Terveys

Työuupumuksesta ja masennuksesta

Hyviä kirjoituksia työuupumuksesta, masennuksesta ym. http://www.noreni.net/ Seuraava katkelma on blogista Työntekjiälle vastuu työhyvinvoinnista mutta ei valtaa vaikuttaa: http://www.noreni.net/etusivu-ja-blogi/tyontekijalle-vastuu-tyohyvinvoinnista-mutta-ei-valtaa-vaikuttaa/ ”Etkös sä ole opiskellut työhyvinvointia?”, kysyttiin minulta, kun yritin jälleen kerran ottaa puheeksi oman työni kuormittavuuden. Kyllä. Olin opiskellut työhyvinvointia ja tehnyt aiheeseen liittyvän ylemmän AMK:n opinnäytetyön. Luin opintojenikin jälkeen jatkuvasti alaan liittyvää kirjallisuutta ja tutkimusraportteja. Työnantajani oletus oli nyt, että olisin opintojeni avulla oppinut sietämään kohtuuttomia työoloja omassa työssäni. Työtilanne oli kaikilla mittareilla huono koko työyhteisössä. Työyhteisössäni oli paljon vaihtuvuutta ja sairauslomia. Opinnoista oli kyllä hyötyä. Työuupumukseen ja työhyvinvointiin liittyvä tutkimustieto auttoi minua ymmärtämään, miksi uuvuin työssäni. Syyllisyydentunne väheni. Otin vastuun tilanteesta minulle käytettävissä olevin keinoin. Irtisanouduin työterveyslääkärin suosituksesta vakituisesta työstäni ilman tietoa uudesta työstä. Olisin ilman irtisanoutumista voinut menettää työkykyni lopullisesti. Työhyvinvointi ja työpahoinvointi syntyvät jokapäiväisessä työarjessa. Työkuorman on oltava kohtuullinen. Työn organisoinnin pitää palvella työn sujuvuutta. Organisaatiomuutokset pitäisi tehdä harkiten, työntekijöiden hyvinvointi huomioiden. Jokaisen työntekijän pitäisi tulla yksilöllisesti kuulluksi ja nähdyksi kaikissa tilanteissa. Kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemus synnyttää työn imua. Ainoastaan työn imulla työntekijä jaksaa puurtaa kiristyvässä kilpailutilanteessa."

Estrogeenihoito ja muu unilääkitys?

Tuleeko teille estrogeenilaastarin kanssa sivuoireita jos käytätte unilääkkeitä? Mirtazapin aiheuttaa verenpainetta ja pulssin nousua nukkumaanmennessä...

Voihan ulkosynnytin!

Alkuun heti, että olen mies. (Ei sitten tule väärinkäsityksiä.) Olen ihmeissäni tämän vaihdevuosiasian kanssa. Ihana naisystäväni on muuttunut vittumaiseksi ja väsyneeksi läheisiään kohtaan. Myös minua siis. Epäilen, tiedän, että kyse on vaihdevuosista. Kysyessäni syytä hänen ailahtelevaan käytökseensä sanoo hän olevansa vain väsynyt. Rakastan häntä todella paljon ja hänkin on niin toisinaan sanonut, enkä sitä epäilekään, etteikö niin olisi. Haluaisin tietää, kuinka käsitellä omia tunteitani ja toisaalta kuinka tukea tuota toisinaan vittumaista, suuresti edelleen ja 50 vuoden päästäkin rakastamaani naishirviötä. Erota en halua, vaikka haasteelliseksi hän tahtomattaan tilanteemme tekee. Onko tunnelin päässä valoa vai onko se pieni häämöttävä valon pilkahdus vain vastaantulevan junan etulyhty?