Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Semper.Fidelis: "...muistetaan suojaukset"!
    --
    TAISTELU PAHAA VASTAAN
    Ef.6:10-20
    --
    Kristuksen seurakunta on uuden liiton kuninkaallinen papisto, joka pukee ylleen Jumalan koko sota-asun(Ef.6:13).
    --
    Meidän ainut turvamme ja paras aseemme pahaa vastaan on luja tukeutuminen Jumalan Sanaan.
  2. Semper.Fideli:
    "...hengellisen heräämisen kohdalla olisi reagoitava jo pieniinkin 'tönäisyihin'.
    --
    Niin...meidän tulisi reagoida "vähäpätöisiinkin" asioihin, jotka edistävät Jumalan valtakunnan esiintuloa.

    Jeesus puhui vertauksen sinapinsiemenestä.

    SINAPINSIEMEN
    Mark.4:30-34
    --
    4:30 Ja hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme?

    4:31 Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista siemenistä maan päällä;
    4:32 mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon."
    --
    Vertaus sinapinsiemenestä kuvaa Jumalan valtakunnan suurta tulevaisuutta.
    Jumalan valtakunta ulottuu kaikkien kansojen keskuuteen, vaikka sen alku näyttää vähäpätöiseltä (sinapinsiemenen pieni koko!).

    Me saatamme olla epävarmoja siitä, miten me kylväjän tehtävässämme onnistumme.
    Jeesus haluaa sinapinsiemenvertauksen kautta rohkaista meitä, että pienet uskon sanat ja teot ovat merkityksellisiä.
    Ne meihin kylvetyt ja meidän kylvämät sanansiemenet voivat saada suuria aikaan; ”Sinapinsiemenestä kasvaa suuri puu” (32).

    Saamme olla kiitollisia heistä, jotka olivat sitä meihinkin hellyydellä ja rakkaudella kylväneet jo lapsuudesta asti.
    --
    Rukous:
    ”Anna meille rohkeutta, viisautta ja taitoa antaa läheisillemme pienien asioiden välityksellä suuria lahjojasi.
    Anna meidän olla hyvä maaperä ja suo kasvu sanansiemenen.
    Aamen”.
  3. JUUTALAISET JA LAKI
    Room. 2:17-29
    --
    Juutalaiset kerskasivat Jumalasta ja laista (17,23). He uskoivat, että heillä oli sanoma koko ihmiskunnalle (19,20).
    Valitulla kansalla oli messiaaninen kutsumus. Mutta juutalaisten ulkonaisen alennustilan tähden Jumalan nimi tuli pilkatuksi pakanain seassa (21-24).

    Paavali joutuu sanomaan heistä karun totuuden: He ” luulevat kykenevänsä olemaan sokeain taluttajia, pimeydessä olevien valkeus, ymmärtämättömien kasvattajia, alaikäisten opettajia, ...(19,20).

    Paavali puhuu ”hyvistä” ja itseään synnittömänä pitävistä ihmisistä.
    Hän paljastaa tällaisen hyvältä vaikuttavan ihmisen todellisen minän ja arkielämän. Hurskaalta näyttävän kuoren alla onkin kova ja itsekäs ihminen.

    Sanoessaan "minä olen rikas, minä olen rikastunut, enkä mitään tarvitse” ”juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston" (Ilm 3:17).
    Näin he pettävät itseään ja muitakin.

    Juutalaiset puolustelivat myös itseään Jumalan antaman liiton merkin eli ympärileikkauksen avulla.
    Siinä juutalainen vihittiin Jumalan liitonkansan jäseneksi.
    Paavali osoittaa sen, ettei pelkkä ulkonainen toimitus riitä, vaan ”oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä” (28,29).

    Liiton merkin ulkonaisesta osallisuudesta huolimatta (Tämä koskee myös. ns nimikristittyjä!)ihminen saattaa jäädä sydämestään vieraaksi todelliselle Jumalan tuntemiselle ja vaille aitoa Jumalan tahdon noudattamista.
  4. Virsi 536
    --
    1.
    Kristus, valo valkeuden,
    Isän Poika iäinen,
    armostasi jälleen uuden
    päivän saamme suloisen.
    Valo varjot hajottaa,
    salatutkin paljastaa,
    nostaa kaikki levoltansa
    työhön kutsumuksessansa.

    2.
    Saakoon Henki rakastava
    sydämemme lämmittää,
    että kova, paha sana
    tänään lausumatta jää.
    Katso, Herra, eksymme.
    Työmme, ajatuksemme
    meidät ilman Henkeäsi
    vievät kauas edestäsi.

    3.
    Anna, Jeesus, valon loistaa
    synnin yöhön pimeään,
    epäusko meistä poistaa,
    auttaa uuteen elämään.
    Kirkkaan armon valolla
    murheen pilvet hajota.
    Kulje tänään vierellämme,
    Jeesus, parhain ystävämme.
    ---
    5.
    Uskon lamppu lakkaamatta
    öljystäsi loistakoon,
    käymään tietä oikeata
    Pyhä Henki johtakoon.
    Päästä meidät pahasta,
    anna rauha taivaassa
    iloisesti kiittääksemme
    armostasi, Jeesuksemme.
  5. Lehtimajan juhlan aikaan Jerusalemin kaupunki oli juhlavalaistu.
    Tästä Jeesus sai aiheen selittää, että hänkin on hengellisessä mielessä valkeus koko maailmalle (12).
    Joka häntä seuraa, se ei pimeydessä vaella. Ihmisessä, joka on tämän valon alaisena, syntyy uusi, hengellinen elämä.
    Mutta tämä taas edellyttää, että ihminen luottaa Jeesukseen ja seuraa häntä.

    Fariseukset eivät pitäneet Jeesuksen todistusta itsestään pätevänä (13).
    Mooseksen laki vaati asian toteennäyttämiseksi kaksi todistajaa (17).
    Jeesus sanoi fariseusten tuomitsevan hänet lihan eli näön mukaan; so. ulkonaisen, maallisen esiintymisen mukaan (15).
    Jeesus on jo aikaisemmin sanonut, ettei vastustajien tarvitse luottaa yksinomaan häneen omaan todistukseensa (Joh. 5:30-47).

    Joh. 5:36,37
    --
    5:36 Mutta minulla on todistus, joka on suurempi
    kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt.
    5:37 Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa,..".

    Lain vaatimat kaksi todistajaa olivat siis olemassa.
    Fariseukset vaativat Jeesusta näyttämään, kuka on toinen todistaja.
    Juutalaiset eivät tunteneet Isää, eikä Isän suhdetta Jeesukseen.
    Heillä oli kyllä käytettävänä Jeesuksen todistuksen ohella Isän todistus, mutta heiltä puuttui hengen silmä (19).
    --
    Vuorisaarnassaan Jeesus sanoo: "Te olette maailman valo" (Matt.5:14).

    Onko todellakin näin?
  6. Asioiden kulkuun puuttuu toisen puolueen edustaja GAMALIEL, joka edusti fariseuksia ja oli lainopettaja. Hän oli kansan suosiossa (34). Tähän asti lähinnä saddukeukset olivat olleet tukahduttamassa uutta liikettä.

    Gamaliel oli merkittävä mies.
    Hänen oppilaanaan oli myös Tarsosta kotoisin oleva nuori mies nimeltään SAUL (Paavali). Gamaliel varoittaa käyttämästä kovia otteita syytettyjä kohtaan (35,38,39) .
    Hän ottaa esimerkiksi Teudaksen ja Juudaksen, jotka kapinoivat roomalaisia vastaan(36,37). Heidän kävi huonosti.

    Gamaliel lausui varoituksen sanan.
    Ei ollut mitään syytä vastustaa apostoleja. Jos heidän hankkeensa oli vain ihmisistä, niin se tyhjiin raukenee (38).
    Jos taas kyse oli Jumalan työstä, niin sitä oli turhaa, jopa vaarallista vastustaa (39).

    Pieksämisen jälkeen apostolit vapautetaan (41). Vaikka heitä kielletään julistamasta evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta, he eivät vaikene (42).

    Tänäänkin, tälläkin palstalla, on niitä, jotka vastustavat evankeliumin esillä pitämistä. Heidänkin olisi hyvä ottaa vaarin Gamalielin ohjeista ja varoituksista:
    ” Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan."

    Me olemme päässeet tästä ilosanomasta osallisiksi Jeesuksen Kristuksen kautta.
    Tämä ilosanoma on annettu myös sitä varten, että julistaisimme sitä muillekin?
    Kristus on syntiemme Sovittaja.
    Hänen turvissaan saan olla, kun minut on kastettu hänen omakseen ja uskon häneen.
    --
    1.
    Myös isämme uskoivat ennen
    ja kylvivät, leikkasivat.
    Me saarnaamme aikojen mennen
    kuin isämme saarnasivat.
    ”On täyttynyt aika, sen soi Jumala,
    on lähellä Kristuksen valtakunta.
    Siis kääntykää, nöyrtykää parannukseen
    ja suostukaa armahdukseen”.

    (Virsi 178:1)
  7. Itse en väheksy sunnuntain jumalanpalvelusta.
    --
    Tässä eräs saarna, joka erikoisesti puhutteli minua ja liittyy myös aiheeseemme.
    --
    Saarnatekstinä oli Luuk.18:31-43.
    JEESUS PARANTAA SOKEAN MIEHEN

    ”Jeesus oli menossa opetuslastensa kanssa ylös Jerusalemiin.
    Mennessään viimeistä kertaa Jerusalemiin Jeesus sanoi nämä sanat opetuslapsilleen:
    ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet.”

    Näin-yllättäen- Jeesus uskoi heille suuren salaisuuden, sen että hänen kärsimystensa aika koittaisi.
    Lähimmille ne vaikeat asiat elämässä kerrotaan- yhdessä surraan ja itketään- tästä meillä monilla on kipeitäkin kokemuksia.
    Opetuslasten oli vaikea ymmärtää tätä puhetta. Vasta pääsiäisen jälkeen heidän ymmärryksensä avautui.

    Teksti sisältää toisen merkittävän kohdan. Kärsimään menevällä Jeesuksella oli aikaa yhdelle ihmiselle ja hänen hädälleen.
    Monta kertaa meillä oma kärsimys ja ahdinko voi olla niin suuri, että emme huomaa toisten hätää. Jeesuksella oli aikaa. Aikaa yhdelle.

    Kiire-todellinen tai teeskennelty- on meidänkin aikamme yksi kirous.
    Todellinen kirous. Sen pauloihin jää varsin helposti.
    On työtä ja tekemättömiä töitä ja asioita, joiden kanssa elämä on kuin solmussa. ONKO NYT KIIRE, VOITKO KUUNNELLA?-on tuttu sana sanottuna ja kuultuna.

    Vaikka monin eri tavoin järjestetään meille apua ja tukea, yhden ihmisen huolet tuntuvat monta kertaa jäävän kuulijaa vaille. Aikaa kyllä löytyy- mutta aina ei heti. Jonotuslappuja joutuu niin moneen lähtöön itselleen ottamaan.

    Galilealaiset pyhiinvaeltajat kulkivat Jordanin laaksoa pitkin joen itäpuolella.
    Matkalaiset tulivat sitten Jerikon kohdalla Jordanin yli ja reitti kääntyi kohti Jerusalemia. Jeriko oli siihen aikaan varsin merkittävä kaupunki.
    Itämaisen tavan mukaan oli tavallista istua lähellä kaupungin porttia.
    Sokeat, raajarikot ja muut, joilla oli paljon vapata aikaa, tapasivat istua lähellä kaupungin kulkutietä.
    Ehkä joku kulkija luopuisi kiireestään ja pysähtyisi.

    Tien vierellä taisi olla- meidän sanojamme käyttäen- sen ajan syrjäytyneitä ihmisiä. Sokealla oli todellinen avun tarve.
    Hän huusi hätänsä julki. Toiset yrittivät kyllä estellä häntä, mutta hän huusi vielä kovempaa. Hänellä ei ollut hätää kasvojensa tai maineensa menettämisestä, muuten kuin huutamalla ei tahtonut tulla apua.

    Mies huusi apua.
    -Kuulemmeko toisen ihmisen. lähellämme olevan yhden ihmisen avunpyynnön?
    -Onko se kiusallista?
    -Pitäisikö hänet vaientaa?-niin kuin opetuslapset yrittivät tehdä?
    -Häpeämmekö toisen puolesta?
    -Onko häntä jo mielestämme autettu?

    Kysymyksiä, kiusallisia kysymyksiä meidän pohdittavaksemme.
    Onko niin, että turvaton yrittää turvautua jokaiseen lähelle tulevaan?
    On todettu, että kaikesta huolimatta aikamme ihminen on yksinäisempi kuin koskaan.
    Jos meillä jokaisella olisi edes yksi todellinen ystävä, avun huutajia olisi entistä vähemmän. Ihmisellä olisi se apu lähellä, jonka ihminen voi antaa. Ihmisten kautta Jumalan apukin kohtaa meitä; rakkaus palvelee ja auttaa.

    Sokean puhuttelu, että Jeesus oli Daavidin poika, oli vahva uskon tunnustus.
    Hän sillä tavoin tunnusti, että Jeesus on Messias. Tämä sokean tunnustus on, Luukkaan mukaan , ensimmäinen Jeesuksen julkinen tunnustaminen Messiaaksi.
    Se tapahtui vasta lähellä Jerusalemia, kärsimyksen kaupunkia.

    Sokean tunnustus, että Jeesus on Messias, osoitti hänen uskonsa Jeesukseen.
    Uskon perusteella Jeesus paransi miehen sokeudesta. Hän sai liittyä Jeesuksen seuraajaksi, osaksi pyhiinvaellusjoukkoa.
    Joukko ei selvästikkään ollut mikä tahansa matkaseurue, vaan koostui pyhiinvaeltajista, jotka liittyivät parannetun kanssa ylistämään Jumalaa.

    Rakkaat sanankuulijat.
    Tekstin ääressä moni asia jää pohdittavaksemme. Paljon elämässä jää salaisuudeksi.
    Miksi meidänkin aikanamme moni viaton joutuu kantamaan suuria taakkoja?
    On paljon asioita, joita edes emme tiedä. Ja on asioita, joita emme ymmärrä.
    Joskus- vuosienkin jälkeen saattaa kokonaisuus hahmottua ymmärrettäväksi.

    Omankin elämän salaisuuksien edessä tulee jäädä nöyrästi kyselemään ja hiljentymään, saati sitten toisen elämän kohdalla.
    Opetuslapset olivat jo kolmisen vuotta olleet Jeesuksen seurassa- ja silti he eivät ymmärtäneet Jeesuksen tien ja kärsimyksen merkitystä, heillä olisi ollut Jeesuksen elämään toisenlainen suunnitelma.

    Laskeudumme paaston aikaan. Nyt on aikaa hiljaisuudelle, miettimiselle ja kysymyksille. Itsemme ja ennen muuta Jumalan kohtaamiselle” (Saarna loppu).