Hallitus kajoaa päivähoitoon

Kauhisteletko menoa veronmaksajana vai lastentarhanopettajana? Jos lto:na, niin miksi meno on 7-17 hoidossa olevan lapsen osalta kauheampaa katseltavaa, jos vanhempi on kotona sen sijaan, että olisi töissä?

Tarveharkitsematon kirjoitti:

Kauhisteletko menoa veronmaksajana vai lastentarhanopettajana? Jos lto:na, niin miksi meno on 7-17 hoidossa olevan lapsen osalta kauheampaa katseltavaa, jos vanhempi on kotona sen sijaan, että olisi töissä?

Lue lisää

Eihän se meno päiväkodissa ole yhtään sen vähemmän kauheaa lapsen kannalta silloinkaan jos vanhemmat ovat töissä (paitsi sikäli, että lapsikin saattaa ymmärtää, ettei häntä ole tyrkätty hoitoon siksi, että hänestä päästään eroon, vaan siksi, että on pakko), mutta töissä vain saattaa olla pakko käydä.

Jos lapsi joutuu vaikka isoon leikkaukseen selvitäkseen hengissä, niin onhan se kauheaa, mutta ehdottomasti kauheampaa on kyllä se, että lapsi laitettaisiin samanlaiseen leikkaukseen ILMAN lääketieteellistä perustetta. Tai lapsen hampaan poraaminen saattaa sattua, mutta se on ihan laillinen toimenpide, jos tarkoituksena on paikata rikkinäinen hammas, mutta jos samanlainen kipu tuotetaan lapsille ihan muuten vain, niin se menisikin jo pahoinpitelyn puolelle. Aivan sama tilanne on päivähoidon kanssa. On aivan eri asia, että onko lapsi siellä siksi, että hänen on pakko, vai siksi, että äiti tai isä saisi viettää omaa aikaa päivästä toiseen ilman lastaan.

Vaikka kauhistelenkin tuota lasten perusteetonta hoidossa säilyttämistä lähinnä veronmaksajan kannalta, niin kyllä se minusta aika pahalta tuntuu, että vanhemmat eivät vain VIITSI olla lastensa kanssa, vaikka aikaa olisi.

-------------- kirjoitti:

Eihän se meno päiväkodissa ole yhtään sen vähemmän kauheaa lapsen kannalta silloinkaan jos vanhemmat ovat töissä (paitsi sikäli, että lapsikin saattaa ymmärtää, ettei häntä ole tyrkätty hoitoon siksi, että hänestä päästään eroon, vaan siksi, että on pakko), mutta töissä vain saattaa olla pakko käydä.

Jos lapsi joutuu vaikka isoon leikkaukseen selvitäkseen hengissä, niin onhan se kauheaa, mutta ehdottomasti kauheampaa on kyllä se, että lapsi laitettaisiin samanlaiseen leikkaukseen ILMAN lääketieteellistä perustetta. Tai lapsen hampaan poraaminen saattaa sattua, mutta se on ihan laillinen toimenpide, jos tarkoituksena on paikata rikkinäinen hammas, mutta jos samanlainen kipu tuotetaan lapsille ihan muuten vain, niin se menisikin jo pahoinpitelyn puolelle. Aivan sama tilanne on päivähoidon kanssa. On aivan eri asia, että onko lapsi siellä siksi, että hänen on pakko, vai siksi, että äiti tai isä saisi viettää omaa aikaa päivästä toiseen ilman lastaan.

Vaikka kauhistelenkin tuota lasten perusteetonta hoidossa säilyttämistä lähinnä veronmaksajan kannalta, niin kyllä se minusta aika pahalta tuntuu, että vanhemmat eivät vain VIITSI olla lastensa kanssa, vaikka aikaa olisi.

Lue lisää

Oisko tuo nyt pikkaisen yliampunut, että vertaat lapsen päiväkotiin viemistä siihen, että lapsi leikattaisiin ilman lääketieteellistä syytä? Tai että haluaa aiheuttaa kipua lapselle poraamalla hammasta?

Mutta joo samaa mieltä, että jos ei ole lastensuojelullista syytä tai lapsen vanhempi ei ole masentunut tms. jonka takia on kotona ja lapsi hoidossa niin en ymmärrä miksi lapsi pitäisi viedä hoitoon ja vieläpä pitkäksi aikaa. Voisi kyllä kyllä kysyä miksi tälläisillä vanhemmilla on edes lapsia, jotka vie lapset hoitoon kun eivät viitsi olla heidän kanssaan?

Hyvä muutos kirjoitti:

Oisko tuo nyt pikkaisen yliampunut, että vertaat lapsen päiväkotiin viemistä siihen, että lapsi leikattaisiin ilman lääketieteellistä syytä? Tai että haluaa aiheuttaa kipua lapselle poraamalla hammasta?

Mutta joo samaa mieltä, että jos ei ole lastensuojelullista syytä tai lapsen vanhempi ei ole masentunut tms. jonka takia on kotona ja lapsi hoidossa niin en ymmärrä miksi lapsi pitäisi viedä hoitoon ja vieläpä pitkäksi aikaa. Voisi kyllä kyllä kysyä miksi tälläisillä vanhemmilla on edes lapsia, jotka vie lapset hoitoon kun eivät viitsi olla heidän kanssaan?

Lue lisää

Päivähoitoa ja leikkaamista vertasin siksi, että molemmissa on yhteistä se, että syy, miksi se tehdään vaikuttaa siihen, kuinka järkevää tai hyväksyttävää se on. Moni varmaan sanoisi, ettei lasta saa viedä vaikka plastiikkakirurgiseen nenäleikkaukseen siksi, että hänellä on vanhempien mielestä ruma (mutta kuitenkin normaali) nenä. Sen sijaan plastiikkakirurginen nenäleikkaus, jolla palautetaan nenä onnettomuuden jälkeen normaalin näköiseksi on varmaan useimpien mielestä hyväksyttävämpää, vaikka se onkin lapselle kipujen ja muiden toimenpiteiden osalta aivan yhtä ikävä ja rankka operaatio. Toisaalta lapsi varmaan itsekin ymmärtää paremmin, että onnettomuudessa vaurioitunut nenä pitää leikata, hän ehkä jopa haluaa sitä, mutta hänen itsetunnolleen ei varmaan tee kovin hyvää tajuta, että joutuu leikkaukseen siksi, etteivät vanhemmat tykkää hänestä sellaisena kuin hän on.

Tietenkin leikkaus on isompi asia kuin päivähoitoon vieminen - tai sitten ei. Leikkaus on vain kertaluonteinen juttu, hoidossa lapsi saattaa viettää vuosia "turhaan". Vertauksen idea on joka tapauksessa kuvastaa sitä, että vaikka päivähoito ei olekaan lapselle se ideaalitapa tulla hoidetuksi, niin joskus ei ole muita järkeviä vaihtoehtoja, vaan vanhempien on pakko viedä lapsi hoitoon mennessään itse töihin (tai mielenterveys tms. syiden vuoksi). Joskus myös vanhempien on pakko viedä lapsi leikkaukseen terveydellisistä syistä. Mutta se, että joillain vanhemmilla on tällainen pakko, ei tarkoita sitä, että sillä perusteella nekin joiden ei tarvitse pitäisi viedä lapsensa sen paremmin hoitoon kuin leikkaukseen. Varmasti lapsenkin kannalta on eri asia mennä hoitoon siksi, ettei kotona ole ketään hoitamassa kuin siksi, että äiti tai isä ei halua viettää aikaa hänen kanssaan, vaikka kotona onkin.

Työttömät saavat edelleen pitää lapsen kokopäiväisesä hoidossa.

............. kirjoitti:

Työttömät saavat edelleen pitää lapsen kokopäiväisesä hoidossa.

Eikös tähän juuri kaavailtu sitä määräaikaisuutta. Eli puolipäivähoitoa. Työtön pääsee hakemaan töitä ja käymään haastatteluissa. Hyvä näin, mahdollisuus työllistyä on parempi

Osa-aikaisena kirjoitti:

Eikös tähän juuri kaavailtu sitä määräaikaisuutta. Eli puolipäivähoitoa. Työtön pääsee hakemaan töitä ja käymään haastatteluissa. Hyvä näin, mahdollisuus työllistyä on parempi

Lue lisää

Heh, kuinkahan ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta on päästy hakemaan töitä?

Entä kuinka on saatu työhakemus kirjoitetuksi, todistukset kopioduksi ja hakemus vielä postiin?

Ja jossain vaiheessa on Helsingin Sanomissa ollut sivukaupalla työpaikkoja tarjolla.

-Kuinka ylipäätään vanhemmat ovat voineet käydä työssä kun lasta ei saanut seimeen eikä lastentarhaan jos oli varallisuutta.

Jopa auton omistaminen saatettiin katsoa ylellisyydeksi ettei lasta otettu yhteiskunnan varoilla toimivaan seimeen tai lastentarhaan. Yksinhuoltajat ja vähävaraiset saivat päivähoitopaikan koska perhe piti elättää.

Joitain sosiaalisia syitä otettu myös huomioon johtajan arvioidessa hoidon tarvetta.

Oi niitä aikoja, voi näitä aikoja jolloin monet lapset mielletään automaattisesti päivähoitoon kuuluvaksi. Millaisen lapsensa haluaa olevan myöhemmällä iällä? Sellaisen lapsen saa jota ovat vieraat ihmiset kasvattaneet ja komennelleet tarvittaessa, ehkä siirtänyt omaa maailmankuvaansa toisten lapsiin, olipa vanhemmat mitä mieltä tahansa.

Kuitenkin on totta, että joidenkin lasten on mentävä hoitoon, yksin ei jätetä. Aamuheräämisiä ja laitoshuolenpitoa. Toisaalta kodinomaisuutta ja hyvää hoitoa on varmasti joissakin päivähoitopaikoissa, se on hyvä.

lasten puolesta kirjoitti:

Heh, kuinkahan ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta on päästy hakemaan töitä?

Entä kuinka on saatu työhakemus kirjoitetuksi, todistukset kopioduksi ja hakemus vielä postiin?

Ja jossain vaiheessa on Helsingin Sanomissa ollut sivukaupalla työpaikkoja tarjolla.

-Kuinka ylipäätään vanhemmat ovat voineet käydä työssä kun lasta ei saanut seimeen eikä lastentarhaan jos oli varallisuutta.

Jopa auton omistaminen saatettiin katsoa ylellisyydeksi ettei lasta otettu yhteiskunnan varoilla toimivaan seimeen tai lastentarhaan. Yksinhuoltajat ja vähävaraiset saivat päivähoitopaikan koska perhe piti elättää.

Joitain sosiaalisia syitä otettu myös huomioon johtajan arvioidessa hoidon tarvetta.

Oi niitä aikoja, voi näitä aikoja jolloin monet lapset mielletään automaattisesti päivähoitoon kuuluvaksi. Millaisen lapsensa haluaa olevan myöhemmällä iällä? Sellaisen lapsen saa jota ovat vieraat ihmiset kasvattaneet ja komennelleet tarvittaessa, ehkä siirtänyt omaa maailmankuvaansa toisten lapsiin, olipa vanhemmat mitä mieltä tahansa.

Kuitenkin on totta, että joidenkin lasten on mentävä hoitoon, yksin ei jätetä. Aamuheräämisiä ja laitoshuolenpitoa. Toisaalta kodinomaisuutta ja hyvää hoitoa on varmasti joissakin päivähoitopaikoissa, se on hyvä.

Lue lisää

Ennen oli ennen ja nyt on nyt...maailman tappiin voidaan vedota siihen "kuinka ennen tehtiina ja päläpälä"....se ei vaan auta nykyajan asioissa yhtään. Kannattaa suunnata katse eteenpäin, eikä aina vatuloida kuinka ennen "vuonna kirves ja puukko" hoidettiin asiat.

lasten puolesta kirjoitti:

Heh, kuinkahan ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta on päästy hakemaan töitä?

Entä kuinka on saatu työhakemus kirjoitetuksi, todistukset kopioduksi ja hakemus vielä postiin?

Ja jossain vaiheessa on Helsingin Sanomissa ollut sivukaupalla työpaikkoja tarjolla.

-Kuinka ylipäätään vanhemmat ovat voineet käydä työssä kun lasta ei saanut seimeen eikä lastentarhaan jos oli varallisuutta.

Jopa auton omistaminen saatettiin katsoa ylellisyydeksi ettei lasta otettu yhteiskunnan varoilla toimivaan seimeen tai lastentarhaan. Yksinhuoltajat ja vähävaraiset saivat päivähoitopaikan koska perhe piti elättää.

Joitain sosiaalisia syitä otettu myös huomioon johtajan arvioidessa hoidon tarvetta.

Oi niitä aikoja, voi näitä aikoja jolloin monet lapset mielletään automaattisesti päivähoitoon kuuluvaksi. Millaisen lapsensa haluaa olevan myöhemmällä iällä? Sellaisen lapsen saa jota ovat vieraat ihmiset kasvattaneet ja komennelleet tarvittaessa, ehkä siirtänyt omaa maailmankuvaansa toisten lapsiin, olipa vanhemmat mitä mieltä tahansa.

Kuitenkin on totta, että joidenkin lasten on mentävä hoitoon, yksin ei jätetä. Aamuheräämisiä ja laitoshuolenpitoa. Toisaalta kodinomaisuutta ja hyvää hoitoa on varmasti joissakin päivähoitopaikoissa, se on hyvä.

Lue lisää

Heh, kuinkahan ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta on päästy hakemaan töitä? = lapset on tod.näk. viety naapuriin, mummolaan tai johonkin muualle siksi aikaa hoitoon. Nyt viedään päiväkotiin.

Entä kuinka on saatu työhakemus kirjoitetuksi, todistukset kopioduksi ja hakemus vielä postiin? = kts. edellinen vastaus

Ja jossain vaiheessa on Helsingin Sanomissa ollut sivukaupalla työpaikkoja tarjolla. = yllätys!! Kaikki suomen työttömät eivät lue hesaria!

Kuinka ylipäätään vanhemmat ovat voineet käydä työssä kun lasta ei saanut seimeen eikä lastentarhaan jos oli varallisuutta. = joku muu kotiin palkattu hoiti lapsia. Nyt lapset viedään päiväkotiin.

Jopa auton omistaminen saatettiin katsoa ylellisyydeksi ettei lasta otettu yhteiskunnan varoilla toimivaan seimeen tai lastentarhaan. Yksinhuoltajat ja vähävaraiset saivat päivähoitopaikan koska perhe piti elättää = tästä on varmasti todella pitkä aika ja ei voida enään verrata nykyaikaan. Ja ilmeisesti tällöinkin joku kotiin palkattu hoitaja hoiti varakkaiden lapsia, jotta vanhemmat pääsivät lisää tienaamaan. Nykyaikana perheissä on jopa kaksikin autoa.

Joitain sosiaalisia syitä otettu myös huomioon johtajan arvioidessa hoidon tarvetta. = näin tullaan tekemään jatkossakin.

Oi niitä aikoja, voi näitä aikoja jolloin monet lapset mielletään automaattisesti päivähoitoon kuuluvaksi. Millaisen lapsensa haluaa olevan myöhemmällä iällä? Sellaisen lapsen saa jota ovat vieraat ihmiset kasvattaneet ja komennelleet tarvittaessa, ehkä siirtänyt omaa maailmankuvaansa toisten lapsiin, olipa vanhemmat mitä mieltä tahansa. = Vanhemat voivat AINA valita vievätkö lapsensa hoitoon vai eivät. Ketään ei PAKOTETA viemään lasta hoitoon. Voi siirtää oman arvomaailmansa jo siinä vaiheessa lapseen, kun tekee ratkaisuja päivähoidosta. Valtaosa lapsista on päivähoidossa ja heistä kasvaa kelpo kansalaisia ja ihania ihmisiä. Se että useampi kasvattaa, on rikkaus, eipä tule ummikkoa lapsesta. Ja jo ennenmuinoin "koko kylä kasvatti" lapset, eli olivat muidenkin maailmankuvaa saamassa kuin vanhempiensa.

Kuitenkin on totta, että joidenkin lasten on mentävä hoitoon, yksin ei jätetä. Aamuheräämisiä ja laitoshuolenpitoa. Toisaalta kodinomaisuutta ja hyvää hoitoa on varmasti joissakin päivähoitopaikoissa, se on hyvä = suomessa päivähoito on laadukasta ja valvottua. Turvallista. Voi valita päiväkodin, perhepäivähoidon, ryhmäperhepäivähoidon tai jopa hoitajan kotiin.

Osa-aikaisena kirjoitti:

Eikös tähän juuri kaavailtu sitä määräaikaisuutta. Eli puolipäivähoitoa. Työtön pääsee hakemaan töitä ja käymään haastatteluissa. Hyvä näin, mahdollisuus työllistyä on parempi

Lue lisää

Harva työtön kai joka päivä juoksee tuntikausia haastatteluissa ja hakisi töitä. Yksi tuntemani työtön on vuoden työttömyytensä aikana käynyt yhdessä haastattelussa. Käynyt kysymässä töitä neljässä paikassa ja laatinut kaksi työhakemusta. Mutta, totta että hankala haastatteluun on lasta viedä. Vaihtoehtoina on kyllä myös kerhot.

Aika usein vedotaan vanhempien kurjiin oloihin, masennukseen, uupumukseen... Mitäs jos nykyinen päivähoitotilanne ja sen jatkuvat muutokset, kohtuuttomat vaatimukset, ylityöt, pitkät työviikot, meteli, liian suuret ryhmäkoot, vaihtelevat työolot, fysinen kuormitus, sijaisten puute, kasautuvat paperityöt ymym. aiheuttavatkin sitä stressiä, loppuunpalamista, masennusta ja uupumusta työntekijöissä?? Kuka meitä muistaa?? Eipä juuri arvostusta perheiltäkään jaella. Arvostelua kylläkin.

t. kysyy vaan yks hoitaja

entä työntekijät?? kirjoitti:

Aika usein vedotaan vanhempien kurjiin oloihin, masennukseen, uupumukseen... Mitäs jos nykyinen päivähoitotilanne ja sen jatkuvat muutokset, kohtuuttomat vaatimukset, ylityöt, pitkät työviikot, meteli, liian suuret ryhmäkoot, vaihtelevat työolot, fysinen kuormitus, sijaisten puute, kasautuvat paperityöt ymym. aiheuttavatkin sitä stressiä, loppuunpalamista, masennusta ja uupumusta työntekijöissä?? Kuka meitä muistaa?? Eipä juuri arvostusta perheiltäkään jaella. Arvostelua kylläkin.

t. kysyy vaan yks hoitaja

Lue lisää

Haluatko muutoksia vai et? Hallituksen käsittelemässä uudessa ohjelmassahan muutoksia lapsien ryhmäkokoon olisi käsiteltävänä.

Tässä koko asiassa on nyt se juttu, että Suomi on ratifioinut lastenoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Joten Suomi on sitoutunut ottamaan aina kaikessa päätöksen teossa etusijalle lapsen edun. Huom: lapsen, ei siis veronmaksajan tai päiväkodin työntekijän etua, vaan lapsen etu on ensisijainen. Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Tämän takia, että päättäjät joutuvat tätä kunnioittamaan, vaikka te ette veronmaksajina haluaisikaan sitä kunnioittaa, subjektiiviseen päivähoitoon puuttuminen on todella vaikeaa ja sen pitäisi olla mahdotonta, jos Suomi lähtee kunnioittamaan lasten oikeuksia.

... kirjoitti:

Haluatko muutoksia vai et? Hallituksen käsittelemässä uudessa ohjelmassahan muutoksia lapsien ryhmäkokoon olisi käsiteltävänä.

Tässä koko asiassa on nyt se juttu, että Suomi on ratifioinut lastenoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Joten Suomi on sitoutunut ottamaan aina kaikessa päätöksen teossa etusijalle lapsen edun. Huom: lapsen, ei siis veronmaksajan tai päiväkodin työntekijän etua, vaan lapsen etu on ensisijainen. Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Tämän takia, että päättäjät joutuvat tätä kunnioittamaan, vaikka te ette veronmaksajina haluaisikaan sitä kunnioittaa, subjektiiviseen päivähoitoon puuttuminen on todella vaikeaa ja sen pitäisi olla mahdotonta, jos Suomi lähtee kunnioittamaan lasten oikeuksia.

Lue lisää

"Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen"... Eikö vanhemmat pysty kasvattamaan omaa lastaan? Onhan meidät ihmiset ennenkin kasvatettu ilman laitoksia. Jos tarkasti ajattelee asiaa, 'ennen vanhaan' lapset osasivat käyttäytyä, tottelivat auktoriteetteja, käyttäytyivät kauniisti, heistä kasvoi ahkeria työntekijöitä jne. Eihän kaikesta tietenkään voi syyttää varhaiskasvatusta tai sen puutetta, mutta en myöskään menisi sanomaan, etteikö lapsesta voisi kasvaa kunnon ihminen ilman ammattikasvattajaa.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus keksittiin silloin, kun huomattiin, että kotihoidetut lapset eivät menesty koulussa.

... kirjoitti:

Subjektiivinen päivähoito-oikeus keksittiin silloin, kun huomattiin, että kotihoidetut lapset eivät menesty koulussa.

Ja nykyään koulussa ei pärjää edes ne ammattivarhaiskasvattajien kasvattamat penskatkaan. Missä vika? Tädit on koulutetumpia kuin koskaan, mutta kakarat voivat huonommin ja ovat tyhmempiä kuin koskaan?

Työssäkäyvänä ja opiskelevana (lisäkoulutus viikonloppuisin) teen tuon saman, mutta iltaisin. Haluan olla iltaisin lapseni kanssa, joten teen opiskelut ja kotityöt iltaisin lapsen mentyä nukkumaan.

Jos opiskelet, lapsi on oikeutettu hoitopaikkaan. Jos perheessä on henkisiä ongelmia, syöpää jne, niin taatusti jatkossakin olet oikeutettu saamaan lapsesi päivähoitoon. Jos sinulla on osa-aikatöitä, olet oikeutettu hoitopaikkaan jne. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen koskee nimenomaan niitä vanhempia, jotka ovat kotona isomman lapsen ollessa päivähoidossa ja pienemmän vauvan ollessa kotona.

Minä taas tiedän useitakin subjektiivista päivähoito-oikeutta väärinkäyttäviä ja myös keskustelupalstoilla on moni äiti sanonut, että kun he ovat hoitovapaalla vauvan kanssa, niin vievät mielellään isomman lapsen päivähoitoon, koska pääsevät itse helpommalla ja saavat sillä tavoin pidettyä vuorenvarmasti esikoisellaan hoitopaikan senkin ajan, kun ovat pois työelämästä. Kun palaavat työmaailmaan, niin se isomman lapsen hoitopaikka on siis varma. Kun mieskin käy työssä ja oma äitiyslomakorvaus on hyvä, näillä äideillä on varaa maksaa siitä, että ei tarvitse itse leikkiä, laulaa ja askarrella esikoisen kanssa, vaan voivat rauhassa löhötä sen ajan, kun vauva nukkuu.

Fakta on se, että meillä ei ole varaa siihen julkiseen palvelutasoon, mitä tähän saakka on ylläpidetty. Subjektiivinen päivähoito-oikeuskaan ei ole kovin vanha keksintö. Esikoiseni aikaan reilut 10-v sitten tätä oikeutta ei vielä ollut. Rankkaa oli olla lasten kanssa kotona kaiket päivät, kun tuntui, että kädet loppuu kesken, mutta tietenkin pärjättiin. Suhde lapsiin ja sisarusten välinen suhde oli ja on edelleen lämmin ja rakas.

Kotiäitien lapset vievät paikan päiväkodeista työssäkäyvien äitien lapsilta. Myös yhteiskunnalle on kallista päiväkotien rakentaminen jne. Päiväkoteihin pitäisi saada maahanmuuttajien lapsia (jotta oppivat suomea ja Suomen kulttuuria) sekä alkoholistien tai mielenterveysongelmaisten lapsia (saavat kunnolla hoivaa ja aktiviteettejä edes vähän), mutta ongelmana on se, että he haluavat säästää kalliin päivähoitomaksun verran rahaa ja hoitavat lapset itse kotona ja esim. alkoholistiäideillä on helpompaa piilotella juomistaan kuin jos joutuisivat hakemaan lapset selvinpäin päivähoidosta (lastahan ei saa luovuttaa humalaiselle).

Jos kotiäitien lapset tarvitsevat välillä hoitoa, niin puistotäti olisi oikea ratkaisu. Jos pitää käydä kampaajalla, lääkärissä, kaupassa jne, niin lapsi puistotädille pariksi tunniksi. Puistotäti-palvelu on edullinen tapa kunnalle järjestää maksutonta hoitotoimintaa.

Onhan se kiva kun joku tupmmoinen Teuvo Törö rupeaa arvostelemaan meikäläisen järjenjuoksua. Joo eihän se ehkä ole kovin viisasta työkseen kasvattaa fiksumpien ihmisten lapsia huonolla palkalla, kun monella muulla alalla tienaisi enemmän helpommalla. Ei ole tullut mieleen, että jotkut meistä tekee sen ihan kutsumuksesta, rakkaudesta lapsiin ja ihan siitä olettamuksesta että tietää olevansa hyvä siinä.

Luulempa, että kasvatushenkilökunnan kritiikki subjektiivista päivähoito-oikeutta kohtaan pohjimmiltaan kumpuaa riittämättömyydentunteesta. Kun kotona lonkkaa vetävät vanhemmat tuovat lapsensa hoitoon, on päivähoitopaikat täytettävä äärimmilleen. Ryhmäkoot sen kuin kasvavat kasvamistaan. Tuntuu, ettei aikaa kohta ole kuin perushoidolle. Päivät ovat pian pelkkää pukemista, riisumista, syöttämistä ja nenän niistoa. Meille on annettu vastuullemme pienten ihmisten kasvun tukeminen ja tärkeiden asioiden opettaminen ja lapselle turvallisen aikuisen antama esimerkki. Enenevässä määrin ryhmiin ilmestyy erityistarpeita omaavia lapsia, joiden kanssa pitäisi tehdä vähän ekstraa, mutta aika ei yksinkertaisesti tahdo riittää.

Eli syvä huoli lapsista meillä on, ei niinkään oma mukavuudenhalu. Ei kukaan tätä ammattia laiskuuttaan ole valinnut. Sopii tulla kenen vaan "terävän kynän" kokeilemaan millaista on päivittäin on olla paristakymmenestä alle kouluikäisestä vastuussa. Koko ajan pitää olla silmät selässäkin. Hyvä kun ehtii vessassa välillä käydä. Suru on myös lasten puolesta, me näämme työssämme mistä kaikesta vanhemmat jäävät paitsi kun tuovat lapsensa meille hoitoon. Niin nopeasti he varttuvat ja paljon oppivat koko ajan. Jos siis itsellä olisi tilaisuus viettää aikaa oman lapsen kanssa, ei tarvitsisi asiaa edes harkita.

Itse en haluaisi ketä tahansa alalle kouluttamatonta, Teuvo Töröä tai työtöntä, lastani hoitamaan... Siinähän sitä oltaisiin kun henkilökunta joutuisi lasten valvomisen lisäksi valvomaan ja kouluttamaan MYÖS toisia työntekijöitä, HAH! Oppisopimusopiskelijat eri asia....

Päiväkodin täti kirjoitti:

Onhan se kiva kun joku tupmmoinen Teuvo Törö rupeaa arvostelemaan meikäläisen järjenjuoksua. Joo eihän se ehkä ole kovin viisasta työkseen kasvattaa fiksumpien ihmisten lapsia huonolla palkalla, kun monella muulla alalla tienaisi enemmän helpommalla. Ei ole tullut mieleen, että jotkut meistä tekee sen ihan kutsumuksesta, rakkaudesta lapsiin ja ihan siitä olettamuksesta että tietää olevansa hyvä siinä.

Luulempa, että kasvatushenkilökunnan kritiikki subjektiivista päivähoito-oikeutta kohtaan pohjimmiltaan kumpuaa riittämättömyydentunteesta. Kun kotona lonkkaa vetävät vanhemmat tuovat lapsensa hoitoon, on päivähoitopaikat täytettävä äärimmilleen. Ryhmäkoot sen kuin kasvavat kasvamistaan. Tuntuu, ettei aikaa kohta ole kuin perushoidolle. Päivät ovat pian pelkkää pukemista, riisumista, syöttämistä ja nenän niistoa. Meille on annettu vastuullemme pienten ihmisten kasvun tukeminen ja tärkeiden asioiden opettaminen ja lapselle turvallisen aikuisen antama esimerkki. Enenevässä määrin ryhmiin ilmestyy erityistarpeita omaavia lapsia, joiden kanssa pitäisi tehdä vähän ekstraa, mutta aika ei yksinkertaisesti tahdo riittää.

Eli syvä huoli lapsista meillä on, ei niinkään oma mukavuudenhalu. Ei kukaan tätä ammattia laiskuuttaan ole valinnut. Sopii tulla kenen vaan "terävän kynän" kokeilemaan millaista on päivittäin on olla paristakymmenestä alle kouluikäisestä vastuussa. Koko ajan pitää olla silmät selässäkin. Hyvä kun ehtii vessassa välillä käydä. Suru on myös lasten puolesta, me näämme työssämme mistä kaikesta vanhemmat jäävät paitsi kun tuovat lapsensa meille hoitoon. Niin nopeasti he varttuvat ja paljon oppivat koko ajan. Jos siis itsellä olisi tilaisuus viettää aikaa oman lapsen kanssa, ei tarvitsisi asiaa edes harkita.

Lue lisää

Pikkusen oli vaikea pointtiasi poimia: teet kutsumuksesta työtä lasten parissa... Ei et teekkään kun teet mielelläsi "kutsumusta" vain tiettyjen lasten parissa, työssä käyvien vanhempien lasten parissa?

Ymmärtänet, että jos sinulle lapsi on arvokas, hän on arvokas vanhemman statuksesta riippumatta? Ja siitä vanhemman statuksesta riippumatta ihan jokaisella niistä pitää olla oikeus saada ihan samat lähtökohdat elämälleen varhaiskasvatuksena. Tällaiset tasa-arvoon vaikuttavat oikeudet ne pitää vain taata julkisena palveluna myös kaikille niille, joilla ei ole varaa niitä yksityisesti lapselleen hankkia.

... kirjoitti:

Pikkusen oli vaikea pointtiasi poimia: teet kutsumuksesta työtä lasten parissa... Ei et teekkään kun teet mielelläsi "kutsumusta" vain tiettyjen lasten parissa, työssä käyvien vanhempien lasten parissa?

Ymmärtänet, että jos sinulle lapsi on arvokas, hän on arvokas vanhemman statuksesta riippumatta? Ja siitä vanhemman statuksesta riippumatta ihan jokaisella niistä pitää olla oikeus saada ihan samat lähtökohdat elämälleen varhaiskasvatuksena. Tällaiset tasa-arvoon vaikuttavat oikeudet ne pitää vain taata julkisena palveluna myös kaikille niille, joilla ei ole varaa niitä yksityisesti lapselleen hankkia.

Lue lisää

Äiti tai isä osaa antaa saman lähtökohdan varhaiskasvatuksena (ellei paremmankin) kuin päiväkoti. En ymmärrä mitä siellä päiväkodissa voi oppia paremmin kuin kotona vanhemman ja sisarusten kanssa. Ja jos on niin epävarma kasvattajana kannattaa harkita hankkiiko niitä lapsia ollenkaan.
Samat lähtökohdat eivät toteudu sillä saavatko lapset päivähoitoa vai eivät. Eiköhän se vanhemman status ole kuitenkin se enemmän määräävä tekijä jo lapsen ensimmäisinä vuosina, saatika sitten kouluiässä.

en ole päiväkotitäti kirjoitti:

Äiti tai isä osaa antaa saman lähtökohdan varhaiskasvatuksena (ellei paremmankin) kuin päiväkoti. En ymmärrä mitä siellä päiväkodissa voi oppia paremmin kuin kotona vanhemman ja sisarusten kanssa. Ja jos on niin epävarma kasvattajana kannattaa harkita hankkiiko niitä lapsia ollenkaan.
Samat lähtökohdat eivät toteudu sillä saavatko lapset päivähoitoa vai eivät. Eiköhän se vanhemman status ole kuitenkin se enemmän määräävä tekijä jo lapsen ensimmäisinä vuosina, saatika sitten kouluiässä.

Lue lisää

Meillä ei ole lapsille sisaruksia. Hän siis oppii päiväkodissa sosiaalisuutta. Jopa ärsyttävän pikkuvanha tenava, ikäistensä seura tekee toivottavasti enemmän kaltaisekseen.

Minä osaan taidekasvatusta antaa, mutta vain tiettyyn rajaan saakka, en ole musikalinen: hän saa musikillista kasvatusta päiväkodilla.

Minä osaan suomea opettaa, ja muutamaa muutakin kieltä kykenen joo, mutta sanaakan en osaisi opettaa kieltä jonka kylpyjä hän nyt päiväkodissa saa.

Minä kykenen ekologisen elämäntavan hänelle opettamaan, mutta uskonnollista kasvatusta minä tai mieheni olemme täysin kykenemättömiä lapsellemme antamaan. Päiväkodissa hän saa uskonnollisen kasvatuksen.

Minä en ole epävarma kasvattajana, mutta olen realistinen, sanotaanko näin että kasvatuksellinen itsetuntoni on kohdallaan; en kuvittele itsestäni liikoja. Minä olen eritysiryhmien kasvatukselliseen kuntoutukseen ja varhaiskasvatukseen perehtynyt ammattilainen, mutta minulla sattuu itselläni olemaan terve lapsi, jollaisen varhaiskasvatuksesta minulla ei ole kokemusta, siksi se olkoon sen alan ammattilaisten arvioitavissa. Jos sinä tuot minulle autistin ja pyydät laatimaan suunnitelman hänen kasvunsa ja kuntotuksensa toteuttamsieksi, sen teen. Samanaikaisesti vien oman terveen lapseni suunnitelman laatimiseksi sen alan ammattilaisille, otan neuvot ja ohjeet ja teen voitavani niiden totettamiseksi. Kehityspsykologiaa olen tasan perusopinnot opiskellut, eli juuri sen verran, että tiedän tietäväni asiasta aivan todella vähän...

En vertaile annako minä tai päiväkoti parempaa kasvatusta lapselleni. Pääasia hänen kohdallaan on, että hän saa kaikenlaisen tarjolla olevan tuen omaan kehittymiseensä. En usko, että lapsi voi koskaan sada liikaa erilaisia maailmankatsomuksia; eli esimerkiksi olemme kotona hyvin kuvataidepainotteisia, mutta lapsi saa enemmän laajuutta taidekäsitykseensä saadessaan päiväkodilla musiikkipainotteista kasvatusta tai että kotona luetaan vain eläinaiheisia satuja, päiväkodilla lapsi taas tutsutuu kuninkaallsiten maailmaan saduissa... Mä näen sen jonkinlaisena maailmankuvan laajentamsiena lapselle, joka on ensimmäiset vuodet ollut vain tässä suppeassa kodin elinpiirissä...

... kirjoitti:

Meillä ei ole lapsille sisaruksia. Hän siis oppii päiväkodissa sosiaalisuutta. Jopa ärsyttävän pikkuvanha tenava, ikäistensä seura tekee toivottavasti enemmän kaltaisekseen.

Minä osaan taidekasvatusta antaa, mutta vain tiettyyn rajaan saakka, en ole musikalinen: hän saa musikillista kasvatusta päiväkodilla.

Minä osaan suomea opettaa, ja muutamaa muutakin kieltä kykenen joo, mutta sanaakan en osaisi opettaa kieltä jonka kylpyjä hän nyt päiväkodissa saa.

Minä kykenen ekologisen elämäntavan hänelle opettamaan, mutta uskonnollista kasvatusta minä tai mieheni olemme täysin kykenemättömiä lapsellemme antamaan. Päiväkodissa hän saa uskonnollisen kasvatuksen.

Minä en ole epävarma kasvattajana, mutta olen realistinen, sanotaanko näin että kasvatuksellinen itsetuntoni on kohdallaan; en kuvittele itsestäni liikoja. Minä olen eritysiryhmien kasvatukselliseen kuntoutukseen ja varhaiskasvatukseen perehtynyt ammattilainen, mutta minulla sattuu itselläni olemaan terve lapsi, jollaisen varhaiskasvatuksesta minulla ei ole kokemusta, siksi se olkoon sen alan ammattilaisten arvioitavissa. Jos sinä tuot minulle autistin ja pyydät laatimaan suunnitelman hänen kasvunsa ja kuntotuksensa toteuttamsieksi, sen teen. Samanaikaisesti vien oman terveen lapseni suunnitelman laatimiseksi sen alan ammattilaisille, otan neuvot ja ohjeet ja teen voitavani niiden totettamiseksi. Kehityspsykologiaa olen tasan perusopinnot opiskellut, eli juuri sen verran, että tiedän tietäväni asiasta aivan todella vähän...

En vertaile annako minä tai päiväkoti parempaa kasvatusta lapselleni. Pääasia hänen kohdallaan on, että hän saa kaikenlaisen tarjolla olevan tuen omaan kehittymiseensä. En usko, että lapsi voi koskaan sada liikaa erilaisia maailmankatsomuksia; eli esimerkiksi olemme kotona hyvin kuvataidepainotteisia, mutta lapsi saa enemmän laajuutta taidekäsitykseensä saadessaan päiväkodilla musiikkipainotteista kasvatusta tai että kotona luetaan vain eläinaiheisia satuja, päiväkodilla lapsi taas tutsutuu kuninkaallsiten maailmaan saduissa... Mä näen sen jonkinlaisena maailmankuvan laajentamsiena lapselle, joka on ensimmäiset vuodet ollut vain tässä suppeassa kodin elinpiirissä...

Lue lisää

Saanen kysyä missä päiväkodissa lapsesi on? Hienoja nimikkeitä ainakin nämä, musiikillinen kasvatus,kuninkaallinen satumaailma,vieraat kielet. Hs:ssa oli juuri tällä viikolla juttua, että muualla maassa(siis ei vielä Helsingissä) on jo yleistynyt musiikkituokioiden pitäminen päiväkodeissa maksua vastaan.
Sosiaalista kanssakäymistä saa leikkipuistoissa, seurakunnan järjestämissä kerhoissa,joissa saa myös uskonnollisen kasvatuksen.

ei päiväkodin täti kirjoitti:

Saanen kysyä missä päiväkodissa lapsesi on? Hienoja nimikkeitä ainakin nämä, musiikillinen kasvatus,kuninkaallinen satumaailma,vieraat kielet. Hs:ssa oli juuri tällä viikolla juttua, että muualla maassa(siis ei vielä Helsingissä) on jo yleistynyt musiikkituokioiden pitäminen päiväkodeissa maksua vastaan.
Sosiaalista kanssakäymistä saa leikkipuistoissa, seurakunnan järjestämissä kerhoissa,joissa saa myös uskonnollisen kasvatuksen.

Lue lisää

Kyseessä on yksityinen taidepäiväkoti.

Päiväkodin lähtökohta on mielestäni loistava; lapset harrastavat päivällä, niin illat jäävät perheen ytheiseksi ajaksi. Perus päiväkotipäivään siellä kuuluu siis päivittäiset taidetunnit (45 minuuttia muskasria tai tanssia päivästä riippuen, yksityisesti ostetaan halutessa lapsille soitto opetustunteja ja tanssitunteja lisäksi jos niin haluaa.

Jos itse saisin valita, siis meidän paikkakunnalla olisi valinnan varaa enemmän lapsi kävisi luonto-ja liikuntapainotteista päiväkotia, sillä vaikka me retkeilemme paljon kotoa käsinkin, niin itseäni harmittaa kovasti miten vähän siihen on aikaa itlaisin nyt kun illat ovat pimeitä. Toivoisin, että lapsi saisi olla luonnossa ulkona päivällä paljon ja sitten mielummin kuskaisin vaikka sinne tanssi- ja soittotunnille sisälle illasta pimeän aikaan.

Nuo sadut taas. En tiedä missä tialnteissa hoidossa satuja luetaan, varmaan aina kun on aikaa ja lapset niin haluavat, mutta on ihana kun tytär päivän jälkeen hehkuttaa jotain prinsessa Ruususta tai punahilkkaa, kun jos olisi meillä kotona vain ei olisi sellaisesta koskaan kuullutkaan. Kun minä ostan lastenkirjoja lapselleni, ostan niitä omien mieltymysteni mukaisesti, joten lapsella on kovin suppealla skaalalla kirjoja. Toki olen minäkin joutunut miettimään erilaisten maailmankatsomusten yhteentörmäystä, eetttisesti itse kun en koskaan lastani olisi punahilkkaankaan tustustuttanut, saati johonkin jäähypenkki systeemiin. Mutta olen ajatellut että talossa talon tavalla, eikä lapselle tee yhtään pahaa joutua jäähylle jos se jossain muualla on tapana, kotona taas harrastamme kasvatusta joka ei perustu rankaisuihin, mutta ei se pahaa tee nähdä muunkinlaista. Susien ihmisten tappaminen taas on vähän sellainen asia josta sitten keskustellaan enemmän, näin susialueella asuvana. Ja sitä joutunut miettiä enemmän, pyytäisinkö tyttäreni kohdalla kierrettäväksi sadut joissa susi on paha, koska mitään järkeähän ei täällä ole lietsoa lapseen pelkoa mitään eläinta kohtaan. Toisaalta satu on vain satu. Ja toisaalta juuri sikishän lapseni on päiväkodissa, että saa mahdollisimman laajan kokemuksen maailmasta, Punahilkkahan on perinteeseen kuuluva juttu. Meillähän olisi mahdollisuus myös hoitaa lapsi kokonaan kotona isovanhempien tuella halutessamme. Hirveään pilkun halkomista puuttua johonkin satuun, mutta kyllä se joustamista omasta arvomaailmasta vaatii, että voi katsoa tuollaisia asioita läpi sormien.

Täti kirjoitti:

Itse en haluaisi ketä tahansa alalle kouluttamatonta, Teuvo Töröä tai työtöntä, lastani hoitamaan... Siinähän sitä oltaisiin kun henkilökunta joutuisi lasten valvomisen lisäksi valvomaan ja kouluttamaan MYÖS toisia työntekijöitä, HAH! Oppisopimusopiskelijat eri asia....

Lue lisää

Se on vaan nykyään todellisuutta, että päiväkodeissa työskentelee yhä enemmän alalle kouluttamattomia, ainakin sijaisina. Muilta aloilta työttömäksi jääneitä, opintopaikkaa vailla olevia nuoria ja eläkeläisiä. Sijaiset vaihtuvat tiheään, joten jatkuvasti saa opastaa uutta työntekijää ja kertoa lapsille kuka heistä tänään huolehtii. On todellisuutta ihan tältä syksyltä, että puolet päiväkodissamme työskentelevistä on väliaikaisia sijaisia. Päiväkodin johtaja etsii hiki hatussa koulutettua henkilökuntaa vakituisiin työsuhteisiin, eipä löydy.

Ei ole enää hienoilla varhaiskasvatussuunnitelmilla mahd.toteutua, koska ryhmät järjettömän suuria ja henk.kuntaa tosi vähän!!! Olen jo luovuttanut....

Hellä hoitaja kirjoitti:

Ei ole enää hienoilla varhaiskasvatussuunnitelmilla mahd.toteutua, koska ryhmät järjettömän suuria ja henk.kuntaa tosi vähän!!! Olen jo luovuttanut....

Se on aika raakaa..

Luin paikkakuntani varhaiskasvatussuunnitelmaa julkiseen toimintaan ja kyllä loppui mielenkiinto, kun jo suunnitelmassa todetaan tavoitteeksi tuottaa palvelut mahdollisimman kustannustehokkaasti. Taloudelliset tekijät ovat tärkeitä, mutta silloin kun ne kiilaavat tällaiseen tavoiteohjelmaan, jossa ensisijalla pitäisi olla lasten etu, niin se meni jo yli.

Siirryin etsimään yksityistä päiväkotia, jonka arvomaailma kohtasi paremmin minut.