Vapaa kuvaus

Heipä hei kaikki lopunajan voidellut ! Vuosi 2011 on ollut hyvin haastava lähes viikosta viikkoon. Tuntee mitä on elää ns. jatkoajalla. Mut silti Olisin tehnyt seuraa 'pilvenreuna väelle' ilman lähes täyskäännöstä. Tällä tarkoitan terveellisemmillä elämäntavoilla, säännöllisellä liikunnalla jne. Tulevana tammikuun aikana tulee 74v. kuluneeksi syntymästäni. Hui hai! Komeat 77v. on takana. Kyllä se tuntuu; meno hidastuu. Ei kannata rehkiä enää itseään ihan piippuun, se tietää seuraavana päivänä' huilailupäivää. Kotieläimet: Eläinrakas Koulutus: Peruskoulu Ammatti: Eläkeläinen Työskentelen: Hyötyliikunta, REI-KI-meditaatio Ase tai siviilipalvelus: stm. Pohj. Savon prikaati 1958 Siviilisääty: Varattu Lapset: --- Syntynyt Isalmen mlk talven keskelle lievästi autistisena(asperger oireyhtymä) aamulla n klo 6 tienoilla. Lisäys tehty 13.2 2015.

Aloituksia

1181

Kommenttia

5535

  1. Kökkö-analyysini aiheena olevasta tv-sarjasta liiteritimpermanni-psykologi tasolta:

    Tällaiseen "liian lähelle", liian intiimiksi koettu asia koetaan ehkä kiusalliseksi. Että Ylen toimitusjohtaja, tuore aviomies voi olla tv:ssä ammattinäyttelijän, naisen sylissä.

    Ei UKK:n aikana tuollaista voitu esittää!

    Mielestäni just tuollaset räväkät tyypit tuulettavat syysmustan vuodenajan suomalaista psyykenmaisemaa.
    Tämä on juuri mitä täysipäisintä viihdettä! Illalla otan totia vain vilustumistapauksissa. Silloinkin vain enintään 1 ravintola-annoksen verran.
  2. Jatkosota päättyi rauhaan ja isäni palasi terveenä miehenä rintmalta. Olin 6v vanha. Kuitenkin 'jouduin' sotaan unitapahtumissa 20 v tämän jälkeen, 1960 luvulla.
    Jäin jälkeen joukko-osastostani ja yritin löytää omat joukot metsässä suunnistamalla mm. luonnon merkkien mukaan.

    Vihollisen partio yllätti minut. Selvää suomea ne puhuivat. Tämän fasistipaskiaisen matkanteko päättyy tähän sanoi ruskisoldat ja nosti kiväärin poskelleen.
    Tässä vaiheessa tietty heräsin ja yritin huutaa, mutta ääni salpautui pelosta. Nämä sotaneuroosi-unet jatkuivat vuosikausia. Aina sama tilanne hiukan muunneltuna.

    Sitten tuli aika, että partisaanien vartiomies yllätti minut yksin. Otti aseeni ja selkääni tähdäten käski marssia ammuttavaksi. Pienellä aukiolla vihulaisella oli tulet. He olivat ruokailemassa.
    - Täähän on tuttu tolvana... taida olla kaverilla paljoakaan hattunsa alla. Onko sulla jano tai nälkä, kysyivät. He tarjosivat leipää ja tsajuaan. Eivät mistään sotatoimista puhuneet.

    Ottivat vaatteeni ja käskivät pukea yhden heikäläisen sotisovun. Ja nyt sitten laputat omiesi luo. Pelkäsin joutuvani selkään ammutuksi, mutta ei.
    Seuraavalla kerralla soltut pitivät minua kuin omiensa sotilasta. Syötiin, juotiin viinaa ja laulettiin heidän omia renkutuksiaan.

    Tämä psykologinen kehitysaste siinä tapahtui; en pelännyt enää idästä päin tulevaa sotilaallista uhkaa kuten aikaisemmin. Rintamaunet loppuivat. Pääsin unissakin 'siviiliin'.
  3. Syrjäseuduilta lähtö on monille isompi kynnys. Viime keväänä lähdöstä tuli 49v. On segertvarmaa, että ilman ammattitaitoa tai koulutusta saloseudulta lähteneet kuuluvat riskiryhmämuuttajiin.

    Olisin ilman muuta kupsahtanut jo monia vuosia sitten, ellen olisi repäissyt itseäni irti. On ollut aikaa seurailla mm. 'susirajoilta' muuttaneiden miesten onnistumista sijoittumisessa yhteiskuntaan.
    Olen nähnyt monien miesten poistuvan 'tuonilmaisiin'.

    Lapsuuden maisemat ovat juurtuneet monilla niin vahvasti heidän mieliinsä, että vain riittävän tiheä vierailu lapsuuden kultamailla pitää heidät henkisesti vireinä.
    Mm helposti masentuvat ihmiset hyötyvät, jos he saavat palautetuksi mieleensä 'ne hyvät ajat'. Puhun tämän itse kokeneena.

    On mielenkiintoista todeta, että depressiokauden jälkeen tulee kotiseudun maastokohdista ensimmäisenä mieleen notko, märkä niitty tai suo.
    Kun tämä maastokohta on mielessä pyörinyt muutaman tunnin, mieli selkeytyy ihan ilman kemiallisia konsteja. Näissä tapauksissa ihminen on lapsuusmaisemaan leimautunut.