tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. jaikal: "Tämä tietenkin siitä syystä että sinä näet että vaikka olet uskossa (vanhurskas) sinä voit tehdä syntiä".
    --
    Kirjoitinko näin?
    Tarkennappa!
  2. jaikall näkee asian yksipuolisesti pitäen itseään synnittömänä.

    Psalmi50.15 kirjoittaa:
    ”Tämä on tietynlainen paradoksi, olet pyhä ja olet syntinen ja molempia täydellisesti.
    Nyt sitten jaikal on katsonut tätä asiaa vain hengellisin silmin ja yksipuolisesti. Jos opetus olisi aina vain tätä se ei olisi oikein”,
    (linkistä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8660728/flat#comment-41327353 )
    --
    jaikalin vastaus edelliseen:
    ”Jos Psalmi väittää todella että uskova on samanaikaisesti syntinen ja pyhä, olen eri mieltä hänen kanssaan”.

    jaikal ei usko, että "jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä" vaan pitää itseään synnittömänä.
  3. Keskustelua aiheesta:
    http://www.netmission.fi/fi/etusivu/index.php?show=messages&tid=13483&selPage=1

    Vaatii ehkä kirjautumisen!
  4. jaikall kysyy:
    "Tuliko hänen (publikaanin) seuraavanakin päivänä rukoilla syntisen "ole minulle syntiselle armollinen" rukous?
    ---
    Tulee, vaikka ei välttämättä samoin sanoin.
    Perustelut: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas;..." (Joh. 13:10 ).
    Tarvitsemme jalkojen pesua joka päivä.

    Myös Isä meidän rukous kelpaa, kunhan sen tekee sydämestään:
    "Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon nimesi,.....
    Anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme".
  5. jaikall kysyy:
    "Kun tuo publikaani ylennettiin ja meni kotiinsa VANHURSKAANA, mikä hän silloin oli?
    Oliko hän syntinen vaiko vanhurskas?
    -
    Samalla kertaa vanhurskas ja syntinen.

    Erkki Leminen kirjoittaa:
    http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Vanhurskasjasyntinen.htm

    ”Kristinuskon paradokseja – vastakohtia – on, että kristitty on samalla kertaa syntinen ja vanhurskas, kelvoton ja kelvollinen, saastainen ja pyhä.
    Hän on myös samalla kertaa heikko ja voimakas. Nämä eivät ole pelkkiä sanontoja, vaan jokapäiväistä kipeää totta jokaisen kristityn elämässä.

    Tämä kaksijakoisuus ei ole kaksinaamaisuutta.
    Kristitty on ehyesti Herran oma, vaikka hän huomaakin, ettei koskaan ole kokonainen niin kuin matkalle lähtiessään kuvitteli… Uskoimme, että nyt synnit on pyyhitty pois eikä uusia enää tehdä. Luulimme pääsevämme kaikesta entisestä… Itselläni oli käsitys, että Hengellä täytetyllä ei ole kiusauksia ja että uuden voiman turvin kuljetaan iloiten ja kiittäen taivasta kohden.

    Monet joutunevat minun laillani suureen ristiriitaan Jumalan opettaessa, että olemme samalla kertaa syntiset ja vanhurskaat. Vanha luonto on tallella ja Jumala sallii kiusausten tulla… ”

    (Erkki Leminen, Sana 13.10.1981).
    ------------
    Vai mitä tarkoitat, kun sanot:
    "Vanhurskas ei tarkoita synnittömyyden tilaa".
    (Ketjusta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8660728/flat )
  6. jaikal vastaa:
    ANNA KETJU JA VIESTI JOSSA VÄITÄN NIIN KUIN SINÄ VÄITÄT MINUN VÄITTÄNEEN!

    >>>1) "En minä ole väittänyt että uskova on synnitön".
    Tapio: Toisin sanoen uskova on siis syntinen.
    ( Et siis väitä, että uskova on synnitön vaan syntinen.)

    2) "Minä väitän että uskova ei ole SYNTINEN. Uskova on vanhurskas".
    Tapio: Toisin sanoen uskova on synnitön.
    (Et siis väitä, että uskova on syntinen vaan synnitön)

    Millä tavalla siis vääristelen kirjoituksiasi?
  7. >>>Ensin hän väittää, että uskova on syntinen, sitten taas, ettei uskova olekkaan SYNTINEN.
  8. Samoin jaikalin "mainostama" Raamattu kansalle käännös:
    Luuk.18:14.
    ”Minä sanon teille: hän meni kotiinsa
    VANHURSKAUTETTUNA, tuo toinen
    ei. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää,
    se alennetaan, mutta joka itsensä
    alentaa, se ylennetään.”
    --
    Miksihän jaikal väittää toisin, vaikka väittää olevansa ns. "henkikastettu"?
  9. Sirpa Rajala:
    "Jaikal opettaa ihan oikein, sillä Pyhä Henki ohjaa häntä. Samoin Pyhä Henki on antanut mulle ymmärryksen, ymmärtää jaikalin kirjoituksia ja Raamattua.
    Sinulle asiat ovat vieraita niin kauan kun saat Pyhän Hengen sinua ohjaamaan".
    --
    Suosittelen sinuakin tutustumaan seuraavaan linkkiin:
    nhttp://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/usko/usko1h.html
  10. Kun luet seuraavasta linkistä vanhurskauttamisesta, niin ehkä tulet huomaamaan, mikä jaikalin opissa on pielessä.

    http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/usko/usko1h.html
    --
    3. Samaan aikaan vanhurskas ja syntinen

    "Jokainen Jeesukseen uskova on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen.
    Syntinen tietoisesti ja vanhurskas vasta toivossa ja siksi, että hänelle tällä hetkellä luetaan Jeesuksen pyhyys ja puhtaus.
    Hän on omissa silmissään ja todellisuudessa monin tavoin epävanhurskas.
    Mutta Kristukseen uskoessaan Jumalan silmissä hän on kuitenkin vanhurskas ja kestää Jumalan tuomiolla. Kristus peittää uskovan syntisyyden omaan puhtauteensa, kuten morsian puetaan puhtaaseen morsiuspukuun.
    --
    Tämä kahden vastakkaisen totuuden samanaikaisuus leimaa kaikkea uskon elämää.
    Uskova on kyllä uusi ihminen, joka on jo luotu ja samaan aikaan hänen on päivittäin pukeuduttava uuteen ihmiseensä (2 Kor 5:17).
    Uskova on myös vanha ihminen, joka on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa ja samaan aikaan hänen on päivittäin ristiinnaulittava vanha ihmisensä (Kol 3:1-5).
    --
    4. Lihan ja hengen välinen sota uskovassa

    Synti ja Jumalan vastainen vanha ihminen, liha, asuu uskovassa koko elämän ajan (Room 7:17).
    Synnin tahto on lihan tahto ja se on aina vihamielinen Jumalaa kohtaan (Room 8:7). Uskova haluaa olla itseriittoinen, seurata itsekkäitä intohimojaan ja palvoa omaa minäänsä.
    Lihan teot on luetteloitu Gal 5:19-21 (vrt. 2 Tim 3:2-5).
    On kauhistuttavaa, kun ne pääsevät uskovassa valtaan ja toisinaan tapahtuu niin.

    Samaan aikaan uskova on myös uusi ihminen ja hänessä asuu Kristus Pyhässä Hengessä. Jeesus on omiensa kanssa joka päivä.

    Vanha ihminen on helposti määriteltävissä ja havaittavissa. Se on itsekäs minäkeskeinen ihminen, joka kaikessa etsii omaansa. Se on piintynyt luontoomme ja siksi luontomme on hidas ja vastahakoinen hyvän tekemiseen, mutta aina valmis pahaan. Vanha on minä itse. Sen on aina oltava lain, syyttävän omantunnon ja kuoleman alainen".
    (Rovasti Olavi Peltola)
    --
    Lue koko kirjoitus!
  11. Sanot, että jaikal "on selittänyt asian ymmärrettävästi,
    eikä ole väittänyt missään kohden,
    ettäkö olisi synnitön,eikä voisi
    tehdä enää syntiä..."
    ---------
    Jaikal kirjoittaa sekavasti.

    Jaikalin kaksi väitettä (Toisessa ketjussa):

    1) "En minä ole väittänyt että uskova on synnitön".

    2) "Minä väitän että uskova ei ole SYNTINEN. Uskova on vanhurskas".
    --
    Miten sinä ymmärrät nämä jaikalin kaksi väitettä?
    Ensin hän väittää, että uskova on syntinen, sitten taas, ettei uskova olekkaan SYNTINEN.
  12. jaikal: "Hän ei siis mennyt kotiinsa VANHURSKAANA, vaan vanhurskaampana.Hän oli siis vieläkin Jumalan vanhurskautta vailla vaikka hänen syntisenä syntisen rukouksensa miellyttikin Jumalaa".
    --
    Pohdintoja väitteistäsi.

    Mikä ero on "vanhurskas" ja "vanhurskaampi" sanoilla?

    Sanot, että publikaani oli vailla vanhurskautta, mutta oli kuitenkin vanhurskaampi, kuin fariseus.
    Syyksi sanot publikaanin rukouksen.
    Herää kysymys, eikö Jumala vastaakkaan syntisten rukouksiin?

    Eikö Raamattu sano:
    "....jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". (Room. 10:13).
    Elikkä ihminen on joko vanhurskas tai ei ole.
    Vai olenko täysin väärässä?

    Uusi käännös on näinollen tässä kohden selvempi:
    "...hän (publikaani) lähti kotiinsa VANHURSKAANA, tuo toinen (fariseus) ei" (Luuk.18:14)

    (Kyllä minäkin pidän vanhaa käännöstä parempana)
    ------
    Ps.
    Luuk.18:14
    Jakeen loppu selventää vielä itse asiaa:
    "..., sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään".

    Kysymys:
    Ylensikö Jumala publikaanin?
  13. jaikal: "Sinä Tapio olet toivottoman syntikeskeinen ihminen. Näetkö muuta kuin syntiä?
    ---
    Oletkohan mahdollisesti sivuuttanut seuraavan viestini.
    Laitan sen vielä kertauksena.
    --
    SYNTIEN TUNNUSTAMINEN JA SOVITUS
    1.Joh.1:8-2.2.
    ---
    1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

    1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

    1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

    2:1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

    2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
    --
    ”Totuuden tekeminen” ei ole synnittömänä elämistä (8).
    Juuri valkeudessa eläminen paljastaa meidän syntisyytemme (8).

    Monet luulevat, että kun ihminen tulee uskoon, on hän heti täydellinen (synnitön). Ihmisen on vaikea tunnustaa syntisyyttään.
    Tämä johtuu ihmisen luontaisesta puolustusjärjestelmästä.
    Sen tähden toistuu yhä uudelleen sama tilanne: ”sanomme, ettemme ole syntiä tehneet” (10).
    Varokaamme etsimästä sellaista pyhyyttä, ettemme enää pidä itseämme syntisinä.

    ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (9).
    Tämän jakeen kirjoitti eräs uskonveli Raamattuni loppuun. Se muistuttaa minua Jumalan uskollisuudesta ja anteeksiantamuksesta.
    --
    Uskovissakin asuu synti (Room.7:17)
    Ruumiimme on vielä ”alennustilassa” (Filipp.3:21).
    Uskontie on kasvuntie, vaikka monet luulevat, että kun ihminen tulee uskoon, on hän heti täydellinen (synnitön).
    Paavali, "syntisistä suurin", tyrmää tällaisen ajattelun.
    Täydellisiksi emme tule koskaan tässä ajassa, vaan riennämme sitä kohti (Filipp.3:12-14).

    Kristittyinä joudumme jatkuvasti taistelemaan turmeltunutta luontoamme vastaan.
    Jumalan Hengen avulla uskova voi elää Jumalan tahdon mukaista elämää.
    Paavali sanoo, että ”olemme moitteettomia ja puhtaita ja tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja nurjan sukukunnan keskellä” (Fil.2:15).

    Elämme jatkuvassa anteeksiantamuksen osallisuudessa ja olemme pyhiä ja puhtaita Jumalan edessä-vaikka syntiturmelus onkin meissä vielä jäljellä.
    ---
    "...kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa" (2.Piet. 3:18).
  14. jaikal: "Ole minulle SYNTISELLE armollinen"
    Kenelle piti olla armollinen? Oliko rukoilija uskossa?
    --
    Etkö sinä tarvitse Jumalan ARMOA?
    Kuuluuko se vain uskottomille?

    Tiit. 2:11-12
    --
    2.11. Sillä Jumalan ARMO on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
    2.12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,...

    Jumalan ARMO.. kasvattaa meitä....

    (Jos pitää itseään synnittömänä, niin ei kai sellainen ihminen armoa tarvitsekkaan!)
    --
    PS!
    Jeesuksen opetuksesta kahdenlaisesta rukoilijasta meillä on paljon opittavaa.
    Ei väheksytä sitä.
  15. Laitan tähän enemmän esiintuomaasi Raamatun kohtaa.
    Aihe liittyy hyvin aloitusotsikkoosi.

    JEESUS JA SAMARIALAINEN NAINEN
    Joh. 4:1-26
    --
    Jeesus jättää Juudean ja siirtyy Galileaan läpi Samarian (3,4).
    Sykar-nimisessä Samarian kaupungissa hän tapaa samarialaisen naisen keskipäivän aikaan kaivolla (5,6). Nainen saapuu kaivolle ammentamaan vettä.
    Jeesus sanoi hänelle: "Anna minulle juoda" (7). Samarialaiset olivat sekakansaa, joita juutalaiset halveksivat.

    Nainen ihmetteleekin:
    "Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa” (9).
    Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:
    "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä." (10).

    Nainen ei ymmärrä sitä, että Jeesus puhuu hengellisistä asioista. Hän luuli, että Jeesus tarkoitti elävällä vedellä luonnollista juoksevaa lähdevettä, jonka vastakohtana on seisova vesi.

    Jeesus tarkentaa sanomaansa:
    "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään"13,14).
    Edelleen nainen käsittää väärin (15), kunnes Jeesuksen kaikkitietävyys avaa naisen ymmärryksen (19).

    Jeesus kyselee naisen perhesuhteista, joita nainen yrittää ensin peitellä (16,17). Jeesuksen naisen yksityiselämää koskeva paljastus (18) koskettaa naisen omaatuntoa ja herättää hänessä kunnioitusta Jeesusta kohtaan (19).
    Nainen ei kysy ”profeetalta”, miten hän saisi syntinsä anteeksi ja kelpaisi Jumalalle, vaan ottaa esille vuosisatoja juutalaisten ja samarialaisten välillä vallinneen riitakysymyksen; Onko oikea rukouspaikka Garissimin vuorella vai Jerusalemissa (20).
    Näin vaihtamalla puheenaihetta nainen yrittää kääntää kiusallisen yksityiselämäänsä koskevan keskustelun toisaalle.

    Jeesus opettaa, ettei Uuden Liiton palvelus ole paikkaan sidottu (21-24).
    ”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." (24).
    Jeesus ilmoittaa naiselle, että hän Messias (25,26): ”Minä se olen”.

    Kun luemme 4. lukua eteenpäin, huomaamme, että naisessa oli syntynyt usko Kristukseen. Tätä ilosanomaa naisen oli kiire julistamaan muillekin Sykarin asukkaille. Vesiastia, jota hänen oli tultava uudelleen hakemaan (28), sai nyt jäädä.
    --
    Joh. 16:8
    "...Ja kun hän (Pyhä Henki) tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:..".
  16. jaikal: "Sinä olet melkeinpä väittänyt että pitää rukoilla syntisen rukouksia. Muuten uskova on fariseus".
    ---
    Eikö Jeesuksen esittämä vertaus kahdenlaisesta rukoilijasta puhuttele sinua mitenkään?
  17. Mitä tahallisuutta näet viesteissäni?
    Minusta jaikalin oppi on yksipuolista jopa harhaanjohtavaa.
    Oletko sinäkin sitä mieltä, että uskova on synnitön?
  18. jaikal:
    ”Minun rukoustani Jumalalle ei voi verrata publikaanin eikä fariseuksen rukoukseen.
    En rukoile kummankaan rukousta enkä pidä niitä millään tavalla esimerkillisinä”.
    --
    Minä taas arvostan Jeesuksen opetuksia siitä, millaisia rukoilijoita meidän tulisi olla.
    Jeesuksen kertomus kahdenlaisesta rukoilijasta osoittaa sen, millainen tulee olla rukoilijan todellinen mieliala.

    Jos sinulle Jeesuksen esimerkit ei kelpaa tai ei ole mieluisia, niin minä en voi muuta sanoa kuin VOI, VOI, VOI!
    Toivottavasti et sentään hylkää Isä Meidän-rukousta, vaikka se osin saattaakin olla ristiriidassa ”synnittömyysteorioillesi”.
  19. Psalmi50.15 ehdottamaa rukousta voitaneen verrata publikaanin rukoukseen (kohta 2).

    jaikalin monisanaisesta vastauksesta en saanut oikein selvää.
    Ehkä hänen rukouksensa muistuttaisi eniten fariseuksen rukousta (kohta 1)?
    Tai aikaisempiin viesteihin viitaten myös kohta 3. voisi tulla kyseeseen ("Joskus lankean").

    Tämän päättelen jaikalin minulle esittämästä kysymyksesta:
    "Oletko sitä mieltä että uskovan, joka on vanhurskautettu ja pyhä, tulee kuitenkin rukoilla syntisen rukousta"?
    ---
    PS!
    Mitä tulee jaikalin toteamukseen Luuk.18:14, niin uudessa käännöksessä tämä jae on käännetty:
    "...hän (publikaani) lähti kotiinsa VANHURSKAANA, tuo toinen (fariseus) ei".

    Kommentoikaa muutkin!
  20. PakaNainen: "...olen pannut merkille että eräät uskovat ovat varsin yksilökeskeisiä, koska pelastus perustuu henkilökohtaiseen uskoon".
    --
    Valitettavasti usein on näin.

    Raamatussa meitä kehotetaan ”yhtenä perheenä” (Ef. 2:19) kantamaan huolta toinen toisistamme; iloita iloitsevien kanssa ja surra toistemme onnettomuuksia (1.Kor.12:25,26). Tarvitsemme toinen toisiamme.

    Kuuntelin kerran Osmo Soininvaaran haastattelun radiosta.
    Minusta siinä oli hyvää asiaa tämän päivän ns. "hyvinvointiyhteiskunnasta"; vanhukset jätetään heitteille, köyhien määrä kasvaa (leipäjonot!), lasten pahoinvointi ja huostaanotot lisääntyvät,...jne.

    Tämän ajan motto on: HETI KAIKKI, TÄSSÄ JA NYT.
    Lähimmäisestä huolehtiminen on pahasti kadoksissa.
    Elämä on hyvin itsekeskeistä.
    Kovin hitaita olemme ojentamaan auttavaa kättämme.

    Pahalta näyttää tämän hyvinvointiyhteiskunnan nykymeno!
    Tietoa on, mutta löytyykö rakkautta kärsiviä ja puutteenalaisia kohtaan (1. Kor. 8:1, 1. Kor. 13. luku)
    21. 85 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt