Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. JEESUS PARANTAA SOKEANA SYNTYNEEN
    Joh.9:1-41

    1. VARSINAINEN IHMETYÖ (1-12)
    ---
    Jeesus kulkee opetuslapsineen pyhäkössä ja kohtaa miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea (1). Mies sai elantonsa kerjäämällä ohikulkijoilta almuja.
    Opetuslapsille oli käsittämätöntä, että miksi onnettoman piti kärsiä syntymästään saakka (2). Juutalaisten käsitysten mukaan sairauden ja synnin välillä oli syy-yhteys. Jeesus selittää sen tapahtuneen siksi, että ”Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki” (3). Sokea mies tarvitsi Herran apua. Hän ei nähnyt luonnollisilla silmillään, eikä myöskään hengellisillä silmillään.
    Jeesus parantaa sokean miehen (6,7). Hän tietää, että tämä hänen hyvä työnsä sapattina (14) oli kiihdyttävä vastustajien vihan ilmiliekkiin. Jeesus ei etsinyt ihmisten, vaan Jumalan mielisuosiota.
    –-
    2. TUTKINTO (13-34)
    FARISEUKSET KUULUSTELEVAT PARANTUNUTTA
    --
    Parantunut mies viedään fariseusten eteen kuullusteltavaksi (14). Fariseukset, tai ainakin osa heistä, epäili sokeana syntyneen parantumisen todenperäisyyttä. Ihmehän oli tapahtunut sapattina (16). Vaikka fariseukset saivat varman vakuutuksen parannetulta itseltään (15, 24-30) sekä hänen vanhemmiltaan (18-23) , eivät he sittenkään tahtoneet uskoa. Varmana mielipiteenään fariseukset pitivät Jeesusta syntisenä ihmisenä (24.31).

    Fariseukset joutuvat raivon valtaan. Heidän kiukkunsa lisääntyi. He eivät voineet tehdä tyhjäksi parantuneen todistusta ja parempia keinoja löytämättä he alkavat pilkkaamaan parantunutta (28). Näin fariseukset osoittivat sisäisen paatumuksensa tilan.
    --
    3. LOPPUTULOS (35-41)

    Jeesus ei jättänyt ihmettä erilliseksi tapahtumaksi, vaan aloittaa jatkokeskustelun hengellisestä sokeudesta ja näkökyvystä.
    Sokeana syntyneen parantamisella oli aivan vastakkainen vaikutus fariseuksiin kuin parannettuun.
    Samalla kun Jeesus teki sokeana syntyneen ruumiillisesti ja hengellisesti näkeväksi, teki ihmetyö fariseukset, jotka sanoivat ”me tiedämme” (Joh.9:24,29) ja ”me näemme” (41), entistä enemmän sokeiksi.

    Ulkokultaisuudessaan fariseukset eivät nähneet omaa syntisyyttään. Heidän ei tarvinnut etsiä pelastusta synnistä, josta ei kukaan ole vapaa.
  2. ml213: "...ihmiselle ei ole edes tärkeää tietää onko hän syntinen tai ei uudestisyntyneeenä".
    ---
    Kovin kepeästi otat syntikysymyksen päin vastoin kuin Paavali, joka uudestisyntyneenäkin tunnusti OLEVANSA "syntisistä suurin".
    --
    Jeesus paransi syntymästään sokean miehen (Joh.9:1-41)
    Tällä parantamisihmeellään Hän halusi osoittaa fariseuksille heidän todellisen tilansa.
    Fariseuksethan korottivat itsensä muitten yläpuolelle, olivat ns. "parempaa väkeä".
    ---
    9:39 Ja Jeesus sanoi: "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi".
    9:40 Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?"
    9:41 Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy".
    --
    Jeesus ei jättänyt ihmettä erilliseksi tapahtumaksi, vaan aloittaa jatkokeskustelun hengellisestä sokeudesta ja näkökyvystä.
    Sokeana syntyneen parantamisella oli aivan vastakkainen vaikutus fariseuksiin kuin parannettuun.

    Samalla kun Jeesus teki sokeana syntyneen ruumiillisesti ja hengellisesti näkeväksi, teki ihmetyö fariseukset, jotka sanoivat ”me tiedämme” (Joh.9:24,29) ja ”me näemme” (41), entistä enemmän sokeiksi. Ulkokultaisuudessaan fariseukset eivät nähneet omaa syntisyyttään. Heidän ei tarvinnut etsiä pelastusta synnistä, josta ei kukaan ole vapaa.
  3. Psalmi50.15: "...tuohon voi vielä lisätä Paavalin sanoja, joissa hänkin sanoo, että pääasia, että Sanaa viedään eteepäin, oli vaikuttimet puhtaat, tai ei".
    ---
    Filipp. 1:18
    "Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva".

    Kannattaa tutkia asiayhteyttä.
    ERILAISTA JULISTUSTA
    Filipp.1:12-18
    --
    Paavali on vangittuna ja kahleissa (13) Kristuksen tähden.
    Hän odottaa oikeuden päätöstä, joka voi merkitä jopa kuolemantuomiota. Paavali painottaa erikoisesti: ” ...että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi, niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden” (12,13).
    Tärkeintä Paavalille on puolustaa evankeliumia ja todistaa siitä. Vankina hän sai yhteyden sellaisiin piireihin, jotka muuten olisi ehkä jäänyt saavuttamatta.

    Myös monet Paavalin uskonveljet rohkaistuvat yhä enemmän puhumaan Jumalan sanaa (14).
    Tosin muutamiin heistä Paavali suhtautuu epäillen, koska he julistavat Kristusta kateudesta ja riidan halusta (15).
    Heidän tarkoituksena lienee ollut syrjäyttää Paavali (17), jota monet kunnioittivat ja johon moni luotti. Mutta Paavali ei tästä säikähdä vaan iloitsee:
    ” Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva”.

    Mistään opillisista eroavaisuuksista ei ole kyse.
    Jos olisi ollut, niin Paavali olisi suhtautunut tilanteeseen yhtä vakavasti, kuin kirjeessään galatalaisille. Kyseessä oli evankeliumin julistajien henkilökohtaiset puutteet ja vajavaisuus.
  4. Mohikaani_27* Onko niin, että ei ole väliä, jos ensin haudataan, ja sitten vasta kuollaan, on täysin mahdoton yhtälö!
    "....ensin siis kuoltiin Kristusen kanssa, sitten haudataan Kristuksen kanssa lihan kuolemaan, noustaan ylösnousemus voimassa ja eletään Kristuksessa,...".
    --
    Vain kuolleet haudataan!
    (Myös hengellisessä mielessä!)

    Joh. 5:25
    "Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää".

    Adamin lankeemuksen rangaistukseksi asetettiin ”kuolemalla kuoleminen”; ”sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".
    Rangaistus oli siis ajallinen ja hengellinen kuolema.
    Tuon rangaistuksen alaiseksi JOKAINEN ihminen syntyy maailmaan. Ihminenhän syntyy maailmaan lihasta ( Jh 3:6), eli miehen tahdosta( Jh 1:13).

    Jokaisen "lihasta syntyneen" (Joh.3:6) on synnyttävä "vedestä ja Hengestä" päästäkseen sisälle Jumalan valtakuntaan (Joh.3:5).
    Näin Raamattu opettaa.
    Kukaan ei ole luonnollisen syntymänsä perusteella Jumalalle kelpaava.

    KRISTUKSEN KANSSA ELÄVIKSI TEHDYT
    Kol.2:11-13
    --
    2:11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
    2:12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.

    2:13 Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
    --
    Paavali toteaa, että Kolossan kristityt on ympärileikattu, ei ” käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella” (11).
    Hän tarkoittaa tällä kastetta, jossa heidät oli liitetty Kristukseen.

    Kasteessa vanha ihminen tuomittiin ensin kuolemaan (12). Sitten heidät herätettiin Kristuksen kanssa uskon kautta (12) ja he saivat uuden elämän (13) Hänen yhteydessään (Vrt. Room. 6:1-14).
    Kaste on kristillinen vastine ympärileikkaukselle.
    Ympärileikkaus oli Vanhan Liiton merkki, ”uskonvanhurskauden sinetti” (Room. 4:11).
    Kaste taas on Uuden Liiton merkki.

    Alkukirkko piti lapsikastetta itsestään selvänä asiana. Israelilaisten poikalapset ympärileikattiin jo kahdeksan päivän vanhana. Näin heidät liitettiin Jumalan kansaan.
    Siksi oli luonnollista kristityille vanhemmille kastattaa lapsensa, jotta heistäkin tulisi Jumalan kansan jäseniä.

    Apostolien Teoissa kerrotaan useista perhekuntakasteista. Kaikki perheen jäsenet- ikään katsomatta- kastettiin perheen pään tullessa uskoon. Ketään ei haluttu jättää ulkopuolelle Kristus-ruumiin (1. Kor. 12:13).