Kertokaa miehet!
jos ihastutte/kiinnostutte naisesta, ja heti selviää et hän on yh niin onko halua edes tietää naisest enempää? Mikäli se siis muuten olisi kiinnostava.
yh:n kans seurustelu?
0418
27
333
Vastaukset
- Synnyttänyt=käytetty
Kiinnostus loppuu samantien. Aisuriksi en ala!
- Yksi tarina
Ennen en välittänyt, nyt kokeneempana tiedän, etten vielä halua suhteeseeni lapsia.
Kaikki suhteessa tapahtuu lasten ehdoilla. Joo, olishan se joskus kiva kun katottiin leffaa ja alko vähän oleen sähköö ilmassa suukottelin ja silittelyn merkeissä ollut saman tien polkasta vähän vauhtia, mutta ei. Jos pikkunen oli siinä nallen kanssa vieressä, niin ei vaan voinu. Piti viiä se ensin nukkuun.
Noh, sit ku se tyttö saatiin pestyä ja hampaat harjattua, iltamaidot navassa unten maille eli tuntia myöhemmin, alko oleen ite jo väsyny ja teki mieli nukkuun. Noh, sitten aamulla herättiin siihen ,kun pikku neiti keksi käyttää meikäläistä surffilautana ja hyppäs päälle surffaileen... AAUUUU!!!
Kun katoin kelloo, se oli seittemän ja lauantaii-aamu tiätty!
Nainen heräs heti tottuneesti, kun tiesi jo vuosien kokemuksella, että ei siinä enää nukuta. Ite raahauduin lopulta kyökkiin, jossa ruokasota oli jo vauhdissa. Keittiön ovelta minut kuitenkin käännytettiin takaisin: "kato ny sulla seisoo!! mene nyt vessaan siitä ettei tyttö näe!" :/ -Aivan,sori.
No vessassa oli sit aikaa kelailla et mitäs sitä täs nyt pöhisis, kunnes romantiikan nälkäinen yh-mamma tuli nopeesti antaa suukon ja kuin piruillakseen työnsi käden housuihini ja liikutti nahkaa pariin kertaa hellästi edes takaisin. Mutta juuri kun luulin saavani hyvin aamurunkun ja aloin käymään kuumana, veti hän kätensä pois ja touhotti kohti keittiötä lausahtaen kevyesti "noni pervo, koetas nyt jo lopettaa toi jäykistely". :( Siinähän sitten seisoin pippeli tanassa siinä peräkylän vuokrakerrostalon äklön sinisessä vessassa, vierelläni potta.
Kun lopulta sain jöpön pois ja vaatetta päälle, suuntasin aamiaispöytään. Siellä minua odotti läppärillä netin deittipalstalla chattaava naiseni ja hänen vaaleahiuksinen tyttönsä naama sotkussa. Tein leivän, mutta en tietenkään saanut syödä sitä ennen kuin pikku suttusuu oli merkinnyt sen sormillaan...
Kävelymatkalla kauppaan saan kuulla ties monennenko kerran tarinan siitä, kuinka on erikoista että tyttö on blondi, sillä äiti mukaan lukien, myös isä oli brunette. Mutta tunnustaahan hän, että tuli siihen aikaan peuhattua useammankin kanssa. Toisaalta taisi tuo olla niin edelleen.
Paluumatka kaupasta sujuu vakavammissa merkeissä-hänen mittapuullaan. Tiesin niiden katseiden kassalla tarkoittaneen vaikeuksia. "Mikset sä voinu maksaa näitä ostoksia!!??!!" Jaa mää vai? "Just sää!" No mut mä aattelin, että sä maksat noi teiän ostokset, kun ostit kerta teille koko viikon safkat ja mä oon kuitenkin just köyhtyny siitä Lapin matkasta, jolle teidät vein. Maksoin sielläkin sun ruuat! "VAI NIIN!"
Menihän se mökötys lopulta ohi. Jo illalla sain lepyteltyä kun paistoin lättyjä. Siinä sitä oli kiva nojailla hellaan ja katsoa kun pikkuinen ja äitinsä söivät hyvällä ruokahalulla. Samalla kuului tiuha näppäimistön naputus, kun neito juorusi Facebookissa kavereilleen. Hänen kavereistaan valtaosa oli miehiä. Ei se minua oikeastaan haitannut, olihan itsellänikin naisia ystävinä. Tyttöystäväni oli tosin heistä äärimmäisen mustasukkainen ja kielsi useasti pitämästä heihin yhteyttä.
Kovapäinen kun olen, en uskonut.
Ilta menee samoissa merkeissä: sipsejä sohvalla, räkänokka valvoi taas mielestäni liian myöhään. Olihan kello jo 21.30. Minulla ei kuitenkaan ollut oikeutta komentaa pienokaista saati vaatia häntä nukkumaan aiemmin. Vasta kun se kiukuttelu kävi ylivoimaiseksi, antoi lapsi meille rauhan. JES! Tänään en ole aivan kuolut ja poikki, vähän katki vain! Seksiä tuli. Ehdotin leikkisästikondomia, niin kuin olin tehnyt ensimmäisen kertamme aikana. Hän ei haluunut kondomia nyt aivan kuten ei silloin ensimmäiselläkään kerralla. "Ne ei kuulu parisuhteeseen". Juu ihan sama, anna nyt sitä pimppua kulti! *pusipusi*...- Yksi tarina
...Aamu valkenee tutulla tavalla; tyttö ampuu minut seinälle. Ovikello soi. :P
No mutta naisen eksähän se sieltä tulee! Ehei! Ei, tämä ei siis ole se sama mies, joka osallistui oletettavasti lapsen tekoon. Ei itseasiassa yksikään niistä miehistä. Tämä on se, joka edelsi minua. Olihan siinä välissä käynyt kuulemma jo neljä pökkäämässä, joista yksi oli ollut yhden illan baarituttavuus, jolle nainen oli antanut suikkarin lisäksi peppu-äxöniä... Sain sitä tätä nykyä itsekin useasti.
Exä katsoi minua nopeilla vilkaisuilla. Ei ollut selvästi odottanut minun olevan täällä. Oli kuitenkin kovaan ääneen kaikille uhonnut "vetävänsä minua turpaan". Noh, se oli sellainen Karjala-lippis-tyyppi. Juntti suoraan sanoen. Taisin yllättää hänet koollani ja hän ei sallinut silmäkontaktia. Nyrkkeilijänä olen tottunut hakemaan sitä vastustajaltani. Tiesin kuitenkin, ettei tästäkään ottelua kehkeytyisi. Olenhan perimmiltäni rauhallinen mies.
Ai että minkä takia se tuli käymään? No pitihän sen "lempitytölleen" lahja tuoda. Annoin heidän, tyttöystäväni ja exänsä, keskustella rauhassa ja keittiöön laittamaan ruokaa.
Kauaa minun ei tarvinnut haistella paistuvan kananmunan tuoksua, kunnes sain seurakseni naiseni. Oli selvää, että entienn sulho oli lähtenyt pois. Sain mukavalta tuntuvan halin naiseltani ja puristuksen kulkusille. Kivaa!
Kysyin muijalta, miksi sait häneltä rahaa? "Jaa täh"? -Mik-si si-nun ex an-taa si-nul-le ra-haa? Tarkkanäköisenä miehenä huomasin nuo satakunta euroa naiseni kädessä. Tiesin hänen tilinsä saldon ja kun ynnäsin sen hänen tulojensa kanssa yhtään, ei rahalle muuta selitystä voinut olla. Hän oli 25-vuotias, eikä ollut koskaan ollut töissä. Hän sai vain jotakin yh-äitien tukiaisia ja lapsilisän. Olin monasti kannustanut häntä töihin ja teimme yhdessä, tai minä tein, hänelle CV:n. Se olikin hieno Curriculum Vitae, vaikka itse sanonkin. Ja kun ottaa huomioon, ettei naisella ollut takanaan lainkaan työkokemusta tai päätettyjä koulutuksia, se oli mestariteos! Liioittelun ennätys!
Tätini soitti. "-- Nii, emmä tiä kuule. Onhan sieltä vähän matkaa, ja ei sillä sun tyttöystävällä oo sitä ajokorttiakaan. JA ymmärräthän sä kai, että ei mulla pienenä yrittäjänä oikein olis varaa ottaa oppiin ketään pystymettästä." -Joo, ymmärrän. Me koetetaan kattoo sit jotain muuta duunia sille. :(
Täti lupasi kyllä soittaa isoisälle, mutta vastustin ajatusta kovasti. Hän on perheemme pää ja sekaantuu lastenlastensa elämään tämän tästä.
Takaisin keittiössä pikkuneiti ja isompi neiti hypistelevät rahoja. Saan halveksivan katseen. Olen se mies, joka ei maksa heidän ostoksiaan. Aiempi munille puristelukin osoittautui vain ilo-hormonien vallassa tehdyksi.
..."
Ymmärsin tuona iltana, että tämä nainen ei ole leidi, eikä meillä olisi tulevaisuutta. Monin paikoin se johtui siitä, että lapsi, mutta minusta tässä tapauksessa äidin asenne oli se kaiken alku ja juuri. Lapsi oli vain äitinsä toimien tulosta. En voi yleistää. Tämä oli vain yksi tarina yh-äidin ja lapsettoman miehen suhteesta.
Erosimme minun aloitteestani illallisen aikaan. Ajaessani kotiin, päätin, että en enää milloinkaan ala suhteeseen naisen kanssa, jolla on entuudestaan lapsia.
Olinhan itsekin vielä lapseton, opiskellut mies. Käytin nuoruusaikani muutoin kuin tyttöystäväni. Olimme erilaisia. Liian erilaisia.
Suhteeseen, jossa on lapsi, liittyy paljon vastuuta ja paljon esteitä ja rajoitteita. Et koskaan tule olemaan naisellesi se tärkein, vaan olet ikuinen kakkonen.
Aina kun haluat tehdä jotakin, sen onnistuminen riippuu lapsesta. Mieti todella tarkkaan, oletko valmis heti yhtäkkiä tupsahtamaan yh-äidin maailmaan, jossa on lapsi ja kenties lapsen isäkin.
Nyt, tähden lennon jälkeen, odotan omaa kultaani saapuvaksi elämääni.
Hyvää yötä. - jämptihomma
Yksi tarina kirjoitti:
...Aamu valkenee tutulla tavalla; tyttö ampuu minut seinälle. Ovikello soi. :P
No mutta naisen eksähän se sieltä tulee! Ehei! Ei, tämä ei siis ole se sama mies, joka osallistui oletettavasti lapsen tekoon. Ei itseasiassa yksikään niistä miehistä. Tämä on se, joka edelsi minua. Olihan siinä välissä käynyt kuulemma jo neljä pökkäämässä, joista yksi oli ollut yhden illan baarituttavuus, jolle nainen oli antanut suikkarin lisäksi peppu-äxöniä... Sain sitä tätä nykyä itsekin useasti.
Exä katsoi minua nopeilla vilkaisuilla. Ei ollut selvästi odottanut minun olevan täällä. Oli kuitenkin kovaan ääneen kaikille uhonnut "vetävänsä minua turpaan". Noh, se oli sellainen Karjala-lippis-tyyppi. Juntti suoraan sanoen. Taisin yllättää hänet koollani ja hän ei sallinut silmäkontaktia. Nyrkkeilijänä olen tottunut hakemaan sitä vastustajaltani. Tiesin kuitenkin, ettei tästäkään ottelua kehkeytyisi. Olenhan perimmiltäni rauhallinen mies.
Ai että minkä takia se tuli käymään? No pitihän sen "lempitytölleen" lahja tuoda. Annoin heidän, tyttöystäväni ja exänsä, keskustella rauhassa ja keittiöön laittamaan ruokaa.
Kauaa minun ei tarvinnut haistella paistuvan kananmunan tuoksua, kunnes sain seurakseni naiseni. Oli selvää, että entienn sulho oli lähtenyt pois. Sain mukavalta tuntuvan halin naiseltani ja puristuksen kulkusille. Kivaa!
Kysyin muijalta, miksi sait häneltä rahaa? "Jaa täh"? -Mik-si si-nun ex an-taa si-nul-le ra-haa? Tarkkanäköisenä miehenä huomasin nuo satakunta euroa naiseni kädessä. Tiesin hänen tilinsä saldon ja kun ynnäsin sen hänen tulojensa kanssa yhtään, ei rahalle muuta selitystä voinut olla. Hän oli 25-vuotias, eikä ollut koskaan ollut töissä. Hän sai vain jotakin yh-äitien tukiaisia ja lapsilisän. Olin monasti kannustanut häntä töihin ja teimme yhdessä, tai minä tein, hänelle CV:n. Se olikin hieno Curriculum Vitae, vaikka itse sanonkin. Ja kun ottaa huomioon, ettei naisella ollut takanaan lainkaan työkokemusta tai päätettyjä koulutuksia, se oli mestariteos! Liioittelun ennätys!
Tätini soitti. "-- Nii, emmä tiä kuule. Onhan sieltä vähän matkaa, ja ei sillä sun tyttöystävällä oo sitä ajokorttiakaan. JA ymmärräthän sä kai, että ei mulla pienenä yrittäjänä oikein olis varaa ottaa oppiin ketään pystymettästä." -Joo, ymmärrän. Me koetetaan kattoo sit jotain muuta duunia sille. :(
Täti lupasi kyllä soittaa isoisälle, mutta vastustin ajatusta kovasti. Hän on perheemme pää ja sekaantuu lastenlastensa elämään tämän tästä.
Takaisin keittiössä pikkuneiti ja isompi neiti hypistelevät rahoja. Saan halveksivan katseen. Olen se mies, joka ei maksa heidän ostoksiaan. Aiempi munille puristelukin osoittautui vain ilo-hormonien vallassa tehdyksi.
..."
Ymmärsin tuona iltana, että tämä nainen ei ole leidi, eikä meillä olisi tulevaisuutta. Monin paikoin se johtui siitä, että lapsi, mutta minusta tässä tapauksessa äidin asenne oli se kaiken alku ja juuri. Lapsi oli vain äitinsä toimien tulosta. En voi yleistää. Tämä oli vain yksi tarina yh-äidin ja lapsettoman miehen suhteesta.
Erosimme minun aloitteestani illallisen aikaan. Ajaessani kotiin, päätin, että en enää milloinkaan ala suhteeseen naisen kanssa, jolla on entuudestaan lapsia.
Olinhan itsekin vielä lapseton, opiskellut mies. Käytin nuoruusaikani muutoin kuin tyttöystäväni. Olimme erilaisia. Liian erilaisia.
Suhteeseen, jossa on lapsi, liittyy paljon vastuuta ja paljon esteitä ja rajoitteita. Et koskaan tule olemaan naisellesi se tärkein, vaan olet ikuinen kakkonen.
Aina kun haluat tehdä jotakin, sen onnistuminen riippuu lapsesta. Mieti todella tarkkaan, oletko valmis heti yhtäkkiä tupsahtamaan yh-äidin maailmaan, jossa on lapsi ja kenties lapsen isäkin.
Nyt, tähden lennon jälkeen, odotan omaa kultaani saapuvaksi elämääni.
Hyvää yötä.On totta,että naiselle se lapsi on useimmiten se ykkönen,varsinkin eron jälkeen. Mutta ihmisten elämät ovat erillaisia,niin yksinhuoltajillakin :)
Meillä esimerkiksi näin: Lapsen isään hyvät välit niin minulla kuin lapsellakin. Tarkoittaa käytännössä sitä että ei riitoja,tapaamiset sujuvat niin kuin pitääkin emmekä kyttää toistemme elämää. Lapsi(minulla siis yksi lapsi) sen verran iso,että minun ei tarvitse eksälleni edes soitella,vaan lapsi ja hänen isänsä soittelevat keskenään ja sopivat tarkemmat hakuajat tms. Erostamme jo vuosia,eikä vanha suola janota. Molemmilla oma elämä eikä eksä vieraile edes meillä.
Ja mitä tulee rahapuoleen niin omani ja lapsen kulut maksan aina itse,oli parisuhde kuinka vakava tahansa.
Kesäisin ja talvilomalla minulla on ruhtinaalliset 3 viikkoa yhteensä sitä omaa aikaa,eli aikaa ilman lasta(ja muutoin joka toinen vkonloppu),silloin tulee lähdettyä reissun päälle joskus yksinkin mutta olisihan se kiva kun olis joku matkaseuralainen ;)
Itse opiskelen tällä hetkellä toista ammattia joten pakko myöntää että siihen menee iso osa ajastani. Lapsi on päivät koulussa,tulee kotiin ja syö tekee läksyt ja muun ajan on oikeastaan kavereiden kanssa. Lomamatkoille pääsen ystävieni kanssa melkein milloin vain. Jos haluan yhtäkkiä lähteä leffaan tms niin ei se vaadi mitään järjestelyjä. Useimmiten käy niin että minä saan soitella lapsen perään että tulisit jo kotiin,äidin seuraksi..kun ei ole sitä miestä jonka kanssa viettää ne yksinäiset hetket.
Aamulla saan nukkua pitkään,niin nukkuu lapsikin tai sitten touhuilee hiljakseen omiaan. Syöttämiset ja muut hommat jääneet aikoja sitten taaksepäin. Makkarin ovi kun on kiinni,niin lapseni tietää että äiti nukkuu eikä hökäse sänkyyn pomppimaan :)
Toisaalta,vaikka lapsi olisikin jo sen ikäinen että toimii ja menee oma-aloitteisesti,tarvitsee hän tietysti tukeani ja hellyyttä,kukapa ei. Kaikki oli tosiaan hankalampaa silloin kun lapsi oli pieni joten en edes miettinyt silloin uuden suhteen aloittamista. Nyt olisi aikaa ja voimavaroja suhteelle.
Ystävläläni tilanne on toinen;hänellä 2 pientä lasta. Toinen aamulla kukonlaulun aikaan tarhaan ja toinen laitettava kouluun kun on niin pieni ettei aamutoimet suju välttämättä itsestään aikataulun mukaan. Siitä töihin 40km päähän,päivä töissä,lapsen haku tarhasta,kauppa-asiat väsyneen lapsen kanssa ja kotiin ruuanlaittoon. Pienet lapset vaativat koko ajan huomiota ja seuraa,taikka tappelevat keskenään. On pukemista,syöttämistä,vaipanvaihtoa ym. Illalla voi mennä parikin tuntia kun pikku-piia ei nukahdakaan parissa minuutissa vaan tahtookin äidin viereen. Normaalia mutta arki on silti niin erilaista hänellä kuin minulla vaikka molemmat ollaan yksinhuoltajia.
Vuosien varrella kaikkea tullut nähtyä ja koettua,mutta yksi on varma etten enää ns.vauvarumbaan halua,sterilisaatio pitää siitä huolen ;) - Tosiasioita
jämptihomma kirjoitti:
On totta,että naiselle se lapsi on useimmiten se ykkönen,varsinkin eron jälkeen. Mutta ihmisten elämät ovat erillaisia,niin yksinhuoltajillakin :)
Meillä esimerkiksi näin: Lapsen isään hyvät välit niin minulla kuin lapsellakin. Tarkoittaa käytännössä sitä että ei riitoja,tapaamiset sujuvat niin kuin pitääkin emmekä kyttää toistemme elämää. Lapsi(minulla siis yksi lapsi) sen verran iso,että minun ei tarvitse eksälleni edes soitella,vaan lapsi ja hänen isänsä soittelevat keskenään ja sopivat tarkemmat hakuajat tms. Erostamme jo vuosia,eikä vanha suola janota. Molemmilla oma elämä eikä eksä vieraile edes meillä.
Ja mitä tulee rahapuoleen niin omani ja lapsen kulut maksan aina itse,oli parisuhde kuinka vakava tahansa.
Kesäisin ja talvilomalla minulla on ruhtinaalliset 3 viikkoa yhteensä sitä omaa aikaa,eli aikaa ilman lasta(ja muutoin joka toinen vkonloppu),silloin tulee lähdettyä reissun päälle joskus yksinkin mutta olisihan se kiva kun olis joku matkaseuralainen ;)
Itse opiskelen tällä hetkellä toista ammattia joten pakko myöntää että siihen menee iso osa ajastani. Lapsi on päivät koulussa,tulee kotiin ja syö tekee läksyt ja muun ajan on oikeastaan kavereiden kanssa. Lomamatkoille pääsen ystävieni kanssa melkein milloin vain. Jos haluan yhtäkkiä lähteä leffaan tms niin ei se vaadi mitään järjestelyjä. Useimmiten käy niin että minä saan soitella lapsen perään että tulisit jo kotiin,äidin seuraksi..kun ei ole sitä miestä jonka kanssa viettää ne yksinäiset hetket.
Aamulla saan nukkua pitkään,niin nukkuu lapsikin tai sitten touhuilee hiljakseen omiaan. Syöttämiset ja muut hommat jääneet aikoja sitten taaksepäin. Makkarin ovi kun on kiinni,niin lapseni tietää että äiti nukkuu eikä hökäse sänkyyn pomppimaan :)
Toisaalta,vaikka lapsi olisikin jo sen ikäinen että toimii ja menee oma-aloitteisesti,tarvitsee hän tietysti tukeani ja hellyyttä,kukapa ei. Kaikki oli tosiaan hankalampaa silloin kun lapsi oli pieni joten en edes miettinyt silloin uuden suhteen aloittamista. Nyt olisi aikaa ja voimavaroja suhteelle.
Ystävläläni tilanne on toinen;hänellä 2 pientä lasta. Toinen aamulla kukonlaulun aikaan tarhaan ja toinen laitettava kouluun kun on niin pieni ettei aamutoimet suju välttämättä itsestään aikataulun mukaan. Siitä töihin 40km päähän,päivä töissä,lapsen haku tarhasta,kauppa-asiat väsyneen lapsen kanssa ja kotiin ruuanlaittoon. Pienet lapset vaativat koko ajan huomiota ja seuraa,taikka tappelevat keskenään. On pukemista,syöttämistä,vaipanvaihtoa ym. Illalla voi mennä parikin tuntia kun pikku-piia ei nukahdakaan parissa minuutissa vaan tahtookin äidin viereen. Normaalia mutta arki on silti niin erilaista hänellä kuin minulla vaikka molemmat ollaan yksinhuoltajia.
Vuosien varrella kaikkea tullut nähtyä ja koettua,mutta yksi on varma etten enää ns.vauvarumbaan halua,sterilisaatio pitää siitä huolen ;)Hohhoh, ei ne niin eilaisia ole. Piste.
Kun kattelet tuota sinunkin systeemiä lapsettoman sinkkumiehen näkökulmasta OIKEASTI niin sitten ehkä ymmärrät.
Tuskin ymmärrät tosin. - ???
Yksi tarina kirjoitti:
...Aamu valkenee tutulla tavalla; tyttö ampuu minut seinälle. Ovikello soi. :P
No mutta naisen eksähän se sieltä tulee! Ehei! Ei, tämä ei siis ole se sama mies, joka osallistui oletettavasti lapsen tekoon. Ei itseasiassa yksikään niistä miehistä. Tämä on se, joka edelsi minua. Olihan siinä välissä käynyt kuulemma jo neljä pökkäämässä, joista yksi oli ollut yhden illan baarituttavuus, jolle nainen oli antanut suikkarin lisäksi peppu-äxöniä... Sain sitä tätä nykyä itsekin useasti.
Exä katsoi minua nopeilla vilkaisuilla. Ei ollut selvästi odottanut minun olevan täällä. Oli kuitenkin kovaan ääneen kaikille uhonnut "vetävänsä minua turpaan". Noh, se oli sellainen Karjala-lippis-tyyppi. Juntti suoraan sanoen. Taisin yllättää hänet koollani ja hän ei sallinut silmäkontaktia. Nyrkkeilijänä olen tottunut hakemaan sitä vastustajaltani. Tiesin kuitenkin, ettei tästäkään ottelua kehkeytyisi. Olenhan perimmiltäni rauhallinen mies.
Ai että minkä takia se tuli käymään? No pitihän sen "lempitytölleen" lahja tuoda. Annoin heidän, tyttöystäväni ja exänsä, keskustella rauhassa ja keittiöön laittamaan ruokaa.
Kauaa minun ei tarvinnut haistella paistuvan kananmunan tuoksua, kunnes sain seurakseni naiseni. Oli selvää, että entienn sulho oli lähtenyt pois. Sain mukavalta tuntuvan halin naiseltani ja puristuksen kulkusille. Kivaa!
Kysyin muijalta, miksi sait häneltä rahaa? "Jaa täh"? -Mik-si si-nun ex an-taa si-nul-le ra-haa? Tarkkanäköisenä miehenä huomasin nuo satakunta euroa naiseni kädessä. Tiesin hänen tilinsä saldon ja kun ynnäsin sen hänen tulojensa kanssa yhtään, ei rahalle muuta selitystä voinut olla. Hän oli 25-vuotias, eikä ollut koskaan ollut töissä. Hän sai vain jotakin yh-äitien tukiaisia ja lapsilisän. Olin monasti kannustanut häntä töihin ja teimme yhdessä, tai minä tein, hänelle CV:n. Se olikin hieno Curriculum Vitae, vaikka itse sanonkin. Ja kun ottaa huomioon, ettei naisella ollut takanaan lainkaan työkokemusta tai päätettyjä koulutuksia, se oli mestariteos! Liioittelun ennätys!
Tätini soitti. "-- Nii, emmä tiä kuule. Onhan sieltä vähän matkaa, ja ei sillä sun tyttöystävällä oo sitä ajokorttiakaan. JA ymmärräthän sä kai, että ei mulla pienenä yrittäjänä oikein olis varaa ottaa oppiin ketään pystymettästä." -Joo, ymmärrän. Me koetetaan kattoo sit jotain muuta duunia sille. :(
Täti lupasi kyllä soittaa isoisälle, mutta vastustin ajatusta kovasti. Hän on perheemme pää ja sekaantuu lastenlastensa elämään tämän tästä.
Takaisin keittiössä pikkuneiti ja isompi neiti hypistelevät rahoja. Saan halveksivan katseen. Olen se mies, joka ei maksa heidän ostoksiaan. Aiempi munille puristelukin osoittautui vain ilo-hormonien vallassa tehdyksi.
..."
Ymmärsin tuona iltana, että tämä nainen ei ole leidi, eikä meillä olisi tulevaisuutta. Monin paikoin se johtui siitä, että lapsi, mutta minusta tässä tapauksessa äidin asenne oli se kaiken alku ja juuri. Lapsi oli vain äitinsä toimien tulosta. En voi yleistää. Tämä oli vain yksi tarina yh-äidin ja lapsettoman miehen suhteesta.
Erosimme minun aloitteestani illallisen aikaan. Ajaessani kotiin, päätin, että en enää milloinkaan ala suhteeseen naisen kanssa, jolla on entuudestaan lapsia.
Olinhan itsekin vielä lapseton, opiskellut mies. Käytin nuoruusaikani muutoin kuin tyttöystäväni. Olimme erilaisia. Liian erilaisia.
Suhteeseen, jossa on lapsi, liittyy paljon vastuuta ja paljon esteitä ja rajoitteita. Et koskaan tule olemaan naisellesi se tärkein, vaan olet ikuinen kakkonen.
Aina kun haluat tehdä jotakin, sen onnistuminen riippuu lapsesta. Mieti todella tarkkaan, oletko valmis heti yhtäkkiä tupsahtamaan yh-äidin maailmaan, jossa on lapsi ja kenties lapsen isäkin.
Nyt, tähden lennon jälkeen, odotan omaa kultaani saapuvaksi elämääni.
Hyvää yötä.Tämäkö oli sinun mielestäsi kattava kuvaus siitä, millaisia kaikki yksinhuoltajat ovat?
- :)))
Kiitos opettavaisesta tarinasta. Ikuinen yksinäisyyteni tuntuu taas juhlalta tuon rinnalla.
- huhhuh!
:D NO KYLLÄ!! :D
Jestas sentään ku aattelin et ei ikinä tollasta!
Pitää sitä kyllä lapsettomana poikamiehenä päästä meneen vielä.
- Tosiasioita
Komppaan edellisiä.
Kyllä tämä asia on jo sen verran pitkään harkittu ja kokeiltukin vähän että ei kyllä maita ajatus suhteesta yhtään yksinhuoltajan tai yhteishuoltajan kanssa.
Elämäntilanne vain on täysin erilainen kun on vapaa lapseton sinkkumies eli vapaa menmään ja tulemaan mikä ei tarkoita että vaihdan naisia lennosta jne.
Lapsit tulee suhteen väliin jossakin vaiheessa ja siihen täytyy luoda ihmissuhde sekä tunneside. Minulla ei ole haluja siihen ellei kyseessä ole oma lapsi.
Eikä sillä lapsen iällä ole väliä. Siinä se on ja pysyy.
Lisäksi mitä noista suhteista olen huomannut niin kyllä niissä tiettyä sellaista uusioperheen makua on joka tuntuu hieman oudolta jos ei ole kokenut perhe-elämää ollenkaan.
Yleensä myös ehkä on hyväksi hankkia suhteen tueksi yhteinen lapsi koska mies ei välttämättä jaksa vain sitä yhtä vierasta lasta pitkään varsinkin kun eksä muisuttaa olemassa olostaan jos ei muuten niin siten ettei huolehdi lapsesta.
Eräs kaveri on suhteessa naisen kanssa jolla kaksi valmista lasta. Yhteinen lapsi syntynyt ihan hiljattain.
Ei onnistuisi minulta millään. Ei vain kiinnosta. joo
- isolaatio-dakilaatio
Yhteishuoltajuus on vielä yksinhuoltjuuttakin pahempi piirre naisessa, sillä yksinhuoltajanainen voi periaatteessa muuttaa tarvittaessa paikkakunnalta melko helpostikin, mutta yhteishuoltajuus sitoo naisen sinne, missä lasten isäkin asuu.
Itse en enää kolmatta kertaa ala suhteeseen, jossa naisella on jo lapsia.
Omat lapset kyllä kelpaavat. - 10
Suoraan kysymykseen suora vastaus.
Eipä juuri. - Jåå ei
Kylläpi tuo haittaa.
Saattaa jopa katkaista yhteydenpidon. Edellä olikin jo muutamia pitkiä sepustuksia syistä, joihin on helppo yhtyä. - Pakoon, se on YYHOO!
Jo pelkästään jos joudun olemaan samassa huoneessa jonkun naisen kanssa, joka paljastaa olevansa yh, niin alkaa iljettää.
En voi kuvitellakaan mitään suhdetta yh:n kanssa. Kun mietin miten jonkun ääliöpanijan visvainen kikkeli on rassannut sen reikää ja sitten siitä reiästä on tunkenut ulos ääliögeenejä kantava kuvottava äpärä, niin tunnen tarvetta poistua pikkupoikien huoneen puolelle tyhjentämään suolistoani yläkautta. - beesoil33
Minulle kelpaisi yksinhuoltajaisä oikein mainiosti. Olenhan itsekin YH-äiti, jolla lapset yhteishuoltajuudessa lasten isän kanssa viikko ja viikko -periaatteella, joten joka toinen viikko olisi kokonaan vapaata ja joka toinen viikko sitten sitä aikaa, jolloin panostan lapsiin. Jos sattuis olemaan mies, jolla samantapainen systeemi, niin siinä jäis kivasti kahdenkeskistä aikaa ja toistaalta sitä aikaa, jolloin ehtii olla huoletta lasten kanssa.
Saman katon alle en kovin helposti miehen kanssa muuttaisi, mutta seurustelusuhde olisi vallan mukavaa. - ghjyjra
Kyllä sitä ystävä mielessä voi kiinnostaa tietää hänestä enemmän, ja yleisestä mielenkiinnosta muita ihmisiä kohtaan. Mutta siinä vaiheessa kun nainen paljastuu YH:ksi, niin kiinnostus seurustelua kohtaan loppuu kyllä.
Eikä todellakaan kannata viivytellä sen asian kertomisen kanssa, koska kiinnostus lopahtaa joka tapauksessa, vaikka sen saisi tietää toisesta vasta kuukauden päästä. - .lgk.ff
Yh saa minulta välittömän hylätty-leiman. Olen 30, seurustelematon pitkäaikaistyötön, joka haluaa samanlaisen hiljaisen psykopartnerin, joka ei halua lapsia. Aivan liian erilaiset elämänhistoriat ja todennäköisesti myös tulevaisuudensuunnitelmat.
- .lgk.ff
Meinaako tämä miinustelu sitä, että yksinhuoltajat loukkaantuivat. Sehän tarkoittaa sitä, että mielipiteelläni on väliä ja saattaisin jopa kelvata tällaisena syrjäytyneenä yksinhuoltajalle. Merkillistä. :O No, saattaisin laittaa harkintaan, mikäli on supertyyppi kyseessä eikä katso tällaista häviäjää nenänvartta pitkin.
Onhan se YH-nainen vähän ongelmallinen tapaus. Niitä on kyllä tullut vastaan useampikin kappale tähän mennessä. Ja tavattukin yksi, joten tiedän kyllä suunnilleen missä mennään. YH:t puhuvat aina lapsistaan ensiksi, miten tärkeitä ne ovat heille. Tietenkin. Mutta minunkin pitäisi olla tärkeä jollakin tasolla.
Yksi noista YH-tapauksista oli muuten koulutukseltaan matematiikan lisensiaatti, ja hän innostui provoilustani yhdellä palstalla (lähes varmasti kirjoittamansa perusteella oli luonteeltaan ENFP, vaikka ei sitä halunnut paljastaa). Mutta tapaamista siitä ei kuitenkaan tullut, koska hänellä oli kuulemma ollut samantyylinen mies kuin minä aikaisemmin, eikä hän ollut kuulemma sitä oikeaa sorttia. Ongelma oli hänen mielestään E:n ja I:n kanssa.- ei vittu....
"Ongelma oli hänen mielestään E:n ja I:n kanssa. "
Minä veikkaan että sinä olet se pitkään salassa pidetty uusi PUTOUS HAHMO!
:D - ,....,
Uskotko horoskooppeihin?
,...., kirjoitti:
Uskotko horoskooppeihin?
MBTI-tyypitystä on tutkittu kyllä jonkin verran Suomessakin, myös väitöskirjatasolla. Tämä ei kuitenkaan vielä sano paljoakaan, ottaen huomioon tieteen tason nykyään.
Olen itse kuitenkin huomannut että tuosta tyypityksestä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Tästä löytyy llisää tietoa:
http://www.uwasa.fi/materiaali/pdf/isbn_952-476-052-5.pdf
- 6543e
Jos tiedän että on yh tai yhteishuoltajuus niin todennäköisesti en kiinnostu vakavammin,vaikea selittää paremmin.
- kyllä kelpaa
Jo se on hyvännäköinen niin ottaisin heti.
- työtön täl hetkel
täähän on vähän sama jos kysyis naiselta et ottaisiko se työttömän miehen jos naisella olis itse töitä. Vastaus olis ei joka kerta.
- Pentu pois, reikä ok
No jos sen pennun voi antaa adoptoitavaksi eikä reikä ole pahasti löystynyt niin ehkä sitten saattaisi harkita.
Jaa a itte kun oon lapseton, niin mielellään haluais sen että nainenkin olis... et joo kyllähän se pitkä miinus on, muttei 100% riippuu millanen persoona on ja onko hän ylipäänsä oikeesti kiinnostunut musta sekä onko isä kuvio kunnossa jne. Mut ongelmahan on se että kun lapsi on varmastikin hänelle tärkeä ja se nro. 1... niin en oikein haluais joutua semmoseen tilanteeseen, haluaisin itse olla se nro. 1, mikä onnistuu vain lapsettoman kanssa. Joten kyllä se kiinnostus aika lailla lopahtaa sen tiedon kuulemiseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi miehet kohtelevat mua huonosti
Oon nyt tapaillut kolmea ihmistä. Ensimmäisen kanssa nähtiin kolme kertaa, ja meidän oli tarkoitus mennä leffaan tiettyn2034582Minä haluun vaa oikeesti kuulla
Että sulla on kaikki hyvin. Ihan oikeasti haluan. Ehkä meitä ei sit ollu tarkotettu yhteen, mut oot mulle äärettömän tär631558Ajattelen sinua
aamuin, päivin, illoin. Toisinaan en yölläkään saa nukutuksi, kun pyörit mielessäni. Olemme molemmat aikuisia, etkä tiet521450Pariisin olympialaisissa miesnyrkkeilijä löi naisnyrkkeilijän 46 sekunnissa keskeytyskuntoon
Algerian kohunyrkkeilijä nousi kehään – vastustaja luovutti hetkessä ja murtui itkuun https://www.is.fi/urheilu/art-20001321212- 651165
- 631059
- 701030
- 68967
Tänään (1.8) on maailman ylikulutuspäivä
Vuonna 1970 maailman ylikulutuspäivä oli joulukuun 23. päivä. Vuosituhannen alussa vuonna 2000 se osui lokakuun 4. päivä113963Melko hyvin tunnen jo hänet
Hän ei ole sopiva. Jotain hyvää tässä palstan seuraamisessa on ollut. Omien ajatusten ja tunteiden jäsentämisen lisäksi74933