r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Ainakin on hidasteita. Olen kokeillut kokonaan toisissa keskusteluissa. Siellä pelaa ongelmitta. Tuleekohan +70 palstalla niin rankkaa tekstiä, että automatiikkakin punastelee ja häkeltelee. Eipä tuo ihme olisi.
    Tuollaisen "salakirjoitetun" kiroilun, jonka Venlastiina lähetti, koneet hyväksyivät. Eivät kai ymmärtäneet kieltä. Yritin lukea...en kerro, mitä sain tulokseksi!
    Jotenkin teki mieleni kirjoittaa selkosuomella, ei tämän Pirtin asioista, vaan muuten. Pidän kuitenkin mölyt mahassani. Enhän sentään ole työmaalla, enkä koulussa.
    Jaha, päiväni onkin täysi, täytyy pistää vanha luomupääni tyynyä vasten lataukseen. Öitä!
  2. -----
    Kuppari ja kanfertippa
    tällä pantiin pystyyn pappa.
    Mummon hoiti hota-pulver
    ja kielen kannat palaver.
    Vesi juoksi kantamalla
    lämpö uunin antamalla
    vaatteet, valjaat naulakossa
    siel sairastupa nurkassa.
    Nyt...
    Sairaaloihin tunku suuri
    valmistui ja täyttyi juuri;
    siru sormeen, koskee mahaan
    psykiatrit mielipahaan.
    Apuun rientää kriisiryhmät
    vauhtii vaatii viisaat, tyhmät.
    Tiede tonkii taudin juuret
    hoitokulut hiton suuret.

    Yhteiskunnan tauti paha
    ropiseeko kaikkeen raha?
    Kansahan sen kaiken tietää
    tätä, tuota ei voi sietää;
    päättäjät täysin tyhmii
    köyttä kiskoo eri ryhmii.
    -----
    Huumoria jos lienee tässä
    löytynee myös elämässä.
    .
  3. Kyllä Hintriika ymmärsi "ikääntymisen opiskelun", mutta voinhan silti ajankulukseni selventää. Se opiskelu on luokatonta ja "luokatonta." Aineetkin ovat täysin valinnanvaraisia, joskus tietysti on mielenkiinto herännyt tiettyihin aineisiin. Voi olla myös pakollisia opiskelulinjoja, joita ei voi itse lonikoida. En tarkoita tällä esim. pakkoruotsia.
    Koska en mielelläni käytä konkreettisia nimiä, voin vain yleisesti mainita, että sekä henkilökohtaisia tuttuja, että menestyneitä julkkiksia on suorittanut ikääntymisen opiskelun tehokkaasti. Voipi sanoa, että nelikymppinenkin voi hyvin näyttää ja kuulostaakin tuplasti vanhemmalta. Monesta onkin sanottu, että hän on "opiskellut" ja huhkinut niin, että on ehtinyt jo saavuttaa kaiken. Kaiken sen, mikä huono-oppisilta vie paljon pitemmän ajan jonkunlaisen loppututkinnon suorittamiseen. Luokalleenhan ei kukaan jää, vaikka opiskelu olisi luokatonta. Ehtoja toki voi välillä saada. Niitä jakelevat kirjanoppineet.
    Mitä minuun tulee, vapaehtoisiakin aineita olen opiskellut, mutta niillä ei luultavasti ole ratkaisevaa merkitystä "ikääntymiseni" opiskelussa. Enempi ovat vaikuttaneet pakolliset aineet. Keskinkertaisen hidasoppinen olen ollut niissäkin. Vielä ei loppututkinto edes vakavasti häämötä. Eipä silti, eihän tässä hitonmoista kiirettäkään ole.
    Tässäpä tätä ajankulua. Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoi Matti.
  4. En halua "kunnon miehen" titteliä, vaikka Pilvi oli nimimerkkini aloituksessaan maininnut. Se velvoittaa liikaa, parempi olla ominen karvoineen, puutteineen ja virheineen. En myöskään halua "kukoksi tunkiolle", vaikka jotkut jo harvahkosta kirjoittelustani ovat sellaistakin päätelleet. En tarvitse täältä meriittiä, sillä ei ole mitään merkitystä, eikä käyttöä.

    Olen vieläkin "nuori" kirjoittajana. Ensimmäisestä tietokoneen napin painalluksesta on puolitoista vuotta.
    On totta, että alkuun häkellyin saamastani vastaanotosta. En osannut kuvitella tätä virtuaalimaailmaa. Erikoisesti se ihmetytti, että heti alkuun rymähti solvaus ja syyttelyryöppyjä. Kohtuullisen pian huomasin, että se lauma oli aika suppea, mutta tavattoman sitkeä. Onhan sitä jatkunut. Vähäähän tuo osaltani on, näyttää olevan joitakin nimimerkkejä ihan kestojahdin kohteena. Henkilökohtaisesti nämä loisilmiöt evät enää häiritse. Luulen ymmärtäväni "pelin hengen." Näistä huolimatta istun kuin "tupajumi", karkuun en lähde. Kirjoitan, milloin kirjoitan, päätointa en tästä ota.

    Näistä + 70 kirjoittajista: tällä olevat eivät mielestäni kovinkaan hyvin edusta sitä ikäluokkaa. Se jo johtuu yksinkertaisesti tämän ikäluokan koulutuksesta ja työtehtävistä. Monet "maan hiljaiset" eivät täällä kerro, vaikka heillä olisikin sanottavaa. Saattaisi olla ihan omaa näkökulmaakin asioihin. Se, että minäkin täällä tökkäydyn, on ihan vain sattumaa. Toivoisi, että moni pelkästään lueskeleva tulisi mukaan.
    Ei tämä niin "vaarallista" ole. Ei, vaikka käyttää aina samaa nimimerkkiä.
  5. Ilmoista onkin turha toistella, samat postikorttimaiset täällä ovat. Olen palannut retkeltäni. Eikä siitäkään ole maininnan arvoista kerrottavaa tulipahan "opiskeltua ikääntymistä." Tulosta on vaikea arvioida, tuliko sitä enemmän kuin kalenteri näyttää.
    Eipä tässä "polla" nyt kummoisesti säteile, mutta en kuitenkaan vielä riennä hankkimaan valopäälamppua. Katson kuinka se alkaa toimia vanhana luomuna.
    Suuremmitta puheitta, heippa!
  6. Jouduin lähtemään aamulla säpäkkään, jotain jäi kirjoittamatta, mutta en tietenkään enää muista mitä. Se asian "tärkeydestä." No keskeytyksen aihe; naapurin kampraatti, aikuisempi kuin minä, oli hätäissään kun hänen telkkarissaan satoi vain lunta ja eikä ääntä inissytkään. Minäkö muka telkkarin korjaaja! No lähdin kuitenkin sitä ihmettä katsomaan kun hän selkäni takana sitkeästi venttasi.
    "Korjaus" onnistui täydellisesti! Muistin sen kikan, että töpselit irti ja kymmenen sekunnin lepotauko. Sehän toimi! Kaipa se kapula on kaverilta jäänyt takapuolen alle.

    Lumet ja sateethan ne pohjavettä nostaa, kuten Katleija päätteli. Parina kesänä on mökilläni kaivon pohja pykinyt hetkellisesti. Kaipa se on varojen puutteessa jäänyt matalaksi. Ei minusta lunta ole erikoisen paljoa vielä muualla kuin täällä etelässä. Mutta talvikaan ei ole vielä puolessakaan, ehtiihän vielä sadellakin.

    Luin tänään ja eilen juttua (HS) Pietarsaarelaisesta "arvostetusta" saarnamiehestä, lesdaatiolaisesta. Härski juttu, käytti lastenlapsiaan seksuaalisesti hyväkseen. Asia oli tiedossa, mutta uskonnon, jumalansanan pelottelulla ja voimalla hän hallitsi ympäristöään. Häntä ei uskallettu vastustaa, ehkä mukana oli myös häpeän tunnetta. Ja ukko vain jatkoi puuhiaan ja saarnojaan. Onhan näitä ollut ja on edelleenkin. Pienikin, fanaattinen yhteisö voi kasvaa järjettömäksi; muutamiksi tyranneiksi ja laumaksi alistuneita, joka ei tunnista moraalisia arvoja.

    Jaa-a, mitäpäs noista päätoimisesti märehtimään. Minulle tulee muutaman päivän kiireitä. Teille hyvää jatkoa!
  7. Huomenta! Toiselle kymmenelle miinukset ilmoista vielä riittää. Maa on kääntynyt" väärinpäin", Kilpisjärvellä on lämpimintä ja vähälumisinta.
    Lueskelin täältä komeita kuvauksia luonnosta ja näihin hetkiin osuvia. Näen kyllä minäkin, niin luulen, mutta matka on pitkä päästä (siitä vajaasta) näkemänsä kuvailuun, koneen näppäimille. Se on minulla tasoa" onpaan mahdottoman hyvän näköistä, kaikkea se luonto järjestelee." Näin ikäänkuin kirveellä rouhaistua tokaisua.

    SkillaN kertoi puhetarpeestaan marjareissuilla. Entäpä onkiretkellä? Minä olen saanut lukuisia muistutuksia: älä pälpätä, kalat säikkyy! Jotenkin vain en osaa ottaa riittävän vakavasti saaliin hankintaa. Johtuneeko aikojen muuttumisesta. Kalastus ja metsästys ei ole enää tärkein elinehto, vaan ajanvietto. No marjat ja sienethän eivät äänestä karkaa, ellei sitten houkuttele kilpailevia naapureita samoille apajille.

    Tämä kirjoitteluni nyt "töksähtää." Tuli pakollinen keskeytys. Hei!
  8. Katleijan lievästä "hiihtokuumeesta" tuli taas mieleeni: pitäisi vielä ainakin kerran yrittää suksia. Välineet kyllä on, vain kolmekymmentä vuotta ikää, ja kunnon "voittositeellä" varustetut. Lunta ja latuakin on riittävästi. Ehkäpä saan tuonkin kokeilun aikaisiksi.
    Kerran olen kokeillut keppejä sulalla kelillä. Rohmusin kellarikomerossani ja rottinkisauvat, ihan oikeilla nahkakerkillä, sattui käteeni. Tulipa mieleeni, että täytyy minunkin kokeilla sauvakävelyä ja syöksyin kadulle. Mikäs siinä, kävihän se homma, mutta naama virneessä oli katselijoilla. Eipä kukaan muuten häirinnyt totista menoani. Siihen kertaan sekin harrastus jäi, en jäänyt kokemuksestani "kiikkiin."

    Olen kyllä kuullut maininnan lehmän hermoista. Rauhallisuuttahan se vaatii, kun samat eväät kahteen kertaan pureksii, toisella kerrallahan saakin jo lämmintä ruokaa. Minulle aikoinaan sanottiin, että tee sinä kun sulla on "naudan hermot." Eipä siinä tiennyt, ottaako maininnan kunniana vai kenkkuiluna. Hyvä puoli kyllä oli se, että sai tehdä työn kiirehtimättä, jopa vedättämällä. Eikä homma vaatinut erikoista ammattitaitoa, oli vain tylsää ja pitkäveteistä.
  9. Jos viitsii, tuhlaa vähän aikaa ja pitää peukaloita tärkeänä, niitähän voi sama henkilö tehtailla mielin määrin. Pistetäänkö se sitten subjektiiviseksi tai objektiiviseksi, ei taida olla paljon merkitystä. En ole nostanut tai laskenut peukaloita.
  10. Hyvää huomenta, ripsakka parinkympin pakkanen ja uutta lunta ei tipahtele.
    Että menikö hyvin? No, ei kuitenkaan yllätystä parempaan tai huonompaan suuntaan. Kuuden tunnin kestänyt vierailu; pumppu pelaa kuvausten ja rasituskokeiden jälkeen tehdyssä yhteenvedossa. Sitä ei ilmaistu, säteileekö lämpöä vai kylmää. Muitakin kokeita otettiin ja laajasti puhutettiin. Muistin H* mainitseman elämää keventävän, tarpeellisen hulluuden. Niissä merkeissä koetin toimia, en ainakaan näytellyt täysipäistä. Näissä leppoisissa merkeissä, erittäin hyvin toimineen henkilökunnan mukana päiväni oli suorastaan piristävä. Taisi siinä tulla ylimääräinenkin "sieluni syövereitä" puhutteleva tutkimus. Kaikki hyvin, vapaaksi päästivät. Ja kaikkiin vakavasti esittämiini kysymyksiin sain reilun vastauksen. Pienen hämmennyksen aiheutti ennen tutkimusta ilmennyt oletus, joka osoittautui turhaksi.

    Palaan hoitoon ensiviikolla. Kestänänee pari, kolme päivää. Se on vain rutiinia. Näinkin paljon esittelin. En mielelläni ainakaan heti palaa tähän aiheeseen. Sillä ei ole yleistäkään merkitystä.

    Koska tähän tutkimukseen kutsutussa paperissa luki, että tutkimuspäivä on ilman muuta sairaslomapäivä, en näin ollen voinut tietenkään kirjoitella.)))

    "Pienemmän" Matin tyylikkäillä filosofisilla sanoilla elämästä( en niitä tähän kirjoita)hyvää jatkoa teille ja minulle!
  11. Hyvää huomenta, -16, ihme kyllä, ei tule luntakaan lisää. Pyörittelen tässä peukaloitani, kun odottelen starttia huoltotarkastukseen, ei auton vaan itseni. Saapa nähdä...
    Eikös sitä sanota "peukalon pyörittäjäksi", kun ei tapahdu mitään, vaikka pitäisi. Olen kyllä ollut sellaisessakin tilanteessa. Mitä noihin palstojen peukalonpyörityksiin tulee, en ole niihin suurta painoa pannut ja omat peukaloni olen pitänyt taskussa. Voihan niissä tarkoitustakin nähdä, mutta välipä hällä.

    Koska availen harvoin tätä rakkinettani, olen tietysti jälkijunassa hyvin usein. Niinpä vasta nyt Pölösen kunnaille. Siinä asiassa olen monen kanssa samaa mieltä, köykäisesti on jatkoa tehty. Pitää muistaa - mielestäni. Voi olla, että odotukset ovat olleet suuria. Perusteltuja on kyllä, onhan tältä ohjaajalta tullut mainioita töitä. Ja taas - mielestäni, koska en edusta laajaa asiantuntemusta.

    Siirryn pyörittelemään päätoimisesti peukaloitani. Odottavan aika on pitkä, vaikka sitä se ei olisikaan.
    Hyvää jatkoa teille!
  12. Hintriikan lausahdus:" Jos olisi koko ajan ollut järki päässä, olisin jäänyt vaille elämänviisautta, jota päättömät tekoni ovat antaneet." Helkkari, pitihän ihan toistaa, koska minusta siinä on hyvin paljon...kaikkea. Olen minäkin tehnyt mokia, jotka ovat aikanaan ottaneet kovastikin päähäni. Jos yrittää olla "virheetön", mutta tekevä, se on väliin raskastakin.
    Venlastiinan sotaherra - juttu on suorastaan piristävä. Onpa tytöllä ollut ajatuksia nuoresta pitäen. Ei ne ole voineet vieläkään kadota, vaikka kierteinen kelo hiukan kopisisikin. Olen tarkastanut tilaani sillä, että jos edes joskus päätäni särkee, siellä on silloin vielä eloa jäljellä. Kelon kierteisyydestä; olen kuullut selityksen. Vihreät viimeiset oksat hakeutuvat kohti aurinkoa. Niinpä ne vuosikymmenien kuluessa auringon möllöttäessä idästä '> länteen, kiertävät samalla runkoakin. En nyt tällä viittaa suoraan Vanlastiinaan, vaikka olemmehan me aurinkoa niin kauan seuranneet, että onhan sekin ehtinyt vaikuttaa. Iso, jättikelo on muuten mahtava ilmestys. Se puhuttelee, ihan oikein.

    Tekopyhältähän ne kaikenlaiset loppiaiset vaikuttavat. Varsinkin, jos ei ole siteitä kertomuksiin. Onhan sitä monenlaista tekopyhää ihmisissäkin. Rooliakin vedellään, vaikka ei näyttelijän lahjoja olisikaan. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Enpä sivussa ole minäkään.
  13. Luettu on SkillaNin kirjoitus. Hyviä ja paikkansa pitäviä asioita. Riittääkö vastaukseksi, mitä turhaan janttelemaan kun ei ole tarvetta "oikoa." Vastaamattomuudestahan tuolla palstoilla on puhuttu.

    Tuo H* ja "pelkkää hyvää" sananvaihto: onko niitä täyspäisiäkin olemassa? Vajaana siihen takerrun.
    Aika usein heitetään, että tuohan ei ole "täyspäinen", ei sellaisen tekoja tai tapoja. Jopa liialliseksi mennyt raataminen luokitellaan tuolla määritteellä. Ja kun historiasta muistelee viisaita suurmiehiä tai naisia, löytyy myös viitteitä, jotka eivät ole "täyspäisen" puuhia. Onkohan se vika arvostelijassa? Hänen vajaapäisyydessään, ketäs muuta epäilisin kun itseäni.
    Jostakin vanhasta ihmisestä (en ole "vanha") olen kuullut sanottavan, että sehän on "ihan täyspäinen vieläkin."

    Tämä meni niin vaikeaksi, että se ei ole päälläni selvitettävä. Hyvää jatkoa talvisissa merkeissä, lunta lipsuttelee hiljalleen kohtuullisessa -13 kuivassa kelissä.
  14. Huomenta! Ylös on noussut mittarin väkiviina, nyt vain runsas - 5. Eilen lähenteli neljännessataa. Siinä jo pienikin veto tuntui.
    H* ilmestyi, johan tuota ehdin ihmetellä, mutta viehän se käsien paukuttelukin aikansa, varsinkin joukossa. Vaikka matkimiselta tuntuu, en minäkään ole raketteja ostanut enkä paukutellut. On kyllä ollut joskus pientä "hiillostusta." Joskus nappulana olin mukana, kun tussaria rakennettiin ja paukuteltiin, sekään ei liittynyt vuodenaikoihin. Se loppui osaltani saamaani kunnon puhutteluun.

    Sukkien neulomista en ole alkanut harjoittelemaan, vaikka SkillaN rohkaisikin. Vaikka teen arvoini pelkästään kuluttajana, ei hyvän sukan tekokaan yksinkertaista ole, ellei ole rutiinia.
    Se kantapään muoto ja vahvennettu neulos niin, että se istuu jalkaan, vaatii osaamista. Pötkö ei ole sukka. No kyllähän sitä taitoa näkyy olevan, kun olen myyjäisissä katsellut. Niin myös Mustamäen mummoilla.

    Eipä tässä ole uutta tempastavaa, ei ainakaan kiireellistä. Jatkoja teille!
  15. Huomenta! Pakkanen lähentelee pariakymppiä. Eihän se vielä paha ole, mutta lähentelee asettamaani "poistumiskieltoa." Koipeni - joka ei ole suurin huoli terveysongelmistani - on jo melko normaali. Kieroon väätämistä se ei salli.

    Eipä nuo vuosijuhlat rytmiäni sekoittaneet, normaaliin aikaan painuin pehkuun ja paukekaan ei jaksanut häiritä. Valtavasti olivat roskaa saaneet aikaisiksi turhanpäiväisestä puuhasta.

    Matti- kuvaa katselin osittain. Elokuvanahan se on otettava, mutta yhtymäkohtia "oikeaan elämään" siitä kai löytyy, dramatisoinnin höystämänä. Surkuhommahan se on, kun pää ei kestä menestystä. Näitä esimerkkejähän löytyy kaikilta elämän alueilta, myös joku onnenpotku raha-asioissa voi tehdä kerskurin ja typeryksen. Matilla oli sentään loistava menestys urheilussa, mutta muuten ääripäitä sen maineen kestämisessä Ahosen kanssa. Jannella on jalat maassa, vaikka hyvin lentää.

    Sellon ikävää tapahtumaa olen selannut täältä netistäkin. Tässäkin ovat vauhkot saaneet "vettä myllyynsä." Paljon on hyvin asiatonta vauhtiakin tullut. En tiedä, mikä merkitys kulttuuritaustalla voisi olla ...ja onko mitään. Ehkäpä tietoa tulee lisää, kun tutkimukset edistyvät. Sellaista selittelyäkään en pidä hyvänä, että " tekee ne suomalaisetkin." Niin tekee...mutta se ei lievennä tätä tapausta.

    Sukkia en ole opetellut neulomaan, mutta muuta pientä roplaamista ja tekemistä olen kehitellyt. Valtaosahan puuhistani menee mönkään, mutta välipä hällä. "Kunhan tuppi heiluu", sanottiin ennenvanhaan, kun joku turhanpäiväistä touhuili.
    Hyvää jatkoa teille!
  16. On vuosi mennyt. Kiertomatkani auringon ympäri ja ajatelkaapa sitä vauhtia! Jokaisena sekunttina lähes 30 kilometriä! Eipä mikään vekotin perässä pysyisi. No olittehan tekin mukana ja vielä kaikenmaailman tavarat ja roskakasatkin.
    Siitä onkin helppo palata muurahaiseksi maan pinnalle. Eipä kuluneessa vuodessani kuummia tapahtunut. Melko tasaiseksi pötköksi se liittyy entisten vuosien joukkoon. Terveyshoitoja juoduin "nauttimaan" niin, että kesä tuntui jääneen hieman puutteelliseksi. Sieniä kuitenkin sain napattua oikein hyvin ja marjojakin riittävästi runttaamalla korvessa, joka touhu ei olekaan vähäpätöistä. Mielestäni. Ja vauhtinikin oli säilynyt melko hyvin.

    Mitä tuo Uusivuosi? Saapa nähdä. Luulen, että vauhtini hidastuu hieman. Se vain on luonnollista. Hyvähän se olisi, ettei ihan rysähdä.

    Toivon teille kaikille oikein hyvää Uuttavuotta!
  17. Ahoselle toivoo menestystä. Hänellä ei ole turhia hölmöilyjä ja varmasti ammattimies. Entisenä "mäkimiehenä" - ennätykseni 11 metriä ilman tyylipisteitä - toivon Jannelle hyvää jatkoa!
  18. Lyhyitä taukoja olen aina pidellyt. Eihän aina ole asiantynkää ja on muutakin puuhastelua. Olen lukassut kyllä koko seitsenkymppisten ketjut. Mieleen tulee, että pitäisköhän sekaantua, mutta tarkemmin harkittuani tulee ajatus: mitä se turha kannattaa...

    Eipä näy Pirtissä tungosta. Syy, miksi kohellan täällä näinkin varhain, on vähän humoristinen juttu. Olen hyvin säilyttänyt unilahjani, mutta viime yö oli poikkeus. Heräsin siihen kun jalkaa särki oikein pirusti. Ylöshän se ajoi ja polvi oli niin arka, että hissusti piti yökävely alkaa. Jalka oli jäänyt nukkuessani niin vinkerään asentoon, että.... no vanha vaivahan se on. Piti kaivaa kaksikymmentä vuotta vanha erikoisvalmisteinen polvituki käyttöön. Käytin sitä silloin muutamia viikkoja tukemaan nivelsiteitä ja kuntoon tuli. On se ihan vähän välillä vaivannut, mutta ei näin paljoa.

    Siinähän sitä nostalgiaa on aamuksi ollut, muistelut palaa, kun nukkuesaan sairastuu. Tokenee tämä, on jo paljon helpottanut ja enää vain hiljalleen juilii. Ei muuten ole vasen jalka, joka kenkkuilee.

    Täällä pällistellään nollakelin kieppeissä, suola pitää radat sulana. On muuten nylkyttämistä kävellä,
    kun irtonaista lumenpöppröä pyörii jalan alla. Ehkä siinä oli osasyy ongelmaani, nylkyttelin eilen illalla aika pitkän lenkin. Eipä siitä viitsi auraustöitä syyttää, on niin tiuhaan ripotellut, etteihän kaikkia ehdi millään viimosen päälle hoitaa.

    Vaan johan tätä jorinaani tulikin. Ehkä ei koko tämän vuoden tarpeeksi vielä.
  19. Sori, jos kirjoitin niin kankeasti, että "rivienvälit" voi tulkita väärin. Se ei kyllä ollut tarkoitukseni, vaikka sen kuvankin voi nähdä. Mielessäni liitin asian hyvin yleiseen, pitkään jouluvalmisteluun...tarkemmin en ryhdy kertomaan, mutta mielestäni sen mittasuhteet ovat jotenkin karussa.

    Tämähän ei minua henk.kohtaisesti koske, mutta joukossa on myös paljon ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä "sen suuren juhlan", mutta siihen ei löydy varaa. Ei, vaikka paineet ovat suuret antaa paljon, täyttää toiveita, koska "kaikki saavat". Luulen tuntevani hiukan tätä propleemaa.
    Siihen nähden, asian senkin puolen valottaminen on ihan hyvä.

    Mitä muuten "hömppään" tulee, sehän on ihan hyvä. Mutta sitäkin on mielestäni monta "plaatua", kaikissa ei ole kehumista. Ei pitäisi yhtenään kehua, mutta sinähän sen hallitset hyvässä mielessä, Hintriika.

    Tämän enempää en selittele. Jääköön loput vain mielipiteekseni.
  20. Jonkun verran ylimääräiset pyhät menoihini vaikutti. Kannoin hyvä joukon kirjoja ja niitä olen lähes urakalla tavaillut. Tuskinpa olen ajatellut erikoisesti oppivani, mutta aina ne ajatuksen häntiä antaa, kun silmiä lepuutellessa lukemaansa miettii ja yhdistelee kokemuksiinsa. No päiväkävelyt ja nokoset on tullut hoidettua.

    Kun aiemmin mainitsin "pitemmästä lepotauostani", se on juuri tuota yllä kuvaamaani, ei sen ihmeellisempää. Ja toisekseen juuri sopivaan aikaan. Miksi häräisin keskustelussa, jonka aiheet ovat minulle tuntemattomia ja silti teeskentelisin?

    Nythän oli mielestäni hyviä kirjoituksia mm. yhteiskunnallisista asioista.
    Sopii hyvin pitkään valmistellun juhlahumun jälkeen. On hyvä, että edes muistaa elämää "oman navan" ulkopuoleltakin. En koe olevani kovin pahasti "syrjitty", en kovin avutonkaan, toimeentuloni on kohtalaisen turvattu, kunhan pysyn "ruodussani." Tämä ei kuitenkaan vapauta ajatuksista, että läheskään kaikilla ei kohtuullinen eläminen ole turvattu.

    Totiseksi karkasi! Pitäähän toki elää huolettomastikin, jos siihen on mahdollisuus. Varsinkin jos ne ainekset on työllään ansainnut.

    Hyvää...varmuudeksi jo Uuttavuotta!
    21. 191 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt