia ei ole,vain kotipalvelu käy iltaisin), ja jos on jotain erikoista, kuten kaupungissa käyntiä tmv, sovitaan näistä yhdessä avustettavan kanssa niin että minunkin mielipide otetaan huomioon (käytännössä jos minulle ei sovi, ei mennä ollenkaan,muttei kyllä ainakaan vielä ole tarvinnut jättää mitään väliin=)).

      Työnantajan kanssa on mennyt kaikki siis hyvin. Palkanmaksun ja muun kanssa onkin sitten ollut enemmän ongelmaa. Työsuhteen alussa sovittiin tuntipalkaksi 9,74€ ja niin että työstä maksetaan tuntipalkka. Ensimmäinen tili ehti tulla 7 päivää ja siinä oli kaikki oikein; palkka oli maksettu tuntipalkkana ja mikä erikoisinta palkka oli laskettu 10,23€ mukaan. No ei siinä kyllähän se minulle sopi vallan mainioisti.
      Nyt tuli sitten seuraava (eka täyden kuun palkanmaksu/tuntilappujen lähetys) tuntilistojen lähetys. Soitin ihan muista asioista palkanlaskijalle kun ilmoitti että minulle maksetaankin kk-palkka joka on "jotain 1 668 €/kk". Mie olin että mitä ihmettä? Siinä oli niin ihmeissäni etten osannut sanoa oikein mitään. Nyt olen sitten ihmetellyt ja ajattelin soittaa tänään pl.lle että ei se voi niin tehdä koska a: työsopimuksessa lukee että palkka maksetaan tuntipalkkana
      b.) työnantajani kuuluu Hetaan, joten sen alan tessissä lukee seuraavasti:" Henkilökohtaisen avustajan työstä maksetaan tuntipalkka"

      Aloin mietiimään että eikös tuo tuntipalkka ole kuitenkin kaikkein helpoin ja yksinkertaisin homma, koska siinä maksetaan just prikulleen tehdyistä tunneista..jne. Mietin myös että millähän perusteella ne tuon kuukausipalkan on noin laskenut? Koska jo pelkästään 9,74€ * 172= 1675,28€, ja todellisuudessahan mulla on tullut tälle kuuta 184 tuntia..
      Ja millä kertoimella tuosta tuntipalkasta saa oikein kk-palkan? tuleeko tässä myös eteen mahdolliset pekkaspäivät?

      Eli onko kellään kokemusta kuukausipalkasta? Ajattelin että jos löytäisin asiasta jotain positiivistä, niin ei tarvis ruveta laittaa vihasta puhelua palkanlaskentaa.??

      niin ja aloin miettimään sitä, että mullehan pitää maksaa se palkka mitä muillekkin henk.koht.avustajille tässä pitäjässä.. Että miksi palkka oli eka 10,23€ ja nyt laskevat sitä roimasti.. Saanko mistään tietoon että paljonko muille tässä kunnassa maksetaan :O En nimittäin henk.koht.tunne täältä muita avustajia.. Että maksetaanko niille tuo 10,23€ kerta oli mullekkin aluksi sen maksanut..

      Toivottavasti joku osaa minua auttaa..

      • kyllästyttäävaan

        Missä kunnassa olet? Helsingissä? Mä sain ennen Helsingissä ton 9,jotain ja nyt se on noussu tohon 10,23 oisko, niin siitä epäilin että olisit helsingissä. Itse en koskaan lähtis kuukausipalkalle henkilökohtaisena avustajana. Itse oon kans henkilökohtaisena avustajana, ja kaikki meillä on tuntipalkalla. Sekin joka on ottanut arkena 8h vuorot. Helpompaa, koska jos se tulee vaikka kipeeks niin ei sitten tarvii ihmetellä kun kk:sta puuttuu tunteja. Ja meillä ainakin vaihdellaan vuoroja (useampi avustaja), niin varmaan vituttais jos ois kk palkalla ja ei sais iltatyöstä asiaankuuluvia lisiä.

        Niin ja niille jotka harkitsevat alalle ryhtymistä, niin älkää hitossa menkö sellaseen mestaan jossa on tyyliin pari avustajaa. Sillon ollaan sormi suussa kun joku on kipeä. Meillä systeemi toimii niin, että avustajat itse täyttävät vuorot. Osa tekee useamman kerran vuodessa, osa tyyliin kerran kuussa. Kun on iso porukka avustajia, niin voit olla varmempi siitä, että aina joku tulee sijaiseksi ja saat vapaata just sillon kun haluat.

        Homma kusee just siinä, että ylitöihin on pakko jäädä jos oikeesti ketään ei saada paikalle. Se on ihan kamalaa, koska ylityölisää ei ole. Meillä onneksi tilanne, että avustettavalla on avulias suku ja yleensä sieltä saadaan joku ainakin yöksi sitten paikalle. Mutta miten on muilla? Oon miettiny et jos on sellanen paikka et ylitöihin voi jäädä milloin vain, niin miten on, raahaatteko kaikki lääkkeet yms mukaan? Itse en kanniskele lääkkeitä mukana, mutten kyllä "kehtaisi" sanoa että pakko lähtee himaan kun muuten jää lääkkeet ottamatta.

        Jos joku sairastuu, mitä tapahtuu tosi usein, niin sitten ollaan soittamassa seittemältä aamulla. Tuntuu et aina saa sanoa, että on sovittu meno jota ei voi perua (lääkäri tai mikä parempaa: näin opiskelijana mulla on tentti) jos ei töihin halua. "En jaksa tänään" ei ole vastaus. Yksityisyyden rajaa tässä työssä ei ole, tai se on todella häilyvä. Esimerkiksi toi lääkejuttu, niin varmasti heti kiinnostaisi että mitkä lääkkeet? Se ei kuulu muille. Itse olen avustettavani kanssa aika läheinen, mutten siltikään tahtoisi tuoda henkilökohtaisia asioitani (seurusteluelämä, vapaa-aika, RAHATILANTEENI, opiskelujen eteneminen jnejne) esille niin paljoa. Tuntuu, että työnantaja ei oikeen ymmärrä sitä, että olen tosiaankin vain työntekijä. Toisaalta olen vähän enemmän, eli ystävä jopa, mutta kuitenkin mun mielestä työnantajien pitäisi saada jokin "koulutus" tai jotain, jossa kävis ilmi mikä on sopivaa ja mikä ei. Kuullut sellaistakin juttua, että avustajilta (ei meillä onneksi) on kysytty pitääkö seksuaalisesti viehättävänä avustettavaa.. Hyi, en vois ajatellakaan, koska avustaja on ensisijaisesti ASIAKAS ja olen siellä tasan sen rahan takia.

        Ehdottomasti pahinta ja raskainta tässä työssä on se, kun näät muita ehkä jos vuoro vaihtuu. Työkavereita ei ole. Ei ole ketään, kelle valittaa työstä tai jutella asioista. Ulkopuolisille on turha lähteä kertomaan että se sano sitä ja tätä, kun muut jotka ei avustajana ole toiminu sanoo luultavasti et älä välitä. Vaikea olla välittämättä, kun sitä samaa ihmistä pitää kestää KOKO AJAN ja työssä avustettava on ainut kontakti.


      • jatkuu.......
        kyllästyttäävaan kirjoitti:

        Missä kunnassa olet? Helsingissä? Mä sain ennen Helsingissä ton 9,jotain ja nyt se on noussu tohon 10,23 oisko, niin siitä epäilin että olisit helsingissä. Itse en koskaan lähtis kuukausipalkalle henkilökohtaisena avustajana. Itse oon kans henkilökohtaisena avustajana, ja kaikki meillä on tuntipalkalla. Sekin joka on ottanut arkena 8h vuorot. Helpompaa, koska jos se tulee vaikka kipeeks niin ei sitten tarvii ihmetellä kun kk:sta puuttuu tunteja. Ja meillä ainakin vaihdellaan vuoroja (useampi avustaja), niin varmaan vituttais jos ois kk palkalla ja ei sais iltatyöstä asiaankuuluvia lisiä.

        Niin ja niille jotka harkitsevat alalle ryhtymistä, niin älkää hitossa menkö sellaseen mestaan jossa on tyyliin pari avustajaa. Sillon ollaan sormi suussa kun joku on kipeä. Meillä systeemi toimii niin, että avustajat itse täyttävät vuorot. Osa tekee useamman kerran vuodessa, osa tyyliin kerran kuussa. Kun on iso porukka avustajia, niin voit olla varmempi siitä, että aina joku tulee sijaiseksi ja saat vapaata just sillon kun haluat.

        Homma kusee just siinä, että ylitöihin on pakko jäädä jos oikeesti ketään ei saada paikalle. Se on ihan kamalaa, koska ylityölisää ei ole. Meillä onneksi tilanne, että avustettavalla on avulias suku ja yleensä sieltä saadaan joku ainakin yöksi sitten paikalle. Mutta miten on muilla? Oon miettiny et jos on sellanen paikka et ylitöihin voi jäädä milloin vain, niin miten on, raahaatteko kaikki lääkkeet yms mukaan? Itse en kanniskele lääkkeitä mukana, mutten kyllä "kehtaisi" sanoa että pakko lähtee himaan kun muuten jää lääkkeet ottamatta.

        Jos joku sairastuu, mitä tapahtuu tosi usein, niin sitten ollaan soittamassa seittemältä aamulla. Tuntuu et aina saa sanoa, että on sovittu meno jota ei voi perua (lääkäri tai mikä parempaa: näin opiskelijana mulla on tentti) jos ei töihin halua. "En jaksa tänään" ei ole vastaus. Yksityisyyden rajaa tässä työssä ei ole, tai se on todella häilyvä. Esimerkiksi toi lääkejuttu, niin varmasti heti kiinnostaisi että mitkä lääkkeet? Se ei kuulu muille. Itse olen avustettavani kanssa aika läheinen, mutten siltikään tahtoisi tuoda henkilökohtaisia asioitani (seurusteluelämä, vapaa-aika, RAHATILANTEENI, opiskelujen eteneminen jnejne) esille niin paljoa. Tuntuu, että työnantaja ei oikeen ymmärrä sitä, että olen tosiaankin vain työntekijä. Toisaalta olen vähän enemmän, eli ystävä jopa, mutta kuitenkin mun mielestä työnantajien pitäisi saada jokin "koulutus" tai jotain, jossa kävis ilmi mikä on sopivaa ja mikä ei. Kuullut sellaistakin juttua, että avustajilta (ei meillä onneksi) on kysytty pitääkö seksuaalisesti viehättävänä avustettavaa.. Hyi, en vois ajatellakaan, koska avustaja on ensisijaisesti ASIAKAS ja olen siellä tasan sen rahan takia.

        Ehdottomasti pahinta ja raskainta tässä työssä on se, kun näät muita ehkä jos vuoro vaihtuu. Työkavereita ei ole. Ei ole ketään, kelle valittaa työstä tai jutella asioista. Ulkopuolisille on turha lähteä kertomaan että se sano sitä ja tätä, kun muut jotka ei avustajana ole toiminu sanoo luultavasti et älä välitä. Vaikea olla välittämättä, kun sitä samaa ihmistä pitää kestää KOKO AJAN ja työssä avustettava on ainut kontakti.

        Sitten itseäni pännii se, että avustajien sanotaan juovan kahvia ja kattovan telkkaria. Onhan toki sitä luppo aikaa, mutta hetkonen nyt, onko se vapaa-aikaa tai taukoa? NO EI TODELLAKAAN. Jos olisin muualla töissä, voisin mennä sohvalle ottamaan vaikka pikkutorkut tai lähteä vaikka kauppaan. Antaa mielen levätä. Avustajana ollaan koko ajan saatavilla, ja se on tosi raskasta. Suorastaan ahdistavaa odotella sohvlla millon työvuoro loppuu, jos avustettava on jo sängyssä. En voi olla vapaasti, koska kämppä on minun hoidettavana (toki se kuuluu työhöni) ja pitäähän mun olla kuuloetäisyydellä ja "palvella" avustettavaa jos se jotain tarvitsee. Että turha tulla sanomaan, että puolet ajasta on pelkkää taukoa. No meillä se ei ainakaan ole, onnittelut niille jotka voi olla toisen kotona rennosti "kuin tauolla", samalla kun on vastuussa jostain ihmisestä. Kaikenlisäksi siisteys jnejne on mun vastuulla, ja auta armias jos sattuu sukulaiset käymään kylässä niin paskaa tulee niskaan. Kerran sain jäätävät valitukset, vaikka edellinen avustaja oli tulossa seuraavana päivänä, ja sanoi silloin siivoavansa asiat x, y ja z. Sitten olikin yht'äkkiä minun vika kun lattialla oli, herranjestas sentään, muutama muru. Eli aina on kolmas osapuoli valvomassa avustettavan lisäksi. Ihme kun ei oo valvontakameroita (sehän on laitonta mut niin) et mitä siellä tapahtuu ja mitä tehdään. Olen myös huomannut kun sukulaiset käyvät, niin jättävät astiat jne kaikki aina minulle eivätkä itse vaivaudu viemään niitä astianpesukoneeseen ja samalla latovat mitä kaikkea pitää siivota.

        Onko muuten missään laissa määritelty, mitä kuuluu avustajan tehtäviin? Itsestäni tuntuu että välillä leikin lääkäriä tai fysioterapeuttia, kun pitää tehdä avustettavalle sitä tätä ja tota, eikä mulla ole alan pätevyyttä puhumattakaan osaamista tällaiseen toimintaan.

        Kukaan muu saanut kakkaa niskaansa sairastumisesta? Meillä usein on tuuraaja, se on hyvä juttu. Mutta tältä työnantajaltani olen saanut välillä kommenttia kun olen ollut sairas vähän erilaisella tavalla kuin perusflunssassa. Kuuluuko tai tartteeko sanoa ees että mikä on? Kerran olen sanonut, että mulla on oksennustauti enkä tuonut saikkutodistusta (sitä kun ei vaadita jos on alle 3pvää kipeenä) vaikka todellisuudessa olin aivan järkyttävissä menkkakivuissa ja niihin liittyvässä ripulissa.. Aina kysytään että mikä on, miksi ei riitä että sanon et olen kipeä? Entäpä jos saisi jonkun burn-outin ja joutuisi jäämään pidemmälle lomalle? Mulla ainakin työnantaja on just sellanen, että ajattelee miten meillä on helppo duuni blaablaa, mitään heta-liittoja tarvita jne, joten varmaan luulis kusetukses että miten joku voi HÄNEN LUONAAN saada loppuunpalamisen..


      • Salamatar

        Mulla on kuukausipalkka. Tuntilistaan pitää laskea yhteensä tunnit ja montako päivää on ollut työssä. Palkka on alle 300 euroa. Mun avustettavan kotikaupunki ei jousta yhtään. Tuntilista pitää olla perillä kuun 2. päivä, muuten mä saan palkan vasta seuraavassa kuussa (esim. kesäkuun palkan vasta elokuussa). Kummallisinta on, ettei tietokoneiden ja internetin aikakautena voi muka skannata tuntilistaa sinne. Siinä on muka joku tietoturvariski. Sijaisuuden palkkakuitti tuli eri paikasta ja sinne voi myös skannata sen. Ei ole horistu mistään tietoturvaongelmista. Ärsyttää ajaa yhteensä yli 80 km paperinpalan takia, että saa sen ajoissa perille palkanlaskennan postilaatikkoon. Mun palkka on 9.15 euroa/tunti. Yksi kummallisuus vielä tuossa palkanmaksussa on se, että avustettavan kotikaupunki kierrättää sen Helsingin kautta. Mun avustettavan kotikaupunki on sijaismaksaja. Kun aloitin tämän työn, palkkakuitti tuli eri paikasta jo viikko ennen palkkapäivää. Nykyään se tulee vasta päivää ennen palkkapäivää, ellei posti hukkaa sitä. Mä en osaa tuota Helsinki-kuviota tarkemmin selittää.


      • Salamatar
        Salamatar kirjoitti:

        Mulla on kuukausipalkka. Tuntilistaan pitää laskea yhteensä tunnit ja montako päivää on ollut työssä. Palkka on alle 300 euroa. Mun avustettavan kotikaupunki ei jousta yhtään. Tuntilista pitää olla perillä kuun 2. päivä, muuten mä saan palkan vasta seuraavassa kuussa (esim. kesäkuun palkan vasta elokuussa). Kummallisinta on, ettei tietokoneiden ja internetin aikakautena voi muka skannata tuntilistaa sinne. Siinä on muka joku tietoturvariski. Sijaisuuden palkkakuitti tuli eri paikasta ja sinne voi myös skannata sen. Ei ole horistu mistään tietoturvaongelmista. Ärsyttää ajaa yhteensä yli 80 km paperinpalan takia, että saa sen ajoissa perille palkanlaskennan postilaatikkoon. Mun palkka on 9.15 euroa/tunti. Yksi kummallisuus vielä tuossa palkanmaksussa on se, että avustettavan kotikaupunki kierrättää sen Helsingin kautta. Mun avustettavan kotikaupunki on sijaismaksaja. Kun aloitin tämän työn, palkkakuitti tuli eri paikasta jo viikko ennen palkkapäivää. Nykyään se tulee vasta päivää ennen palkkapäivää, ellei posti hukkaa sitä. Mä en osaa tuota Helsinki-kuviota tarkemmin selittää.

        Taitaa olla sittenkin tuntipalkka tuo. Kerran kuussa tulee palkka.


    • st

      Omassa työssäni (sosiaalityö) ei luppoaika pääse rasittamaan (syömässä ja wc:ssä voi käydä, jos sattuu ehtimään).

      Ylityötä ei tunneta, mutta käytännössä sitä joutuu säännöllisesti tekemään. Ylityö korvataan aikana, tunti tunnilta periaattella, mutta käytännössä näin syntynyt vapaa jää käytännössä aina pitämättä.

      Ihmisten kanssa tehtävässä työssä ei voi aina lähteä työpaikalta silloin kun työaika päättyy. Tietokoneen voi sammuttaa, mutta ei ihmistä. Toisinaan työt kulkeutuvat ajatuksissa myös kotiin.

      Työkavereita on työyhteisössä kymmenkunta, mutta ei heidän kanssaan ehdi työpaikalla kommunikoimaan, "hei" ja "moi":ta enempää. Työpaikkakokouksia, jossa käydään läpi työasioita on noin kerran kuussa.

      Kyllä minusta on ihan normaalia kertoa työnantajalle, jos olen vaikka flunssassa. Sairaushan on aina sairaus, ei sille mitään voi.

      Harkitse jonkun koulutuksen hankkimista, niin olet selvemmillä vesillä.

    • iloinen avustaja

      hei.olen 2 mieshenkilön avustaja.teen osapäivätöitä.paikat ovat mukavat.ei ole ollut mitään ongelmia.tehdään ne hommat mitä milloinkin pyydetään.vapaata voi pitää jos haluaa.toisena päivänä voi olla pidempään.asiat sovittavissa.kyllä olen tykännyt.itsenäinen työ.ei ole kukaan huohottamassa kellon kanssa niskaan.kyllä voin suositella tätä työtä.mutta eihän tämäkään työ kaikille sovi,pitää olla auttamisen halua.ei raha korvaa kaikkea.parempi tehdä jotain työtä kun ei mitään.henkilökohtaisen avustajan työ on tärkeätä.ja se mitä tulee työaikaan,ei tarvi istuskella.joskus on hyvä kuunnella vaan,mitä toisella on sydämmellä.

    • kailippa

      mulla kokoaikainen vakityö ja 8tuntia päivä...kuite kk tulee parhaimmillaan yli 180tuntia ja sitä ei korvata,sanottiin et jos 2vuotta tehny työtä tulee vasta 2.5päivää kk lomaa,alkaen aina maaliskuusta...
      kannattaa liittyä johonkin liittoon et tuki takana,menee sit lomat ja muut oikein!

      • pumppu 1

        Kylläpä sinua kusetetaan ja rajusti , ilmoita sosiaali ja terveysministeriöön tai mene mot -ohjelmaan


    • mamsj

      Ei kannata missään nimessä työllistää itseaään henk.koht avustajaksi SUORAAN
      yksityishenkilöille niin että esim Helsingin-kaupunki on välikätenä!
      Hirveää riistoa , kiusaamista, mielivallankäyttöä!! Ei ole ketään, joka turvaisi edes vähän selustaasi
      kun asiattomuuksia ja suorastaan latitomuuksia tapahtuu avustettavan ollessa työnantajasi.ÄLKÄÄÄ MENKÖ DANGER DANGER!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    • Ainut avustaja

      Pitääkö avustajan maksaa liput/ruoka/hupijutut itse? vai maksaako työnantaja? taksillahan pääsee avustaja ilmaiseksi?
      pitäisi kauheesti olla menossa avustettavan kanssa mutta kukaan ei ole kertonut pitääkö minun maksaa kaikki omat menot.

      • Lipuista

        Avustaja ei maksa työnteosta, eli työnantaja maksaa liput. Moniin tapahtumiin avustajapääsee ilmaiseksi jokatapauksessa. Junassa avustaja pääsee ilmaiseksi, samoin taksissa


    • Netta84

      Avustajan ei tarvitse maksaa itse lippuja esim.. konserttiin tms. Yleensä avustaja pääsee ilmaiseksi näyttelyihin, elokuviin jne.. Mutta mikäli jotain maksuja tulee, on ne avustettavan maksettava.

      Tutustu tes:iin ensimmäiseksi. Siellä on selkeästi kerrottu kyllä kaikki kulut mitkä kuuluu työnantajan avustajalle maksaa.

      Ja taxilla pääset ilmaiseksi aina :)

    • HK Avustaja

      Moi!
      Olen ulkomaalainen siis anteeksi jos tulee kirjoitus virheitä :)

      Työskentelen jo kolmas vuosi hk avustajana lapsilla, joilla on erilaiset psykkiset, sosiaaliset jne. ongelmat. Niin kaikki oli hyvin, mutta nyt hoitopaikkaan jossa lapsi on hoidossa tuli uusi vastaava hoitaja, jonkun kanssa minulla syntyi tosi hankala erimiellisyys...

      Tämä henkilö alkoi nyt, 4kk jälkeen sanomaan että kaikki minun pikku jutut, menetelmät joilla pidin lapsi hallinnassa ja nyvässä kunnossa - kaikki otetaan pois "koska lapsen pitää olla lapsi".

      Minä siis en ymmärtänyt mitä se tarkoitta, teenkö huonoa työtä vai teenkö väärin vai mistä on kysymys, eikä se henkilö vastaa minulle kun mä kysyn häneltä peruste sellaiseen päätöksen.

      Ja kaikkien lisäksi sen päätöksen hän on tehnyt minun poissaolo aikana, kun olin lomalla.

      Kun sanoin että ilmoitan lapsen äidille tästä muutoksesta, hän kielsi, että äidille tulee paha mieli siitä meidän erimiellisyystä, koska en ole sama mieltä, ja lapsi nyt reagoi tähän muutokseen aika voimakaasti.

      Koska en ole suomalainen, en tiedä miten mun täytyy toimia? Pitäisikö sanoa pph toimistoon täsät, äidille, jonnekin muualle?

      Pls, otan vastaan kaikki mielipiteet :)

    • mutu-pohjalta

      Työskentelen jo kolmas vuosi hk avustajana lapsilla, joilla on erilaiset psykkiset, sosiaaliset jne. ongelmat. Niin kaikki oli hyvin, mutta nyt hoitopaikkaan jossa lapsi on hoidossa tuli uusi vastaava hoitaja, jonkun kanssa minulla syntyi tosi hankala erimiellisyys...

      - Tuliko tuo erimielisyys nimenomaan näistä eri mielipiteistä lapsen avustamisesta, vai onko erimielisyys jostain muista henkilökohtaisista syistä? Ei kai tuo vastaava hoitaja kostoksi jostakin erimielisyydestä halua muuttaa kaikkea?

      Tämä henkilö alkoi nyt, 4kk jälkeen sanomaan että kaikki minun pikku jutut, menetelmät joilla pidin lapsi hallinnassa ja nyvässä kunnossa - kaikki otetaan pois "koska lapsen pitää olla lapsi".

      - Kuulostaa oudolta jos psyykkisistä, sosiaalisista ym. ongelmista kärsivien lasten kanssa aletaan toimimaan ihan eri tavalla kuin aiemmin. Olisi hyvä saada ainakin hyvät perustelut miksi näin menetellään - kai siihen jokin syy löytyy?

      "Kun sanoin että ilmoitan lapsen äidille tästä muutoksesta, hän kielsi, että äidille tulee paha mieli siitä meidän erimiellisyystä, koska en ole sama mieltä, ja lapsi nyt reagoi tähän muutokseen aika voimakaasti".

      - Enkä ymmärrä miksi lapsen äidille/vanhemmille ei voi kertoa asiasta. Jotenkin järkevämmälle kuulostaisi järjestää palaveri, jossa on lapsen vanhemmat ja henk.koht. avustaja sekä tämä vastaava hoitaja ja mahdollisesti muitakin työyhteisön jäseniä, jos he ovat tekemisissä tämän lapsen kanssa. Avustamisen periaatteista voitaisiin keskustella puolin ja toisin ja selittää miksi on tarvetta menetellä toisella tapaa kuin aiemmin. Ehkä se lapsikin kysyy/ihmettelee miksi nyt tehdään näin kun ennen tehtiin noin? Jos ongelmia on ennestään niin kuvittelisin että se sekoittaa entisestään jos tuosta vaan muutetaan kaikki systeemit ihan uusiksi. Mutta en minä tiedä mitä kaikkea tähän sisältyy. Nämä mielipiteeni sanon vain "musta tuntuu" -pohjalta.

      - Onko sillä vastaavalla hoitajalla joku esimies jolle asiasta voisi mainita? Mutta ensin kannattaa varmaan tämän vastaavan hoitajan kanssa keskustella, koska kukaan ei tykkää jos hänen varpaille astutaan. Hyvät perusteet sille, miksi nyt pitää muuttaa menettelytapoja - ei kai niitä huvin vuoksi muuteta?

      • HK avustaja

      • Luulisi, että lapselle olisi haittaa, jos jokin yhtäkkiä muuttuisi. Uusi esimies on väärässä mun mielestä. Juttele vaan hänen äitinsä kanssa, Pitäähän hänenkin olla tietoinen asiasta.


    • PUPPELI 3

      Säätiöt huom ! TEHKÄÄ ITSE VAJAITA TUNTEJA PIENELLÄ PALKALLA , KENEN ETU ON VAIHTUVA PORUKKA , LAILLA TULEE KIELTÄÄ MUUTAMAN TUNNIN TYÖ , POMOT NIIHIN PAIKKOIHIN TÖIHIN

    • Tuulahlus

      Olen myös avustettava ja työnantaja. Olen todella yllättynyt näin suuresta tänne saapuneesta negatiivistä palautteesta avustajilta. Voiko todella olla niin että aina on syy vain avustettavissa., ? vai johtuneeko se siitä että ne joilla on hyvä työnantaja /-tekijä suhde eivä suremmin kommentoi. Miksi on epäselvyyttä työtehtävistä -ja tunneista? Ensimmäiseksihän aina tehdään työsopimus missä kartoitetaan työnkuva. Ei kenenkään myöskään tarvitse tehdä ylimääräisiä tunteja,( palkatta) tuntimäärä käsittääkseni on kaikille myös määritelty. Ainakin minulla hommat pelittää jos jostain syystä tuntimäärä ylittyy (toki yhteisellä sopimuksella) se vähennetään heti seuraavalta viikolta. Muutenkin joustamme puolin ja toisin jos on avustajalla tenttipäiviä niin päivistä sovitaan samoin kuin minun menoistani. Olenkin sanonut että minä olen joustava jos se toimii myös toisinpäin. Ja on toiminutkin. Avustajan työhön ei kannata hakeutua vain jotain tehdäkseen, jos ei tunne muuten sopivansa tehtävään jossa pitää palvella ja ottaa toinen huomioon ja kykene itsekin arvostamaan työtään ja avustettavaansa. Kyllä jokaisessa työssa on omat varjopuolensa eikä asiat suju aina niin kuin kirjoissa kerrotaan. Itsekin työuran tehneenä tiedän että kun joku sairastuu niin silloin se on aina jonkun toisen selkänahasta pois. Lukemattomia pitkiä päiviä olen myös itse tehnyt. Asioiden ja töidenhän pitää sujua, jos kaikki olisimme työssämme joustamattomia mitä siitä tulisi. Palkanhan me työstämme saamme. Samoin työt pitää saadä päätökseen ennen kuin työstä poistutaan. Ei sitä vaan voi joka työssä lyödä hanskoja tiskiin kun kello lyö neljä (viisi tai ne.) Ette voi esim jättää mummua housut kintuissa pöntölle kun työaika sattuu loppumaan. Minulla on ollut sama avustaja nyt neljättä vuotta, Ihana nuori opiskelijatyttö, ansaitsemassa opiskelun ohella. Alusta asti meillä on kemiat toimineet ikäerostamme huolimatta. Meillä on ihan hauskaa yhdessä ollessamme, Kertaakaan ei ole tarvinnut pahasti sanoa, avustajani ymmärtää pyyteeni sanomattakin. Aamut aloitamme yhteisellä aamupalalla, samalla tarinoiden ja päivän toimia suunnitellen. Päivän tehtävien jälkeen nautimme yhteisen hyvän aterian. Se on minun puoleltani kiitos hyvälle avustajalle. Olen kyllä muistanut kiittää myös suusanallisestikin. Edellisissä kommenteissa joku mainitsi että avustettavan ei pidä olla kiitollinen avustajalle, kiitos ja kiitollinen on mielestäni kaksi eri asiaa. Ei siis myöskään minun mielestä, Avustaja on työssä johon on itse vapaaehtoisesti hakeutunut ja josta saa palkkaa. Avustettava on työnantaja jolla on oikeus avustajaan. Jokainen myös varmaan ymmärtää ettei töihin mennä katsomaan telkkaria ja lepäämään, tässä tapauksessakin se on vain avustettavan oikeus. Ohjeistus taitaa myös sanoa että yli 7h kestävän vuoron aikana pitää tarjota mahdollisuus ruokailuun, se muu aika mahtaa sitten ollakin työaikaa, sitähän töissä tehdään.(Tämä tiedoksi niille jotka ovat niin tarkkoja työajoistaan ym.) Avustajat voitte uskoa että muukin työ ON raskasta, yksinäistäkin, on inhottavia työnantajia, kiusaamista, työtovereita, asiakkaita-ja työolosuhteita jne. Kaikesta kuitenkin on aina pelastus aina voi vaihtaa työpaikkaa. Ehkä myös meidän kaikkien kannattaa katsoa peiliin, niin työnantajien kuin avustajienkin.

      • whyohwhy1

        Tänne tulleiden negatiivisten kommenttien määrä johtuu siitä, että avustajalla ei ole ketään jolle purkaa tunteitaan..

        Avustaja pyytää joskus tekemään tosi ärsyttäviä juttuja, vaikka sanot että "menen vessaan" ja kävelet ovelle niin kuuluu "anna ensin mehua" sitten annat mehua ja kävelet taas ovelle ja kuuluu "laita ensin telkkaria hiljemmalle" sitten laitat ja kävelet ovelle ja kuuluu " nosta ensin kättäni sentti vasemmalle" sitten kiristät hammasta ja yrität näyttää reippaallta. Vessakäynnissä olisi mennyt minuutti ja joudut kävellä siinä edestakaisin.. Joskus tämä työ koettelee niin paljon hermoja.
        Pidän kyllä avustettavastani. Hän on reilu ja mukava, fiksu tyyppi.
        Mutta välillä hermoni ovat todella koetuksella..


      • hups1
        whyohwhy1 kirjoitti:

        Tänne tulleiden negatiivisten kommenttien määrä johtuu siitä, että avustajalla ei ole ketään jolle purkaa tunteitaan..

        Avustaja pyytää joskus tekemään tosi ärsyttäviä juttuja, vaikka sanot että "menen vessaan" ja kävelet ovelle niin kuuluu "anna ensin mehua" sitten annat mehua ja kävelet taas ovelle ja kuuluu "laita ensin telkkaria hiljemmalle" sitten laitat ja kävelet ovelle ja kuuluu " nosta ensin kättäni sentti vasemmalle" sitten kiristät hammasta ja yrität näyttää reippaallta. Vessakäynnissä olisi mennyt minuutti ja joudut kävellä siinä edestakaisin.. Joskus tämä työ koettelee niin paljon hermoja.
        Pidän kyllä avustettavastani. Hän on reilu ja mukava, fiksu tyyppi.
        Mutta välillä hermoni ovat todella koetuksella..

        AVUSTETTAVA pyytää siis ;)


      • Työnantaja
        whyohwhy1 kirjoitti:

        Tänne tulleiden negatiivisten kommenttien määrä johtuu siitä, että avustajalla ei ole ketään jolle purkaa tunteitaan..

        Avustaja pyytää joskus tekemään tosi ärsyttäviä juttuja, vaikka sanot että "menen vessaan" ja kävelet ovelle niin kuuluu "anna ensin mehua" sitten annat mehua ja kävelet taas ovelle ja kuuluu "laita ensin telkkaria hiljemmalle" sitten laitat ja kävelet ovelle ja kuuluu " nosta ensin kättäni sentti vasemmalle" sitten kiristät hammasta ja yrität näyttää reippaallta. Vessakäynnissä olisi mennyt minuutti ja joudut kävellä siinä edestakaisin.. Joskus tämä työ koettelee niin paljon hermoja.
        Pidän kyllä avustettavastani. Hän on reilu ja mukava, fiksu tyyppi.
        Mutta välillä hermoni ovat todella koetuksella..

        Tuleeko koskaan mieleesi, että tämä saattaa johtua siitä, että olet työntekijänä tarpeellinen? Ei missään työssä aina pääse vessaan juuri itselleen sopivalla sekunnilla. Omassa esimerkissäsi esim. pitäisikö työnantajasi tiedustella ensin kuinka pitkään sinulla menee vessassa? Vai vain joustaa omasta puolestaan ja odottaa muru kurkussa, että mehu lasissa lämpenee samalla, kun tv on liian kovalla ja kättäkin pistelee ja asento on huono - työnantajasi varmasti huomioi ja priorisoi tarpeitasi enemmän kuin arvaatkaan. Kun em. toimissa olet avustanut ja apuasi tarvitsevalla on asiat hyvin, hän saattaa jopa toivoa, että saisi hetken yksityisyyttä ja että avustaja jopa viipyisi hetken siellä vessassa. Ja onnekkaastihan sinä jopa pääset ihan itse käymään siellä vessassa....


      • Anonyymi
        Työnantaja kirjoitti:

        Tuleeko koskaan mieleesi, että tämä saattaa johtua siitä, että olet työntekijänä tarpeellinen? Ei missään työssä aina pääse vessaan juuri itselleen sopivalla sekunnilla. Omassa esimerkissäsi esim. pitäisikö työnantajasi tiedustella ensin kuinka pitkään sinulla menee vessassa? Vai vain joustaa omasta puolestaan ja odottaa muru kurkussa, että mehu lasissa lämpenee samalla, kun tv on liian kovalla ja kättäkin pistelee ja asento on huono - työnantajasi varmasti huomioi ja priorisoi tarpeitasi enemmän kuin arvaatkaan. Kun em. toimissa olet avustanut ja apuasi tarvitsevalla on asiat hyvin, hän saattaa jopa toivoa, että saisi hetken yksityisyyttä ja että avustaja jopa viipyisi hetken siellä vessassa. Ja onnekkaastihan sinä jopa pääset ihan itse käymään siellä vessassa....

        Ilkeää.


    • hoivaaja1

      Avustin joskus sokeaa miestä, jolle oli myönnetty avustusta 10h viikossa. Ne täyttyivät asioiden hoitamisessa ja siivouksissa ym ym. ja kotona vaimo hoiti ruokailut ja sellaiset vaikka olikin jo vanha ja itsekin sairas. Mutta. Mies alkoi kyselemään, että lähdenkö hänen kanssaan ulkomaanmatkalle, kun sairas vaimo ei jaksa. jos hän maksaisi matkan, varsinaista palkkaa en saisi. No, sanoin etten voi lähteä koska en halunnut lähteä TYÖMATKALLE vain sillä hinnalla että hän maksaisi matkakuluni. Siitä hän sitten suuttui ja välimme menivät pikkuhiljaa poikki.

    • marsku

      olen itse toiminut työnantajana 10 vuotta ja en vieläkään ymmärrä suurintaa osaa työnantajan velvollisuukssta:( olen omasta mielestäni suht hyvä työnantaja:) työsuhteet eivät ole loppuneet irtisaunoutumiseen tms. Kaupungeissakin eroja palkan maksun suhteen MINÄ JOUDUN MAKSAMAAN tai siis äitini joutuu maksamaan avustajien palkat sotut koska minä en niistä ihan oikeasti selviä ilman apua ja avustaja hoi mitäs teidän tyosoppareissa lukee työtehtävien kohdallasiihen voi aina vedota ja aina voi ottaa oman avustettavan sosiaalityöntekijään jos homma EI suju tiedän että hk avustajat tekevät tätä työtä hyvää hyvyytään rahan näkökulmasta. ja taas minun näkökulmasta olen kiitollinen että joku viitsii tätä tyotä tehdä

    • avustaja itsekin

      Hieman myöhässä tulee tämä vastaus, mutta älä rupea! Ryhdyt muutoin työhön, jossa et saa pitää taukoja, koska ns. työnantaja ei ole tietoinen siitä, että työntekijälle kuuluu tauotkin. Tai sitten hän on tietoinen siitä asiasta, mutta ei vain välitä ja hyväksikäyttää työntekijän kiltteyttä. Lisäksi olet töissä päivisin niin pitkään kuin työnantaja nyt sattuu päättämään. Näin minun työssä, mutta toivottavasti niitä toisenlaisiakin työnantajia löytyy. Jos nyt olet tämän uran valinnut, niin toivottavasti sinulle on sattunut asiallinen ja mukava työnantaja :)

      • Työnantaja

        Kyllä työntekijälle kuuluu tauot, kyseessä on kirjallinen työsopimus jonka ehtoja molempien osapuolien tulee noudattaa. Työlistat pitää laatia vähintään viikkoa ennen ko. työkautta, ei työtekijälle voi noin vain soittaa että tulehan huomenna töihin vaikka sinulla on vapaapäivä. Ja avustaja kyllä saa sen palkan niiltä tunneilta mitkä on etukäteen sovittu vaikka mä ilmoittaisin, että ko. päivälle en tarvitse avustajaa töihin. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa tai ennen tämäntyöehtosopimuksen voimaatuloa sovittu lyhyempi työaika. Mikäli työnantaja kuuluu Heta-liittoon kts. 8 § Lisätyö ja ylityö http://www.heta-liitto.fi/Portals/35/Henkilokohtaisten_avustajien_tyoehtosopimus_2012_2014.pdf
        Meitä on varmasti moneen junaan niin työntekijöitä kuin antajiakin. Ennen henkilökotaisen avustajan työnantajuutta työskentelin huonommalla liksalla kuin työntekijäni nyt, enkä tiennyt eduista mitkä minulle olisi kuuluneet työntekijänä. Kuten mm. kahvitauot. En työskennellyt avustajana silloin :D


      • Työnantaja

        Työehtosopimusta noudatetaan, samoin työvuorolistoja ja yleensäkin hyviä tapoja. Kuten jokaisella alalla on työnantajia varmasti sekä hyviä, että huonompia. Kuten työntekijöitäkin. Työntekijöitä kehottaisin miettimään, kuinka hyvin itse pärjäisivät työnantajansa saappaissa - työntekijällä on mahdollisuus valita. Työnantajalla on harvemmin mahdollisuutta valita sitä, että joutuu toimimaan työnantajana.


    • avustajana

      Olen ollut avustajna 2,5 v samalla avustettavalla ja vaikka välillä olenkin ollut stressaantunut silti en vaihtaisi päiväkään pois

      Joka päivä ei kemiat toimi mutta aina saatu asiat selvitettyä ei minullakaan ole aina positiivinen mieliala on päivä jolloin minulle ei tulisi mieleenkään lähteä pois kun työaika loppuu tosin tenkin vapaapäivien tuurauksia vaikka olisi kyllä kiva pitää edes yksi viikonloppu vapaata kuukaudessa jajoskus sairastapauksen takia joudun olemaan iltavuorossa mutta nekin on sovittu niin että pääsen välillä kotiin ja tulen auttamaan vuoteeseen ja iltapalan tekoon.

      Palkkauksesta sen verran että kunta/kaupunki ei maksa meidän palkkoja vaan korvaa palkkakulut.

      • taina5

        Eli käytännössä tarkoittaa juuri sitä että kunta sen palkan maksaa. "korvaa palkkakulut" eli kierrättää rahan työnantajan tilin kautta, jotta työnantajasta tulee se palkanmaksaja.
        Tällä saadaan aikaiseksi se, että kunta/kaupunki pystyy pesemään kätensä kaikista työnjohdollisista velvotteista ja vastuusta.
        Avustajan työ on rehellistä kusetusta kunnan taholta.


    • avustajana

      Ja jos oltaisiin kaupungin palkkalistoilla niin saataisiin vuosikortit ilmaiseksi uimahalliin sekin olisi kiva lisä palkkaan ainakin tällä alueella.

    • taina5

      Jos minä saisin päättää, mylläisin ton koko avustaja systeemin ihan uuteen malliin.
      Fakta on se, että tulevaisuudessa ihmiset tulevat entistä enemmän asumaan kotona henkilökohtaisen avun turvaamana. Avustajia on nyt jo paljon, lisääntyy vaan vuosi vuodelta.
      Avustajat voivat työssään pahoin, on heta-liitto juu, mutta se kun ei ole sen avustajan suojana vaan työnantajan. Jos sattuu olemaan paskamainen työnantaja ja siitä valittaa toistuvasti liittoon voi liitto antaa varoituksia ja loppuviimeksi erottaa liitosta. ja avustaja parka kärsii joka tapauksessa kun menettää liiton kautta kuuluvat "edut".
      Avustajat ovat yksinäisiä työssään, ainut taho johon voi ottaa yhteyttä on kaupungin/kunnan vammaispalvelu. Kaupungille tulee halvemmaksi pitää vammautunut kotona kun palvelutalossa taloudellisesti ajateltuna, yleensä myös vammautunut itse haluaa asua kotona.

      Miksi henk.koht apua ei voisi laittaa sinne kaupungin piiriin, samalla lailla toimivaksi kokonaisuudeksi kun kotihoidonkin. Olisi määrä x avustajia, joilla olisi nämä "omat" avustettavat. Mikäli tulee sairastumisia tms.. kunta hoitaisi tästä "ringistä" sijaiset. vammautuneilta otettaisiin tämä työnjohdollinen velvoite kokonaan pois. Suurin osa näistä työnantajista kun eivät yksinkertaisesti ole siihen millään muotoa päteviä. Heillä ei usein ole aavistustakaan velvollisuuksista, vastuusta, tai laista ylipäänsä.
      Olisi myös se tuki ja turva siellä takana avustajalla koko ajan. Liian paljon saa koko ajan lukea näistä tietämättömistä työnantajista, jotka tekee avustajien elämästä yhtä helvettiä.
      Tälläinen systeemi olisi edullinen myös vammautuneelle itselleen, osa avustajistakin kun on täysin alalle sopimattomia. eipähän tarvitisi myöskään vammautuneen yksin pähkäillä mitä tekee vaikean avustajan kanssa.

      Kaupungit eivät koskaan tälläiseen lähtisi, mutta ajatuksena mielestäni olisi vallan loistava.

    • henksu___

      Holla kollegat!

      Mä oon työskennellyt henkkarina vähän reilun vuoden. Ja teen kolmivuoro työtä. Välillä tuntuu että olen tässä talossa kaikkien psykiatri, kodinhoitaja, palvelia, eläintenhoitaja ym ym ym. Talossa asuu siis avustettava ja hänen toinen vanhempansa. Minun mielestäni meille ei kuulu talon imurointi, lattioiden pesu, eikä ikkunoiden pesu. Tietenkin perus siistinä pito ja silloin tällöin jotain siivous juttuja mutta ei aina. Tai kun hänen vanhemmalle tulee kahvivieraita, meidän pitäisi siivota pöytä, korjata heidän kahvikupit ja kakkulautaset. Me ollaan avustettavan avustajia, ei hänen vanhemman tai muunkaan perheenjäsenen tai vieraiden.

      Perjaatteessahan avustajan pitäisi olla näkymätön ja kuulumaton. Meidän pitäisi viihdyttää avustettavaa. Jos mennään pois hänen luota, (kumminkin niin että ollaan vaikka viereisessä huoneessa että kuullaan kun hän tarvitsee jotain) niin alkaa hirveä valitus. Ei meidän työhön kuulu minun mielestä ainakaan viihdyttää tai pitää ns. seuraa. Me autetaan arjen asioissa mitä hän ei itse pysty tekemään.

      Muutenhan työ olisi ihan kiva, mutta täältäkin löytyy niitä porsaanreikiä mille et minkään mahda. Koko aika etin uutta työtä jossa ei käy aika pitkäksi ja saa vähä parempaa palkkaa. Minullakaan ei ole alan koulusta, mutta silti joudun letkuruokkimaan avustettavaa. Mitään ohjeita meille ei ole annettu nostamisesta tai muustakaan. Olen puhunut!

      • Motiivi hukassa

        Se just tässä työssä on rasittavaa että kirjallisia ohjeita ei ole, työtehtävien määrittely on puutteellista, sekä se ettei työhön liittyvistä asioista oikein voi jutella kenenkään kanssa kun ei ole työkavereita. Työnantaja voi halutessaan käyttäytyä melko mielivaltaisesti.

        Periaatteessa avustaja avustaa vain työnantajaa eikä tee sellaisia töitä, joita hänen kanssaan asuva perheenjäsenensä pystyisi tekemään. Avustaja ei ole piika.
        Epäselvyyksiä syntyy helposti kun työsopimuksessa ei ole tarkemmin määritelty, mitä kaikkea kuuluu esim. kodinhoitoon. Kuuluuko ikkunoiden pesu? Minun avustettavani asuu yksin, mutta minusta ikkunanpesu on suursiivoukseen kuuluva juttu. Kun mainitsin tästä hänelle, hän raivostui ja uhkasi irtisanoa minut välittömästi jos kieltäydyn työnteosta. Hän myös vaatii että näen mitkä paikat kaipaavat kohentamista ja löydän tekemistä itselleni. Hänen asuntonsa on varsin siisti enkä halua ruveta jynssäämään jotain kohtaa ihan vaan näön vuoksi!


      • rankka duuni
        Motiivi hukassa kirjoitti:

        Se just tässä työssä on rasittavaa että kirjallisia ohjeita ei ole, työtehtävien määrittely on puutteellista, sekä se ettei työhön liittyvistä asioista oikein voi jutella kenenkään kanssa kun ei ole työkavereita. Työnantaja voi halutessaan käyttäytyä melko mielivaltaisesti.

        Periaatteessa avustaja avustaa vain työnantajaa eikä tee sellaisia töitä, joita hänen kanssaan asuva perheenjäsenensä pystyisi tekemään. Avustaja ei ole piika.
        Epäselvyyksiä syntyy helposti kun työsopimuksessa ei ole tarkemmin määritelty, mitä kaikkea kuuluu esim. kodinhoitoon. Kuuluuko ikkunoiden pesu? Minun avustettavani asuu yksin, mutta minusta ikkunanpesu on suursiivoukseen kuuluva juttu. Kun mainitsin tästä hänelle, hän raivostui ja uhkasi irtisanoa minut välittömästi jos kieltäydyn työnteosta. Hän myös vaatii että näen mitkä paikat kaipaavat kohentamista ja löydän tekemistä itselleni. Hänen asuntonsa on varsin siisti enkä halua ruveta jynssäämään jotain kohtaa ihan vaan näön vuoksi!

        Miehelläni on avustaja ja minä itse käyn töissä. Minun mielestä on väärin sanoa että avustajalle ei kuulu ne hommat mitkä minä pystyisin tekemään. Väärin ! Väärin sen takia koska miehenihän tekisi ne ,jos olisi terve, ( suurimman osan ) niistä hommista koska minä olen se joka käy töissä ja hän on kotona. Eli avustaja paikkaa hänen puolestaan ne mitä hän ei itse kykene tekemään.

        Ilmeisesti kaikki avustajat eivät ymmärrä miksi avustettavalla on avustaja. Toki osa avustajan ajasta on miehen vapaa aikaan tarkoitettu. Kaikki aika ei saa mennä kotihommiin, tietenkään. Avustaja ei saa olla myöskään mikään kotiorja jolla teetetään kasa raskaita hommia. Ainakaan naisella. Pelkkä oleminen, telkkarin katsominen toisen seurassa on mielestäni myös työtä koska tapahtuuhan se "työpaikalla".


      • Kyllästynytperkele
        rankka duuni kirjoitti:

        Miehelläni on avustaja ja minä itse käyn töissä. Minun mielestä on väärin sanoa että avustajalle ei kuulu ne hommat mitkä minä pystyisin tekemään. Väärin ! Väärin sen takia koska miehenihän tekisi ne ,jos olisi terve, ( suurimman osan ) niistä hommista koska minä olen se joka käy töissä ja hän on kotona. Eli avustaja paikkaa hänen puolestaan ne mitä hän ei itse kykene tekemään.

        Ilmeisesti kaikki avustajat eivät ymmärrä miksi avustettavalla on avustaja. Toki osa avustajan ajasta on miehen vapaa aikaan tarkoitettu. Kaikki aika ei saa mennä kotihommiin, tietenkään. Avustaja ei saa olla myöskään mikään kotiorja jolla teetetään kasa raskaita hommia. Ainakaan naisella. Pelkkä oleminen, telkkarin katsominen toisen seurassa on mielestäni myös työtä koska tapahtuuhan se "työpaikalla".

        Itse sellaisessa työpaikassa, jossa kaikki kotiin liittyvät hommat delekoidaan automaattisesti avustajalle, koska kukaan muu ei niitä halua/jaksa tehdä. Perheessä siis avustettavan lisäksi puoliso ja kaksi murrosikäistä lasta. Kenenkään muun ei siis tarvitse siivota, pyykätä, laittaa ruokaa tai käydä kaupassa. Esimerkiksi viikonloppuisin siellä ei laiteta tikkua ristiin. Jos laitan perjantaina 3 koneellista pyykkiä kuivumaan, ovat ne siellä vielä maanantaina narulla odottamassa, että otan ne pois ja pistän seuraavan satsin koneeseen. Samoin muiden sotkujen siivoaminen on arkipäivää. Lapset pompottelee, kuin palvelijaa (menkää nyt sinne kauppaan ostamaan sitä tätä ja tuota!) Tähän olen kyllä tehnyt stopin ja sanonut, että minä en ole heidän avustaja, kun ovat sen verran isoja hoitamaan osan asioistaan itse ja kotona on myös toinen terve vanhempi. Eli ei kaikki koko perheelle kuuluvat tehtävät mielestäni kuulu avustajalle. Hommat on helppo siis avustettavan kautta siirtää avustajalle, mikä on väärin!


      • Ihmettelijä
        rankka duuni kirjoitti:

        Miehelläni on avustaja ja minä itse käyn töissä. Minun mielestä on väärin sanoa että avustajalle ei kuulu ne hommat mitkä minä pystyisin tekemään. Väärin ! Väärin sen takia koska miehenihän tekisi ne ,jos olisi terve, ( suurimman osan ) niistä hommista koska minä olen se joka käy töissä ja hän on kotona. Eli avustaja paikkaa hänen puolestaan ne mitä hän ei itse kykene tekemään.

        Ilmeisesti kaikki avustajat eivät ymmärrä miksi avustettavalla on avustaja. Toki osa avustajan ajasta on miehen vapaa aikaan tarkoitettu. Kaikki aika ei saa mennä kotihommiin, tietenkään. Avustaja ei saa olla myöskään mikään kotiorja jolla teetetään kasa raskaita hommia. Ainakaan naisella. Pelkkä oleminen, telkkarin katsominen toisen seurassa on mielestäni myös työtä koska tapahtuuhan se "työpaikalla".

        Ehkäpä miehesikin olisi töissä jos olisi siinä kunnossa että pystyisi kotihommia tekemään.


    • jisata

      Olen ollut samassa iloisessa yrityksessä 3 vuotta ja määräaikaikaisella sopimuksella. Aivan hanurista. Minulla on erittäin mukavat avustettavat, mutta nyt tänä vuonna, kun poikani on sairastellut enemmän kuin koskaan, niin johan alkaa sataa paskaa niskaan, olen kuulemma stressaantunut ym. Hitto soikoon, en minä sille mitään voi, jos koulussa pöpöt kiertää. Sairaslömat ovat olleet lapsen sairauksia.
      Arvatkaa miltä tuntuu, kun sanoja vääristellään ja suorastaan uhkaillaan. En tiedä mitä tehdä ,,, Auttakaaa joku please!!!!

      • No huh

        Tiedän tunteen. Minulla sama juttu meneillä, kylläkin oman sairauden takia. Ei tarvi tehdä yhtään mitään. Ole iloinen kuten aikaisemmin tai ainakin yritä. Sen kun työnantaja laittaa paperille ja jos vielä erehtyisi sanomaan sairausloman takia sut irti...siitähän riemu repeisi hänen tappioksi. Ihmettelen miten työnantaja voi valehdella, vääristellä sanoja ja kuvittele olevani jumalasta seuraava. Ei se näin ole eikä meidän tarvi alistua tälläiseen.


    • No huh

      Ihana kuulla, etten ole yksin. Olen ollut vammaisen naishenkilön avustajana yli vuoden. Aluksi kaikki meni hyvin kunnes syksyllä uskalsin sairastua flunssaan ja sen jälkeen keuhkoputkentulehdukseen. Siitä kun päästiin huutamisella (työantajan puolelta) yli, meni taas hyvin. Nyt 3 viikkoa sitten oli työtapaturma ja kun pyysin ilmoitusta, siitä ei kekskusteltu. Sinnittelin viikon töissä ja nyt sairauslomalla. Eilen pyydetti mut työpaikalle, että tehdään se ilmoitus. Kukaan ei ollut näkemässä kun tapaturma kävi koska hoidettava sänkypotilas. Lupasi tyttären(joku psyk.sairaanhoitaja) tehdä selvityksen ja sain kuulla taas etten välittänyt heistä (perheessä myös aviomies) syksyllä enkä nyt tarjoutunut sairauslomalla töihin kun miehellä oli menoja. Olin valmis uhrautumaan ja menemään maanantaina kipeän jalan kanssa töihin, mutten todelklakaan mene jos on vähäkin kipeä. Eli tässä se ilo että saa olla sylkykuppi kun avustettava huonolla tuulella. Työvuorolistoja saa aina odotella, lapsenlapset vilise jatkuvasti mummolassa eli heille tehtävä voileipiä ja siivottava peileistä sormenjälkiä ym ym. Vaattet heitetään lattialle tietysti, onhan mummolla avustaja.Odotan innolla minkälainen se selvitys tule ihmiseltä, kuka ei ollut läsnä. Jos todella uskaltaa kirjoittaa mikä ei ole totta, tulen tekemään tutkintapyynnön asiasta. Myös avustajalla on oikeudet.. P.s.mun diagnoosista puhutaan kolmannelle osapuolelle mikä on laitonta. Myös vammaisella ihmisellä on vaitiolovelvollisuuksia minun mielestä. Tai rahako tässä maassa määrää?! Nyt ymmärrän, miksi kyseisellä avustettavalla vaihtuu avustaja vuoden välein.

    • apupata

      tuumailin tässä että kun olen lähihoitaja ja 10v työkokemus takana, että pitääköhän minukin lähteä sitten minipalkasta, pieni palkanlasku ei haittaisi mutta jos palkka tippuu sen 4e tunnilta niin ei taida kyetä...
      kovasti kaipaisin edes hetkellisesti vähän rauhallisempaan työympäristöön. naapurikunnassa kokoaikainen työpaikka pyörätuolissa istuvan avustajana. tekisi mieli kokeilla..

    • no huh

      Ilman muuta kokeile. Itselläni 20v työkokemusta sairaalasta ja kyllä siinä puhutaan eri asioista. Jos/kun kemiat kohdalla etkä sairastele itse, ihan hyvä kokemus varmasti.
      Rahallakaan ei voi kaikkea mitata, oma hyvinvointi myös tärkeätä. Sairaala meno tiedetään, siellä mennään eikä meinata.

    • koke2

      mulla pari kokemusta. puhelimessa ensivaikutelma jo piti paikkaansa. Toisen kanssa kaikki sujuu, ja ilo mennä kaupoille jne. ei nipota, ei orjuuta.
      toinen on vaikeassa asemassa, ilmeisesti myös mielisairas, joka ei jaksa vaihtuvia avustajia. rajalla että kuuluisi jo laitoshoitoon, mutta ei halua, huutaa pienistä asioita ja avustaja on hänen jatke siihen mitä hän ei pysty eli tietyllä tavalla housut jalkaan ja se on ehdoton oikea tapa minkä hän sanoo.
      eli voi olla rentoa tai stressaavaa riippuen ihan sairaudesta! määräaikaisesta pääsee lätkimään, ja se on avustajan etu ai-na, jos jo alussa kuulostaa hankalalta..
      muistakaa ilmoittaa kotisairaanhoitoon tai muulle jos muisti huono tai on pitkään yksin ja ei syö, kaatuilee ja ei ota lääkkeitä, kuuluu silloin kotisairaanhoitoon eli hoitajat varmistaa tilanteen, että joko se laitospaikka häämöttäisi. ihmettelin miksi pitäisi tehdä heti toistaiseksi voimassa oleva, vaikka se kuulosta! hyvältä, se ei ole jos hankala...eli oikeasti kuuluu jo vaativampaan hoitoon. mukavaa työtä jos ei satu kohdalle mielisairas.

      • ei työnantajina

        mun avustettavalla huono muisti, päivämäärät jne, mielialat vaihtelee, ei käy ulkona edes jne...ja hän on sitten ns työnantaja!!!
        Nyt heitän pallon viisaille päättäjille, MISSÄ on raja että vammainen ja sairas, AIVOsairas saa toimia ihmisenä joka määrää työajat, työtehtävät kun ei PYS_TY ja kärsii siitä itsekin. ja kompensoi ongelmiaan olemalla vihainen, koska vaaditaan liikaa. IHMINEN tarvitsee enää vain hoi-ta-jaa.
        Tämä järjestelmä että vammainen tai aivosairas on työnantajan roolissa rasittaa myös sairaita ja on niin hullu ajatus että ei sitä enää voi edes kuvailla, menis päättäjä suoraan dementia osastolle ja ottaisi sieltä kauniin ajatuksen että tuo ihminen saa valita avustajan ja olla työnantaja , takaan että ihan sama tilanne on nyt monilla, jotka yrittää kestää vaikean aivosairaan oikkuja ns työnantajana. mulle sairas itsekin sanoi
        että katsokaa häntä, mikä työnantaja hän nyt muka voi olla, ei edes itse maksa vaan
        kaupunki kierrättä vain hänen tilin kautta. nyt mua korpee jo tää asia, hoitoa eikä
        hullutuksia. hyvää hoitoa vain ja piste. rotia ja järkeä näihin asioihin, vaikka sairas
        hoidettaisiinkin hyvin. ja äkkiä.


      • en halua työnantajak
        ei työnantajina kirjoitti:

        mun avustettavalla huono muisti, päivämäärät jne, mielialat vaihtelee, ei käy ulkona edes jne...ja hän on sitten ns työnantaja!!!
        Nyt heitän pallon viisaille päättäjille, MISSÄ on raja että vammainen ja sairas, AIVOsairas saa toimia ihmisenä joka määrää työajat, työtehtävät kun ei PYS_TY ja kärsii siitä itsekin. ja kompensoi ongelmiaan olemalla vihainen, koska vaaditaan liikaa. IHMINEN tarvitsee enää vain hoi-ta-jaa.
        Tämä järjestelmä että vammainen tai aivosairas on työnantajan roolissa rasittaa myös sairaita ja on niin hullu ajatus että ei sitä enää voi edes kuvailla, menis päättäjä suoraan dementia osastolle ja ottaisi sieltä kauniin ajatuksen että tuo ihminen saa valita avustajan ja olla työnantaja , takaan että ihan sama tilanne on nyt monilla, jotka yrittää kestää vaikean aivosairaan oikkuja ns työnantajana. mulle sairas itsekin sanoi
        että katsokaa häntä, mikä työnantaja hän nyt muka voi olla, ei edes itse maksa vaan
        kaupunki kierrättä vain hänen tilin kautta. nyt mua korpee jo tää asia, hoitoa eikä
        hullutuksia. hyvää hoitoa vain ja piste. rotia ja järkeä näihin asioihin, vaikka sairas
        hoidettaisiinkin hyvin. ja äkkiä.

        Luulisin että harva haluaa itse toimia työnantajana mutta kun kunnalta ei heru näitä palveluseteleitä. Palveluseteli malli on mielestäni paljon helpompi. Siinä sovitaan yrityksen välikäden kautta työtehtävät ja luulisin että se on avustajallekin kivempi. En tosin tiedä varmasti.


    • koeaika+määräaika

      mulle tuli kohdalle selvä sairaalatapaus, ja kukaan ei käynyt paikanpäällä, vain avustajat, jotka yritti saada sekavaa muistitapausta lääkäriin, huom alcheimeriin kuuluu että ei ITSE tunne olevansa muistisairas ja sekava.

      toinen oli mukava ja sosiaalinen, halvaantunut.
      TEHKÄÄ AINA määräaikainen ja koeajalla, jos huutaa tai riehuu pääsette ilman karenssia pois. koeaika takaa että pääsette vaikka samana päivänä.
      itse olen sosiaalinen ja käsivällinen ja onni että tein vainoharhaiselle acheimeeerille koeajan, oli pelottava. ilman selvityksiä työkkärille pääsin pois itse. huusi 3 tuntia putkeen paperille, joka oli oikein. ilmoiitin tietty tilanteen myös hoitajille, lääkäriin ja omaisille.
      helpompi on jatkaa sopimusta kuin lähteä.
      saattaa mennä pari päivää että näette miten sairas mieli on, ei näy haastattelussa, siksi koeaika ja määräaika!

      • Onko se tosiaan niin, ettei tule karenssia, jos lähtee koeajalla? Mulla kumminkin se toinenkin paikka vielä. Avustettava ok, mutten tiedä, jaksanko hänen omaishoitajansa ilkeilyä enää. Ahdistaa mennä sinne, kun ei tiedä, joutuuko lähtemään itkien kotiin. Mulla kun ei ole mikään hyvä itsetunto. Mä haen uuden työn tilalle, jos sattuu sopiva paikka kohdalle. Mun mielestä meidän avustajien ei tarvitse minkään omaishoitajan v*****lua sietää, kun kaikki mitä tekee, on väärin. Mä ajattelin ehdottaa, että minä, mun työnantaja ja se omaishoitaja neuvotellaan tuosta omaishoitajan käytöksestä rauhassa. Jos se ei auta, ilmoittaisin henkilökohtaisen avun keskukseen, niin sieltä tullaan mukaan neuvotteluun ja jos sekään ei auta, minä lähden.


    • on hyviä ja hankalia

      Jämäkkyyttä asioihin eli on jotain ihmeen kannustamista että vammautunut, jolle asiat on vaikeita, kuvitellaan miten hienoa se on kun se saa valita henk. kohtaisen avustajan itselleen ja yrittää tehdä vero yms ilmitukset.
      Sitten avustaja kohtaa kaikkea outoa eli työajat menee väärin, listoja ei tehdä etukäteen, jopa vaikeiimmat tapaukset ovat myös mielisairaita ja saattavat lääkitä itseään alkoholilla. Toipilas tai sairas ei voi olla hyvä työnantja kaikessa paperityössä ja harvoin edes osaa itsestään kovin hyvää huolta pitää, jos on sosiaalinen se auttaa jo paljon. Näen tämän järjestelmän jotenkin ihan hölmönä, jossa sairas saa alistaa ja juoksuttaa niin paljon kuin huvittaa. Toki jos kohdalle sattuu normaali, niin sit saattaa olla ok. Mutta jos kohdalle sattuu raivopää, niin se ilmenee sen jälkeen kun olet nimesi soppariin laittanut. Eli aina määräaikainen. Mulla oli sairas joka ei osannut enää pestä edes hampaitaan, tein 4 eri imoitusta kaupungille, mutta suoraan ambulanssi tai lääkäri on ainoa taho. Kaupunkia ei kiinnosta, jos ei kuuu jo hoidon piiriin. Monenlaisia on eli voi olla hyvä työtä tai ihan helvettiä, jos raivopää sattuu kohdalle. Todella hassu systeemi jokatapauksessa, mullakin menee työvuorolistan työajat ihan miten sattuu ja en voi enää sanoa, kun toinen on aivosairas niin ei ymmärrä. Saan kuitenkin oikean määrän eurolleen palkkaa, joten en välitä asiasta. Etukäteen en tiedä vuoroja, kun ei osaa suunnitella kokonaisuuksia sairaudestaan johtuen. Laskee aina väärin ja aupunki ilmoitti että hän osaa hoitaa kaiken. :-)) no ei sinnepäinkään....

      • monenlaisia on

        muistakaa laillinen oikeus työturvallisuuteen joka koskee sekä fyysistä että henkistä työilapiiriä!!! Jos ei selkä mene ja jos ei henkisesti alista, lienee ihan ok paikka kyseessä, Muissa on iso vaihtuvuus ja siihen kohtaan tarvitaan uudet säännöt toimia, jotta se vaihtuva työntekijä verkko ei kuormita MYSÖ avustettavaa, koska jos hän on niin v. mäinen ja sairas, hän kuuluu jo psykiatrian piiriin. Nuoret työntekijät ei edes ymmärää että asioihin pitää voida vaikuttaa. En kannata että avustajan tulee kestää ihan mitä tahansa ja lähteä itkien pois töistä, näitäkin olen kuullut, kun on kyseessä ilman hoitoa oleva psykoosi tapaus. Mutta jos kohdalle sattuu normaali tunneälyinen niin sit työ on menettelevää. Aina se sairas purkaa menetettyjä asioitaan, mutta siihen voi löytää kannustimia sille ihmiselle. Luettelee asioita ja paikkoja joita haluaa ja ne sit tehdään. Joskus pelkäävät asioita, joita ei itse edes tajua että pitäisi pelätä. Mun piti kelata se ulos nopeesti eläinkaupasta...? kun oli käärmeitä jne. Pitää eläimistä...
        joillekin tulee vallanhalu, mutta se o sit kyllä jo muuta sairautta....


    • grimaldix

      Olen yrityksen kautta avustaja. Yrityksen nettisivuilla kuvaillaan sehä henk koht avustajan että kodinhoitajan tehtävät ja kyllä minä olen sen kuvauksen mukaan täydellisesti lähinnä kodinhoitaja/siivooja vaikka henkilökohtainen avustaja on virallinen titteli.

      Epäkiitollisen oloista hommaa, jossa lyhyempikin päivä tuntuu monta kertaa täydeltä 8 tunnin työpäivältä; olet kokoajan toisen alueella, pompotettavana. Vaikka kuinka raataisit, ei kiitosta juurikaan tule(koska olet palkollinen ja palkkatyössä) vaan kenties jotain täysin mautonta kommenttia vaikka olet hiki hatussa siivonnut, pessyt lattiat, korjannut tavaroita, pessyt pyykin yms.

      Äkkiä pois.

    • AnnaSanna

      Hei. Itse olen työskennellyt reilu 3 vuotta avustajana ja avustettavani on kyllä ihan mukava mutta olen täysin sitä mieltä että avustettavat (toki ehkä jotku) eivät sovi työnantajiksi. Itse ainakin saan aina selvitellä kaikenmaailman työsuhteeseen liittyvät asiat itse kun avustettavalla ei mistään mitään tietoa. Lisäksi tosiaan ei minunkaan mielestäni avustaja ole mikään seuralainen mutta sellaiseksi itseni koen ainakin 6h kahdeksan tunnin työpäivästä. Itseä saa syyttää kun ei ole kouluja käytynä. Kokoajan kattelen toista työtä mutta en tiedä minne hakea kun kaikkeen vaaditaan koulutus.

    • Eiyhtäänpaha

      Vain yhtä tyyppii täytyy välillä avustaa ajatelkaa nyt, se työ on saatanan kevyttä verrattuna lähes mihin tahansa työhön ja varmasti kerkeää opiskeleen tai hoitaan omia asioita samalla. Huono puoli on että avustettava yleensä on myös psyykkisesti hyvin rikki ja kanssakäyminen ei pitenmän päälle ole antoisaa vaan hyvin ärsyttävää ja lähes itkettävää. Joku pyörätuolissa oleva saattaa vaikka kakata housuun jos ei ole saanut huomiota tai kaatua tahallaan pahinmillaan. Lapsen tasolle ovat usein jääneet. Koska monet avustettavat tuovat hyvin vahvasti mieleen ala-asteelta kiusaajat, jonnet ja muut asennevammaiset olen miettinyt että onko joku onnettomuus peitetarina sille että kaveri on vaan hakattu.

      Jotkut ihmiset sanovat että työ kasvattaa ja siinä pitää olla auttamisenhalu ja empatiakyky. Paskanvitut. Kyllä aivan päinvastoin kaikki kolme kohtaa.

      Mut työ on tosi jees koska vammaset on helppo pitää kurissa kertomalla hyviä tarinoita ja palauttamalla välillä maanpinnalle esim käskytyksella tai nuhtelulla. Niin ikävältä se tuntuukin niin se on molemmille parempi.

    • hihhulihei

      Hei.
      Jopas tuntuu tutuilta nämä tekstit täällä kun ajattelen omaa avustajan "työtäni".
      Olen nyt ollut likimain puolitoista vuotta samalla ihmisellä hen koht avustaja, ja aluksi meni kaikki ihan hyvin, aloimme jossain välissä käymään säännöllisesti mm. kuntosalilla ja jopa uimassakin oltiin vähän. Tunteja oli hyvin viikossa ja viihdyin ihan hyvin. Mutta nyt on tilanteet muuttuneet aikalailla, tämä ei ole enää kivaa. yhtään. kaikki on käytännössä loppu. Hänestä on tullut mahdoton, tuntuu että olen sittenkin vain joku hemmetin siivooja. Hänellä on koko ajan joku paikka kipeä, hän ei saa nukuttua ja on sitä ja on tätä. Kalliita tavaroita kyllä ostetaan ja ekassa lauseessa valitetaan ettei ole rahaa mut samaan hengenvetoon tehdään koko talon remontti. Sairaita ja rikkaita ollaan, siellä rikas yrittäjälapsi istuu leveästi sohvalla ja mulkoilee minua. Minulle osoitetaan sormella, että sieltä ja sieltä löytyy sitä ja tätä. ihan kuin en tietäisi. mitään en osaa ja minua pidetään tyhmänä. Muutaman viime kerran olen tehnyt käytännössä vain ja ainoastaan siivoustöitä, muka rempan jäljiltä, pah! En kyllä suosittele tätä työtä kenellekään, mutta jos koet olevasi avoin, luotettava ja empaattinen niin kannattaa sitten hakeutua hoitoalalle opiskelemaan tms. Itse harkitsen nyt vakavasti työn lopettamista. "alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo." minulle: "alku hankalaa, loppu täyttä tragediaa".

      • Yksi äkämystynyt

        Moi. Voin sanoa, että saat sympatiani! Minulla ihan sama juttu, vaikka olen ollu vasta 9 kuukautta työsuhteessa. Aluksi avustettava oli tyytyväinen, kehui kuinka hyvin teen työni ja työtä oli sopiva määrä. Ja koska ajatuksena oli kuntouttava ote niin osan teki itse ja osassa avitin. Hoidin hänen muistettavat asiansa, avitin kuntoutukseen liittyvissä tehtävissä ynnä muissa ja hieman kodinhoitoon liittyvää. Nyt työni on muuttunut täysin. Saan huutoa ja rähjäämistä ja käskettiin esimerkiksi siivoamaan uudelleen ja tarkemmin, vaikka siivosin jo paikat putipuhtaiksi. Teen pihatyöt ja suursiivoan jatkuvasti. Kuntouttava ote katosi tuhkatuuleen matkalla. Itse ei laita edes astioita tiskikoneeseen, vaikka siihen pystyisi. Jos istun alas edes hetkeksi (ruokatauolla), niin siinä samalla muistuu hänelle heti muutama asia, jotka minä voisin vielä tehdä juuri sillä hetkellä. Töitä pitää tehdä, vaikka juuri olisi jo kyseinen asia hoidettu. Muunmuassa se siivous mitä joudun joka päivä tekemään vaikka ei ehdi edes paikka tulemaan sotkuiseksi! Jos sanon, että juuri tein tuon tai tämän, niin ei uskota vaan ei kun uudestaan tekemään. Yliajalle on mennyt monta kertaa, kun juuri ennen työajan loppua tulee kaveri tai kaksi, jotka hekin passaan niin että laitan sokerinkin kahviin. Ja hekin jättävät tiskinsä ja muut minun korjattavakseni, vaikka voisivat ne laittaa pesukoneeseen. Avustettava saattaa yhtäkkiä ilmoittaa ensi viikolla lähtevänsä johonkin tai jopa samana päivänä, vaikka vuorot on sovittu ja minun tehtäväkseni jää laskea uudestaan että saan kuulta kaikki työtunnit täyteen. Avustettava soitteli minun vapaa-ajallani minulle ja nyt en ole enää vastannut kun olen vapaalla. Ja monta kertaa olen itku kurkussa joutunut kuuntelemaan valitusta. Minua tottakai satuttavat myös valheet, joita avustettava on minusta ulkopuolisille puhunut. Alku oli kivaa, nyt en jaksa. Otin lopputilin ja enää muutama päivä. Asiasta puhuminenkin avustettavalle pelotti, koska on useaan kertaan osoittanut aggressiivisuutta minua kohtaan. En malta odottaa viimeistä työpäivää tuossa paikassa! :)


      • ruokatauko rauhassa
        Yksi äkämystynyt kirjoitti:

        Moi. Voin sanoa, että saat sympatiani! Minulla ihan sama juttu, vaikka olen ollu vasta 9 kuukautta työsuhteessa. Aluksi avustettava oli tyytyväinen, kehui kuinka hyvin teen työni ja työtä oli sopiva määrä. Ja koska ajatuksena oli kuntouttava ote niin osan teki itse ja osassa avitin. Hoidin hänen muistettavat asiansa, avitin kuntoutukseen liittyvissä tehtävissä ynnä muissa ja hieman kodinhoitoon liittyvää. Nyt työni on muuttunut täysin. Saan huutoa ja rähjäämistä ja käskettiin esimerkiksi siivoamaan uudelleen ja tarkemmin, vaikka siivosin jo paikat putipuhtaiksi. Teen pihatyöt ja suursiivoan jatkuvasti. Kuntouttava ote katosi tuhkatuuleen matkalla. Itse ei laita edes astioita tiskikoneeseen, vaikka siihen pystyisi. Jos istun alas edes hetkeksi (ruokatauolla), niin siinä samalla muistuu hänelle heti muutama asia, jotka minä voisin vielä tehdä juuri sillä hetkellä. Töitä pitää tehdä, vaikka juuri olisi jo kyseinen asia hoidettu. Muunmuassa se siivous mitä joudun joka päivä tekemään vaikka ei ehdi edes paikka tulemaan sotkuiseksi! Jos sanon, että juuri tein tuon tai tämän, niin ei uskota vaan ei kun uudestaan tekemään. Yliajalle on mennyt monta kertaa, kun juuri ennen työajan loppua tulee kaveri tai kaksi, jotka hekin passaan niin että laitan sokerinkin kahviin. Ja hekin jättävät tiskinsä ja muut minun korjattavakseni, vaikka voisivat ne laittaa pesukoneeseen. Avustettava saattaa yhtäkkiä ilmoittaa ensi viikolla lähtevänsä johonkin tai jopa samana päivänä, vaikka vuorot on sovittu ja minun tehtäväkseni jää laskea uudestaan että saan kuulta kaikki työtunnit täyteen. Avustettava soitteli minun vapaa-ajallani minulle ja nyt en ole enää vastannut kun olen vapaalla. Ja monta kertaa olen itku kurkussa joutunut kuuntelemaan valitusta. Minua tottakai satuttavat myös valheet, joita avustettava on minusta ulkopuolisille puhunut. Alku oli kivaa, nyt en jaksa. Otin lopputilin ja enää muutama päivä. Asiasta puhuminenkin avustettavalle pelotti, koska on useaan kertaan osoittanut aggressiivisuutta minua kohtaan. En malta odottaa viimeistä työpäivää tuossa paikassa! :)

        Koska avustettavan koti ON toiselle työpaikka, olisi kohtuullista että siellä jääkaapissa olisi yksi kohta eväille, huom on myös heta liiton vaatimus, ja vaikka kerrottaisiin että jokapäivä kello 11 on ruoka a 9 kahvitauko, jotka voit pitää tuossa suljetussa huoneessa tai ulkona tms . Ja nämä tosiaan kerrottaisiin!
        Ei ole liikaa vaadittu ja minulle tuli valitusta että työaikan ostin eväitä, kun ei tää avustettava tajunnut että en pidä taukoja, koska hän ei antanut koskea juomalaseihin.
        JOtain mielisairautta on useilla sellaseen pikkutarkkuuteen liittyen, kuulin usein että missä olet, kun niistin takan nenääni, jaksa siinä sitten kauan???


    • outo duuni

      Odotan asiallisesti että milloin tähän järjettömyyteen puututaan. On riski kaikille tahoille että yksi työntekijä on yhden usein valitettavasti mielisairaan mielivallan alla ja tätä sitten ihan tosissaan väitetään työsuhteeksi, kun toinen haukkuu ja huutaa. Usein näin on.
      Tänä päivänä odotamme johtamistaitoja työpaikoissa, emme missään muualla päästä vajaakuntoisia ihmisiä johtamaan ketään, eikä se isoinen haasteineen sovi kuin harvoille terveillekkään ihmisille.
      En ikinä hyväksy tätä järjestelmää, ei vammainen ihminen tarvitse valtaa sanoa ihmisiä irti sen mukaan että muki on vinossa,, ja tätä on pajon!!!Se tuo suurta stressiä muille ihmisille. Ei varmasti tarvitse työnantajan roolia, riittää varmasti vaikka 6 kk irtsisanomisaika. Meinaan tehdäänpä tutkimus kuinka pitkiä keskimäärin ovat työsuhteet??? ja jos on uhka että työ päättyy, siihen pitää olla erllinen sovitteutaho. Tiedän tapauksen että vammainen ja todella pahasti mielisairas keksi juttuja ja vieläpä joku kaupungin täti uskoin ne???? MITEN voi uskoa aivosairasta eikä tervettä työntekijää. En voi suositela tätä, tai sitten nauhoittakaa työvuorot ihan oikeesti. Kaikenlaista ihmejuttua kohtasin, työtunteja oli aina puljattu joskus liikaa, ja joskus liian vähän, ja kaikki hullun mielialojen mukaan. VÄsyin ihan täysin, kun sain hakkumiset jostain sekunnin tauosta jonka pidin ja muista pienistä. VAADIN että kaupungin tädit ottavat enemmän selvää asiakkaista, ja siitä onko koko paikka avustajalle normaalia työpaikkaa lähelläkään. Sekä ehdottoman linjan että eivät kannusta näitä vammaisia heidän hulluissa irtisanomisissaan, koska ne ovat yleensä ihan keksittyä soopaa, jonka syy on pimhtanut pää vaikka siitä että yhden kerran ei pääse vuorooon.

      • ei toimi

        Henkinen kiusaaminen on niin rankkaa ja julmaa, että ainoa järkevä mitä voin ehdottaa on se että aina 2 työntekijää!!! Ei ne hoitajatakaan yksin käy nostelemassa. Tai edes osaan vuoroista 2 työntekijää, jotta saadaan aito kuva niiden sekapäisestä käytöksestä. Kyllä se vaan on juoksuttamista ja kyttäämistä ja simputtamista, ja usein haukkumista, valehtelua. Itse en kestänyt enää yhtään hullua, kun oli 3 kpl, ja 6 kk aikana siten että kertyi 12 h/ vuorokausi työtunteja. Olen vieläpä kärsivällinen ja pitkäpinnainen ihminen, niin ei jumaliste sitä ei usko korviaan enää kun valhdellaan että käteen sattui 3 viikkoa sitten kun et het tullut??? Suutuin ja kerroin että itsekseenkö se käsi meni kun istuit: ja tätä pashaa ne sitten oikeasti levittelee ympäri kavereitaan ja usein sinne kaupungin tantoille asti, jotka sitten "fiksusti" uskoo...ja sitten samaan valehteluun tulee kaikkia ihan pimeitä juttuja kuten olit 10 sekuntia puhelimessa eli kirjoitin siis tekstiviestin ja tämä sitten juorutaan siten että on aina puhelimessa???Voi prekle mikä tapaus sattui kohdalle???Niin onnellinen kun ei enää tartte mennä. Ei todellakaan ole turvallista, koska syyttätävät ja valehtelevat. En varmasti tee tätä hommaa jos saan muuta...Näistä osa on narsisteja ja tuhoaa ihmisiä ihan puhtailla valheillaan...on niin kylmä ilme että pahaa tekee...mutta osaa välillä puhua kuinka hän tarvitsee huomiota ja useat menee lankaan, ei se murhaajakaan ollut kuin unelmakäytöksinen pinnalta...hitto että en todellakaan hullumpaa työpaikkaa enää maailamasta keksi. MIten tämä voi olla tata päivää, sivitynyttä aikaa??


      • miten1?
        ei toimi kirjoitti:

        Henkinen kiusaaminen on niin rankkaa ja julmaa, että ainoa järkevä mitä voin ehdottaa on se että aina 2 työntekijää!!! Ei ne hoitajatakaan yksin käy nostelemassa. Tai edes osaan vuoroista 2 työntekijää, jotta saadaan aito kuva niiden sekapäisestä käytöksestä. Kyllä se vaan on juoksuttamista ja kyttäämistä ja simputtamista, ja usein haukkumista, valehtelua. Itse en kestänyt enää yhtään hullua, kun oli 3 kpl, ja 6 kk aikana siten että kertyi 12 h/ vuorokausi työtunteja. Olen vieläpä kärsivällinen ja pitkäpinnainen ihminen, niin ei jumaliste sitä ei usko korviaan enää kun valhdellaan että käteen sattui 3 viikkoa sitten kun et het tullut??? Suutuin ja kerroin että itsekseenkö se käsi meni kun istuit: ja tätä pashaa ne sitten oikeasti levittelee ympäri kavereitaan ja usein sinne kaupungin tantoille asti, jotka sitten "fiksusti" uskoo...ja sitten samaan valehteluun tulee kaikkia ihan pimeitä juttuja kuten olit 10 sekuntia puhelimessa eli kirjoitin siis tekstiviestin ja tämä sitten juorutaan siten että on aina puhelimessa???Voi prekle mikä tapaus sattui kohdalle???Niin onnellinen kun ei enää tartte mennä. Ei todellakaan ole turvallista, koska syyttätävät ja valehtelevat. En varmasti tee tätä hommaa jos saan muuta...Näistä osa on narsisteja ja tuhoaa ihmisiä ihan puhtailla valheillaan...on niin kylmä ilme että pahaa tekee...mutta osaa välillä puhua kuinka hän tarvitsee huomiota ja useat menee lankaan, ei se murhaajakaan ollut kuin unelmakäytöksinen pinnalta...hitto että en todellakaan hullumpaa työpaikkaa enää maailamasta keksi. MIten tämä voi olla tata päivää, sivitynyttä aikaa??

        Joo on hyvä neuvo että älä vastaa vapaa-ajalla puhelimeen, mutta kun siitä saa potkut, koska ovat mielisairaita. Näin se vaan menee. Tai jos kerran ei tule vapaalta töihin, kun on matkalla, saa potkut,,,ei ne kerro sitä oikeaa syytä, vaan alkavat hiillostaa ja haukkua ja keksiä tarinoita, joista sitten kyhäävät jonkun syyn. Voi jeesus mitä meininkiä!!Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä itse pois, ja se on paras neuvo ja nopeesti. Ei se sekopää muutu ikinä paremaan suuntaa, vaan ilkeämmäksi menee. Niitä on sitten kiva setviä kun on haukuttu selän takana ihan pashan jauhamisella....Oppisivat edes työajat, mutta kun ei niin ei. En uhraa elämääni enempää, laitoskuntoista sakkia oikeesti osa...ei edes syö kun ei hokaa...ei nää ole mitään avustjan työkohteita vaan hoitajien ja vieläpä lääkäreiden!!


    • mmmoses

      Olen itse toiminut kolmeen otteeseen henkilökohtaisena avustajana: pari lyhyempää (3-6kk) pätkää ja yksi pidempi (1½v)... ja voin kyllä sanoa, että en menisi suosittelemaan ko. hommaa jos voi muutakin leipänsä eteen tehdä.

      Tulin kyllä hyvin toimeen työnantajieni kanssa, vaikka yksi heistä olikin melko vaativa luonteeltaan. Ja juuri tämän vaativamman henkilön kanssa työskentelinkin pisimpään. Työ oli henkisesti ja fyysisesti rankkaa; häntä piti usein nostella ja usein piti toimia myös terapeuttina. Myöskään työaikaergonomia ei todellakaan toteutunut. Hyvänä puolena tosin voisin mainita sen, että hänen harrastustensa kautta sain hyviä kontatkeja sote-alalle, jolla nyt opiskelen.

      Hyvin kasvattava kokemus avustajan työ minusta kuitenkin oli (ainakin kärsivällisyys kasvoi), mutta kovin kannattavaa se ei monessakaan mielessä ole; palkkaus on surkea, työajat voivat olla mitä sattuu, ja työn raskaus otti kyllä henkisen veronsa.

    • avustaja 2014

      Joo kärsivällisyys kasvoi... määräaikainen työsuhde...työnantaja salasi työsopimusta allekirjoitettaessa, että on vaikea asperger ja muuta mielisairautta lisäksi. Kyllä oli todella kestämistä ko. ihmisessä todella. Kaikki oli tehtävä pilkunkuntarkasti samalla tavalla täsmälleen ja samaan aikaan tai seurasi kauhea raivokohtaus ja haukkumista! Rutiineista EI VOINUT POIKETA tai kaikki oli sekaisin! Ihan älytttömän nuuka kaiken lisäksi, vaikka rahaa oli kuin roskaa.... Kokoajan korosti "työnantajuuttaan",,, teet nyt "jotakin" palkkkasi hyväksi! Työntelin rulla tuolilla ympäri ämpäri maita ja mantuja,,, Soitteli vapaa-ajallakin...siinä lyhyesti... olkaa tarkkoja ennen kuin allekirjoitatte sopimuksen. Voitte joutua todella karmeelle/ ilkeelle ihmiselle avustajksi =( En suosittele henkilökohtaisen avustajan töitä ihmiselle, jolla on mahdollisuus tehdä muuta työtä! Trust me!

    • loppuhäämöttää

      Kirjoitin tänne näköjään viime vuoden keväällä jotain avustajan työstäni ja nyt on taas pakko purnata.... Tänä syksynä tuli kolme vuotta samalla ihmisellä avustusta mutta minulla on määräaikainen työsopimus (luojan kiitos) ja sopimukseni päättyy tämän vuoden viimeinen päivä. Taas alkaa tuntua siltä että hermot menee käskytyksestä, komentelusta, määräilemisestä, alistamisesta ja ihan on jopa menty henkilökohtaisuuksiin. Työnantajani on ollut todella törkeä minua kohtaan, pitänyt minua nälässä, pitänyt liian pitkinä päivinä (9-16) ilman minkäänlaista taukoa jollain pikkuisilla surkeilla sämpylöillä ja olemattomalla kahvikupposella. Hän ei ehkä huomaa sitä, että kun hän ei itse kuluta liikuntarajoitteisuutensa takia, että minä vastaavasti kulutan. Kun koko ajan pompottaa "hae se minulle" "tuo se tänne" "siellä on varmaan sitä ja tätä"... siis okei, näinhän se pitikin mennä; toimin hänen käsinään ja jalkoinaan kun ei kerran itse pääse tekemään. Mutta äänensävy jolla hän minulle "puhuu" tai lähinnä huutaa tai ainakin korottaa ääntään, ei mielestäni ole mitenkään miellyttävä. Nyt syksyllä hän sai lievän aivoverenkiertohäiriön ja melkein tiesin että joku tällainen tulee kun hän valitti päänsärkyä ja huimausta. No, se siitä. Kesä meni hyvin, kaikki sujui, laitoimme kirppistavaroita, kiertelimme siellä sun täällä, ja työaikani oli jopa melkein säännöllinen. Hänellä oli harvoin pahoja päiviä ja tienasinkin tyydyttävästi (tässä hommassa ei järin isoista palkoista puhuta) , mutta kun syksy tuli niin tuli myös eri ääni kelloon. Hän on muutenkin valittanut kaikista sellaisista asioista, joilla ei ole pidemmän päälle mitään merkitystä, esim. pyyhkeiden viikkaus, vaatteiden ripustus kaappiin tms. Siis ihan turhanpäiväistä periaatenalkutusta. Tänään tuli ensimmäiseksi sanomista ikkunoista että tuuletusräppänät pitää kanssa pestä, ja taas tuli se sormella osoitus, että pyykit saa silittää ja loput puut saa tuoda laatikkoon. Ja voitteko kuvitella: kaiken huippu oli tänään, kun jälleen tuli puista asiaa, niin hän ei edes kysynyt minulta, voisinko auttaa puiden kanssa, vaan hän meni suinpäin soittamaan puukauppiaalle, ja sanoi ihan vaan puhelimeen, että "mulla on tänään avustaja neljään asti"! Jumalauta! Silloin meinasin seota. Soitin ulkona avomiehelleni joka kannusti minua ottamaan loparit tästä työstä, ja sen kyllä todella aion nyt tehdä. Eli nyt siis riittää! Onneksi saan häneltä ensi viikolla tuntilistat ja sitten toivon että minua ymmärretään siellä jonka kautta minut on tähän otettu (työnantajani otti ensin itse minuun yhteyttä) että mittani on nyt täysi. Jos täällä vielä joku edes vähänkään harkitsee avustajaksi ryhtymistä, niin EN suosittele! Onneksi itselläni on nyt kolme tai siis kohta kaksi työtä etten toisin sanoen jää tyhjän päälle. Tsemppiä teille jotka vielä jaksatte olla avustajia, mitään helppoa tämä ei koskaan ole, mutta kuten joku muukin täällä kirjoitti, leipänsä saa muullakin keinolla ja on helpompiakin kohteita johon kuluttaa energiaa.

    • Mies40V

      Tuonpa nyt oman lusikkani tähän soppaan mukaan miehen näkökulmasta. Olen akateemisesti koulutettu, alle 40 vuotias mies, tehnyt henkilökohtaisen avustajan töitä eripituisia pätkiä yhteensä neljälle eri avustettavalle sekä opintojen ohella että myös myöhemmin oman alan töiden puutteesta.

      Kuten jo täällä keskusteluissa on tullut esille, ylivoimaisesti tärkein asia avustajan työssä viihtymiselle on henkilökemioiden toimivuus avustettavan ja avustajan välillä. Työ on harvoin erityisen raskasta tai kiireistä fyysisesti, ja vaikka näin olisikin välillä niin yhteistyön sujuvuus ja yhteisymmärrys asioista auttaa jaksamaan huomattavasti. Sen sijaan toimimattomat henkilökemiat ovat erittäin ikäviä sekä avustajalle että avustettavalle. Työstä voi tulla henkisesti todella ahdistavaa ja masentavaa ja töihin lähteminen suorastaan puristaa rintaa; joudut taas olemaan työvuoron kahdestaan ihmisen kanssa, jonka kanssa et siviilielämässä olisi missään tekemisissä.

      Avustajan rooli työntekijänä on mielestäni muutamasta syystä ikävän kaltainen: Ensinnäkin teet työtä yksin, omissa vaatteissasi ja usein avustettavan kotona. Käytännössä olet siis yksin, sinulla ei ole työkaveria tai työyhteisöä tukenasi tai ketään jonka kanssa keskustella työssä eteen tulevista asioista. Joskus myös avustettavan perhe, sukulaiset, tuttavat tms. ovat usein läsnä työvuoron aikana, ja voivat joko auttaa tai entisestään hankaloittaa avustajan työtä omilla ohjeillaan ja määräyksillään sekä vahtimisellaan.

      Oman kokemukseni mukaan puolet avustettavista oli todella mukavia ja homma sujui, toinen puoli taas aivan päinvastaista ja heidän kanssaan en pitkään viihtynytkään. Kaikki avustettavani ovat olleet hyvin huonossa kunnossa, eli käytännössä vuodepotilaita ja apua tarvitaan aivan yksinkertaisimmissakin asioissa. Kaksi avustettavista oli hyvin sympaattisia ja elämänmyönteisiä ihmisiä, heidän kanssaan oli mukava työskennellä ja homma sujui, sekä sain myös vaikuttaa työn sisältöön paljolti itsekin. Toisen kanssa heistä pidän edelleen yhteyttä vuosia työsuhteen jälkeen ihan ystävänä. Toista avustettavaa autoin työsuhteen jälkeen vapaaehtoisesti hänen perheenjäsenen hautajaisissaan koska hänkin oli hyvin mukava ihminen ja etenkin arvosti työtäni häntä kohtaan.

      Toinen hankalista avustettavista oli lyhyt tuttavuus, viihdyin hänen kanssaan vain viikon. Jo haastattelussa minulle jäi huono tunne ihmisestä sisimpääni, ja tätä tunnetta olisi pitänyt kuunnella. Kyseinen ihminen oli raskaasti sairautensa katkeroittama ja työn tekeminen hänen kanssaan oli todella ahdistavaa. Jokainen asia oli yhtä pilkun viilausta, käskyttämistä, moittimista ja täysin tyhjänpäiväisten asioiden teettämistä. Esimerkiksi hänen ottaessaan päivätorkut, olisi minun pitänyt kerätä n. tunnin ajan kaarnanpaloja hänen navetan lattialtaan yksi kerrallaan pieneen koriin. Hänellä oli myös paljon avustamista vaativissa jumppaliikkeissä monta kertaa päivässä sekä monenlaista päivittäistä rutiinia joiden tekeminen oli todella hidasta ja pikkutarkkaa nysväämistä.

      Viimeisin avustettava vaikutti haastattelussa mukavalta, uskossa olevalta ihmiseltä joka jutteli niitä näitä rennolla otteella. Ajattelin että hyvältä vaikuttaa ja otin työn, mutta väärässä olin. Avustettavan todellinen luonne alkoikin paljastua ensimmäisen viikon aikana: Kuten edellisen hankalan avustettavan kanssa, työhön ilmaantui monta todella pilkuntarkkaa hommaa ja nysväämistä, joita ei saanut koskaan suoritettua avustettavan mielen mukaan. Hän myös hermostui hyvin pienestä, mutta toisaalta rauhoittui taas äkkiä. Vierailuilla ollessamme ihmisten parissa hän kyllä oli kuin mikäkin kaikkien kaveri ja sympaattinen ihminen, mutta minua kohtaan jotain aivan muuta, esimerkiksi usein töihin tullessani hän ei tervehtinyt minua takaisin. Lisäksi jossain kyläilyssä ollessamme minun kuului palvella hänen täysin terveitä ystäviään, esim. tuoda kahvia heille yms. Kyseisellä henkilöllä oli myös muita avustajia samaan aikaan ja töitä tehtiin vuorossa. Minä olin tuorein avustajista ja hän tuli selvästi paremmin toimeen näiden muiden avustajien kanssa, eräs heistä oli kuin mikäkin sydänystävä avustettavalle. Tätä työsuhdetta kesti muutama viikko, kunnes onnekseni sain parempia töitä muualta.

      Tämän jälkeen päätin että ei koskaan enää, avustajan työ muuttuu yksinkertaisesti liian helposti todella ahdistavaksi mikäli kemiat eivät toimi erityisen hyvin. Tietysti asiaan vaikuttaa työvuorojen pituus, kyllähän ikävääkin ihmistä sietää sen 15 h/kk, mutta kokopäivätyönä homma muuttuu nopeasti liian raskaaksi. Vinkkini avustajan töihin hakeutuville on, että koittakaa saada avustettavasta mahdollisimman hyvä kuva ihmisenä heti haastattelussa, jos mahdollista jutelkaa myös hänen tuttavien tai perheenjäsenten kanssaan että miten homma on sujunut. Eräs vihje on myös avustajien vaihtuvuus, molemmilla hankalilla avustettavillani on ollut kymmeniä avustajia, sillä kukaan ei yksinkertaisesti viihdy siinä hommassa pitkään, hyvillä avustettavilla voi olla vuosi

      • ex-ex-avustaja

        Olipa niin tuttua tekstiä - moneen kertaan koettua. :(


      • Salamatar

        Olin keväällä viikon sijaisena näkövammaisen miehen henkilökohtaiselle avustajalle. Hän vaikutti oikein mukavalta ja otin työn vastaan. Yllätys olikin suuri kun hän kävikin kiinni tisseihini. Jos olisi toistanut sen eikä olisi pyytänyt anteeksi, olisin lähtenyt. Kun hän kysyi, tulisinko kesällä koko kuukaudeksi uudestaan. Sanoin, että siihen on vielä aikaa enkä tiedä, kuinka iäkäs vanhempi pärjää itsekseen. Hän kysyi, vaikuttaako hänen käytöksensä. Sanoin, että ei, mutta kyllä sekin vaikutti. En osannut enää olla luontevasti hänen kanssaan. Jos hän joskus soittaa kysyäkseen sijaiseksi, en vastaa soittoon. Sen verran paska maku jäi. Olisi ollut kiva tietää, käyttäytyikö hän samoin avustajalleen, kun hän aloitti, mutta ei sellaista voi kysyä toiselta. Ensivaikutelma tosiaan petti. Tästä lähtien haen vain naispuolisen henkilön avustajaksi. Nainen on mun varsinainen avustettavakin.


    • åeomgåowm

      "joudut taas olemaan kahdastaan työvuoron ihmisen kanssa, jonka kanssa et siviilielämässä olisi missään tekemisissä"
      Ai, no missähän ammatissa sitä saa olla tekemisissä ihmisten kanssa, joissa kemiat niin hyvin natsaa? Joka työpaikalla on niitä ihmisiä, joista pysyisi kyllä tosi kaukana, jos olisi vaan mahdollista, mutta kun on pakko vaan tulla toimeen, mikäli haluaa töitä tehdä.

    • Minä olen avustaja kehitysvammaiselle henkilölle. Mulla on tunteja 30 h/kuukausi eikä mulla ole lomia. Kysyin sitä joskus. Ainoastaan viikon loma ehkä joka vuosi, jos avustettava lähtee leirille kesällä viikoksi. Viime vuonna mulla ei ollut kesälomaa ollenkaan. Mitään palkankorotustakaan ei ole tullut ja palkka jää alle 300 euron. Välillä toivon, että tämä työ loppuisi, niin voisin etsiä työn, josta saa enemmän palkkaa ja työajat olisi järkevämmät tai mennä johonkin aikuiskoulutukseen tai kouluttautua koirahierojaksi. Avustettava on ok.

      • etkös.usko

        Hae ihmeessä muuta työtä nyt, kun sulla on työpaikka. Paremmin työllinen saa uuden työn kuin työtön.


      • rullaatirullaati
        etkös.usko kirjoitti:

        Hae ihmeessä muuta työtä nyt, kun sulla on työpaikka. Paremmin työllinen saa uuden työn kuin työtön.

        Minäkin tosiaan otin avustajan työn siksi, että voisin sitten työssä ollessa hakea kunnon työtä. Avustettavani ja minun luonteet sopivat hyvin yhteen, mutta hän on kauhean katkera vammautumisestaan, epäluuloinen monia ihmisiä kohtaan, ja luulee olevansa jokin prinsessa, vaikka on vammansa vuoksi kehitysvammaisen näköinen vaippoja käyttävä riippurintainen mummu. Sanoo olevansa kristitty, mutta se ei tule elämässä esiin. Katkeruus syö ihmistä sisältä. Olemalla katkera ei tosiaan satuta ketään muuta kuin itseään.

        Jos alkaa käydä mahdottomaksi löytää palkattuja avustajia, veikkaan, että seuraava vaihe on se, että pitkään työttömänä olleet pakotetaan henkilökohtaisiksi avustajiksi. Mekin saatamme päätyä siihen työhön uudestaan, nyt vain ilman palkkaa.

        Kuka tahansa voi vammautua. Minäkin tarvitsin puolisoni apua muutaman kuukauden, kun olin niin sairaana, etten jaksanut tehdä mitään. Avustajana on hyvä tilaisuus nähdä nyt tätä puolta. Jospa sitten itse osaisi suhtautua vammaansa ja avustajaansa paremmin, jos kohtalo niin heittäisi. Tälläkin nykyisellä avustettavallani tulee olemaan kurja vanhuus, jos hän jatkaa kärttyilyään. Sen sijaan, jos hän päättäisi ryhtyä olemaan iloinen ja sympaattinen ja katsomaan asioita valoisalta puolelta ja laajentamaan mielenkiintonsa piiriä oman napansa ympäriltä laajemmalle, hänen tuttavansa voisivat alkaa ihailla hänen luonnettaan ja jopa etsiytyä hänen seuraansa. Nyt vierailut ovat sitä, että menemme rimputtelemaan 'ystävien' ovikelloja, ja jos he eivät huomaa olla varuillaan, he avaavat oven ja me rullaamme sisään. Noloa.

        Haluaisin esittää pari kysymystä 'työnantajalleni' (todella outo järjestely; rahat tulevat meiltä kansalaisilta, menevät kunnan kautta attendolle ja sieltä tilitoimistoon, joka laskee palkkani - millä tavalla vammainen on työnantaja?):

        1. Mikä on päämääräsi?
        a) Kuntoutua niin, että pystyt selviytymään elämästäsi yksin?
        b) Vaalia vammaisuuttasi, jotta olet jatkossakin oikeutettu avustajaan?

        2. Olet:
        a) kiitollinen siitä, että minulla on avustajia.
        b) katkera siitä, että tarvitset avustajia.

        3. Kohtelet auttajaasi
        a) ystävällisesti, koska sillä tavalla elämä sujuu molemmilla mukavammin.
        b) kuin piikaa, koska rahastahan hän vain minua auttaa.


      • Rullaatiraataja
        rullaatirullaati kirjoitti:

        Minäkin tosiaan otin avustajan työn siksi, että voisin sitten työssä ollessa hakea kunnon työtä. Avustettavani ja minun luonteet sopivat hyvin yhteen, mutta hän on kauhean katkera vammautumisestaan, epäluuloinen monia ihmisiä kohtaan, ja luulee olevansa jokin prinsessa, vaikka on vammansa vuoksi kehitysvammaisen näköinen vaippoja käyttävä riippurintainen mummu. Sanoo olevansa kristitty, mutta se ei tule elämässä esiin. Katkeruus syö ihmistä sisältä. Olemalla katkera ei tosiaan satuta ketään muuta kuin itseään.

        Jos alkaa käydä mahdottomaksi löytää palkattuja avustajia, veikkaan, että seuraava vaihe on se, että pitkään työttömänä olleet pakotetaan henkilökohtaisiksi avustajiksi. Mekin saatamme päätyä siihen työhön uudestaan, nyt vain ilman palkkaa.

        Kuka tahansa voi vammautua. Minäkin tarvitsin puolisoni apua muutaman kuukauden, kun olin niin sairaana, etten jaksanut tehdä mitään. Avustajana on hyvä tilaisuus nähdä nyt tätä puolta. Jospa sitten itse osaisi suhtautua vammaansa ja avustajaansa paremmin, jos kohtalo niin heittäisi. Tälläkin nykyisellä avustettavallani tulee olemaan kurja vanhuus, jos hän jatkaa kärttyilyään. Sen sijaan, jos hän päättäisi ryhtyä olemaan iloinen ja sympaattinen ja katsomaan asioita valoisalta puolelta ja laajentamaan mielenkiintonsa piiriä oman napansa ympäriltä laajemmalle, hänen tuttavansa voisivat alkaa ihailla hänen luonnettaan ja jopa etsiytyä hänen seuraansa. Nyt vierailut ovat sitä, että menemme rimputtelemaan 'ystävien' ovikelloja, ja jos he eivät huomaa olla varuillaan, he avaavat oven ja me rullaamme sisään. Noloa.

        Haluaisin esittää pari kysymystä 'työnantajalleni' (todella outo järjestely; rahat tulevat meiltä kansalaisilta, menevät kunnan kautta attendolle ja sieltä tilitoimistoon, joka laskee palkkani - millä tavalla vammainen on työnantaja?):

        1. Mikä on päämääräsi?
        a) Kuntoutua niin, että pystyt selviytymään elämästäsi yksin?
        b) Vaalia vammaisuuttasi, jotta olet jatkossakin oikeutettu avustajaan?

        2. Olet:
        a) kiitollinen siitä, että minulla on avustajia.
        b) katkera siitä, että tarvitset avustajia.

        3. Kohtelet auttajaasi
        a) ystävällisesti, koska sillä tavalla elämä sujuu molemmilla mukavammin.
        b) kuin piikaa, koska rahastahan hän vain minua auttaa.

        Jos joku ei vielä ole kuullut Nick Vujicista, suosittelen kuuntelemaan. Mies, joka syntyi ilman käsiä ja jalkoja, olisi huonolla luonteella voinut jäädä katkeraksi sängyn pohjaan ruokittavaksi kiusankappaleeksi. Sen sijaan hän on maailmaa matkaava innostava puhuja ja saarnaaja, on naimisissa rakastavan naisen kanssa, heillä on kaksi lasta ja kaksoset tulossa.

        Mieleeni tuli sellainen asia, että vammautuminen myöhemmälläkin iällä voi olla ihmiselle suuri siunaus. Joku tivan tavis, joka vaikka sairauden tai pahoinpitelyn kautta huomaa olevansa fyysisesti raunio, voi ottaa sen haasteena. Hänen entinen mitäänsanomaton elämänsä tylsine harrasteluineen voi muuttua elämäksi, joka on muille inspiraatio. Ajatelkaapa, miten paljon parempi vammaisen kannaltakin olisi, jos hänestä alettaisiin sanoa: "Mikä hänen salaisuutensa on? Miten hän jaksaa olla noin valoisa, vaikka ei pysty kävelemään eikä huolehtimaan itsestään?"

        Se, joka on palvonut vain omaa ruumistaan, kokee vammautumisen erityisen raskaasti. Jos on pitänyt itseään kauniina ja fiksuna ja luottanut omiin voimiinsa ja osaamiseensa, on vähän aikaa tyhjän päällä, kun havaitseekin makaavansa sairaalan sängyn pohjassa tai istuvansa pyörätuolissa, mahdollisesti puhekyvyttömänä. Ainut asia, mikä toimii, on ajatus. Jos suuntaa ajatuksensa kohti parempaa tulevaisuutta, tekee elämästään ihan erilaisen kuin jos kyyristyisi kaunaansa ja katkeruuteensa. Voisi opetella olemaan kiitollinen niistä asioista, mitä vielä on. Ihan totta. Tuo kuulostaa niin kliseeltä, mutta meidän jokaisen kannattaisi sitä opetella, jo ennen kuin vanhenemme tai vammaudumme. Joku oikein tyhmän katkera saattaa kadehtia Nickiltä hänen kaunista vaimoaan ja hänen varakkuuttaan ja iloisuuttaan. Viisas sen sijaan on kiitollinen, jos on edes jonkinlaiset kädet ja jalat. Ja ihan itsestä se riippuu, omat ajatukset. Kauna mädättää ja kiduttaa kuoliaaksi. Ilo ja rakkaus tuovat onnea ja elämää. Mikä ilo olisikaan, jos voisi olla avustamassa hyväntuulista vammaista ja nähdä hänen muuttuvan yhä onnellisemmaksi, vammastaan huolimatta, tai vammankin muuttuessa paremmaksi. Ollaan ihmisiä toisillemme. Ja itsellemme.


      • etkös.usko kirjoitti:

        Hae ihmeessä muuta työtä nyt, kun sulla on työpaikka. Paremmin työllinen saa uuden työn kuin työtön.

        Harkinnassa on koko ajan tuon pienempipalkkaisen työn jättäminen. Uusi paikka on mulle kannattavampi, koska tunteja on enemmän ja palkka isompi. Tuntilistankin voi halutessaan laittaa työnantajan kotikaupungille sähköpostina tai jos haluaa viedä sen itse sinne. matka on puolet lyhyempi kuin toisen työnantakan kotikaupunkiin, jonne ei voi laittaa jostain ihmeen tietoturvasyistä tuntilistaa sähköpostitse vaan se pitää viedä sinne itse. Sen kun pitää olla perillä viimeistään kuun 2. päivä. Muuten palkka tulee vasta se yli seuraavan kuun 15. päivä. Tuokin on yksi ja jopa painavin syy siihen, miksi harkitsen tuon pienempipalkkaisen työn jättämistä. Veetuttaa kuskata jotain paperia yli 40 km toiseen kaupunkiin. Matkaa tulee edestakaisin yli 80 km. Minä vaan mietin pääni puhki, miten minä saan kerrottua asian siellä palvelukodissa, jossa työnantajani asuu. Siinä on palkka 9.15 e/tunti ja 30 tuntia kuussa, toisessa 10,60 euroa tunti ja työaika viikossa 16 tuntia. Tuossa uudessa työssä on puolensa, vaikka työnantajan avopuoliso on välillä aika vaikea.


    • rtrtyrytu

      Viitsisikö joku neuvoa, minne 'työnantaja' maksaa työeläkemaksut? Tai tilitoimistoko ne maksaa - minne? Eli mistä voin tarkistaa, että eläkemaksut on tosiaan suoritettu?

    • TyönantajaMuka

      Mitä teette, kun vammainen avustettava, 'työnantaja' (hah!) ei pidä kiinni siitä, että saisi tehdä edes ne neljä tuntia kahdesti viikossa, mitkä on sovittu, vaan lähettää kotiin jopa puolentoista tunnin jälkeen? Polttoainekulut sadan kilometrin keikalle voi kukin laskea, eli sitä työskentelee lähes ilmaiseksi. Kuka on vastuussa? Se raha ei varmaankaan tämän vammaisen taskusta tule, joten ainut asia, mitä hän ehkä kuvittelee hyötyvänsä on se, että saisi manipuloitua avustajan luokseen useammaksi päiväksi. Työntekijä taas haluaisi nekin muutamat viikkotunnit mieluiten yhtenä, tai korkeintaan sovittuina kahtena päivänä.

      Mitä tekisitte? Yrittää selittää vammaiselle, että hän nyt sitten menetti avustustunteja? Ehdottaa, että työtuntilistaan merkitään ne sovitut vähimmäistunnit, vaikkei hän apua halunnutkaan? Vai hyväksyä hiljaa 20 tuntia kuussa 30 tunnin sijaan? Kenelle ne rahat sitten jäisivät, kunnalleko? Koko avustussysteemi on niin järjettömästi järjestetty, että sen täytyy olla tarkoituksellista. Halutaan saada kunnallinen apu näyttämään toivottoman kömpelöltä ja kaikkia osapuolia polkevilta, että ihmiset kypsyvät hyväksymään jonkin yksityisen firman organisoimaan kotiapua. Ai niin, kunnassamme se on jo tapahtunut...

      • jkyuyui

        Jos avustettava pihtaa tunteja, auttaisiko asiaa, jos palkka muutettaisiin kuukausipalkaksi? Silloin avustettavan oikut eivät siihen vaikuttaisi, ja hän saisi maksimiavun, jonka kunta on hänelle myöntänyt. Sujuvampaa kaikille.


    • OjastaRapakkoon

      Osittaista työttömyyskorvausta saava henkilökohtainen avustaja on tavallaan asiakkaansa talutusnuorassa. Jos hän etsii sopivamman työn, vaikka sitten toisen osa-aikaisen avustajantyön, ja irtisanoutuu huonommasta, koska ei voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan, katkera asiakas voi järjestää hänelle karenssin kahdeksi kuukaudeksi. Koska hänhän erosi työstä omasta aloitteestaan. Se karenssi voi olla osa-aikatyöläiselle puolen vuoden palkkaa vastaava summa. Eli suo siellä, vetelä täällä, ja koko kuvio on täynnä sudenkuoppia ja riskejä, varsinkin avustajalle. Ja mikä lienee tämän oudon systeemin tarkoitus? Ei ainakaan avun takaaminen vammautuville kansalaisille, eikä työttömien työnsaannin helpottaminen. Kuitenkin jokaisella tulisi olla oikeus tehdä työtä ilman tarpeettomia riskejä, ja saada helposti apua, kun sitä tarvitsee.

      • Höpöhöpö---

        Ei pidä paikkaansa. Karenssia ei saa jos vaihtaa työstä toiseen, irtisanoutuu edelliseltä, vaihtaa toiseen työhön, ei vaikka jälkimmäisestä saisi koeajalla potkut.


      • OjastaRapakkoon
        Höpöhöpö--- kirjoitti:

        Ei pidä paikkaansa. Karenssia ei saa jos vaihtaa työstä toiseen, irtisanoutuu edelliseltä, vaihtaa toiseen työhön, ei vaikka jälkimmäisestä saisi koeajalla potkut.

        Toivottavasti olet oikeassa. On vaan ollut monta tapausta, jossa parempaan työhön siirtyneelle on läimäisty karenssia. Jos saa palkkaa jonkun satasen tai pari kuussa, on oikeutettu täyteen työmarkkinatukeen, eli sen katkaiseminen kahdeksi kuukaudeksi todella tuntuu kukkarossa. Ikäänkuin paremman työn etsiminen olisi rikos!


    • Minä888

      Tuntuu että täällä on tosi paljon vaan negatiivisia viestejä. Ymmärrän että ihmisiä on erilaisia, niin meissä asiakkaissa kuin avustajissakin, mutta tuntuu näin yleisesti ottaen että aina meiä asaikkaita syytetää, eikä yleensä ikinä oo avustajassa vikaa. Toki kokemuksia on erilaisia, ja ikävää että on ollu huonoja kokemuksi puoliin ja toisiin.
      Mutta mä oon ite vuosien varrella saanu kokea ties mitä avustajien suunnalta. Onneks mulla on nykyisin luojan kiitos porukka jonka kanssa pelaa hyvin yhteishenki. Ilman yhteishenkeä koko hommasta ei tuu mitää, eikä myöskää ilman kemiaa.

      En sano että kaikki avustajat olis aina jotain kyykärmeiä jne, on niitä hyväki ihmisiä. Mutta kyllä mä vaa sen sanon että jos avustaja ryhtyy ns kyykärmeeks, nii ite oon ainaski huomannu sen että mä jään silloin sairaana ihmisenä alakynteen, ja se terve ihminen vaa kävelee mun ylite. Kuin monta kertaa jouduin aikasemmin rauhottelemaa avustajaa joka alko tappelee iteksee, vaikken sanonu mitää pahaa.. Esim yhellä oli niin vanha tietokone, että se wuu ääni kuulu keittiöstä mun makuhuoneesee asti, nii tokasin että mulle tulee pää kipeeks siitä äänestä ja kysyin et mikä se ääni on, ihan nätisti, nii tää alko huutaa raivoomaa ja tuli tappelee mun huoneesee, vaikka se tietää, että mulle tulee pää kipeeks jne mun kehon ongelmat. Se uhkas jopa lähteä jos tappelen sen kanssa, vaikka se ite tappeli. Sit ku yritin selittää nätisti ja rauhottaa sitä, se paiskas mun oven kii ja marssi pois, ja tokas, et älä laita mua itkemää, vaikka munhn se olis pitäny itkeä.

      ns 2 esimerkki.. Yks ihminen alko laittaa istuintyynyyni ilmaa, ja ei osannu laittaa, nii tokasin vaa että mitenhän tän sais kuntoon, ja ku se monta tuntia sitä väsäs nii ajattelin et ehken voi istua siinä, ku sellastaki on käyny etten voi istua koko päivänä, siks ku joku ei oo osannu laitaa jotaki tai sit joku juttu on va menny rikki, ja se tietää et mua itkettää aina jos pelkään et en voi istua ollenkaa, et joku juttu on rikki tyylii, ja olin jo joutunu edellisen päivän olemaa petillä kun rengas puhkes sähkäristä ykskaks, oli yöllä menny nukkuessa. Se alko riitelee, ja eikä huomannu et se riitelee enkä mä, kaikki meni mun syyks tyystin. Sit ku rauhottelin sitä ja yritin selittää, se sano et tää asia o n loppuunkäsitelty ja meni toisee huoneesee, jota piän epäkunnioitettavana. Väitti mun vielä huutaneen sille, vaikken huutanu vaa itkin ku mietin et onks mun istuin rikki tai jotai, en mä nyt kuitenkaa huutoitkeny..

      Yks sano ku olin niin kipeenä etten pystyny ees istumaa, että se on paljon parempi sä auttaisit, ihan ku yritäisin tahaltee heittää itteeni maaha pesutuolista, ja alko sit riitelee ihmisen kanssa joka ulvo kivusta..

      Jotkut jop valehteli musta asioita toisille, ja sain ns huudot asioista joita en oo ees tehny.. mua sorrettii monet vuodet, ja niitä esimerkkejä olis vaikka kuin paljon..

      Mutta tosiaan, se että ku jotkut sanoo, että asiakas kertoo avustajalle kaikkea ihmisuhteistaan nii ehkä se kertoo sen siks ku sillä ei oo muita ihmisiä lähellään enää. Ikävä kyllä ite oon kokenu sen että ei oo enää ihmisiä, ku oon muutanu pari kertaa ja vaik asuisin samassa paikassa nii kaikki terveet ihmiset on niin aktiivisia että tuskin vanhat tutut mua ois enää seuraillu ns, ihminen ku sairastuu niin siinä vaa välilllä käy niin että ihmiset hylkää kontaktin. Ite pyrin olemaa aina ihmisille, avustajille myös kiltti ja neutraali ja puhumaa ystävällisee äänensävyy, ettei puhu mitenkää pilkaten. Me useesti vitsaillaa toisillemme kaikkea, ja jutellaa, ja olla opittu jo tietämää toisiamma sen verran että huomaa esim miloi toinen ei jaksa jutella, ku eihän sitä tietty 10 tuntia putkee jaksa jutella aina jne, mut on se ihan kiva jos esim heräteässä ja auttaessa vähän juttelee, tai pihalle mentäessä :), Meitä ihmisiä on moneen junaan, ja toivoisin että kaikilla olis hyvä pelihenki, niin avustajailla kuin avustettavilla. Kyllä mäki oon välillä katkera siitä että mulla on synnynnäinen lihassairaus joka eteni teininä hrjaa vauhtia, mutta harvoin mä sitä mietin, ja vaikka miettisinki nii en ulospäin näytä, enkä näytä sitä sillein et terve iminen olis jotenki inhottava iilimato jne, mut toki joskus harmittaa tää oma kunto, ja ku pitäis jaksaa oman ittesä takia pysyä virkeenä :). Ps se että joku kohtelee huonosti, ei aina tarkota että ko ihmisessä olis vikaaa. Vaikka olin aikasemminki ysävällinen niin saisn paljon lokaa niskaa, mutta onneks mulla on nykyisin hyvä tiimi, ja tullaa hyvin toimeen keskenämme. Tosiaan juttuseura ei oo aina pahitteeks välillä, ja se että saa kertoa asioita toiselle. Kun ei oo paljoa ihmisiä ympärillä. ( ei aina avustettavassa oo vika)

      Hyvää kesänloppua sinne kaikille:)

      • fgretrty

        Kommenttiasi oli mukava lukea, 'minä888'. Kuvittelisin, että jos sinulla on ollut ongelmia avustajien kanssa, ne ovat ehkä olleet enempi avustajien vika kuin sinun. Tai sitten tosiaan luonteet eivät ole sopineet yhteen. Kun on toisen kanssa monta tuntia ja auttaa henkilökohtaisissa asioissa, se on niin paljon helpompaa, jos siinä voi olla pieni huumorin ja empatian väre mukana.

        Ehkä tänne tulee kirjoittaneeksi juuri negatiivisista kokemuksistaan helpommin kuin siitä, että työ on ihan mukavaa. Minulla on nyt kaksi avustettavaa, jotka ovat ihan erilaisia luonteeltaan. Kummastakin jollakin tavalla pidän, ja luulen, että he minusta, mutta toinen tosiaan on huumorintajuinen, älykäs, huomaavainen, rohkea ja yritteliäs ihminen, toinen taas (minun mielestäni) jo ennen vammautumistaan tyhmä, itsekeskeinen, omia halujaan palvova hupakko. Molempien vammautumiseen oli alkoholilla asiaa. Seurustelukumppani pahoinpiteli.

        Molemmilla on mahdollisuus kuntoutua parempaan kuntoon, jopa terveeksi. En tiedä, miten se onnistuu Suomen huonon sairaudenhoitosysteemin puitteissa. Kumpikin hyötyisi erityisen terveellisestä ruoasta, mutta kummallakaan ei ole siihen varaa eikä oikein tietoa, millaista se olisi. Minulla ei ole terveydenhoitoalan tai ravitsemuksen asiantuntemusta.

        Toista avustettavaa on ilo auttaa, vaikka surullista, kun ei oikein osaa tarpeeksi. Toisen kanssa työ on kuin melko tarpeettomana seuraneitinä. Tai ei oikeastaan edes seuraneitinä, koska hän ei pidä avustajaa arvollisena hänen vammaiselle seuralleen. Työntelen vain pyörätuolia ja hän tiuskii ja komentaa. Hän pääsisi itse rollaattorilla lähikauppoihin ja fysioon, mutta ei viitsi, kun kerran 'on oikeutettu' avustajaan, ja avustajalla pitää olla tekemistä. Silti hän lähettää minut kotiin heti kun hänelle sopii, eikä juuri koskaan pitäydy sovituissa tunneissa, jotka periaatteessa olisivat säännölliset. Matkakulut nousevat siis kohtuuttomiksi, usein polttoainekulu päivässä on kaksi kertaa palkasta käteen jäävä summa siltä päivältä. Eli täysin älyvapaata hommaa. Irtisanoutumisessa on suuri taloudellinen riski, koska 'työnantaja'-vammainen on pahantahtoinen ja kostonhimoinen. En siis voi irtisanoutua, ellen ensin löydä jotain toista vakinaista työtä, ja se taas saattaa sekin olla kurja paikka. Sitä melkein toivoisi, että työ loppuisi luonnollisiin syihin. Tai no, ei ehkä kuitenkaan.


      • Mun uusi työnantaja on mukava. Ongelma on hänen omaishoitajansa. En aina tiedä, olenko työnantajani avustaja vai omaishoitajan siivooja/piika. Avustettavani on vuorohoidossa kerran kuussa viikon. Tässä paikassa on avustajien vaihtuvuus ollut aika tiuhaa. Olisi pitänyt varoituskellojen kilistä, niin en olisi hakenut koko paikkaa. Onneksi on kolmen kuukauden koeaika. En tiedä, jatkanko. Kestääkö hermoni omaishoitajan ilkeyksiä. Hän jauhaa koko ajan, mitä edelliset avustajat on tehnyt. Huomenna menen taas sinne, kun työnantaja tulee vuorohoidosta. Jos omaishoitaja rupeaa taas nillittämään, aion sanoa, etten minä ole ne muut avustajat eikä mua kiinnosta, mitä ne ovat tehneet. Minä teen, niinkuin olen oppinut tekemään ja jos se ei kelpaa, anna potkut. Nillitystä seuraa siitäkin, etten kääri käytettyjä vaippoja, niinkuin omaishoitaja haluaa. Ne pitää kääriä oikein siistiksi paketiksi. Tekee mieli sanoa, että muualla käytetyt vaipat on arvotonta jätettä, joka vain laitetaan roskikseen sen kummemmin hienostelematta. Vai pitäisikö niihin laittaa vielä joku hieno rusetti omaishoitajan mielestä? Omaishoitajan käytös stressaa sen verran, että olen alkanut katumaan, että hain tuota paikkaa. Toivon todella, että avustettavani pääsee jonain päivänä kävelemään omilla jaloillaan. Ei tuo hänen omaishoitajansa käytös ole hänellekään mukavaa. Häntä kohdellaan kuin jotain vajaamielistä. Olisi tosiaan kiinnostava tietää, miksi edelliset avustajat eivät ole olleet siellä pitkään. Veikkaan, että syynä on tuo omaishoitajan käytös.
        Mulla on toinenkin avustettava, joka asuu palvelukodissa. Sinne on aina mukava mennä.
        Tämä työ on mukavaa, kun vaan on hyvä ilmapiiri, eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä esim. siitä, että kehtaa pitää pienen ruokatauon.


    • tasavertaisuuttako

      Miten teillä henkilökohtaisilla avustajilla, jotka työskentelette autettavanne kotona, juoksee palkka, kun avustettava joutuu sairaalaan päiviksi tai viikoiksi? Meneekö teiltä vaan tulot, vaikka joudutte olemaan varalla? Vai onko teillä varallaolopalkka? Onko siinä aikarajoituksia? Jos avustajia on samalla autettavalla useita, kohdellaanko heitä samoin, vai saako mahdollisesti yksi palkkaa sairaalapäiviltä, mutta toiset eivät?

      • rtrtyteryu

        Tietysti on palkka ajalta, jonka olen varalla. Joskus joudun käymään sairaalalla avustettavaani auttamassa, joten on selvää, että siltä päivältä ainakin maksetaan koko päivän palkka. Ja muiltakin sairaalapäiviltä. En tiedä määräaikaisista, itse olen vakisuhteessa.


    • Siitä vaan. Toivottavasti saat hyvän työpaikan, jossa viihdyt. Mulla on nyt toinenkin paikka, jossa on 16 tuntia viikossa (ma-to) ja palkka 10,60 e. Palkka tulee kahdesti kuussa.

    • IhminenMinäkin

      Ehdottaisin 'työnantaja'-paralle esitettäväksi seuraavanlaisia ehtoja:

      "Olen valmis avustamaan sinua parhaan kykyni mukaan, olemaan rehellinen ja luotettava, kohtelemaan sinua ystävällisesti ja pyrkien kaikin tavoin auttamaan sinua kuntoutumaan. Pyrin olemaan joustava vaadituissa työajoissa, nousevat ne sitten ylitöiksi tai vähenevät nolliin sinun ollessasi esimerkiksi sairaalassa. Odotan, että sinä puolestasi pidät huolta siitä, että täytät seuraavat työnantajalle asettamani perusehdot:

      - Et pakota raitista ihmistä hengittämään tupakan löyhkää kahdeksan tuntia päivässä tai kuskaamaan sinulle alkoholia.
      - Et kiroile etkä äsähtele avustajallesi, vaan käytät asiallista kieltä. Jos tämä ei tule sinulle luontaisesti, opettelet.
      - Jos sinulla on lemmikkieläin, pidät huolta, että se ei fyysisesti vahingoita avustajaasi.
      - Ymmärrät, että ihminen, joka epätoivoissaan ajautuu tällaiseen työhön, ei luultavasti ole hoitoalan ammattilainen, kokki, taloudenhoidon osaaja, ammattisiivooja, kirjanpitäjä, edunvalvoja, lakimies, voimanostaja, eikä eläinten kouluttaja. Hän ei odota sinulta näiden perusasioiden lisäksi täydellisyyttä, etkä sinä häneltä.
      - Jos avustajasi haluaa katkaista tämän viimeinen oljenkorsi -työsuhteensa, järjestät työsuhteen loppumisen tai sen uudelleenneuvottelun rauhanomaisesti ja aiheuttamatta avustajallesi karenssia."

    • Pysyvyyttä.kaivataan

      Henkilökohtaisen avustajan työ on epäilemättä, vaativaa ja raskasta, niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Mutta pitää muistaa ja huomioida, ettei ole elämä aina helppoa heidän asiakkaillaankaan. Eikä tilannetta helpota se, että avustajien työsuhteet on aika lyhyitä.
      Kukaan ei tunnu jaksavan, eikä viihtyvän tässä työssä kauan.
      Jos avustajat vaihtuu tiuhaan tahtiin. Jos avustajat kyllästyy ja väsyy työhönsä muutamassa viikosssa ja haluavat yhtäkkiä lopettaa. Ajatellaanko lainkaan sitä, miten vaikeaa tälläinen on palvelun asiakkaille ja heidän omaisilleen? Ajatellaanko millaiseen tilanteeseen asiakkaat joutuu? Siitä huolimatta, että palveluntarjoajat haalivat jostain aina lopettaneiden tilalle uusia kokeilijoita.

      Henkilökohtainen avustaja. Se todellakin tarkoittaa sitä, että avustajan ja asiakkaan välille syntyy aika henkilökohtainen hoitosuhde. Mitä henkilökohtaisempi, sitä vaikeampaa asiakkaan on sopeutua siihen, että joutuukin yhtäkkiä ja usein jakamaan nämä henkilökohtaiset, yksityiset asiansa ja tekemisensä alati vaihtuvien, uusien ja vieraiden avustajien kanssa. Opettamaan yksilölliset tapansa aina uudestaan ja uudestaan. Ei toivoakaan, että saisi muodostettua, vakaan tutun ja turvallisen hoitosuhteen, pidempiaikaisen, saman tutun avustajan kanssa.
      Sitä helpommin hommat sujuisi, puolin ja toisin, jos avustajat malttaisivat pysyä hommassaan edes muutaman vuoden.

      Kukaan ei tietenkään ole korvaamaton, eikä pysy työkuntoisena jatkuvasti.
      Mutta, se mikä myös aiheuttaa asiakkaille, joskus isojakin ongelmia, on avustajien tiuhat sairaslomat. Sillä sairaslomailevaa tuuraava voi olla avustettavalle uusi ja täysin vieras henkilö. Vaikka tuuraaja olisi vain lyhen ajan. Siitä huolimatta voi käydä niin, ettei mikään ala toimimaan. Sijaiselta ei vaan kertakaikkiaan hommat suju. Siis asiakas saattaa saada,pahimmassa tapauksessa, vakituisen avustajansa tuuraajaksi.
      Laiskan ja saamattoman ja kokemattoman ja monella tavalla kömpelön avustajan.
      Aika monilla avustettavilla heidän omaisillaan on tälläisiä kokemuksia ja näiden kokemusten aiheuttamia traumoja.

      Avustettavien elämä, avusta riippuvaisina ja muine ongelmineen ei ole aina helppoa.
      Voitte vain kuvitella, millaisia lisäharmeja ja ongelmia heille tuo tälläinen jatkuva avustajien vaihtuvuus ja kokemattomat uudet tuuraajat.
      Miettikää itse, kuinka helppoa teidän olisi luoda vieraisiin ihmisiin henkilökohtaisia suhteita ja päästää heidät kotiinne, omilla avaimillaan vuorokauden ajoista riippumatta. Avustettavat joutuvat tekemään näin, koska eivät pärjää ilman avustajiaan.
      Palveluntarjoajien pitäisi saada tähän nyt jonkunlainen tolkku, ettei tämä avustustyö olisi näin villiä. Pitäisi hieman ajatella asioita asiakkaidenkin kannalta, eikä ainoastaan työtekijöiden.

      • sairaanakinollut

        Pysyvyyttä.kaivataan, kirjoitat melkein kokonaan avustettavan näkökulmasta. Sekin on tietysti validi näkökulma, mutta ei ainut. Meidän olisi hyvä jotenkin päästä siihen, että ajateltaisiin vammaisen lisäksi avun antajaa, omaisia, kotiapua, terveyskeskuksia, sosiaalitoimistoja, veronmaksajia ja kaikkia muitakin tahoja, jotka näissä kuvioissa ovat mukana.

        Ennen oli kodinhoitajat, kunnalliset avustajat, joihin tottui, joilla oli vakaa työpaikka, ja jotka oppivat tuntemaan kuntansa alueen vammaisia ja muita avun tarvitsijoita. Käsittääkseni se toimi hyvin. Nyt on hajanaisia muutaman viikkotunnin työsuhteita muka 'työnantajiin', eli vammaisiin. Yritä siinä sitten järjestellä itsellesi uraa ja pitää työkkäri loitolla. Pahimmassa tapauksessa tulet jostain tunnin matkan päästä viisi päivää viikossa tunniksi tai pariksi kerrallaan, parille kolmelle eri vammaiselle, ja vielä sen lisäksi työkkäri hätyyttelee. Jos köyhällä pariskunnalla on vain yksi autonkottero käytettävissään, järjestä siinä sitten tuloja molemmille!

        Tässä tilanteessa, kun asiat tosiaan on järjestetty näin huonosti, voisimme ainakin me avustajat ja avustettavat ja heidän omaisensa alkaa tehdä yhteistyötä. Vammainen voisi ihan tosissaan paneutua avustajansa rooliin ja omiin erityistapoihinsa, ja kirjoittaa vaikka ne toiveensa paperille ihan oman ajattelunsakin selventämiseksi, mutta myös avustajien avuksi. Olisikohan sillä listalla jotain sentapaista kuin: Haluan että olet aina kohtelias ja huomaavainen, mutta itse aion äsähdellä ja tiuskia ja huutaa aina, kun siltä tuntuu? Tuo on joillakin osa työnkuvaa, mutta toistasiseksi se on kirjoitettu vain työsopimuksen rivien väliin. Olisiko aika saattaa se avoimesti esille ja sitten keskustella siitä?


    • Näkemyksiä

      Kyllä minulla on enemmän kokemusta näin päin, että jotkut avustajat äsähtelee ja näyttää häpeilemättä huonot päivänsä avustettavalle. Avustajatkin ovat vain ihmisiä, eivät he pysty tuosta vaan tunteitaan piilottamaan, vaikka kovasti yrittäisivätkin.
      Kyllä heidän huonot päivänsä joskus näkyy ja tuntuu, etenkin jos niiden lisäksi vielä avustetttavan kanssa on erityisen vaikeaa. Eikä avustajien ärtymys tule esiin aina pelkissä
      puheissa. Se voi näkyä muullakin tavalla hänen käytöksessään.

      Mutta siitä huolimatta, minun mielestäni. Ei asiakkaiden kuulu, tai tarvitse paneutua palveluntuottajien rooliin, tai ongelmiin. Ei millään muulla tavalla kuin siten, että palvelu pelaa. Näinhän se on kaikilla muillakin aloilla, ei vain avustajapalvelussa.
      Eihän missään muissakaan palveluissa ole asiakkaiden huoli ja murhe, jos jonkun yritys, tai työntekijät eivät onnistu tarjoamaan asiamukaista palvelua asiakkailleen.
      Kyllä tälläinen on ihan palveluntarjoajan oma ongelma.

      • outoameininkiäkin

        Kutsut itseäsi asiakkaaksi. Tai ehkä olet vammaisen omainen tai tuttava? Onko sinun kunnassasi sentään sen verran rehellisyyttä, että avustajan palkan maksaja on nimellisestikin työnantaja, eikä vammaista pakoteta 'työnantajan' rooliin, johon hänellä ei ole resursseja? Hyvä, jos noin on. Joissakin kunnissa tosin se hoivafirmakin saa rahat suoraan julkisista varoista, joten senkään työnantajuus ei ihan vilpitöntä ole. Poliittisista syistähän nämä systeemit on luotu, ei kansalaisten tarpeista lähtien.

        Jos olet vammainen, etkä ole itse työskennellyt vammaisten avustajana, totta kai on luonnollista, että kokemuksesi ovat lähinnä avustajista, ei toisista vammaisista. Mutta näissä kuvioissa tosiaan on aina monta osapuolta. Sattumasta riippuu, sattuvatko auttajien ja autettavien tavat ja luonteet yhteen, ja molemminpuolisella (!) hyvällä tahdolla pärjää pitkälle. Ammattitaitoa olisi hyvä hankkia, mahdollisimman monelta alalta, jotta voisi olla tehokas avustaja. Lista on varmaan loputon. Omissa hommissani olisin hyötynyt osaamisesta seuraavilta aloilta: siivoaminen, puutarhanhoito, ruoanlaitto, vaatteiden korjaaminen, psykologia, eläintenkouluttaja, kirjanpitäjä, näyttelijä, lastenhoitaja, vanhustenhoitaja, lääkäri, sairaanhoitaja, puhuja, remonttimies, mekaanikko, viihdetaiteilija, masokisti, tarjoilija, kylmäkkö, autokuski, kassaneiti, urheilija, terapeutti,...

        Ja koko ajan vaara vaanii niskassa: irtisanominen tai irtisanoutumaan joutuminen. Se kun voi käydä köyhälle työnhakijalle kalliiksi tässä oudossa tyrannian maassa. Siksi en suosittele kenellekään avustajan työtä, vaikka se onkin työtä, jota melkein kuka tahansa osaa jollain tavalla tehdä, ainakin omasta mielestään, jos ei sitten avustettavan eikä avustettavan omaisten.


      • Anonyymi
        outoameininkiäkin kirjoitti:

        Kutsut itseäsi asiakkaaksi. Tai ehkä olet vammaisen omainen tai tuttava? Onko sinun kunnassasi sentään sen verran rehellisyyttä, että avustajan palkan maksaja on nimellisestikin työnantaja, eikä vammaista pakoteta 'työnantajan' rooliin, johon hänellä ei ole resursseja? Hyvä, jos noin on. Joissakin kunnissa tosin se hoivafirmakin saa rahat suoraan julkisista varoista, joten senkään työnantajuus ei ihan vilpitöntä ole. Poliittisista syistähän nämä systeemit on luotu, ei kansalaisten tarpeista lähtien.

        Jos olet vammainen, etkä ole itse työskennellyt vammaisten avustajana, totta kai on luonnollista, että kokemuksesi ovat lähinnä avustajista, ei toisista vammaisista. Mutta näissä kuvioissa tosiaan on aina monta osapuolta. Sattumasta riippuu, sattuvatko auttajien ja autettavien tavat ja luonteet yhteen, ja molemminpuolisella (!) hyvällä tahdolla pärjää pitkälle. Ammattitaitoa olisi hyvä hankkia, mahdollisimman monelta alalta, jotta voisi olla tehokas avustaja. Lista on varmaan loputon. Omissa hommissani olisin hyötynyt osaamisesta seuraavilta aloilta: siivoaminen, puutarhanhoito, ruoanlaitto, vaatteiden korjaaminen, psykologia, eläintenkouluttaja, kirjanpitäjä, näyttelijä, lastenhoitaja, vanhustenhoitaja, lääkäri, sairaanhoitaja, puhuja, remonttimies, mekaanikko, viihdetaiteilija, masokisti, tarjoilija, kylmäkkö, autokuski, kassaneiti, urheilija, terapeutti,...

        Ja koko ajan vaara vaanii niskassa: irtisanominen tai irtisanoutumaan joutuminen. Se kun voi käydä köyhälle työnhakijalle kalliiksi tässä oudossa tyrannian maassa. Siksi en suosittele kenellekään avustajan työtä, vaikka se onkin työtä, jota melkein kuka tahansa osaa jollain tavalla tehdä, ainakin omasta mielestään, jos ei sitten avustettavan eikä avustettavan omaisten.

        En suosittele minäkään. Piste. Ei siitä sen..


    • KoetanVainAuttaa

      Jokainen vammainen on yksilö omine erityisongelmineen ja mukavinekin puolineen. Ja kullakin avustajalla on ominaisuutensa ja taitonsa ja asiat, joita haluaa karttaa. Kukin tilanne on siis uniikki. Omassa työsuhteessani toivoisin, että olisin ennen työsuhteen solmimista esittänyt avustettavalle seuraavantapaisen sopimuksen ja pyytänyt häntä merkitsemään omat valintansa ja allekirjoituksellaan sitoutumaan noudattamaan sopimusta.

      1. Huutaminen, tiuskiminen, äsähtely, pilkkaaminen, mitätöinti a) eivät ole sallittuja kummallekaan osapuolelle ja ovat riittävä syy työsuhteen purkamiseen.
      b) ovat sallittuja vammaiselle mutta avustettavan on aina käyttäydyttävä ystävällisesti ja kohteliaasti.
      c) ovat sallittuja matalapalkkaiselle, stressatulle avustajalle, mutta toisten avun varassa elävä avustettava lupaa käyttäytyä aina ystävällisesti ja kohteliaasti.

      2. Tupakoiminen
      a) Avustettava on raitis ja edellyttää avustajaltaan tupakoimattomuutta.
      b) Avustettava tupakoi jatkuvasti ja avustaja voi tehdä samoin.
      c) Passiivinen tupakointi on osa toimenkuvaa.

      3. Lemmikit
      a) Lemmikit (esimerkiksi iso kouluttamaton koira) mainitaan työpaikkailmoituksessa, jotta vain eläinten ystävät hakevat paikkaa.
      b) Jos tehtävään valittu avustaja ei kykene hallitsemaan lemmikkiä, avustettava järjestää lemmikille toisen kodin tai vaihtaa avustajaa.
      c) Koirakammoisen avustajan odotetaan kävelyttävän koiraa ja ottavan vastaan naapuruston kritiikki.

      4. Työntekijän terveysuhat
      a) Jos avustettava esimerkiksi sanoo pelkäävänsä liukastumista ja loukkaantumista ison koiran kiskoessa ja riuhtaillessa jäisillä teillä, avustettava korjaa tilanteen asiallisesti: hankkiutuu eroon koirasta, maksaa sille koulutuskurssin tai vaihtaa avustajan toiseen, joka pystyy komentamaan koiria.
      b) Työntekijän mainitsemat huolet vammautumisuhasta ohitetaan hartioita kohauttamalla: onhan vakuutus.

      5. Inhimilliset erehdykset
      a) Jokainen tekee virheitä. Avustettava on päävastuussa työtehtävien suunnittelusta ja ohjaamisesta, ja avustajakin tekee parhaansa välttääkseen virheitä, mutta jos niitä kuitenkin tapahtuu, niistä yritetään oppia, puolin ja toisin.
      b) Virheistä rääytään, tiuskitaan, nalkutetaan, syytellään, mutta työntekijää ei vapauteta tehtävästään.
      c) Jos avustaja ei esimerkiksi huononevan muistinsa vuoksi sovi avustajaksi, hänet irtisanotaan asiallisesti (tosin TE-toimisto väsää siitä kolmen kuukauden karenssin, mutta se on taas oma taistelunsa).

      6. Alkoholi
      a) Avustettavalla on oikeus vaikka juoda itsensä hengiltä, jos hän on (virallisesti) täyspäinen ja niin tahtoo, mutta hän ei saa juopumuksellaan rääkätä avustajaansa: huutaminen, räyhääminen ja humalaisen mälinä eivät ole osa toimenkuvaa.
      b) Avustettavan juominen tulee raportoida kuntaan ja jos juominen ei lopu, se on pätevä syy irtisanoutua ilman karenssia.
      c) Avustettava odottaa saavansa avustajasta ryyppyseuraa.

    • työsuhteenosapuolet

      Yhä edelleen tässä ammatissa on enemmän erilaisia työsuhteita kuin missään muussa.
      Sekavuutta käytäntöön tuo se että kuntakaan ei tiedä mitä sen kuuluu tehdä,ja mitkä sen velvollisuudet on.Kun työnantaja saa väärää infoa se koituu työntekijän harmiksi,kenelläkään ei tunnu olevan aikaa pysähtyä ja miettiä miten asiat oikeasti kuuluisi sujua.
      Työnantajan kuuluu hoitaa velvollisuutensa,ja työntekijän saada hänelle kuuluva palkka ajallaan.
      Kun kunta on sijaismaksaja se maksaa palkat milloin parhaaksi näkee,työsopimuslakia tuskin on edes vilkaistu.Työsopimuksia on varmaan yhtä monta kun on kuntaa tai kaupunkia,kirjo vaihtelee laidasta laitaan ja työnantajia opastetaan yhtä kirjavalla käytännöllä vaikka laki on kaikille sama.

      Tarkistakaa työsopimuksenne ja mitä siinä on mainittu,työsopimuksesta tulee käydä ilmi ainakin seuraavat asiat: Työsopimuslaki 4 § (29.12.2016/1448)

      Selvitys työnteon keskeisistä ehdoista
      Selvitys voidaan antaa yhdellä tai useammalla asiakirjalla tai viittaamalla työsuhteessa sovellettavaan lakiin tai työehtosopimukseen. Selvityksestä on käytävä ilmi ainakin:

      1) työnantajan ja työntekijän koti- tai liikepaikka;

      2) työnteon alkamisajankohta;

      3) määräaikaisen työsopimuksen päättymisaika tai sen arvioitu päättymisaika sekä määräaikaisuuden peruste tai ilmoitus siitä, että kysymys on 1 luvun 3 a §:ssä tarkoitetusta määräaikaisesta sopimuksesta pitkäaikaistyöttömän kanssa;

      4) koeaika;

      5) työntekopaikka tai jos työntekijällä ei ole pääasiallista kiinteää työntekopaikkaa, selvitys niistä periaatteista, joiden mukaan työntekijä työskentelee eri työkohteissa;

      6) työntekijän pääasialliset työtehtävät;

      7) työhön sovellettava työehtosopimus;

      8) palkan ja muun vastikkeen määräytymisen perusteet sekä palkanmaksukausi;

      9) säännöllinen työaika;

      10) vuosiloman määräytyminen;

      11) irtisanomisaika tai sen määräytymisen peruste;

      tällainen työsopimus kuuluisi lain mukaan löytyä kaikilta,siis todellakin kaikilta henkilökohtaisilta avustajilta.

      • hjhjhljkölö

        Aiheuttaakohan työkkäri ongelmia työsuhteen lopussa, kun työsopimuksessa vaan sanotaan, että on kyse määräaikaisesta sopimuksesta, mutta ei anneta mitään syytä sille?


      • työsuhteenosapuolet

        Uskoisin sen olevan työnantajan vastuulla selventää miksi työsuhde on määräaikainen,syy siihen täytyy löytyä.Kannattaa muistaa että jos on työttömyys kassassa myös sillä on vaikutusta mikä on työsoppariin laitettu säännöllinen vko työtuntimäärä.


      • reilumpiote
        työsuhteenosapuolet kirjoitti:

        Uskoisin sen olevan työnantajan vastuulla selventää miksi työsuhde on määräaikainen,syy siihen täytyy löytyä.Kannattaa muistaa että jos on työttömyys kassassa myös sillä on vaikutusta mikä on työsoppariin laitettu säännöllinen vko työtuntimäärä.

        Ei ole niin itsestäänselvää, että saat jonkun alkoholisoituneen hoidokin tai mielisairaan tai aivovammaisen leikkimään 'työnantajaa' ja allekirjoittamaan, saati täyttämään ja lähettämään sinulle lomakkeen työsuhteen päättymisestä. Mitäs teet, jos hoidokki leikkii 'ei-tavoitettavissa-olevaa', ei vastaa puhelimeen, ei avaa ovea, ei edes lue sähköposteja? Mitä teet, jos vammainen ei ota vastuuta mistään? On nyreissään siitä, että vaikkapa lakkasit tarjoamasta kohtuutonta palvelua, esimerkiksi suostuit tulemaan parinkymmenen kilometrin takaa pariksi tunniksi aamulla ja pariksi illalla, ja nyt et anää? Kuka allekirjoittaa tuon paperin hoidokin puolesta, kun häntä ei kuitenkaan vielä ole määrätty holhouksenalaiseksi, vaan on oikein 'työnantaja'?

        Ja ilman tuota paperia työttömyystoimisto leikkii kuuroa ja mykkää: ei anna lausuntoaan, vaikka olet antanut kirjallisen selvityksen tilanteesta. Ei, he nyt vaan haluavat juuri tuon paperin, nih. Ja ilman heidän lausuntoaan Kela ei maksa työttömyyskorvaustasi. Eli olet työtön, ilman tuloja mistään, ja avustajan järjestänyt taho, hoivafirma tai sosiaalitoimisto, pesee kätensä ja väittää, että se on 'työntajan' ja työntekijän välinen asia - hoitakaa keskenänne!

        Hyvät ystävät, älkää hakeutuko henkilökohtaisiksi avustajiksi, ellette tunne vahvasti, että teidän hoidokkinne on vammastaan huolimatta normaalijärkinen, asiallinen ihminen - heitäkin varmaan löytyy.


      • työsuhteenosapuolet

        Äärettömän hyvän pontin toit esille!aivan varmaan myös tämä on yksi ongelma mikä esiintyy.
        Työnantajalla on aina työnantajan vastuu,ihan selkeästi sitä ei vaan kaikki ymmärrä,mutta sosiaalitoimistonkin täytyy kantaa vastuu siitä että he ovat velvollisia neuvomaan,ongelma taitaa olla siinnä että heillä ei ole sen enempää tietoa työnantajana toimimisesta kun työnantajallakaan!Sosiaali toimistossa on ihan omat sääntönsä sielläkin ja siksi ongelmia tulee lisää.

        Oletko kokeillut olla yhteydessä työsuojelupiiriin ja kysynyt sieltä miten asiassa voisi edetä?


      • fghfgjghj
        työsuhteenosapuolet kirjoitti:

        Äärettömän hyvän pontin toit esille!aivan varmaan myös tämä on yksi ongelma mikä esiintyy.
        Työnantajalla on aina työnantajan vastuu,ihan selkeästi sitä ei vaan kaikki ymmärrä,mutta sosiaalitoimistonkin täytyy kantaa vastuu siitä että he ovat velvollisia neuvomaan,ongelma taitaa olla siinnä että heillä ei ole sen enempää tietoa työnantajana toimimisesta kun työnantajallakaan!Sosiaali toimistossa on ihan omat sääntönsä sielläkin ja siksi ongelmia tulee lisää.

        Oletko kokeillut olla yhteydessä työsuojelupiiriin ja kysynyt sieltä miten asiassa voisi edetä?

        Jossain vaiheessa vammaiselle täytyy määrätä edunvalvoja. Tässä tapauksessa edunvalvoja huolehtisi siitä, että nimellisesti 'työnantajan' nimissä täytetään ja viran puolesta allekirjoitetaan edes tuollainen lomake. Ei voi jättää vammaiselle mahdollisuutta estää häntä hyysännyttä köyhää ihmistä saamasta työttömyyskorvaustaan. Oikeastaan tuollaisella ihmisellä ei saisi olla oikeutta viedä toisen työtuntejakaan, vaan tällaisia ihmisiä tulisi auttaa julkisen puolen toimiessa työnantajana. Ja jos ei apu kelpaa, hoitakoon asian kunnan kanssa. Tällaisessa kuviossa työntekijästä tulee vammaisen uhri. Ei hyvää päivää!


      • Anonyymi
        fghfgjghj kirjoitti:

        Jossain vaiheessa vammaiselle täytyy määrätä edunvalvoja. Tässä tapauksessa edunvalvoja huolehtisi siitä, että nimellisesti 'työnantajan' nimissä täytetään ja viran puolesta allekirjoitetaan edes tuollainen lomake. Ei voi jättää vammaiselle mahdollisuutta estää häntä hyysännyttä köyhää ihmistä saamasta työttömyyskorvaustaan. Oikeastaan tuollaisella ihmisellä ei saisi olla oikeutta viedä toisen työtuntejakaan, vaan tällaisia ihmisiä tulisi auttaa julkisen puolen toimiessa työnantajana. Ja jos ei apu kelpaa, hoitakoon asian kunnan kanssa. Tällaisessa kuviossa työntekijästä tulee vammaisen uhri. Ei hyvää päivää!

        Ei vammainen ole oikeasti mikään työnantaja . Se on totuus,vaikka muka on. Sairas käytäntö kyllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei vammainen ole oikeasti mikään työnantaja . Se on totuus,vaikka muka on. Sairas käytäntö kyllä.

        Minun vammainen työnantajani ei ole osannut edes laskea työtunteja ja olen tehnyt enemmän kuin olisi sallittua ja nyt ikäänkuin syytös on,että olen väärin tehnyt.


      • Anonyymi
        fghfgjghj kirjoitti:

        Jossain vaiheessa vammaiselle täytyy määrätä edunvalvoja. Tässä tapauksessa edunvalvoja huolehtisi siitä, että nimellisesti 'työnantajan' nimissä täytetään ja viran puolesta allekirjoitetaan edes tuollainen lomake. Ei voi jättää vammaiselle mahdollisuutta estää häntä hyysännyttä köyhää ihmistä saamasta työttömyyskorvaustaan. Oikeastaan tuollaisella ihmisellä ei saisi olla oikeutta viedä toisen työtuntejakaan, vaan tällaisia ihmisiä tulisi auttaa julkisen puolen toimiessa työnantajana. Ja jos ei apu kelpaa, hoitakoon asian kunnan kanssa. Tällaisessa kuviossa työntekijästä tulee vammaisen uhri. Ei hyvää päivää!

        Kaikki avustettavat kuuluisi olla edunvalvonnassa!


      • Anonyymi

        Itsellä ei kyllä löydy😄


    • bnvbmnbn

      Laiton irtisanominen tai työsuhteen purku ilman painavaa syytä voi johtaa siihen, että työnantaja joutuu maksamaan hyvityksenä usean kuukauden palkkaa vastaavan määrän. Väärinkohdellun työntekijän pitää vaan jaksaa viedä asia eteenpäin ikäänkuin olisi tosiaan kyse 'oikeasta työnantajasta'. Jos joku sitä sitten paheksuu, kun vaatii oikeuksiaan vammaiselta, se osoittaa sen faktan, että tuo 'työnantajuus' on vain virkamiesten peliä ja vastuunpakoilua.

      • työsuhteenosapuolet

        Aivan totta,tämäkin on vaan sellainen asia jota ei edes kunnan puolesta infomoida saatika neuvota.Työsopimuksessa oleva työtunti määrä on sitova,eli työntekijän tulee saada aina sopimuksessa oleva työtunti määrä.Työvuoro listat on myös tehtävä ennakolta eikä niiden muuttaminen käy pelkästään työnantajan yksi puolisella päätöksellä.Täytyy sanoa että missään muussa alassa ja ammatissa ei ole niin paljon väärää tietoa liikkeellä kuin tässä ammatissa


      • fghfgjfg
        työsuhteenosapuolet kirjoitti:

        Aivan totta,tämäkin on vaan sellainen asia jota ei edes kunnan puolesta infomoida saatika neuvota.Työsopimuksessa oleva työtunti määrä on sitova,eli työntekijän tulee saada aina sopimuksessa oleva työtunti määrä.Työvuoro listat on myös tehtävä ennakolta eikä niiden muuttaminen käy pelkästään työnantajan yksi puolisella päätöksellä.Täytyy sanoa että missään muussa alassa ja ammatissa ei ole niin paljon väärää tietoa liikkeellä kuin tässä ammatissa

        Minulle sanoi työsopimuksen laatija, eli hoidokin kunnan sosiaalijohtaja, työtunneista, että sovitut tunnit ovat ehdoton maksimi. Avustajia oli toinenkin. Hän oli ollut työssä jo yli vuoden, eikä hän ollut koskaan käyttänyt täysiä tuntejaan, eli 'ei ollut ollut mitään ongelmia', kertoi sosiaalijohtaja. Hoidokki itse sitten kertoi, mihin aikaan halusi minun tulevan töihin seuraavana päivänä. Päivän mittaan sain kuulla, milloin työpäivä oli lopussa - yleensä vähintään kaksi tuntia lyhempi kuin sopimuksessa sanottiin. Jos taas olisin omalla päätökselläni tullut paria tuntia määrättyä myöhemmin, tai lähtenyt aikaisemmin, olisi närkästynyt hoidokki varmaan tivannut sosiaalitoimistosta, miksi tällainen peli sallitaan. Mistään työvuorolistoista voin vain haaveilla.


      • tyäsuhteenosapuolet

        Siis sanoi että työsopimukseen merkattu työtunti määrä on ehdoton maksimi?jos sulla on kiinteä tunti määrä työsopparissa niin se on juuri se tunti määrä mikä sulle kuuluu maksaa,usein kuule että käytetään jotain 0-10 tuntia niin se on tietty eri.Tiedätkö mitä,sun ei siis todellakaan täydy mennä töihin niin että tänään ilmotetaan millon huomenna työ alkaa,työvuorolistat tehdään vähintään viikkoa ennen ja sillon sun täytyy saada myös tietää millon työ alkaa millon loppuu.Ymmärtääköhän siellä sossussakaan kukaan miten laaja ongelma tästä voi tulla?
        Kun en tiedä sun viikko,päivä tai kk tunti määrää en pysty selkeesti selittämään mikä ongelma tästä voi syntyä,eikä se varmaan hirveesti sossua kiinnosta mutta Sinulle se tieto voi kyllä olla tarpeen.Jos tahdot niin voi pistää sulle linkit laista mihin voit vedota,lait ne on siellä sosiaalijohtajallakin:)


      • fdsretw
        tyäsuhteenosapuolet kirjoitti:

        Siis sanoi että työsopimukseen merkattu työtunti määrä on ehdoton maksimi?jos sulla on kiinteä tunti määrä työsopparissa niin se on juuri se tunti määrä mikä sulle kuuluu maksaa,usein kuule että käytetään jotain 0-10 tuntia niin se on tietty eri.Tiedätkö mitä,sun ei siis todellakaan täydy mennä töihin niin että tänään ilmotetaan millon huomenna työ alkaa,työvuorolistat tehdään vähintään viikkoa ennen ja sillon sun täytyy saada myös tietää millon työ alkaa millon loppuu.Ymmärtääköhän siellä sossussakaan kukaan miten laaja ongelma tästä voi tulla?
        Kun en tiedä sun viikko,päivä tai kk tunti määrää en pysty selkeesti selittämään mikä ongelma tästä voi syntyä,eikä se varmaan hirveesti sossua kiinnosta mutta Sinulle se tieto voi kyllä olla tarpeen.Jos tahdot niin voi pistää sulle linkit laista mihin voit vedota,lait ne on siellä sosiaalijohtajallakin:)

        Laita vaan linkkejä. Varmaan joku löytää niistä apua omaan tilanteeseensa. Minun työrupeamani on jo loppunut, enkä aio riitauttaa mitään, eikä ole niin tarviskaan. Olihan se melko kurjaa, että tunteja olisi voinut olla neljä päivässä, mutta ne jäivät joskus alle kahden tunnin. Pitkän ajomatkan jälkeen olisi toivonut, että saisi sen neljän tunnin palkan. Sanoin kyllä huonosti, tai muistin epätarkasti; työsopimukseni sanamuoto tunneista oli: 'enintään 30 tuntia viikossa'. Eli tavallaan vammainen olisi voinut tulkita tuon vaikka nollasoppariksi, jos olisi halunnut, kai.


      • työsuhteenosapuolet

        kahden tunnin työpäivä ei kyllä koskaan ole suositeltava,työkkärin kanssa pelkkä työttömyys korvauksen hakeminen noilla tunneilla on enemmän kun sekaavaa.
        Ja toi työsoppariin laitettu tuntimäärä,sen pitäisi olla keskimääräinen työ tuntimäärä tai säännöllinen työtuntimäärä.Keskimääräinen työtuntimäärä tasotetaan tiettyjen sovittujen työviikkojen aikana sovituksi työ tunti määräksi.Tuollaista enintään 30 tuntia viikossa laki ei tunne,se on pelkästään se työtuntimäärä mitä avustettavalle on myönnetty mutta työsopimukseen täytyy noudattaa omaa lain säädäntöä.
        Tässä on linkki siihen puhumaani työvuoroluetteloon https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960605 ja siitä kohta 35§.Työvuoroluettelolla on muutakin merkitystä kun vain se että tietää työpäivät ja vapaa ajat,ihmeesti vaan kuvitellaan että sen voi noin vaan jättää tekemättä.


      • fdserew
        työsuhteenosapuolet kirjoitti:

        kahden tunnin työpäivä ei kyllä koskaan ole suositeltava,työkkärin kanssa pelkkä työttömyys korvauksen hakeminen noilla tunneilla on enemmän kun sekaavaa.
        Ja toi työsoppariin laitettu tuntimäärä,sen pitäisi olla keskimääräinen työ tuntimäärä tai säännöllinen työtuntimäärä.Keskimääräinen työtuntimäärä tasotetaan tiettyjen sovittujen työviikkojen aikana sovituksi työ tunti määräksi.Tuollaista enintään 30 tuntia viikossa laki ei tunne,se on pelkästään se työtuntimäärä mitä avustettavalle on myönnetty mutta työsopimukseen täytyy noudattaa omaa lain säädäntöä.
        Tässä on linkki siihen puhumaani työvuoroluetteloon https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960605 ja siitä kohta 35§.Työvuoroluettelolla on muutakin merkitystä kun vain se että tietää työpäivät ja vapaa ajat,ihmeesti vaan kuvitellaan että sen voi noin vaan jättää tekemättä.

        Jaa, tuo oli ainakin minulle ihan uutta tietoa. Näissä hommissa, joissa vammainen laitetaan leikkimään työnantajaa, ja hänellä on avustaja, kai tuon listan laatiminenkin jää avustajan tehtäväksi? Se pitäisi sitten varmaan rustata työajalla. Eipä tullut mieleen tehdä sitä. Näissä puuhissda on usein niin amatöörit asialla monella taholla, ettei ihme, ettei joka lakia tule noudatettua.


      • työsuhteenosapuolet

        Jokainen voi päätellä millä koulutuksella ja tiedolla sosiaalityöntekijä tai sosiaalijohtaja lähtee neuvomaan työlain säädäntöä joka jo laajudeltaan vaati lakimieheltäkin koulutusta nimenomaan työlainsäädäntöön ja siihen liittyviin lakeihin kuten esim työtapaturmalakiin.Työnantajan vastuu,velvollisuus mutta myös samalla työnantajan suoja on huolehtia kaikista työnantajan velvollisuuksista kuten työvuorolistoista.Toki työnantaja voi sen avustajalla kirjoituttaa mutta työnantajan kuuluu määritellä mitä,missä ja milloin avustaja tekee.Ihan vaan yhtenä esimerkkinä voin antaa työmatka tapaturman.Jos työvuorolistaa ei ole tehty,eikä työnantaja ole laatinut työvuorolistaa lain asettamalla tavalla,miten todistat sen että tapaturma on tapahtunut työmatkalla?miten todistat sen että olet oikeutettu työtapaturman ajalta sairausloma korvauksiin jos sinulle ei ole määritelty työvuoroja?miten työnantaja selvittää sen onko työntekijän tapaturma työajalla?Eli tämä on molempien etu,ja huolestuttavinta on se että sosiaalipuolella kukaan ei kanna tästä vastuuta,se vaan pitäisi itse tietää ja osata vaatia.

        Tämä on vaan yksi esimerkki mutta niitä on valitettavan paljon muitakin,toivottavasti edes joku saa tästä vinkin,ja vaatii,siis vaatii että ne listat tehdään ja ottaa itselle myös kopion.Kertokaa sitten työnantajalle miten tämä on myös hänen etu,että hän pystyy todistamaan vaadittaessa työntekijänsä työajan ettei hän joudu siitä hankaluuksiin.


      • Anonyymi

        Niin on. Kyllä vammaisista voi tehdä rikosilmoituksia. Jos lyö tai puristaa tai tekee laittomuuksia. Tämä on fakta!


      • Anonyymi
        fghfgjfg kirjoitti:

        Minulle sanoi työsopimuksen laatija, eli hoidokin kunnan sosiaalijohtaja, työtunneista, että sovitut tunnit ovat ehdoton maksimi. Avustajia oli toinenkin. Hän oli ollut työssä jo yli vuoden, eikä hän ollut koskaan käyttänyt täysiä tuntejaan, eli 'ei ollut ollut mitään ongelmia', kertoi sosiaalijohtaja. Hoidokki itse sitten kertoi, mihin aikaan halusi minun tulevan töihin seuraavana päivänä. Päivän mittaan sain kuulla, milloin työpäivä oli lopussa - yleensä vähintään kaksi tuntia lyhempi kuin sopimuksessa sanottiin. Jos taas olisin omalla päätökselläni tullut paria tuntia määrättyä myöhemmin, tai lähtenyt aikaisemmin, olisi närkästynyt hoidokki varmaan tivannut sosiaalitoimistosta, miksi tällainen peli sallitaan. Mistään työvuorolistoista voin vain haaveilla.

        Yhdellä avustettavalla oli selkeä tuntilista,toisella ei mitään.


      • Anonyymi
        työsuhteenosapuolet kirjoitti:

        Aivan totta,tämäkin on vaan sellainen asia jota ei edes kunnan puolesta infomoida saatika neuvota.Työsopimuksessa oleva työtunti määrä on sitova,eli työntekijän tulee saada aina sopimuksessa oleva työtunti määrä.Työvuoro listat on myös tehtävä ennakolta eikä niiden muuttaminen käy pelkästään työnantajan yksi puolisella päätöksellä.Täytyy sanoa että missään muussa alassa ja ammatissa ei ole niin paljon väärää tietoa liikkeellä kuin tässä ammatissa

        Niin. Ei ihme, ettei löydy pian avustajia.


    • Anonyymi

      Onko kenellään kokemusta :

      Minä olen ollut henkilökohtaisena avustajana reilun vuoden , joka perjantai.

      Onko minulle kertynyt lomaa? Entäpä lomarahaa?

      Olen raskaana ja minun äitiysloma alkaa 22.6.2020.
      Työnantaja sanoi kuitenkin 4.6.2020 että huomenna 5.6.2020 on viimeinen työpäivä. Voiko näin tehdä?

      Pitäisikö saada palkkaa ainakin 2 perjantaita vielä? Kun ennenkin olen tehnyt perjantait töitä.

      Entä tämä lomapalkka ja lomaraha? Pitäisi maksaa äitiysloman ajalta myös vähän?
      Työsopimus on toistaiseksi voimassa oleva.

    • Anonyymi

      nosto

    • Anonyymi

      Syytely linjastoon työt henkilö-kohtainen avustaa,ja liftaa tekojen kyytiin, sanoo sinne vaan rekkojen väliin kysymään kyytiä,ja soitellaan muista hyvä paha puhe soittoja,on muille Haapajärvi K rekka auki dyytärn nyt Dr syytetty tekee noin ja noin .
      Itämainen tanssi, Eija Kivelä ryhmä joka tientousrlla puolella välillä ajaa ja kiitosta Lidl markkinoinin tohtorin gatulka tekee Haapajärvi erityispitkä Rekka 2023

      • Anonyymi

        Otitko lääkkeet vai liikaa?


    • Anonyymi

      Oma sisäisyys Tölli jätä tärinät pois,pisti koodi pariskunnat yhdisty omaasi

    • Anonyymi

      Kyllä kannattaa aloittaa henkilökohtaisena avustajana koska työsopparissa on työtunnit ja vaikka et tee niitä työtunteja sinulle kuuluu maksaa palkka. Siis jos sopparissa on viikkotyötunniksi merkitty 20 tuntia ja teet vain10 tuntia, avustettava ei tarvitse sinua, silti sinulle maksetaan 20 tunnin palkka vaikka olet kotona!!!

      • Anonyymi

        Kuule ei mee ihan niin tollo. Mistä lie keksit tommosta valhetta.


      • Anonyymi

        Ei kuule ihan niin mene ,ei takuulla makseta!


    • Anonyymi

      Minulla ei ollut mitään terveystarkastuksia eikä ole ollut koko aikana,olen ollut kolme vuotta samalla firmalla. tulee vaan viestinä asiakkaiden nimiä ja osoitteita että mene tuonne. Aina ei edes tarkkoja tuntimääriä ja sitten olen tehnytkin liikaa kuulema.

      • Anonyymi

        Firmat lupaavat ensin työnhakumainoksissaan hienosti kaikenlaisia etuja yms. työntekijälle. Mutta todellisuudessa sitä työtä tehdessä, käytäntö aivan jotain muuta... :(


    • Anonyymi

      Vammaiset voisi pistää palvelutaloon.

    • Anonyymi

      Mulla alkoi avustettava pitää minua psykiatrina,vaikka toimenkuvani on avustaa päivittäisissä asioissa,kuten ruokailu,liikunta jne. Kuuluuko avustettavan kuluttqq avustaja henkisesti loppuun puhumalla ongelmistaan ja valittamalla sitä kun hän on vammainen ja elämä on vaikeaa? Minulla ei ainakaan pää kestä. Muut asiat kyllä sujuu.

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1575
    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1214
    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1137
    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1046
    5. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      995
    6. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      987
    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      902
    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      890
    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      734
    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      680
    Aihe