Joskus IOK:ta lukiessani ja yrittäessäni ymmärtää tämän egounemme salaisuuksia mieleeni tuli seuraava ajatus:
Voiko tämä unemme olla samankaltainen kuin tietokonepeli - ainoa vain, että poikakunnan uni on niin paljon kehittyneempi kuin tämän hetkinen unimaailmamme tietotekniikka, että pelin hahmoilla on näennäinen tietoisuus ja yksilöllisyys.
Eli ajatusleikkinä: jos joskus ihmiset - tässä unessamme - kehittävät tietotekniikkaa niin pitkälle, että syntyy tämä tavoiteltu 'keinoäly', jota jo nyt kovasti yritetään.... ja jonain päivänä nämä keinoälyllä varustetut pelihahmot ovatkin niin pitkälle kehitettyjä, että niillä on tietoisuus itsestään, ego. Nämä keinohahmot sitten seikkailevat ihmisten luomassa pelimaailmassa kuvitellen kaiken olevan totta. Pelin pelaaja - tässä ajatusleikissä ihminen - on tosiasiallisesti koko ajan ohjaimissa, mutta pelihahmo 'kokee' kaiken. Ja tietysti peliin ihminen on ohjelmoinut kaikki mahdolliset tapahtumat, joita pelihahmo voi kokea - sen näennäisistä valinnoista riippuen. Mutta aina viime kädessä pelihahmo pääsee maaliin, koska alusta voi pelaamisen aloittaa niin monta kertaa kuin tarvitsee.
Tämä tuntuu nyt aika vahvalta kirjoittaa, mutta jos unessa olisi jostain tällaisesta analogiasta kyse, niin Kristus olisi 'ohjelmoija' ja 'me' pelin hahmoja - sekä tietenkin osana Kristusta myös itse 'osaohjelmoijia'. Mutta mitään ei oikeastaan ikinä tapahtunutkaan eikä tapahdu. Vain Jumala on, mutta Jumalan Poika 'kokee untansa, jonka on itse ohjelmoinut' ja kokee sen egon kautta, koska 'unohti nauraa ajatukselleen (eli tekemälleen 'tietokonepelille').
Uni on kuin tietokonepeli?
17
232
Vastaukset
Mukava ajatusleikki sinulla. Naureskellaan yhdessä.
- Sarcisson
Hindulaisessa perinteessä on kolme tärkeää jumaluutta: Vishnu, Shiva ja Kali. Vishnu kuvataan jumalallisena unennäkijänä, joka uneksii maailman. Hän nukkuu suuren käärmeen päällä. Käärmettä kutsutaan nimellä Ananta (ei loppua). Käärme kelluu universaalissa meressä, Kshira Sagar, vapaasti käännettynä “maitomeri”.
Mutta meri, käärme ja nukkuva jumala -ne ovat kaikki samaa. Ne ovat saman asian ilmentymiä, universaalin mielen, joka kuvittelee ja luo ajatuksellaan kaiken maailmankaikkeuden . Vishnu nukkuu ja hän näkee unta, ja me olemme tuo uni, maailma on se uni.
Ja samalla tavoin kuin meidän unessamme, jossa kaikki muodot ja hahmot ovat meidän oman unennäkemisemme kyvyn seurausta, niin koko maailmankaikkeus on Vishnun kyvyn seurausta. Mitään erillisiä, itsestäänolevia olentoja ei ole, vaan kaikki on samaa unta ja kaikki on samaa jumalaa.
Kuulostaako tutulta?- Sarcisson
Sori, tuli vielä mieleen toinen juttu samasta aiheesta, joka saattaisi kiinnostaa IOK:n tutkijoita.
Linkki:http://4.bp.blogspot.com/-ftNEkL3u19A/UQN6wQj6rLI/AAAAAAAAM1Y/Wb18AN_mwPQ/s400/1 shiva.jpg
Toinen hindujen jumaluus, Shiva, kuvataan usein tanssijana. Hänellä on neljä kättä, aina tietyissä asennoissa.
Yksi käsistä pitää rumpua, joka soi rytmissä. Rytmi on ajan rytmi, joka lähettää aaltoja kaikkialle ikuisuuteen. Rytmi luo kaiken, se on luomisen käsi. Koko maailma tanssii tuon saman rytmin mukaan.
Yksi käsi pitää liekkiä. Se on valaistumisen liekki, joka tuhoaa kaiken illuusion maailmasta. Tämä on tuhon käsi. Se tarkoittaa, että ymmärtääkseen totuuden on tuhottava kaikki illuusiot maailmasta.
Toinen alemmista käsistä osoittaa ulospäin, kämmen avattuna. Asento tunnetaan nimellä Abhayamudra, joka tarkoittaa “ei mitään pelättävää”. Mitään kauheaa ei koskaan tapahdu. Muodot hajoavat, kuolema tulee -mutta ei mitään pelättävää, koska hindulaisuudessa mitään ei oikeasti tapahdu. Ikuinen periaate (jumalan uni) jatkaa luomista ja tuhoamista, se on kaikessa ja se on sinussa. Ihminen on tuossa kuin aalto merenpinnalla, kun aalto lakkaa niin katoaako vesi? Ei tietenkään, koska mitään ei tapahtunut. Vain hetkellinen aalto kävi mielen pinnalla.
Toinen alemmista käsistä osoittaa alaspäin, kuin elefantin kärsä. Tämä käsi opettaa. Se on kuin johtajanorsu, kun se kävelee, muut seuraavat perässä. Se raivaa tien viidakon ja vaikeiden paikkojen lävitse muille kulkea.
Shiva seisoon kääpiön päällä. Kääpiötä kutsutaan nimellä “Tietämättömyys”. Shivan toinen jalka nojaa kääpiöön, se jalka ajaa sieluja tietämättömyyteen. Toinen jalka on puolestaa ilmassa, se on vapautuksen jalka. Eli toinen jalka saa ihmiset maailmassa elämään tietämättömyydessä, toinen vapauttaa ne siitä.
Tuossa on Shivan tanssi. Yksi käsi luo, toinen tuhoaa. Kolmas sanoo: “Älä pelkää”, neljäs osoittaa alas ja sanoo: “Katso maailmaa tanssimassa ikuisesti tietämättömyydessä. Egosi on pelkkä pieni aalto ikuisessa meressä, mutta se mitä sinä todella olet -olet se meri. "
Tarvitsee siis vain nostaa jalka tietämättömyydestä. Yksi askel riittää? - ihmettelijat
Kuulostaa, kiitos :)
Eli siis tässä maailman unessa kokemaani hahmoa (=egon 'minä') ei ole olemassakaan... Shakespearen sanoin herää kysymys "Ollako vai eikö olla". - kysymyksi'
Sarcisson kirjoitti:
Sori, tuli vielä mieleen toinen juttu samasta aiheesta, joka saattaisi kiinnostaa IOK:n tutkijoita.
Linkki:http://4.bp.blogspot.com/-ftNEkL3u19A/UQN6wQj6rLI/AAAAAAAAM1Y/Wb18AN_mwPQ/s400/1 shiva.jpg
Toinen hindujen jumaluus, Shiva, kuvataan usein tanssijana. Hänellä on neljä kättä, aina tietyissä asennoissa.
Yksi käsistä pitää rumpua, joka soi rytmissä. Rytmi on ajan rytmi, joka lähettää aaltoja kaikkialle ikuisuuteen. Rytmi luo kaiken, se on luomisen käsi. Koko maailma tanssii tuon saman rytmin mukaan.
Yksi käsi pitää liekkiä. Se on valaistumisen liekki, joka tuhoaa kaiken illuusion maailmasta. Tämä on tuhon käsi. Se tarkoittaa, että ymmärtääkseen totuuden on tuhottava kaikki illuusiot maailmasta.
Toinen alemmista käsistä osoittaa ulospäin, kämmen avattuna. Asento tunnetaan nimellä Abhayamudra, joka tarkoittaa “ei mitään pelättävää”. Mitään kauheaa ei koskaan tapahdu. Muodot hajoavat, kuolema tulee -mutta ei mitään pelättävää, koska hindulaisuudessa mitään ei oikeasti tapahdu. Ikuinen periaate (jumalan uni) jatkaa luomista ja tuhoamista, se on kaikessa ja se on sinussa. Ihminen on tuossa kuin aalto merenpinnalla, kun aalto lakkaa niin katoaako vesi? Ei tietenkään, koska mitään ei tapahtunut. Vain hetkellinen aalto kävi mielen pinnalla.
Toinen alemmista käsistä osoittaa alaspäin, kuin elefantin kärsä. Tämä käsi opettaa. Se on kuin johtajanorsu, kun se kävelee, muut seuraavat perässä. Se raivaa tien viidakon ja vaikeiden paikkojen lävitse muille kulkea.
Shiva seisoon kääpiön päällä. Kääpiötä kutsutaan nimellä “Tietämättömyys”. Shivan toinen jalka nojaa kääpiöön, se jalka ajaa sieluja tietämättömyyteen. Toinen jalka on puolestaa ilmassa, se on vapautuksen jalka. Eli toinen jalka saa ihmiset maailmassa elämään tietämättömyydessä, toinen vapauttaa ne siitä.
Tuossa on Shivan tanssi. Yksi käsi luo, toinen tuhoaa. Kolmas sanoo: “Älä pelkää”, neljäs osoittaa alas ja sanoo: “Katso maailmaa tanssimassa ikuisesti tietämättömyydessä. Egosi on pelkkä pieni aalto ikuisessa meressä, mutta se mitä sinä todella olet -olet se meri. "
Tarvitsee siis vain nostaa jalka tietämättömyydestä. Yksi askel riittää?Shiva on siis silti kuitenkin jonkinlainen sadisti?
Päättyykö hindulaisuudessa kärsimys koskaan? Ja jatkaako tämä tuhoamisen ja syntymisen kierto kulkuaan ikuisesti? - Sarcisson
kysymyksi' kirjoitti:
Shiva on siis silti kuitenkin jonkinlainen sadisti?
Päättyykö hindulaisuudessa kärsimys koskaan? Ja jatkaako tämä tuhoamisen ja syntymisen kierto kulkuaan ikuisesti?Hindulaisuudessa ei ole persoonallista jumalaa, Shiva on vain yksi symbolinen kuvaus Brahmanista, joka on maailman sielu tai paremminkin perimmäinen todellisuus. Se mikä on kaiken takana.
Hindulaisuus ei määrittele Brahmania, siitä puhutaan aina vain symbolisesti. Ja kaikki on Brahman, kaikki nousee siitä ja palaa siihen. Ei pidä sekoittaa teististeen jumalaan, Brahman ei ole paha tai hyvä, rakastava tai ankara jne. Brahman on kaikki.
Kärsimys päättyy hindulaisuudessa, kun ihminen saavuttaa mokshan (valaistumisen). Termi on vähän moniselitteinen, mutta se useimmiten tarkoittaa, että ihminen ymmärtää olevansa osa suurta kokonaisuutta, jossa mikään ei ole erillään toisista. Kaikesta tulee yhtä, kaikki on "jumalaa". Ihminen herää unesta ja tajuaa mitä hän on. Silloin ihminen katoaa tuosta ikuisesta kiertokulusta ja samalla kärsimyksestä. Kuvaannollisesti siis "yhdistyy jumalaan".
IOK luku Valppaudesta rauhaan, tekstiosan sivulta 139 kappale 9
Sinun mielesi jakaa alamaisuutensa kahden valtakunnan kesken etkä ole täysin samaistunut kumpaankaan. Samaistumistasi Valtakuntaan ei kukaan muu aseta kyseenalaiseksi kuin sinä itse - silloin kun ajattelet mielenvikaisesti. Sinun havaintokykysi ei millään lailla saanut aikaan sitä, mitä sinä olet, eikä se vaikuta siihen millään lailla. Näitpä samaistumisongelmasi millä tasolla tahansa, ne eivät ole mitään todellisia ongelmia, koska niiden olemassaolo viittaa uskomukseen, jonka mukaan sinä voisit päättää siitä mitä sinä olet. Ego uskoo siihen täydellisesti ja on siihen täysin sitoutunut. Mutta se ei ole totta. Sen vuoksi ego on täysin sitoutunut valheeseen ja näkee täysin vastoin pyhää Henkeä tai Jumalan tietoa.
"Kaikkea oppimaasi Pyhä Henki käyttää sinun parhaaksesi"
Samasta asiasta voidaan puhua monin eri tavoin. Uni on jokaisella omansa.- ihmettelijat
Onko jokaisella todella oma unensa vai onko uni yhteinen Juice Leskisen laulun Viidestoista yö sanoin "..sun kanssas katson maailmaa / ja samaa unta nään...."?
ihmettelijat kirjoitti:
Onko jokaisella todella oma unensa vai onko uni yhteinen Juice Leskisen laulun Viidestoista yö sanoin "..sun kanssas katson maailmaa / ja samaa unta nään...."?
Olet yhteisessä Todellisuudessa rakastaessasi kysymättä syytä tai motiivia.
Olet yksityisessä unessasi rakastaessasi jotain erityistä.
Opeta vain rakkautta sillä rakkautta sinä olet
- Mietiskelijä
Kuka luo tai suunnittelee meidän hahmomme/elämämme tänne pelikentälle?
Monet ovat sitä mieltä, että meidän jokaisen sielu tai korkeampi minuus suunnittelee tulevan elämämme ja huomioi kehittymisen tarpeemme ja karmanläksymme. Miettii perheen ja ympäristön, keiden kanssa parhaiten saisimme karmaamme suoritettua.
Sielumme siis loisi roolihahmomme, ympäristömme, tehtävämme jne. Sitten tämä sielumme/korkeampi minämme/tarkkailijamme seuraa sieltä jostain roolihahmon suoriutumista kuin tietokonepelin hahmoa.
Pelin lopussa hylkään väliaikaisen roolihahmoni ja palaan kotiin - henkimaailmaan ja jossain vaiheessa taas synnyn tänne pelikentälle/uneen uudelleen.
Jos voisimme täällä pelatessamme unohtaa suuren egomme, voisimme saada yhteyden tuohon tarkkailijaamme ja ymmärtää, että tämä kaikki on vain unta, joka täällä ollessamme tuntuu kyllä tosi todelliselta...
Sekavaa, mutta jotenkin näinkö se menee tämä unielämämme?- ihmettelijat
Niin minä tämän suurin piirtein miellän; hyvin kirjoitettu teksti sinulla. Henkimaailmakin taitaa olla 'vain' unen yksi olotila eli välillä on keho, välillä ei, mutta unta kaikki - kunnes herätään ja huomataan, että mitään ei ikinä ollutkaan.
- Mietiskelijä
ihmettelijat kirjoitti:
Niin minä tämän suurin piirtein miellän; hyvin kirjoitettu teksti sinulla. Henkimaailmakin taitaa olla 'vain' unen yksi olotila eli välillä on keho, välillä ei, mutta unta kaikki - kunnes herätään ja huomataan, että mitään ei ikinä ollutkaan.
:) Kiva, kun joku muukin ajattelee vähän samoin. Ajattelen myös henkimaailmasta samoin kuin sinä, että se taitaa olla vain unen yksi olotila.
Tuli mieleen, että voimmeko herätä tästä elämien unesta ihan yhtä hyvin tässä tiiviimmässä kehossa fyysisessä maailmassa kuin ohuemmassa esim. ns astraalikehossa henkimaailmassakin.... - ihmettelijat
Mietiskelijä kirjoitti:
:) Kiva, kun joku muukin ajattelee vähän samoin. Ajattelen myös henkimaailmasta samoin kuin sinä, että se taitaa olla vain unen yksi olotila.
Tuli mieleen, että voimmeko herätä tästä elämien unesta ihan yhtä hyvin tässä tiiviimmässä kehossa fyysisessä maailmassa kuin ohuemmassa esim. ns astraalikehossa henkimaailmassakin....Tämä onkin tosi mielenkiintoinen ja ilmeisen oleellinen kysymys :) Minulla on sellainen käsitys, että herääminen, valaistuminen tai miksi tahansa tätä nyt kutsutaankin tapahtuu juuri tässä tiiviimmän kehon fyysisessä maailmassa. Muistelen, että suosikikirjassani "Maailmankaikkeus katoaa" tämä on juuri näin kerrottu ja siinä oli joku perustelukin asialle....
En pidä henkimaailmaa kotina, paremminkin se on tilapäinen mielen lepopaikka jossa kerään uudelleen voimia uuteen keholliseen ilmentymään -"elämään"
Tämä kiertokulku, ikään kuin yö ja päivä jatkuu kunnes löydän - rakkauden - totuuden- jolloin vapaudun "elämisen" kiertokulusta.
Kannattaa aloittaa anteeksiannosta joka taas on toisin sanottuna "rakasta itseäsi"- Mietiskelijä
Enkelipallo: "Tämä kiertokulku, ikään kuin yö ja päivä jatkuu kunnes löydän - rakkauden - totuuden- jolloin vapaudun "elämisen" kiertokulusta".
Siis riittää, että löytää rakkauden - totuuden - ja vapautuu näistä elämisen kierroista, ei tarvitse kehollistua uudelleen?
Ja se, että löytää rakkauden - totuuden? Muuttaako se löytäminen meissä olevaa jotain niin, että siksi vapaudumme kierrosta/karmasta/elämien pelikenttien peleistä? Minusta kyllä.
Tässä kirjoitin miltei yhteen sanat rakkaus totuus koska perimmältään ymmärrän ne samaksi.
Rakkaus ei etsi syitä eikä perusteluja se rakastaa.
Totuus ei tarvitse puolusteluja se ON- Mietiskelijä
Ok, kiitos enkelipallo! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 292394
Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3702002M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti181494Pelkään suunnattomasti
Että olet toiseen ihastunut. Se on lähes sietämätön ajatus koska koen että meidän tilanne on auki, selvittämättä. Eikä k52892Parempi suorituskyky Urheiluharrastajien suosimasta lisäravinteesta hyötyisivät todennäköisesti kaik
Parempi suorituskyky Urheiluharrastajien suosimasta lisäravinteesta hyötyisivät todennäköisesti kaikki muutkin. Se on ed10871Mies, etko ole miettinyt
että voit menettää yhteytemme ja minut lopullisesti, jos et tee mitään?52783- 54711
- 18710
- 25689
- 135623