raha asiat

Vaikutti, ettei ap:llä ollenkaan ollut kyse yhteisestä tilistä... Eihän tuossa olisi mitään kyselemistä silloin edes ollut.

silirimpsis_-67 kirjoitti:

Vaikutti, ettei ap:llä ollenkaan ollut kyse yhteisestä tilistä... Eihän tuossa olisi mitään kyselemistä silloin edes ollut.

Siitä nimenomaan on kysymys. Aloittaja kysyi. Minä tein ehdotuksen!

Neuvot kyllä ihan pieleen ihmisiä. Parisuhteessa on tärkeää, että molemmilla on omat tilit ja omat tulot. Yhteisistä menoista sovitaan.

Woman-50v kirjoitti:

Neuvot kyllä ihan pieleen ihmisiä. Parisuhteessa on tärkeää, että molemmilla on omat tilit ja omat tulot. Yhteisistä menoista sovitaan.

Asiantuntijat neuvovat. Minä vain ehdotin ja totean oman 46:n vuoden kokemuksella meillä hyvin toimineen järjestelyn.

Vaimoni oli vuosikaudet tulojen suhteen 0-linjalla. Ajatuskin jakamisesta oli älytön. Mentyään töihin olivat tulomme erittäin epäbalanssissa.
Tietenkin järjetely edellyttää täydellistä luottamusta ja saman tyyppistä asennetta talouden hoitamiseen.

Woman-50v kirjoitti:

Neuvot kyllä ihan pieleen ihmisiä. Parisuhteessa on tärkeää, että molemmilla on omat tilit ja omat tulot. Yhteisistä menoista sovitaan.

Siinä palkka ja yt neuvottelut menee samalla , kumpi menee lakkoon ? Neuvottelevat yöllä , väsyneempi maksaa sit koko vuokran . Näinhän se menee isoissakin piireissä.

Woman-50v kirjoitti:

Neuvot kyllä ihan pieleen ihmisiä. Parisuhteessa on tärkeää, että molemmilla on omat tilit ja omat tulot. Yhteisistä menoista sovitaan.

Miksi näin? perustele? kuinka ratkaiset tilanteen joissa toisella on rahaa ja toisella ei esim. työttymyydestä johtuen ?

Ja ap; Anopin kannattaa jättää tämmöiset asiat ihan pariskunnan omaksi asiaksi.Olisitko itse tykännyt jos anoppisi olisi tullut kertomaan miten asiat hoidetaan ? Ja toisaalta, jos lapsesi on tuo 2k tienaava niin mieti asiaa niin päin että se olisi 5k tienaava, olisitko edelleen samaa mieltä asiasta ?

"kuinka ratkaiset tilanteen joissa toisella on rahaa ja toisella ei esim. työttymyydestä johtuen ?"

Saahan työtönkin päivärahaa, joten ne ovat ainakin hänen käytössään. Joidenkin työttömyyskorvaus tosin on parempi kuin toisen palkka... Tilanteen ja sopimusten mukaan mennään siis tuossakin, vai mitä?

rahako_ratkaisee kirjoitti:

"kuinka ratkaiset tilanteen joissa toisella on rahaa ja toisella ei esim. työttymyydestä johtuen ?"

Saahan työtönkin päivärahaa, joten ne ovat ainakin hänen käytössään. Joidenkin työttömyyskorvaus tosin on parempi kuin toisen palkka... Tilanteen ja sopimusten mukaan mennään siis tuossakin, vai mitä?

Lue lisää

Jaaa-a, itse en edes ymmärrä ajatusta missä molemmat tikuttaa omista rahoistaan. Jos ollaan oikeasti parisuhteessa ja eletään yhdessä - sekä on jopa yhteiset lapset - on elämä ainakin olevinaan yhteistä joten on myös rahatkin.

Jos kokee että raha on jotain niin arvokasta ja kallista että ei pysty toisen kanssa asioita jakamaan, kannattaa miettiä haluaako edes asua yhdessä.Silloin voi olla parempi että molemmat asuu omissa osotteissa ja aikaa vietetään vain yhdessä.

MrBolivar kirjoitti:

Jaaa-a, itse en edes ymmärrä ajatusta missä molemmat tikuttaa omista rahoistaan. Jos ollaan oikeasti parisuhteessa ja eletään yhdessä - sekä on jopa yhteiset lapset - on elämä ainakin olevinaan yhteistä joten on myös rahatkin.

Jos kokee että raha on jotain niin arvokasta ja kallista että ei pysty toisen kanssa asioita jakamaan, kannattaa miettiä haluaako edes asua yhdessä.Silloin voi olla parempi että molemmat asuu omissa osotteissa ja aikaa vietetään vain yhdessä.

Lue lisää

"Jos kokee että raha on jotain niin arvokasta ja kallista että ei pysty toisen kanssa asioita jakamaan, kannattaa miettiä haluaako edes asua yhdessä."

Ihmiset voivat kyllä asua parisuhteessa, jakaa asioita, mutta rajansa kaikella. Raha on kuule erittäin arvokasta ja kallista mitä "harvinaisempaa" se on. Kuten silloin jos toisella on paljon velkaa. Tai hänellä ns. raha polttaa näppejä. Tai hän käyttää puolisoa taloudellisesti hyväksi. Tai mitä tahansa vastaavaa.

7268 kirjoitti:

"Isäni ei kyennyt hoitamaan raha-asioita ja maksamattomien verojen vuoksi meni kuormuri myyntiin."

Ja sitten 7268:n äiti hoiti kaikki raha-asiat. Varmasti heille paras ratkaisu.

Itse olen aivan tarpeekseni (oikeastaan kurkkua myöten) nähnyt miten perheen talouden saa ajettua täydellisesti alas, kun toinen on holtiton rahankäytössä tai velkaantunut/ylivelkaantunut. Pakollisten menojen ja laskujen jälkeen jos nelihenkiselle perheelle jää 100 euroa, niin sillä ei elä. Apua ei saa mistään, ei tukea. Käytännössä on pakko erota, ellei sukulaiset jeesaa. Tosin sukulaisetkaan ei kovin montaa vuotta yleensä kykene jeesaamaan. Yleensä ei ollenkaan.

rahako_ratkaisee kirjoitti:

"Jos kokee että raha on jotain niin arvokasta ja kallista että ei pysty toisen kanssa asioita jakamaan, kannattaa miettiä haluaako edes asua yhdessä."

Ihmiset voivat kyllä asua parisuhteessa, jakaa asioita, mutta rajansa kaikella. Raha on kuule erittäin arvokasta ja kallista mitä "harvinaisempaa" se on. Kuten silloin jos toisella on paljon velkaa. Tai hänellä ns. raha polttaa näppejä. Tai hän käyttää puolisoa taloudellisesti hyväksi. Tai mitä tahansa vastaavaa.

7268 kirjoitti:

"Isäni ei kyennyt hoitamaan raha-asioita ja maksamattomien verojen vuoksi meni kuormuri myyntiin."

Ja sitten 7268:n äiti hoiti kaikki raha-asiat. Varmasti heille paras ratkaisu.

Itse olen aivan tarpeekseni (oikeastaan kurkkua myöten) nähnyt miten perheen talouden saa ajettua täydellisesti alas, kun toinen on holtiton rahankäytössä tai velkaantunut/ylivelkaantunut. Pakollisten menojen ja laskujen jälkeen jos nelihenkiselle perheelle jää 100 euroa, niin sillä ei elä. Apua ei saa mistään, ei tukea. Käytännössä on pakko erota, ellei sukulaiset jeesaa. Tosin sukulaisetkaan ei kovin montaa vuotta yleensä kykene jeesaamaan. Yleensä ei ollenkaan.

Lue lisää

Niin, tuota tuhlailevaa puolisoa ei voi sitten etukäteen valita vai ?

Ei sen toisen kanssa heti tarvitse muuttaa yhteen eikä perustaa yhteistä tiliä mihin rahat laitetaan. Kyllä sitä ajan saatossa näkee miten toinen rahaa käyttää. Jos on kovin höltti käsi heittelemään niin en uskaltaisi ottaa edes yhteistä asuntolainaa.

Ja rehellisesti sanoen, kyllä jos aletaan itkemään omien rahojen perään, on raha silloin tärkeämpi kuin rakkaus enkä itse sellaiseen suhteeseen lähde. Haluan toteuttaa yhteisiä unelmia ja elämää, EN leikkiä yhtiön toista osakasta.

MrBolivar kirjoitti:

Niin, tuota tuhlailevaa puolisoa ei voi sitten etukäteen valita vai ?

Ei sen toisen kanssa heti tarvitse muuttaa yhteen eikä perustaa yhteistä tiliä mihin rahat laitetaan. Kyllä sitä ajan saatossa näkee miten toinen rahaa käyttää. Jos on kovin höltti käsi heittelemään niin en uskaltaisi ottaa edes yhteistä asuntolainaa.

Ja rehellisesti sanoen, kyllä jos aletaan itkemään omien rahojen perään, on raha silloin tärkeämpi kuin rakkaus enkä itse sellaiseen suhteeseen lähde. Haluan toteuttaa yhteisiä unelmia ja elämää, EN leikkiä yhtiön toista osakasta.

Lue lisää

Ei näe ei, onko tuhlaavainen. Kuten ei näe rahankäyttöä, eikä sen tuloa muutenkaan, koska tulevaisuuteen on vaikea nähdä... Vielä vähemmän aikaan siihen asti jolloin on lapsia. Ihmisen käsitys ja suhde rahaan muuttuu hyvinkin paljon, etenkin kriisitilanteissa, KUN sitä ei ole eikä tule. Vain maksut on ja lisääntyy.

Etpä taida tietää MrBolivar mitään 90-luvun alun talouslamasta. Kosketti 60000 pienyritystä, joista suurin osa meni pyllylleen. Siinä meni aika monen PERHEEN raha-asiat täysin sekaisin. Osa on vieläkin velka-ahdingossa, jotkut loppuelämänsä. Raha on siinä mielessä tärkeämpää kuin rakkaus, koska ilman rakkautta voi elää, ilman rahaa ei. Pelkällä rakkaudella ei myöskään voi kasvattaa lapsia. Siihen tarvitaan rahaa. Hyvä elämä on mahdotonta ilman kohtuullista toimeentuloa. Miten sinä toteuttaisit yhteisiä unelmia ja elämää, jos puolisollasi oli yrityksestään jäljellä vain pelkät velat? Miten sinä elättäisit normaalilla naisenpalkalla puolison, lapset ja maksaisit puolison firman velat? Voin sanoa, ettet mitenkään, koska se on mahdoton yhtälö.

Lisään vielä. Rahalla voi rehvastella vain ne, joilla ei ikinä ole siitä puutetta. On olemassa pilvin pimein ammatteja, joissa toimeentulo on hyvin epävarmaa ja -säännöllistä. Kuten kaupanmyyjä, elintarviketyöläinen, taksinkuljettaja, muusikko kaikki taiteen alat (ellei satu olemaan hyvin suosittu alansa huippu) jne. Puhumattakaan, jos parisuhteessa toinen on työtön ja toinen muusikko.

Ja jos on avioliitossa esim. yrittäjän tai muusikon kanssa, niin vain typerys ei tee avioehtoa.

MrBolivar kirjoitti:

Niin, tuota tuhlailevaa puolisoa ei voi sitten etukäteen valita vai ?

Ei sen toisen kanssa heti tarvitse muuttaa yhteen eikä perustaa yhteistä tiliä mihin rahat laitetaan. Kyllä sitä ajan saatossa näkee miten toinen rahaa käyttää. Jos on kovin höltti käsi heittelemään niin en uskaltaisi ottaa edes yhteistä asuntolainaa.

Ja rehellisesti sanoen, kyllä jos aletaan itkemään omien rahojen perään, on raha silloin tärkeämpi kuin rakkaus enkä itse sellaiseen suhteeseen lähde. Haluan toteuttaa yhteisiä unelmia ja elämää, EN leikkiä yhtiön toista osakasta.

Lue lisää

Yhdessä viihtyminen. Kahden seurusteluvuoden aikana ehdimme, paitsi todeta fyysisen yhteen soveltuvuutemme, niin myöskin muut asenteemme arkisiin asioihin saman suuntaisiksi. Tausta, harrastukset, moraalikysymykset, jopa asenteemme lasten kasvatukseen vaikka se ei ollutkaan ajankohtainen ja suhteemme rahaan ja sen käyttöön.

Kaikki ovat pitäneet ja kestäneet. Raha-asioissa todelliset pulavuodet ja hieman löysemmätkin ajat.

Ei noita asioita nuorena varsinaisesti analysoinut. Oli vaan hiivatin mukava olla yhdessä muutenkin kuin seksin vuoksi.
Tuo viimeeksi mainittu on , muiden asioiden lisäksi, kestänyt tähän päivään saakka.

Kiima hiipuu mutta ei katoa, kiintynmys vahvistuu, arki sujuu. Mitä muuta kaksi ikäriä voisi odottaa elämältä?

rahako_ratkaisee kirjoitti:

Lisään vielä. Rahalla voi rehvastella vain ne, joilla ei ikinä ole siitä puutetta. On olemassa pilvin pimein ammatteja, joissa toimeentulo on hyvin epävarmaa ja -säännöllistä. Kuten kaupanmyyjä, elintarviketyöläinen, taksinkuljettaja, muusikko kaikki taiteen alat (ellei satu olemaan hyvin suosittu alansa huippu) jne. Puhumattakaan, jos parisuhteessa toinen on työtön ja toinen muusikko.

Ja jos on avioliitossa esim. yrittäjän tai muusikon kanssa, niin vain typerys ei tee avioehtoa.

Lue lisää

No nyt lähti mopo käsistä totaallisesti! Kyse on normaalista pariskunnasta ja asiasta, onko yhteiset rahat vai omat ? Ja kyllä olen nähnyt 90-luvun laman - ollut jotain 10v - eikä pahemmin muistoa siitä.
Jos tuolle tielle kuitenkin lähtee niin voisi kysyä onko nälän hätä pahempi asia kuin raha pula? nälän hädässä voit kuolla milloin mutta raha pulassa on edes toivo selviytymisestä.

7268 kirjoitti:

Yhdessä viihtyminen. Kahden seurusteluvuoden aikana ehdimme, paitsi todeta fyysisen yhteen soveltuvuutemme, niin myöskin muut asenteemme arkisiin asioihin saman suuntaisiksi. Tausta, harrastukset, moraalikysymykset, jopa asenteemme lasten kasvatukseen vaikka se ei ollutkaan ajankohtainen ja suhteemme rahaan ja sen käyttöön.

Kaikki ovat pitäneet ja kestäneet. Raha-asioissa todelliset pulavuodet ja hieman löysemmätkin ajat.

Ei noita asioita nuorena varsinaisesti analysoinut. Oli vaan hiivatin mukava olla yhdessä muutenkin kuin seksin vuoksi.
Tuo viimeeksi mainittu on , muiden asioiden lisäksi, kestänyt tähän päivään saakka.

Kiima hiipuu mutta ei katoa, kiintynmys vahvistuu, arki sujuu. Mitä muuta kaksi ikäriä voisi odottaa elämältä?

Lue lisää

Niin, siis juuri tuota tarkoitan; Ihmisten pitäisi rauhassa tutustua toiseen, jotta oikeasti tietääkin toisesta jotain.

Jotenkin tuntuu että porukka menee yhteen ja sitten ihmtellään kun rahat häviää tuhlaillen, toinen ei halua lapsia ja toinen haluaa tai toinen onkin meneisyydessä ollut pankkirosvo. Turha on sitten enää itkeä kun maito on kaatunut.Opiksi pitää tälläisten ihmisten ottaa ja tutustua oikeasti toiseen.

MrBolivar kirjoitti:

No nyt lähti mopo käsistä totaallisesti! Kyse on normaalista pariskunnasta ja asiasta, onko yhteiset rahat vai omat ? Ja kyllä olen nähnyt 90-luvun laman - ollut jotain 10v - eikä pahemmin muistoa siitä.
Jos tuolle tielle kuitenkin lähtee niin voisi kysyä onko nälän hätä pahempi asia kuin raha pula? nälän hädässä voit kuolla milloin mutta raha pulassa on edes toivo selviytymisestä.

Lue lisää

Minusta sinulla on turhan yksipuolinen näkövinkkeli asiaan. Maailmassa, johon myös tuo edellinen kirjoittaja kuuluu, on erilaisia ihmisiä, joiden tilanne on myös täysin erilainen.

Minun ex perusti firman - 80-luvun lopulla, otti siihen lainaa. Itse en olisi tätä halunnut. Se oli kuitenkin hänen intohimonsa, joten niin tapahtui. Meillä meni muutenkin tässä vaiheessa oikein hyvin. Lapset syntyivät, ja jouduin enemmän ja enemmän ottamaan heistä vastuuta, sekä myös taloudellista vastuuta. Aika heikkoa muuten äitiyslomarahoista... Lopulta firma meni nurin. Mies ja hänen yhtiökumppaninsa makselivat velkojaan. Minä en pystynyt palkallani elättämään koko perhettä. Ei liene yllätys, ettei yhden palkalla elä.

"onko nälän hätä pahempi asia kuin raha pula? nälän hädässä voit kuolla milloin mutta raha pulassa on edes toivo selviytymisestä"

Irvailetko? Mikään perhe ei aikuisten oikeasti elä parilla sadalla. Omat vanhempani maksoivat kaikki lastemme kulut (häpesin sitä, ja jyrsii edelleen) ja tukivat muutenkin taloudellisesti. Tämän myötä kiima hiipui ja katosi, samoin kiintymys vaihtui apatiaksi. Suhde kuoli, oltiin vain. Miehelle tuli mielenterveysongelmia, pahojakin, mutta hän ei välittänyt. Koko perhe kärsi niistä. Pitkän kitumisen jälkeen erosin.

PS. seurustelimme exän kanssa 3 vuotta, asuimme yhdessä 2 vuotta. Vasta sen jälkeen avioiduimme. Tunsin silloisen mieheni oikein hyvin. Mutta katsos elämä muuttaa ihmisen, jopa täysin vastakohdakseen. Eikä se ole mitenkään ennustettavissa. Lapsenuskoisesti uskon yhä, ettei myöskään ex-mieheni tahallaan ajautunut katastrofiin firmansa kanssa, eikä sitä halunnut. Niin vain kuitenkin kävi.

wweew kirjoitti:

Minusta sinulla on turhan yksipuolinen näkövinkkeli asiaan. Maailmassa, johon myös tuo edellinen kirjoittaja kuuluu, on erilaisia ihmisiä, joiden tilanne on myös täysin erilainen.

Minun ex perusti firman - 80-luvun lopulla, otti siihen lainaa. Itse en olisi tätä halunnut. Se oli kuitenkin hänen intohimonsa, joten niin tapahtui. Meillä meni muutenkin tässä vaiheessa oikein hyvin. Lapset syntyivät, ja jouduin enemmän ja enemmän ottamaan heistä vastuuta, sekä myös taloudellista vastuuta. Aika heikkoa muuten äitiyslomarahoista... Lopulta firma meni nurin. Mies ja hänen yhtiökumppaninsa makselivat velkojaan. Minä en pystynyt palkallani elättämään koko perhettä. Ei liene yllätys, ettei yhden palkalla elä.

"onko nälän hätä pahempi asia kuin raha pula? nälän hädässä voit kuolla milloin mutta raha pulassa on edes toivo selviytymisestä"

Irvailetko? Mikään perhe ei aikuisten oikeasti elä parilla sadalla. Omat vanhempani maksoivat kaikki lastemme kulut (häpesin sitä, ja jyrsii edelleen) ja tukivat muutenkin taloudellisesti. Tämän myötä kiima hiipui ja katosi, samoin kiintymys vaihtui apatiaksi. Suhde kuoli, oltiin vain. Miehelle tuli mielenterveysongelmia, pahojakin, mutta hän ei välittänyt. Koko perhe kärsi niistä. Pitkän kitumisen jälkeen erosin.

PS. seurustelimme exän kanssa 3 vuotta, asuimme yhdessä 2 vuotta. Vasta sen jälkeen avioiduimme. Tunsin silloisen mieheni oikein hyvin. Mutta katsos elämä muuttaa ihmisen, jopa täysin vastakohdakseen. Eikä se ole mitenkään ennustettavissa. Lapsenuskoisesti uskon yhä, ettei myöskään ex-mieheni tahallaan ajautunut katastrofiin firmansa kanssa, eikä sitä halunnut. Niin vain kuitenkin kävi.

Lue lisää

Siis Rahako_ratkaisee sanoma on tiivistettynä että raha on rakkautta tärkeämpää tilanteissa joissa on rahat tiukilla tai sitä on todella riittämättömästi.Rahalla ihminen elää ja maksaa kaiken.

Kyllä, rahalla ihminen elää eikä Suomen kaltaisessa maassa ole juuri mitään saa työttömyyskorvauksilla tai äitiyslomarahoilla.
Alkuperäisesti ei ollut kysymys yrittäjän arjesta vaan yleisellä tasolla, mitenkä rahat asiat hoidetaan parisuhteessa. Ja sitä itse olen kommentoinut.

Jos taas mietitään yrittäjän tai pienillä tuolloilla elävän pariskunnan elämää, niin eikö silloin olisi todella tärkeää puhaltaa yhteen hiileen koska "hiiliä" on vähän ? Ja kyllä, jos käy firmalle huonosti niin varmasti koettelee parisuhdetta. Toisaalta, koettelumukset ei aina vain erota vaan ne voivat myös vahvistaa suhdetta - ihan kuten kaikki muutkin rankat asiat elämässä. Tietysti se voi myös hajottaa, sitä en kiellä.

Bepoint, rakkaus kumppaniin ja läheisiin ihmisiin voi olla tiukassa paikassa ainut mitä ihmisillä on.Se voi olla alusta jolta voi ponnistaa syvältäkin ylöspäin.

MrBolivar kirjoitti:

Siis Rahako_ratkaisee sanoma on tiivistettynä että raha on rakkautta tärkeämpää tilanteissa joissa on rahat tiukilla tai sitä on todella riittämättömästi.Rahalla ihminen elää ja maksaa kaiken.

Kyllä, rahalla ihminen elää eikä Suomen kaltaisessa maassa ole juuri mitään saa työttömyyskorvauksilla tai äitiyslomarahoilla.
Alkuperäisesti ei ollut kysymys yrittäjän arjesta vaan yleisellä tasolla, mitenkä rahat asiat hoidetaan parisuhteessa. Ja sitä itse olen kommentoinut.

Jos taas mietitään yrittäjän tai pienillä tuolloilla elävän pariskunnan elämää, niin eikö silloin olisi todella tärkeää puhaltaa yhteen hiileen koska "hiiliä" on vähän ? Ja kyllä, jos käy firmalle huonosti niin varmasti koettelee parisuhdetta. Toisaalta, koettelumukset ei aina vain erota vaan ne voivat myös vahvistaa suhdetta - ihan kuten kaikki muutkin rankat asiat elämässä. Tietysti se voi myös hajottaa, sitä en kiellä.

Bepoint, rakkaus kumppaniin ja läheisiin ihmisiin voi olla tiukassa paikassa ainut mitä ihmisillä on.Se voi olla alusta jolta voi ponnistaa syvältäkin ylöspäin.

Lue lisää

Samaa mieltä.

Vaikeudet joko erottavat tai vahvistavat.
Samaa linjaa kulkeminen ja yhteen hiileen puhaltaminen on kaiken perusta.
Ja Rakkaus on se rahaa suurempi voima loppupeleissä. Jos sitä ei alussa oikeasti ole, vaan on jotain muuta kiintymystä tms, niin lopulta se tulee ilmi ja pelkkä raha ei onnea tuo ja yksinäistä on ihmisellä pelkän rahan voimalla ilman rakkautta.
Loppujen lopuksi aika harva tietää mitä Rakkaus oikeasti on. Moni luulee kyllä tietävänsä, mutta harva oikeasti tietää.
Itsekkyys on yksi Rakkauden tuhoajista.

Näitä juttuja kun täällä lukee ja on itse kokenut elämää, niin ei uskalla enää muuttaa yhteen asumaan kenenkään kanssa. Jos muuttaa vaikka toisen luokse ja tulee ero, on taas lähtöpisteessä ja muutto edessä. Toinen voi kyllästyä ja ajaa pois jos rakkautta ei ole tarpeeksi tai se on kulutettu loppuun. Eli sitä ei ollut alun alkaen sittenkään tarpeeksi. Myös halu itse lähteä huonosta suhteesta on rankkaa, jos on asunnon hankinnat ym. edessä. Ja elämänmuutos on henkisesti sekin rankkaa kun siihen tulee asunnon haku tai se, että jää yksin liian isoon asuntoon (ja yksin maksaa kulut). Miten kullakin on.

Kun on asunto jossa tykkään ollla ja asua, niin on parasta se myös pitää, ei vaihtaa eikä luopua. Ympäristö rauhallinen ja luonnon keskellä. Hyvät harrastusmahdollisuudet, paikka jossa käydä töissä ja tukiverkosto (ystävät, seura). Kun on itsestä ottanut vastuun ja hoitaa raha-asiansa tuntee olonsa turvalliseksi. Suhteessa on käytetty hyväksi ja siitä taloudellisesti (ja henkisesti kärsinyt, mutta itse siitä ilman apua selvinnyt - Olen sitä mieltä että itse siitä on selvittäväkin ilman apua, sillä itse olet itsesi paras auttaja). Jos itse tässä parisuhteeseen ja yksinasumiseen joskus alan, niin siihen en halua sotkea rahaa mukaan. Kummankin on on oltava harkitsevia raha-asioissa ja omat päätökset kustannettava itse. Tietenkin tiukan paikan tullen suostun ruokkimaan (kunhan se ei ole itsestään selvyys ja sitä ei käytetä hyväksi).

Minäpä kommentoisin tätä

"Rakkaus on se rahaa suurempi voima loppupeleissä. Jos sitä ei alussa oikeasti ole, vaan on jotain muuta kiintymystä tms, niin lopulta se tulee ilmi ja pelkkä raha ei onnea tuo ja yksinäistä on ihmisellä pelkän rahan voimalla ilman rakkautta"

Olen nimittäin juuri vähän päinvastaista mieltä. Jos rakkautta ei ole, liitto kestää paremmin surkeat rahakiemurat. Käytännöllinen sinnittely on tavallista ihan normiliitoissa. Mutta tuossa edellisissä tapauksissa ja itsellänikin on kokemusta siitä, että rahan puute ja pula vaikuttaa suuresti myös siihen ihmiseen, josta parisuhteen/perheen talouden "kurakeli" johtuu. Tulee kaikenlaista häpeää, syyllisyyttä, jopa valehtelua ihan suoraan esim. sukulaisille. Tai ylipäänsä kaikille ihmiselle joiden kanssa ollaan tekemisissä. Jos nyt sitten edes ollaan tekemisissä kenenkään kanssa. Ystävät, muut sosiaaliset suhteet jää kokonaan, tai niiden hoitamisesta tulee näyttelijäsuorituksia.

Itsekin olen ollut tuossa tilanteessa. Sen enempää selittämättä sitä, voin kertoa, että vuosia jatkunut sinnittely kuluttaa koko perhettä aivan kamalasti, ellei suorastaan traumatisoi. Jos vaikka rakkautta on joskus ollut, niin jossain vaiheessa sitä ei aivan varmasti ole. Etenkään silloin, kun toisella ei ole mitenkään mahdollista maksaa velkojansa elämänsä aikana.

Kun velkaantunut puoliso antaa vierailuille mentäessä ohjeita "älä sano sitä, äläk' tätä", niin ymmärsin periaatteessa häntä, mutta pidin silti henkisenä väkivaltana sitä, että kumppani määrää mitä sanotaan. Silloin teinkin niin, että muutaman ensimmäistä vuotta en kertonut asiasta kenellekään. Sitten tein oman päätöksen, koska en jaksanut esittää ja valehdella, että kerroin asioista omille ystäville ja sukulaisille. Erotessa myös miehen sukulaisille, mutta vain pelastaakseni hänet täydelliseltä tuholta. Exällä ei ollut vuosiin ennen eroa eikä sen jälkeen yhtäkään ystävää. Sukulaisiaan hän ei ollu kiinnostunut tapaamaan.

justniin_-65 kirjoitti:

Minäpä kommentoisin tätä

"Rakkaus on se rahaa suurempi voima loppupeleissä. Jos sitä ei alussa oikeasti ole, vaan on jotain muuta kiintymystä tms, niin lopulta se tulee ilmi ja pelkkä raha ei onnea tuo ja yksinäistä on ihmisellä pelkän rahan voimalla ilman rakkautta"

Olen nimittäin juuri vähän päinvastaista mieltä. Jos rakkautta ei ole, liitto kestää paremmin surkeat rahakiemurat. Käytännöllinen sinnittely on tavallista ihan normiliitoissa. Mutta tuossa edellisissä tapauksissa ja itsellänikin on kokemusta siitä, että rahan puute ja pula vaikuttaa suuresti myös siihen ihmiseen, josta parisuhteen/perheen talouden "kurakeli" johtuu. Tulee kaikenlaista häpeää, syyllisyyttä, jopa valehtelua ihan suoraan esim. sukulaisille. Tai ylipäänsä kaikille ihmiselle joiden kanssa ollaan tekemisissä. Jos nyt sitten edes ollaan tekemisissä kenenkään kanssa. Ystävät, muut sosiaaliset suhteet jää kokonaan, tai niiden hoitamisesta tulee näyttelijäsuorituksia.

Itsekin olen ollut tuossa tilanteessa. Sen enempää selittämättä sitä, voin kertoa, että vuosia jatkunut sinnittely kuluttaa koko perhettä aivan kamalasti, ellei suorastaan traumatisoi. Jos vaikka rakkautta on joskus ollut, niin jossain vaiheessa sitä ei aivan varmasti ole. Etenkään silloin, kun toisella ei ole mitenkään mahdollista maksaa velkojansa elämänsä aikana.

Kun velkaantunut puoliso antaa vierailuille mentäessä ohjeita "älä sano sitä, äläk' tätä", niin ymmärsin periaatteessa häntä, mutta pidin silti henkisenä väkivaltana sitä, että kumppani määrää mitä sanotaan. Silloin teinkin niin, että muutaman ensimmäistä vuotta en kertonut asiasta kenellekään. Sitten tein oman päätöksen, koska en jaksanut esittää ja valehdella, että kerroin asioista omille ystäville ja sukulaisille. Erotessa myös miehen sukulaisille, mutta vain pelastaakseni hänet täydelliseltä tuholta. Exällä ei ollut vuosiin ennen eroa eikä sen jälkeen yhtäkään ystävää. Sukulaisiaan hän ei ollu kiinnostunut tapaamaan.

Lue lisää

Jauhan edelleenkin samaa. Kun on yksi, yhteinen kassa niin kumpikaan ei velkaannu erikseen vaan yhteinen talous velkaantuu, tai sitten ei!

Kun puute ja tavoitteet ovat yhteisiä niin ei tarvitse laskea kuka, mitä, miksi ja milloin vaan haasteet ja onnistumisten ilot ovat yhteisiä ja yhteiselämää vahvistavia!

Elimme muutaman vuoden tilanteessa jossa ei todellakaan voinut edes ajatella mitään henkilökohtaisia hankintoja. Pariin vuoteen ei edes muita vaatteita kuin välttämättömät aluskledjut.
Kahden pienen lapsen perheessä oli keräilytaloudella täydennettävä ravintoa.
Toinen tenava ei ole tuon jälkeen syönyt sieniä.
Lasten perustarvikkeet halvalla kamapörsseistä ja vaatteet niihin erikoistuneista vaihtopuodeista.

Oli hiivatin tyydyttävä tunne kun alkoi tulla hieman pelivaraa mutta se ei johtanut tuhlaukseen vaan pahimpien puutteiden paikkaamiseen.
Ei tuossa edellä kuvatussa tilanteessa olisi voinut olla "omia rahoja" koska yhteisetkään eivät riittäneet kuin äärimmilleen soveltaen.

7268 kirjoitti:

Jauhan edelleenkin samaa. Kun on yksi, yhteinen kassa niin kumpikaan ei velkaannu erikseen vaan yhteinen talous velkaantuu, tai sitten ei!

Kun puute ja tavoitteet ovat yhteisiä niin ei tarvitse laskea kuka, mitä, miksi ja milloin vaan haasteet ja onnistumisten ilot ovat yhteisiä ja yhteiselämää vahvistavia!

Elimme muutaman vuoden tilanteessa jossa ei todellakaan voinut edes ajatella mitään henkilökohtaisia hankintoja. Pariin vuoteen ei edes muita vaatteita kuin välttämättömät aluskledjut.
Kahden pienen lapsen perheessä oli keräilytaloudella täydennettävä ravintoa.
Toinen tenava ei ole tuon jälkeen syönyt sieniä.
Lasten perustarvikkeet halvalla kamapörsseistä ja vaatteet niihin erikoistuneista vaihtopuodeista.

Oli hiivatin tyydyttävä tunne kun alkoi tulla hieman pelivaraa mutta se ei johtanut tuhlaukseen vaan pahimpien puutteiden paikkaamiseen.
Ei tuossa edellä kuvatussa tilanteessa olisi voinut olla "omia rahoja" koska yhteisetkään eivät riittäneet kuin äärimmilleen soveltaen.

Lue lisää

"yhteinen talous velkaantuu, tai sitten ei!"

Haloo miten tyhmää! Jos on vähänkin järkeä päässä, niin molemmilla vähintään yhdet eri kassat. On PALJON parempi, että vain toiselta menee luottotiedot, ja toinen säilyttää ne!

Jos toinen velkaantuu esim. juuri yrityksensä tai what ever vuoksi, niin velkaantuminen on kaikenlisäksi vain hänen päätöksensä! On TÄYSIN JÄRJENTÖNTÄ edes antaa toisen puolison velkaantua asiasta, joka ei häneen mitenkään liity!

Eipä ole täällä mitään talousneroja kyllä liikkeellä. Hämmästyttävän typerää talouden hoitoa. Ei voi muuta sanoa.

poppooog kirjoitti:

"yhteinen talous velkaantuu, tai sitten ei!"

Haloo miten tyhmää! Jos on vähänkin järkeä päässä, niin molemmilla vähintään yhdet eri kassat. On PALJON parempi, että vain toiselta menee luottotiedot, ja toinen säilyttää ne!

Jos toinen velkaantuu esim. juuri yrityksensä tai what ever vuoksi, niin velkaantuminen on kaikenlisäksi vain hänen päätöksensä! On TÄYSIN JÄRJENTÖNTÄ edes antaa toisen puolison velkaantua asiasta, joka ei häneen mitenkään liity!

Eipä ole täällä mitään talousneroja kyllä liikkeellä. Hämmästyttävän typerää talouden hoitoa. Ei voi muuta sanoa.

Lue lisää

Eli sinustako parisuhteessa raha asiat hoidetaan normi business - mentaliteetilla ? tai yrityksen toisena osakkaana ? Raha on rahaa ja se puhuu omalla kielellään ?

Siinä se on todellinen kulta kimpale jollekkin! ;)

MrBolivar kirjoitti:

Eli sinustako parisuhteessa raha asiat hoidetaan normi business - mentaliteetilla ? tai yrityksen toisena osakkaana ? Raha on rahaa ja se puhuu omalla kielellään ?

Siinä se on todellinen kulta kimpale jollekkin! ;)

Lue lisää

Ei, vaan YHTEISET raha-asiat hoidetaan järkeä käyttäen, suunnitelmallisesti. Kumpikin hoitaa omat henkilökohtaiset bisneksensä erikseen. Vaikuttaa siltä, että palstalaiset hoitaa raha-asioitaan "silmät kiinni ja toivotaan parasta" -tunteella. Se ei mielestäni ole ollenkaan hyvä tapa.

poppooog kirjoitti:

Ei, vaan YHTEISET raha-asiat hoidetaan järkeä käyttäen, suunnitelmallisesti. Kumpikin hoitaa omat henkilökohtaiset bisneksensä erikseen. Vaikuttaa siltä, että palstalaiset hoitaa raha-asioitaan "silmät kiinni ja toivotaan parasta" -tunteella. Se ei mielestäni ole ollenkaan hyvä tapa.

Lue lisää

No et se sinäkkään kovin suuri Äly Välkky ole. Jos nimittäin on yhteinen asuntolaina joka hoidetaan taloustililtä ja toinen on yksityisyrittäjä joka vetää konkaan, menee siinä kaikki yrittäjän omaisuus joka ajaa samalla myös kumppanin loukkoon asuntolainan yms. kautta kun ei saa toista puoliskoa maksettua.

Ja edelleen, jos tuntuu että pitää saada pitää itsellään omat rahat, on syytä miettiä vakavasti miksi muuttaa yhteen. Ei se ole mitään yhteistä jaettua elämää että molemmat elää ns. erillistä elämää lainojen ja rahojen suhteen. Kaikki on jaettua ja yhteisellä työllä ansaittua tai ei sitten mitään.

MrBolivar kirjoitti:

No et se sinäkkään kovin suuri Äly Välkky ole. Jos nimittäin on yhteinen asuntolaina joka hoidetaan taloustililtä ja toinen on yksityisyrittäjä joka vetää konkaan, menee siinä kaikki yrittäjän omaisuus joka ajaa samalla myös kumppanin loukkoon asuntolainan yms. kautta kun ei saa toista puoliskoa maksettua.

Ja edelleen, jos tuntuu että pitää saada pitää itsellään omat rahat, on syytä miettiä vakavasti miksi muuttaa yhteen. Ei se ole mitään yhteistä jaettua elämää että molemmat elää ns. erillistä elämää lainojen ja rahojen suhteen. Kaikki on jaettua ja yhteisellä työllä ansaittua tai ei sitten mitään.

Lue lisää

Toisten solvaaminen on mielestäsi sitten älykästä, vai?

"Jos nimittäin on yhteinen asuntolaina"
Yrittäjä puolison kanssa EI pidäkään olla yhteistä asuntoa, ei yhteistä lainaa. Ei mitään yhteistä omaisuutta. Ainakaan ilman tarkkaa avioehtoa. Näin yrittäjän puolison omaisuus on suojattu konkurssitapauksessa. Myös mahdolliset perheen lapset hyötyvät.

Omat rahat eivät ole olleet minulle, ei ex-miehelleni, ei nykyiselle mikään ongelma. Eikä kenellekään tuntemallani pariskunnille, ei vanhemmilleni, ei appivanhemmille. Miksi se on sinulle? Ei yhteistä elämää rahojen kautta eletä.

"Kaikki on jaettua ja yhteisellä työllä ansaittua tai ei sitten mitään. "

Jos molemmat työskentelevät samassa perheyrityksessä, rahat ovat yhteisellä työllä ansaittuja. Ei muuten.

poppooog kirjoitti:

Toisten solvaaminen on mielestäsi sitten älykästä, vai?

"Jos nimittäin on yhteinen asuntolaina"
Yrittäjä puolison kanssa EI pidäkään olla yhteistä asuntoa, ei yhteistä lainaa. Ei mitään yhteistä omaisuutta. Ainakaan ilman tarkkaa avioehtoa. Näin yrittäjän puolison omaisuus on suojattu konkurssitapauksessa. Myös mahdolliset perheen lapset hyötyvät.

Omat rahat eivät ole olleet minulle, ei ex-miehelleni, ei nykyiselle mikään ongelma. Eikä kenellekään tuntemallani pariskunnille, ei vanhemmilleni, ei appivanhemmille. Miksi se on sinulle? Ei yhteistä elämää rahojen kautta eletä.

"Kaikki on jaettua ja yhteisellä työllä ansaittua tai ei sitten mitään. "

Jos molemmat työskentelevät samassa perheyrityksessä, rahat ovat yhteisellä työllä ansaittuja. Ei muuten.

Lue lisää

No, vastauksestasi päätellen, luulempa että vaikka kuinka jauhaisin aiheesta parisuhde ja yhdessä rakenettu elämä tai että raha menee mielestäni tuollaisessa rakkauden edelle, niin se taitaisi mennä hukkaan..joten antaapa olla.. jos on lusikalla annettu, ei kauhalla voi ottaa ;)

MrBolivar kirjoitti:

No, vastauksestasi päätellen, luulempa että vaikka kuinka jauhaisin aiheesta parisuhde ja yhdessä rakenettu elämä tai että raha menee mielestäni tuollaisessa rakkauden edelle, niin se taitaisi mennä hukkaan..joten antaapa olla.. jos on lusikalla annettu, ei kauhalla voi ottaa ;)

Lue lisää

Onko sinulle tullut mieleen, että parisuhteet, ihmiset ovat erilaisia? Ja niissä tilanteet täysin erilaisia? Itse et näytä ymmärtävän, ettei oma tapasi toimia ole ainoa oikea. Parisuhdetta hoidetaan tunteella, ei rahalla. Mutta jos perheen toimeentulo on uhattuna, taloustilanne toivoton, niin on sata varmaa, että rakkaus katoaa. Näin kävisi sinullekin sellaisessa vaikeassa tilanteessa missä et ole ollut.

jabraw kirjoitti:

Onko sinulle tullut mieleen, että parisuhteet, ihmiset ovat erilaisia? Ja niissä tilanteet täysin erilaisia? Itse et näytä ymmärtävän, ettei oma tapasi toimia ole ainoa oikea. Parisuhdetta hoidetaan tunteella, ei rahalla. Mutta jos perheen toimeentulo on uhattuna, taloustilanne toivoton, niin on sata varmaa, että rakkaus katoaa. Näin kävisi sinullekin sellaisessa vaikeassa tilanteessa missä et ole ollut.

Lue lisää

Eli onko rakkaus = raha ja raha = rakkaus ?

Ja toistan viellä aikaisemmin sanomani että tiukassa tilanteessa - on se sitten rahan puute tai muu kriisi - se joko vahvistaa tai hajottaa parisuhteen. Asiaa voi kuitenkin niinkin ajatella että, silloin kun ei ole mitään muuta, niin ainakin on kumppani jota/joka oikeasti rakastaa ja välittää. Yhteisillä voimilla ja toisesta samaalla voimalla voi elämässä ponistaa eteenpäin.

Ja_kyllä. _ Tällä palstalla törmää auttamatta ajatukseen siitä mitenkä ihmiset ajattelee elämää ja asioita hyvin pintapuolisesti, materiallisesti. Ikävä fakta, että suurin osa ihmisistä on tomppeleita jotka seuraavat toisinaan ja yhteiskuntaa ilman minkäälaista omaa ajatusta elämästä tai maailmasta - puhumattakaan syvemmästä näkemyksestä elämän ja asioiden taakse. Ja kyllä_olen kusipää sekä ylimielinen.Tiedän.

Ps. En ole kertonut yllä mitenkä muiden tulisi nähdä tai elää elämää_ kerron vain kuinka itse koen ja näen asian.

Ja voiko maksaa luonnossa ? tai luonnossa osamaksulla ? :D

Mun eräs sukulaisnainen teki tuolleen kun oli nuori.Antoi ja mies teki asioita mielellään - tietämättään.

Ai. Minun kokemusten mukaan mies odottaa, että vaimo maksaa puolet vuokrasta tai jopa asuntolainasta, vaikka olisi äitiyslomalla tai työttömänä, eikä saisi mitään rahaa edes sen puolikkaan vuokran vertaa. Tiedossani ei ole ainuttakaan vastaavaa tapausta, jossa nainen odottaisi mieheltä mahdotonta.

odiii kirjoitti:

Ai. Minun kokemusten mukaan mies odottaa, että vaimo maksaa puolet vuokrasta tai jopa asuntolainasta, vaikka olisi äitiyslomalla tai työttömänä, eikä saisi mitään rahaa edes sen puolikkaan vuokran vertaa. Tiedossani ei ole ainuttakaan vastaavaa tapausta, jossa nainen odottaisi mieheltä mahdotonta.

Lue lisää

Mitä aloitukseen liittyvää "mahdotonta" nainen voisi odottaa mieheltään?

odiii kirjoitti:

Ai. Minun kokemusten mukaan mies odottaa, että vaimo maksaa puolet vuokrasta tai jopa asuntolainasta, vaikka olisi äitiyslomalla tai työttömänä, eikä saisi mitään rahaa edes sen puolikkaan vuokran vertaa. Tiedossani ei ole ainuttakaan vastaavaa tapausta, jossa nainen odottaisi mieheltä mahdotonta.

Lue lisää

Jospa siinä maksetaan pottuja pottuina. Minunkin entinen avovaimoni ehdotti yhteistalouteen siirtymistä, kun olin vihdoin työllistynyt häntä huomattavasti parempipalkkaiseen työhön. Arvata saattaa, ettei se armeijan, opiskelun ja työttömyyden aikaisen penninvenytyksen jälkeen houkutellut.

Ratikkakuski kirjoitti:

Jospa siinä maksetaan pottuja pottuina. Minunkin entinen avovaimoni ehdotti yhteistalouteen siirtymistä, kun olin vihdoin työllistynyt häntä huomattavasti parempipalkkaiseen työhön. Arvata saattaa, ettei se armeijan, opiskelun ja työttömyyden aikaisen penninvenytyksen jälkeen houkutellut.

Lue lisää

Minun ex-mieheni tuhlasi mielellään kaikki rahansa, silloin kun sellaista oli - en tiedä mihin, ja elää kitkuteltiin sitten minun- ihan kohtuullisella palkalla, mutta ei se oikein 5 henkiselle perheelle riittänyt.

7268 kirjoitti:

Mitä aloitukseen liittyvää "mahdotonta" nainen voisi odottaa mieheltään?

Eikös tuossa mies odottanut mahdotonta vaimoltaan?

"mies odottaa, että vaimo maksaa puolet vuokrasta tai jopa asuntolainasta, vaikka olisi äitiyslomalla tai työttömänä, eikä saisi mitään rahaa edes sen puolikkaan vuokran vertaa."

Siis juuri tuosta itsekin kirjoitin. Parisuhteessa sovitaan ensin jotain miten maksetaan, mutta parin elämäntilanteen muuttuessa suunnitelmaa on pakko muuttaa, eli tarkistaa. 7268: vaikka on sovittu, että vaimo maksaa puolet asuntolainasta, niin ei hän pysty suoriutumaan siitä ollessaan esim. äitiyslomalla, vaikka mies kuinka vaatisi!

rahako_ratkaisee kirjoitti:

Eikös tuossa mies odottanut mahdotonta vaimoltaan?

"mies odottaa, että vaimo maksaa puolet vuokrasta tai jopa asuntolainasta, vaikka olisi äitiyslomalla tai työttömänä, eikä saisi mitään rahaa edes sen puolikkaan vuokran vertaa."

Siis juuri tuosta itsekin kirjoitin. Parisuhteessa sovitaan ensin jotain miten maksetaan, mutta parin elämäntilanteen muuttuessa suunnitelmaa on pakko muuttaa, eli tarkistaa. 7268: vaikka on sovittu, että vaimo maksaa puolet asuntolainasta, niin ei hän pysty suoriutumaan siitä ollessaan esim. äitiyslomalla, vaikka mies kuinka vaatisi!

Lue lisää

Ja mies hänet on siihen äitiyslomatilaan vielä laittanut. Jos ei halua vastuuta jatkossa, niin pitää miehenkin suostua käyttämään ehkäisyä. Ehkäisy ei aina sovi kaikille naisille. Tai sitten ei saa itkeä sitä, että nainen pihtaa.

Ovulaatio kirjoitti:

Ja mies hänet on siihen äitiyslomatilaan vielä laittanut. Jos ei halua vastuuta jatkossa, niin pitää miehenkin suostua käyttämään ehkäisyä. Ehkäisy ei aina sovi kaikille naisille. Tai sitten ei saa itkeä sitä, että nainen pihtaa.

Lue lisää

Vaihtamalla usein paranee.

Juuri näin. TUolla esimerkkiparilla on sen verran hyvät tulot molemmilla, että vaikka vuokra laitettaisiinkin fifty-fifty molemmille jää taskurahaa. Ehkä enemmän neuvoteltavaa onkin muista kuluista, jos yleensä neuvoteltavaa on.

Joo, raha-asioilla ei sotketa parisuhdetta, jos yhteiset tulot ovat 5500 e kk. Mutta jos ne ovat esim. 1000 e/kk (600 400), niin kiistoja voi tulla. Etenkin jos kyse on vähänkin materialistisimmasta parista kuin te.

Silloin kun on pienet tulot, niin tärkeintä on, että vuokra asumiskulut tulee maksetuksi.

Älä nyt höpötä. Jos toinen tienaa 100e ja toinen 10000e, jolloin enemmän tienaava käytännössä kustantaa kaiken, niin siinä ei totta totisesti vähemmän tienaava joudu maksamaan lahjaveroa esim. asumisestaan, ruuastaan, no kaikesta elämisestä.

Kalliit tavarat ovat asia erikseen.

Ihanko tosiassi olet.. lahjaveroa.. näinkö todella väität ?! :DD

Voi hyvä jumala.. ja tommosten kanssa pitäisi tehdä elämän suurimpia kaupoja..

Juuri näin, mutta yhteisistä kuluista on sovittava. Nimittäin ruokaan ja juomaan saa menemään satoja ja jopa tuhansia euroja, jos ostetaan aina mitä sattuu huvittamaan.

Tuohan on narsismia häneltä. Hänen kontrollointia parisuhteessa, hänen ehdoilla, hän määrää. Hän tietää että sinä kärsit ja jatkaa siitä huolimatta.

Onneksi pääsit eroon!

"vaikka kuinka ajattelen vaihtoehtoja niin en näe mitään syytä miksi "yhteiskassa" menetelmä ei toimisi olivatpa tulosuhteet mitkä tahansa"

Voi voi, olet niin sinisilmäinen 7268, ihan naurattaa :)!

Yhteiskassa menetelmä ei toimi missään tapauksessa jos toinen tuhlaa ja toinen säästää. Ei edes silloin, jos toinen tuhlaa ja säästää ja vain toinen tuhlaa. Kaikkein vähiten silloin, kun molemmat tuhlaavat! Tuhlaamisella en edes tarkoita (pelkkää) oikeasti tuhlaamista, vaan yleensä rahankäyttöä.

Yhteiskassa menetelmä ei myöskään toimi, kun toisen tai molempien tulot ovat epäsäännöllisiä, puoliso on esim. yrittäjä, muusikko, provisiomyyjä, jne. Ihan kokemuksesta voin sanoa, että 25 v avioliittoni ex-miehen kanssa oli taloudellisesti yhtä helvettiä, koska ikinä ei tiennyt milloin hän saa palkkaa.

monika-täti kirjoitti:

"vaikka kuinka ajattelen vaihtoehtoja niin en näe mitään syytä miksi "yhteiskassa" menetelmä ei toimisi olivatpa tulosuhteet mitkä tahansa"

Voi voi, olet niin sinisilmäinen 7268, ihan naurattaa :)!

Yhteiskassa menetelmä ei toimi missään tapauksessa jos toinen tuhlaa ja toinen säästää. Ei edes silloin, jos toinen tuhlaa ja säästää ja vain toinen tuhlaa. Kaikkein vähiten silloin, kun molemmat tuhlaavat! Tuhlaamisella en edes tarkoita (pelkkää) oikeasti tuhlaamista, vaan yleensä rahankäyttöä.

Yhteiskassa menetelmä ei myöskään toimi, kun toisen tai molempien tulot ovat epäsäännöllisiä, puoliso on esim. yrittäjä, muusikko, provisiomyyjä, jne. Ihan kokemuksesta voin sanoa, että 25 v avioliittoni ex-miehen kanssa oli taloudellisesti yhtä helvettiä, koska ikinä ei tiennyt milloin hän saa palkkaa.

Lue lisää

Joko, tahi! Joko asiat sujuvat yksituumaisesti tai sitten yritys loppuu.

Olen nähnyt sinisillä silmilläni hyvin läheltä yhden tapauksen.
Siinä mies kustansi kaiken yhteisistä ja omista kuluistaan sekä lisäksi osan avovaimonsa kuluista.
Molemmat opiskelivat. Nainen sai opintorahaa ja mies painoi opiskelun ohella töitä joista parhaiten palkattua oli satamatyö.

Mies valmistui ja pääsi koulutustaan vastaavaan, hyvin palkattuun työhön. Avioliittoon ja rouva jatkoi opiskelua.
Uuden talon rakentaminen pk-seudulle ja rouva jatkoi opiskelua.
Rouva ei tehnyt kotona mitään. Kotiaskareista ei kannata puhuakaan mutta postilaatikon tyhjentäminenkin herran työmatkan aikana oli ylivoimainen tehtävä.
Rouva valmistui aikanaan ja pääsi konsulttitoimistoon yritysverotukseen erikoistuneen juristin tehtävään. Alkoi saada palkkaakin.
Herra oletti tietenkin rouvan kantavan killinkinsä perheen yhteiseen kassaan.
Ei käynyt koska rouva ilmoitti, että ne olivat hänen rahojaan. Siis ei ropoakaan yhteiseen talouteen.

Lopputuloksena pikainen avioero.

Olen todellakin nähnyt raha-asian mustavalkoisena. Se joko toimii tai sitten henkilöt eivät jatka samassa taloudessa.
Yksi vaihtoehto tietenkin on toisen täydellinen diktatuuri kuten omilla vanhemmillani oli. Ilmeisesti siitä johtuneiden riitojen seurauksena päädyin itse päinvastaiseen ratkaisuun joka lienee ollut yhtenä vaikuttavana tekijänä pariutumisessani.

7268 kirjoitti:

Joko, tahi! Joko asiat sujuvat yksituumaisesti tai sitten yritys loppuu.

Olen nähnyt sinisillä silmilläni hyvin läheltä yhden tapauksen.
Siinä mies kustansi kaiken yhteisistä ja omista kuluistaan sekä lisäksi osan avovaimonsa kuluista.
Molemmat opiskelivat. Nainen sai opintorahaa ja mies painoi opiskelun ohella töitä joista parhaiten palkattua oli satamatyö.

Mies valmistui ja pääsi koulutustaan vastaavaan, hyvin palkattuun työhön. Avioliittoon ja rouva jatkoi opiskelua.
Uuden talon rakentaminen pk-seudulle ja rouva jatkoi opiskelua.
Rouva ei tehnyt kotona mitään. Kotiaskareista ei kannata puhuakaan mutta postilaatikon tyhjentäminenkin herran työmatkan aikana oli ylivoimainen tehtävä.
Rouva valmistui aikanaan ja pääsi konsulttitoimistoon yritysverotukseen erikoistuneen juristin tehtävään. Alkoi saada palkkaakin.
Herra oletti tietenkin rouvan kantavan killinkinsä perheen yhteiseen kassaan.
Ei käynyt koska rouva ilmoitti, että ne olivat hänen rahojaan. Siis ei ropoakaan yhteiseen talouteen.

Lopputuloksena pikainen avioero.

Olen todellakin nähnyt raha-asian mustavalkoisena. Se joko toimii tai sitten henkilöt eivät jatka samassa taloudessa.
Yksi vaihtoehto tietenkin on toisen täydellinen diktatuuri kuten omilla vanhemmillani oli. Ilmeisesti siitä johtuneiden riitojen seurauksena päädyin itse päinvastaiseen ratkaisuun joka lienee ollut yhtenä vaikuttavana tekijänä pariutumisessani.

Lue lisää

Minusta taas kaiken jakaminen puokkiin tai diktatuuri ovat molemmat huonoimmat vaihtoehdot, sillä ne sopivat ihmisille huonoiten. Täytyy olla melko täsmälleen samanlaiset ajatukset rahan käytöstä, että yhteinen tili olisi ok. Tässä mallissa tärkeää on myös kuinka paljon tienataan. Mitä pienempi budjetti on, sitä tärkeämpää, että molemmat hallinnoivat pikkubudjettiaan itsenäisesti.

Diktatuuri puolestaan on väärin toista osapuolta kohtaan.

rahako_ratkaisee kirjoitti:

Minusta taas kaiken jakaminen puokkiin tai diktatuuri ovat molemmat huonoimmat vaihtoehdot, sillä ne sopivat ihmisille huonoiten. Täytyy olla melko täsmälleen samanlaiset ajatukset rahan käytöstä, että yhteinen tili olisi ok. Tässä mallissa tärkeää on myös kuinka paljon tienataan. Mitä pienempi budjetti on, sitä tärkeämpää, että molemmat hallinnoivat pikkubudjettiaan itsenäisesti.

Diktatuuri puolestaan on väärin toista osapuolta kohtaan.

Lue lisää

Entä kun toisella ei ole tuloja lainkaan? Hänen budjettinsa?

Diktatuuri oli ainoa toimiva ratkaisu vanhemmillani. Isäni ei kyennyt hoitamaan raha-asioita ja maksamattomien verojen vuoksi meni kuormuri myyntiin.
Hitonmoinen sota ja perheen kaikki tulot, isäni lisäksi myös minun ja veljeni tilipussit avaamattomina äitini kouraan.

"isäni lisäksi myös minun ja veljeni tilipussit avaamattomina äitini kouraan."

Tuo ei kyllä ei ole diktatuuria! Vaan periaatteellinen sopimus siitä, että äitisi hoitaa raha-asiat, koska isäsi oli siihen todistetusti kykenemätön. Diktatuuria on sellainen raha-asioiden hoito, jossa toinen käyttää omat rahansa (ja mahdollisesti myös toisen, jos tällä on tuloja) haluamallaan tavalla, eikä huomioi pätkääkään kumppaninsa tarpeita.

Oletko koskaan ajatellut, mitä olisi tapahtunut, jos isäsi EI olisi tuonut tilipussia äidillesi? Sehän olisi ollut hyvin mahdollista. Kuten sekin, että isäsi olisi lopulta joutunut ulosottoon, menettänyt luottotietonsa ym., koska hän ei olisi halunnut viedä sitä tilipussiaan äidillesi. Mm. tämän vuoksi kannatan ihan täysillä omia tilejä.

Tuo ei kyllä ei ole diktatuuria!

Pitäisi olla > Tuo ei kyllä ole diktatuuria

rahako_ratkaisee kirjoitti:

"isäni lisäksi myös minun ja veljeni tilipussit avaamattomina äitini kouraan."

Tuo ei kyllä ei ole diktatuuria! Vaan periaatteellinen sopimus siitä, että äitisi hoitaa raha-asiat, koska isäsi oli siihen todistetusti kykenemätön. Diktatuuria on sellainen raha-asioiden hoito, jossa toinen käyttää omat rahansa (ja mahdollisesti myös toisen, jos tällä on tuloja) haluamallaan tavalla, eikä huomioi pätkääkään kumppaninsa tarpeita.

Oletko koskaan ajatellut, mitä olisi tapahtunut, jos isäsi EI olisi tuonut tilipussia äidillesi? Sehän olisi ollut hyvin mahdollista. Kuten sekin, että isäsi olisi lopulta joutunut ulosottoon, menettänyt luottotietonsa ym., koska hän ei olisi halunnut viedä sitä tilipussiaan äidillesi. Mm. tämän vuoksi kannatan ihan täysillä omia tilejä.

Lue lisää

Mutta eihän lapsuuteni kodissa ollut omia pankkitilejä vaan yksi ainoa piirongin laatikko jonka sisällöstä äitini päätti yksin.
Mielestäni oli diktatuuria sekin, että jokainen perkeleen penni oli kerjättävä ja perusteltava. Lakupötkökin oli anomuksen takana.

7268 kirjoitti:

Mutta eihän lapsuuteni kodissa ollut omia pankkitilejä vaan yksi ainoa piirongin laatikko jonka sisällöstä äitini päätti yksin.
Mielestäni oli diktatuuria sekin, että jokainen perkeleen penni oli kerjättävä ja perusteltava. Lakupötkökin oli anomuksen takana.

Lue lisää

Jotain opin omaa elämääni varten. Tuo edellä mainittu sekä päivittäiset riitelyt, ajoittaiset turpiin vedot ja puukon vauhdittamat ulkoilut olivat asioita joiden suhteen tein hyvin aikaisin peruuttamattomat päätökset jotka ovat pitäneet tähän saakka ja pitävät myös loppuvuodet.

7268 kirjoitti:

Mutta eihän lapsuuteni kodissa ollut omia pankkitilejä vaan yksi ainoa piirongin laatikko jonka sisällöstä äitini päätti yksin.
Mielestäni oli diktatuuria sekin, että jokainen perkeleen penni oli kerjättävä ja perusteltava. Lakupötkökin oli anomuksen takana.

Lue lisää

No joo, olihan tuo jossain määrin diktatuuria.

"Tuo edellä mainittu sekä päivittäiset riitelyt, ajoittaiset turpiin vedot ja puukon vauhdittamat ulkoilut"

Mitä tällä tarkoitat? Vanhemmat riiteli? Kuka veti ketä turpiin ja heilutteli puukkoa?

On tälle hepulle (7268) selitetty monesti, ei vain perille mene. Hänellä on jostain syystä tuo oma virtensä, jota veisaa eikä ymmärrä vaikka kuinka päin kertoisi että vaikka hänelle ja vaimolleen sopii tuo tapa, se ei todellakaan sovi kaikille eikä ole järkevä joka suhteessa. Kun meitä ihmisiä on niin monenlaisia, kaikki ei ole samanlaisia vaikka kuinka olisi helppo niin ajatella.

7268: "Oli myös itsestään selvä, että vaimoni jää kotiin hoitamaan lapsiamme ilman mitään mistään saatavaa kompensatiota."

Kyllä perheverotuksen myötä tuli hyväkin kompensaatio.
Tuolloin verotuksessa oli puoliso- sekä lapsivähennys.

Tässä Janne Suurosen laskelma viime vuodelta:
"Perheessä on kaksi työssä käyvää vanhempaa. Tulot 2000€/kk ja 4000€/kk. Kaksi alaikäistä lasta, kuuluvat ev.-lut seurakuntaan ja perhe asuu Mäntsälässä. Verottajan laskurilla perheeltä menee veroihin ja veroluonteisiin maksuihin yhdessä 18 390€.

Perheessä toinen vanhemmista hoitaa alaikäisiä lapsia kotona ja toisella on mahdollisuus hyvä palkkaiseen työhön, 6000€/kk. Perhe kuuluu seurakuntaan ja asuu Mäntsälässä. Verottajan laskurilla yksistään perheen työssä käyvältä menee veroihin ja veroluonteisiin maksuihin yhteensä 25377€. Siis 7000 euroa enemmän, kuin ensin mainitulla perheellä."

PikkuMuistutus kirjoitti:

7268: "Oli myös itsestään selvä, että vaimoni jää kotiin hoitamaan lapsiamme ilman mitään mistään saatavaa kompensatiota."

Kyllä perheverotuksen myötä tuli hyväkin kompensaatio.
Tuolloin verotuksessa oli puoliso- sekä lapsivähennys.

Tässä Janne Suurosen laskelma viime vuodelta:
"Perheessä on kaksi työssä käyvää vanhempaa. Tulot 2000€/kk ja 4000€/kk. Kaksi alaikäistä lasta, kuuluvat ev.-lut seurakuntaan ja perhe asuu Mäntsälässä. Verottajan laskurilla perheeltä menee veroihin ja veroluonteisiin maksuihin yhdessä 18 390€.

Perheessä toinen vanhemmista hoitaa alaikäisiä lapsia kotona ja toisella on mahdollisuus hyvä palkkaiseen työhön, 6000€/kk. Perhe kuuluu seurakuntaan ja asuu Mäntsälässä. Verottajan laskurilla yksistään perheen työssä käyvältä menee veroihin ja veroluonteisiin maksuihin yhteensä 25377€. Siis 7000 euroa enemmän, kuin ensin mainitulla perheellä."

Lue lisää

Pikku toteamus. Lapsivähennys kuului silloin kaikille.
Veroprogressio oli 70-luvun lopulla nykyistä jyrkempi. Maksoin pahimmillaan, ennen talovelkojen korkoja, tuloveroa 47,5%. Jäi mieleeni riivatun hyvin.
Palkkani oli parin, ehkä kolmen teollisuusduunarin yhteisten bruttotulojen kokoinen mutta nettoa jäi hiton paljon vähemmän kuin olisi jäänyt jos käytössä olisi ollut yhteisverotus.

rahako_ratkaisee kirjoitti:

No joo, olihan tuo jossain määrin diktatuuria.

"Tuo edellä mainittu sekä päivittäiset riitelyt, ajoittaiset turpiin vedot ja puukon vauhdittamat ulkoilut"

Mitä tällä tarkoitat? Vanhemmat riiteli? Kuka veti ketä turpiin ja heilutteli puukkoa?

Lue lisää

Onko valittu diktatuuri diktatuuria? Mielestäni ei. Kukaan ei pakota olemaan avioliitossa. Tai no, itsehän voi itsensä siihen pakottaa.

Lähihuoltajalla on oikeus ja vastuu käyttää lapsen elatusmaksut täysin harkitsemallaan tavalla. Lapsen osuus asumiskuluista lasketaan elatusmaksua määrättäessä, oli asumismuoto mikä tahansa. Asuminen on kallein menoerä oli kyse sitten aikuisesta tai lapsesta. Elatusmaksut eivät yleensä suuren suuria ole ja lähivanhempi maksaa lapsen kuluista muutenkin oman osuutensa. Ei lasta elätetä pelkillä elatusmaksuilla.

lapsille vaatteita ostatte kirpputorilla 1-2e

itsenäinenmä kirjoitti:

lapsille vaatteita ostatte kirpputorilla 1-2e

Ei pä tuolla summalla saa ehjiä vaatteita, eikä aina edes löydy ja matkat kirpparille maksaa sekin. Ne vaatteet on ensin pestävä ja siitä tulee lisäkuluja. Toiseksi lasta sitten kiusataan koulussa ja siitäkin voi tulla lisäkuluja yhteiskunnalle.

Sivusta seuranneena tässä kommentoin. Itse elän tätä nykyään yksin ja ikää sen verran että ymmärrän monia asioita monelta eri näkökulmalta katsoen. Siksi ymmärrän olla neuvomatta ketään hänen asioistaan tarkkaan tietämättä, kuten tällä palstalla toisen asioista ei voi kokonaisuudessaan tietää niin parempi olla sitten neuvomatta ja viisastelematta.

wweew kirjoitti:

Lähihuoltajalla on oikeus ja vastuu käyttää lapsen elatusmaksut täysin harkitsemallaan tavalla. Lapsen osuus asumiskuluista lasketaan elatusmaksua määrättäessä, oli asumismuoto mikä tahansa. Asuminen on kallein menoerä oli kyse sitten aikuisesta tai lapsesta. Elatusmaksut eivät yleensä suuren suuria ole ja lähivanhempi maksaa lapsen kuluista muutenkin oman osuutensa. Ei lasta elätetä pelkillä elatusmaksuilla.

Lue lisää

Sanot aivan oikein että lähihuoltajalla on vastuu nimimerkki wweew. Varmasti monilla on harkintaa ja vastuuta, on myös niitä lukuisia, joilta tuo vastuun ottamisen kyky puuttuu ja nuo lapsen elatukseen olevat rahat menevät sinne oman viihteen puolelle. Sanot, että eivät elatusmaksut ole suuren suuria, joillakin ovat ja toisilla vain tuo kunnan maksama n 150 e /kk.
Mitä tuo harkinta sitten todellisuudessa tarkoittaa kenellekin, on ihan toinen asia. Onko se niin, että raha todella tulee niiden lasten kuluihin, joista maksetaan elatusmaksu, vai kokeeko esim. uusperhe, että raha kuuluu myös toisen ex.liiton lapsien kuluihin, mikä on mielestäni väärin ja varmasti suuri kitka aiheutuu, jos tulee maksalle tietoon. Sillä suuresta elatusmaksusta ainakin pystyy säätämään lapsen tulevaisuuden varalle. Ei sitä tarvitse kuluttaa kaikkea heti. Minusta harkinta on rehellisyyttä myös.

hjkio kirjoitti:

Sanot aivan oikein että lähihuoltajalla on vastuu nimimerkki wweew. Varmasti monilla on harkintaa ja vastuuta, on myös niitä lukuisia, joilta tuo vastuun ottamisen kyky puuttuu ja nuo lapsen elatukseen olevat rahat menevät sinne oman viihteen puolelle. Sanot, että eivät elatusmaksut ole suuren suuria, joillakin ovat ja toisilla vain tuo kunnan maksama n 150 e /kk.
Mitä tuo harkinta sitten todellisuudessa tarkoittaa kenellekin, on ihan toinen asia. Onko se niin, että raha todella tulee niiden lasten kuluihin, joista maksetaan elatusmaksu, vai kokeeko esim. uusperhe, että raha kuuluu myös toisen ex.liiton lapsien kuluihin, mikä on mielestäni väärin ja varmasti suuri kitka aiheutuu, jos tulee maksalle tietoon. Sillä suuresta elatusmaksusta ainakin pystyy säätämään lapsen tulevaisuuden varalle. Ei sitä tarvitse kuluttaa kaikkea heti. Minusta harkinta on rehellisyyttä myös.

Lue lisää

"kokeeko esim. uusperhe, että raha kuuluu myös toisen ex.liiton lapsien kuluihin,"

Uusperhekuvioista tuskin vanhemmat tietävät itsekään miten jokainen lantti jakautuu perheen kesken. Huomattava on myös, että lähivanhempi maksaa joka tapauksessa aina enemmän itse lasten kuluja omasta pussistaan. Lapsella on lukuisia menoja, etenkin vähän vanhemmilla, joita ei todellakaan ole huomioitu elatusmaksuissa.

Kuten tuossa edellä kirjoitettiin "Asuminen on kallein menoerä oli kyse sitten aikuisesta tai lapsesta." Tämä pitää täysin paikkaansa. Mitä suuremmat tulot lasten vanhemmilla on ennen eroa, niin sitä suuremmat asumiskustannukset on myös. Elatusmaksuilla tasataan lapsen vanhempien suuria tuloeroja, esim. juuri sitä, ettei lapsen tarvitse muuttaa 500 neliön omakotitalosta, kaupungin kerrostalokaksioon. Tämä on lasten etu. Ts. suuret elatusmaksut menevät siihen, että saa hankituksi lapsille kelpo kodin. Ei 250 neliön rivaria, mutta hyvinkin pienemmän.

"raha kuuluu myös toisen ex.liiton lapsien kuluihin,"

Miksiköhän tätä mietitään aina näin päin? Itse tunnen koko joukon uusperheitä. Niissä jokaisessa molemmat puolisot käyttävät ihan omia rahojaan myös toisen puolison lapsiin. Lapsen etävanhemman uusi puoliso myös.

Ai niin. Tuntemani uusperheet ovat myös entisessä perheessään pitäneet rahansa ja varansa tiukasti erillään. Ja kaikilla on avioehto; ollut myös siinä 1. liitossa.

hjkio kirjoitti:

Sanot aivan oikein että lähihuoltajalla on vastuu nimimerkki wweew. Varmasti monilla on harkintaa ja vastuuta, on myös niitä lukuisia, joilta tuo vastuun ottamisen kyky puuttuu ja nuo lapsen elatukseen olevat rahat menevät sinne oman viihteen puolelle. Sanot, että eivät elatusmaksut ole suuren suuria, joillakin ovat ja toisilla vain tuo kunnan maksama n 150 e /kk.
Mitä tuo harkinta sitten todellisuudessa tarkoittaa kenellekin, on ihan toinen asia. Onko se niin, että raha todella tulee niiden lasten kuluihin, joista maksetaan elatusmaksu, vai kokeeko esim. uusperhe, että raha kuuluu myös toisen ex.liiton lapsien kuluihin, mikä on mielestäni väärin ja varmasti suuri kitka aiheutuu, jos tulee maksalle tietoon. Sillä suuresta elatusmaksusta ainakin pystyy säätämään lapsen tulevaisuuden varalle. Ei sitä tarvitse kuluttaa kaikkea heti. Minusta harkinta on rehellisyyttä myös.

Lue lisää

Juuri noin kuin tuossa alapuolella kirjoitettiin. Miksi aina ajatellaan, että uusperheissä toinen käyttää elatusmaksut toisen lapsiin tai uuteen puolisoonsa? Todellisuudessahan juuri lähihuoltaja maksaa lapsen kustannuksista tavalla tai toisella suuremman osan. Sekä perheen toinen vanhempi osallistuu myös kuluihin. Näin samaten siellä etävanhemman perheessä, mahdollisesti.

Tosin onhan sekin tosiasia, että uusperheessä lapset voivat olla hyvinkin eri arvoisessa asemassa, etenkin kalliimpien "härveleiden" ja myös esim. matkustamisen suhteen.

Ruokalasku puoliksi? Ei tule kuuloonkaan! Mieheni on paljon suuriruokaisempi ja yhteisen lisäksi hänellä on omia sötkötyksiä. Viikoittain kuluu useampi litra siideriä. Juo maitoa kuin vasikka kun itse intoleraatikkona en voi käyttää sitä ollenkaan. Jauhaa viikossa useita rasioita Läkerollia, syö tavallisten ruokien lisäksi kilotolkulla raejuustoa ja muutakin mistä en edes tiedä tarkemmin.
Karkeasti arvioiden hänen kulunsa ovat kaksinkertaiset minuun verrattuna.

"Ruokalasku puoliksi? Ei tule kuuloonkaan!"

Juuri näin! Se, joka tuhlaa ruokaan, pääsääntöisesti maksaa sen.

poppooog kirjoitti:

"Ruokalasku puoliksi? Ei tule kuuloonkaan!"

Juuri näin! Se, joka tuhlaa ruokaan, pääsääntöisesti maksaa sen.

Osallistun "juuri näin" -ketjuun. Monet kuluttavat ruokaan enemmän rahaa kuin kumppani tienaa. Siksi ruokakuluja ei todellakaan laiteta puoliksi, eikä edes voi.

"Näissä on aina monta näkökohtaa"

Niin onkin, haha.

Esimerkeissäsi oli kaikissa toisella suuret, toisilla hyvin pienet tulot. Mutta käytännössähän usein molemmilla on ihan pienet tulot. Niiden jakaminen tuottaa hyvin paljon haasteita, kun Kela tulee mukaan :D. Voi jopa ajatella "kannattiko muuttaa yhteen".

Onpa tuokin elämää. Ei voi muuta sanoa.

Pitihän sitä sitt jonkun provoilla!

"Jos ollaan avoliitossa, on syytä tarkoin ajatella rahojen käyttö"
"mitään ei toisen tarvitse luovuttaa toiselle "

No tottahan tarvitsee! Avoliitosta erotessa omaisuus jaetaan sen mukaan mitä kumpikin on hankkinut, mikä on hänen nimissään. Helppoa. Ihan kuten avioliitossa, jossa suljetaan puolisoiden välinen avio-oikeus. Jostain syystä avoerot eivät ole niin riitaisia kuin avioerot ilman avioehtoa.

"Minusta kannattaa ajatella, että mikä oikeus on puolisolla toisen suvun omaisuuteen, ei mikään."

Juuri näin. Nykyinen avioliittolaki on vanhentunut tämän osalta, ja se on todella säälittävää. Monet, etenkään vanhemmat ihmiset eivät ymmärrä tehdä testamenttiä, jossa sulkevat lastensa puolisot pois perinnöstä. Laki on aikoinaan tehty puolison kuoleman varalle aikana jolloin avioerot olivat hyvin harvinaisia. Olisiko ollut vuonna 1924?

"Jos toisella on suuri omaisuus yhteen mennessä, pitää suurella syyllä laatia avioehtosopimus"

Tuokin on aika jännää, ettei monella uusperheelliselläkään ole avioehtosopimusta. Vaikka molemmilla olisi vähintään yksi ex-liitto. Jos entisistä liitoista vielä on lapsia, niin voi voi. Menetteleehän se, kun raha-asiat hoidetaan hyvin ja kaikki sujuu odotetusti. Mutta ihmiset eivät aina hoida hyvin raha-asioitaan ja useinkin sattuu jotain odottamatonta. Nykyihmiset eivät aina edes tajua, että rahaa voi tai pitäisikin olla säästössä pahan päivän varalle. Etenkin naisilla pitää olla, jotta he tarvittaessa pääsevät pakenemaan esim. väkivaltaista miestä. Kaikki eivät ole samassa asemassa kuin Henna Kalinainen, joka kännäillessään Thaimaassa väkivaltaisen miehensä kanssa rahattomana voi soittaa Seiskaan "apua, mies hakkaa, olen rahaton, täytyy päästä Suomeen takaisin".