- 'Häntä en minä tuomitse, vaan minun sanani - se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä!'
- sinulle tuossa selvittää, että en usko, että ainoakaan helluntaiseurakunnan jäsen on kadotettu. Ei niinkauankuin armonaika on ja Jumalan väkevä kutsu ja varoitus kaikuu!
Sitten kun ovet suljetaan, me vasta näemme, emme vielä voi tietää juuri mitään. Mutta Jumalaa meidän on toteltava ja se tehtävä, minkä hän tehtäväksemme antaa!
Uskon, että rajat eivät tule kulkemaan siellä, missä meidän rajamme kulkevat. Kaukana niistä. - kun hän ottaa esiin myös noita vastenmielisiä raamatunkohtia, eikä vain niitä, mitä tämä aika ja uskovat harrastaa?
- sinulta erästä asiaa.
En tiedä, onko sinulla omia lapsia, kuten minulla on.
Mutta varmasti - vaikkei sinulla niitä olisikaan - voit kuvitella, miten tärkeä on isälle oma lapsi, miten suuri rakkaus juuri tuota omaa lasta kohtaan.
Tämähän on aivan Jumalan meihin istuttama luonto ja kuva - tai häivähdys - siitä Isänrakkaudesta, joka Hänessä, Taivaan Isässä on.
Kasteessa hän on todella meidät sulkenut syliinsä niin rakkaasti, että siltä pieneltä lapselta ei ole silloin mitään puuttunut! Jumalan palava Rakkaus ympäröi meitä ja kutsuu pois rakasta lasta tuhon tieltä!
Sitä kysyisin, että jos sinulla olisi oma lapsi. Ja hän haluaisi aivan välttämättä juosta määrättyä oikopolkua rakkaan mummonsa luokse kylään.
Juuri hetki aikaisemmin sinulle olisi soittanut lähinaapuri, joka kertoi että tuon samaisen polun varressa on tavattu vihainen emokarhu poikasineen.
Lapsi alkaa kiukutella, kun ei ymmärrä, miksi ei päästetä mummolle. Ei huoli selityksistä, vaan kiihtyy itkussaan.
Miten rakastava isä tässä tapauksessa toimii?
Sanooko hän lopulta - kun huomaa, että lapsi ei ollenkaan käsitä, mistä on kysymys - sanooko hän lopulta, että kulta, mene nyt sitten, mutta juokse nopeasti!
Halusin tämän kysyä, koska tuntuu, että sinä et käsitä etkä tunnista todellista, syvää Jumalan Rakkautta, joka todellakin on Pyhän Hengen kautta vuodatettu sydämiimme. Ilman sitä ei ole todella mitään! Vain tyhjää! - tulee totella enemmän Jumalaa, kuin ihmisiä.
Ihmislapsi haluaisi kulkea kaikessa rauhassa itse valitsemaansa tietä, mutta Jumala on pitkämielinen eikä häntä hevin rauhaan jätä.
Jos jättäisi, voisi kadotukseen joutuvista joku syyttää Jumalaa, että 'en tiennyt, mikset selvemmin varoittanut minua että olisin käsittänyt jne.'
Hän antaa niin selvän varoituksen, että jokainen todella voi valita ja tekee sen tietensä! - kirjoituksestasi saakaan poimia virheitä, niin puuttuisin kuitenkin tuohon yhteen: 'ei ole syytä julistaa esim. koko helluntaiseurakuntaa kadotetuksi, jos joku sen johtajista lankeaa syntiin'.
Millä tavalla julistamme esim. helluntaiseurakuntalaiset kadotetuiksi?
Siten, että jätämme heille kertomatta sen kauhean tosiasian, että niin johtajat kuin johdettavatkin ovat valhehengen alla. Petoksessa.
Ja tästä varoittamattajättämisestä Jumala on itse uhannut rangaista niitä, jotka tiesivät, mutta oman mukavuutensa tai ihmispelon takia jättivät varoittamatta.
'Pelasta ne, joita kuolemaan viedään,
pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat.
Jos sanot: 'Emme tienneet siitä',
niin ymmärtäähän asian
sydänten tutkija;
sinun sielusi vartijoitsija
sen tietää,
ja hän kostaa ihmiselle
hänen tekojensa mukaan.' Snl.24 - voi tätäkään jaetta kokonaan sivuuttaa. Ethän.
- se ja sama mikä tai missä sinä olet.
Vaikka olisit jehovantodistajien johtajana, mormoonien presidentti tai toimisit noitana jossain kolkassa maailmaa.
Sillä hetkellä kun vilpitön avunhuuto Herralle kohoaa, alkaa hän toimia tuon ihmissielun vapauttamiseksi.
Aikansa sai Egyptissä orjuudessa elävä israelin kansa huutaa, mutta kun Jumalan aika tuli, sanoi hän: 'minä olen kuullut heidän huutonsa!' 'nyt minä menen vapauttamaan heidät!' Ja herra lähetti Mooseksen.
Tämä tosin ensin kovasti pani hanttiin, niin että Raamatussa ihan sanotaan että herra vihastui häneen. Mooses tiesi, millaisen vastaanoton hän tulisi saamaan heimoveljiensä taholta - mutta herra tiesi lopputuloksen.
Ja herralle se ei ole vaikea asia, sillä hän on kaikkivaltias - on koko maailman tehnyt ja maailmankaikkeuden. - että Jumalalla on vielä tarkoitus auttaa sieltä eksyksistä montakin tällaista vilpitöntä avunhuutajaa, jotka ilman omaa syytään ovat tulleet johdetuksi harhaan.
Jos vain vielä avunhuuto heidän sisimmästään ylös Herralle nousee! - mielestäni samaan ansaan, mihin fariseukset menivät.
Jeesus sanoi heille: 'Te tutkitte kirjoituksia, ja teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä. Ne juuri todistavat minusta. Mutta minun tyköni te ette halua tulla, että saisitte elämän'.
Fariseukset käyttivät Jumalan Pyhää Sanaa itse Jumalaa - Jumalan Poikaa - vastaan.
Se oli heille annettu, jotta he voisivat tunnistaa hänet, kun hän tulee.
He käyttivät sitä häntä vastaan. - en kyllä sinulle tuota tekstiä tarkoittanut, enkä nyt enää tiedä kelle se oli tarkoitettu. Sinulle se kumminkin tuli.
Ja tuohon, mitä kirjoitit, voin sanoa näin on. - ja melkein voisin väittää tietäväni, että he ovat kaksi eri henkilöä, mutta meitähän on monta täällä, jotka syystä tai sitten toisesta emme voi, tai sitten emme halua, tulla omalla nimellä.
Ajattelen myös niin, että ei tarvitse välttämättä mitään erityisiä salaseuroja epäillä - kyllä vihollinen on tässä ihan lähellä.
Omassa kodissa. Mutta usein vieläkin lähempänä.
Silloin kun oman tahdon ääntä kuulemme Herra Jeesuksen neuvon sijasta, olemme jo oma vihollisemme numero yksi. - vielä sellanen lisäys tuli mieleeni, että se, joka Jeesusta todella rakastaa ja haluaa loppuun asti rakastaa, ei koskaan loukkaannu mihinkään.
Loukkaantuminen todistaa vain siitä, että vanha, inhimillinen, lihallinen luonto vielä on täysin hallitsemassa, eikä Herra Jeesus Kristus.
Jeesus itse sanoi, että 'autuas on se, joka ei loukkaannu minuun'.
Hän tiesi, että kaikkea ei ole niin helppoa ottaa vastaan, mitä hän meille tuo, koska se kuolettaa meitä - vanhaa minua - pois.
Mutta esim. Pietarista näemme sen, että jolla on sytytettyPyhän Hengen tuli sisimpään Rakkauden liekiksi, se ei loukkaannu, vaikka häntä sanottaisiin suoraan saatanaksi.
'Kenen tykö me menisimme - sinulla on iankaikkisen elämän sanat!'
Daavid ei loukkaantunut Siimeihin, joka hänen päälleen viskeli kiviä, vaan sanoi: 'Jos Herra on häntä käskenyt viskellä minua kivillä, niin mikä minä olen häntä estämään'. - kysyivät Jeesukselta: 'Kuka sitten voi pelastua!?'
Ja Jeesus vastasi:'Se, mikä ihmiselle on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista!'
Näin se on Jumalan viisaudesta asetettu, että olisimme täysin riippuvaiset hänestä, emmekä voisi mitään ilman häntä!
'Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.'
Kyse ei ole tippaakaan omista voimista tai tekemisistä tai jättämisistä, vaan yksin Jumalasta. - että kutsuja oli Jumala, Jeesuksen Isä ja lähettäjä!
- ole käynyt, vaan juuri kun keskustelin hänen kanssaan tänään, hän todisti millaisessa karismaattisen hurmahengen pauloissa hän oli ollut. Ja se ei kuule ole Jumalasta!
- Jeesus riitä!
Ei riitä sille, joka sitä kallista nimeä hokee petoksen hengessä. Ja niitä on tänäpäivänä paljon!
He ovat monet vilpittömiä, mutta he ovat petettyjä. Sen tähden Jumala haluaa auttaa heitä. - että on ITSE taistellut asiansa puolesta, vaan SE ETTÄ JUMALA ANTOI KUTSUN!
Hän kutsui Teuvon hyvin samanlaisella kutsumuksella, kuin VT:n profeetatkin. - Eihän ole kyse vain joistain järkyttävistä ja kauheista tai surullisista elämänvaiheista, vaan siitä, että Teuvo on todella Jumalalta saanut henkilökohtaisen kutsun profeetan tehtävään.
Nämä kohdat hänen kirjassaan ovat kaikista vaikuttavimpia. Hän taisteli vastaan kuin Mooses ja VT:n profeetat konsanaan. - tarvinnut mitään jättää lukematta, enkä jätä. Otan ne jopa vakavastikin.
Mutta kun ajattelee, että VT oli Jeesuksen Raamattu ja kirjoitukset, joihin hän vetosi, niin kyllä niitten senaikuisten profeettojen kutsumus hyvin vastaa Teuvon kokemuksia ja käytöstä.