Biologinen alkuperä ja sukujuuret.

Olen innostunut noin 60-kymppisenä sukututkimuksesta. Ennen ei ole asia kiinnostanut ja harmittaa kun en pitänyt tärkeänä aikoinani kysellä isovanhemmilta heidän vanhemmistaan ja isovanhemmistaan 1800-luvulla. Nyt kiinnostais tietää enemmän kuin vain syntymä- ja kuolinaika ja avioliitonsolmimisaika rippikirjoista. Olis kiva tietää miten läheiset kantaesivanhempani ovat eläneet, millaisia persoonallisuuksia he ovat olleet.

Ei tietenkään ole tärkeä onko kasvattaja biologinen vai adoption kautta tullut vahempi. Pääasia että vanhemmat ja lapset kokevat muodostavan yhdessä kodin ja perheen ja on kiintymystä ja rakkautta.

Hyvät ihmiset, jotka suunnittelette adoptiota tai olette jo adoptiovanhempia, niin älkää tietoisesti salatko tai pimittäkö lastenne geneettisiä juuria. Ei siinäkään tapauksessa että geenien kantaja on ollut epäsosiaalinen henkilö. Minusta on kiva seurata esi-isien ja äitien polveutumista vuosisatojen päähän. itselläni on kyllä tietoa pitkälle monta haaraa, mutta isäni isän isästä en saa muuta tietoa kuin sukunimen ja että mies on muuttanut Kanadaan. Samoin äitini puolelta äidin ukin isästä ei ole paljoa tietoa.

Kyllä aikuisella lapsella pitää olla mahdollisuus ottaa selvää geneettisistä juuristaan. Voihan jopa periytyvät sairaudet kiinnostaa. Ja sukututkimus. Se on kiva harrastus.