Vapaa kuvaus

kuulun tähän suureen, kovaa vauhtia ikääntyvään ryhmään. Olen sentään jo isomummo. Hiipuu päivänvalo, yli harjanteen. Sammuu taivaan palo veteen siniseen. Valo tarttuu käteen, puutkin purppuroi. Päivän viime säteen kuka saada voi ?? Maa,taivas vaikka järkkyisi, ei järky ystävyys. Se kestää, kun on hellesää, tai kun on synkkä syys. Mahtuu hetkeen tähän, aika ,ikuisuus. Sanoja on vähän, kutsuu salaisuus. Päättyy pääskyn retki, lepää lämmin maa. Nyt on vielä hetki, aikaa rakastaa. Maailman kaikkiin kyliin, joku jää asumaan. Jossakin otetaan syliin, jossakin odotetaan. Yksi vain kylistä muista,kodiksi avautuu. Maailman kaikista puista, yksi on pihapuu. Samat on taivaalla tähdet, sama on allamme maa. Täältä jos kauaksi lähdet, veljesi voit tavoittaa. Kotimme on siellä missä, ovi on raollaan. Saapua saat väsyksissä, sisälle kutsutaan A-M Kaskinen v. 2000 Suosikkibändit/artistit: Jari Sillanpää, Katri Helena, sekä yleensä vanha tanssimusiikki Suosikkileffat: Monia. Yksi mieleen jäänyt: Käsi joka kehtoa heiluttaa, satuttaa aina naisihmistä. Lempikirjat: Kaikki vanhat historialliset 1500- 1800 luvun rakkaus ja sukuromaanit. Vapaa-aikanani: Veneilen, mökillä kasvattelen kukkia ja puutarhakasveja, salaatteja ja perunaa tietenkin. Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kahvipirttiä suosin- saahan siellä sentään pullakahvit.......... Katson tv:stä mieluiten: hyviä sarjoja, kaikki ajankohtaiset asiaohjelmat Kotieläimet: Mökillä jokakesäiset siiliperhe ja oravaperhe. Ruokin niitä vuodesta toiseen. Ja ne pupuperheet. En pidä: On monia asioita mm. epärehellisyys, kierous, toisen aliarvioiminen. Parhaat matkakohteet: kesällä kotimaa ja Saimaa. talvella Kanarian saaret- - Ruoka & juoma: kalaruuat, ja tavallinen arkiruoka. Vesi, maito, joskus viini. Koulutus: --- Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi Messenger: [email protected]

Aloituksia

9

Kommenttia

2691

  1. Ai ihanaa, herkkuja taas pirtin pöydällä. Nam Nam, hyvää on omenarahkatorttu. Kiitos !
    Välillä itse laiskistuu tuon leipomisen kanssa. Ei ole mirrit häiriintyneet, vaikk ois misulla pöytää pyyhkäisty.............

    Vielä noista saduista. Kun niitä joskus yritti vähän oikolukea illalla vuoteessa väsyksissä hyvin äkkiä tuli kuuluvasti ojennus:
    Ei siinä niin lukenut vaan niin ja niin.. Seuranta oli kovaa ja lapsilla on tosi hyvä muisti.

    Kerran pojan tyttö tempasi satukirjan kädestä ja sanoi: annahan mie luen kun on noin vaikeeta siulla.
    Olisko mummolla puol unentumperossa vähän takerrellut sanat. Hän oppi 5vuotiaana lukemaan mutta iltasatu kuului mummon tehtäviin normaalisti. On kyllä hyvin tomera tyttö nytkin, kohta 17 v.

    On tainut joka kodissa imurit heilua viimepäivinä. Niin meilläkin.
    Olen vaan tainnut päästä kuin "koira veräjästä" siitä hommasta.
    Vakiintunut semmoinen tapa että isäntä heiluu imurin kanssa.
    Tarvittavat mööpelit siirtyy, että sohvienkin taakse pääsee hyvin imuroimaan, varsinkin silloin kun on tarkempi meininki siivota. Joskus harvoin tartun imuriin .

    Kyllä tuuletan mattoja ja kaikkea, ulkona , just tuon raikkauden vuoksi.

    Jos joku seurasi tuota hiljattain julkisuutta saanutta abiristeilyä.
    Melkoinen meininki siellä epäsiisteyden, luteiden ja kirppujen keskellä. Yksi tuttu oli mukana näkemässä ihan omin silmin..
    Järjestäjät kieltää kaiken ,tietenkin.
    Itänaapurista kulkeutuu ei toivottuja kotieläimiä ja kai niitä alkaa olla
    Aika monessa maassa. Ihmiset liikkuu niin paljon ympäri mualimata.
    Aika inhottavaa olisi palata vuosikymmeniä taaksepäin, ja alkaa tapella luteiden kanssa. Hyi sentään.

    Pirtissä on aina siistiä ja viihtyisää. Lisäksi hyvää kahvia ja usein kahviherkkuja kuten nytkin.
    Mikäpä on kotiin kävellessä.
    Sunnuntairauhaa kaikille.
  2. lauantaita !
    niinhän sitä piti nuoruudessa poikia silmäillä. Pohjanmaalla oli nuorisoseuran talo, johon nuoriso kokoontui iltaisin. Taisin olla silloin 13 -14 v. Sielä oli samoissa tiloissa kirjasto, jonka tiimoilti hyvin pääsi käymään siellä. olihan se hauskaa aikaa- kaikki oli niin uutta ja jännittävää. Välillä piti pinkaista piiloon, ja eikös vaan joku tullut etsimään. Parhaassa tapauksessa naamataulu pestiin lumella..........
    siis siltä tytöltä joka eniten mielytti. Muistanpa siellä jossain hämärässä nurkassa saaneeni elämäni ensimäisen pusun.
    Jokin epämääräinen märkä pläjäys keskelle suuta.
    Siihen loppui sekin romassi, jo ennen kuin alkoikaan.
    Halvat oli huvit silloin, ja ah, niin hauskat.

    Tuo satujen kertominen jatkui vielä lasten lasten kanssa. Piti jättää aina sopivaan kohtaan ,että toisella oli "vapaat kädet" jatkaa satua mielensä mukaan. Monesti sai nauraa silmät vesille niiden jatkokertomusten kanssa.
    Siinä näki miten erilainen mielikuvitus lapsilla oli.
    Usein ehdotus tuli heiltä että nyt mummo tänne ja satuja jatkamaan.
    3 - 4 lasta oli monesti,jutut sai vinhoja käänteitä.
    Tv. ssä on paljon ohjelmia, varsinkin lasten, että jätetään katsojan oman mielikuvituksen varaan, miten se menee tai jatkuu.

    Ihania aikoja ne ovat, kaiholla niitä muistelee.
    Minä en tiennyt pienenä mikä minusta piti tulla isona.
    Nuorempi veljeni sen sijaan tiesi. Kaikille hän kertoi että isona hänestä tulee viratonkersantti. Oli jostain kuullut sen ja kai kuulosti mukavalta, koska pyrkimys oli siihen. 4 vuotiaana.
    Ei silloin onnistunut, nykyisin pääsee "virattomaksi" ihan pyytämättä.

    Hyvää päivänjatkoa kaikille tasapuolisesti. Aurinkoa myös !
  3. Samoilla linjoilla olen kuin ym. Kyllä juttuja aina paisutellaan. Kun ajatellaan, ei ikäihmisillä ole koskaan ollut niinkään hyvin kuin nyt, vaikka meitä on tosi paljon ja lisää tulee.
    Toisaalta tiedän tapauksia että tuo nuorison meininki on tarttunut meihin. Minulle kaikki ja nyt heti !
    Olemmeko me vaateliaita, pitäisi olla palvelua kuin keisarille. Etuilemmeko jonossa . Kassalle ekana, maksoi mitä maksoi. Kyynärpäät avuksi ellei muuten toimi ??
    Kaikkeen näihin olen itse törmännyt, paras vaan mennä sivuvasemmalle pois tieltä. Tai sitten mummulauma kokoontuu isoine kärryineen keskelle kaupan kulkuväylää. Väistäkööt muut jos tahtovat eteenpäin käytävällä.
    Tyttären pojatkin sanovat aina että mummot on pahimpia ja aina valittamassa ja etuilemassa niitähän pitää kohta pelätä.....

    Kyllä laitoksissakin huolehditaan vanhuksista. Eräs lääkäri sanoi aikoinaan, ettei järjissään olevaa ihmistä saa syötää väkisin.
    Se on epäinhimillistä niinkuin onkin. Ajatteles omalle kohdalle, vaikka oksettaisi niin joku vaan mättää ruokaa suuhun
    Olenkin sanonut ettei minua ainakaan saa kohdella niin. Itse tiedän ja päätän syönkö vai en.

    Niinhän se on elämässäkin että toisten kanssa tulee paremin toimeen.
    Toisten kanssa ei niin hyvin ja toiset taas ovat ylimpiä ystäviä ja toistensa ymmärtäjiä. Niin hoitajissakin.
    Tottakai "käsipareista" on pulaa mutta parhaansa tekevät
    Puheita on aina . Jokaisella oma mielipide. Miten voisikaan ymmärtää jos ei ole ollut tekemisissä semoisten asioiden kanssa.
    Yleensä ne jotka vähiten tietävät, pitävät suurinta ääntä.

    Itse kuulun siihen ryhmään että olen aina saanut hyvää hoitoa ja kohtelua . kaikki tarpeellinen on tehty.
    Muistan kun olin flussapiikkiä odottamassa eräs vanha herra nosti hirveän metelin. Haukkuen kaikki henkilökunnan miten hidasta ja huonoa palvelua, ei ennen ollut kaikki näin huonosti.
    Yritin väliin sanoa ettei meitä ennen edes ollut, kun kaikki kuolivat vuosikymmeniä aikaisemin, hyvinhän tässä kaikki kun ilmaisen piikinkin laittavat- odotellaan vaan rauhassa.
    Herra jatkoi vaan pauhaamista ihmisille tuli ihan kiusaantunut olo.
    Montä syytöstä saa sekin ammattikunta. Sympatiani heille.

    Onhan se niinkin että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan !
    tää oli miun mielipide.
  4. Ettei kukaan pahoittaisi mieltään, ilmoitan täältä pilvien raosta, ettei paista aurinko tänään.
    Perjantai oli kuin yliluonnollinen kirkkaus, kun aurinko räkitti aamusta iltaan. Eilenkin yritteli aikansa mutta häipyi sitten turvallisesti piiloon.
    En ole minäkään mikään kukkien kasvattelija. Miten olisinkaan kun kämppä on puolet vuodesta yksikseen. Leikko ja muita kukkia pidän kyllä aina kotona ollessa.
    Mökillä on sitten eri tahti. Siellä kyllä kasvaa, mutta mielellään helppohoitoisia sielläkin.
    Äitini sen sijaan oli ihme kerrassaan. Hänen kukkiaan ihastelivat kaikki. Niin ohikulkijan kuin kotona kävijät. Miten joku saikin ne niin kukoistamaan. En siis ole tullut sukuun siinä asiassa.
    Tosin äitini oli aina kotona, ja hoiti ja helli kukkia.

    Kamala juttu venäjällä tuo taivaalta singonnut kappale. Vaikka 50 km korkeudella räjähti teki silti sellaista tuhoa.
    Kun kunnon meteoriitti singahtaa suoraan johonkin maanosaan, voi sanoa hyvästit kaikelle. Mutta mitäpä näitä näin pyhäpäivänä vatuloimaan. Vaikka ajatuksia herättääkin moinen tapahtuma.

    Kotitalossani asuu paljon iäkkäitä rouvia. Kyllä yleensä ovat hyvin tyytyväisiä, jos joku kantaa raskaan kauppakassin hissille saakka.
    Kiitoksen tulvaa riittää, vielä hissistä viimeiset kiitokset.
    Päivittäin tuomoista pientä apua joutuu/saa antaa ja ihan mielellään niin teenkin.
    Mutta jos tarjottu apu on torjuttu; asiahan on silloin harvinaisen selvä.
    Ei kukaan apuaan pahuuttaan tarjoa vaan hyvää tarkoittaen.

    Ehkä nuoret eivät niin tule ajatelleeksi- vasta sitten kun itse lähestyvät ikääntymistä. Monenlaisia on nuorempiakin, niitäkin jotka hoksaa tarjota apuaan.
    Nappikafeet ovat nyt paikallaan. Jos saisi tuon puhetulvan poikki kun kaataa kahvia kurkkuun. Heippa.
  5. Ystävä- ystävyys, mitä se on ? joillakin ystäviä tuntuvat olevan lähes kaikki jotka tuntevat. Voihan ne ollakin, mutta ystävältä odotetaan jotain paljon enemmän. Luottamista, myötä elämistä vaikeiden asioiden kohdalla, kiinnostusta ja toisen kuuntelua, myötätuntoa. Monta muuta asiaa. Joidenkin kohdalla se luonnistuu ikäänkuin luonostaan toiset eivät taas pysty siihen millään. Jotenkin ne tosi ystävät elämän varrella valikoituvat. ns. sydän ystävää en omista yhtään.
    En vaan ole sen sorttinen että tahtoisin koko elämäni tyhjentää jollekin- vaikkei mitään salaista olisikaan. Saahan tietyt asiat pitää itsellään.. Kai se ihan paras ystävä asuukin täällä, jonka kanssa asioita eniten jaetaan keskenämme ja ymmärrys toimii.
    Ystävän päivä; ehkä silloin, vaikka kerran vuodessa voisi muistaa jotain vanhaa ystävää, vaikka soittamalla ja kuuntelemalla mitä hänen elämäänsä kuuluu !
    Kortteja tai lahjoja en koskaan ole laittanut. Soittaa tai viestittää voin.

    Ehkä tänne pirttiinkin on keräytynyt tietynlainen lajitelma henkilöitä.
    Jollain tasolla tunnemme toisemme hyvinkin, jotkut vielä paremmin
    Nettiystäviksi voi sanoa, hyviksi ja mukaviksi sellaisiksi.
    Kiitos kun olette olemassa.

    Kauppiaat tietenkin tahtovat ymmärtää ystävän päivän tavaran osto päiväksi. mutta pois sellainen markkinointi, hyi sentään.