Kokemuksia silikonien poiston jälkeen

kärpäslätkätkö?

Hei, onko kellään jakaa kokemuksia millaiset rinnat ovat kun silikonit on poistettu kokonaan? Ovat olleet lihaksen alla?

83

7824

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hopeless woman

      Riippuu minkälaiset sun rinnat on ollut alunperin, iästäsi sekä kuinka kauan ja minkäkokoiset implantit on ollut. Jos sulla oli lähtökohta pieni kiinteä, olet edelleen nuori ja maltilliset implantit olleet, voi tulos olla ihan hyväkin. Kääntäen, jos ollut isot implantit pitkään ja ikääkin on, ja rinnat ehkä alunperinkin riiputtaneet, voi lopputulos olla aika kauhea.

      Itsellä oli alunperin pienet ja kiinteät, implantit oli 7 v lihaksen päällä ja otin pois viime vuonna kun yksinkertaisesti kyllästyin olemaan feikki. Samalla tehtiin rasvansiirto joka vielä uusittiinkin myöhemmin. Ei paljon ole auttanut, nämä on nyt kamalat tyhjät pussit ja nyt harkitsen uusia implantteja kun nämä on nyt niin hirveät... Hirveästi palanut rahaa ja lopputulos ihan järkky. Miettikää kahteen kertaan a) ennenkuin laitatte implantit ja b) ennen kuin otatte ne pois!

      • kärpäskätkätkö

        vastauksestasi. Minulla oli alunperin pienehköt rinnat ja laitettiin pienehköt implantit, nyt iän myötä alkaneet kyllästyttämään kun ikä alkaa näkymään kropassa muuten ja tuntuu että lievää kapseloitumistakin on. Lääkäri ehdotti (kuulemma pienimmät mitä on) uusia implantteja mutta ne tuntui kovin suurille, yli 200ml. Mietityttää kovin jos rinnat on ihan patalaput tuon poiston jälkeen...


      • b75/200c
        kärpäskätkätkö kirjoitti:

        vastauksestasi. Minulla oli alunperin pienehköt rinnat ja laitettiin pienehköt implantit, nyt iän myötä alkaneet kyllästyttämään kun ikä alkaa näkymään kropassa muuten ja tuntuu että lievää kapseloitumistakin on. Lääkäri ehdotti (kuulemma pienimmät mitä on) uusia implantteja mutta ne tuntui kovin suurille, yli 200ml. Mietityttää kovin jos rinnat on ihan patalaput tuon poiston jälkeen...

        Minä taas kävin juttelemassa plastiikkakirurgin kanssa poistosta ja tulin toisiin ajatuksiin eli ei poistettu. Sanoi että suuri ellei suurin osa laittaa myöhemmin uudet implantit kun ei kestä mitä jäi jäljelle. Kuulemma siinä on kaksi ongelmaa, toinen on nahan venyminen ja toinen se että rintarauhaskudos jonkin verran aina surkastuu implantin takia, niin että lopputulos on poiston jälkeen käytännössä aina huonompi kuin ennen niiden laittoa. Siis tyhjempi.
        On alkanut ketuttaa kun piti nuorena ne implantit laittaa, nyt kolmekymppisenä minulle riittäisi hyvin ne A-kupit jotka silloin oli, mieluummin kuin nämä B-kupin implanttirinnat. Mutta jos poistan on jäljellä lähinnä ryppyiset nahat eli ei oikein houkuta.


      • kärpäslätkätkö
        b75/200c kirjoitti:

        Minä taas kävin juttelemassa plastiikkakirurgin kanssa poistosta ja tulin toisiin ajatuksiin eli ei poistettu. Sanoi että suuri ellei suurin osa laittaa myöhemmin uudet implantit kun ei kestä mitä jäi jäljelle. Kuulemma siinä on kaksi ongelmaa, toinen on nahan venyminen ja toinen se että rintarauhaskudos jonkin verran aina surkastuu implantin takia, niin että lopputulos on poiston jälkeen käytännössä aina huonompi kuin ennen niiden laittoa. Siis tyhjempi.
        On alkanut ketuttaa kun piti nuorena ne implantit laittaa, nyt kolmekymppisenä minulle riittäisi hyvin ne A-kupit jotka silloin oli, mieluummin kuin nämä B-kupin implanttirinnat. Mutta jos poistan on jäljellä lähinnä ryppyiset nahat eli ei oikein houkuta.

        jnkl "ketunkuonot" on odotettavissa jos kokonaan poistaa. Sama juttu että olisi voinut jättää aikanaan laittamatta, ei koskaan ole ollut ihan sen näköinen että ovat luonnoliset rinnat vaikka kovasti olen pitänyt näistä C-kupeista (oman A-kupin jälkeen), mutta sanotaan mitä sanotaan niin kyllä se näkee ettei ole omat rinnat:( Täytyy nyt miettiä sitten jos laittaa kuitenkin uudet implantit. Huoks.


      • åååooo
        b75/200c kirjoitti:

        Minä taas kävin juttelemassa plastiikkakirurgin kanssa poistosta ja tulin toisiin ajatuksiin eli ei poistettu. Sanoi että suuri ellei suurin osa laittaa myöhemmin uudet implantit kun ei kestä mitä jäi jäljelle. Kuulemma siinä on kaksi ongelmaa, toinen on nahan venyminen ja toinen se että rintarauhaskudos jonkin verran aina surkastuu implantin takia, niin että lopputulos on poiston jälkeen käytännössä aina huonompi kuin ennen niiden laittoa. Siis tyhjempi.
        On alkanut ketuttaa kun piti nuorena ne implantit laittaa, nyt kolmekymppisenä minulle riittäisi hyvin ne A-kupit jotka silloin oli, mieluummin kuin nämä B-kupin implanttirinnat. Mutta jos poistan on jäljellä lähinnä ryppyiset nahat eli ei oikein houkuta.

        Tänään oli musictv:n sarjassa "i hate my plastic surgery " (vai mikä lie) jaksossa nainen joka poisti implantit jatkuvien terveyshaittojen vuoksi. Terveyshaitat lähtivät samalla kun implantit ja eivät ne rinnat kovin kamalat olleet. Pienet kylläkin. Jos rintakudos kutistuu silikoonista niin eihän sellaisia kannata ottaa. Lopulta on silikonipallo sukassa.


      • kärpäslätkätkö
        åååooo kirjoitti:

        Tänään oli musictv:n sarjassa "i hate my plastic surgery " (vai mikä lie) jaksossa nainen joka poisti implantit jatkuvien terveyshaittojen vuoksi. Terveyshaitat lähtivät samalla kun implantit ja eivät ne rinnat kovin kamalat olleet. Pienet kylläkin. Jos rintakudos kutistuu silikoonista niin eihän sellaisia kannata ottaa. Lopulta on silikonipallo sukassa.

        ilmeisesti kokeilla tuota poistoa, saahan ne silikonit laitettua uudelleen jos sille tuntuu ja näyttää ihan kamalalle. Plastiikkakirurgi sanoi ettei näistä ihan patalappuja pitäisi poiston jälkeen tulla koska nyt on vähän painoa tullut iän myötä ja ihme kyllä siitä osa rintohinkin:)) Aviomies vain sanoi että tee miten haluat, vaan kun ei ole kokemusta poistosta.
        Kiitos kun kerroit että rinnat voi myös näyttää kohtuulliselle poiston jälkeen:)


      • yhä huojentunut
        b75/200c kirjoitti:

        Minä taas kävin juttelemassa plastiikkakirurgin kanssa poistosta ja tulin toisiin ajatuksiin eli ei poistettu. Sanoi että suuri ellei suurin osa laittaa myöhemmin uudet implantit kun ei kestä mitä jäi jäljelle. Kuulemma siinä on kaksi ongelmaa, toinen on nahan venyminen ja toinen se että rintarauhaskudos jonkin verran aina surkastuu implantin takia, niin että lopputulos on poiston jälkeen käytännössä aina huonompi kuin ennen niiden laittoa. Siis tyhjempi.
        On alkanut ketuttaa kun piti nuorena ne implantit laittaa, nyt kolmekymppisenä minulle riittäisi hyvin ne A-kupit jotka silloin oli, mieluummin kuin nämä B-kupin implanttirinnat. Mutta jos poistan on jäljellä lähinnä ryppyiset nahat eli ei oikein houkuta.

        Itselläni oli silikonit noin vuoden ajan. Henkisesti elämäni kamalin vuosi. Mitään kipuja ei ollut,rinnat olivat ihan ok näköiset, maltillisen kokoiset, kukaan ei koskaan mitään huomauttanut. Mutta se paine oman pään sisällä, se oli ihan kauhea lähes alusta alkaen. Tuntui kuin olis "tuhonnut" ja vähätellyt omaa naiseuttaan ja persoonallisuuttaan noilla silikoneilla. Lähtenyt mukaan median ja kauneuskirurgia-alan luomaan kuvaan siitä, minkälainen on "oikea" nainen. Mua hävetti järjettömästi ne silikonit, vuoden tosiaan sinnittelin ja joka päivä ajattelin, että kyllä näihin kohta tottuu. Lopulta olin kuitenkin aivan rikki, pakko oli haalia rahat niiden poistamiseen, sekäänhän ei ole ilmaista. Voi luoja sitä tunnetta kun ne sai pois sisältään, harvoin on ollut niin huojentunut elämässään. Rinnat olivat aluksi veltot ja tyhjän oloiset, puolisen vuotta meni, niin näyttivät jo normaaleilta, lähes alkuperäisiltä, arvet tietysti muistona loppuelämän. Mutta huojennus oli niin suuri, että en murehtinut niiden ulkonäköä pätkääkään.

        Varmasti on paljon niitäkin, jotka oppivat olemaan sinut silikonien kanssa, sitä en epäile. Mutta toivottavasti jokainen harkitsee tosi tarkkaan niiden laittoa, riskit kuitenkin melkoiset, rahaa palaa ja "elämänlaatu" ei todellakaan välttämättä parane. Mahdollisia uusintaleikkauksia komplikaatioiden vuoksi, implanttien uusiminen joka tapauksessa edessä jossakin vaiheessa jne. Tuosta vuodesta en paljoa muuta muista kuin suunnattoman epävarmuuden, epätodellisen ja pahan olon. Miettikää, miettikää, nuoret etenkin.

        Omasta leikkauksestani on jo yli kymmenen vuotta aikaa, ja silloin ei ainakaan minua operoinut lääkäri tehnyt minkäänlaista psykologista arviota siitä, mitä todella hain leikkauksella. Juuri tätä hän on kyllä sitten julkisuudessa suureen ääneen painottanut, kuinka tärkeää on selvittää potilaan odotukset ja henkinen puoli. Todellisuus oli kyllä ihan toista, ensimmäisellä tapaamisella suoraan sovittelemaan implantteja, ainoat kysymykset henkilökunnan osalta taisivat koskea maksutapaa. Todella hirvittää näin jälkeenpäin, suuresta leikkauksesta kuitenkin kyse ja nuori tyttö sysätään tuosta vaan leikkauspöydälle. Onko meno muuttunut tuosta miksikään? Olisi mukava kuulla myös jos jollakin on ollut samaansuuntaisia kokemuksia silikoneista ja päätynyt poistamaan ne? Uteliaisuudesta olen tätäkin palstaa lukenut ja aika vähän täällä mainitaan näistä huonoista puolista ja henkisestä puolesta, ihminen on kuitenkin aika monimutkainen olento.


      • vuoksi.
        yhä huojentunut kirjoitti:

        Itselläni oli silikonit noin vuoden ajan. Henkisesti elämäni kamalin vuosi. Mitään kipuja ei ollut,rinnat olivat ihan ok näköiset, maltillisen kokoiset, kukaan ei koskaan mitään huomauttanut. Mutta se paine oman pään sisällä, se oli ihan kauhea lähes alusta alkaen. Tuntui kuin olis "tuhonnut" ja vähätellyt omaa naiseuttaan ja persoonallisuuttaan noilla silikoneilla. Lähtenyt mukaan median ja kauneuskirurgia-alan luomaan kuvaan siitä, minkälainen on "oikea" nainen. Mua hävetti järjettömästi ne silikonit, vuoden tosiaan sinnittelin ja joka päivä ajattelin, että kyllä näihin kohta tottuu. Lopulta olin kuitenkin aivan rikki, pakko oli haalia rahat niiden poistamiseen, sekäänhän ei ole ilmaista. Voi luoja sitä tunnetta kun ne sai pois sisältään, harvoin on ollut niin huojentunut elämässään. Rinnat olivat aluksi veltot ja tyhjän oloiset, puolisen vuotta meni, niin näyttivät jo normaaleilta, lähes alkuperäisiltä, arvet tietysti muistona loppuelämän. Mutta huojennus oli niin suuri, että en murehtinut niiden ulkonäköä pätkääkään.

        Varmasti on paljon niitäkin, jotka oppivat olemaan sinut silikonien kanssa, sitä en epäile. Mutta toivottavasti jokainen harkitsee tosi tarkkaan niiden laittoa, riskit kuitenkin melkoiset, rahaa palaa ja "elämänlaatu" ei todellakaan välttämättä parane. Mahdollisia uusintaleikkauksia komplikaatioiden vuoksi, implanttien uusiminen joka tapauksessa edessä jossakin vaiheessa jne. Tuosta vuodesta en paljoa muuta muista kuin suunnattoman epävarmuuden, epätodellisen ja pahan olon. Miettikää, miettikää, nuoret etenkin.

        Omasta leikkauksestani on jo yli kymmenen vuotta aikaa, ja silloin ei ainakaan minua operoinut lääkäri tehnyt minkäänlaista psykologista arviota siitä, mitä todella hain leikkauksella. Juuri tätä hän on kyllä sitten julkisuudessa suureen ääneen painottanut, kuinka tärkeää on selvittää potilaan odotukset ja henkinen puoli. Todellisuus oli kyllä ihan toista, ensimmäisellä tapaamisella suoraan sovittelemaan implantteja, ainoat kysymykset henkilökunnan osalta taisivat koskea maksutapaa. Todella hirvittää näin jälkeenpäin, suuresta leikkauksesta kuitenkin kyse ja nuori tyttö sysätään tuosta vaan leikkauspöydälle. Onko meno muuttunut tuosta miksikään? Olisi mukava kuulla myös jos jollakin on ollut samaansuuntaisia kokemuksia silikoneista ja päätynyt poistamaan ne? Uteliaisuudesta olen tätäkin palstaa lukenut ja aika vähän täällä mainitaan näistä huonoista puolista ja henkisestä puolesta, ihminen on kuitenkin aika monimutkainen olento.

        Aina silloin tällöin esitetään että kaikkiin kauneusleikkauksiin mennessä pitäisi tehdä psykologinen tutkimus. Tämä auttaisi päättelemään kestääkö potilas henkisesti tehtävän toimenpiteen ja sen seuraukset. Tuollaista erillistä tutkimusta ei tehdä, ainoastaan konsultaatiossa tulee esiin jos kysessä on täysin epäkypsä ihminen.

        Ilmeisesti kohdallasi tuollainen tutkimus olisi ollut tarpeen kun et voinut henkisesti sopeutua tehtyyn toimenpiteeseen. Tässä tapauksessa asia voitiin korjata ja tulokset olivat hyvät koska koet olevasi nyt henkisesti tasapainoinen.

        Jokainen ihminen on varmaankin tältä osin erilainen. Itselläni taas tilanne oli päinvastainen. Koin henkistäkin osattomuuden tunnetta rinnattomuudestani, en kokenut olevani kunnolla nainen. Kun sain normaalit rinnat implanteilla, se oli henkinenkin helpotus, näytinhän nyt naiselta. Ehkä syynä oli sekin että olin huomattavasti vanhempi ja ajatellut asiaa perusteellisesti.

        Noihin komplikaatioihin pitää tietenkin varautua, mutta luotin siihen että ne ovat kuitenkin harvinaisia. Nykyisin implantteja ei tarvitse vaihtaa säännöllisin välein vaan vasta jos ilmenee jotain ongelmia. Siksi en ole murehtinut asiaa joka voi olla edessä vasta useamman kymmenen vuoden kuluttua.


      • yhä huojentunut
        vuoksi. kirjoitti:

        Aina silloin tällöin esitetään että kaikkiin kauneusleikkauksiin mennessä pitäisi tehdä psykologinen tutkimus. Tämä auttaisi päättelemään kestääkö potilas henkisesti tehtävän toimenpiteen ja sen seuraukset. Tuollaista erillistä tutkimusta ei tehdä, ainoastaan konsultaatiossa tulee esiin jos kysessä on täysin epäkypsä ihminen.

        Ilmeisesti kohdallasi tuollainen tutkimus olisi ollut tarpeen kun et voinut henkisesti sopeutua tehtyyn toimenpiteeseen. Tässä tapauksessa asia voitiin korjata ja tulokset olivat hyvät koska koet olevasi nyt henkisesti tasapainoinen.

        Jokainen ihminen on varmaankin tältä osin erilainen. Itselläni taas tilanne oli päinvastainen. Koin henkistäkin osattomuuden tunnetta rinnattomuudestani, en kokenut olevani kunnolla nainen. Kun sain normaalit rinnat implanteilla, se oli henkinenkin helpotus, näytinhän nyt naiselta. Ehkä syynä oli sekin että olin huomattavasti vanhempi ja ajatellut asiaa perusteellisesti.

        Noihin komplikaatioihin pitää tietenkin varautua, mutta luotin siihen että ne ovat kuitenkin harvinaisia. Nykyisin implantteja ei tarvitse vaihtaa säännöllisin välein vaan vasta jos ilmenee jotain ongelmia. Siksi en ole murehtinut asiaa joka voi olla edessä vasta useamman kymmenen vuoden kuluttua.

        Noinhan se minullakin alunperin meni - en kokenut olevani nainen. Päässä jyskytti vain päivittäin, että suuremmat rinnat on saatava, siitä se oikea elämä alkaa. Elämä naisena. Ei alkanut, eikä olo helpottunut. Sinulla helpotti, hyvä niin, olen iloinen puolestasi, vilpittömästi. Juuri niinkuin kirjoitat, jokainen on erilainen tässäkin suhteessa.

        Minä en tuntenut itseäni yhtään enemmän naiseksi, korkeintaan typeräksi. Hirveän paljon aloin kiinnittää huomiota pienirintaisiin naisiin, enkä kyllä koskaan ajatellut, että he olisivat jotenkin vähemmän naisia kun minä. Päinvastoin. Jotenkin sen järjettömyyden tajusi vasta sitten kun ne silikonit oli siellä omassa rintakehässä.

        Kyllähän kauneuskirurgia on ihan rinnastettavissa kosmetiikkateollisuuteen, molemmissa tahkotaan suunnattomat summat rahaa ihmisten epävarmuudella. Sitäkin olen miettinyt, että mikä olisi rintojen suurentamista vastaava operaatio miehillä. Ei minusta niinkään mitkään peniksenpidennykset vaan vaikkapa hartiat, niitähän monet naiset pitävät miehekkyyden merkkinä, raamikkuutta. Herättäisiköhän se ihmiset kyseenalaistamaan kauneuskirurgian, etenkin siis naisten tarpeen suurentaa rintojaan tai muokata huuliaan, jos miehet samassa määrin alkaisivat hankkia hartiaimplantteja kuin naiset rintaimplantteja? Ajatuskin hymyilyttää ja itkettää, vaikka onhan noita jo miehellekin tarjolla yhtä sun toista implanttia, mutta silti.

        En todellakaan halua loukata tai väheksyä kenenkään kokemuksia näillä jaaritteluillani, minusta vain olisi hirveän tärkeää, että leikkauksia suunnittelevat nuoret saisivat luettavakseen erilaisia kokemuksia. Niillä leikkauksilla kun voi olla todella suuria vaikutuksia vuosiksi eteenpäin. Voi olla, että leikkauksen jälkeen ei koekaan olevansa yhtään sen hyväksyttävämpi kuin ennen leikkausta, jopa päinvastoin. Tavallaan ojasta allikkoon, ja kuinka paljon sitten itse kunkin psyyke kestää, etenkään nuoren ihmisen.


      • aidoksi itsekseen
        yhä huojentunut kirjoitti:

        Noinhan se minullakin alunperin meni - en kokenut olevani nainen. Päässä jyskytti vain päivittäin, että suuremmat rinnat on saatava, siitä se oikea elämä alkaa. Elämä naisena. Ei alkanut, eikä olo helpottunut. Sinulla helpotti, hyvä niin, olen iloinen puolestasi, vilpittömästi. Juuri niinkuin kirjoitat, jokainen on erilainen tässäkin suhteessa.

        Minä en tuntenut itseäni yhtään enemmän naiseksi, korkeintaan typeräksi. Hirveän paljon aloin kiinnittää huomiota pienirintaisiin naisiin, enkä kyllä koskaan ajatellut, että he olisivat jotenkin vähemmän naisia kun minä. Päinvastoin. Jotenkin sen järjettömyyden tajusi vasta sitten kun ne silikonit oli siellä omassa rintakehässä.

        Kyllähän kauneuskirurgia on ihan rinnastettavissa kosmetiikkateollisuuteen, molemmissa tahkotaan suunnattomat summat rahaa ihmisten epävarmuudella. Sitäkin olen miettinyt, että mikä olisi rintojen suurentamista vastaava operaatio miehillä. Ei minusta niinkään mitkään peniksenpidennykset vaan vaikkapa hartiat, niitähän monet naiset pitävät miehekkyyden merkkinä, raamikkuutta. Herättäisiköhän se ihmiset kyseenalaistamaan kauneuskirurgian, etenkin siis naisten tarpeen suurentaa rintojaan tai muokata huuliaan, jos miehet samassa määrin alkaisivat hankkia hartiaimplantteja kuin naiset rintaimplantteja? Ajatuskin hymyilyttää ja itkettää, vaikka onhan noita jo miehellekin tarjolla yhtä sun toista implanttia, mutta silti.

        En todellakaan halua loukata tai väheksyä kenenkään kokemuksia näillä jaaritteluillani, minusta vain olisi hirveän tärkeää, että leikkauksia suunnittelevat nuoret saisivat luettavakseen erilaisia kokemuksia. Niillä leikkauksilla kun voi olla todella suuria vaikutuksia vuosiksi eteenpäin. Voi olla, että leikkauksen jälkeen ei koekaan olevansa yhtään sen hyväksyttävämpi kuin ennen leikkausta, jopa päinvastoin. Tavallaan ojasta allikkoon, ja kuinka paljon sitten itse kunkin psyyke kestää, etenkään nuoren ihmisen.

        Ihan kuin itse olisin tuon kirjoittanut!Itselleni laitettiin implantit hyvin pienten rintojen tilalle parikymppisenä, myöhemmin kaduin ja otin pois. Leikkaus sinänsä onnistui, kirurgin mielestä erittäin hyvä lopputulos, mutta itse en kuitenkaan pitkällä juoksulla koskaan sopeutunut silikonirintaiseksi naiseksi. Vaikka kukaan muu ei niistä tiennyt, itse sen tiesin ja jotenkin koin olevani feikki implantteineni. En pystynyt ajattelemaan, että nyt minulla on "normaalit" rinnat, vaan tehdyt rinnat, kopiot. Kun ennen leikkausta ajattelin minäkin että nainen on nainen vasta kun sillä on ne B-kupin rinnat, aloin myöhemmin huomaamaan ne kaikki pienirintaiset naiset, jotka ovat ihan niillä rinnoillaan häpeämättä täysin naisia.
        Poiston jälkeen koen olevani enemmän itseni, ja vaikka rinnat ovat nyt ihan pienet, ei ihan A:t, hävettää niissä silti nyt lähinnä arvet. Eikä itsessään arvet vaan se, että ne ovat merkki nuoruuden epävarmuudestani. Kun tutustuin mieheeni, en hävennyt näyttää hänelle paljaita pienen pieniä rintojani itsessään vaan selittää ne arvet.

        Täällä tosiaan on luettavissa lähes pelkästään tarinoita tyytyväisiltä leikatuilta, mutta varsinkin nuorten olisi hyvä tietää, että kaikki silikonirintaiset naiset eivät ole onnellisia eivätkä ylpeitä asiasta.


      • vuoksi.
        aidoksi itsekseen kirjoitti:

        Ihan kuin itse olisin tuon kirjoittanut!Itselleni laitettiin implantit hyvin pienten rintojen tilalle parikymppisenä, myöhemmin kaduin ja otin pois. Leikkaus sinänsä onnistui, kirurgin mielestä erittäin hyvä lopputulos, mutta itse en kuitenkaan pitkällä juoksulla koskaan sopeutunut silikonirintaiseksi naiseksi. Vaikka kukaan muu ei niistä tiennyt, itse sen tiesin ja jotenkin koin olevani feikki implantteineni. En pystynyt ajattelemaan, että nyt minulla on "normaalit" rinnat, vaan tehdyt rinnat, kopiot. Kun ennen leikkausta ajattelin minäkin että nainen on nainen vasta kun sillä on ne B-kupin rinnat, aloin myöhemmin huomaamaan ne kaikki pienirintaiset naiset, jotka ovat ihan niillä rinnoillaan häpeämättä täysin naisia.
        Poiston jälkeen koen olevani enemmän itseni, ja vaikka rinnat ovat nyt ihan pienet, ei ihan A:t, hävettää niissä silti nyt lähinnä arvet. Eikä itsessään arvet vaan se, että ne ovat merkki nuoruuden epävarmuudestani. Kun tutustuin mieheeni, en hävennyt näyttää hänelle paljaita pienen pieniä rintojani itsessään vaan selittää ne arvet.

        Täällä tosiaan on luettavissa lähes pelkästään tarinoita tyytyväisiltä leikatuilta, mutta varsinkin nuorten olisi hyvä tietää, että kaikki silikonirintaiset naiset eivät ole onnellisia eivätkä ylpeitä asiasta.

        Molemmille kirjoittajille kertoisin vielä tarkennusta osaltani. Kun kirjoitin rinnattomuudesta, tarkoitin sitä sananmukaisesti. Kohdallani ei siis ollut kyse pienten rintojen suurentamisesta vaan rintojen saaminen olemattomien tilalle. Ennen silikoneja kuppikokoa ei ollut, rinnat oli mittanauhalla mitaten selvästi alle AA. Eikä kyse ollut mistään tyhjistä kärpäslätkistä vaan sileästä rintakehästä jossa oli pienet ketunnokat. Kun vielä on kyse paljon vanhemmasta naisesta eikä voi enää olettaa että rinnat kasvaisi iän mukana eikä lapsiakaan saa, niin jotain oli tehtävä. Implanteilla sain vihdoinkin rinnat ja kuppikokokin on maltillinen B-C. Minulle implantit oli tarpeen enkä ole hetkeäkään epäillyt ratkaisuani. Tuo että olette tunteneet olevanne feikkejä tuntuu kannaltani oudolta. En edes ajattele rintojani, ne ovat vaan siinä aivan kuin nenä kasvoissa.

        Joskus tuntuu ettei nuoret jaksa odottaa mitä ikä ja mahdollinen raskaus tuo tullessaan. Useimmiten nämä korjaa tilanteen vuosien mittaan.


      • Käsittämätöntä...
        yhä huojentunut kirjoitti:

        Itselläni oli silikonit noin vuoden ajan. Henkisesti elämäni kamalin vuosi. Mitään kipuja ei ollut,rinnat olivat ihan ok näköiset, maltillisen kokoiset, kukaan ei koskaan mitään huomauttanut. Mutta se paine oman pään sisällä, se oli ihan kauhea lähes alusta alkaen. Tuntui kuin olis "tuhonnut" ja vähätellyt omaa naiseuttaan ja persoonallisuuttaan noilla silikoneilla. Lähtenyt mukaan median ja kauneuskirurgia-alan luomaan kuvaan siitä, minkälainen on "oikea" nainen. Mua hävetti järjettömästi ne silikonit, vuoden tosiaan sinnittelin ja joka päivä ajattelin, että kyllä näihin kohta tottuu. Lopulta olin kuitenkin aivan rikki, pakko oli haalia rahat niiden poistamiseen, sekäänhän ei ole ilmaista. Voi luoja sitä tunnetta kun ne sai pois sisältään, harvoin on ollut niin huojentunut elämässään. Rinnat olivat aluksi veltot ja tyhjän oloiset, puolisen vuotta meni, niin näyttivät jo normaaleilta, lähes alkuperäisiltä, arvet tietysti muistona loppuelämän. Mutta huojennus oli niin suuri, että en murehtinut niiden ulkonäköä pätkääkään.

        Varmasti on paljon niitäkin, jotka oppivat olemaan sinut silikonien kanssa, sitä en epäile. Mutta toivottavasti jokainen harkitsee tosi tarkkaan niiden laittoa, riskit kuitenkin melkoiset, rahaa palaa ja "elämänlaatu" ei todellakaan välttämättä parane. Mahdollisia uusintaleikkauksia komplikaatioiden vuoksi, implanttien uusiminen joka tapauksessa edessä jossakin vaiheessa jne. Tuosta vuodesta en paljoa muuta muista kuin suunnattoman epävarmuuden, epätodellisen ja pahan olon. Miettikää, miettikää, nuoret etenkin.

        Omasta leikkauksestani on jo yli kymmenen vuotta aikaa, ja silloin ei ainakaan minua operoinut lääkäri tehnyt minkäänlaista psykologista arviota siitä, mitä todella hain leikkauksella. Juuri tätä hän on kyllä sitten julkisuudessa suureen ääneen painottanut, kuinka tärkeää on selvittää potilaan odotukset ja henkinen puoli. Todellisuus oli kyllä ihan toista, ensimmäisellä tapaamisella suoraan sovittelemaan implantteja, ainoat kysymykset henkilökunnan osalta taisivat koskea maksutapaa. Todella hirvittää näin jälkeenpäin, suuresta leikkauksesta kuitenkin kyse ja nuori tyttö sysätään tuosta vaan leikkauspöydälle. Onko meno muuttunut tuosta miksikään? Olisi mukava kuulla myös jos jollakin on ollut samaansuuntaisia kokemuksia silikoneista ja päätynyt poistamaan ne? Uteliaisuudesta olen tätäkin palstaa lukenut ja aika vähän täällä mainitaan näistä huonoista puolista ja henkisestä puolesta, ihminen on kuitenkin aika monimutkainen olento.

        Hyvä että tälläisistäkin asioista puhutaan. Itse en pysty mitenkään käsittämään, että miksi joku menee sitten ottamaan ne implantit noin äkkipikaisesti? Ja kuinka surkea henkinen kantti on tälläisellä ihmisellä? Aivan käsittämätöntä. Paremmin ymmärrän jos tuntuu että implantit ovat liian isot tai pienet. Se että saa mitä haluaa käy henkisesti raskaaksi kertoo minusta lähinnä siintä, että on ollut liian vähän oikeita ongelmia ja ilmeiseti elämässä on tottunut saamaan kaiken...eikä sekään ole hyvä.


      • on
        Käsittämätöntä... kirjoitti:

        Hyvä että tälläisistäkin asioista puhutaan. Itse en pysty mitenkään käsittämään, että miksi joku menee sitten ottamaan ne implantit noin äkkipikaisesti? Ja kuinka surkea henkinen kantti on tälläisellä ihmisellä? Aivan käsittämätöntä. Paremmin ymmärrän jos tuntuu että implantit ovat liian isot tai pienet. Se että saa mitä haluaa käy henkisesti raskaaksi kertoo minusta lähinnä siintä, että on ollut liian vähän oikeita ongelmia ja ilmeiseti elämässä on tottunut saamaan kaiken...eikä sekään ole hyvä.

        sekin miten joku ei ymmärrä noiden kirjottajien pointtia ollenkaan! :D Nehän ei just saanu sitä mitä halus,silikonirinnat ei saanu tuntemaan naiseksi, vaan feikiksi.Hyvä todellakin, että puhutaan nästäkin asioista, mutta tänkin keskustelun voi pilata just tollasella toisten henkisen kantin arvostelulla....


      • ......
        on kirjoitti:

        sekin miten joku ei ymmärrä noiden kirjottajien pointtia ollenkaan! :D Nehän ei just saanu sitä mitä halus,silikonirinnat ei saanu tuntemaan naiseksi, vaan feikiksi.Hyvä todellakin, että puhutaan nästäkin asioista, mutta tänkin keskustelun voi pilata just tollasella toisten henkisen kantin arvostelulla....

        eikö juuri se ole tarpeen että keskustellaan nimenomaan henkisistä vaikutuksista. Näin sellaiset ihmiset jotka edes hiukan epäilevät suunnitelmansa tarpeellisuutta saa näistä tukea ja alkaisi miettiä että kannattaako sittenkään lähteä leikkaukseen.


      • ojasta-allikkoon
        ...... kirjoitti:

        eikö juuri se ole tarpeen että keskustellaan nimenomaan henkisistä vaikutuksista. Näin sellaiset ihmiset jotka edes hiukan epäilevät suunnitelmansa tarpeellisuutta saa näistä tukea ja alkaisi miettiä että kannattaako sittenkään lähteä leikkaukseen.

        Henkisistä vaikutuksista puhuminen on eri asia kuin henkisen kantin kyseenalaistaminen.

        Osa silikonirintaisista naisista pitää implantteja luonnollisena osana itseään, mutta osa ei, ja ne eivät täällä niin kirjoittele. Itselläni on pienet implantit, eikä alun perin rintoja ollenkaan. Aiemmin kadehdin naisia, joilla on rinnat. Kävin laitattamssa silikonit, mutta se ei vähentänyt alemmuudentunnettani. Edelleen kahdedin naisia, joilla on rinnat. Olen pahoillani jos nyt joku silikonirintainen vetää herneen nenään, mutta eiväthän nämä ole sama kuin rinnat, nämä ovat.. no, kumia. Olen harkinnut poistoakin, mutta sitten olisin taas lauta, flat. Oikeasti rintoja en kai voi saada.
        Kipeä asia tämä on. Onnelisia olkoon ne, jotka pystyvät ajattelemaan että silikoni on sama kuin aito rinta, minä en pysty.


      • Onneksi tyytyväinen
        ojasta-allikkoon kirjoitti:

        Henkisistä vaikutuksista puhuminen on eri asia kuin henkisen kantin kyseenalaistaminen.

        Osa silikonirintaisista naisista pitää implantteja luonnollisena osana itseään, mutta osa ei, ja ne eivät täällä niin kirjoittele. Itselläni on pienet implantit, eikä alun perin rintoja ollenkaan. Aiemmin kadehdin naisia, joilla on rinnat. Kävin laitattamssa silikonit, mutta se ei vähentänyt alemmuudentunnettani. Edelleen kahdedin naisia, joilla on rinnat. Olen pahoillani jos nyt joku silikonirintainen vetää herneen nenään, mutta eiväthän nämä ole sama kuin rinnat, nämä ovat.. no, kumia. Olen harkinnut poistoakin, mutta sitten olisin taas lauta, flat. Oikeasti rintoja en kai voi saada.
        Kipeä asia tämä on. Onnelisia olkoon ne, jotka pystyvät ajattelemaan että silikoni on sama kuin aito rinta, minä en pysty.

        Ajatteletko samalla tavalla sitten jos joudut ottamaan joskus vaikka implanttijuurisen tekohampaan? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla varaosainen. Mut tämä kertoo taas siintä, että halutaan jotain mitä ei voi saada ja mihinkään ei olla tyytyväisiä. Aika epätoivoinen yhtälö. Itse en ota näistä kirjoituksista mitenkään hernettä nenään. Lähinnä minusta näin suuri tyytymättömyys ja kadehtiminen muita kohtaan on vaan surullista ja tekee elämästä turhan hankalaa.


      • Vai tyytyväinen
        Onneksi tyytyväinen kirjoitti:

        Ajatteletko samalla tavalla sitten jos joudut ottamaan joskus vaikka implanttijuurisen tekohampaan? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla varaosainen. Mut tämä kertoo taas siintä, että halutaan jotain mitä ei voi saada ja mihinkään ei olla tyytyväisiä. Aika epätoivoinen yhtälö. Itse en ota näistä kirjoituksista mitenkään hernettä nenään. Lähinnä minusta näin suuri tyytymättömyys ja kadehtiminen muita kohtaan on vaan surullista ja tekee elämästä turhan hankalaa.

        Taidat olla kaikkea muuta. Ongelmien ratkaisu alkaa siitä, että myöntää niiden olemassaolon ;), rohkeasti vaan. sitä paitsi hammasimplanttien vertaaminen silikonirintoihin on jotain niin naurettavaa... Suun ja hampaiden terveys on ehkä olennaisin seikka ihmisen hyvinvoinnissa, silikonirinnat eivät sitä todellakaan ole, voi pyhä yksinkertaisuus sentään!!!


      • tavaton!
        Vai tyytyväinen kirjoitti:

        Taidat olla kaikkea muuta. Ongelmien ratkaisu alkaa siitä, että myöntää niiden olemassaolon ;), rohkeasti vaan. sitä paitsi hammasimplanttien vertaaminen silikonirintoihin on jotain niin naurettavaa... Suun ja hampaiden terveys on ehkä olennaisin seikka ihmisen hyvinvoinnissa, silikonirinnat eivät sitä todellakaan ole, voi pyhä yksinkertaisuus sentään!!!

        Kyllä hammasimplantin ja rintaimplantin laittaminen samalle viivalle toimii. Kummassakin tapauksessa terveyden kannalta pärjää mainiosti ilmankin, mutta kosmeettisesti saa hyvän hyödyn.


      • !
        tavaton! kirjoitti:

        Kyllä hammasimplantin ja rintaimplantin laittaminen samalle viivalle toimii. Kummassakin tapauksessa terveyden kannalta pärjää mainiosti ilmankin, mutta kosmeettisesti saa hyvän hyödyn.

        Eikö kouluissa opeteta enää terveystietoa lainkaan?! Että mielletään hammashoito ja -huolto pelkästään kosmeettisiksi toimenpiteiksi. Huhhuh, nyt nostan käteni pystyyn, eihän tästä kannata vääntää kun on ihmisellä tuollaisia aukkoja ihan perustiedoissa. Päätän tähän.


      • tarkemmin!
        ! kirjoitti:

        Eikö kouluissa opeteta enää terveystietoa lainkaan?! Että mielletään hammashoito ja -huolto pelkästään kosmeettisiksi toimenpiteiksi. Huhhuh, nyt nostan käteni pystyyn, eihän tästä kannata vääntää kun on ihmisellä tuollaisia aukkoja ihan perustiedoissa. Päätän tähän.

        Minun aikanani koulussa ei luettu lainkaan terveystietoa, mutta uskon että tiedän terveysasioista enemmän kuin sinä. Mutta asiaan! Voisit lukea tarkemmin ja ajatuksella tekstiä. Lainataanpa tekstiä (korostus minun tekemäni):
        "Kyllä hammasIMPLANTIN ja rintaimplantin laittaminen samalle viivalle toimii."
        Siis selitetäänpä oikein tarkasti ja kun luet vielä hitaasti niin ehkäpä ymmärrät. Hammashoidossa implantti on enemmänkin kosmeettinen vaihtoehto. Ihminen pärjää oikein hyvin ja pysyy terveenä ilmankin yhtä hammasta. Minulta puuttuu useampikin hammas, enkä ole koskaan harkinnut implanttien laittoa koska olen katsonut sen tarpeettomaksi hintaansa nähden.

        Taitaa olla niin että vain rintaimplanttien laittamista pidetään bimbojen tekosina, mutta kaikkia muita kosmeettisia hoitoja pidetään tarpeellisina.


      • ojasta-allikkoon
        tarkemmin! kirjoitti:

        Minun aikanani koulussa ei luettu lainkaan terveystietoa, mutta uskon että tiedän terveysasioista enemmän kuin sinä. Mutta asiaan! Voisit lukea tarkemmin ja ajatuksella tekstiä. Lainataanpa tekstiä (korostus minun tekemäni):
        "Kyllä hammasIMPLANTIN ja rintaimplantin laittaminen samalle viivalle toimii."
        Siis selitetäänpä oikein tarkasti ja kun luet vielä hitaasti niin ehkäpä ymmärrät. Hammashoidossa implantti on enemmänkin kosmeettinen vaihtoehto. Ihminen pärjää oikein hyvin ja pysyy terveenä ilmankin yhtä hammasta. Minulta puuttuu useampikin hammas, enkä ole koskaan harkinnut implanttien laittoa koska olen katsonut sen tarpeettomaksi hintaansa nähden.

        Taitaa olla niin että vain rintaimplanttien laittamista pidetään bimbojen tekosina, mutta kaikkia muita kosmeettisia hoitoja pidetään tarpeellisina.

        Kuinkas sattuikaan. Minulla itse asiassa on hammasimplantti teini-iässä tuhoutuneen etuhampaan tilalla, eikä sen kanssa elämistä mitenkään voi verrata rinta-implanttien kanssa elämiseen. Koska hammasimplantti on sosiaalisesti hyväksyttävää, ei siinä ole mitään salattavaa joten sitä ei tarvitse yrittää salata eikä esittää että se hammas olisi aito. Ja rintojen merkitys naiseudelle on eri kuin hampaiden,sillä ei ole mitään VÄLIÄ, onko hammas aito vai titaania, mutta sillä on, onko rinta aito vai silikonia.
        En minä ainakaan koe mikään bimbo olevani vaikka silikonit laitoin, halusin vain kokea olevani nainen, jolla on rinnat, ja näin ei käynytkään. Onko jotenkin sallittua kokea riittämättömyyttä rinnattomana, mutta sen tunteen kuuluu hävitä kun laittaa itselleen implantit?


      • Onneksi tyytyväinen
        ojasta-allikkoon kirjoitti:

        Kuinkas sattuikaan. Minulla itse asiassa on hammasimplantti teini-iässä tuhoutuneen etuhampaan tilalla, eikä sen kanssa elämistä mitenkään voi verrata rinta-implanttien kanssa elämiseen. Koska hammasimplantti on sosiaalisesti hyväksyttävää, ei siinä ole mitään salattavaa joten sitä ei tarvitse yrittää salata eikä esittää että se hammas olisi aito. Ja rintojen merkitys naiseudelle on eri kuin hampaiden,sillä ei ole mitään VÄLIÄ, onko hammas aito vai titaania, mutta sillä on, onko rinta aito vai silikonia.
        En minä ainakaan koe mikään bimbo olevani vaikka silikonit laitoin, halusin vain kokea olevani nainen, jolla on rinnat, ja näin ei käynytkään. Onko jotenkin sallittua kokea riittämättömyyttä rinnattomana, mutta sen tunteen kuuluu hävitä kun laittaa itselleen implantit?

        Niin eli toisten mielipiteet ja hyväksyntä näyttelevät isoa osaa. Onko sitten niin että implantit ottavilla naisilla on keskivertoa huonompi itsetunto?
        Koska ne myös poistetaan sen takia kun ne eivät ole sosiaalisesti hyväksytyt.
        Mitä väliä sillä edes on? Tai on jos on todellakin huono itsetunto!


    • --------------------
      • ....................

        Niin, siis klikkaa siitä kohdasta " our stories" ylhäältä, jos ei anna linkkiä suoraan.


      • kärpäslätkätkö
        .................... kirjoitti:

        Niin, siis klikkaa siitä kohdasta " our stories" ylhäältä, jos ei anna linkkiä suoraan.

        Hei taas, yhä edelleen täällä mietiskelen tätä implanttien poistoa, tai poistaa ne joutuu joka tapauksessa koska sitä kapseloitumista on alkanut tapahtua. Mutta laittaako uudet vai ei... Kun muistaa miten olemattomasta A-kuppitilanteesta oli kyse aikanaan ja vaikka ne feikit onkin, niin olen silti ollut niin iloinen kookkaamista rinnoista. (Ja nyt ei ole kyse mistään ÖÖÖ-kupista, vaan niukka C, hoikempana aikana on B-kuppi.) Ilmeisesti oma itsetunto on heikko, koska tällainen asia saa tuntumaan hyvälle, mutta se oli erittäin todellista että aikanaan kärsin pienien rintojeni takia. Sitten vielä monen lapsen imetys veltostutti nekin vähät mitä mitä luonto oli antanut. Kiitos kommenteista kaikille, mietintä jatkuu edelleen.


      • Näkökulma
        kärpäslätkätkö kirjoitti:

        Hei taas, yhä edelleen täällä mietiskelen tätä implanttien poistoa, tai poistaa ne joutuu joka tapauksessa koska sitä kapseloitumista on alkanut tapahtua. Mutta laittaako uudet vai ei... Kun muistaa miten olemattomasta A-kuppitilanteesta oli kyse aikanaan ja vaikka ne feikit onkin, niin olen silti ollut niin iloinen kookkaamista rinnoista. (Ja nyt ei ole kyse mistään ÖÖÖ-kupista, vaan niukka C, hoikempana aikana on B-kuppi.) Ilmeisesti oma itsetunto on heikko, koska tällainen asia saa tuntumaan hyvälle, mutta se oli erittäin todellista että aikanaan kärsin pienien rintojeni takia. Sitten vielä monen lapsen imetys veltostutti nekin vähät mitä mitä luonto oli antanut. Kiitos kommenteista kaikille, mietintä jatkuu edelleen.

        Hei!

        Haluaisin herätellä tätä keskustelua eloon. Kirjoitelkaa ihmeessä lisää kokemuksia! Huojennuin kovasti, kun luin aiempien kommentteja siitä, etteivät silikonit olleetkaan heille hyvä ja oikea ratkaisu. Aivan täysin samoja ajatuksia ja fiiliksiä ollut itsellänikin! Itsekin päädyin laittamaan silikonit hyvin pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen. Mistään äkkipikaisesta ratkaisusta ei todellakaan ollut kysymys, pyörittelin asiaa mielessäni vuosia. Pohdin asiaa myös läheisteni kanssa eri kanteilta. Tuolloin, muutama vuosi nuorempana, olin varma, että ratkaisuni oli oikea. Kärsin todella paljon rinnattomuudesta. Minullakin oli sama tilanne kuin jollakin kirjoittaneella, että rinnat eivät täyttäneet mitään kuppikokoa. Ainoastaan nännipihat hieman kohosivat muuten litteästä rintakehästä. Myös nännien muoto oli tubulaarinen. Tunsin näyttäväni pikkutytöltä, muutenhan olin aikuinen nainen keholtani ja mieleltäni. Epävarmassa nuoruudessa häpesin ja peittelin itseäni. Ei yleisiä saunoja tai uimarantoja.

        Nyt kadun syvästi, että menin tuohon leikkaukseen. Leikkaus onnistui hyvin ja lopputulos on kaunis ja niin luonnollinen kuin implanteilla voi olla. Toinen rinta on kuitenkin hieman kovempi ja tuntuu välillä epämukavalta. Myös toisen rinnan nännin tunto on jonkin verran heikentynyt. Nämä kaikki riskit kyllä tiedostin operaatioon mennessä, mutta koin silti tärkeämmäksi saada ne "normaalit" rinnat. Nyt tuntuu, että paljon mielummin ottaisin "koskemattoman" litteän rintakehäni takisin ja olisin vapaa jatkoleikkausten huolista ja komplikaatioriskeistä. Kyllähän tuo tunnon aleneminenkin harmittaa kovasti, vaikka silloin asia ei tuntunut lainkaan tärkeältä. Vaan nyt on mieli täysin muuttunut senkin suhteen.

        Harkitsen vakavasti näiden poistoa. Vaikka ensimmäiset vuodet olin todella tyytyväinen ja pidin ratkaisuani oikeana, niin nyt tuntuu että olen ajatuksissani täysin eri raiteilla. Näköjään ihminen ei aina voi ennustaa, miten mieli ja ajatukset voivatkaan tulevaisuudessa muuttua. Koen myös, että olen vähätellyt omaa persoonallista itseäni ja omalla teollani vain kapeuttanut naisen kuvaa ja mallia tässä yhteiskunnassa. Haluan, että kaikki rinnattomuudesta kärsivät tiedostaisivat, että silikonit eivät välttämättä ole ratkaisu tilanteeseen. Voi tulla yllättäviäkin tunteita, suruja ja reaktioita, jopa ikävä sitä omaa entistä itseä. Niin hullulta kuin se voi tuntua niistä, jotka kamppailevat oman kehollisen häpeän kanssa. Yrittäkää hyväksyä itsenne ainutlaatuisina, persoonallisina itsenänne. Tai ainakin harkitkaa erittäin tarkkaan ennen kuin lähdette leikkauksiin. Joillekin toki leikkaus tuo onnea ja apua, olen iloinen heidän puolestaan. Ottakaa ilo irti tyytyväisyydestänne! Monet kuitenkin huomaavat, etteivät tehneetkään oikeaa ratkaisua. Jatketaan tärkeää keskustelua.


      • Edelleen "luomu"
        Näkökulma kirjoitti:

        Hei!

        Haluaisin herätellä tätä keskustelua eloon. Kirjoitelkaa ihmeessä lisää kokemuksia! Huojennuin kovasti, kun luin aiempien kommentteja siitä, etteivät silikonit olleetkaan heille hyvä ja oikea ratkaisu. Aivan täysin samoja ajatuksia ja fiiliksiä ollut itsellänikin! Itsekin päädyin laittamaan silikonit hyvin pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen. Mistään äkkipikaisesta ratkaisusta ei todellakaan ollut kysymys, pyörittelin asiaa mielessäni vuosia. Pohdin asiaa myös läheisteni kanssa eri kanteilta. Tuolloin, muutama vuosi nuorempana, olin varma, että ratkaisuni oli oikea. Kärsin todella paljon rinnattomuudesta. Minullakin oli sama tilanne kuin jollakin kirjoittaneella, että rinnat eivät täyttäneet mitään kuppikokoa. Ainoastaan nännipihat hieman kohosivat muuten litteästä rintakehästä. Myös nännien muoto oli tubulaarinen. Tunsin näyttäväni pikkutytöltä, muutenhan olin aikuinen nainen keholtani ja mieleltäni. Epävarmassa nuoruudessa häpesin ja peittelin itseäni. Ei yleisiä saunoja tai uimarantoja.

        Nyt kadun syvästi, että menin tuohon leikkaukseen. Leikkaus onnistui hyvin ja lopputulos on kaunis ja niin luonnollinen kuin implanteilla voi olla. Toinen rinta on kuitenkin hieman kovempi ja tuntuu välillä epämukavalta. Myös toisen rinnan nännin tunto on jonkin verran heikentynyt. Nämä kaikki riskit kyllä tiedostin operaatioon mennessä, mutta koin silti tärkeämmäksi saada ne "normaalit" rinnat. Nyt tuntuu, että paljon mielummin ottaisin "koskemattoman" litteän rintakehäni takisin ja olisin vapaa jatkoleikkausten huolista ja komplikaatioriskeistä. Kyllähän tuo tunnon aleneminenkin harmittaa kovasti, vaikka silloin asia ei tuntunut lainkaan tärkeältä. Vaan nyt on mieli täysin muuttunut senkin suhteen.

        Harkitsen vakavasti näiden poistoa. Vaikka ensimmäiset vuodet olin todella tyytyväinen ja pidin ratkaisuani oikeana, niin nyt tuntuu että olen ajatuksissani täysin eri raiteilla. Näköjään ihminen ei aina voi ennustaa, miten mieli ja ajatukset voivatkaan tulevaisuudessa muuttua. Koen myös, että olen vähätellyt omaa persoonallista itseäni ja omalla teollani vain kapeuttanut naisen kuvaa ja mallia tässä yhteiskunnassa. Haluan, että kaikki rinnattomuudesta kärsivät tiedostaisivat, että silikonit eivät välttämättä ole ratkaisu tilanteeseen. Voi tulla yllättäviäkin tunteita, suruja ja reaktioita, jopa ikävä sitä omaa entistä itseä. Niin hullulta kuin se voi tuntua niistä, jotka kamppailevat oman kehollisen häpeän kanssa. Yrittäkää hyväksyä itsenne ainutlaatuisina, persoonallisina itsenänne. Tai ainakin harkitkaa erittäin tarkkaan ennen kuin lähdette leikkauksiin. Joillekin toki leikkaus tuo onnea ja apua, olen iloinen heidän puolestaan. Ottakaa ilo irti tyytyväisyydestänne! Monet kuitenkin huomaavat, etteivät tehneetkään oikeaa ratkaisua. Jatketaan tärkeää keskustelua.

        MInä en ihan kuulu tähän ketjuun, mutta lukiessani tätä , tuli selväksi, että tein sittenkin oikean ratkaisun. Vaikka vähän jo ensin kadutti. Menneenä kesänä toteutin rintojen kohotusleikkauksen ilman implantteja. Pitkään mietin, mutta päädyin sitten vain kohottamaan omia lätkiäni joista olin kymmeniä vuosia kärsinyt. Kiitos ketjusta... se selkiytti minun päätökseni oikeellisuutta juuri minun kannaltani. Toivon, että mahdollisimman moni joka painiskelee valinnan edessä lukee tämän ketjun ennen valintaa.


      • Ei kannata taistella
        Näkökulma kirjoitti:

        Hei!

        Haluaisin herätellä tätä keskustelua eloon. Kirjoitelkaa ihmeessä lisää kokemuksia! Huojennuin kovasti, kun luin aiempien kommentteja siitä, etteivät silikonit olleetkaan heille hyvä ja oikea ratkaisu. Aivan täysin samoja ajatuksia ja fiiliksiä ollut itsellänikin! Itsekin päädyin laittamaan silikonit hyvin pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen. Mistään äkkipikaisesta ratkaisusta ei todellakaan ollut kysymys, pyörittelin asiaa mielessäni vuosia. Pohdin asiaa myös läheisteni kanssa eri kanteilta. Tuolloin, muutama vuosi nuorempana, olin varma, että ratkaisuni oli oikea. Kärsin todella paljon rinnattomuudesta. Minullakin oli sama tilanne kuin jollakin kirjoittaneella, että rinnat eivät täyttäneet mitään kuppikokoa. Ainoastaan nännipihat hieman kohosivat muuten litteästä rintakehästä. Myös nännien muoto oli tubulaarinen. Tunsin näyttäväni pikkutytöltä, muutenhan olin aikuinen nainen keholtani ja mieleltäni. Epävarmassa nuoruudessa häpesin ja peittelin itseäni. Ei yleisiä saunoja tai uimarantoja.

        Nyt kadun syvästi, että menin tuohon leikkaukseen. Leikkaus onnistui hyvin ja lopputulos on kaunis ja niin luonnollinen kuin implanteilla voi olla. Toinen rinta on kuitenkin hieman kovempi ja tuntuu välillä epämukavalta. Myös toisen rinnan nännin tunto on jonkin verran heikentynyt. Nämä kaikki riskit kyllä tiedostin operaatioon mennessä, mutta koin silti tärkeämmäksi saada ne "normaalit" rinnat. Nyt tuntuu, että paljon mielummin ottaisin "koskemattoman" litteän rintakehäni takisin ja olisin vapaa jatkoleikkausten huolista ja komplikaatioriskeistä. Kyllähän tuo tunnon aleneminenkin harmittaa kovasti, vaikka silloin asia ei tuntunut lainkaan tärkeältä. Vaan nyt on mieli täysin muuttunut senkin suhteen.

        Harkitsen vakavasti näiden poistoa. Vaikka ensimmäiset vuodet olin todella tyytyväinen ja pidin ratkaisuani oikeana, niin nyt tuntuu että olen ajatuksissani täysin eri raiteilla. Näköjään ihminen ei aina voi ennustaa, miten mieli ja ajatukset voivatkaan tulevaisuudessa muuttua. Koen myös, että olen vähätellyt omaa persoonallista itseäni ja omalla teollani vain kapeuttanut naisen kuvaa ja mallia tässä yhteiskunnassa. Haluan, että kaikki rinnattomuudesta kärsivät tiedostaisivat, että silikonit eivät välttämättä ole ratkaisu tilanteeseen. Voi tulla yllättäviäkin tunteita, suruja ja reaktioita, jopa ikävä sitä omaa entistä itseä. Niin hullulta kuin se voi tuntua niistä, jotka kamppailevat oman kehollisen häpeän kanssa. Yrittäkää hyväksyä itsenne ainutlaatuisina, persoonallisina itsenänne. Tai ainakin harkitkaa erittäin tarkkaan ennen kuin lähdette leikkauksiin. Joillekin toki leikkaus tuo onnea ja apua, olen iloinen heidän puolestaan. Ottakaa ilo irti tyytyväisyydestänne! Monet kuitenkin huomaavat, etteivät tehneetkään oikeaa ratkaisua. Jatketaan tärkeää keskustelua.

        Kertomasi perusteella sinulla voisi olla jo kapseloitumista ainakin toisessa rinnassa jos se on kovempi ja tuntuu epämukavalta. Jos kapseloituminen etenee haittaavaksi, ratkaisu implanttien poistolle tulee tavalla itsestään, vaikkakin uusintaleikkauksen jälkeen aika usein kapseloituminen ei uusisikaan.

        Itselläni ei ole silikoneista tuollaisia henkisiä ongelmia, mutta jos ne alkaa sinulla nousta pinnalle, kannattaa todellakin harkita poistoa.


    • Jo poistattanut

      Minäkin olen miettinyt tämän ketjun nostoa. Huojentavaa on todella tietää että muutkin ovat tulleet toisiin ajatuksiin vasta leikkauksen jälkeen... Että samoja fiiliksiä mullakin.

      Otin pois ja ei harmita yhtään. Ei ole minullakaan mitään kuppikokoa.. Ehkä AA? A-kupin liivejä pidän jotka ovat tyhjää täynnä. Pientä profiilia kuitenkin haluan ja jotku liivit pitää "julkisilla paikoilla" olla. Ennen imetyksiä oli kauniit ab-kupit ja ei mitään ongelmaa. Ensimmäisen imetyksen jälkeen ei sitten ollut sitä a-kuppiakaan ja päätin että kun lapsiluku on täynnä niin laitan silarit. Aluksi olin niistä todella iloinen mutta sitten epäilys hiipi ja ne rupesi hävettämään ja aloin salailemaan. No sitä en kauaa viitsinyt kärsiä ja otin pois. Silarit pitää minusta olla kantajalleen myönteinen juttu ja nauttia siitä.

      En ole sitä mieltä enää että on ok käydä imetyksestä rupsahtaneita rintoja korjailemaan. Tubulaariset voisin ymmärtää paremmin. Rintasyöpäkorjailut saa minulta tietenkin täyden tuen! Eli jos lähtökohta olis joku muu niin olisin voinut hyväksyäkin silarini.

      Tietenkin harmittaa kun laitoin ne mutta en tiedä miten mua olisi voitu estääkään...(minun tissit -saan tehdä mitä haluan jne...) Oli varmaan pakko käydä tämä prosessi että hyväksyy itsensä näin. Nyt nautin elämästä tyhjin rinnoin (heheh) eikä tarvi miettiä mitä niille tekis.

      Mitä kuuluu "kärpäslätkätkö"? Vieläkö pyörit täällä? Otitko pois?

    • Vain toisessa

      Tämäpä onkin hyvä ketju, jota olen haeskellut ja joka on kohdallani hyvin ajankohtainen. Minulle operoitiin noin puolitoistavuotta sitten, vain toiseen rintaan, pieni implantti. Eli toinen rinnoistani oli pienempi ja sen saamiseksi samankokoiseksi se laitettiin. Ja vuoden kuluttua siinä todettiin jo kapseli. Sitä leikkausta kyllä harkitsin pitkään ja päivittäin mielipiteeni siitä vaihtuivat, mutta lopulta siihen päädyin, kun halusin, ettei minun tarvitse erottua eriparisuudella. Esim. jumpan jälkeen, suihkuissa ja pukuhuoneessa. Mieheni ei ottanut siihen asiaan mitään kantaa. Hyvä niin.. Olin tyytyväinen implanttiin, vaikka se ei ollutkaan ihan samanlainen toiseen rintaan verrattuna. On se melko luomun näköinen. Nyt olen päätynyt poistattamaan sen, kun se niin nopsaan kapseloitui. En halua uusia leikkauksia ja kovettunutta rintaa. Vähäsen siinä on joskus ollut vähäistä kipua. Kapseli on mielestäni kyllä kovettunut lisää. Kokeillaan nyt sitä rasvansiirtoa rintaan.
      Minulla on jo ikää kertynyt sen verran ettei noi rinnat ole tärkeät, mutta ihan mukavat ovat kuitenkin?? Tekevät vartalon yläosasta ja alaosasta samankokoisen hankittaessa vaatteita .
      Taustalla on rintasyövän takia poistettu rinta...
      Pukeudun siis tänään vaaleanpunaisiin...
      Kertokaa lisää kokemuksistanne…haluaisin niitä lukea..Olisikos kelllän ollut samanlaista tilannetta?

    • nahkis

      Ihanaa huomata että meitä on muitakin! Itsellä vähän sama tarina, kärsin pitkään en nyt aivan rinnattomuudesta mutta tosi pienistä rinnoista (A-kuppi ei täyttynyt). Pitkän harkinnan jälkeen kävin laittamassa implantit ja alkuun olin tyytyväinen, mutta sitten pikkuhiljaa yhä enemmän alkoi tulla olo ettei ne ole mun. Ettei ne ole rinnat vaan muovit ihon alla, rinnathan on ihmiskudosta. Eihän ne samalle tunnukaan kuin rinta, sanotaan mitä sanotaan. Sitten luin tollasesta rasvansiirrosta ja se oli viimeinen tikki- poistatin implantit ja rasvaa tilalle ja olin tosi tyytyväinen. Mutta mutta... Se rasva hävisi seuraavien kuukausien aikana rinnoista ja lopputulos oli pahempi kuin olin kuvitellut, käytännössä pelkkää implanttien venyttämää nahkaa:((
      Ei olisi alunperinkään pitänyt niitä silikoneja laittaa. Ainakaan mun kohdalla rasvansiirto ei varmaan ties kuinka monella siirrolla riittäisi korvaamaan implantteja (200cc).

      Sen haluaisin muiden silikonien poistoa harkitsevien ymmärtävän, että kannattaa varautua siihen että ne tissit voi olla sitten pahemmat kuin ne oli alkujaan, ja ettei rasvansiirtoon kannata laskea paljoakaan. Kai se jollain voi toimiakin, mutta niin monella ei ettei sen varaan oikein voi poistoa laskea.

      "Vain toisessa" sun kannattaisi sekaannusten välttämiseksi muistaa mainita että sun implantti on ihan mini, 0,85desiä, mikä on paljon vähemmän kuin kellään meistä joilla implantit on laitettu alkujaan suurennusmielessä (oon lukenut sun muita kirjoituksia täällä). Sullahan toi volyymi varmaan voidaan muutamalla rasvansiirrolla saadakin aikaan, toisin kuin meillä muilla joilla kyse on muusta kuin pienehköstä kokoerosta. Onnea sulle matkaan, toivottavasti kaikki ei sula sulta pois!

      • Vain toisessa

        nahkis.
        Kiitti huomioinnista! Joo ton implantin koon kertomisen tosiaan ihan unohdin. Se on siis 80 g. Kun on pienenpuoleinen implantti, niin sitä rasvaakaan ei sinne niin kauheesti tarttis saada siirrettyä ja pysymään. Iho on tiettävästi kyllä venähtänyt, mutta mun rinnat eivät muuten ole ihan lätkät ehkä koko C.Olen käyttänyt pitkään erilaisia toppeja, joten ei tarkkaa tietoa nyky koko tilanteesta. Toivottavasti kapseli ei ole tuhonnut mun rintalihasta. Onhan se jo ollut mulla pulitoistavuottakin.
        Tota onnea ilmeisesti nyt tarvitaan rasvansiirtoon ja muutenkin. Ja fakta tieto on sitten vasta siirron jälkeen.
        Oikein mukava kun voi lukea tästä aiheesta.. Lisää vain kirjoituksia..


    • Vasilisa

      Edelleen "luomu" olet ihminen jota olen etsiskellyt täältä palstoilta!!!

      Siis olen menossa rintojen korjausleikkaukseen, korjataan rintojen eriparisuutta ja tehään mastopeksia. Ja minulla on nyt valittava, että tehdäänkö se ilman implanttia vai sen kanssa.

      Haluaisin niiiin kovasti kuulla sun ajatuksia ja kokemuksia, koska tuntuu niin vaikealta tehdä tätä päätöstä. En ole kuullut kenenkään saman kokeneen kokemuksia. ..(samaa kokeneena siis pidän sua sikäli, että olet käynyt rintojen kohotuksessa ja valinnut implantit vai ei.)

      Haluaisin kuulla miten päädyit olemaan ottamatta silikonit ja millainen leikkaustulos oli? Millainen oli lähtökohta ja entä jälkeen kohotuksen?

      Itsellä pieni tyhjänä roikkuva B-kuppi tuo pienempi rinta... siksi nyt mietin sitä implanttia, kun en tiedä mitä tuosta jäljelle jää..

      • edelleen "luomu"

        Hei Vasilisa!
        Minä tosiaan kävin mastopeksiassa. Leikkauksesta on kaksi kuukautta. Tämä ketju vei minulta viimeisetkin rippeet epäilyksestä, että teinkö oikean ratkaisun. Minäkin pelkäsin sitä, että rinnoistani tulee mastopeksian jälkeen olemattomat. Ennen leikkausta käytin 70C tai 75B kokoja liivimallista riippuen. Toinen rinta oli hiven suurempi, se tuppasi pursuamaan liivin kupista yli, noin muuten rintani olivat ihan venyneet pussit. Alaosassa suhteellisen tiivistä kudosta... ei siis rasvaa. Kävin yksityisellä, konsultaatioajalla sain kuulla naiskirurgilta, että rinnan koko pysyisi samana... siis sen pienemmän. Ja että minun rinnoistani pystyisi rakentamaan ihan oivat rinnat... kudosta olisi siis tarpeeksi ja toisesta voisi napsaista vähän pois ja kaikki mahdollinen kudos käytettäisiin rinnan tueksi. Onnistuin valitsemaan kirurgin joka oikein innostui ajatuksesta muotoilla uudet rinnat ilman implantteja... oli oikein luottamusta herättävä konsultaatio ja niin minä sitten valitsin näin ja juuri hänet sen toteuttamaan. En tiedä onko se kirurgista kiinni vai materiaalista kun jossain on kuitenkin ollut kirjoituksia, että rinnat olisi pienentyneet.
        Leikkaustulos minulla on onnistunut. Rintojen kuppikoko ei ole pienentynyt... edelleen käytän 70C ja 75B kokoisia. Tällä hetkellä rinnat näyttävät vielä "tyttöjen" pyöreiltä rinnoilta... siis ihan kuin olisi silikonit sisässä. Mutta puolen vuoden aikana rinnat tulevat laskeutumaan ja muotoutumaan lopulliseen muotoonsa kun kerran ovat "luomurinnat". Tuskin enää silloinkaan kuppikoko muuttuu.
        Oletko käynyt konsultaatiossa?... sehän ei sido vielä leikkaukseen. Jos et ole, kannattasi kyllä keskustella pienemmän rinnan mahdollisuuksista ihan plastiikkakirurgin kanssa.


      • eriparitissi
        edelleen "luomu" kirjoitti:

        Hei Vasilisa!
        Minä tosiaan kävin mastopeksiassa. Leikkauksesta on kaksi kuukautta. Tämä ketju vei minulta viimeisetkin rippeet epäilyksestä, että teinkö oikean ratkaisun. Minäkin pelkäsin sitä, että rinnoistani tulee mastopeksian jälkeen olemattomat. Ennen leikkausta käytin 70C tai 75B kokoja liivimallista riippuen. Toinen rinta oli hiven suurempi, se tuppasi pursuamaan liivin kupista yli, noin muuten rintani olivat ihan venyneet pussit. Alaosassa suhteellisen tiivistä kudosta... ei siis rasvaa. Kävin yksityisellä, konsultaatioajalla sain kuulla naiskirurgilta, että rinnan koko pysyisi samana... siis sen pienemmän. Ja että minun rinnoistani pystyisi rakentamaan ihan oivat rinnat... kudosta olisi siis tarpeeksi ja toisesta voisi napsaista vähän pois ja kaikki mahdollinen kudos käytettäisiin rinnan tueksi. Onnistuin valitsemaan kirurgin joka oikein innostui ajatuksesta muotoilla uudet rinnat ilman implantteja... oli oikein luottamusta herättävä konsultaatio ja niin minä sitten valitsin näin ja juuri hänet sen toteuttamaan. En tiedä onko se kirurgista kiinni vai materiaalista kun jossain on kuitenkin ollut kirjoituksia, että rinnat olisi pienentyneet.
        Leikkaustulos minulla on onnistunut. Rintojen kuppikoko ei ole pienentynyt... edelleen käytän 70C ja 75B kokoisia. Tällä hetkellä rinnat näyttävät vielä "tyttöjen" pyöreiltä rinnoilta... siis ihan kuin olisi silikonit sisässä. Mutta puolen vuoden aikana rinnat tulevat laskeutumaan ja muotoutumaan lopulliseen muotoonsa kun kerran ovat "luomurinnat". Tuskin enää silloinkaan kuppikoko muuttuu.
        Oletko käynyt konsultaatiossa?... sehän ei sido vielä leikkaukseen. Jos et ole, kannattasi kyllä keskustella pienemmän rinnan mahdollisuuksista ihan plastiikkakirurgin kanssa.

        Hei "edelleen luomu"! Täällä toinen saman kysymyksen kanssa painiva. Olisiko mitään mahdollisuutta tietää kenellä kirurgilla kävit? Mulla oikeastaan sama koko ja tilanne kuin sulla (paitsi että toinen on normaalimallinen imettäneen naisen rinta ja toinen venynyt nahka jonka päässä vähän kudosta- se on silti se isompi ja juurikin 75B tulee vähän yli). Yksi oikein pätevä naiskirurgi (Hilkka Peltoniemi) oli pelkän mastopeksian kannalla, kaksi muuta esittivät sen neutraalina vaihtoehtona implanteille mastopeksialle. Juurikin tuo koon pieneneminen mietityttää, implanteista en oikein jaksa innostua kun mä en vaan tykkää siitä miltä silikonirinta näyttää ja käyttäytyy. Mua haittaa se liikaryhti ja ettei ne liiku ja muotoudu kuin aito ym. jutut.
        Toi sun kertomuksesi rohkaisi muakin kovasti! Tosin olin jo päättänyt että joka tapauksessa ensin pelkkä mastopeksia ja ne implantit vasta myöhemmin, jos niitä sitten kaipaan, on pienemmät riskit leikkauksessa ja pysty oikeasti päättämään kelpaako pelkkä mastopeksian tulos. Tosin nyt olen raskaana joten aikaa tässä vielä menee...

        Tällainen ketju on hieno olla olemassa, aika lailla tulee palstoja lukiessa selllainen kuva että kaikki naiset on ihan täpinöissään silikoneistaan eikä näe niissä mitään miinuspuolia... MIkä ei voi olla totta. Noi "implanttien laitosta toipumassa"-ketjut on olleet kyllä hyviä, niissä on ollut ihan realististakin kuvausta siitä mitä ne silikonit sitten on.


      • Mietin hieman
        eriparitissi kirjoitti:

        Hei "edelleen luomu"! Täällä toinen saman kysymyksen kanssa painiva. Olisiko mitään mahdollisuutta tietää kenellä kirurgilla kävit? Mulla oikeastaan sama koko ja tilanne kuin sulla (paitsi että toinen on normaalimallinen imettäneen naisen rinta ja toinen venynyt nahka jonka päässä vähän kudosta- se on silti se isompi ja juurikin 75B tulee vähän yli). Yksi oikein pätevä naiskirurgi (Hilkka Peltoniemi) oli pelkän mastopeksian kannalla, kaksi muuta esittivät sen neutraalina vaihtoehtona implanteille mastopeksialle. Juurikin tuo koon pieneneminen mietityttää, implanteista en oikein jaksa innostua kun mä en vaan tykkää siitä miltä silikonirinta näyttää ja käyttäytyy. Mua haittaa se liikaryhti ja ettei ne liiku ja muotoudu kuin aito ym. jutut.
        Toi sun kertomuksesi rohkaisi muakin kovasti! Tosin olin jo päättänyt että joka tapauksessa ensin pelkkä mastopeksia ja ne implantit vasta myöhemmin, jos niitä sitten kaipaan, on pienemmät riskit leikkauksessa ja pysty oikeasti päättämään kelpaako pelkkä mastopeksian tulos. Tosin nyt olen raskaana joten aikaa tässä vielä menee...

        Tällainen ketju on hieno olla olemassa, aika lailla tulee palstoja lukiessa selllainen kuva että kaikki naiset on ihan täpinöissään silikoneistaan eikä näe niissä mitään miinuspuolia... MIkä ei voi olla totta. Noi "implanttien laitosta toipumassa"-ketjut on olleet kyllä hyviä, niissä on ollut ihan realististakin kuvausta siitä mitä ne silikonit sitten on.

        "Tosin olin jo päättänyt että joka tapauksessa ensin pelkkä mastopeksia ja ne implantit vasta myöhemmin, jos niitä sitten kaipaan, on pienemmät riskit leikkauksessa ja pysty oikeasti päättämään kelpaako pelkkä mastopeksian tulos."

        Täällä on nyt useammassakin ketjussa alettu vetoamaan tuohon suureen riskiin implanttien laitossa. Minusta implanttien laitossa on pienemmät riskit kuin mastopeksiassa. Mastopeksiassa leikataan enemmän rintaa ja haavatkin voivat olla isommat kuin implantteja laitettaessa. Ainakin joillakin rintoja pienentäneillä on ollut ongelmia haavojen paranemisessa, mutta mastopeksian leikkaustavassakin voi olla eroja ja riskit vaihtelee.


      • edelleen "luomu"
        eriparitissi kirjoitti:

        Hei "edelleen luomu"! Täällä toinen saman kysymyksen kanssa painiva. Olisiko mitään mahdollisuutta tietää kenellä kirurgilla kävit? Mulla oikeastaan sama koko ja tilanne kuin sulla (paitsi että toinen on normaalimallinen imettäneen naisen rinta ja toinen venynyt nahka jonka päässä vähän kudosta- se on silti se isompi ja juurikin 75B tulee vähän yli). Yksi oikein pätevä naiskirurgi (Hilkka Peltoniemi) oli pelkän mastopeksian kannalla, kaksi muuta esittivät sen neutraalina vaihtoehtona implanteille mastopeksialle. Juurikin tuo koon pieneneminen mietityttää, implanteista en oikein jaksa innostua kun mä en vaan tykkää siitä miltä silikonirinta näyttää ja käyttäytyy. Mua haittaa se liikaryhti ja ettei ne liiku ja muotoudu kuin aito ym. jutut.
        Toi sun kertomuksesi rohkaisi muakin kovasti! Tosin olin jo päättänyt että joka tapauksessa ensin pelkkä mastopeksia ja ne implantit vasta myöhemmin, jos niitä sitten kaipaan, on pienemmät riskit leikkauksessa ja pysty oikeasti päättämään kelpaako pelkkä mastopeksian tulos. Tosin nyt olen raskaana joten aikaa tässä vielä menee...

        Tällainen ketju on hieno olla olemassa, aika lailla tulee palstoja lukiessa selllainen kuva että kaikki naiset on ihan täpinöissään silikoneistaan eikä näe niissä mitään miinuspuolia... MIkä ei voi olla totta. Noi "implanttien laitosta toipumassa"-ketjut on olleet kyllä hyviä, niissä on ollut ihan realististakin kuvausta siitä mitä ne silikonit sitten on.

        Hei vaan!
        Voin ilolla kertoa sinulle, että juuri tuo nimeltä mainitsemasi naiskirurgi leikkasi myös minut (lämpimästi suosittelen häntä varsinkin mastopeksiaan, hänestä tuntuu kuulevan pelkkää hyvää) ja kuten aiemmin kerroin, minulla kuppikoko ei ole pienentynyt ainakaan näiden parin kuukauden aikana.... tuloksesta kertokoon se, että kun menen peilin eteen minua alkaa hymyilyttämään välittömästi.


      • eriparitissi
        edelleen "luomu" kirjoitti:

        Hei vaan!
        Voin ilolla kertoa sinulle, että juuri tuo nimeltä mainitsemasi naiskirurgi leikkasi myös minut (lämpimästi suosittelen häntä varsinkin mastopeksiaan, hänestä tuntuu kuulevan pelkkää hyvää) ja kuten aiemmin kerroin, minulla kuppikoko ei ole pienentynyt ainakaan näiden parin kuukauden aikana.... tuloksesta kertokoon se, että kun menen peilin eteen minua alkaa hymyilyttämään välittömästi.

        Aivan loistavaa!!! Tämä piristi päivääni aivan huisisti! Kyllä tämä mun homma taitaa olla ratkaistu, mikä lämmittää koska oikeasti ne implantit on koko ajan tuntunut jotenkin hankalalta ajatukselta.

        Mietin hiemalle: Puhun mastopeksia implantit samalla versus mastopeksia ja implantit tarvittaessa myöhemmin, en mastopeksia versus implantit ilman mastopeksiaa.


    • Utelias harkitseva

      Mielenkiintoinen ketju! Jäin miettimään sitä, mitä joku ylempänä mainitsi: on sosiaalisesti hyväksyttävää ottaa hammasimplantti, sitä ei tarvitse selitellä eikä kukaan ihmettele sitä. Mutta silareita ei yleisesti hyväksytä. Onko se ollut kuinka monelle syy poistaa silarit? Olisitko pitänyt silikonisi jos ympärilläolijat olisivat hyväksyneet ne (ts. sinun ei olisi tarvinnut hävetä niitä), vaikka kaikki olisivat nähneetkin niiden olevan "muovia"? (Toisessa ketjussa tätä samaa asiaa pohdittiin kans ja vertailtiin, mm. miten viime vuosisadan alussa suhtauduttiin hiusten kihartamiseen). Nykyään kukaan ei häpeä kulkea kadulla, vaikka kaikki näkiskin että sehän on permanentti.

      • jo poistattanut

        Kyllähän se mietityttää että miksi ne silarit nyt sitten alkoikin hävettämään. Niitä laittaessa halusin vaan näyttää hyvältä, käyttää (taas) ihania alusvaatteita mitä mainokset ovat pullollaan. Tuntui että kaikilla oli tissit. Ja toisaalta luulin jotenkin naivisti että nyt vasta kehtaakin lähteä uimarannalle bikineissä ym. Häpesin myös (tyhmyyttäni!!) rintojani sänkytouhuissa...

        No jos silareita vertaa muihin kauneuskirurgisiin juttuihin niin silarit liittyy seksiin. Halu näyttää alasti hyvältä liittyy tietenkin siihen. Rintojen pienennys tai maharepun poisto/mahalihasten kiristys, suonikohjujen poisto tms tuo terveydellistä hyötyä. Facelift ei niin liity seksikkyyteen. Mutta silarit, raskas toipuminen, ja iso riski komplikaatioihin. Eikä mitään fyysistä hyötyä, haittaa vaan...

        Hävetti myös että olen niin surkea ihminen että tissit on niin iso ongelma että piti käydä korjailemassa. Että eikös elämässä nyt ole tärkeämpääkin. Ja nolotti omat täydelliset tissit kun kavereilla oli myös rupsahtaneet (ei ihan niin pienet) tissit, eivätkä ota siitä ongelmaa. Ja enkö muka kelvannut miehelleni sellaisenaan? (totta kai kelpasin mutta omassa päänupissa viirasi) Kaverit ei mitenkään mua tuominneet ja olivat kiinnostuneita toipumisesta ja muusta ym.

        Silarit (kohtuulliset) ei erotu vaatteiden alta eikä silleen voi verrata meikkaamiseen tai hiusten kähertämiseen. Jotenkin laittaessa väänsin mielessäni että sitähän voisi verrata rakennekynsiin tai irtoripsiin. Mutta ei se niin mene...

        Huh, sai vähän avautua oikeassa ketjussa...


    • Vasilisa

      Kiitos edelleen "luomu" vastauksista. :)

      Peltoniemen Hilkasta tosiaan on vaan hyvää kuulunut, itsellä vaan on se tilanne, että oon tosiaan ihan tuonne julkiselle puolelle jonossa.
      Eli en pääse kirurgiani itse valitsemaan.
      Rinnoissani on niin suuri eriparisuus, että ne menee kelan piikkiin - ja ei minulla kyllä olisikaan ollut mitään mahdollisuutta rahoittaa leikkausta yksityisellä puolella. ..eli se siitä konsultaatiosta..

      Plastiikkakirurgi kenet olen tässä asiassa tavannut on sanonut että kummallakin tavalla saadaan korjattua. Implantin kanssa tai ilman. Että päätös on ihan täysin minun, mitä haluan.
      Sain kuitenkin sen juvab, että rinnoista olisi ehkä helpompi saada kauniit implanttien kanssa - mutta myös kirurgi on sanonut että kauniin muotoiset niistä saadaan ilmankin.

      Tällä hetkellä en vielä(kään) tiedä mitä teen, mutta todennäköisesti ilman implantteja mennään, koska täyttä varmuutta itselleni en tunnu saavan asiasta että ne haluaisin. :)

      ..nii ja loppukommenttina vielä se, että nuo mun rinnat on oikeastaan pelkkää läskiä. Siis se mitä niitä nyt on jäljellä (varsinkaan tuosta pienemmästä).
      Kun esim laihdun tarpeeksi, rinnat ovat ihan olemattomat. Ja muutenkin ovat semmoset tosi "löysät". Eivät ole koskaan olleet semmoiset kiinteät - ei edes teininä.
      En tiedä kuinka paljon tuo vaikuttaa siihen mitä niistä aikaan saa..

      Mutta kuten jo toisissa ketjuissa olen kirjoittanut; tärkeintä mulle on kuitenkin se, että rintojen eriparisuus saadaan korjattua. oli ne sitte pienet tai vielä pienemmät, nii kuhan ovat suht samaa kokoa, että voisin taas pukeutua normaalisti.

      • Näin se menee

        Ihan hienoa että pääset julkiselle, mutta kela ei maksa leikkaustasi vaan oma sairaanhoitopiirisi eli veronmaksajat kimpassa ja tietenkin pienen osan joudut maksamaan itsekin sairaalamaksun muodossa.


    • Lisää kokemuksia

      Hei nimimerkit "aidoksi itsekseen" ja "yhä huojentunut"! Oliko teillä implantit lihaksen alla vai päällä? Oliko poisto millainen operaatio? Onko siinä riskejä? Onko arvet todella näkyvät vielä parannuttuaankin? Muuttuiko teillä rinnan koko/muoto poiston jälkeen? Tuntuuko oma rinta "normaalilta" poiston jälkeen, onko vielä kipuja, epämukavia tuntemuksia tms.? Kertokaa muutkin silikonit poistaneet vielä kokemuksia, kaikenlaiset kokemukset erittäin tervetulleita!

    • ...

      Olisko täällä vielä joitain, jotka on poistaneet silikonit tai edes harkitsemassa poistoa? Muutkin aiheeseen liittyvät pohdinnat kiinnostaa.

    • ...

      Hyviä kommentteja! Täällä kannattaisi käydä monien lueskelemassa!

    • Vain toisessa

      Hyvä ketju tosiaan, johon toivoisinkin lisää kommentteja…
      Minullakin on kovettuma eli kapseli rinnassa, joka todettiin keväällä. On pysynyt samanlaisena kovana. Eli ei kipuilua, jota toteamisen jälkeen, peläten olen ajatellut tulevan. Jotainhan sille kuitenkin on tehtävä varmaankin.
      Kävin noin kuukausi sitten, tapaamassa rintarauhaskirurgia. Hänellä oli tiedot mammografia- ja ultraäänitarkastuksesta. Niissä ei mitään viittaavaa kasvaimesta. Sain puhtaan paperit. Se hyvä tieto ainakin. Kirurgi tarkasti vielä kainalot ja paineli rintoja.
      Kyseli, miten on aika kulunut 3 vuoden takaisesta toisen rinnan poistoleikkauksesta. Nopeastihan aika on rientänyt ja mitään suurempia ongelmia ei ole ollut, kuin toi toinen rinta, joka on pienempi ja siinä on se kapseloitunut implantti, jonka poisto toimenpidettä odottelen tulevaksi.
      Tarkoitus olisikin sitten myös kokeilla rasvansiirtoa, jolla saataisiin kasvatettua rinnoistani samankokoiset. Noita rasvansiirtoja kun on tehty jo useita, ei tosin minulle, uskon kyllä että se kannattaa kokeilla…
      Tosta hammasimplantista sen verran vain toteaisin, että ovat ainakin samalla viivalla kelakorvauksen kanssa. Kummastakaan yksityisellä puolella tehdystä, ei korvausta. Kumpaakaan ei pidetä terveyteen vaikuttavana. Kummalta se tuntuu?
      Olisiko lukijoilla lisää kommentoitavaa, tai tietoa tähän aiheeseen… Kertokaas ja kirjoitelkaahan…

    • Entä jos

      poistattaa silikonit, ja tekisi sen jälkeen mastopeksian? Jos siis tilanne olisi se, että lopputulos on "karmeat kärpäslätkät". Onko kellään tällaisesta kokemusta tai onko käynyt mielessä? Ratkaisu kai edellyttäis, että lähtötilanteessa olis ollut hiukan omaakin rintaa, ei pelkkä aa-kuppi tai nännit.

    • ......

      Hei "Vain toisessa"! Kokeilitko rasvansiirtoa? Miten onnistui? Olisi tosi ihana, jos kertoisit kokemuksiasi, saattaisi auttaa monia muita. Siitähän on niin ristiriitaisia tuloksia, että onnenkauppaa vaikuttaa olevan, keillä se onnistuu ja keillä ei ollenkaan jää mitään.

    • Roosa75

      "Vain toisessa" lienee palstan ainoa, jonka silikoni on 85cc eli alle desin, hänellä siis vähän eri mahdollisuudet korvata implanttinsa rasvansiiroilla kuin se normi 300cc omaavilla.
      Itsellä poistettiin 175cc kapseloituneet, samalla rasvansiirto ja myöhemmin toinen, mutta täytyy sanoa että ei oikein vastaa mitä odotin, eli aika tyhjää jäi:( Ehkä olis kannattanut laittaa uudet implantit, en tiedä.

    • .......

      Kiitos vastauksesta Roosa75! No mutta uusissa implanteissahan aina on riski, että jatko-ongelmia tulee. Ja tuskin implantit esim. 15 vuotta pysyyy kovin monilla ongelmitta...Onko sulla lainkaan ollut helpottuneet fiilikset kun pääsit implanteista eroon? Ei enää huolta kapseloitumisesta, jatkoleikkauksista ym ym :) Implantit on kuitenkin vierasesineet ja kukaan ei voi antaa takuita ettei niiden kanssa jossain vaiheessa tule ongelmia. Varmasti teit oikean päätöksen. Jäikö tuota rasvaa sinulla yhtään jäljelle? Ja tuota kapseloitumistahan tulee lievempiasteisena kai aika monellekin jossain vaiheessa ja eihän se ikinä kivalta tunnu vaikka ei korjausleikkausta välttämättä vaatisi..ja ikävä elää paineessa, että milloin taas joutuu itseään korjailemaan. Implanteissa on hyötyjä mutta niissä todellakin on myös haittoja, joiden takia monilla haitat syö sen hyödyn.

      • hmmmmmm

        Olisikohan tuosta rasvansiirrosta hyötyä sellaisille joilla ei ole käytännössä yhtään rintaa ja haluaisi edes vähän niin silloinhan se noin desin jääminenkin toisi muutosta ja helpotusta tilanteeseen. Sanottiinko sinulle mitään miten se rasva, joka jää pysyy sitten vuosien saatossa? Onko tuosta mitään pitempiaikaista hyötyä?


    • Roosa75

      Valitettavasti rasvansiirrossa on vähän sellainen meininki että se saa jolla jo on, eli jos on lähtökohdiltaan olemattomat rinnat niin niihin ei kuulemma tartu oikeen rasva ollenkaan, kun taas kohtuukokoisiin jää helpommin. Ja kun se rasva on tyystin erilaista kuin implantti, se tulee tasaisena ohuena kerroksena ihon alle kun implantti taas tekee selvän kohouman ja on pienellä alueella. Jos vertaa ruokalautaselle laitettua desin implanttia tai samalle lautaselle kaadettua desiä vettä, voi ymmärtää eron. Ja jos desi saadaan rasvaa pysymään, se on jo hyvin!
      Ei kai noista pitkän välin pysymisistä kukaan tiedä.

      Kyllähän se olo poiston jälkeen oli tosi helpottunut, ilman muuta. Ihan eri fiiliksillä voi olla julkisissa saunoissa jne, pienet ja tyhjäthän nämä nyt on mutta niin ne on monella muullakin imettäneellä, ei siinä muista eroa niinkuin niiden silikonien kanssa. Monta vuotta ne ehti olla mulla ennenkuin kapseloitui, ja kyllähän ne erottaa, turha väittää muuta. Aina sitä sai miettiä, nyt ei tarvi.
      Silti välillä harmittaa, kun tavallaan oli niihin pyöreisiin tisseihin tottunut, niin on näihin kansallispuvun taskuihinkin totuttelemista.
      Sen verran vähäinen oli hyöty mulle rasvansiirrosta, hinta yhteensä 11 000 euroa, etten siihen enää mene. Joko hyväksyn nämä tällaisina tai otan joskus uudet implantit, todennäköisesti jäävät tällaisiksikuin nyt ovat.

      • Melkein viisi vuotta

        "Kyllähän se olo poiston jälkeen oli tosi helpottunut, ilman muuta. Ihan eri fiiliksillä voi olla julkisissa saunoissa jne, ..."
        "... ja kyllähän ne erottaa, turha väittää muuta. Aina sitä sai miettiä, nyt ei tarvi."

        Näitä kommentteja on voinut lukea hyvin yleisesti implanttien poistajien perusteluina. Olen aina ihmetellyt onko joillekin todellakin henkisesti noin raskasta implanttien omistaminen. Minä käyn paljonkin saunomassa muiden naisten kanssa, enkä ole koskaan kokenut että implanttirinnoistani olisi ollut ongelmia. Rintani eivät ole mitkään pallorinnat vaan melkoisen luonnollisen näköiset ja kooltaan maltilliset (pieni C). Kukaan ei ole myöskään sanonut minulle mitään rinnoistani. En ole myöskään koskaan miettinyt että joku erottaisi implanttini, enkä ainakaan murehtinut sitä jos joku huomaisikin. Mutta ymmärrän kyllä jos jollekin se on henkisesti raskasta ja silloin implanttien poistaminen on paikallaan. Jos minä menisin nyt poistattamaan implanttini, en kyllä rohkenisi mennä enää tutussa joukossa saunomaan kun rinnat katoaisivat kokonaan. Minulle ei ilmeisesti jäisi edes niitä kansallispuvun taskujakaan, vain löysää ryppyistä nahkaa nännien ympärille.


      • ......
        Melkein viisi vuotta kirjoitti:

        "Kyllähän se olo poiston jälkeen oli tosi helpottunut, ilman muuta. Ihan eri fiiliksillä voi olla julkisissa saunoissa jne, ..."
        "... ja kyllähän ne erottaa, turha väittää muuta. Aina sitä sai miettiä, nyt ei tarvi."

        Näitä kommentteja on voinut lukea hyvin yleisesti implanttien poistajien perusteluina. Olen aina ihmetellyt onko joillekin todellakin henkisesti noin raskasta implanttien omistaminen. Minä käyn paljonkin saunomassa muiden naisten kanssa, enkä ole koskaan kokenut että implanttirinnoistani olisi ollut ongelmia. Rintani eivät ole mitkään pallorinnat vaan melkoisen luonnollisen näköiset ja kooltaan maltilliset (pieni C). Kukaan ei ole myöskään sanonut minulle mitään rinnoistani. En ole myöskään koskaan miettinyt että joku erottaisi implanttini, enkä ainakaan murehtinut sitä jos joku huomaisikin. Mutta ymmärrän kyllä jos jollekin se on henkisesti raskasta ja silloin implanttien poistaminen on paikallaan. Jos minä menisin nyt poistattamaan implanttini, en kyllä rohkenisi mennä enää tutussa joukossa saunomaan kun rinnat katoaisivat kokonaan. Minulle ei ilmeisesti jäisi edes niitä kansallispuvun taskujakaan, vain löysää ryppyistä nahkaa nännien ympärille.

        Hei Roosa75, kapseloituiko sinulla missä vaiheessa implantit? Imetyksen yhteydessä vai ihan vaan yhtäkkiä muutaman ongelmattoman vuoden jälkeen alkoivat kapseloitumaan? Kiitos tosi paljon kun jaksat vastailla. Ja ole vaan ihan tyytyväinen siihen mitä sinulla nyt on, kaikilla ei tosiaan ole sitäkään. Ja onhan se ihana tunne olla ihan luonnollisesti oma itsensä eikä tarvii tosiaan niitä tulevia komplikaatioita jännittää.

        Niin me ihmiset olemme erilaisia ja toisille se on ihan ok jos muut huomaa implantit, toiset taas haluaisi pitää asian ihan vaan omana tietonaan. Iho monesti palautuu hyvin entiselleen implanttien jälkeen, varsinkin jos on suht nuori ja implantit ei ole olleet kauan paikoillaan. Toki jos implantteja pitää noin 20 vuotta niin palautuminen takuulla erilaista sitten ja iho voi jäädä roikkumaan. Monesti kuitenkin kuukausien kuluessa palautuu ennalleen.


      • ,,,,,,,
        Melkein viisi vuotta kirjoitti:

        "Kyllähän se olo poiston jälkeen oli tosi helpottunut, ilman muuta. Ihan eri fiiliksillä voi olla julkisissa saunoissa jne, ..."
        "... ja kyllähän ne erottaa, turha väittää muuta. Aina sitä sai miettiä, nyt ei tarvi."

        Näitä kommentteja on voinut lukea hyvin yleisesti implanttien poistajien perusteluina. Olen aina ihmetellyt onko joillekin todellakin henkisesti noin raskasta implanttien omistaminen. Minä käyn paljonkin saunomassa muiden naisten kanssa, enkä ole koskaan kokenut että implanttirinnoistani olisi ollut ongelmia. Rintani eivät ole mitkään pallorinnat vaan melkoisen luonnollisen näköiset ja kooltaan maltilliset (pieni C). Kukaan ei ole myöskään sanonut minulle mitään rinnoistani. En ole myöskään koskaan miettinyt että joku erottaisi implanttini, enkä ainakaan murehtinut sitä jos joku huomaisikin. Mutta ymmärrän kyllä jos jollekin se on henkisesti raskasta ja silloin implanttien poistaminen on paikallaan. Jos minä menisin nyt poistattamaan implanttini, en kyllä rohkenisi mennä enää tutussa joukossa saunomaan kun rinnat katoaisivat kokonaan. Minulle ei ilmeisesti jäisi edes niitä kansallispuvun taskujakaan, vain löysää ryppyistä nahkaa nännien ympärille.

        Aika harva täällä on yli 100-kiloinen. Ei millään pahalla, mutta se on tässä implanttien erottumisesa aika oleellinen juttu, joka sun kannattaisi mainita tällaisissa yhteyjksissä. Ihan samoin kuin jos on huomattavan alipainoinen. Pointti on, että sun vartalollasi et voi tehdä yleistyksiä muihin!


      • ,,,,,
        Melkein viisi vuotta kirjoitti:

        "Kyllähän se olo poiston jälkeen oli tosi helpottunut, ilman muuta. Ihan eri fiiliksillä voi olla julkisissa saunoissa jne, ..."
        "... ja kyllähän ne erottaa, turha väittää muuta. Aina sitä sai miettiä, nyt ei tarvi."

        Näitä kommentteja on voinut lukea hyvin yleisesti implanttien poistajien perusteluina. Olen aina ihmetellyt onko joillekin todellakin henkisesti noin raskasta implanttien omistaminen. Minä käyn paljonkin saunomassa muiden naisten kanssa, enkä ole koskaan kokenut että implanttirinnoistani olisi ollut ongelmia. Rintani eivät ole mitkään pallorinnat vaan melkoisen luonnollisen näköiset ja kooltaan maltilliset (pieni C). Kukaan ei ole myöskään sanonut minulle mitään rinnoistani. En ole myöskään koskaan miettinyt että joku erottaisi implanttini, enkä ainakaan murehtinut sitä jos joku huomaisikin. Mutta ymmärrän kyllä jos jollekin se on henkisesti raskasta ja silloin implanttien poistaminen on paikallaan. Jos minä menisin nyt poistattamaan implanttini, en kyllä rohkenisi mennä enää tutussa joukossa saunomaan kun rinnat katoaisivat kokonaan. Minulle ei ilmeisesti jäisi edes niitä kansallispuvun taskujakaan, vain löysää ryppyistä nahkaa nännien ympärille.

        Aika harva täällä on yli 100-kiloinen. Ei millään pahalla, mutta se on tässä implanttien erottumisesa aika oleellinen juttu, joka sun kannattaisi mainita tällaisissa yhteyjksissä. Ihan samoin kuin jos on huomattavan alipainoinen. Pointti on, että sun vartalollasi et voi tehdä yleistyksiä muihin!


      • ,,,,,
        ,,,,, kirjoitti:

        Aika harva täällä on yli 100-kiloinen. Ei millään pahalla, mutta se on tässä implanttien erottumisesa aika oleellinen juttu, joka sun kannattaisi mainita tällaisissa yhteyjksissä. Ihan samoin kuin jos on huomattavan alipainoinen. Pointti on, että sun vartalollasi et voi tehdä yleistyksiä muihin!

        Toi oli tarkoitettu "melkein viisi vuotta" nm:lle.


    • Roosa75

      Joo olen näitä ketjuja lukenut ja olen myös sitä mieltä että kannattaa kertoa oleellisia asioita jos alkaa toisten kokemuksia silikonien kokemisesta kommentoimaan... Melkein viisi vuotta, mä olen sentilleen sun pituinen eli 178cm ja painan 63kg eli n 40 kg sua vähemmän. Se vaikuttaa, riippumatta siihen kertyykö se rasva rintoihin vai ei. Ei mullakaan painonvaihtelut vaikuta rintojen kokoon, mutta kun olin 10kg pulleampi nuorempana niin eihän ne silloin niin errottunut kuin hoikkana, puhumattakaan jos siihen vielä lisättäisiin muutama kymmenen kiloa! Silloin ihan varmaan ei kukaan huomaisi mitään. Jos oltais samaa kaliiberia, voisit meidät rinnastaa, mutta näillä lähtökohdilla et. En halua olla ilkeä, mutta jätät olellisia asioita kertoamtta kommenteissasi.

      Mulla oli implantit 7 v ennen kapseloitumista, joka tosiaan liittyi raskauteen/imetykseen. Toinen rinta kovettui lähes heti kun olin tullut raskaaksi, toinen imetyksen aikana. Eli onhan se mahdollista että jos laittaisin nyt uudet enkä enää tee lapsia, ne ei kapseloidu. Mutta toisaalta, nykyisin osaan ihan eritavalla kuin ennen arvostaa sitä että on luomu eikä mikään kopio tai feikki, ja kun ikää on niin nämä pikkuriippikset onkin jo ihan normit. Ei unelmien rinnat, mutta omat. Se vähän harmittaa kun ehdin laittaa odotuksia tohon rasvansiirrtoon, ja se osottautui jokseenki pettymykseksi meni aika summa rahaa. Toisaalta, jos en olis kokeillut en tietäisi.

      Musta liian vähän yleensä puhutaan siitä ettei ne silikonit kaikille mikään 100% onni ole. Että niissä on oikeasti myös huonoja puolia.

      • Melkein viisi vuotta

        Jätin tahallaan asiaan vaikuttamattomat asiat kertomatta, koska joku ottaisi siitäkin nokkiinsa jos toistaisin joka viestissä koko litanian asiaan kuulumattomia yksityiskohtia. Jos olisin kirjoittanut jollain muulla nimimerkillä, kukaan ei olisi älähtänyt.

        Minulla on tosiaankin reippaasti painoa, eikä se kaikki ole läskiä, kroppa on aika roteva muutenkin. Olen ehkä erikoisuus kun rinnoissani ei ole rasvaa, en esimerkiksi saa rinnoista lainkaan nipistysotetta. Ennen implanttien laittoa ultrassa lääkäri vahvisti ettei rasvaa ole, eikä sitä ole tullut sen jälkeenkään. Minulla olisi implanttien poiston jälkeen vain ryppyistä nahkaa kun iän vuoksi ihokaan ei palautuisi kovin hyvin. Nykyiset rintani näyttävät vartaloon nähden todella pieniltä, varsinkin kun vatsa on päässyt kasvamaan implanttien laiton jälkeen mutta rinnat ovat pysynyt ennallaan.

        Toistan vielä kerran, minulla EI OLE rasvaa rinnoissa ja siksi lääkäri laittoi implantit kokonaan rintalihaksen alle vaikka alunperin suunniteltiin osittain päälle. Siltä osin olen samalla viivalla jonkun 20-30 kg kevyemmän ja samanpituisen kanssa. Hoikemmalla (normaalipainoisella) rinnat näyttäisivät isoilta, minulla ne taas ovat vartaloon nähden niin pienet että niitä ei ilmeisesti uskota implanttirinnoiksi, etu tämäkin.


    • normaalipainoinen

      Höpöhöpö, ylilihavalla ja anorektikolla ne implantit istuu eritavalla vaikka sitä yritäisi miten muuta uskotella itselleen tai muille. Hoikalla ne erottaa kyllä.

    • ......

      Roosa75, sulta ei varmaan poistettu niitä kapseleita vaan jätettiin paikoilleen? Suomessa eivät kai kapselia poista, mut taas esim monet lääkärit jenkeissä sitä mieltä et kapseli pitää poistaa muuten voi tulla myöhemmin ongelmia siitä. Esim se voi tuntua epätasaisuutena, näkyä rintasyöpäseuloissa, tuntua epämukavalta tms. Eihän sulla ole tullu mitään ongelmia kapselien jättämisestä rintoihin? Vai mitä sulle niistä sanottiin? Kiitos vastauksista vielä! Ja tottahan on, että ei tässä elämässä tiedä ennen kuin kokeilee. Monet ottaa implantit ja huomaa jälkeenpäin ettei ollut oikea ratkaisu tai tuonut paljoa iloa elämään. Monesti tosiaan komplikaatiot, implanttien epämukavuus ja se,et niitä todennäköisesti täytyy kuitenkin uusia eli käydä läpi leikkauksia syö niitä hyviä puolia paljon...Vaikka monet onkin päätyneet ratkaisuun sen takia, että rinnat eivät ole kehittyneet juuri lainkaan, silti onko sekään "pakote", jonka takia mennä leikkauksiin ja kestää ne implanttien huonot puolet..

    • poistoon tänään

      Minä olen tänään menossa implanttien poistoon. 230cc matalan profiilin silikonigeeli-implantit laitettiin 3 viikkoa sitten.

      Harkistin silikonien laittamista tarkoin ja mietin riskejä paljon. Minulle on aiemmin (2010) tehty rintojen kohotus, oma koko ennen implantteja D70. Rinnat olivat kuitenkin luonnostaan kaukana toisistaan ja implanteilla saatiin tähän apua, parempi muoto ja ryhtiä.

      En osannut varautua siihen miltä tuntuu kun on vierasesine kehossa. Kukaan ei minua tästä varoittanut ja se tuli täytenä yllätyksenä. Rinnat ovat toki kivan näköiset mutta ahdistus paha. Olen henkisesti tasapainoinen nainen, en mitenkään ailahteleva, enkä koskaan aikaisemmin ole katunut tekemiäni isoja päätöksiä.

      Viimeiset 2 viikkoa olen yötä päivää miettinyt mitä minun pitäisi rintojeni kanssa tehdä ja nyt vihdoin päädyin ratkaisuun poistattaa ne. Sattumalta lääkärilläni oli aikaa tehdä poisto ennen pidempää lomaansa, joten asia etenee vauhdilla. Hän uskoo että rintani palautuvat täysin samaan kuin olivat ennen implanttien laittoa, koska aikaa on kulunut niin vähän.

      Nyt on lähdettävä lääkäriasemalle!

    • Tasapainoinen joo..

      Lyhyesti: olet idiootti

    • ZIruega

      Itse punnitsen tässä, että otanko vai en implantit litteään rintakehääni. Tahtoisin niin kovasti, että jokin kohaisi kun katson itseäni sivuttain peilistä. Ja jos olen lihonut, niin aina kilot tulevat vain vatsalle ja lanteille, mikä vain korostaa tissittömyyttä ja epäsuhtaisuutta. Siksi pysyttelen hyvin laihana, ja jokainen vatsalle tullut kilo ahdistaa hulluna, koska haluan pitää vatsan litteämpänä kuin olemattomat tissini.

      Kuitenkin pelottaa, että implantit eivät tuo sitä onnea ja autuutta mitä odotan. Että tunnen oloni nimenomaan feikiksi ja muoviksi enkä yhtään enempää naiseksi kuin nytten. Mutta myöskään en usko että saan rauhaa tästä asiasta ennenkuin otan ne implantit..

      Myös tuo kaikki epäluuloinen suhtautuminen silikoneihin ja sen rinnastaminen bimbouteen tietysti ahdistaa. En todellakaan usko, että välittäisin kenekkään kertoa, että minulla olisi silikonit. Itse en haluaisi välttämättä ensimmäisenä olla nimittäin esimerkiksi miehen kanssa, joka oli hankkinut vaikka pakaraimplantit..

      • Ziruega

        Mutta jos jätän ottamatta implantit, niin mietin sitten varmasti loppu elämäni, että olisiko se sittenkin oikea ratkaisu minulle, ja olisinko kuitenkin tyytyväinen silikonitissisenä naisena niinkuin monet muutkin. Onko kukaan vakavasti harkinnut implanttien ottoa ja sitten jättänyt ottamatta? Itsellä olisi palkattomat lomat jo sovittuna, ja tässä nyt sitten vielä alkanut miettimään..


    • no surgery 4U

      Yhdenkään henkisesti tuuliviirimäisen ei kannata mennä leikkaukseen. Teille merkitsee muiden mielipiteet liikaa. Hankkikaa itsetuntoa ensin. Maailmassa on 7 miljardia ihmistä erilaisine mielipiteineen. Jos aiotte loikkia muiden pillin mukaan niin saatte loikkia tauotta.

    • poistettu!

      "lyhyesti: olet idiootti"

      Vain idiootti itse voi kommentoida noin typerästi. Toivon sinulle hyvää elämää ja sitä että omat läheisesti eivät kovasti seurassasi kärsi.

      Muille haluan sanoa että tämä oli minulle tärkeä kokemus. Ymmärrän nyt mikä minulle sopii ja mikä ei. Kuten aiemmin sanoin, tähän en olisi millään tavalla voinut varautua. En syytä ketään, en edes itseäni. Implanttien laitto oli harkittu ratkaisu, elämä vaan osoitti että näinkin voi käydä. Kokeilematta en olisi tiennyt, vaan miettisin edelleen että laittaako vaiko ei. Omat rintani tulevat palautumaan entiseensä ja jo nyt 15h leikkauksen jälkeen mieli on KEVYT. Tuntuu kun iso taakka olisi pudonnut hartioilta.

      Ziruega, ehdottaisin sinulle vielä jonkin verran miettimisaikaa asian kanssa. Myös kirurgin valinnassa kannattaa olla tarkka, Suomessa on joitain erityisen hyviä plastiikkakirurgeja jotka panostavat konsultaatioihin ennen lopullista päätöstä. Tällä on todella suuri merkitys! Suosittelisin sinulle esim. Hilkka Peltoniemeä. Hän ei ole minun PS mutta olen tavannut hänet ja tuttavien suositukset ovat melkoisen hyvät. Hän panostaa nimenomaan asiakkaan kanssa keskusteluun ennen leikkausta.

      Jos haluat jutella privana niin mielelläni vaihdan ajatuksia :)

    • appelsiini4

      Zigueralle: luehan oheinen juttu:
      http://www.nbcnews.com/id/43494979/ns/health-womens_health/t/most-women-silicone-breast-implants-need-more-surgery/

      Ennenkuin päätät mennä leikkaukseen varaudu henkisesti ja taloudellisesti mahdolliseen tulevaan uusintaleikkaukseen. Olisi ikävä joutua kärsimään vaan sen takia, etteivät rahat riitä.

      Mitä tulee ympäristön mieleipiteisiin niin mitä itse ajattelisit seuraavassa tilanteessa: tapaat kiinnostavan miehen, jonka kanssa päätät mennä sänkyyn. Miehen riisuutuessa hän joko itse kertoo tai arvista havaitset, että on laitattanut silikonia takapuoleensa:
      http://bodybuildingimplants.com/gluteal_implants/index.html

      Mitä mielessäsi silloin liikkuu? Lisääntyykö, väheneekö vai pysyykö kiinnostuksesi mieheen ennallaan? On helppo sanoa, että eihän sillä ole väliä, jokainen saa tehdä itselleen mitä haluaa, mutta rehellisesti sanottuna itse ajattelisin, että ompa säälittävä äijä.

      Tietenkään asiasta ei ole pakko kertoa ja voi olla, ettei toinen huomaa. Itse en kuitenkaan osaisi heittäytyä seksiin, jos koko ajan takaraivossa ahdistaisi, että koska toinen huomaa arvet tai tuntee implantin kädellään. Pienet rinnat ovat siitä hyvät, että ovat havaittavissa jo vaatteet päällä. Tilanne ei siis alunperinkään etene turhan pitkälle, jos mies on sitä tyyppiä, jolle rintojen koko on merkittävä tekijä ja A-kuppi ei kelpaa.

    • vastauksia_kaipaava

      Onko kellään, jolla ollut silikonit lihaksen alla, alkanut muodostua rintalihaksen "tukisäikeitä" tai strangeja, jotka kiinnittyneet rintakudokseen tai leikkaushaavan ympäristöön ja alkaneet kuromaan/kiskomaan rintaa lihaksen mukana? Itselläni tehty vajaa 2 vuotta implanttien (anatom. 330cl) laiton jälkeen implanttien poisto ja rasvansiirto molempiin rintoihin 7 vkoa sitten. Vasempaa rintaa, jossa kurovia ja kiskovia lihaksen säikeitä oli implantin kanssa muodostunut alakeskiosan leikkaushaavan pintaan, jouduttiin leikkauksessa hieman muotoilemaan sisältä kapselin osalta pienemmäksi (sisäiset ompeleet jatkuvat alhaalta rintavakoon), jotta olisi symmetrisempi oikean kanssa. Nyt näitä lihassäikeitä on kiinnittynyt koko sisäisen leikkaushaavan ja ompeleen matkalta rintakudokseen niin, että kun jännitän vähänkin rintaa, kiskoo rintalihas muodostamineen säikeineen rinnan kainaloonpäin ryttyyn kuin rusinan. Rintalihas aktivoituu aivan olemattoman pienestä käden liikkeestä. Esteettisesti on todella kurjan näköistä ja ennen kaikkea tämä kiskonta TUNTUU todella inhottavalta. Nyt kun on sisäisestä , vielä parantuvasta leikkaushaavasta kyse, tuntuu myös hyvin kivuliaalta.

      Onko kellään vastaavaa kokemusta implantin aikaisesta tai sen jälkeisestä lihaksen kiinnittymisestä ja kuromisesta/kiskomisesta? Onko ongelmaa saatu ratkaistua ja onko tietoa mikä sen on alunperin aiheuttanut? Itse epäilen, että implanttien laitossa rintarangan keskiosasta kiskottiin liikaa rintalihasta irti ja sen vuoksi paranemisprosessin yhteydessä lihas alkoi kehittämään strangeja. Vasen rinta oll silloin järkyttävän kipeä verrattuna oikeaan, jossa vastaavaa ongelmaa ei ole koskan esiintynyt. Hankala asia selittää, toivottavasti saitte jonkinlaisen kuvan siitä mitä koitin selittää. Efekti siis sama kuin työtäisit rintaa ryttiin rintavaon alakulmasta kohti kainaloa.

    • marru60v

      Poistatin silikonit niiden oltua 18 vuotta, samalla otin kohotuksen. Ihmettelen kun kipua ei ole ollenkaan, kun leikkauksesta on pari viikkoa, muutenkin olen tyytyväinen lopputulokseen. Poisto ja kohotus maksoi kaikkine kuluineen 4300e. Tuntuu hyvältä olla jälleen luomu!

      • samaapohditaan

        Hei Marru60v,
        missä kävit tekemässä toimenpiteen? Itsellä myös silikonit olleet 15 vuotta, ilman ongelmia, mutta nyt ajatukset pikkuhiljaa ovat muuttuneet. Lapsien saannin ja iän myötä rinnat tulevat poiston jälkeen varmasti roikkumaan, ja siksi olen miettinyt, onnistuuko kohotus jo poiston yhteydessä. Ilmeisesti siis onnistuu!
        Voisitko kertoa vielä vähän lisää kokemuksistasi?
        Kiitos jo etukäteen!


      • ytyfruyikgiu
        samaapohditaan kirjoitti:

        Hei Marru60v,
        missä kävit tekemässä toimenpiteen? Itsellä myös silikonit olleet 15 vuotta, ilman ongelmia, mutta nyt ajatukset pikkuhiljaa ovat muuttuneet. Lapsien saannin ja iän myötä rinnat tulevat poiston jälkeen varmasti roikkumaan, ja siksi olen miettinyt, onnistuuko kohotus jo poiston yhteydessä. Ilmeisesti siis onnistuu!
        Voisitko kertoa vielä vähän lisää kokemuksistasi?
        Kiitos jo etukäteen!

        Rinnat muuttuvat niin paljon odotusaikana ja imetyksessä, ettei mitään kohotuksia kannata tehdä ennen sitä. Se voi jopa estää imetyksen. Silikonit voi poistaa ennen raskautta ja katsoa sitten muutama vuosi lapsen saannin jälkeen tarvitaanko kohotusta ja minkä verran. Lasten saanti kasvattaa rintoja reilusti joten kannattaa seurailla pidempään.


    • 15vuottasitten

      Miten saisi varmuuden että implantti varmasti edelleen ehjä? Ollut nyt 15 vuotta .sain kovan iskun rintaan kesällä ja mietin olisiko voinut rikkoutua

      • Tutkittu_on

        Itselläkin ollut suunnilleen yhtä kauan ja alkoi mietityttämään ovatko vielä kunnossa. Vaihdoin rintasyöpäseulonnan (mammografia) ultraäänitutkimukseen (omaan laskuun) ja siinä samalla kysyin tutkimusta tekevältä lääkäriltä että näyttääkö implantit ehjältä (lääkärin mielestä näytti olevan kunnossa). Olen kyllä joskus kysellyt mammografiassakin kuvausta tekevältä hoitajalta että miltä implantit näyttävät kuvassa, mutta mammo ei liene mitenkään varma (pelkkä "varjokuva"). Ultralla voi tutkia aika varmasti, mutta varmin tutkimuskeino on magneettikuvaus. Jos todella haluaa varman tuloksen, kannattaa maksaa tuo magneettikuvauksen hinta.


    • Anonyymi

      Älkää hankkiko silikoneja. Minulla oli 180cc koon silarit 15vuotta, hankin ne 19-vuotiaana koska omat rintani eivät kehittyneet. Nyt viimein poistatin silarit ja omat pehmeät "kärpäslätkät" tuntuvat ihanilta. Häpesin aina pallomaisia kovia implanttejani, vaikka ne profiilin saivatkin sopusuhtaisemmaksi. Kannattaa kuitenkin nuorena pyöriä uimahallissa ja katsoa naisvartaloita, on monia, joilla ei kunnon rintoja ole. Katsoa netistä rinnattomia julkkiksia. Silikoneissa ahdistaa ihmisten käsitykset, mitä minusta ajatellaan. En koe olevani pinnallinen, mutta kukapa ymmärtäisi millaista oli olla täysin lauta murrosiässä. Myös terveysvaikutukset, syövän diagnosoinnin vaikeutuminen yms. Ei silikoneille!

    • Anonyymi

      Elämäni paras päätös oli poistattaa silikonit. Ja pötypuhetta tuo ketunkuonot. Ei minulla ainakaan niin käynyt vaikka olen jo 46 ja implantit olivat 420. Kuppikoko nyt e70. Ja ihan mahtava tunne olla oma ittensä❤️

      • Anonyymi

        Kuinka valtavat rintasi olikaan jos 420 cc implantin poistonkin jälkeen on vielä E-kuppi!? Miksi edes noin isojen luomurintojen lisäksi olet halunnut isot implantit?

        Eihän noin valtavissa rasvarinnoissa edes voi olla "ketunkuonoja", ne on nuoren kehittymättömän rinnan ilmiö. Omat implanttini on kokonaan rintalihaksen alla joten on helppoa havaita näppituntumalla ja myös konkreettisesti mammografiassa että oma rintakudos on vähäinen. Jos poistaisin implantit, jäljelle jäisi lähinnä tyhjät rukkaset.


    • Anonyymi

      Onpa tämä hyvä ketju, lähes kaikki viestit asiallisia, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ihana lukea muiden kokemuksia ja ajatuksia tästä aiheesta.
      Olen itse ottanut silikonit noin 10v sitten. Silikonit laitettiin rintalihaksen alla, sillä omat rintani olivat lähes olemattomat AA/A. Harkitsin tätä operaatioita todella pitkään. Häpesin omia kehittymättömiä rintojani niin paljon, että jopa sosiaaliset suhteet kärsivät. ajatuskin ystävien kanssa saunomisesta tai muusta vastaavasta ahdisti. Minulle olisi riittänyt edes pienet rinnat, joissa olisi ollut muutakin kuin vain pullistunut pieni nänni. Rintani (lue nänni) olivat tubulaariset ja olisin varmasti saanut jotain kelan korvausta leikkauksesta, jos olisin kehdannut asian kanssa marssia lääkärin puheille. Mutta häpeä oli niin valtava, että jopa leikkaavalle kirurgille näyttäminen oli niin epämiellyttävää, että meinasin marssia ulos huoneesta. En kertonut kenellekään leikkauksesta, tein kaiken niin salassa kuin pystyin. Leikkaus meni kaikelta osin hyvin, eikä mitään erityisiä kipuja tai vastaavaa ollut. Otin todella maltilliset (120cc) enkä missään nimessä halunnut, että rinnat olisivat huomiota herättävät. Kun heräsin leikkauksen jälkeen, tiesin jo silloin että olin tehnyt virheen. Rinnat olivat kauniit ja koin myös suurenmoista iloa niistä. Mutta kuten teillä muillakin kanssa sisarilla, olo oli epäaito ja koin että elän valtavan valheen kanssa. Tämä tosiasia sai oloni todella kurjaksi, ja lähes päivittäin asia painoi mieltä. Ensimmäinen kenelle operaatiosta kerroin, oli poikaystäväni (nykyinen aviomieheni),ja voitte vain kuvitella miten vaikeaa oli asian kertominen. Se oli todella pelottavaa ja pelkäsin, että mieheni näkee minut pinnallisena bimbona ja suhde päättyy siihen. No näin ei onneksi käynyt ja mieheni on ollut aivan mieletön tuki tämän asian kanssa. Olemme onnellisesti naimisissa ja meille on siunattu ihana perhe. Kun tulin raskaaksi, ainoa asia mitä surin ja pelkäsin, oli se, jos en pysty lasta imettämään. Valmistauduin henkisesti siihen, että imetys ei onnistu. No ensimmäisen lapsen kanssa se ei onnistunut. Maitoa kyllä tuli, mutta ei riittävästi. Tämä oli itselleni todella valtava suru ja samalla itseinho, kun olin mennyt tekemään itselleni jotain niin typerää, että omat lapseni kärsivät tämän asian takia. Seuraavan lapsen kohdalla tein valtavasti töitä imetyksen onnistumisen kanssa ja onnistuin imettämään hänet 1v asti. Myös seuraavat lapset olen pystynyt imettämään, eikä ole tullut mitään ongelmia silikonien kanssa. Olen kuitenkin kohta 10vuotta tätä asiaa päässäni pyöritellyt ja odotan vain milloin pääsen poistamaan nämä möntit sisältäni. Vielä imetän nuorinta lastani ja kun imetys loppuu, niin marssin suoraan jonnekin, missä saan vihdoin kauan odotetun helpotuksen. ihmettelen tällä hetkellä, miten isoon leikkaukseen ole aivan yksin marssinut kertomatta asiasta kenellekään. En ikinä uskaltaisi tehdä sitä uudestaan. Olisikin todella kiva kuulla kokemuksia poisto leikkauksista, miten se tehtiin, mitä kustansi, miten pitkään kesti toipuminen, missä teitte jne.

    • Anonyymi

      Olen menossa ensiviikolla poistoon Helsinki Clinikalle! Silikonit laitettu muistaakseni 2015 ja kaikenlaisia vaivoja alkanut siitä päivästä lähtien. Lähivuosina alkanut enemmän miettimään poistoa, että ehkä kaikki vaivat loppuvat siihen kun saan nämä itsestäni ulos ja irti! Tosiaan, olisi pitänyt ajatella asiaa enemmän ennenkuin otti. Mutta en kadu. Katsotaan kaduttaako poisto ensviikon jälkeen😆😂 kirjoitan kokemuksia tänne ja lopputuloksesta..

      • Anonyymi

        Poistosta aikaa nyt 3viikkoa. Implantit painoivat yhteensä melkein kilon, että olo kyllä keveni. Minulle tehtiin pelkkä poisto ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Ajatus nahkapusseista oli turha kun omaa rintaa kuitenkin on. Eli turhaan pelkäsin niiden ulkonäköä. Hyvät tuli 🙏🏻👍🏻 ja olo paljon itsevarmempi! Vaatteetkin istuu paremmin päälle


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Poistosta aikaa nyt 3viikkoa. Implantit painoivat yhteensä melkein kilon, että olo kyllä keveni. Minulle tehtiin pelkkä poisto ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Ajatus nahkapusseista oli turha kun omaa rintaa kuitenkin on. Eli turhaan pelkäsin niiden ulkonäköä. Hyvät tuli 🙏🏻👍🏻 ja olo paljon itsevarmempi! Vaatteetkin istuu paremmin päälle

        Ja tosiaan maksoi 1750e, paikallispuudutuksessa. Se oli hyvä, nopea toimenpide. Sain esilääkityksen ennen sitä niin ei jännittänyt/pelottanut. Olisiko mennyt vajaa tunti ja olin jo pihalla klinikalta. Kirurgi teki viillot rintojen alle ja sieltä veti sen pois. Ei tuntunut/koskenut juuri ollenkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Poistosta aikaa nyt 3viikkoa. Implantit painoivat yhteensä melkein kilon, että olo kyllä keveni. Minulle tehtiin pelkkä poisto ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Ajatus nahkapusseista oli turha kun omaa rintaa kuitenkin on. Eli turhaan pelkäsin niiden ulkonäköä. Hyvät tuli 🙏🏻👍🏻 ja olo paljon itsevarmempi! Vaatteetkin istuu paremmin päälle

        Sulta ei vissiin poistettu arpikapselia? Oliko implanttien lihaksen alla vai päällä? Minkäkokoinen implantti? Ja minkälainen lopputulos?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sulta ei vissiin poistettu arpikapselia? Oliko implanttien lihaksen alla vai päällä? Minkäkokoinen implantti? Ja minkälainen lopputulos?

        Olisi kiva kuulla ihmisten kokemuksista liittyen implantteihin, mastopeksiaan ja nännien tuntoon/tunnottomuuteen.

        Harmillisesti menetin luultavasti mastopeksian yhteydessä 75% tunnosta, mutta edelleen osa minusta toivoo, että tuntopuutos väistyisi osittain implanttien poistolla..


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      24
      1739
    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      20
      1654
    3. Minun oma kaivattuni

      Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka
      Ikävä
      71
      1495
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      59
      1482
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      56
      1370
    6. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      92
      1370
    7. Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024

      Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne
      Suomi24 Blogi ★
      17
      1342
    8. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      18
      1186
    9. Tervehdys!

      Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot
      Turku
      65
      1140
    10. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      35
      1124
    Aihe