Opiskeletko väärällä alalla?

Aloittaja900

Opiskeletko sellaiselle alalle, missä et halua tulevaisuudessa nähdä itseäsi töissä? Oletko yrittänyt päästä oikealle alallesi, mutta se ei jostain syystä ole onnistunut? Tai et tiedä mitä haluat? Oletko kuten minä, joka ennemmin kuolisi kuin valmistuisi ja menisi töihin nyt opiskelemalleen alalle?

Näen painajaisia tulevaisuuden työpaikastani ja taloudellisesta ahdingosta, joka matalapalkka-alaan liittyy. Arvostusta ei tule työnantajalta eikä yhteiskunnalta. Olen kyllä yrittänyt päästä oikeaan kouluun, mutta tämä nykyinen teettää niin paljon aikaavievää työtä, ettei tarvitsisi maksaa opiskelua varten saatuja rahoja takaisin, että aika ei täysin riitä pääsykokeisiin valmentautumiseen. Olen tilanteessa, joka ahdistaa ja masentaa niin, että en tiedä mitä tehdä. Haluaisin vain lakata olemasta.

80

4370

Vastaukset

  • Tilanteesi kuulostaa inhottavalta ja myös, valitettavasti, osittain tutulta. En ole kuitenkaan ihan yhtä luovuttaneen oloinen kuin sinä vaikutat olevan. Toivon, että löydät voimaa toiselle alalle hakeutumiseen, mikäli nykyinen alasi on niin kamala kuin annat ymmärtää. Saanko kysyä, mitä opiskelet?

    Niin, ja ikinä ei kannata luovuttaa!

    • Olet rehellisesti selvittänyt tilanteesi palstalle, ja Raakkuna on aito suomalainen selvännäkijä, joten annan sinulle saman neuvon kuin paras ystäväsi, joka on tuleva vaimosi. Voit luottaa häneen ja elämään muutoinkin, ja vapautua tuosta ahdistuksesta.


    • -Niin vielä joskus minullakin on mukava ja hyväpalkkainen.Hmm.Mies:)!


    • Tänä päivänä valmistuminen miltä tahansa alalta vaikuttaa ikävältä. Työt on kiven alla ja yhtä työpaikkaa hakee helposti 300 hakijaa.




  • Itse erehdyin opiskelemaan alaa, joka ei valmista käytännössä yhtään mihinkään. Nyt pyrin opiskelemaan alalle, jolla palkka on matala ja työolosuhteet usein kehnot, mutta töitä kuitenkin pitäisi riittää, mikä tällä hetkellä tuntuu tärkeimmältä. Liekö sama ala, jolta itse pyrit pois.

    Ota iisisti.

    • Lääkäriksi ei kannata


  • Hmmm. No kyllä ja en. Luulisin että olen oikeilla raiteilla. Itse kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2005, sen jälkeen oon tehnyt erilaista randomia sälää niinkuin opiskellut kaksivuotisen matkailualan perustutkinnon. Ei ollut kylläkään aivan mun pala kakkua.

    Keväällä 2009 hain toista kertaa yliopistoon lukemaan pääaineen englantilaista filologiaa ja pääsin ihan hilkulla sisälle. Olen nyt yliopistolla kolmatta vuotta kirjoilla ja kirjoitin äskettäin kandin valmiiks.

    Enkku ei kuitenkaan enää nappaa samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin, mutta toisaalta luen laskentatoimea sivuaineena ja se tuntuu mielekkäältä. Uskoisin että taloushallinnon ala voisi soveltua itselleni.

    Kaiken kaikkiaan oon kuitenkin tietoinen siitä, etten pelkillä kielillä tule itseäni työllistämään. Varmaan juurikin tämän takia olen osittain kyllästynyt pääaineeseeni. Varmaankin oma alitajuntani on osaltaan priorisoinut talousopinnot humanististen opintojen edelle.

    Juuri tänään mietin taas, että huhhuh. Pitäis vissiin jatkaa maisteriks ton enkun kanssa ja samoin laskentatoimen. Ennenkun valmistun noista jutuista kokonaan oon lähemmäs kolmekymppinen. Mutta minkäpä sille mahtaa.

    Kieltämättä on kyllä usein käynyt mielessä, että jotkut ikätoverini ovat tehneet itseäni järkevämmin kun ovat saman tien esim. hakeneet suoraan kauppakorkeaan tai johonkin vastaavaan opiskelemaan heti lukion jälkeen.
    Itseni kohdalla tämä menettely tuskin olisi ollut paras mahdollinen.
    Tietenkn suotavaa olisi, että hakisi mahdollisimman pian opiskelemaan jotain jatko-opintoja, mutta toisaalta yksilöllisyytä on kunnioitettava sekä myös sitä, etteivät kaikki kykene samassa ajassa tekemään samanlaisia ratkaisuja.
    Ihminen kehittyy sitäpaitsi vielä aikuisiässä.

    Olipas mustavalkoinen vuodatus... no, enpä taida jaksaa kirjoittaa enempää, mutta kieltämättä voisin laajentaa tätä vielä ainakin parin A4:n verran.

  • Tuntuu että kouluttauduin väärälle alalle. Opiskelin koulunkäyntiavustajaksi ja valmistuin viime vuonna toukokuussa. Olen saanut hyvin töitä esim. hautausmaalta kesätöitä ja sitten päiväkodissa oon ollut 6kk. Mutta varsinaisista kouluista oon saanut vaan kuukauden mittasen työsuhteen ja tuntuu ettei paikkoja ole edes haussa. Kaikki on jotain perkeleen sisäisiä hakuja, jotka on töissä jo olleiden kesken. Tämä kusi-ja paskavaippojen vaihtelu 2- vuotiailta kakaroilta ei ole mun juttuni. Kaipaan jotain älyllisempää hommaa kuin tunnistella possut ja lampaat taaperoiden kanssa päivittäin. Tahdon nimenomaan kouluun töihin :( Työsuhteet on lyhyitä ja palkkakaan ei ole kaksinen. Tuntuu tosiaan että olen väärällä alalla, koska kouluttauduin koulunkäyntiavustajaksi ja oonkin tarha-avustaja mikä taas ei nappaa yhtään. Päiväkoteihin on kyllä haussa hyvin paikkoja.

    • Opiskella on kyllä jotain muuta kuin käydä joku älytön kurssi koulunkäyntiavustajaksi johon kelpaa kuka tahansa. Selvitä nyt ensin vaikka se, mitä oikea opiskelu oikein on kun et näytä siitä mitään tietävän.


    • Taidat itse olla pahin este oman menestymisesi tiellä.

      Pysähdy ajattelemaan!

      Menestyjä suorittaa kaikki tehtävänsä parhaan kykynsä mukaan. Hän löytää ilon hyvin suoritetusta työstä.
      Hän ymmärtää, että tieto kulkee työnantajien keskuudesssa. Kun paikkoja avautuu, niitä tarjotaan mieluiten hyviksi työntekijöiksi ja positiiviksi tiimin jäseneksi osoittautuneille henkilöille.

      Ellet arvosta pieniä ihmisiä, on vaikea uskoa, että suhtautuisit kunnioittaen, empaattisesti ja iloisen aktivoivasti vain vähän vanhempiin pieniin kouluavustajaa tarvitseviin ihmisiin. Oma kielteinen asenteesi ei voi olla näkymättä ja ehkä tuntumattakin, kun toimit pienokaisten kanssa. Luuletko, että saat kehuja ja suosituksia nykyisiltä työtovereiltasi ja vastuuhenkilöiltä, kun haet uutta työpaikkaa?

      Jos muutat omaa asennettasi ja ajattelutapaasi, saattaisit ehkä löytää työn iloa myös nykyisestä työstäsi ja sitä kautta saattaisi avautua uusia mahdollisuuksia. - Et menetä mitään, mutta voit saada paljon. Kokeile edes!


    • Opiskelit ? kirjoitti:

      Opiskella on kyllä jotain muuta kuin käydä joku älytön kurssi koulunkäyntiavustajaksi johon kelpaa kuka tahansa. Selvitä nyt ensin vaikka se, mitä oikea opiskelu oikein on kun et näytä siitä mitään tietävän.

      Jos et tiedä niin koulunkäyntiavustajan tutkinto on tutkinto siinä missä muutkin. Voihan susta tulla toimitusjohtaja ilman että käyt kauppakorkeaa tai vastaavaa ja siihenki soveltuu kuka vaan. Arvosta ihmisten ammatteja.


    • optimisti-orvokki kirjoitti:

      Taidat itse olla pahin este oman menestymisesi tiellä.

      Pysähdy ajattelemaan!

      Menestyjä suorittaa kaikki tehtävänsä parhaan kykynsä mukaan. Hän löytää ilon hyvin suoritetusta työstä.
      Hän ymmärtää, että tieto kulkee työnantajien keskuudesssa. Kun paikkoja avautuu, niitä tarjotaan mieluiten hyviksi työntekijöiksi ja positiiviksi tiimin jäseneksi osoittautuneille henkilöille.

      Ellet arvosta pieniä ihmisiä, on vaikea uskoa, että suhtautuisit kunnioittaen, empaattisesti ja iloisen aktivoivasti vain vähän vanhempiin pieniin kouluavustajaa tarvitseviin ihmisiin. Oma kielteinen asenteesi ei voi olla näkymättä ja ehkä tuntumattakin, kun toimit pienokaisten kanssa. Luuletko, että saat kehuja ja suosituksia nykyisiltä työtovereiltasi ja vastuuhenkilöiltä, kun haet uutta työpaikkaa?

      Jos muutat omaa asennettasi ja ajattelutapaasi, saattaisit ehkä löytää työn iloa myös nykyisestä työstäsi ja sitä kautta saattaisi avautua uusia mahdollisuuksia. - Et menetä mitään, mutta voit saada paljon. Kokeile edes!

      Koulu ja päiväkoti ovat kaksi aivan eri maailmaa. Nykyajan lapset ovat todella huonokäytöksisiä ja eivät arvosta minkäänlaista auktoriteettia. Saat sanoa heille miljoonaan kertaan asiasi ja silti mikään ei mene jakeluun. Kokoajan riitelevät kaikesta ja tappelevat parhaista leluista. Ovat uusavuttomia ja odottavat aikuisten palveleva heitä. Olin 2kk päiväkodissa harjoittelijana ja en ikinä enää menisi päiväkotiin töihin! Nykyään opiskelen floristiksi ja olen erittäin tyytyväinen.


    • gmheämähär kirjoitti:

      Koulu ja päiväkoti ovat kaksi aivan eri maailmaa. Nykyajan lapset ovat todella huonokäytöksisiä ja eivät arvosta minkäänlaista auktoriteettia. Saat sanoa heille miljoonaan kertaan asiasi ja silti mikään ei mene jakeluun. Kokoajan riitelevät kaikesta ja tappelevat parhaista leluista. Ovat uusavuttomia ja odottavat aikuisten palveleva heitä. Olin 2kk päiväkodissa harjoittelijana ja en ikinä enää menisi päiväkotiin töihin! Nykyään opiskelen floristiksi ja olen erittäin tyytyväinen.

      Ei lapset ole huonokäytöksisiä, vaan aikuiset - pääosin nykyiset kolmi-nelikymppiset, ainakin nettikäytöksen näiltä nimettömiltä keskustelupalstoilta perusteella. Itse toivon esimerkiksi tätä Suomi24:a häiriköivien itsensä kannalta, että toivottavasti sellaisilla ei ole lapsia, koska miten kukaan ihminen joka ei osaa eettisesti käyttäytyä edes nimettömässä netissä, voisi osata lapsiakaan kasvattaa?

      Alkaa suututtaa, että julkisuudessa kun paljon puhutaan nettikiusaamisestakin, niin koskaan ei puhuta siitä,että aikuiset harjoittavat sitä enemmän, kuin lapset. En minä nimittäin usko, että tällaiselle foorumille mitkään teinit pääosin kirjoittelee, vaan heillä on omat yhteisönsä, mutta joku sairaalloinen häiriköintipaikka tästä Suomi24:n julkisesta keskustelupalstasta on ilmeisesti ja valitettavasti ihan oikeasti kai tullut, missä edes asiallinen kirjoittaja ei kunnioitusta saa. Sanonko, että halveksun edes ajatusta, mikäli jos(?) jotkut harjoittaa henkilökiusaamista netissä.

      Kyllä minuakin on tällä foorumilla kiusattu. En ole opiskelualaani edes kertonut, enkä itsestäni itseasiassa yhtään mitään, kosken omaa tälle foorumille rekisteröityä nimimerkkiäkään ja en ole henkilö tällä foorumilla tässä Suomi24:ssa, mutta kimpussani on riekuttu herjaamassa minua aiheetta asiattomaksi kirjoittajaksi, vääristelty sanomisiani ihan härskisti tässä nimettömässä julkisuudessa ja kyllä kaikki siten asiattomasti toimivat häirikötkin varmaan sen verran osaavat lukea, että näkevät teksteistäni, etten kertakaikkiaan tiedä, keille ja mille henkilöille kirjoitan ja että oletukseni on asianmukaisesti se, ettei kukaan tiedä minua, kun ei kuulu tietää, laissa.


  • en päässyt järkialalle. menin sitten lopulta mihin pääsin. harmi vaan että tällä alalla vähäiset työt jaetaan suhteilla. ja monta vuotta muita vanhempi opiskelija ei nyt ihan varsinaisesti kuulu ainejärjestön sisäpiiriin!

    • Mahtanut nimimerkillä "no kyllä opiskelen" olla sellainen ala, missä on kymmenen hakijaa ja jokainen pääsee sisälle. Ottaa nimittäin toi nimettömänä tapahtuva äärimmäinen omahyväisyys ja röyhkeys teksteissä pattiin lukea. Ja jos joku on niin lapsellinen, että elää vielä jossakin fuksihuumassaan(?) - viitaten puheisiisi "ainejärjestöstä", niin älä pelle tule aikuisille puhumaan! Ainejärjestön "sisäpiirit" - voi elämä, hanki elämä, sä nimetön!:D Kuule kun sä sellaisen kymmenen vuotta vielä kasvat, niin opit, ettei elämässä ole mitään sisäpiirejä eikä ulkopiirejä, vaikka kuinka facebookit tms. mitä lie(?) sun kaltaisille sellaista satua opettaisi.:) Ainejärjestöstä jokaisella ainakin korkeakouluopiskelijalla on vain positiivisia muistoja. Silti se on vähän eri asia istua juomassa keppanaa ainejärjestöpirskeissä, kuin opetella realiteetit.

      Missä työt muka jaetaan "suhteilla"? Jokainen jolla on tutkinto, on samalla viivalla,mutta tottakai erityisen ahkerat opiskelijat erottuu muista - ja sillä ei ole tekemistä sen kanssa että kuka olisi älykäs tai kuka tyhmä. Helppoa ei opiskelijoilla pätkätyömaailmassa pätkätyöaikakaudella ole, mutta on tollaset avaukset nyt jo aika paksua juttua, kuten tän ketjun nimetön keskustelunavaus. Ei kukaan vuosia opiskellut ihminen opiskelualaansa ja kokemustaan ja omaamansa tietoa ja alansa arvoja halveksu.

      Keiden intressi on suoltaa satuja näille Suomi24:n keskustelupalstoille?


    • vai niin. kirjoitti:

      Mahtanut nimimerkillä "no kyllä opiskelen" olla sellainen ala, missä on kymmenen hakijaa ja jokainen pääsee sisälle. Ottaa nimittäin toi nimettömänä tapahtuva äärimmäinen omahyväisyys ja röyhkeys teksteissä pattiin lukea. Ja jos joku on niin lapsellinen, että elää vielä jossakin fuksihuumassaan(?) - viitaten puheisiisi "ainejärjestöstä", niin älä pelle tule aikuisille puhumaan! Ainejärjestön "sisäpiirit" - voi elämä, hanki elämä, sä nimetön!:D Kuule kun sä sellaisen kymmenen vuotta vielä kasvat, niin opit, ettei elämässä ole mitään sisäpiirejä eikä ulkopiirejä, vaikka kuinka facebookit tms. mitä lie(?) sun kaltaisille sellaista satua opettaisi.:) Ainejärjestöstä jokaisella ainakin korkeakouluopiskelijalla on vain positiivisia muistoja. Silti se on vähän eri asia istua juomassa keppanaa ainejärjestöpirskeissä, kuin opetella realiteetit.

      Missä työt muka jaetaan "suhteilla"? Jokainen jolla on tutkinto, on samalla viivalla,mutta tottakai erityisen ahkerat opiskelijat erottuu muista - ja sillä ei ole tekemistä sen kanssa että kuka olisi älykäs tai kuka tyhmä. Helppoa ei opiskelijoilla pätkätyömaailmassa pätkätyöaikakaudella ole, mutta on tollaset avaukset nyt jo aika paksua juttua, kuten tän ketjun nimetön keskustelunavaus. Ei kukaan vuosia opiskellut ihminen opiskelualaansa ja kokemustaan ja omaamansa tietoa ja alansa arvoja halveksu.

      Keiden intressi on suoltaa satuja näille Suomi24:n keskustelupalstoille?

      On kerrassaan järjetön avautuminen.


  • Kuulostaa harmilliselta, että noinkin monella ihmisellä menee huonosti. Noh, toivotan onnea siinä, mitä ikinä elämässänne päädyttekin tekemään.

    "harmi vaan että tällä alalla vähäiset työt jaetaan suhteilla."
    Täällä internetissä käy melko vilkas keskustelu noista suhteista ja siitä, kuinka työtä ei saa kuin suhteilla. Siitä johtuen esitän seuraavan kysymyksen nimimerkille "no kyllä opiskelen": mitä alaa opiskelet? Esitin em. kysymyksen siksi, koska haluan tietää, millä alalla on vähän töitä ja ne vähäisetkin työt jaetaan suhteilla. Kiitän jo etukäteen vastauksestasi!

    • Ei se sulle vastaa, varmaankaan, koska tarkoituksenaan lienee kenties vain mustamaalata jotakuta tietämäänsä viatonta? Ja huomaahan kaikki, ettei aloituksen laatinut ylläpito ole jatkanut keskustelua ketjuun vastaneiden vilpittömien keskustelijoiden kanssa avauksen jälkeen ollenkaan. Nämä on taas näitä juttuja: luultavimmin keksittyjä aloituksia, joita joku Suomi24- foorumin ylläpitoon kuuluva nostaa herjausmielessä foorumin etusivulle.


  • Voithan sen jälkeen hakea toiseen kouluun, tuskin tuo koulu ikuisuuksia kestää -muutaman vuoden. Työtä voi ottaa toiselta alalta. -Voit hakea seuraavassa haussa taas toiseen paikkaan..

  • kyllä opiskelet

  • Tuttu tunne, tsemppiä vaan! Oma ratkaisuni oli aikoinaan, että opiskelin ensimmäisen tutkinnon valmiiksi ja rahoitin työllä toisen tutkinnon opinnot. Kun on jo yksi tutkinto takataskussa, saa helpommin töitä opiskelijanakin, ja näyttäähän se CV:ssäkin hyvältä, että on tehnyt opinnot loppuun (vaikka hammasta purren).

    Olin itse ainakin lukion jälkeen vielä liian lapsellinen enkä osanut yhtään ajatella mitä halusin. Oli kuitenkin pakko hakea johonkin. Kysyin sitten mun äidiltä ja hän kertoi mihin olisi halunut hakea jos olisi voinut, ja hain sinne. No ei ihan ollut mun juttu, toisena opiskeluvuonna tajusin etten halunnut tehdä sitä työtä, koska halusin jotain älyllisempää ja arvostetumpaa hommaa, josta saa kunnon palkkaa, mutta tein tutkinnon äkkiä loppuun vaan.

    Eipä tuo opiskelu hukkaan mennyt, koska jälkikäteen on osoittautunut että sieltäkin tuli osaamista, jota pystyi käyttämään myöhemmin muualla. Ja toisen tutkinnon opiskeluaikana yliopistossa moni joutui tekemään henkensä pitimiksi vielä paljon vähemmänkin arvostetumpia hommia.

    Miten sinä päädyit väärälle alalle? Onko työ semmoista josta tykkäät, vai onko siinä ongelma vain se, että palkka on matala ja arvostus heikko?

  • Millaista työtä TYÖNANTAJA arvostaa? Aloittaja kirjoittaa että arvostusta ei tule työnantajalta. Mihin sellainen työnantaja yleensä työntekijää tarvitsee...

    • Niinpä, tarvita onkin eri asia kuin arvostaa. Osa työnantajista muka-arvostaa, eli siis antavat osa-aikatöitä kovalla sitoutumisella, matalan palkan jolla ei tule toimeen mutta lässyttävät kyllä ummet ja lammet työn tarkeydestä: ja siis tarjoavat näitä töitä yleisesti. Pieni palkka ja osa-aika työ menee kun asut kotona eikä työkokemusta ole, mutta joo, olepa itsenäisesti asuva ja tee töitä 8 euron tuntipalkalla ja takuutunteja on 18-20h viikossa... Niin, ja sitten ennemmin palkataan monta alipalkattua kun muutama, jotka oikeasti eläisi sillä. Mitä se kertoo? Se kertoo, että työantaja tarvitsee kyllä, mutta ei halua sitoutua, ei arvosta tekijöitään, ei välitä siitä tuleeko nämä toimeen vai ei, ei arvosta yhtään pätkää: kissa kiitoksella elää.

      Osa taas on ihan narsistisekopomoja, jotka luulee, että he palkkaavat orjia.
      Näitäkin on nähty, kyllä joo, tekijäksi voit mennä ja tarvitaan, jotain jopa maksetaan, mutta palkka tulee roskasäiliönä olemisesta, ikuisesta joustosta ja ties miestä, ihminen et ole, ja työtäsi ei arvosteta.

      Sitten on ryhmä, joka arvostaa kyllä työtä. Omaan työtään nimenomaan. Kaikki muut ovat välttämätön paha, kustannuserä epäihmisiä, joilla on pakko jotain teettää ja maksaa säälirahoja. Pahimmat nykyään ei edes maksa: he ottavat työharjoittelijoita, työelämävalmennettavia ja ties mitä harjoittelijoita aina vaan, aina vaan, ja teettävät työn ilmaiseksi, arvostamatta pätkän vertaa.

      Ihan noin vaan pikaesimerkkinä että tosiaan, se on kaksi täysin eri asiaa arvostaako työnantaja tekijäänsä vai tarviiko. Nykyään ne ei tosiaan mene käsikädessä...


  • Aikoinaan en jaksanut (Lue: seurustelu kiinnosti enemmän) lukea pääsykokeisiin, päädyin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, pääsin sinne lähes pelkän todistuksen avulla, soveltuvuus oli just ja just riman ylittävä. Tiesin jo koulussa, että ei ole mun ala.

    Kävin kuitenkin koulutuksen loppuun, koska itsepä olin sinne hakenut. Valmistuin joulukuussa, puoli vuotta olin työttömänä ja luin lopultakin yliopiston pääsykokeisiin. Pääsin sisälle, kesät tein hoitsun keikkahommia eli vanhakin koulutus osottautui hyödylliseksi. Koskaan ei ollut ongelma saada kesätöitä.

    Jo ennen valmistumistani fm:ksi työllistyin ja nyt olen tehnyt open hommia reilusti yli 10 vuotta ja tunnen olevani oikealla alalla. Väärä koulu varmisti sen, että tiesin varmasti, minne haen. En ole katunut sitä, että kävin ensimmäisen koulutuksen loppuun enkä sitä, että lähdin uuteen.

    Minun neuvoni on siis, että käy nykyinen koulu loppuun ja hae välittömästi uudelle, omalle alalle. Vanha ala voi työllistää uuden ohella ja lomien aikana eli siitä on hyötyäkin.

    Nykyään vaihdetaan ammattia useammin, ei ole paha asia etsiä omaa alaansa, kunhan ei jää liikaa miettimään.

  • Äiti aina sanoi että minusta voisi tulla mitä tahansa.
    Halusin lentäjäksi.
    En päässyt.
    Vituttaa.

    • Älä luovuta. Hae uudestaan!


  • Tuhosin itse koko nuoruuteni opiskelemalla alaa, joka ei pätkääkään kiinnostanut. Psykologisia syitä löytyy siihen, miksi nuorena väärin valitsin. Koko nuoruuteni tuhoutui vain ja ainoastaan väärän ammatinvalinnan takia. Minullakaan ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia korjata tilannetta. Häpeän vielä tänä päivänä sitä, mitä minusta muka piti tulla. Tein kyllä opintoni melkein loppuun. En halunnut valmistua. Häpesin jo ajatustakin, että NAINEN olisi RAKENNUSpuolen DI. Tee asialle jotakin, jos vielä suinkin voit. Työala vaikuttaa muuhunkin elämään - ihan kaikkeen. Ihminen EI JAKSA, KUN AIHE EI PISARAAKAAN KIINNOSTA. Psykologisista syistä halusin satuttaa itseäni. Olisin päässyt jo nuorena ylioppilaana opiskelemaan minua kiinnostavaa alaa ( kieltenopettajaksi, naisekonomiksi tai valtiotieteilijäksi ), mutta minut oli lestadiolaisen logiikan mukaan AIVOPESTY KIDUTTAMAAN ITSEÄNI ja valitsemaan itselleni mahdollisimman huonosti sopiva opintoala. Se oli raskasta. Korjasin tilanteen myöhemmin, mutta hukkaan kului arvokkaita elämän vuosia. Olin alan töissä ja menestyin, mutta oli aina paha olo, kun aihe ei aidosti kiinnostanut. Olen aikuisena opiskellut työn ohessa sosiologiaa, valtiotieteitä ja kieliä - ja tuntenut, kuinka onnelliseksi nämä aiheet elämäni tekevät.

    • Moikka väärin valittu. Minulla hieman samanlainen kohtalo ja tausta kuin sinulla. Jotenkin olin myös oppinut kiduttamaan itseäni. En ottanut todesta mieleni lähettämiä viestejä siitä, kuinka surullinen olin opiskellessani yliopistossa itselleni aivan väärää alaa. Valmistuin normiajassa ja menin alan töihin, mutta se oli kamalaa. Olin jokaisena työpäivänä surullinen, ajattelin töissä, että mitä teen täällä. Olin musertua suruuni. Sitten päätin ne työt, mutta tavallaan liian myöhään ja työllistyminen kävi vaikeaksi. Olen myös vl-taustainen.

      Harmittaa, koska olen keskimääräistä lahjakkaampi joissakin asioissa.


    • Hyvä "väärin valittu".
      Minua hämmästyttää, mitä hävettävää näet siinä, että naisena (?) toimisit rakennusalalla. Itse menin naisena opiskelemaan metallialan muotoilijaksi, olin koko opiskeluajan hiton ylpeä rohkeasta koulutusalastani ja nykyään teen unelmahommia omaan tiliini. Rahaa ei ole, mutta kaikki vapaus on, ajan ja mielen. :D

      Ehkä tuo ylikorostunut mies/naisjuttu sitten vaan kuuluu lestadiolaisuuteen... Että pitää hävetä sitä, miten oma sukupuoli valloittaa uusia osaamisalueita!?


    • Metalli_nainen kirjoitti:

      Hyvä "väärin valittu".
      Minua hämmästyttää, mitä hävettävää näet siinä, että naisena (?) toimisit rakennusalalla. Itse menin naisena opiskelemaan metallialan muotoilijaksi, olin koko opiskeluajan hiton ylpeä rohkeasta koulutusalastani ja nykyään teen unelmahommia omaan tiliini. Rahaa ei ole, mutta kaikki vapaus on, ajan ja mielen. :D

      Ehkä tuo ylikorostunut mies/naisjuttu sitten vaan kuuluu lestadiolaisuuteen... Että pitää hävetä sitä, miten oma sukupuoli valloittaa uusia osaamisalueita!?

      Tulkitsen "väärin valitun" viestiä eri tavalla. Häntä varmaan harmittaa eniten se, ettei hän ole kiinnostunut rakennuspuolesta, vaikka hän kirjoittaakin että hävettää olla naisrakennusdi.

      Ei lestadiolaisuuteen kuulu mitään erityistä jaottelua miesten ja naisten juttuihin.

      Ihmiselle voi käydä niin, ettei hän kuuntele omia tuntemuksiaan, ei välitä, vaikka tuntuu pahalta. Se sitten voi johtaa siihen, että elämässä tulee vääriä valintoja. Itselle kävi samoin.


  • Nää viestit kuulostaa liian tutulta mulle...
    Lukion jälkeen oli vaan pakko päästä johonkin. Suunnilleen helpoiten pääsi lukemaan tietojenkäsittelyy. Sinne sit paperit sisään ja koulun ovet avautu heti. En tajunnu mitään tietokoneista enkä kyllä vieläkään. Koulu oli yhtä tuskaa välillä, mut onneks oli hyvät opiskelukaverit, niin jakso tsempata. Koulu meni rämpien läpi ja tradenomin paperit tuli hommattua.

    Sit piti hakea töihin. Onnen ja ihmeen kautta löysin itseni vakuutusalalta. Työpaikka on aivan täydellinen mulle. Mienkiintonen työ ja aina oppii uutta, ilo mennä töihin siis. Tällä hetkellä työ ei ees tunnu työltä kun sitä on todella mukava tehdä.

    Nyt pitäs vähän aikaa kerätä kokemusta ja lähitulevaisuudessa suorittaa vakuutusmeklarintutkinto.

  • Miksi ihmeessä opiskelet sellaista opintolinjaa ... varsinaista pointti en tiedä, mutta olen joutunut kyseseen opiskelupaikkaan viranomaisten kautta .... niin nimittäin saattaa käydä enkä itse ymmärrä tätä valtiovallan päätösiä

  • perusta yrtys ja ansaitse miljoonia

  • Olisihan se kiva jos saisi omalta "alaltaan" töitä. Olen gradua vaille valmis humanistimaisteri. En valinnut sivuaineita mitenkään erityisen järkevästi, joten ei tällä tutkinnolla mitään töitä tule saamaan. Olen tehnyt koko opiskeluaikani niin sanottuja "hanttihommia" eräässä yrityksessä ja näillä näkymin jään sinne ja haen ehkä ammattikouluun tai ammattikorkeakouluun johonkin järkevälle alalle.

    Voi kun olisin tajunnut tämän jo muutama vuosi sitten, niin olisin tehnyt täysin eri valintoja.. Tässä vaiheessa olisi typerää jättää leikki kesken, joten täytyy se gradu kai vääntää valmiiksi. Ei näytä tulevaisuus hääppöiseltä!

    Suosittelen kaikkia välttämään sellaisia yliopistotutkintoja, jotka eivät selkeästi vastaa työmarkkinoiden tarpeisiin. Tällaisia tutkintoja on tänä päivänä monia, ja viisi vuotta opiskelua on pitkä aika. Varsinkin jos valmistuu työttömäksi.

    • totta mut siksipä sinne lääkikseen on vaikea päästä kun kaikki hakee em. syystä. minäkään en ole tehnyt päivääkään oman alan töitä opiskelujen ohessa.


    • Ja että millainenhan yliopistotutkinto muka ei vastaisi työmarkkinoiden tarpeisiin, että mikä muka? Tarkoitan, että jos olet vaikka ekonomi, osaat laskentatoimea ja voit tehdä vaikka mitä töitä. Jos olet valtiotieteilijä, osaat yhteiskunnan rakenteet ja toimintamallit ulkoa ja yleissivistys on hyvin laaja, mikä auttaa paitsi elämässä, myös hyvin monissa töissä. Jos osaat kieliä, voit elättää itsesi vaikka tulkkina ja niin edelleen..Että mikä muka yliopistotutkinto ei vastaisi työmarkkinoiden tarpeisiin?

      Minusta ainakaan, ei työmarkkinoissa ei ole mitään vikaa, mutta vikaa on siinä, että valtion budjetista eduskuntatasolla Suomessa nykyisin rahoitetaan kaikenmaailman huuhaayrityksiä ja yksityistä konkurssispede-liiketoimintaa ja että siksi ei ole kaikille ammattiosaajille töitä tai ihmisille aina edes valtion tarvittavia peruspalveluita, mikä kyllä on valtion ensimmäinen tehtävä, että taata ne peruspalvelut kansalaisille.

      Hirveen noloa, jos sairaat ihmiset mustamaalaa netissä henkilöitä ja kunnon kansalaisia....En viittsi edes ajatella.


    • noh,,... kirjoitti:

      Ja että millainenhan yliopistotutkinto muka ei vastaisi työmarkkinoiden tarpeisiin, että mikä muka? Tarkoitan, että jos olet vaikka ekonomi, osaat laskentatoimea ja voit tehdä vaikka mitä töitä. Jos olet valtiotieteilijä, osaat yhteiskunnan rakenteet ja toimintamallit ulkoa ja yleissivistys on hyvin laaja, mikä auttaa paitsi elämässä, myös hyvin monissa töissä. Jos osaat kieliä, voit elättää itsesi vaikka tulkkina ja niin edelleen..Että mikä muka yliopistotutkinto ei vastaisi työmarkkinoiden tarpeisiin?

      Minusta ainakaan, ei työmarkkinoissa ei ole mitään vikaa, mutta vikaa on siinä, että valtion budjetista eduskuntatasolla Suomessa nykyisin rahoitetaan kaikenmaailman huuhaayrityksiä ja yksityistä konkurssispede-liiketoimintaa ja että siksi ei ole kaikille ammattiosaajille töitä tai ihmisille aina edes valtion tarvittavia peruspalveluita, mikä kyllä on valtion ensimmäinen tehtävä, että taata ne peruspalvelut kansalaisille.

      Hirveen noloa, jos sairaat ihmiset mustamaalaa netissä henkilöitä ja kunnon kansalaisia....En viittsi edes ajatella.

      Työmarkkinat tarvitsevat aina tietynlaisia osaajia tietynlaisella koulutuksella. Se millaisia henkilöitä tarvitaan työmarkkinoilla, vaihtelee eri aikakausina. Kun tietylle alalle on esimerkiksi liikakoulutettu ihmisiä, on alalla ylitarjontaa tekijöistä. Tai jos koulutuksen sisältö ei vastaa tarvetta mitä työmarkkinoilla tarvittaisiin, ei koulutus silloin yksinkertaisesti vastaa tarpeisiin työmarkkinoilla.

      On totta, että yliopistossa oppii oman oppiaineensa lisäksi myös muita tarpeellisia työelämän taitoja, mutta nämä ovat yleensä taitoja mitä on muillakin yliopiston käyneillä. Kun töitä haetaan, saa paikan se kenellä on sopivin koulutus.

      Otetaan esimerkiksi folkloristiikka, jossa keskitytään henkiseen kansankulttuuriin. Folkloristiikan opiskelijoille avautuu työpaikkoja erittäin harvoin Suomessa. Kun he hakevat muita töitä, ovat etusijalla sellaiset kenellä on enemmän sopiva koulutus. Heidän osaamisensa ei vastaa tarpeisiin, sekä heitä koulutetaan liikaa oman alansa työpaikkoihin nähden. Näin folkloristien koulutus ei vastaa tarpeisiin työmarkkinoilla.


  • Olen opiskellut kahta eri alaa ammattikorkeakoulussa lukion jälkeen, vuoden kutakin. Luulin hakiessani niille aloille, että tämä on "se ala" mitä haluan. Molemmissa kouluissa ensimmäisen lukuvuoden jälkeen kiinnostus lopahti täysin. Pidin välivuoden ja olen nyt opiskellut vuoden ammattikoulussa. Opiskelu on ollut kivaa ja tämän tutkinnon käyn varmasti loppuun asti, vaikkei alalla töitä juuri ole (hain sinne kiinnostuksen ja taitojen kehittymisen takia). Tämän tutkinnon jälkeen toiveissa siintää jo täysin erilainen ala. Näin 24-vuotiaana en tiedä, milloin siirryn työelämään, enkä edes tiedä mitä haluaisin tehdä "isona". Toistaiseksi viihdyn opiskelijana, vaikka rahatilanne onkin välillä tiukka.

    Jos olisin jäänyt opiskelemaan tuonne ensimmäiseen ammattikorkeakouluun, olisin valmistunut (hyvässä lykyssä) vasta viime jouluna. Enkä olisi tavannut nykyistä miestäni. En ole katunut päivääkään, että erosin koulusta kaksi kertaa. En ole myöskään katunut, että "tuhlasin" kaksi vuotta opiskelemalla väärillä aloilla.

  • Hei Aloittaja900,
    voi kamalaa. Jos joutuisit ottamaan opintolainaa mieleiseesi ammattiin , sanoisin, että se kannattaa. En ole jumala , tämä oli vai erään äiti-ihmisen mielipide.
    Voitko asua kotona opiskeluaikanasi, vaikkei se niin "kivaa" olekaan (itse kokenut), siinä säästää rutkasti rahaa.
    Oletko valmist ekemään kaikkesi haluamasi alan pääsykokeisiin ja siihen prässiin (tosin sitä ei kannata ajatella, se on kaikilla muilla sama) ja todella haluat muualle. Silloin tuo kannattaa jättää ja tähdätä siihen mitä oikeasti haluaisi.
    Miksi olet joutunut tuollaiseen kouluun? Mikä on oikea koulu?
    Olet nuori. älä vähääkään mieti, että lakkaisit olemasta . Sulla on koko elämä edessä. Mutta ammatinvalintais on ilmeisen väärä, yritä kysyä neuvoa koulupsykologilta, työvoimatoimistosta, vanhemmiltasi ,vaikka mistä....
    Älä pilaa nuorta elämääsi.Ethän? :)

  • :DDD Mikä hiton ongelma toi muka on? Lähe helvettiin sieltä koulusta ja vaiha alaa

  • Lähdin itse teininä opiskelemaan ensinmäiseen ammattiini ja huomasin ettei se kiinnosta ollenkaa, no opiskelin kuitenkin loppuun opinnot kun olihan se joku ammatti saatava. Ja en todellakaan siinä iässä edes tiennyt mitä haluaisin '' isona '' tehdä. No opiskelun ohella löysin toisen ammatin joka todella kiinnosti, opiskelu kesti vain 2 vuotta kun oli 1 ammatti jo taustalla ja sain siitä hyväksi lukuja, ja ajattelin sama se lähteä heti hankkimaan toinen ammatti ku on vielä nuori ja jaksaa opiskella. Nyt sitte Omaan ammatin joka kiinnostaa ja on jopa halua lähteä töihin! :)

  • Sori vaan,
    mutta mitäs te nuoret sanotte tänän. Silmät hehkuen pääsin ekalla yrittämällä yliopistoon yhdelle vaikeimmin päästävistä aloitla. Opiskelin innoissani. Sitten tein töitä vuosikausia, kunnes jossain vaiheessain ajattelin, ei v...., mä en tykkää, en jaksa, väärä ala, olis sittenkin pitänyt valita se toinen vaihtoehto.........Näinkin voi käydä......kuka sen tietää.

  • Aloitapa lähihoitajan opinnot, tienaat paskan lappamisesta yksityisellä 2500e, eikä tarvii muuta kuin latoa pillerit purkkiin ja päivystää silloin tällöin yövuorossa niin tulot nousee pilviin. Ja kaverit kehtaa vielä inistä että ovat palkkakuopassa, huh huh.

    • Hei Suomi on siltä!

      Brutto vai netto 2500? Nettona jokseenkin on kohtalainen (ilman yövuoroja), bruttona , miinus verot siis, häh?
      Olenko onnekas? En, olen lukenut ja opiskellut perkeleesti........saan käteeni hiukan enemmän , 3 alkavan luvun......
      Kurja mato matkamies maan......kuten virressä ihan oikein sanotaan.


    • Sinä olet selvästi käsittänyt hoitajan roolin väärin. Jos olet hoitotyössä jossain, toivottavasti jäät kiinni ja saat ansiosi mukaan = potku persuksiin ja kilometritehtaalle.


  • en ole koskaan opiskellut väärää alaa,en ymmärrä kuinka voi mennä opiskelemaan väärää alaa.johan tuo on järjetöntä touhua.olisko järkikulta ollut hukassa kun kouluun menit.

  • Ala opiskelemaan omaa sisäistä todellisuuttasi, tarkemmin sanoen tietoisuutta, mieltä ja ajatuksia. Miten ajatukset vaikuttavat meihin ja mistä ne ovat tulleet? Kuka sinä olet? Miten teet valintasi ja mihin ne valinnat johtavat?

    Edut: Et tarvitse opintolainaa eikä sinun tarvitse matkustaa kouluun, sillä voit oppia jotakin jokaisessa arkitilanteessa, kuten esimerkiksi kaupan kassalla. Opiskelukohde eli sinun oma henkilösi on koko ajan mukana. Opit ymmärtämään perimmäiset syyt omaan toimintaasi, ja samalla myös muiden ihmisten toimintaan, ja kykenet siksi muokaamaan elämäsi juuri sellaseksi kuin sen tahdot. Yleishyödyllinen etu on se, että tulet ymmärtämään mistä ihmisten ongelmat johtuvat, ja siksi kykenet myös auttamaan muita ratkaisemaan omat ongelmansa. Saat siis toimivamman elinympäristön, ihmissuhteet ja elämän yleensäkin, samalla kun ympäristössäsi olevien elämät paranee. Tulet ymmärtämään miten olemme perineet elämää ohjaavia ajatuksia vanhemmiltamme, ja siksi voit estää toimimattomien ajatusten siirtymistä taas seuraavaan sukupolveen. Tulet tietoiseksi siitä kuka olet ja mitä elämässäsi tahdot, toisin sanoen saat sen elämän jota olet aina tahtonut, ja siitä seuraa myös se tyydytys, jonka tällä hetkellä koet puuttuvan. Etuja on todennäköisesti enemmänkin, ja tulet varmasti löytämään niitä mikäli aloitat opiskelun.

    Haitat: Tällä hetkellä ei tiedossa olevia haittapuolia, sillä vaikka et sitä ehkä heti ymmärräkkään, niin tuolla alalla sinulla on 7 miljardia potentiaalista asiakasta.

    Olen lukenut erästä kirjaa, jonka mukaan unohdamme oman tahtomme, sillä ympäristö tarjoaa meille valmiin kaavan elämälle ajatusten muodossa, jonka takia oma tahto vajoaa tiedottomuuteen. Kirjan avulla oppii tutkimaan ajatuksiaan ja pääsemään niiden vaikutuksesta. Kannattaa tutustua, kirja todella toimii! Lisää sivulla www.alkuajatus.org

    • Tätä alkuajatuskirjaa sitten spämmätään suomi24:n jokaisessa mahdollisessa ketjussa.

      Paljonko irtoaa provikkaa?


  • Parempi tutkinto, kuin ilman sitä. Myöhemmin voit jatkaa opintojasi jos et ole tyytyväinen em työpaikkaan. Kyllä työpaikka on ihan hyvä juttu.

  • Välillä tympii nämä S24 aloitukset. Mutta hyvä keskustelu tästäkin kehkeytyi ;)

  • Kysymys kuuluu: M I K S I ?

    Miksi opiskelet alaa, joka ei ole omasi? Mihin tarvitset muiden arvonantoa? Miten ahistus ja masennus auttaa tilannetta? Miten oma ala ja ammatti selviää, jos "haluaisi vain lakata olemasta"?

    Jos ei tiedä, mitä haluaa, on ehkä hyvä opiskella niin montaa eri lajia, että asia selviää. Ehkä sinulla on vain asennehäiriö motivaatiosellaisen lisäksi.

  • On aina hyvä jos arvostaa omaa opiskelua ja sitä ammattia mille valmistuu. Mutta ellei se tyydytä, voi aina jatkaa opiskeluita tai kouluttaa itseään omatoimisesti. voit opetella erilaisia tietokoneohjelmia, esim. kuvankäsittelyä, taitto-ohjelmia jne. Jos olet luova ja nopea, voit hakea esim. paikallisesta sanomalehdestä töitä. Edellyttäen että osaat jo vähän jotain.

    Opiskelusta on aina hyötyä, oli tulevaisuutesi missä työssä tahansa. Teet aina vain parhaasi ja arvostat sitä mitä teet. Myöskin itseäsi.

    Ehkäpä panikoit liikaa jo etukäteen. Sekään ei ole mitenkään hyvä asia. Miksi murehtia asiaa, joka ei ole edes tässä ja nyt.

  • Nälkä opettaa tekemään työtä nöyrästi ja kuulemaan esimiehen neuvoja.
    Ilman mitään opintotukia sota-ajan lapsena ihmettelen tätä nurinaa p-töistä.
    Minut on kouluajalla kesällä 12-vuotiaasta asti kuljetettu tehtaaseen, jossa
    sananmukaisesti jouduin puutarhassa ja kasvihuoneissa käsittelemään p--aa.
    Ja välillä nälässä ollen myöhemmin kouluttamaan itseni lopulta yliopistossa
    alempaan korkeakoulututkintoon. Onneksi silloin sai töitä, mutta valittaa ei saanut
    taikka potkut tuli, monet kerrat hammasta purren kärsin esimiehien v-maisuudesta
    ja pilkkaamisesta, koska vahingossa olin syntyt tytöksi enkä pojaksi.
    Mutta elämän loppuminen on pian edessä - ei se "wienervalssia" ole ollut
    mutta ei voinut valita haluaako elääkseen tehdä työtä vai ei halua....!

    • Tässä jutussa on sitä asennetta, mitä nykyajasta uupuu. Mutta onneksi tänä päivänä ei tarvitse kärsiä "esimiehen v-maisuudesta" ja "valittaa" saa, ts. minkään laisista huonoista työoloista ei tarvitse kärsiä eikä ottaa alamaisena vastaan sitä, mitä 'ylhäältä' annetaan.


  • Jos sulla on mielessä sellainen ala jolle haluaisit, kannattaa lopettaa ajantuhlaaminen nykyiseen epäsopivaan kouluun ja hakeutua sille kiinnostavalle alalle.
    Itsekin aikoinani kouluttauduin alalle joka osoittautui minulle vääräksi, siitä oli harmia pitkän aikaa kun työkkäri yritti aina osoittaa koulutukseni perusteella minulle niitä työpaikkoja. Onneksi myöhemmin pääsin sopivampaan työpaikkaan ihan muulle alalle.
    Peruskoulun viimeisillä luokilla jos ei aivan varmasti tiedä mitä haluaisi tehdä, voisi lukio olla sopiva paikka jos sinne vaan pääsee. Saa muutaman vuoden lisää miettimisaikaa. Tosin ikätoverit jotka menee amikseen, pääsevät tienaamaan aikaisemmin hyväpalkkaisiin ammatteihin, mikä sitten on kullekin tärkeää.

  • Ottakaa nyt huomioon, että sen, mitä ihminen töikseen tekee, ja sen, minkä koulutuksen hän on käynyt, ei tarvitse olla sama kuin joillakin harvoilla auktorisoiduilla aloilla. Myönnän kyllä, että ensimmäiset työpaikat on helpompi saada aloilta, joihin on koulutusta. Uran myöhemmässä vaiheissa tälläkään ei ole merkitystä, vai kokemus ratkaisee.

  • Olen todella pahoillani tilanteestasi. Jos opintosi ovat kuitenkin loppuvaiheessa, en keskeyttäisi tuota koulua, vaan yrittäisin sinnitellä. Kuitenkin yksi koulutus on aina parempi kuin ei mitään... Voisit sitten hakea kunnolla toiseen kouluun? Jos koulu on vielä runsaasti jäljellä, vähennä kursseja reilusti ja tee vain sen verran, mitä tukien saaminen vaatii. Lopun ajan lue pääsykokeisiin. Ja hanki apua masennukseesi. Lääkäreiltä saa lääkkeitä ja koulussa on myös psykologin vastaanottoaikoja.

    Itselläni on/oli tilanne, jossa varsinaiset koulun kurssit tuntu(i)vat puuduttavilta ja täysin tylsiltä. En tiedä, johtuuko osa suoraan heikkotasoisesta opetuksesta
    (, jota se kyllä on paria opettajaa lukuunottamatta) vai puhtaasta motivaation puutteesta vai mistä. Joka tapauksessa itse koulun kurssien suorittaminen oli pari edellistä vuotta järkyttävän raskasta enkä vieläkään ymmärrä, miten jaksoin. Kaipa pelkkää päättäväisyyttäni.

    Olin lukiossa ahkera ja innostunut opiskelija, rakastin suurinta osaa lukion kursseista tai olin ainakin motivoitunut opiskelemaan oli kurssi mikä tahansa. Mennessäni ammattikorkeaan tämä motivaatio katosi täysin. Hyvänä esimerkkinä kokeisiin luku, jota en pystynyt aloittamaan amk:ssa ennen klo 20 illalla, kun koe seuraavana päivänä klo 10. Lukiossa luin koko edeltävän päivän klo 12-21, amk:ssa meni yömyöhälle, koska en pystynyt rutistamaan motivaatiota lukea päivällä. Vasta paniikki läpipääsystä sai illalla edes yrittämään.

    Kai kyse oli eniten siitä, että menin suoraan lukiosta amk:hon ja ala, jonka valitsin ei erityisemmin kiinnostanut, toki kuulosti kohtalaisen mielenkiintoiselta paperilla. Kuitenkin työharjoitteluissa itse työskentely alalla on ollut mielenkiintoista ja siksi olen jaksanut lukea koulutusta loppuun. Voi olla, että vaihdan alaa parin vuoden työskentelyn jälkeen, jos totean, ettei ala sovellu loppujen lopuksi minulle, mutta tällä hetkellä haluan saada paperit täältä. Jos ei muuten, niin toimiihan tämä koulutus vara-ammattina.. Tällä hetkellä kuitenkin onneksi itse ala vaikuttaa mielenkiintoiselta ja opiskelen mieluummin tätä lisää vapaa-ajalla työelämän kanssa kuin koulumme opettajien johdolla.

    • Itse en olisi jaksanut opiskella oman alani tutkintoa loppuun, koska itse opiskelu ei tuntunut valmistavan työhön, johon siitä valmistui. Liian laajoja nuo sosiaalialan opiskelujutut välillä.. Nyt kuitenkin onnellisesti työssä ollut jo yli vuoden, enkä enää muista opiskelun huonoja puolia juurikaan.

      Jos opiskelu ei tunnu omalta, opiskeltava ala voi kuitenkin sitä olla. Alkuperäinen: tiedätkö, mitä työtä tekeväksi valmistut? Ala voi tuntua aivan erilaiselta opiskelijan näkökulmasta verrattuna työntekijään...


    • Noissa ammatttikorkeakouluissa taitaa olla se ongelma, että niistä sellaisia käyvät puhuvat kouluina ja ajattelevat itsensä "oppilaiksi" independenttien ajattelijoiden sijaan - "koulu" on eri asia, kuin korkeakoulu. On aika naurettavaa, kun kuulee aikuisten ihmisten puhuvan esimerkiksi "läksyistä", jollei kyseessä ole harrasteopiskelu ja mulle ainakin on jokainen sekä ammattikorkeakoulun että suomalaisen yliopiston käynyt ihminen sanonut, että ammattikorkeakoulu on ihan pilipalia suomalaisiin yliopistoihin verrattuna.

      Toki ammattikorkeakouluissakin on hyvinkin tasokkaita kouluja eli osa on tasokkaita ja ammattikorkeakouluistakin valmistuu tottakai paljon päyeviä osaajia, mutta minusta se oli Suomelta virhe, että mennä rakentamaan järjestelmä, missä tittelinkaipuussaan jokainen haluaa olla korkeakoulutettu - ainakin tapauksissa, että jos vaan opiston nimi muutetaan ammattikorkeakouluksi ja sama opistomeininki jatkuu.

      Ammattikokeakouluihin kun pääsee kuka tahansa ja millä tahansa koulutuspohjalla ainakin johonkin jokainen, en voi käsittää niiden röyhkeyttä ja pakkomiellettä Suomessa yrittää titteleissä rinnastaa itseään akateemisiin. Ja asiasta hyötyvät vaan ne, jotka ovat itse yliopistokouluttetuja ja joiden oma leipä on kiinni niissä ammattikorkeakouluissa ja niidne "tutkimusohjelmissa".

      Jos ei ole korkeakoulutettu, ei ole mitään syytä tuntea alemmuuskompleksia kenenkään, kun vaan mitä tahansa rehellistä työtä yhteiskunnan eteen tekee tai vaihtoehtoisesti tulevaisuudessa haluaa ja pyrkii tekemään; jos on opiskelijana esim., mutta en mä amisten alemmuuskomplekseja ihmettele, kun kohta varmaan siivoojienkin rehellinen ammatti muutetaan muotoon " siistimistieteiden ylimaisteri Korvanselän osaamiskeskuksen yliosaajaoppilaitoksen luutalinjan vuosikurssin vuorineuvoskurssin yli-stipendiaatti"...


  • Ite oon aina tiennyt mitä haluan lukea. Jo pienenä:). Nyt ikää "jo" 28 v ja luen unelmieni ammattiin lähihoitajaksi. Oon nauttinut opiskelusta ja haasteista. Ja töitä riittää vaikka muille jakaa:). Valmistun vuoden päästä ja sitten haluaisin ruvetä tekemään pelkkiä yövuoroja:). Tulis hiukan sitä rahaakin.

  • Aiheeseen väljemmin liittyen:
    Minusta Suomen systeemissä pitäisi olla enemmän sitä, että resurssit (opiskelupaikat) ohjataan niille aloille, joille ihmiset haluavat sen sijaan, että virkamiehet omavaltaisesti päättävät kuinka monta kuhunkin paikkaan otetaan.

    => Eli siis opetustarjontaa enemmän kysynnän mukaan "suunnitelmatalouden" sijaan.

    Voi olla, että muodikkaille aloille meinaisi tulla liikaa väkeä, mutta se taas periaatteessa johtaisi palkkatason laskuun kyseisellä alalla, ja niinpä systeemi tasapainottaisi itseään... ainakin jos näitä asioita osataan huomioida ja ennakoida opinto-ohjausvaiheessa. Jos ei nyt äärimmäisyydestä toiseen, niin ainakin jonkin verran systeemiä voitaisiin kehittää tuohon suuntaan.

    • Niin eli jos kaikki haluaisivat opiskella yliopistossa alaa, jolta ei työllisty, niin silti pitäisi ottaa opiskelemaan ihan kaikki alan henkilöt? Ja kaikki jotka HALUAA opiskella lääkäreiksi, niin kannattaa ehdoin tahdoin päästää opiskelemaan lääkäreiksi? Juu ei mitään hallintaa kannateta. Anarkismia vaan, kukin pitäköön huolen itsestään!


  • Ketju kuvaa hyvin miksi suomeen tarvitaan mamuja. Hinkua pienipalkkaisiin ja raskaisiin duuneihin on todella vähän. Kaikkia kuitenkin tarvitaan, se on hyvä muistaa. Ja ne unelmat ovat aina hiukan erinlaisia kuin todellisuus. Niitä on hyvä olla, mutta ei niidenkään perässä kannata ihan mahdottomiin juosta.

    Lisäksi yhteiskunnalle on todella kallista kouluttaa ihmisiä 2-3 ammattiin keskimäärin. Koulutus syö rahoja todella paljon, mutta ei niin paljon kuin pitkä työttömyys.

  • Itse olen ollut vähän samantyyppisessä tilanteessa tai oikeastaan pahemmassa. Opiskelin ihan kiinnostavaa alaa, mutta tajusin, että en halua välttämättä sen alan töitä. Valitsin siis rinnalle toisen tutkinnon, ja jonkun ajan päästä tajusin, että sekään ei ole sitä, mitä oikeasti haluan tehdä työkseni. Tai oikeastaan minulle selvisi opiskelujen myötä, että ala onkin hieman erilainen kuin olin kuvitellut.

    Yritin sinnitellä ja tehdä ainakin tosien tutkinnon valmiiksi, mutta minulla ei ollut selkeää kuvaa kumpi se olisi...tähän sitten päälle todella hankala graduohjaaja ja asioden pitkittyminen monesta minusta riippumattomasta syystä. Yritin todellakin hammasta purren melkein pari vuotta, mutta jaksoin koko ajan vähemmän ja vähemmän ja lopputuloksena totaalinen burn out ja opintojen pakollinen keskeyttäminen.

    Tavallaan tein sen virheen, että ahnehdin liikaa, ja osittain ehkä yliarvioinkin oman jaksamiseni, mutta tarkoitus oli löytää sellainen työ, mitä aidosti haluaisin tehdä. Myöhemmässä vaiheessa yritin olla järkevä ja sinnitellä, vaikka koko sisin huusi, että nyt riittää.

    Vasta paljon myöhemmin minulle selvisi se oikeasti oma juttu. Se on vain sen verran harvinainen ala, että siinä on vaikeaa itsensä työllistää. Olenkin siis tehnyt sitä satunnaisesti ja osa-aikaisesti ja kaikkea muuta siinä sivussa, myös niitä keskeytyneitä opintoja pikkuhiljaa eteenpäin. Haluan ihan itseni takia jonkinlaisen tutkinnon myös yliopistosta, koska olen sen eteen niin paljon työtä tehnyt. Ihan sama työllistynkö minä sen avulla vai en.

    Tästä tuli nyt aika pitkä kirjoitus, mutta se mitä halusin sanoa on se, että kannattaa miettiä, mitä oikeasti haluaa ja millainen ihminen itse on. Joskus ja joillekin ne ns. järkiratkaisut toimivat, joskus ja joillekin taas ei. Jotkut pystyvät ottamaan työn työnä, jotkut vaativat ns. kutsumusammatin tai ainakin sinnepäin.
    Joillekin on tärkeää raha ja status, joillekin työn itsensä mielekkyys tai jonkinlainen maailman parantaminen jne..jne...Olennaisinta siis on, että tutustut itseesi ja olet rehellinen itsellesi. Etkä toimi itseäsi vastaan. Itsensä kuunteleminen on oikeasti tärkeää. Me jokainen elämme omaa elämäämme, emme muiden.

    Ja muista, että joskus voi antaa itsensä myös hengähtää, ei ole pakko koko ajan suorittaa, vaikka tässä ajassa ja yhteiskunnassa helposti sellainen olo tuleekin. Ja kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen aukeaa....Niin se oikeasti menee.

    Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle! :)

  • kermaperseistä ei ole mihinkään. Edes sen vertaa ei vaivauduta että otettaisiin etukäteen selvää, mistä tulevassa ammatissa tai alalla on oikein kysymys. Siksi ei oikein jaksa arvostaa nykyajan nuoria ajelehtijoita joille ei monelle selviä koko elämän aikana, mitä oikein olisi halunnut tehdä. Tätä se on kun kannatellaan kehdosta hautaan ilman että kenenkään tarvitsee ottaa itsestään niskasta kiinni ja alkaa tehdä jotain tosissaan. Avustukset pois jos ei opiskelut ala sujumaan.

    • Moni tutkinto valmistaa kaikenlaisiin erilaisiin tehtäviin eikä ole yksiselitteistä mihin päätyy töihin. Lisäksi on kaikenmaailman sivuaineet.


    • Nimettömälle kuvattomalle kirjoittajalle nimimerkki "Nykyajan":lle : kermaperseitä te todella olette, koska mikähän asiantuntija opiskelussa muka on tollanen nettiajan ihminen, joka ei koskaan ole opiskellut mitään ja joka on vaan kateellinen siitä, että joidenkin perheiden lapset opiskelevat vaikka korkeakouluissa ja jolle ei edes käytöstapoja ole opetettu, että miten tuntemattomille netissä nimettömän anonyymin kuuluu keskustella. Tekstistäsi heijastuu syvä junttius - samoin kuin kaikilla, joiden mielestä työn ainoa arvo on palkka: enpä ikinä ole akateemisia ainakaan tavannut keskustelemassa netissä tolla tavalla.

      Ja mitähän erityisiä "avustuksia" sinä kuvittelet opiskelijoiden Suomen maassa valtiolta saavan - opintotukea kun en itse enää nauti, en muista sen nykyistä tarkkaa euromäärää, mutta kyllä se siinä n. 300:ssa eurossa Suomessa on ja se ei ole paljoa, koska opintolainat ihmiset maksaa itse. Huvittavaa, että jotkut kirjoittajat tällaisilla nimetömillä nettipalstoilla on kateellisia akateemisille opiskelijoille... Se on aika halventavaa väittää, että joku jos akateemisen tutkinnon lukee, ettei se olisi muka mitään. Ja akateemisesta tutkinnosta on oikeus olla ylpeä, vaikka Suomi24- kirjoittajat sanoisi mitä.

      Kyllähän tollaset kirjoittajat hyysättyjä varmasti ovat - kaikki nimettömät kolmi-nelikymppiset(?) netissä häiriköijät, koska sanonko että omahyväisyys on sellainen juttu, etten siedä sitä nähdä edes nimettömällä minulle tuntemattomien julkisella keskustelufoorumilla.

      Mulle ainakaan yhdenkään ei tarvitse tulla esittämään kommentteja akateemisesta tutkinnosta, jos itsellänsä ei sellaista ole. Sitä ollaan niin pätevinä, niin pätevinä antamassa ohjeita akateemisille, mutta suosittelisin, että kun et koskaan ole yliopistossa opiskellut, että jättäisit omahyväisyyden pois nimettömästä jaarittelustasi. Ja kuka muka ei ole ottanut selvää, että mistä omassa ammattialassaan olisi kysymys?

      Olisko mitenkään mahdollista, ettei enää tarvitsisi nähdä asiattomia ja halventavia keskustelunavauksia, tai kommentteja, joissa kunnomn kansalaiset joutuu pilkatuksi?


  • Ratkaisu työttömyyteen?

    Tässäkin ketjussa keskusteli monia, jotka eivät löydä oman alan töitä.
    Työn perässä voi myös muuttaa. Asuin maalla ennen kuin lähdin Helsinkiin opiskelemaan, ja kasvattaisin siellä mieluiten omat lapsenikin. Eli itse en ole maallemuuttaja, mutta olen siellä asunut! Oli tilaa elää ja kasvaa ja kannustavia yhteisöjä. Pienemmissä paikoissa on usein myös helpompi saada jokin työpaikka, jos sinulla vain on alan koulutus. Kannattaa kuitenkin hyödyntää edulliset tonttihinnat, eikä jäädä keskustaan pikkuasuntoon, tai mikä vain nyt kenellekin sopii. Onhan se iso muutos, ja vaatii työtä ja järkeä onnistuakseen, mutta kyllä oman näköistä elämää kannattaa etsiä oman elämäntilanteen rajoissa.

  • tuo kuulostaa tutulta itse menin heti kouluun johon tiesin haluavi valmistua jos haluat oikein kovasti kouluun joka sinua kiinostaa niin ei siinä pitäisi olla mitään esteitä suurin este voit olla sinä

  • Mustamaalaamiseen sellainen vastaus, että ei sitten v*tun vertaa kuulu ainakaan mun opiskelut Suomi24:n jäsenille. Uskon, että nälkää nähden ja kaikki koulut hyvinkäyden, on tuskin varaa valittaa ja olla kateellinen sellaiset koulut äyneelle, kuin minä.

    Kyllä mäkin jos pässi olisin, olisin voinut käydä vaikka pelkän peruskoulun ja sen jälkeen alkaa uikuttaa, kun suojatyöpaikka menee alta, mutta jokaisella normaalilla alta neljäkympisellä on nyky-2012 Suomessa vähintään yksi korkeakoulututkinto tai jos ei sitä, niin ainakin sitten vuosien työkokemus vaihtoehtoisesti, koska molempia ei voi saada, eli Suomessa ei voi opiskella ja tehdä töitä samanaikaisesti. Tottakai jokaista m*lkkua se hyödyttää, että itsenikin kaltaiseni ruipelot meni tai menee hädässä tekemään vaikka neljän euron tuntipalkalla työtä, mutta jos nyt erikseen opiskelijat ja työssä käyvät.

    Normaali palkka rehelliselle työntekijälle palkka työstä on sellainen, että pakollisten laskujen jälkeen jää raatajalle käteen edes tonni thousan euros, jos istuu kymmenen tuntia toimustossa joka päivä. Jokainen potentiaali ei sitä(kään) voi saavuttaa, mutta v*ttu että mäntit kehtaatte nimettöminä nimettömällä keskustelupalstalla vainota köyhiä keskiluokkaa. Ihan sama, kuin että mä menisin sosiaalitoimistoon valittamaan, että minkä v*tun takia toi p*skakikkare saa toimeentulotukea ja minä en, vaikka laissa lukee, että jokaiselle tulottomalle - jos ei ole muita säännöllisiä yhteiskunnan elämiskustannukset kattavia etuuksia henkilöllä, kuin se haettu toimeentulotuki - kuuluisi edes toimeentulotuen perusnormi... En ole valitellut siksi, että kyllä mut sukuni viimeködessä avustaa, mutta saan raivarin,. jos jotkut tyypit menee vaikka työmarkinatuen tai äitiyssosiaalikorvausten päälle LISÄKSI vielä hakemaan toimeentulotukea. V*ttu minä en sitä maksa - ja mä ja mun sukupolvi työskentelen sentään 70- vuotiaaksi, eli turha ulista, jos menen kymmenen vuotta myöhemmin kuin amikset työelämään. Tai vaikka kakskut vuotta myöhemmin, kun mulle ei yhteiskunta ole elämistäni maksanut, missään koskaan.

    • Itse olen todennut sen, että ei se aina vaihtamalla paremmaksi muutu..Opiskelin itse vuoden amk:ssa alaa, joka minulle jossain määrin oli aikaisemman työkokemuksen perusteella tuttu. Turhauduin kuitenkin opintojen sisältöön, ja ajattelin etten halua alan töitäkään enää tehdä. Minulla olisi voinut olla alalla myöhemmin töitä, sillä sain tuon ensimmäisen vuoden jälkeen kesätöitäkin, jonka jälkeen siis vaihdoin alaa..No, halusin kokeilla jotain mielestäni oikeasti kiinnostavaa ja vaihdoin ammattikouluun eräälle linjalle. Aihe sinänsä olikin mielenkiintoinen, mutta ala itse huonosti palkattu ja huonosti työllistävä. Tällä hetkellä opiskelen ammattikoulussa toista tutkintoa, jolla tulen melko varmasti työllistymään. Opinnot ovat ihan mielenkiintoisia, mutta täytyy todeta, etten todellakaan tiedä, onko lopputulos sen parempi kuin jos vain olisin tuon amk:n loppuun käynyt ja niitä töitä tehnyt..Silloin ajattelin, etteivät ne työt sovi minulle, haluan jotain muuta, mutta nyt en tiedä, sopiiko tämäkään minulle sen paremmin. Todellakin aina kannattaisi miettiä realistisesti sitä lopputulosta-vaikka opinnot eivät aina niin mielenkiitosia olisi, voi lopullinen työpaikka kuitenkin olla parempi kuin mitä niiden mielenkiintosten opintojen jälkeen on luvassa..


  • No olet ihan itse jo ratkaissut dilemmasi. Lopeta ajan haaskaaminen ja tee jotain muuta ja suuntaa fokus alalle, joka ei aiheuta pahaa oloa. That it is oikea ratkaisu. Unohda tuo laskelmointi kuinka paljon olet hukannut aikaa jne jne.
    Ihmisen ja liiketoiminnan ydin on kanssa kokeilla ja kun ei natsaa niin vaihdetaan ja unohdetaan aiempi historia. Just niin. Positiivista asennetta peliin kanssa ja hieman noususuhdanteisesti sinulle...

  • "Koko nuoruuteni tuhoutui vain ja ainoastaan väärän ammatinvalinnan takia."

    WTF? Eikö se ollutkaan laestadiolaisuus? :)

    "Työala vaikuttaa muuhunkin elämään - ihan kaikkeen. Ihminen EI JAKSA, KUN AIHE EI PISARAAKAAN KIINNOSTA."

    Tottahan toki. Kyllä me luterilaisetkin kuule varataan taivaspaikat työn kautta. Siihen perustuu ns. sosiaalitapausten halveksunta.

    Vai seurustelisitko itse pitkäaikaistyöttömän kanssa?

    Veronmaksajat katsovat oikeudekseen halveksua niitä, jotka eivät ole kyenneet pärjäämään tässä teknis-taloudellisessa elinympärissä erilaisten psykiatristen yms. syiden vuoksi.

    Kaikki tämä siitä huolimatta kaikki tahot kuppaavat yhteiskunnan varoja minkä pystyvät, mukaan lukien yritykset ja palkkatyöläiset.

    "oli lestadiolaisen logiikan mukaan AIVOPESTY KIDUTTAMAAN ITSEÄNI ja valitsemaan itselleni mahdollisimman huonosti sopiva opintoala. Se oli raskasta."

    Sattuu sitä muissakin piireissä. Itse olen ns. paremmasta perheestä. Lähiaikoina on työkyvyn arviointi mielenterveydellisten tekijöiden perusteella. Tosin työelämässä en ole juurikaan ollut, vaikka olen pian 40 vee.

    "Korjasin tilanteen myöhemmin, mutta hukkaan kului arvokkaita elämän vuosia."

    No mitä valitat? Olet korjannut tilanteen, hyvä. Ja ikää oli paljonko? Jotain 25 vuotta varmaankin?

    "Olin alan töissä ja menestyin, mutta oli aina paha olo, kun aihe ei aidosti kiinnostanut."

    harrastuksia? Siis muitakin kuin suomi24.fi

    "Olen aikuisena opiskellut työn ohessa sosiologiaa, valtiotieteitä ja kieliä - ja tuntenut, kuinka onnelliseksi nämä aiheet elämäni tekevät."

    Eli harrastat ainoastaan työntekoa ja opiskelua.

  • Pakko opiskella. Pakko mennä töihin. Pakko tienata. Pakko olla väestörekisterissä. Pakko maksaa laskut. Pakko ostaa ruoka. Pakko omistaa katto päänpäällä.

    • Mitään muuta tässä elämässä ei ole "pakko" kuin kuolla, se pakko tulee jokaiselle eteen. Kaikki muut asiat ja jutut ovat enemmän tai vähemmän valintaisia ja vaihtoehtoisia. Viisas kuuntelee itseään, sisintään, sydäntään, mieltään ... ja elää niin kuin ne sanovat eikä pakottaen niitä johonkin, mitä ne eivät halaja.


    • Asenne ratkaisee kirjoitti:

      Mitään muuta tässä elämässä ei ole "pakko" kuin kuolla, se pakko tulee jokaiselle eteen. Kaikki muut asiat ja jutut ovat enemmän tai vähemmän valintaisia ja vaihtoehtoisia. Viisas kuuntelee itseään, sisintään, sydäntään, mieltään ... ja elää niin kuin ne sanovat eikä pakottaen niitä johonkin, mitä ne eivät halaja.

      "Viisas kuuntelee itseään, sisintään, sydäntään, mieltään ... ja elää niin kuin ne sanovat eikä pakottaen niitä johonkin, mitä ne eivät halaja."

      Kaikki eivät voi valita korttejaan ja toiselle isä tai vanhemmat jakavat rahaa tai muuten vain järjestävät asioita, kun toisella ei ole edes niitä kunnollisia vanhempia kun ovat eronneet tai kuolleet.
      Osa meistä pääsee siis helpolla ja toiset vasta yrityksen ja erehdyksen, tai kantapäänkautta kunnon laadukkaaseen elämään kiinni. Opiskelulla ei tee mitään. Vain musta valkoisella ratkaisee.
      Nykymaailmassa pitää olla suhteita tai ruskeat huulet niin pärjää ja saavuttaa muita paremman aseman työelämässä. Tämä on totuus epäluonnollisesta kilpailuyhteiskunnastamme.
      Että kultalusikka pois sieltä suusta, "viisastelija".


    • Oman onnen onkija kirjoitti:

      "Viisas kuuntelee itseään, sisintään, sydäntään, mieltään ... ja elää niin kuin ne sanovat eikä pakottaen niitä johonkin, mitä ne eivät halaja."

      Kaikki eivät voi valita korttejaan ja toiselle isä tai vanhemmat jakavat rahaa tai muuten vain järjestävät asioita, kun toisella ei ole edes niitä kunnollisia vanhempia kun ovat eronneet tai kuolleet.
      Osa meistä pääsee siis helpolla ja toiset vasta yrityksen ja erehdyksen, tai kantapäänkautta kunnon laadukkaaseen elämään kiinni. Opiskelulla ei tee mitään. Vain musta valkoisella ratkaisee.
      Nykymaailmassa pitää olla suhteita tai ruskeat huulet niin pärjää ja saavuttaa muita paremman aseman työelämässä. Tämä on totuus epäluonnollisesta kilpailuyhteiskunnastamme.
      Että kultalusikka pois sieltä suusta, "viisastelija".

      En ole syntynyt "kultalusikka" suussa ja viisaus on tullut no. siitä, että on yritetty, erehdytty, yritetty, erehdytty, ja taas yri ...

      Elämän onni ei tule siitä, että saat kaikki valmiina ja helpolla, oikeastaan ihan päinvastoin. Rahattoman ihmisen ainut pääoma on oma pää, siis opiskelulla tekee erittäinkin paljon ja muutenhan et "mustaa valkoisella" saa, siis todistusta siitä, että olet kykenevä.

      Tässä jutussa ei ollut kyse manista eikä se ratkaise kaikkea. Usko huviksesi, tietämätön toope, että elämään voi olla ja tulla tyytyväiseksi ilman "asemaa työelämässä", "suhteita ja ruskeita huulia". Ne eivät ole edes mitään saavutuksia, jos järkikulta seisoo siellä, misä sen pitääkin ja syrän pomppii oikeassa kohrassa.


  • Niin, pitää vaan muka olla " töissä" vaikka ei kiinnosta. Talous on taloutta, sekin pitää opiskella.

    Näin kävi minulle, väärä ala. Onneksi voin etänä opiskella sitä oikeaa alaa!

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.