teidän lapsien nimet?:)

Ei oo noissakaan nimissä järkeä, ei.

Kauniita nimiä! Sopivat hyvin yhteen ja kivasti yhdistelty:)

pimpero kirjoitti:

Ei oo noissakaan nimissä järkeä, ei.

Miksi ei? Perustele mielipiteesi. Minusta sopivat aivan hyvin lapsille, joiden juuret osin muuta kuin suomalaisia. Seassa perusenglantilaisia, venäläisiä ja suomenruotsalaisia nimiä. Ihan inhimillisesti yhdisteltyinä vieläpä. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta perustelut olisivat aina paikallaan. Me muut kun emme osaa lukea sinun ajatuksiasi.

semsem kirjoitti:

Miksi ei? Perustele mielipiteesi. Minusta sopivat aivan hyvin lapsille, joiden juuret osin muuta kuin suomalaisia. Seassa perusenglantilaisia, venäläisiä ja suomenruotsalaisia nimiä. Ihan inhimillisesti yhdisteltyinä vieläpä. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta perustelut olisivat aina paikallaan. Me muut kun emme osaa lukea sinun ajatuksiasi.

Lue lisää

Suomenkielisten tulee säilyttää, kehittää ja välittää ennenkaikkea omaa kulttuuriperintöä eikä muiden ja koska jokatapauksesa asutte täällä ja olette ainakin osin suomenkielisiä miksei se näy nimissä. Minusta se on heikkoa ja ristiriidassa valtakulttuurin kanssa.

laimeeta kirjoitti:

Suomenkielisten tulee säilyttää, kehittää ja välittää ennenkaikkea omaa kulttuuriperintöä eikä muiden ja koska jokatapauksesa asutte täällä ja olette ainakin osin suomenkielisiä miksei se näy nimissä. Minusta se on heikkoa ja ristiriidassa valtakulttuurin kanssa.

Lue lisää

Eikö se juuri ole heidän oman kulttuuriperintönsä vaalimista? Vaalikoon täysin suomalaistaustaiset omaa kulttuuriaan ja muut omaansa, jokainen omaansa! Ihme natsi, kun kaikkien pitäisi mukautua sinun näkemykseesi "valtakulttuurista". Kuulostaa kovasti 30- luvun Saksalta. Ja eikö heikkoa ole nimenomaan mennä sen mukaan, mitä muut haluavat? Kulkea samassa talutusnuorassa tuhansien muiden suomalaisten kanssa? Eikö suurempaa sisua ja mielenlujuutta osoita tehdä niinkuin itse oikeaksi kokee, kunhan ei siinä samalla riko toisten oikeuksia. Heikkoutta on kulkea massan mukana - sen sinun "valtakulttuurisi" mukana.

semsem kirjoitti:

Eikö se juuri ole heidän oman kulttuuriperintönsä vaalimista? Vaalikoon täysin suomalaistaustaiset omaa kulttuuriaan ja muut omaansa, jokainen omaansa! Ihme natsi, kun kaikkien pitäisi mukautua sinun näkemykseesi "valtakulttuurista". Kuulostaa kovasti 30- luvun Saksalta. Ja eikö heikkoa ole nimenomaan mennä sen mukaan, mitä muut haluavat? Kulkea samassa talutusnuorassa tuhansien muiden suomalaisten kanssa? Eikö suurempaa sisua ja mielenlujuutta osoita tehdä niinkuin itse oikeaksi kokee, kunhan ei siinä samalla riko toisten oikeuksia. Heikkoutta on kulkea massan mukana - sen sinun "valtakulttuurisi" mukana.

Lue lisää

Aloittajalla on juuret myös suomessa ja kysyin vain miksei se näy nimessä joten voit jättää natsi-provosi. Suomenkielen käyttäminen Suomessa on perusteltua ja tämä koskee myös nimiä. En voi auttaa sua enempää.

laimeeta kirjoitti:

Aloittajalla on juuret myös suomessa ja kysyin vain miksei se näy nimessä joten voit jättää natsi-provosi. Suomenkielen käyttäminen Suomessa on perusteltua ja tämä koskee myös nimiä. En voi auttaa sua enempää.

Lue lisää

Asiaa!!!

laimeeta kirjoitti:

Aloittajalla on juuret myös suomessa ja kysyin vain miksei se näy nimessä joten voit jättää natsi-provosi. Suomenkielen käyttäminen Suomessa on perusteltua ja tämä koskee myös nimiä. En voi auttaa sua enempää.

Lue lisää

Miksi sen arjessakin kielenä ja kulttuurina näkyvän perimän pitäisi näkyä vielä nimessäkin? Meillä lasten nimet on valittu näin juuri siksi, että muistaisivat MYÖS niitä juuriaan, jotka eivät arkielämässä muuten näy. Mieheni äidinkieli on ruotsi, mutta kotikielemme on suomi, koska asumme suomessa. Kaikkien lastemme nimistä vain kaksi on "keksittyjä" eli ei suvusta. Adele ja Oliver. Nekin toinen suosikkilaulajani nimi ja toinen kuolleen sisareni, Olivian mukaan nimetty. Näistäkin sukulaisistamme Ellen ja Edith olivat täysin suomalaistaustaiset siskokset, mummini ja hänen sisarensa. Ellen Charlotta ja Edith Catharina, joten kyllä omasta mielestäni kunnioitan heidän muistoaan parhaiten näin. Suvustani ei Siirejä ja Alleja löydy, vaikka kuinka kaivelisin, joten pitäisikö minun siis hylätä sukuni nimet ihan vain siksi, että noudattaisin jotakin sinun keksimääsi valtaväestönormia (mieheni tosiaan on kaiken kukkuraksi alkujaan ruotsinkielinen!) ihan vain sinun mieliksesi? En itse harrasta natsivertauksia, mutta minun on kyllä pakko yhtyä nimimerkin Semsem kommenttiin. Jos ei erilaisuutta kykene tuon vertaa hyväksymään ihan asiallisin perusteluin, niin tarvii olla sinulla aika tylsä elämä. Minullakin on muuten käytössä vierasperäinen nimi, tätini toinen nimi. Pitäisikö minun nyt sekin sitten muuttaa suomalaiseen muotoonsa etten vaan poikkeaisi liikaa valtaväestön "normaaleista" nimistä? Ettei sinua ja kaltaisiasi vaan häiritsisi minun olemassaoloni vääränlaisella nimellä ja etnisellä identiteetillä?

Emmy K. kirjoitti:

Miksi sen arjessakin kielenä ja kulttuurina näkyvän perimän pitäisi näkyä vielä nimessäkin? Meillä lasten nimet on valittu näin juuri siksi, että muistaisivat MYÖS niitä juuriaan, jotka eivät arkielämässä muuten näy. Mieheni äidinkieli on ruotsi, mutta kotikielemme on suomi, koska asumme suomessa. Kaikkien lastemme nimistä vain kaksi on "keksittyjä" eli ei suvusta. Adele ja Oliver. Nekin toinen suosikkilaulajani nimi ja toinen kuolleen sisareni, Olivian mukaan nimetty. Näistäkin sukulaisistamme Ellen ja Edith olivat täysin suomalaistaustaiset siskokset, mummini ja hänen sisarensa. Ellen Charlotta ja Edith Catharina, joten kyllä omasta mielestäni kunnioitan heidän muistoaan parhaiten näin. Suvustani ei Siirejä ja Alleja löydy, vaikka kuinka kaivelisin, joten pitäisikö minun siis hylätä sukuni nimet ihan vain siksi, että noudattaisin jotakin sinun keksimääsi valtaväestönormia (mieheni tosiaan on kaiken kukkuraksi alkujaan ruotsinkielinen!) ihan vain sinun mieliksesi? En itse harrasta natsivertauksia, mutta minun on kyllä pakko yhtyä nimimerkin Semsem kommenttiin. Jos ei erilaisuutta kykene tuon vertaa hyväksymään ihan asiallisin perusteluin, niin tarvii olla sinulla aika tylsä elämä. Minullakin on muuten käytössä vierasperäinen nimi, tätini toinen nimi. Pitäisikö minun nyt sekin sitten muuttaa suomalaiseen muotoonsa etten vaan poikkeaisi liikaa valtaväestön "normaaleista" nimistä? Ettei sinua ja kaltaisiasi vaan häiritsisi minun olemassaoloni vääränlaisella nimellä ja etnisellä identiteetillä?

Lue lisää

Monella aitosuomalaisella on ruotsinkielinen sukunimi tai ruotsinkielisellä nimellä olevia kaukaisiakin sukulaisia. Mitään muuta yhteyttä Ruotsiin ei näillä kuitenkaan ole kuin Ruotsinvallan aikainen pakko. Muistaakseni vain promillen luokkaa Suomen ruotsinkielisistä on alkujaan Ruotsista. Historiasta tiedämme että suomenkielisillä on ollut pakko vaihtaa nimensä ja identiteettinsä mikäli ovat halunneet päästä virkaan tai opiskelemaan. Miksi pitäisi kunnioittaa tätä pakkovallan aikaista perinnettä siirtämällä suvun suomentamattomia nimiä eteenpäin. Joko suomalaiset ovat tietämättömiä taustoistaan tai sitten häpeävät heikkouttaan niin että käyttävät defensiivinä mukasortoa. Minusta on ainakin hyvä että tällainen feikki-identiteetti paljastetaan muillekin eli näistä nimistä ei tarvitse tykätä. Ja mitä tulee kotoutumiseen olen sitä mieltä että kestää todella useampi sukupolvi ennenkuin maahanmuuttajat voivat tuntea olevansa enemmän suomalaisia kuin minkään muun maalaisia. Keinotekoisesti kulttuuria voi yrittää hajottaa pakoilla mutta pitkässä juoksussa enemmistö voittaa aina.

vastaus sulle kirjoitti:

Monella aitosuomalaisella on ruotsinkielinen sukunimi tai ruotsinkielisellä nimellä olevia kaukaisiakin sukulaisia. Mitään muuta yhteyttä Ruotsiin ei näillä kuitenkaan ole kuin Ruotsinvallan aikainen pakko. Muistaakseni vain promillen luokkaa Suomen ruotsinkielisistä on alkujaan Ruotsista. Historiasta tiedämme että suomenkielisillä on ollut pakko vaihtaa nimensä ja identiteettinsä mikäli ovat halunneet päästä virkaan tai opiskelemaan. Miksi pitäisi kunnioittaa tätä pakkovallan aikaista perinnettä siirtämällä suvun suomentamattomia nimiä eteenpäin. Joko suomalaiset ovat tietämättömiä taustoistaan tai sitten häpeävät heikkouttaan niin että käyttävät defensiivinä mukasortoa. Minusta on ainakin hyvä että tällainen feikki-identiteetti paljastetaan muillekin eli näistä nimistä ei tarvitse tykätä. Ja mitä tulee kotoutumiseen olen sitä mieltä että kestää todella useampi sukupolvi ennenkuin maahanmuuttajat voivat tuntea olevansa enemmän suomalaisia kuin minkään muun maalaisia. Keinotekoisesti kulttuuria voi yrittää hajottaa pakoilla mutta pitkässä juoksussa enemmistö voittaa aina.

Lue lisää

Meillä ei ole käytössä mitään mukaidentiteettejä, tiedämme varsin hyvin mistä tulemme ja keitä olemme. Mieheni suku on täysin todistettavasti ruotsalainen, omani puolestaan pääosin brittiläinen. Et tosiasiassa vastannut yhteenkään kysymykseeni, vaan jatkat tuon liibalaabajargonisi höpöttämistä. Kuten jo kerroinkin, perheemme - minun, mieheni, lastemme - on arkitodellisuuden myötä nykyisin jo varsin suomalainen niin kielen, kulttuurin kuin ystäväpiirinkin kautta, joten juuri siksi minusta on tärkeää, että lapsillamme on edes jokin yhteys niihin muihin juuriinsa, juurikin nyt jo ajasta iäisyyteen siirtyneiden sukulaisten nimien muodossa! Ja mikäli viittasit nyt tuolla sorrolla ja virkaanpääsyjen sun muiden kautta isoäitini ja hänen sisarensa nimiin, niin voin kyllä sanoa, ettei mummini koskaan kokenut tulleensa sorretuksi. Hän oli kotoisin melko vaatimattomista oloista mutta oli sitä mieltä, että jokainen on oman onnensa seppä. Hän oli yksi harvoista tuon ajan köyhistä tytöistä, joka päätyi ammattiin ja harvinaista kyllä perusti jopa oman yrityksensä, vieläpä vasta naimisiin mentyään. Hän puolestaan sai nimensä äidiltään, joka kuoli synnyttäessään häntä, joten hän olisi ottanut tämänkaltaiset kirjoitukset suoranaisena loukkauksena. Suvusta tulevat nimet annetaan yleensä rakkaudesta niiden aiempia kantajia kohtaan, eikä niinkään tietyn kielisyyden vuoksi, näin myös meillä. Itse olen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus tehdä tällaiset päätökset omantunnon mukaan. Mikäli mummini nimi olisi ollut Eila, olisi se ollut lapseni nimi, joten kovin tiukkaa kielikysymystä tästä on mielestäni turha tehdä. Loppukaneettisi puolestaan on minusta suorastaan naurettava. Kuka tässä muu on pakolla kenenkään kulttuuria hajottamassa? Nimi on nimi, ja se, kuinka nimensä kantaa, on se, millä on merkitystä. Ei meilläkään turhaan ole presidentteinä ollut Urhoa, Maunoa, Marttia, Tarjaa ja Saulia. Hienoja nimiä kaikki.

Emmy K. kirjoitti:

Meillä ei ole käytössä mitään mukaidentiteettejä, tiedämme varsin hyvin mistä tulemme ja keitä olemme. Mieheni suku on täysin todistettavasti ruotsalainen, omani puolestaan pääosin brittiläinen. Et tosiasiassa vastannut yhteenkään kysymykseeni, vaan jatkat tuon liibalaabajargonisi höpöttämistä. Kuten jo kerroinkin, perheemme - minun, mieheni, lastemme - on arkitodellisuuden myötä nykyisin jo varsin suomalainen niin kielen, kulttuurin kuin ystäväpiirinkin kautta, joten juuri siksi minusta on tärkeää, että lapsillamme on edes jokin yhteys niihin muihin juuriinsa, juurikin nyt jo ajasta iäisyyteen siirtyneiden sukulaisten nimien muodossa! Ja mikäli viittasit nyt tuolla sorrolla ja virkaanpääsyjen sun muiden kautta isoäitini ja hänen sisarensa nimiin, niin voin kyllä sanoa, ettei mummini koskaan kokenut tulleensa sorretuksi. Hän oli kotoisin melko vaatimattomista oloista mutta oli sitä mieltä, että jokainen on oman onnensa seppä. Hän oli yksi harvoista tuon ajan köyhistä tytöistä, joka päätyi ammattiin ja harvinaista kyllä perusti jopa oman yrityksensä, vieläpä vasta naimisiin mentyään. Hän puolestaan sai nimensä äidiltään, joka kuoli synnyttäessään häntä, joten hän olisi ottanut tämänkaltaiset kirjoitukset suoranaisena loukkauksena. Suvusta tulevat nimet annetaan yleensä rakkaudesta niiden aiempia kantajia kohtaan, eikä niinkään tietyn kielisyyden vuoksi, näin myös meillä. Itse olen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus tehdä tällaiset päätökset omantunnon mukaan. Mikäli mummini nimi olisi ollut Eila, olisi se ollut lapseni nimi, joten kovin tiukkaa kielikysymystä tästä on mielestäni turha tehdä. Loppukaneettisi puolestaan on minusta suorastaan naurettava. Kuka tässä muu on pakolla kenenkään kulttuuria hajottamassa? Nimi on nimi, ja se, kuinka nimensä kantaa, on se, millä on merkitystä. Ei meilläkään turhaan ole presidentteinä ollut Urhoa, Maunoa, Marttia, Tarjaa ja Saulia. Hienoja nimiä kaikki.

Lue lisää

Sotket historiallisia faktoja selittämällä ettei juuri sinun mummosi ole saanut nimeään pakolla kun juuri totesin miten ruotsinkieliset nimet ovat tulleet pakolla kulttuuriimme. Olisit siten voinut korostaa suomenkielisiä juuria enemmän vaikka niiden pop-tähtien sijaan. Emme ymmärrä toisiamme valitan.

vastaus jatkuu kirjoitti:

Sotket historiallisia faktoja selittämällä ettei juuri sinun mummosi ole saanut nimeään pakolla kun juuri totesin miten ruotsinkieliset nimet ovat tulleet pakolla kulttuuriimme. Olisit siten voinut korostaa suomenkielisiä juuria enemmän vaikka niiden pop-tähtien sijaan. Emme ymmärrä toisiamme valitan.

Lue lisää

En edelleenkään jaksa ymmärtää, miksi minun pitäisi keksimällä keksiä lapsilleni suomenkielisiä nimiä, kun meillä on ollut suvussa tapana antaa lapsille suvussa kiertäviä rakkaita rakkaiden ihmisten nimiä? Onko niin vaikea ymmärtää ettei perheessämme nimi ole kielikysymys? Juurihan sanoin, että mikäli mummini nimi olisi ollut vaikkapa Eila, niin se olisi ollut myös tyttäreni nimi. Ja sinä itse pyrit perustelemaan näkökantaasi nimenomaan MINUN lasteni nimien osalta, joten itse asiassa se olet sinä, joka vääristelen meidän sukujemme historiaa. Mikäli sukujuuremme olisivat suomalaisemmat ja suvussani mielin määrin Liisoja ja Matteja, niin varmastikin niitä löytyisi lastenikin nimistä. Vaan näin ei ole. Eli jos sukuni jäsenet kerran eivät ole joutuneet kärsimään tuosta mainitsemastasi sorrosta, niin millä lailla minä silloin OMIEN LASTENI osalta vääristelen historiallisia faktoja? Miksi näiden historiallisten tapahtumien pitäisi ulottua minun lasteni nimiin? Oman historiansa tunteminen on tärkeää, mutta eikö se olisi nimenomaan väärin esittää lapsilleni että heidän esivanhempiaan on kovasti sorrettu, ja siksi heillä nyt on tällaiset Matti ja Liisa -tyyppiset nimet, kun sukumme historia tosiasiassa on toisenlainen. Minusta järkevämpää on kertoa heille totuudenmukaisesti heidän juuristaan, niin hyvistä kuin huonoistakin asioista. Heidän sukunsa jäsenet eivät tuon sorron alle ole jääneet, mutta voi hyvinkin olla, että suvun jäsenistä on löytynyt noita mainitsemiasi sortajia, ja sen lapsenikin varsin hyvin (heistä vanhimmat siis) tiedostavat. Heidän nimiensä kun ei tarvitse millään lailla liittyä siihen, kuinka he muita kohtelevat. Lapseni oppivat, ettei nimellä kuulu saada mitään erityistä sosiaalistatusta, saati asemaa. Vanhin lapsistani haaveilee lastenhoitajaksi ryhtymisestä, vaikka koulumenestys voisi riittää yliopistoonkin. Meille kuitenkin on samantekevää, millaisia lapsistani tulee, kunhan ovat terveitä, onnellisia ja kohtelevat toisia ihmisiä hyvin ja kunnioittaen. En edelleenkään koe vääristeleväni historiaa, koska lasteni nimet perustuvat minulle tärkeiden ihmisten nimiin. Ja mitä tulee tyttäreni "poptähtinimeen", niin suvusta meillä oli vaihtoehtoina Ambrosia ja Adeline, jotka olisivat näin Suomen olosuhteissa olleet täysin mahdottomia. Adelinen muutimme siis muotoon Adele, joka on suomalaiselle helpompi lausua, juurikin tuon poptähtiyhteytensä takia. Kyseinen Adeline vieläpä nuoruudessaan käytti tuota Adelea kutsumanimenään, joten oli vain onnekasta sattumaa, että tuolla nimellä oli minulle vielä muutenkin tunnearvoa minulle tärkeän musiikin myötä - musiikki, niin suomenkielinen kuin ulkomainenkin, on sydäntäni lähellä, joten en mitenkään kevein perustein tuota nimeä valinnut (Britneytä tai Madonnaa en missään tapauksessa olisi lapsestani tehnyt!) Ajattelitpa mitä haluat, mutta mielestäni katsantokantasi on todella ahdasmielinen, suorastaan pelottava, ja voin vain toivoa, etteivät lapseni (tai minä) joudu koskaan kohtaamaan sinua tai kaltaisiasi tosielämässä.
Juuri tämänkaltaisen, Suomessa yleistyvän mielialan takia olemme harkinneet muuttoa joko Britanniaan tai mieheni sukulaisten lähelle Ruotsiin.

Emmy K. kirjoitti:

En edelleenkään jaksa ymmärtää, miksi minun pitäisi keksimällä keksiä lapsilleni suomenkielisiä nimiä, kun meillä on ollut suvussa tapana antaa lapsille suvussa kiertäviä rakkaita rakkaiden ihmisten nimiä? Onko niin vaikea ymmärtää ettei perheessämme nimi ole kielikysymys? Juurihan sanoin, että mikäli mummini nimi olisi ollut vaikkapa Eila, niin se olisi ollut myös tyttäreni nimi. Ja sinä itse pyrit perustelemaan näkökantaasi nimenomaan MINUN lasteni nimien osalta, joten itse asiassa se olet sinä, joka vääristelen meidän sukujemme historiaa. Mikäli sukujuuremme olisivat suomalaisemmat ja suvussani mielin määrin Liisoja ja Matteja, niin varmastikin niitä löytyisi lastenikin nimistä. Vaan näin ei ole. Eli jos sukuni jäsenet kerran eivät ole joutuneet kärsimään tuosta mainitsemastasi sorrosta, niin millä lailla minä silloin OMIEN LASTENI osalta vääristelen historiallisia faktoja? Miksi näiden historiallisten tapahtumien pitäisi ulottua minun lasteni nimiin? Oman historiansa tunteminen on tärkeää, mutta eikö se olisi nimenomaan väärin esittää lapsilleni että heidän esivanhempiaan on kovasti sorrettu, ja siksi heillä nyt on tällaiset Matti ja Liisa -tyyppiset nimet, kun sukumme historia tosiasiassa on toisenlainen. Minusta järkevämpää on kertoa heille totuudenmukaisesti heidän juuristaan, niin hyvistä kuin huonoistakin asioista. Heidän sukunsa jäsenet eivät tuon sorron alle ole jääneet, mutta voi hyvinkin olla, että suvun jäsenistä on löytynyt noita mainitsemiasi sortajia, ja sen lapsenikin varsin hyvin (heistä vanhimmat siis) tiedostavat. Heidän nimiensä kun ei tarvitse millään lailla liittyä siihen, kuinka he muita kohtelevat. Lapseni oppivat, ettei nimellä kuulu saada mitään erityistä sosiaalistatusta, saati asemaa. Vanhin lapsistani haaveilee lastenhoitajaksi ryhtymisestä, vaikka koulumenestys voisi riittää yliopistoonkin. Meille kuitenkin on samantekevää, millaisia lapsistani tulee, kunhan ovat terveitä, onnellisia ja kohtelevat toisia ihmisiä hyvin ja kunnioittaen. En edelleenkään koe vääristeleväni historiaa, koska lasteni nimet perustuvat minulle tärkeiden ihmisten nimiin. Ja mitä tulee tyttäreni "poptähtinimeen", niin suvusta meillä oli vaihtoehtoina Ambrosia ja Adeline, jotka olisivat näin Suomen olosuhteissa olleet täysin mahdottomia. Adelinen muutimme siis muotoon Adele, joka on suomalaiselle helpompi lausua, juurikin tuon poptähtiyhteytensä takia. Kyseinen Adeline vieläpä nuoruudessaan käytti tuota Adelea kutsumanimenään, joten oli vain onnekasta sattumaa, että tuolla nimellä oli minulle vielä muutenkin tunnearvoa minulle tärkeän musiikin myötä - musiikki, niin suomenkielinen kuin ulkomainenkin, on sydäntäni lähellä, joten en mitenkään kevein perustein tuota nimeä valinnut (Britneytä tai Madonnaa en missään tapauksessa olisi lapsestani tehnyt!) Ajattelitpa mitä haluat, mutta mielestäni katsantokantasi on todella ahdasmielinen, suorastaan pelottava, ja voin vain toivoa, etteivät lapseni (tai minä) joudu koskaan kohtaamaan sinua tai kaltaisiasi tosielämässä.
Juuri tämänkaltaisen, Suomessa yleistyvän mielialan takia olemme harkinneet muuttoa joko Britanniaan tai mieheni sukulaisten lähelle Ruotsiin.

Lue lisää

Väität erikoisesti että suomenkieliset nimet Suomessa ovat osoitus sorrosta kun kerroin historiatietoina että ruotsinkieliset nimet ovat vierasta ainesta ja tulleet pakolla. Ymmärrän kyllä että nimet halutaan suvusta mutta nimien suomentamisvaihtoehtoakin kannattaa harkita koska valtaosalla nuo suomentamattomat nimet ovat alunperin suomalaisia kuten jo todettu. Tuskin olet tässä asiassa mikään poikkeus. Esim mummosi suomennettu nimi voisi olla todellisuudessa Elli jne. Minusta on hyvä elää totuudessa vaikka se joskus koskeekin ja suosittelen sitä sinullekin. Halusit mielipiteeni ja tässä se kaunistelematta on.

jatkuu vielä kirjoitti:

Väität erikoisesti että suomenkieliset nimet Suomessa ovat osoitus sorrosta kun kerroin historiatietoina että ruotsinkieliset nimet ovat vierasta ainesta ja tulleet pakolla. Ymmärrän kyllä että nimet halutaan suvusta mutta nimien suomentamisvaihtoehtoakin kannattaa harkita koska valtaosalla nuo suomentamattomat nimet ovat alunperin suomalaisia kuten jo todettu. Tuskin olet tässä asiassa mikään poikkeus. Esim mummosi suomennettu nimi voisi olla todellisuudessa Elli jne. Minusta on hyvä elää totuudessa vaikka se joskus koskeekin ja suosittelen sitä sinullekin. Halusit mielipiteeni ja tässä se kaunistelematta on.

Lue lisää

En väitä suomenkielisten nimien olevan osoitus sorrosta, nyt taitaa jollakin olla luetunymmärtämisessä vikaa? Myönnän toki sen, että ruotsinkieliset nimet tätä ovat olleetkin, mutta valtaosa MINUN lasteni nimistä tulee mieheni TÄYSIN riikinruotsalaisesta suvusta sekä minun PÄÄOSIN englantilaisesta suvustani. Mummoani ei puolestaan koskaan kutsuttu Elliksi, vaan Nellyksi, jonka lempinimen nimenomaan englantilainen isoisäni hänelle antoi. Nellyä ja jopa Nelliä harkitsimme, mutta molemmat muodot sukulaislapsilta jo löytyvät. Tyttäreni lempinimi on Elli, joten kyllähän hänellä tuo suomalainen muoto käytössä jo on, kuten jo ensimmäisessä viestissä kerroinkin. Ja itseasiassa enemmän häntä nykyään Elliksi kutsutaankin, myös opettajat koulussa, kaverit ja jopa sukulaiset, joten en edelleenkään ymmärrä tuota pointtiasi.

Emmy K. kirjoitti:

En väitä suomenkielisten nimien olevan osoitus sorrosta, nyt taitaa jollakin olla luetunymmärtämisessä vikaa? Myönnän toki sen, että ruotsinkieliset nimet tätä ovat olleetkin, mutta valtaosa MINUN lasteni nimistä tulee mieheni TÄYSIN riikinruotsalaisesta suvusta sekä minun PÄÄOSIN englantilaisesta suvustani. Mummoani ei puolestaan koskaan kutsuttu Elliksi, vaan Nellyksi, jonka lempinimen nimenomaan englantilainen isoisäni hänelle antoi. Nellyä ja jopa Nelliä harkitsimme, mutta molemmat muodot sukulaislapsilta jo löytyvät. Tyttäreni lempinimi on Elli, joten kyllähän hänellä tuo suomalainen muoto käytössä jo on, kuten jo ensimmäisessä viestissä kerroinkin. Ja itseasiassa enemmän häntä nykyään Elliksi kutsutaankin, myös opettajat koulussa, kaverit ja jopa sukulaiset, joten en edelleenkään ymmärrä tuota pointtiasi.

Lue lisää

Lainaus sun tekstistä ”sukuni jäsenet kerran eivät ole joutuneet kärsimään tuosta mainitsemastasi sorrosta” ja ”eikö se olisi nimenomaan väärin esittää lapsilleni että heidän esivanhempiaan on kovasti sorrettu, ja siksi heillä nyt on tällaiset Matti ja Liisa -tyyppiset nimet”. Väität tässä suoraan että suomenkieliset nimet ovat osoitus sorrosta mutta nyt kiistät sitä tarkoittaneesi. Olen tässä jo sulle selventänytkin että ruotsinkieliset nimet kuten mummosi nimet ovat tulleet pakolla ja siten niiden suomentaminen ja suomalaisten juurien kunnioittaminen voisi olla paikallaan. Vaikeita asioitahan nämä ovat ja aiheuttavat monelle vieläkin identiteettiongelmia mutta koitetaan kaikki kestää.

jatkuu vielä kirjoitti:

Lainaus sun tekstistä ”sukuni jäsenet kerran eivät ole joutuneet kärsimään tuosta mainitsemastasi sorrosta” ja ”eikö se olisi nimenomaan väärin esittää lapsilleni että heidän esivanhempiaan on kovasti sorrettu, ja siksi heillä nyt on tällaiset Matti ja Liisa -tyyppiset nimet”. Väität tässä suoraan että suomenkieliset nimet ovat osoitus sorrosta mutta nyt kiistät sitä tarkoittaneesi. Olen tässä jo sulle selventänytkin että ruotsinkieliset nimet kuten mummosi nimet ovat tulleet pakolla ja siten niiden suomentaminen ja suomalaisten juurien kunnioittaminen voisi olla paikallaan. Vaikeita asioitahan nämä ovat ja aiheuttavat monelle vieläkin identiteettiongelmia mutta koitetaan kaikki kestää.

Lue lisää

Sullahan se ongelma nyt on mun ja mun lasteni identiteettien kanssa? Pointtini oli se, että olisi typerää esittää että suvussamme olisi PALJON sorrettuja suomalaisia, joiden on ollut pakko ottaa/käyttää/antaa ruotsinkielisiä nimiä, jotta eivät olisi tulleet sorretuksi. Omassa suvussani kun suomalaisia on vain isoäitini verran. Miehen suvussa ei lainkaan. Olet siis ymmärtänyt tekstini juuri niinkuin itse haluat ymmärtää sen tarkoittavan, joten selvennän sinulle mahdollisimman yksinkertaisesti: kunnioitan suomalaisia juuriani puhumalla äidinkielenäni suomea, antamalla lapsilleni äidinkieleksi suomen, asumalla suomessa ja noudattamalla suomalaista kulttuuria ja sen tapoja. Mikäli lapsillani ei olisi englantilaisia ja ruotsalaisia ja venäläisiä nimiä, ei heidän elämässään olisi MITÄÄN, mikä muistuttaisi heitä siitä, että seitsemän heidän kahdeksasta esivanhemmastaan on ulkomaalaisia. Pitäisikö heiltä siis kieltää kokonaan osa heidän historiastaan, identiteetistään, ja teeskennellä heidän olevan 100% suomalaisia, mitä he eivät ole? Lasteni arki on täysin suomalaista, kaikin puolin, joten siksi haluan suoda heille pienet palat myös noita muita sukumme kulttuureja. Vai väitätkö, että minun tosiaan pitäisi esittää lapsilleni, valehdella heille, että sukumme on ollut 100% suomalaista? Kerroinkin jo sinulle, että tyttäreni käyttää jo tuota Elliä kutsumanimenään, joten kummasti edelleen jauhat tuon nimen "suomentamisesta". Ja tiesit kai, että tuo suomalaisten nimien katoaminen on alkanut ja paljon aiemmin kuin tuolla "ruotsalaisten nimien kaudella"? Kun kerran vaadit suomalaisten juurien kunnioittamista, niin kai omien lastesi nimistä löytyy sellaisia muinaissuomalaisia klassikoita, kuin Kotivalo, Arijoutsi, Lemmitty? Vasta noihin nimiin voidaan sanoa kätkeytyvän aitoa suomalaisuutta. Liisa on vain Elisabetin suomalainen muoto, Martti Martinuksen, Maijakin vain uskonnon pakkosyöttämisen kautta Suomeen saapunut Marian johdannainen. Samalla tavalla sorron välineitä ja aitosuomalaisen kulttuurin kuolemaan johtaneita mätäpaiseita, kuin ruotsalaisten suomalaisille pakottamat ruotsinkieliset nimet. Siinä, missä sinä vetoat kielen kautta käytyyn sortoon, voin minä vedota jo paljon aikaisemmin tehtyyn pakkouskonpuhdistukseen. Miksi suomalaiset täysin vailla katkeruutta hyväksyvät nämä ympäri Eurooppaakin käytetyn äärimmäisen väkivallan symbolit (marttyyrikuolemat, kidutukset, noitavainot, inkvisitiot, kristinuskon pakkosyöttö?) osaksi tätä "suomalaista nimistöä"? Suomalaistahan niissä on hädintuskin äänneasu, jos sekään? Eli Kotivalon haluan kyllä nyt sitten ehdottomasti nähdä ykkösenä ensi vuoden kastettujen top10-listalla! Siis jos nyt sinun linjallesi lähdetään?
Elliä, jota tyttäreni nimeksi ehdotit, on muuten yleisesti käsitetty mm. Kustaa Vilkunan taholta kuuluvaksi kreikan Helenasta johdettuun nimiryhmään, johon tasa-arvoisina johdannaisina on mainittu Ellen, Elli ja Elina, eli vierasperäinen se on tuo sinun Ellisikin. Helenan lisäksi Ellin toiseksi lähteeksi mainitaan sen olevan myös lyhenne Ellinoorasta eli Eleonoorasta eli arabiankielisestä Ellinorista, joka sekin tarkoittaa suomeksi käännettynä "JUMALA on valoni".
Eli ei se Elli nyt ole yhtään sen suomalaisempi kuin Ellenkään, on vain saapunut eri sortoaallossa maamme kamaralle.
Tiesithän, että Ellikin alkoi varsinaisesti yleistyä maassamme vasta 1890-luvulla, Juhani Ahon teoksen "Papin rouva" myötä (1893). Eli kovin kauaa ei tuokaan nimi ole ollut suomalaisten suosiossa. Juhani Ahohan on hänkin syntyjään Johannes Brofeldt, hänen äitinsä Snellman ja vaimonsa Soldan, ellen väärin muista. Eli suuria suomalaisromanttisen kauden nimiä, mutta ah niin paatuneita taparikollisia, että käyttivät noita ruotsinkielisiä nimiään, vaikka sukunsa (ainakin sinun ajatusmaailmasi mukaan) täysin suomalaisia ja väkisin ruotsalaisuuden muottiin pakotettuja olivatkin? Mietin vain, että miksi Venny sitten piti miehensä ruotsinkielisen sukunimen sekä omansa, vaikka miehensä oli osoittanut jo, että suomalaisellakin nimellä voi tulla toimeen?

Tosiasiassahan valtaosa noista "suomalaisista" nimistä, joita pidetään oikein perinteisinä ja suomalaiselle kulttuurille tärkeinä niminä, ovat pääosin peräisin vain suomalaisromanttiselta suomalaistamisen aikakaudelta, mutta lähinnä vain lainaa muista kielistä, eri aikakausilta, eivätkä minunkaan lasteni nimet ole siinä mikään poikkeus. Suomalaisromanttista kautta olivat rakentamassa nimenomaan monet ruotsinkieliset, kenties sitten kovastikin sorretut, kun eivät uskaltaneet nimiään suomalaistaa.

Emmy K. kirjoitti:

Sullahan se ongelma nyt on mun ja mun lasteni identiteettien kanssa? Pointtini oli se, että olisi typerää esittää että suvussamme olisi PALJON sorrettuja suomalaisia, joiden on ollut pakko ottaa/käyttää/antaa ruotsinkielisiä nimiä, jotta eivät olisi tulleet sorretuksi. Omassa suvussani kun suomalaisia on vain isoäitini verran. Miehen suvussa ei lainkaan. Olet siis ymmärtänyt tekstini juuri niinkuin itse haluat ymmärtää sen tarkoittavan, joten selvennän sinulle mahdollisimman yksinkertaisesti: kunnioitan suomalaisia juuriani puhumalla äidinkielenäni suomea, antamalla lapsilleni äidinkieleksi suomen, asumalla suomessa ja noudattamalla suomalaista kulttuuria ja sen tapoja. Mikäli lapsillani ei olisi englantilaisia ja ruotsalaisia ja venäläisiä nimiä, ei heidän elämässään olisi MITÄÄN, mikä muistuttaisi heitä siitä, että seitsemän heidän kahdeksasta esivanhemmastaan on ulkomaalaisia. Pitäisikö heiltä siis kieltää kokonaan osa heidän historiastaan, identiteetistään, ja teeskennellä heidän olevan 100% suomalaisia, mitä he eivät ole? Lasteni arki on täysin suomalaista, kaikin puolin, joten siksi haluan suoda heille pienet palat myös noita muita sukumme kulttuureja. Vai väitätkö, että minun tosiaan pitäisi esittää lapsilleni, valehdella heille, että sukumme on ollut 100% suomalaista? Kerroinkin jo sinulle, että tyttäreni käyttää jo tuota Elliä kutsumanimenään, joten kummasti edelleen jauhat tuon nimen "suomentamisesta". Ja tiesit kai, että tuo suomalaisten nimien katoaminen on alkanut ja paljon aiemmin kuin tuolla "ruotsalaisten nimien kaudella"? Kun kerran vaadit suomalaisten juurien kunnioittamista, niin kai omien lastesi nimistä löytyy sellaisia muinaissuomalaisia klassikoita, kuin Kotivalo, Arijoutsi, Lemmitty? Vasta noihin nimiin voidaan sanoa kätkeytyvän aitoa suomalaisuutta. Liisa on vain Elisabetin suomalainen muoto, Martti Martinuksen, Maijakin vain uskonnon pakkosyöttämisen kautta Suomeen saapunut Marian johdannainen. Samalla tavalla sorron välineitä ja aitosuomalaisen kulttuurin kuolemaan johtaneita mätäpaiseita, kuin ruotsalaisten suomalaisille pakottamat ruotsinkieliset nimet. Siinä, missä sinä vetoat kielen kautta käytyyn sortoon, voin minä vedota jo paljon aikaisemmin tehtyyn pakkouskonpuhdistukseen. Miksi suomalaiset täysin vailla katkeruutta hyväksyvät nämä ympäri Eurooppaakin käytetyn äärimmäisen väkivallan symbolit (marttyyrikuolemat, kidutukset, noitavainot, inkvisitiot, kristinuskon pakkosyöttö?) osaksi tätä "suomalaista nimistöä"? Suomalaistahan niissä on hädintuskin äänneasu, jos sekään? Eli Kotivalon haluan kyllä nyt sitten ehdottomasti nähdä ykkösenä ensi vuoden kastettujen top10-listalla! Siis jos nyt sinun linjallesi lähdetään?
Elliä, jota tyttäreni nimeksi ehdotit, on muuten yleisesti käsitetty mm. Kustaa Vilkunan taholta kuuluvaksi kreikan Helenasta johdettuun nimiryhmään, johon tasa-arvoisina johdannaisina on mainittu Ellen, Elli ja Elina, eli vierasperäinen se on tuo sinun Ellisikin. Helenan lisäksi Ellin toiseksi lähteeksi mainitaan sen olevan myös lyhenne Ellinoorasta eli Eleonoorasta eli arabiankielisestä Ellinorista, joka sekin tarkoittaa suomeksi käännettynä "JUMALA on valoni".
Eli ei se Elli nyt ole yhtään sen suomalaisempi kuin Ellenkään, on vain saapunut eri sortoaallossa maamme kamaralle.
Tiesithän, että Ellikin alkoi varsinaisesti yleistyä maassamme vasta 1890-luvulla, Juhani Ahon teoksen "Papin rouva" myötä (1893). Eli kovin kauaa ei tuokaan nimi ole ollut suomalaisten suosiossa. Juhani Ahohan on hänkin syntyjään Johannes Brofeldt, hänen äitinsä Snellman ja vaimonsa Soldan, ellen väärin muista. Eli suuria suomalaisromanttisen kauden nimiä, mutta ah niin paatuneita taparikollisia, että käyttivät noita ruotsinkielisiä nimiään, vaikka sukunsa (ainakin sinun ajatusmaailmasi mukaan) täysin suomalaisia ja väkisin ruotsalaisuuden muottiin pakotettuja olivatkin? Mietin vain, että miksi Venny sitten piti miehensä ruotsinkielisen sukunimen sekä omansa, vaikka miehensä oli osoittanut jo, että suomalaisellakin nimellä voi tulla toimeen?

Tosiasiassahan valtaosa noista "suomalaisista" nimistä, joita pidetään oikein perinteisinä ja suomalaiselle kulttuurille tärkeinä niminä, ovat pääosin peräisin vain suomalaisromanttiselta suomalaistamisen aikakaudelta, mutta lähinnä vain lainaa muista kielistä, eri aikakausilta, eivätkä minunkaan lasteni nimet ole siinä mikään poikkeus. Suomalaisromanttista kautta olivat rakentamassa nimenomaan monet ruotsinkieliset, kenties sitten kovastikin sorretut, kun eivät uskaltaneet nimiään suomalaistaa.

Lue lisää

He kuitenkin tekivät tämän paljolti omista näkökohdistaan käsin ja usein viisveisasivat aidosta muinaissuomalaisesta kulttuurista - suomalaisten ugrilaisesta ja varsinkin saamelaisesta alkuperästä (saamelaisia kun pidettiin vähä-älyisinä, takapajuisina mongoloideina, niin heitähän ei laskettu lainkaan esi-isiemmejoukkoon, edes kielen tai kulttuurin osalta, suomalaiset kuvattiin poikkeuksetta pohjoismaisen vaaleina jöröjukkina, vaikka iso osa kielellisestä alkuperästämme on samaa juurta juuri saamelaisten ja muiden hyvinkin aasialaisperäisen näköisten kielisukulaistemme kanssa. Harva suomalainen näyttää skandinaavilta, mutta sellaiseksi meidän identiteettimme haluttiin suomalaistamiskaudella muokata. Jäikö kysyttävää, kerronko lisää, syvennämmekö tätä aihetta vielä kokonaisen gradun verran?

Emmy K. kirjoitti:

He kuitenkin tekivät tämän paljolti omista näkökohdistaan käsin ja usein viisveisasivat aidosta muinaissuomalaisesta kulttuurista - suomalaisten ugrilaisesta ja varsinkin saamelaisesta alkuperästä (saamelaisia kun pidettiin vähä-älyisinä, takapajuisina mongoloideina, niin heitähän ei laskettu lainkaan esi-isiemmejoukkoon, edes kielen tai kulttuurin osalta, suomalaiset kuvattiin poikkeuksetta pohjoismaisen vaaleina jöröjukkina, vaikka iso osa kielellisestä alkuperästämme on samaa juurta juuri saamelaisten ja muiden hyvinkin aasialaisperäisen näköisten kielisukulaistemme kanssa. Harva suomalainen näyttää skandinaavilta, mutta sellaiseksi meidän identiteettimme haluttiin suomalaistamiskaudella muokata. Jäikö kysyttävää, kerronko lisää, syvennämmekö tätä aihetta vielä kokonaisen gradun verran?

Lue lisää

Kirjoitelmasi vain vahvistaa sen mitä olen jo aikaisemmin todennut ja toistat sitä samaa propagandaa vaikka gradun verran kuinka kielemme suomalais-ugrilaisista juurista johtuen kuulumme geneettisesti mongooleihin eikä lähikansojemme kuten virolaisten vaaleus suinkaan johdu suomalaissukuisten kansojen vaaleudesta ja joka on mielestäsi vain skandinaavinen ohittaen täysin sen että skandinaavit on enemmän kulttuurisekoitus kuin Suomalaiset. Kivahan se että sinulla on monikulttuuriset juuret mutta kuten jo aikaisemmin totesin niin Suomeen kotoutuminen vie aikaa ja on suotavaa käyttää nimiä jotka eivät ole ainakaan liian suuressa ristiriidassa valtakulttuurin kanssa ja että täydellinen kotoutuminen vie useamman sukupolven ajan. Jos lapsesi ovat syntyneet Suomessa heistä tulee suomalaisia ja niitäkin juuria voi ruveta kasvattamaan varsinkin kun ne juuret ovat jo olemassa. Minä en lähde tässä tiivistämään suomalaisten tuhatvuotista taistelua kielen ja kulttuurin ja oman maan puolesta vaikka huisia jaksoja siihen toki kuuluukin. Tottakai suomeen tulee vaikutteita ja uusia nimiä mutta niidenkin on taivuttava suomenkieleen jo kielilain perusteella joten näiltä osin kommentointisi on aika turhaa ajanhukkaa.

vastaus jatkuu kirjoitti:

Kirjoitelmasi vain vahvistaa sen mitä olen jo aikaisemmin todennut ja toistat sitä samaa propagandaa vaikka gradun verran kuinka kielemme suomalais-ugrilaisista juurista johtuen kuulumme geneettisesti mongooleihin eikä lähikansojemme kuten virolaisten vaaleus suinkaan johdu suomalaissukuisten kansojen vaaleudesta ja joka on mielestäsi vain skandinaavinen ohittaen täysin sen että skandinaavit on enemmän kulttuurisekoitus kuin Suomalaiset. Kivahan se että sinulla on monikulttuuriset juuret mutta kuten jo aikaisemmin totesin niin Suomeen kotoutuminen vie aikaa ja on suotavaa käyttää nimiä jotka eivät ole ainakaan liian suuressa ristiriidassa valtakulttuurin kanssa ja että täydellinen kotoutuminen vie useamman sukupolven ajan. Jos lapsesi ovat syntyneet Suomessa heistä tulee suomalaisia ja niitäkin juuria voi ruveta kasvattamaan varsinkin kun ne juuret ovat jo olemassa. Minä en lähde tässä tiivistämään suomalaisten tuhatvuotista taistelua kielen ja kulttuurin ja oman maan puolesta vaikka huisia jaksoja siihen toki kuuluukin. Tottakai suomeen tulee vaikutteita ja uusia nimiä mutta niidenkin on taivuttava suomenkieleen jo kielilain perusteella joten näiltä osin kommentointisi on aika turhaa ajanhukkaa.

Lue lisää

Saitko/saisitko oman gradusi hyväksyttyä...? Jos olet niin kovasti suomen kielen asialla, niin opettele suomen kielen kielioppisäännöt ensikisi. Pilkkujen käyttö toisi uskottavuutta!!! Jos puolustelet suomen kielen asemaa näin tiukkasanaisesti, opettele ensin käyttämään kieltäsi oikein.. Pilkut puttuvat kokonaan!!!

Meeri4 kirjoitti:

Saitko/saisitko oman gradusi hyväksyttyä...? Jos olet niin kovasti suomen kielen asialla, niin opettele suomen kielen kielioppisäännöt ensikisi. Pilkkujen käyttö toisi uskottavuutta!!! Jos puolustelet suomen kielen asemaa näin tiukkasanaisesti, opettele ensin käyttämään kieltäsi oikein.. Pilkut puttuvat kokonaan!!!

Lue lisää

Eipä ole omassa kielitaidossasikaan kehumista. Lopetusmerkkien ylenpalttinen käyttö ei ole hyvää suomea. Huutomerkkien viljely vittaa nuoreen tai muutoin hieman yksinkertaiseen henkilöön.

Jani Juhani ja Miia Susanna

Nyt on tuhat koirakaimaa Netalle. Tiedän viisi Netta-koirtaa. Ja pari ihmistäkin sen puoleen.

Karsea tuo Santtu... yhtä hyvä kuin Ellu. Ne ovat LEMPINIMIÄ, eivät oikeita niimiä. Koko elämänsä kuulisi, että mikä sun oikee nimi on, ootsä Santeri oikeesti jne.

Siiri on Senjan tavoin vanha suomalainen niimi. Varsin yleinen nykyään, mutta jos se ei haittaa, niin mikäs siinä. Pidän kyllä Siiri-nimestä.

...ja sitten on tää "iki-ihana" Kyllikki ;)