Välilevyn pullistuma

Kiitos kaikille vastauksista. Juttelin lääkärin kanssa ja päätettiin että leikataan. Ei päivystys kiireellisenä mutta heti seuraava kiirreellisyys luokka. Leikkauspäivä on nyt 7.5.2010. Onneksi sai ajan noinkin nopeasti.

Voin tänne kirjoitella kuinka leikkaus sujui ja miten pärjäilen, jos vaikkapa joku vastaavanlaiseen tilanteeseen joutuva/joutunut eksyy tälle palstalle.

Hyvää kevättä kaikille!

Ahistaa kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Juttelin lääkärin kanssa ja päätettiin että leikataan. Ei päivystys kiireellisenä mutta heti seuraava kiirreellisyys luokka. Leikkauspäivä on nyt 7.5.2010. Onneksi sai ajan noinkin nopeasti.

Voin tänne kirjoitella kuinka leikkaus sujui ja miten pärjäilen, jos vaikkapa joku vastaavanlaiseen tilanteeseen joutuva/joutunut eksyy tälle palstalle.

Hyvää kevättä kaikille!

Lue lisää

Siitä on 5 vuotta kun itselläni tuli pullistuma 5-väliin ja repeämä toiseen väliin kaatumisen seurauksena.
Vaikka olin tod kipeä ja suolen kanssakin oli ongelmia ja pissa ei tahtonut pelata silti jäätiin seuraamaan vaan..
Kipupolilla olin 2 vuotta asiakkaana ja kuntoutusta alusta . Menin vaan huonommaksi ja huonommaksi mutta kokoaika sanottiin et seurataan vielä ja olisi pitänyt leikata 3 kk-n sisällä jos leikataan.

No nyt on mennyt 5 vuotta, siitä 1,5 v olen ollut aikaajoin paremmassa kunnossa. Lääkkeitä syön loppuiän, sillä sinne jäi hermovaurio minulle 5-väliin. Olin katkera aikani ettei tehty leikkausta ajoissa mutta nyt olen tod tyytyväinen siihen että jäätiin odottamaan koska leikkauksessa olisi voinut tulla vielä isompiakin hermovaurioita. Itselleni sanoi jokainen lääkäri että kun leikataan niin voi tulla arpikudosta joka painaa hermoa ja taas sitä joudutaan leikkaamaan.

Työkyky meni niin että omaan ammattiini en enää voinut palata, siirryin ihan erihommiin. On hyviä kausia, on niitä huonompia kausia. Ota ja tiedä, onko leikkaus hyväksi vai pahaksi.
Luota omaan lääkäriisi jos hän on sitä mieltä et leikataan niin mene. Loppuu ainakin nopeampaa kivut jos onnistuu kerralla ja saat avun.

Sen voin sinulle sanoa että tämän kanssa on vain opittava elämään. Oli leikattu selkä tai ei mutta kerran resu= aina resu!!!

Tsemppiä sulle, tiedän mitä on olla loppuiän hermokivusta kärsivä ihminen...

L4-5 kirjoitti:

Siitä on 5 vuotta kun itselläni tuli pullistuma 5-väliin ja repeämä toiseen väliin kaatumisen seurauksena.
Vaikka olin tod kipeä ja suolen kanssakin oli ongelmia ja pissa ei tahtonut pelata silti jäätiin seuraamaan vaan..
Kipupolilla olin 2 vuotta asiakkaana ja kuntoutusta alusta . Menin vaan huonommaksi ja huonommaksi mutta kokoaika sanottiin et seurataan vielä ja olisi pitänyt leikata 3 kk-n sisällä jos leikataan.

No nyt on mennyt 5 vuotta, siitä 1,5 v olen ollut aikaajoin paremmassa kunnossa. Lääkkeitä syön loppuiän, sillä sinne jäi hermovaurio minulle 5-väliin. Olin katkera aikani ettei tehty leikkausta ajoissa mutta nyt olen tod tyytyväinen siihen että jäätiin odottamaan koska leikkauksessa olisi voinut tulla vielä isompiakin hermovaurioita. Itselleni sanoi jokainen lääkäri että kun leikataan niin voi tulla arpikudosta joka painaa hermoa ja taas sitä joudutaan leikkaamaan.

Työkyky meni niin että omaan ammattiini en enää voinut palata, siirryin ihan erihommiin. On hyviä kausia, on niitä huonompia kausia. Ota ja tiedä, onko leikkaus hyväksi vai pahaksi.
Luota omaan lääkäriisi jos hän on sitä mieltä et leikataan niin mene. Loppuu ainakin nopeampaa kivut jos onnistuu kerralla ja saat avun.

Sen voin sinulle sanoa että tämän kanssa on vain opittava elämään. Oli leikattu selkä tai ei mutta kerran resu= aina resu!!!

Tsemppiä sulle, tiedän mitä on olla loppuiän hermokivusta kärsivä ihminen...

Lue lisää

mitä tiedän. Itselläni on selkäydinsairaus jossa oireina sekä tunnottomuus, puutuminen ja sitten nämä hermokivut. Kivun voi laukaista esim yskiminen ja sitä tuntemusta ei voi sanoin kuvata. Kipulääkkeet auttavat vain jatkuvaan jomotuskipuu mutta noita sähköiskunomaisia kipuja lääkitys ei ole vähentänyt. Kumartelut sekä muut äkilliset liikkeet tekevät kipua myös. Itselleni tehdään leikkaus jonka tarkoituksena on tehdä selkäytimeen lisää tilaa hermopuristuksen vähentämiseksi. Lääkärit ovat kuitenkin sanoneet, että leikkaus ei välttämättä poista jo olemassa olevia kipuja, koska hermovauriota on jo tapahtunut.

kyllä on raastavinta kirjoitti:

mitä tiedän. Itselläni on selkäydinsairaus jossa oireina sekä tunnottomuus, puutuminen ja sitten nämä hermokivut. Kivun voi laukaista esim yskiminen ja sitä tuntemusta ei voi sanoin kuvata. Kipulääkkeet auttavat vain jatkuvaan jomotuskipuu mutta noita sähköiskunomaisia kipuja lääkitys ei ole vähentänyt. Kumartelut sekä muut äkilliset liikkeet tekevät kipua myös. Itselleni tehdään leikkaus jonka tarkoituksena on tehdä selkäytimeen lisää tilaa hermopuristuksen vähentämiseksi. Lääkärit ovat kuitenkin sanoneet, että leikkaus ei välttämättä poista jo olemassa olevia kipuja, koska hermovauriota on jo tapahtunut.

Lue lisää

Minulta leikattiin pullistuma 2001.
Kärsin siitä monta vuotta, se tuli ja meni.. Olin kuntoutuksessakin jo 1993 koska sitä ei haluttu leikata. Pärjäsin selkäni kanssa melkohyvin, ihan tuonne 1996 asti kunnes sitten ajoin kolarin jolloin tilanne paheni.
Eikä sitä leikattu silloinkaan heti, taistelin monta vuotta, viimeiset kaksi vuotta kävelin kyynärsauvojen avulla ja olin pitkiä aikoja sairaslomalla. Syksyllä 2001 sanoi kirurgi viimein että tämä on ihan pakko leikata.
Leikkaus meni hyvin ja toivuin siitä. Mutta pitkä sairastaminen jätti jälkensä. Selässä ja niskassani on muitakin vaurioita osaksi johtuen autokolarista.
Lonkkaniveleni on myöskin jouduttu vaihtamaan 2003 ja 20004.

Toissa kesänä sitten sattu että istahdin eräänä maanantiaamuna huolimattomasti vessanpytylle ja tunsin kuinka oikeassa reidessä nykäsi lujaa. Enkä pystynyt nouseen jalan päälle. Jouduin soittamaan ambulanssin.
Sain morfiinia suoneen jotta pystyivät siirtämään minua. MAgneettikuvissa näkyi iso pullistuma oikealle puolen 4-5 välilevyn välivvä ristiselässä. Aikasempi leikattu oli vasemmalle puolen.

Minulle nousi kuitenkin korkea kuume ja aloin saamaan kuumehorkkia joten minua ei voitu leikata. Tulehdusarvot huiteli 119. Käsivarsi jossa neula oli turposi aivan muodottomaksi.

Luulin jo että nyt tämä tyttö lähtee tästä maailmasta kunnes sitten eräs lääkäri ymmräsi ottaa oikeat kokeet ja sain oikean penisillin jota kuitenkaan ei voitu laittaa suoneen suoraan tulehtuneen käden vuoksi.
Meni kaksi viikkoa että se verenmyrkytys saatiin aisoihin ja sinä aikana tyynty myös selkä.
en ensin pystynyt käveleen ollenkaan mutta sairaalasta kävelin ulos omin jaloin. Ilman leikkausta. Olinhan levännyt kaksi viikkoa.

Selkäni muistuttaa minua päivittäin mutta yritän elää niin että ei enää tarvis leikata.
Minut on aina leikattu nukutuksessa.

Olen työelämässä. JA nautin elämästäni voimieni ja kuntoni mukaan.

Moi taas

To. 6.5.2010 oli sitten leikkaus. Menin sisään Jorviin aamulla klo. 7.00 kun näin pyysivät. Huonetoveri vietiin ensin leikkaukseen n. 7.30 ja ajattelin että pääsen itse suht nopeasti leikattavaksi. Toisin kävi. Sain esilääkityksen (Diapam) klo. 9.00 ja ajattelin että kohta varmaan pääsen leikattavaksi. Jännitti ihan hirveästi ja Diapam rauhoitti mukavasti. Mutta aika kului ja esilääkityksen vaikutus hävisi.

Vasta klo. 12.45 minut kiikutettiin heräämöön jossa tehtiin leikkausvalmistelut, eli elektrodit rintaan ja verenpainemittari käteen. Verenpaineet huiteli suht korkealla, suurin syy tähän oli se että jännitin aivan kauheasti. Olisi toinen Diapam ollut aikaisemmin paikallaan mutta silloin osastohoitaja totesi että en tarvitse koska kohta kuitenkin nukutetaan. Klo. 13.15 vietiin leikkaussaliin jossa laitettiin vielä unensyvyysanturi otsaan ja ohimoon. Leikkaussaliporukka kävi vielä toimenpiteet ym. läpi ja sitten naamani yläpuolelle laitettiin happinaamari joka ei koskettanut kasvoja.

Anestesialääkäri sanoi että hengitä pari kertaa syvään, jonka jälkeen alkaa pikkuhiljaa väsyttää. Hengitin pari kertaa syvään, jonka jälkeen alkoi väsyttämään ja totesin lekurille että nyt tuntuu jotain. Heti tämän jälkeen vintti pimeni.

Seuraavaksi heräsinkin sitten heräämössä. Kurkku oli pikkasen kipeä, ääni oli todella käheä ja alahuuli oli oikealta puolelta ruvella. Ilmeisesti oli ollut putki suussa/kurkussa ja sillee. Muutaman tunnin heräämössä olon jälkeen minut siirrettiin osastolle. n. klo. 17 jossa sain pikkasen vettä ja mehua juodakseni. Iltapalaa en saanut oksennusriskin takia. Seuraavan kerran sain ruokaa vasta seuravana aamuna, oli pikkasen nälkä kun olin ollut ilman ruokaa jo 36 tuntia!

Minulle oli myös leikkauksessa laitettu ns. dreeni selkään, eli eräänlainen "hukkaputki" jota pitkin leikkaushaavasta vuotanut pieni määrä verta valui pussiin. Tämä poistettiin seuraavana aamuna. Vieruskaverilla, jolle tehtiin sama operaatio, ei tällaista ollut koska hänen haavansa ei vuotanut.

Olosuhteisiin nähden olo oli suht hyvä osastolle päästyäni. Ei ollut päänsärkyä eikä pahaa oloa niinkuin olin joiltain vastaavanlaisen operaation läpikäyneiltä kuullut. Hoitajat kiikuttivat kipulääkitystä joka muodossa. Oli tablettia, kapselia, nestemäistä suun kautta (joka oli todella pahaa) ja tippapussikamaa. Yhdessä vaiheessa oli pikkasen huono olo, mutta se lähti itsestään yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Olisin päässyt kotiin jo heti seuraavana päivänä sillä kivut olivat hallinnassa ja pystyin melko hyvin kävelemään. Minulla oli kuitenkin vaikeuksia saada ulostetta tulemaan joten päätin että jään varmuuden vuoksi vielä yhdeksi yöksi osastolle jossa kuitenkin on apu ja lääkitys ym. lähellä ja heti saatavilla. La. 8.5. n. klo. 12.30 lähdin sitten vaimon kyydillä kotiin.

Nyt on muutama päivä leikkauksesta ja olo on melkolailla hyvä. Ei ole hermopinteestä johtuvaa kipua, selkäkipua toki on mutta onhan tuota selkää aika paljon ronkittukin. Syön kahta eri lääkettä, Panacodia sekä Arcoxiaa särkyyn. Olen jo pikkasen jumpannut selkää saamieni ohjeiden mukaan, ja tuntuu että parempaan päin ollaan menossa.

Voin kirjoittaa tänne taas vähän ajan päästä että kuinka kuntoutus etenee, niin asiasta kiinnostuneet voivat siitä sitten lukea.

Toivottavasti tästä "tarinasta" on apua jollekin joka painii vastaavanlaisen tilanteen kanssa. Itse olen ainakin toistaiseksi sitä mieltä että leikkaus oli kohdallani oikea ratkaisu. Katsotaan mikä selän tilanne on lähitulevaisuudessa.

Hyvää kesänalkua kaikille!

Ahistaa nimimerkillä kirjoittaneelle suuret kiitokset. Olen itse 25vuotias, ja selkä on vaivannut jo vuodesta 2005 asti. Tämä kipu alkoi kun odotin esikoistani ja ilmeisesti eteen tullut paino ja joku väärä liike teki sen että selkä kivut alkoi alaselässä. Issias vaivoja, jalat lähti alta, ja kun istui pitkään niin hyvä että enään liikkeelle pääsi. selkä on aina välillä ollut oireeton, ja taas jostain rasituksesta uudestaan tullut kipeäksi ja olen ollut pitkillä sairauslomilla paljon, ja lääkkeitä joudun aina kipukausina syömään ihan liikaa.
lukemattomilla lääkärikäynneilläni yritin aina sanoa lääkäreille että tiedän melko varmasti että minulla on välilevyn pullistuma alimmassa selkänikamassa ennen ristinikamaa, ja pyysin lähetettä magneettiin, sitä kuitenkaan saamatta. Aina sanottiin että hoidetaan kivut ensin pois lääkkeillä. Kävin fysioterapioissa, ortopedilla, salilla jumppasin vatsa ja sekälihaksia fysioterapeutin ohjeiden mukaan ja käytin tukivyötä. Mikään ei auttanut
Vuosi sitten helmikuussa pääsin vihdoin työterveyden kautta mehiläiseen magneettikuvaan, ja löydöksenä oli kookas pullistuma juuri tuossa L5/S1 välissä, aiheuttaen hermopinteen. Hoitona jatkettiin taas lääkkeitä ja kuntoutusta. Vuosi meni oireillen vaihtelevasti.
Nyt kuitenkin 1,5 viikkoa sitten selkä tuli taas kipeäksi, en pystynyt kävelemään kun vaappuen puolelta toiselle. Jalkoihin alkoi tulemaan reisiin ja pohkeisiin sähköiskun tuntuisia tällejä. Tramalia taas iltapalaksi ja itkua silti tuhersin useamman tunnin. Kun yritin nukkua niin silloin huomasin että jalat alkoi menemään tunnottomiksi, ja varpaat kylmiksi. polvet särki ja niitä kuumotti ja sen lisäksi jalkoihin alko tulemaan sellaisia lihas nykimisiä (vähän niin kuin elonhiiri silmässä). Koskaan aikaisemmin 6vuoden aikana ei ole jaloista tunto lähtenyt eikä tullut noita sähköiskuja ja nykimisä. Tuosta säikähtäneenä lähdin yöllä tk: päivystykseen jossa mulle annettiin YKSI KETORINI ja käskettiin painumaan kotiin. Kivut jatkuivat ja torstaina sairaalan ensiapuun ja sieltä sain lähetteen uuteen magneettiin ja pääsin kuvaan samana päivänä. illalla lähettivät kotiin ja sanoivat laittaneensa lähetteen ortopedille, mutta kun mulla on kestänyt vaiva jo yli 6vuotta, niin ei kuulemma ole mitään syytä laittaa kiireellisenä ja ajan saanti voi viedä useamman kuukauden.
No sieltä ortopedian osastolta kuitenkin soitettiintoissapäivänä ja kertoi että lääkäri oli katsonut kuvat ja lähetteen ja halusi mimnut sinne jo torstaina. Eli ilmeisesti ortopedi kuitenkin koki asiani kiireellisemmäksi kun päivystyksen lääkäri. eli sairaalaan hakeutumisesta viikon sisällä sain magneetin ja ortopedin. Nyt sitten odotan huomista ortopedin aikaa.
Haluaisin leikkausken koska tämä on kestänyt jo niin toivottomanb kauan ja tämän hetkinen tilanne selässä on aivan sama kun vuosi sitten, eli luultavasti ei ole edes itse häviämässä sieltä mihinkään tuo pullistuma.
Pomokin jo pelottelee että ei voi pitää minua töissä enää kauaa jos ei tätä selkää leikata, hänkin tietää että kaikki on jo kokeiltu.

vaikea pyörittää arkea kahden lapsen kanssa, hoitaa koti ja vielä työt kun selkä on totaallisen PASKA!!!

pelkään myös että onko nämä hermo säryt ja nykimiset ym pysyviä vikoja mihin ei enään mikään auta.

Niin ja minkä kokoisia teidän pullistumat on olleet? Eli siis minkäkokoinwen luokitellaan kookkaaksi?

täysin kypsä!!! kirjoitti:

Ahistaa nimimerkillä kirjoittaneelle suuret kiitokset. Olen itse 25vuotias, ja selkä on vaivannut jo vuodesta 2005 asti. Tämä kipu alkoi kun odotin esikoistani ja ilmeisesti eteen tullut paino ja joku väärä liike teki sen että selkä kivut alkoi alaselässä. Issias vaivoja, jalat lähti alta, ja kun istui pitkään niin hyvä että enään liikkeelle pääsi. selkä on aina välillä ollut oireeton, ja taas jostain rasituksesta uudestaan tullut kipeäksi ja olen ollut pitkillä sairauslomilla paljon, ja lääkkeitä joudun aina kipukausina syömään ihan liikaa.
lukemattomilla lääkärikäynneilläni yritin aina sanoa lääkäreille että tiedän melko varmasti että minulla on välilevyn pullistuma alimmassa selkänikamassa ennen ristinikamaa, ja pyysin lähetettä magneettiin, sitä kuitenkaan saamatta. Aina sanottiin että hoidetaan kivut ensin pois lääkkeillä. Kävin fysioterapioissa, ortopedilla, salilla jumppasin vatsa ja sekälihaksia fysioterapeutin ohjeiden mukaan ja käytin tukivyötä. Mikään ei auttanut
Vuosi sitten helmikuussa pääsin vihdoin työterveyden kautta mehiläiseen magneettikuvaan, ja löydöksenä oli kookas pullistuma juuri tuossa L5/S1 välissä, aiheuttaen hermopinteen. Hoitona jatkettiin taas lääkkeitä ja kuntoutusta. Vuosi meni oireillen vaihtelevasti.
Nyt kuitenkin 1,5 viikkoa sitten selkä tuli taas kipeäksi, en pystynyt kävelemään kun vaappuen puolelta toiselle. Jalkoihin alkoi tulemaan reisiin ja pohkeisiin sähköiskun tuntuisia tällejä. Tramalia taas iltapalaksi ja itkua silti tuhersin useamman tunnin. Kun yritin nukkua niin silloin huomasin että jalat alkoi menemään tunnottomiksi, ja varpaat kylmiksi. polvet särki ja niitä kuumotti ja sen lisäksi jalkoihin alko tulemaan sellaisia lihas nykimisiä (vähän niin kuin elonhiiri silmässä). Koskaan aikaisemmin 6vuoden aikana ei ole jaloista tunto lähtenyt eikä tullut noita sähköiskuja ja nykimisä. Tuosta säikähtäneenä lähdin yöllä tk: päivystykseen jossa mulle annettiin YKSI KETORINI ja käskettiin painumaan kotiin. Kivut jatkuivat ja torstaina sairaalan ensiapuun ja sieltä sain lähetteen uuteen magneettiin ja pääsin kuvaan samana päivänä. illalla lähettivät kotiin ja sanoivat laittaneensa lähetteen ortopedille, mutta kun mulla on kestänyt vaiva jo yli 6vuotta, niin ei kuulemma ole mitään syytä laittaa kiireellisenä ja ajan saanti voi viedä useamman kuukauden.
No sieltä ortopedian osastolta kuitenkin soitettiintoissapäivänä ja kertoi että lääkäri oli katsonut kuvat ja lähetteen ja halusi mimnut sinne jo torstaina. Eli ilmeisesti ortopedi kuitenkin koki asiani kiireellisemmäksi kun päivystyksen lääkäri. eli sairaalaan hakeutumisesta viikon sisällä sain magneetin ja ortopedin. Nyt sitten odotan huomista ortopedin aikaa.
Haluaisin leikkausken koska tämä on kestänyt jo niin toivottomanb kauan ja tämän hetkinen tilanne selässä on aivan sama kun vuosi sitten, eli luultavasti ei ole edes itse häviämässä sieltä mihinkään tuo pullistuma.
Pomokin jo pelottelee että ei voi pitää minua töissä enää kauaa jos ei tätä selkää leikata, hänkin tietää että kaikki on jo kokeiltu.

vaikea pyörittää arkea kahden lapsen kanssa, hoitaa koti ja vielä työt kun selkä on totaallisen PASKA!!!

pelkään myös että onko nämä hermo säryt ja nykimiset ym pysyviä vikoja mihin ei enään mikään auta.

Niin ja minkä kokoisia teidän pullistumat on olleet? Eli siis minkäkokoinwen luokitellaan kookkaaksi?

Lue lisää

Jos olet Etelä-Suomesta, voit tulla meille Neurokirurgian klinikkaan hoitoon ja leikkaukseen, olemme suurin selkäkirurgian yksikkö yli tuhannella leikkauksella vuodessa. Osaamme kaikki leikkaukset hyvin ja turvallisesti.