Että voi nainen olla tyhmä: eroaa, vaikka kaikki on hyvin!

boxi

Me Naisissa kaisu Jouppi kertoo eronnensa lastensa isästä, vaikka kaikki oli periaatteessa hyvin!
Hyvä mies. Kaikki ok.
Ja nainen eroaa! Että voi nainen todellakin olla tyhmä! Tämä näin naisena ärsyttää joka kerta. Lapset jäävät isättömäksi, koska äiti on tyhmä.
Jos jollain on samanlaisia hömpötyksiä mielessä: tule järkiisi! Yksinhuoltaja on tuomittu uusioperheeseen, vaikka ydinperhe olisi ollut kasassa. Ihan toiset riesat. Lapsien elämä on tältä osin pilalla. Isä jäi. Hyvä isä.
Itsekäs ja tyhmä nainen on kyllä kauhea keksintö, etenkin itselleen, Kaksi kertaa itse eronnut psykologi sitten vielä paapoo ratkaisua.
Ero on aivan kamala. Minulla ei ainakaan ole psyykkisesti mitään iloa erota kertaakaan saati sitten kaksi. Miksi ette kysy niiltä, jotka ovat siinä avioliitossaan onnistuneet, että miten sen saa onnelliseksi? Voi juku, että korpesi tarpeeton kärsimyksen aiheuttaminen, kun niitä todellisiakin kärsimyksiä on ihan riittävästi.
I love my man! Se on päätös ja silloin tulevat tunteet mukana. Minä sen päätän. Ovat pysyneet tunteet mukana ja saavat luvan pysyä vastaisuudessakin. En ole mikään hysteerikko, joka analysoi joka väyläytystään ja oikkkuaan. This is my life! Good life! Älä heitä lottovoittoa roskiin, jos sinulla on hyvä mies!!
t. sis el 56-v, naimisissa n 30 v

59

520

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Huolestunut isoäiti

      Luin saman tarinan ja myös minua raivostutti tuon psykologin tukeminen eroon, johon ei löytynyt muuta syitä kuin naisen kyllästymisen perhe-elämän arkeen.
      Psykologi, joka on itse eronnut peräti kaksi kertaa ei ole oikea ihminen kannustamaan muitakin samaan.

      Tässä tuli mieleen ilmiö, joka on nähtävissä naisystäväpiireissä! Jos joku on eronnut/ eroamassa niin hän kannustaa toisiakin eroamaan ihan omista itsekkäistä syistään. Onhan se mukava leikkiä sinkkutyttöjä yhdessä, bilettää ja matkustaa...perheellisen on vaikea päästä välillä kotoa irti, varsinkin lasten ollessa pieniä.

      Jo eronneet antavat liian positiivisen kuvan eron jälkeisestä elämästä!
      Ei ne uusiosuhteet ole aina sitä, mitä nainen on unelmoinut. Niissä suhteissa pyörii elämässään epäonnistuneita yksilöitä, jotka hakevat sitä ikuista onnea.

      Kuka kärsii eniten? LAPSET! Lasten siulunelämän rikkomisessa ei nähdä mitään väärää....

    • M50

      80% eroistahan on naisten hakemia ja ei tässä maassa niin paljoa huonoja isiä ole jotka ryyppää, rellestää ja pettää.

      Avoerojahan ei edes tilastoida mutta isättömiä lapsia tehdään ja tuetaan eroja yhteiskunnan taloudelliseen piikkiin. (korotetut lapsilisät, asumistuet, elatustuet...)

      Niin se oli minunkin tapauksessani kaikki elämä oli hyvin mutta kun ex naisen ja lapsieni äidin "ystävät/kaverit" ei pitäneet ja sulattaneet minua ja olivat itse myös eronneita ja piti saada samaan porukkaan.

      • M50
        Nyt on pakko heittäytyä toisella lailla röyhkeäksi, sorry vaan.
        Et ollut naimisiin sitten mennyt lastesi äidin kanssa. Ei hän mistään eronnut, koska mitään et ollut hänelle antanut. Sussu hän vain oli. Ihan oikein, että lähti, koska et viitsinyt sitten naimisiin mennä.
        Vain ne miehet, jotka menevät naimisiin naistensa kanssa ansaitsevat sen rakastavan vaimon, joka siis pysyy ja rakastaa.
        Et ollut huono aviomies, et ollut mitään. Oma vikasi. Olisit ajoissa kosinut, kuten miehen tulee.


      • boxi kirjoitti:

        M50
        Nyt on pakko heittäytyä toisella lailla röyhkeäksi, sorry vaan.
        Et ollut naimisiin sitten mennyt lastesi äidin kanssa. Ei hän mistään eronnut, koska mitään et ollut hänelle antanut. Sussu hän vain oli. Ihan oikein, että lähti, koska et viitsinyt sitten naimisiin mennä.
        Vain ne miehet, jotka menevät naimisiin naistensa kanssa ansaitsevat sen rakastavan vaimon, joka siis pysyy ja rakastaa.
        Et ollut huono aviomies, et ollut mitään. Oma vikasi. Olisit ajoissa kosinut, kuten miehen tulee.

        JA SITTEN M50!!!

        Nyt hommaat sen naisesi takasin!
        Se hommataan vain ja ainoastaan seuraavalla tavalla. Jos et tätä tee tai vitkutat ja natkutat asian tiimoilla jotenkin, nainen on mennyt ja sillä selvä.
        Mutta näin hommataan takaisin:

        Ostat sormuksen, pyydät hänet kahville tms. ja kosit kunnolla!!! KUNNOLLA! Polvistut ja kaikki!Ihan sama, missä häät pidetään, kunhan ilmoitat, että nainen saa päättää ajankohdan vaikka olisi kahden päivän kuluttua. Et vatkaa mitään vanhaa, vaan kosit ja kosit ja tarkoitat sitä myös. Voi olla että saat todella mieluisen vastaanoton. Mutta nyt on oltava kuin John Wayne tai Batman tai Tarzan, ei mikään pehmovetelys! Nyt se mies esiin! Tsemppiä!


      • M50
        boxi kirjoitti:

        JA SITTEN M50!!!

        Nyt hommaat sen naisesi takasin!
        Se hommataan vain ja ainoastaan seuraavalla tavalla. Jos et tätä tee tai vitkutat ja natkutat asian tiimoilla jotenkin, nainen on mennyt ja sillä selvä.
        Mutta näin hommataan takaisin:

        Ostat sormuksen, pyydät hänet kahville tms. ja kosit kunnolla!!! KUNNOLLA! Polvistut ja kaikki!Ihan sama, missä häät pidetään, kunhan ilmoitat, että nainen saa päättää ajankohdan vaikka olisi kahden päivän kuluttua. Et vatkaa mitään vanhaa, vaan kosit ja kosit ja tarkoitat sitä myös. Voi olla että saat todella mieluisen vastaanoton. Mutta nyt on oltava kuin John Wayne tai Batman tai Tarzan, ei mikään pehmovetelys! Nyt se mies esiin! Tsemppiä!

        Et kai ole noin tyhmä ja naivi että se virallinen sormus avioliiton kautta pitää parisuhteen yhdessä?!
        Kyllä ne puolet avioliitoistakin hajoaa ja eroaa.

        Jep olimme sen yli 10v yhdessä ja kihloissa melkein alusta saakka että sen verran virallisilta näytimme että sormukset oli sormessa ja sen enempää emme kumpainenkaan halunneet.
        Eroahan mikään avioliitto ei olisi muuttanut kun hän kerran oli tehnyt eropäätöksensä "frendiensä" avustuksella.
        Lapsia kyllä on ja tapaan heitä säännöllisesti.

        Erosta on muutama vuos ja jos minä menisin sinne polvilleni anelemaan niin ex naurais minut pihalle.

        Ole nyt sen verran realisti boxi ettei niitä parisuhteita monesti pelasteta lasten teolla tai saatikka virallisilla sormuksilla.
        Kyllä se on nähty ystäväpiirissänikin että se on nainen järjestään hakenut eroa kun on alkanut vintti visertää ja lapset ei siinä paljoa paina.

        Isät ovat vielä nykyäänkin lasten huoltajuus asioissa aika heikoilla vaikka puhutaan yhteishuoltajuudesta kun tämä etä-ja lähihuoltajuus määritelmä on luotu 70-luvulla eli yli 40v sitten että eikö käytännön ja lainsäädännön aika olisi päivittää nykytasolle kun se eläinsuojelulakikin antaa paremman turvan eläimille kuin isille erotessa jää vain maksava rooli vailla oikeuksia kun 90% varmuudella ne äidit saa sen lähihuoltajuuden vaikka oikeudenkautta.


      • M50 kirjoitti:

        Et kai ole noin tyhmä ja naivi että se virallinen sormus avioliiton kautta pitää parisuhteen yhdessä?!
        Kyllä ne puolet avioliitoistakin hajoaa ja eroaa.

        Jep olimme sen yli 10v yhdessä ja kihloissa melkein alusta saakka että sen verran virallisilta näytimme että sormukset oli sormessa ja sen enempää emme kumpainenkaan halunneet.
        Eroahan mikään avioliitto ei olisi muuttanut kun hän kerran oli tehnyt eropäätöksensä "frendiensä" avustuksella.
        Lapsia kyllä on ja tapaan heitä säännöllisesti.

        Erosta on muutama vuos ja jos minä menisin sinne polvilleni anelemaan niin ex naurais minut pihalle.

        Ole nyt sen verran realisti boxi ettei niitä parisuhteita monesti pelasteta lasten teolla tai saatikka virallisilla sormuksilla.
        Kyllä se on nähty ystäväpiirissänikin että se on nainen järjestään hakenut eroa kun on alkanut vintti visertää ja lapset ei siinä paljoa paina.

        Isät ovat vielä nykyäänkin lasten huoltajuus asioissa aika heikoilla vaikka puhutaan yhteishuoltajuudesta kun tämä etä-ja lähihuoltajuus määritelmä on luotu 70-luvulla eli yli 40v sitten että eikö käytännön ja lainsäädännön aika olisi päivittää nykytasolle kun se eläinsuojelulakikin antaa paremman turvan eläimille kuin isille erotessa jää vain maksava rooli vailla oikeuksia kun 90% varmuudella ne äidit saa sen lähihuoltajuuden vaikka oikeudenkautta.

        Eli et siis ole koskaan kosinut, etkä kosi. Se on siinä sitten.


    • öööööööö

      Ns hyvän miehen kriteerit täyttyvät, kun on sisäsiisti, töissä käyvä, ei ole päihdeongelmaa eikä väkivaltaista luonnetta. Näitä miehiä on pilvin pimein - mutta se ei ole sama kuin SOPIVA.

      Exäni oli tällainen ns hyvä mies - ja minä samat kritteerit täyttävä nainen. Meidä virheemme oli liian nopea eteneminen suhteessamme, rakennettiin taloa ja hankittiin yhteinen lapsi lyhyen ajan sisällä. Vasta perusarki noiden tapahtumien jälkeen osoitti, etteivät luonteemme sopineetkaan yhteen: mies aikava ja rauhallinen, minä itse toimelias ja räiskähtelevä. Olisiko siis meidän pitänyt alkaa muuttua joksikin muuksi kuin mitä olimme, että olisimme voineet jatkaa yhdessä? Sitäkin yritettiin, neuvoteltiin, vatuloitiin ja kumpikin tosissaan yritti, yli 3 vuotta. Mutta hän on hän ja minä olen minä. Erosin siis ns hyvästä miehestä.

      Ennen kuin aletaan tuomita toisten tekemisiä, pitäisi ymmärtää, että se, mikä ulospäin jostain parisuhteesta tai perheestä näkyy on vain ulkokuorta. Koskaan ei voi tietää, mitä neljän seinän sisällä ihmisten välissä tapahtuu.
      Se, että on itse onnistunut parinvalinnassaan tekee usein omahyväiseksi ja toisten ongelmia vähätteleväksi. Miksi pitkässä parisuhteessa eläminen tekisi jotenkin erityisesti parisuhteen asiantuntijaksi? Eihän siinä ole kokemusta kuin tasan yhden ihmisen kanssa elämisestä...

      Luin saman artikkelin, no enpä pannut sille enempää painoarvoa - yksi tarina muiden joukossa aivan kuin nämä "kultahääpäivä-jututkin", joissa hehkutetaan pitkää onnea. Lapset eivät jääneet isättömiksi - kukaan ei käsittääkseni kuollut?!

      • On olemassa säännöt, miten lentokone lentää ja virheet, miten se putoaa. Ihminen ei ole sen kummempi, vaikka muuta luulee. En ole minäkään tietty. On olemassa klassisia möhläyksiä, joita vain ei kannata tehdä.
        Suomessa saa valita parinsa ihan itse. Olet itsekin onnistunut nimenomaan parin valinnassa: töissäkäyvä sisäsiisti hyvä mies. Siinä se. Sitten vaan ollaan naimisissa. Ei sitä mitään vatuloida tai vatkata tai yritetä. Käyttäydytään asiallisesti kukin persoonallisuutensa mukaan ja eletään sitä arkea.
        Jos on liian raskasta, kevennetään sitä vaikka kuinka paljon. Myydään talo yms. Mitään ei ole menetetty, vaikka alku olisi kompuroiva.
        Ihminen ei ole niin monimutkainen, kuin moni luulee. Eroaminen ei ole niin ylevä ratkaisu, kuin moni luulee. Kyllä sen jokainen osaa.
        Jonkun täytyy pitää sen lapsen puolta, joka näkee hyvän perheen turhan hajoamisen. Tämä on tabu tällä hetkellä Suomessa. Lapsi inhoaa uusia äitejä ja isiä.


      • öööööööö
        boxi kirjoitti:

        On olemassa säännöt, miten lentokone lentää ja virheet, miten se putoaa. Ihminen ei ole sen kummempi, vaikka muuta luulee. En ole minäkään tietty. On olemassa klassisia möhläyksiä, joita vain ei kannata tehdä.
        Suomessa saa valita parinsa ihan itse. Olet itsekin onnistunut nimenomaan parin valinnassa: töissäkäyvä sisäsiisti hyvä mies. Siinä se. Sitten vaan ollaan naimisissa. Ei sitä mitään vatuloida tai vatkata tai yritetä. Käyttäydytään asiallisesti kukin persoonallisuutensa mukaan ja eletään sitä arkea.
        Jos on liian raskasta, kevennetään sitä vaikka kuinka paljon. Myydään talo yms. Mitään ei ole menetetty, vaikka alku olisi kompuroiva.
        Ihminen ei ole niin monimutkainen, kuin moni luulee. Eroaminen ei ole niin ylevä ratkaisu, kuin moni luulee. Kyllä sen jokainen osaa.
        Jonkun täytyy pitää sen lapsen puolta, joka näkee hyvän perheen turhan hajoamisen. Tämä on tabu tällä hetkellä Suomessa. Lapsi inhoaa uusia äitejä ja isiä.

        Sinä ilmeisesti tiedät, millaista on täydellisen ihmisen elämä.
        Luulisi sinun myös tietävän, etteivät kaikki ole yhtä täydellisiä.
        Anteeksi vajavaisuuteni ja hyvää kesää.


      • öööööööö kirjoitti:

        Sinä ilmeisesti tiedät, millaista on täydellisen ihmisen elämä.
        Luulisi sinun myös tietävän, etteivät kaikki ole yhtä täydellisiä.
        Anteeksi vajavaisuuteni ja hyvää kesää.

        Jaaha näitä.
        Muuta asennettasi. Ilkeilemällä ja miuruttamalla et saa mitään, et rahaa et puolisoa et hyvää työpaikkaa.
        En osaa monta asiaa, ja kysyn niiltä, jotka osaavat enkä miuruta heille.
        Olen huono peruuttamaan nykyistä autoamme ja otan mielelläni vinkkejä heiltä, jotka sen osaavat. Toinen vaihtoehto olisi sanoa "ollaan sitä sitten joku Häkkinen siinä vai ajotaitoineen olevinaan. Anteeksi kun en osaa peruuttaa laillasi!" Ihan kornia siis enkä oppisi mitään.
        Muuta asennettasi, saat enemmän rahaa ja ystäviä elämässäsi.


      • öööööööö
        boxi kirjoitti:

        Jaaha näitä.
        Muuta asennettasi. Ilkeilemällä ja miuruttamalla et saa mitään, et rahaa et puolisoa et hyvää työpaikkaa.
        En osaa monta asiaa, ja kysyn niiltä, jotka osaavat enkä miuruta heille.
        Olen huono peruuttamaan nykyistä autoamme ja otan mielelläni vinkkejä heiltä, jotka sen osaavat. Toinen vaihtoehto olisi sanoa "ollaan sitä sitten joku Häkkinen siinä vai ajotaitoineen olevinaan. Anteeksi kun en osaa peruuttaa laillasi!" Ihan kornia siis enkä oppisi mitään.
        Muuta asennettasi, saat enemmän rahaa ja ystäviä elämässäsi.

        Uteliaisuudesta tulin katsomaan seuraavan kommenttisi - sillä sinähän et selvästikään lopeta besserwisseröintiäsi niin kauan kuin maapallolta löytyy yksikin, joka on kanssasi eri mieltä.

        Kiitos toivotuksistasi - mistäpä sinä tiedät rahani ja ystäväni... Molempia on riittävästi ja elän onnellista elämää enkä tuhlaa aikaani enempää tällä foorumilla.


      • jhjhg
        boxi kirjoitti:

        On olemassa säännöt, miten lentokone lentää ja virheet, miten se putoaa. Ihminen ei ole sen kummempi, vaikka muuta luulee. En ole minäkään tietty. On olemassa klassisia möhläyksiä, joita vain ei kannata tehdä.
        Suomessa saa valita parinsa ihan itse. Olet itsekin onnistunut nimenomaan parin valinnassa: töissäkäyvä sisäsiisti hyvä mies. Siinä se. Sitten vaan ollaan naimisissa. Ei sitä mitään vatuloida tai vatkata tai yritetä. Käyttäydytään asiallisesti kukin persoonallisuutensa mukaan ja eletään sitä arkea.
        Jos on liian raskasta, kevennetään sitä vaikka kuinka paljon. Myydään talo yms. Mitään ei ole menetetty, vaikka alku olisi kompuroiva.
        Ihminen ei ole niin monimutkainen, kuin moni luulee. Eroaminen ei ole niin ylevä ratkaisu, kuin moni luulee. Kyllä sen jokainen osaa.
        Jonkun täytyy pitää sen lapsen puolta, joka näkee hyvän perheen turhan hajoamisen. Tämä on tabu tällä hetkellä Suomessa. Lapsi inhoaa uusia äitejä ja isiä.

        Hyvä perhe ei koskaan hajoa, eroon ainakaan, puhumattakaan, että se hajoaisi turhaan. Suomessa saa tosiaan parinsa valita itse, ja sen saa tehdä kuinka monta kertaa on tarvis. Parisuhteeseen ei riitä, että itse on onnellinen tai edes tyytyväinen, vaan molempien on oltava. Jos toinen haluaa erota, ei siinä auta mikään muu kuin ero.

        Suomessa on tabu pikemminkin se, että lapsi ei inhoa "uusi äitejä ja isiä". Joskus lapset, etenkin isommat jopa kehottavat vanhempia eroamaan, koska he jos ketä tietävät perhetotuuden syvemmältä kuin kukaan ulkopuolinen. Lapset eivät ole tyhmiä, ja he vaistoavat ja tuntevat heti pienemmätkin negatiiviset vivahteet perheen tunneilmapiirissä.


      • öööööööö kirjoitti:

        Uteliaisuudesta tulin katsomaan seuraavan kommenttisi - sillä sinähän et selvästikään lopeta besserwisseröintiäsi niin kauan kuin maapallolta löytyy yksikin, joka on kanssasi eri mieltä.

        Kiitos toivotuksistasi - mistäpä sinä tiedät rahani ja ystäväni... Molempia on riittävästi ja elän onnellista elämää enkä tuhlaa aikaani enempää tällä foorumilla.

        Lopetan besserwisseröintini tällä kolumnilla tunnin kuluttua. Helle oli eilen niin kova, että en muuta jaksanut kuin besserwisseröidä täällä.
        Olen tosissani, älä ala ilkeillä, jos joku on toista mieltä. Kerro, että olet kyllä ihan eri mieltä tällä tavalla:....
        Niin minäkin paukutan.
        Saat enemmän rahaa ja ystäviä suoremmalla ja vähemmän vinoilevalla tyylillä. Koulutan ihmisiä pärjäämään työelämässä ja ilkeily tulee firmoille niin kalliiksi, että ilkeilijöistä halutaan eroon. Kaiken maailman työpaikkakiusaamisriesat ja jutut yms.
        En tietty normaalisssa elämässä tee yhtään mitään, jos joku söhlää elämänsä. Siitä vaan. Mutta tämä on keskustelupalsta, joten täällä voi antaa mennä.
        Kaikki, mitä palstalle kirjoitit oli ilkeilyä. Olisit ennen kertonut oman versiosi hyvästä vaihtoehdosta. Vaikka kuinka besserwisseröiden.


      • boxi kirjoitti:

        Lopetan besserwisseröintini tällä kolumnilla tunnin kuluttua. Helle oli eilen niin kova, että en muuta jaksanut kuin besserwisseröidä täällä.
        Olen tosissani, älä ala ilkeillä, jos joku on toista mieltä. Kerro, että olet kyllä ihan eri mieltä tällä tavalla:....
        Niin minäkin paukutan.
        Saat enemmän rahaa ja ystäviä suoremmalla ja vähemmän vinoilevalla tyylillä. Koulutan ihmisiä pärjäämään työelämässä ja ilkeily tulee firmoille niin kalliiksi, että ilkeilijöistä halutaan eroon. Kaiken maailman työpaikkakiusaamisriesat ja jutut yms.
        En tietty normaalisssa elämässä tee yhtään mitään, jos joku söhlää elämänsä. Siitä vaan. Mutta tämä on keskustelupalsta, joten täällä voi antaa mennä.
        Kaikki, mitä palstalle kirjoitit oli ilkeilyä. Olisit ennen kertonut oman versiosi hyvästä vaihtoehdosta. Vaikka kuinka besserwisseröiden.

        Niin, enkä tietty töissä paukuta suoria sanoja muuta kuin opiskelijoilleni!
        Suomi24 on se paikka,jossa voi antaa mennä.


      • salakkapolliisi
        boxi kirjoitti:

        Lopetan besserwisseröintini tällä kolumnilla tunnin kuluttua. Helle oli eilen niin kova, että en muuta jaksanut kuin besserwisseröidä täällä.
        Olen tosissani, älä ala ilkeillä, jos joku on toista mieltä. Kerro, että olet kyllä ihan eri mieltä tällä tavalla:....
        Niin minäkin paukutan.
        Saat enemmän rahaa ja ystäviä suoremmalla ja vähemmän vinoilevalla tyylillä. Koulutan ihmisiä pärjäämään työelämässä ja ilkeily tulee firmoille niin kalliiksi, että ilkeilijöistä halutaan eroon. Kaiken maailman työpaikkakiusaamisriesat ja jutut yms.
        En tietty normaalisssa elämässä tee yhtään mitään, jos joku söhlää elämänsä. Siitä vaan. Mutta tämä on keskustelupalsta, joten täällä voi antaa mennä.
        Kaikki, mitä palstalle kirjoitit oli ilkeilyä. Olisit ennen kertonut oman versiosi hyvästä vaihtoehdosta. Vaikka kuinka besserwisseröiden.

        Hmm...
        Olet syntynyt 1960, toisessa yhteydessä mainitset menneesi lääketieteelliseen 1977 - oletko kenties lapsinero, joka on suorittanut lukion yhdessä vuodessa?
        Koulutat ihmisiä pärjäämään työelämässä? Ja olet "erikoislääkäritantta"?
        Maallikolle ei aivan avaudu tuo kuvio, no eipä kai sillä väliäkään. Ilmeisesti olet lääkiksessä opetustehtävissä...Mutta pikkasen pelottava ajatus, että joku kouluttaa lääkärinplanttuja "pärjäämään työelämässä" - eikös tärkeämpää ole diagnoosien teko ja oikea hoito sairaille?


      • salakkapolliisi kirjoitti:

        Hmm...
        Olet syntynyt 1960, toisessa yhteydessä mainitset menneesi lääketieteelliseen 1977 - oletko kenties lapsinero, joka on suorittanut lukion yhdessä vuodessa?
        Koulutat ihmisiä pärjäämään työelämässä? Ja olet "erikoislääkäritantta"?
        Maallikolle ei aivan avaudu tuo kuvio, no eipä kai sillä väliäkään. Ilmeisesti olet lääkiksessä opetustehtävissä...Mutta pikkasen pelottava ajatus, että joku kouluttaa lääkärinplanttuja "pärjäämään työelämässä" - eikös tärkeämpää ole diagnoosien teko ja oikea hoito sairaille?

        En ole syntynyt 1960. Olen syntynyt pari vuotta ennen, mutta lääkikseen menin suoraan lukiosta 1977, 19 v.
        Lääkäri ei pärjää työelämässä, jos ei osaa tehdä diagnooseja ja hoitoja oikein. Eikä,jos riitelee koko ajan potilaiden kanssa tai ei koskaan kuuntele kunnolla, mitä potilas sanoo.Pärjäävä lääkäri on se, jonka jokainen potilas lääkärikseen haluaa: osaa dg ja hoidon ja pärjää ihmisten kanssa. Ei kai tämä ole niin vaikeaa. Tätä tietty hakataan kaaliin! Lääkiksen opiskelijat ovat voimakkaita, joten ihan lälly ei siinä selviä heidän tulituksessaan! Kahdesti vuodessa he saavat lisäksi nimettöminä sanoa suunsa puhtaaksi kirjallisena!


      • boxi kirjoitti:

        En ole syntynyt 1960. Olen syntynyt pari vuotta ennen, mutta lääkikseen menin suoraan lukiosta 1977, 19 v.
        Lääkäri ei pärjää työelämässä, jos ei osaa tehdä diagnooseja ja hoitoja oikein. Eikä,jos riitelee koko ajan potilaiden kanssa tai ei koskaan kuuntele kunnolla, mitä potilas sanoo.Pärjäävä lääkäri on se, jonka jokainen potilas lääkärikseen haluaa: osaa dg ja hoidon ja pärjää ihmisten kanssa. Ei kai tämä ole niin vaikeaa. Tätä tietty hakataan kaaliin! Lääkiksen opiskelijat ovat voimakkaita, joten ihan lälly ei siinä selviä heidän tulituksessaan! Kahdesti vuodessa he saavat lisäksi nimettöminä sanoa suunsa puhtaaksi kirjallisena!

        Jos olen jonnekin pistänyt syntymävuodeksi 1960, se on puhdas vale, että kukaan ei saa selville kuka olen. Nimeni annoin myös äitini tyttönimenä ja omana toisena nimenäni.


      • salakkapolliisi
        boxi kirjoitti:

        Jos olen jonnekin pistänyt syntymävuodeksi 1960, se on puhdas vale, että kukaan ei saa selville kuka olen. Nimeni annoin myös äitini tyttönimenä ja omana toisena nimenäni.

        Hah - no selityksissä sinulla ainakin löytyy.................


    • kaverisuhde / parisuhde

      Periaatteessa ok. Onko silloin rakkauden tunteita puolisoa kohtaan? Läheisyyttä?

      Luulenpahan vaan että nuo tärkeät asiat ovat puuttuneet.

      • Ihminen itse päättää, mitä tuntee eikä ole vetelä lima, jota joku fiilis vie. Puolison on saanut valita, ja silloin on tuntenut lämpimästi häntä kohtaan. Vintiltä vaan takaisin ne tunteet.
        Tunne ei puutu: se hommataan!


      • hghgf
        boxi kirjoitti:

        Ihminen itse päättää, mitä tuntee eikä ole vetelä lima, jota joku fiilis vie. Puolison on saanut valita, ja silloin on tuntenut lämpimästi häntä kohtaan. Vintiltä vaan takaisin ne tunteet.
        Tunne ei puutu: se hommataan!

        Olet ihan hakoteillä, jos kuvittelet ihmisen voivan päättää tunteistaan. Niin ei ole. Ihmisellä on aina kaikenlaisia tunteita. Tunteiden lisäksi on järki ja tahto, jotka vaikuttavat toimintaan ja tekoihin. Kaiken lisäksi tunteisiin vaikuttaa erityisesti kumppanin käyttäytyminen. Harvoin ihmiselle riittää, että kumppani sanoo rakastavansa, tai sanoo "sä oot ihan ok". Toisen rakkaus on välttämätöntä TUNTEA, jotta sillä olisi suhteen kannalta positiivista vaikutusta. Jotta toinen voisi tuntea kumppaninsa rakkauden, tarvitaan jokin keino osoittaa rakkaus, niin että toinen todella tuntee sen. Kun näin tapahtuu molemminpuolisesti, sitä kutsutaan vuorovaikutukseksi.

        Tunteita ei todellakaan voi "hommata". Olet kyllä siinä niin metsässä kuin olla voi.


      • vastuuta joo
        hghgf kirjoitti:

        Olet ihan hakoteillä, jos kuvittelet ihmisen voivan päättää tunteistaan. Niin ei ole. Ihmisellä on aina kaikenlaisia tunteita. Tunteiden lisäksi on järki ja tahto, jotka vaikuttavat toimintaan ja tekoihin. Kaiken lisäksi tunteisiin vaikuttaa erityisesti kumppanin käyttäytyminen. Harvoin ihmiselle riittää, että kumppani sanoo rakastavansa, tai sanoo "sä oot ihan ok". Toisen rakkaus on välttämätöntä TUNTEA, jotta sillä olisi suhteen kannalta positiivista vaikutusta. Jotta toinen voisi tuntea kumppaninsa rakkauden, tarvitaan jokin keino osoittaa rakkaus, niin että toinen todella tuntee sen. Kun näin tapahtuu molemminpuolisesti, sitä kutsutaan vuorovaikutukseksi.

        Tunteita ei todellakaan voi "hommata". Olet kyllä siinä niin metsässä kuin olla voi.

        "Tunteita ei todellakaan voi "hommata". Olet kyllä siinä niin metsässä kuin olla voi."

        ???? Puuttumatta varsinaisesti itse keskusteluun, niin tuo jos joku on silkkaa tietämättömyyttä. Pelkästään se, että väännät kasvoillesi iloisen hymyn muuttaa suoraan tunnetilaasi iloisemmaksi, kokeile! Ja jokainen tanssija tietää, miten kehon liikkeet ja tunteet elävät yhdessä.

        Puhumattakaan jos katsot tunteisiin vetoavaa elokuvaa, luet kirjaa, tms. niin tunnetilasi muuttuu jatkuvasti. Eikä sillä ole merkitystä vaikka tietoisuuden tasolla tiedät elokuvan olevan pelkkä näytelmää, muodostuvat tunteet ovat silti aina aitoja.

        Ihmisellä itsellään on siis valtavan suuri vaikutus ja vastuu omista tunteistaan.


      • vastuuta joo kirjoitti:

        "Tunteita ei todellakaan voi "hommata". Olet kyllä siinä niin metsässä kuin olla voi."

        ???? Puuttumatta varsinaisesti itse keskusteluun, niin tuo jos joku on silkkaa tietämättömyyttä. Pelkästään se, että väännät kasvoillesi iloisen hymyn muuttaa suoraan tunnetilaasi iloisemmaksi, kokeile! Ja jokainen tanssija tietää, miten kehon liikkeet ja tunteet elävät yhdessä.

        Puhumattakaan jos katsot tunteisiin vetoavaa elokuvaa, luet kirjaa, tms. niin tunnetilasi muuttuu jatkuvasti. Eikä sillä ole merkitystä vaikka tietoisuuden tasolla tiedät elokuvan olevan pelkkä näytelmää, muodostuvat tunteet ovat silti aina aitoja.

        Ihmisellä itsellään on siis valtavan suuri vaikutus ja vastuu omista tunteistaan.

        Ihan tieteellisesti on selvitetty, että tunteisiin tietty voi vaikuttaa. Siksihän menet tietynlaiseen elokuvaan, että tunnet jollain lailla (action, komedia yms) Lomalle mennään hakemaan tiettyä tunnetta. Liikunta parantaa tunnetilaa.
        Ennen esitelmän pitoa on "koottava itsensä", jotta pystyy jännityksestä huolimatta homman hoitamaan ja kas: tunne tulee mukana ja esitys sujuu.
        Asenne on se, joka tunteen tuo tai vie. Asenteensa saa ihan itse valita.


      • alli.
        boxi kirjoitti:

        Ihan tieteellisesti on selvitetty, että tunteisiin tietty voi vaikuttaa. Siksihän menet tietynlaiseen elokuvaan, että tunnet jollain lailla (action, komedia yms) Lomalle mennään hakemaan tiettyä tunnetta. Liikunta parantaa tunnetilaa.
        Ennen esitelmän pitoa on "koottava itsensä", jotta pystyy jännityksestä huolimatta homman hoitamaan ja kas: tunne tulee mukana ja esitys sujuu.
        Asenne on se, joka tunteen tuo tai vie. Asenteensa saa ihan itse valita.

        Et näytä ymmärtävän, että molemminpuolinen vuorovaikutus on se, joka saa parisuhteen toimimaan. Sekä nuo edellä mainitut järki ja tahto. Lisäksi omat tunteet, järki ja tahto ovat joskus suuressakin ristiriidassa puolison tunteiden, järjen ja tahdon kanssa.


      • hghgf kirjoitti:

        Olet ihan hakoteillä, jos kuvittelet ihmisen voivan päättää tunteistaan. Niin ei ole. Ihmisellä on aina kaikenlaisia tunteita. Tunteiden lisäksi on järki ja tahto, jotka vaikuttavat toimintaan ja tekoihin. Kaiken lisäksi tunteisiin vaikuttaa erityisesti kumppanin käyttäytyminen. Harvoin ihmiselle riittää, että kumppani sanoo rakastavansa, tai sanoo "sä oot ihan ok". Toisen rakkaus on välttämätöntä TUNTEA, jotta sillä olisi suhteen kannalta positiivista vaikutusta. Jotta toinen voisi tuntea kumppaninsa rakkauden, tarvitaan jokin keino osoittaa rakkaus, niin että toinen todella tuntee sen. Kun näin tapahtuu molemminpuolisesti, sitä kutsutaan vuorovaikutukseksi.

        Tunteita ei todellakaan voi "hommata". Olet kyllä siinä niin metsässä kuin olla voi.

        Ei tarvitse kuin vilkaista Kaisun blogia niin näkee, että kyseessä on todellakin ihminen joka aika vähän hallitsee yhtään mitään.

        Tunteiden varassa eläminen on nykyajan sairaus. Tunteet vaihtelee. Kun aviosuhteessa on ongelmia niin sitä voi lähteä hakemaan apua.


    • 1+4

      Kommettien perusteella olet hät hätää 25-vuotias. Ainakaan tosielämästä sulla ei oo mitään käsitystä. Olet nainen joka tekee kaiken minkä mies vain pyytää, pyyhit varmaan takamuksenkin vessassa.

      • hupiero

        Boxihan puhuu täyttä asiaa ja ilmeisellä elämänkokemuksella. Itse olen 44 v ja ihan samaa mieltä. Hyvä, että joku uskaltaa puhua asioista suoraan. Hyssyttely mennyt jo liian pitkälle. Totuus on, että lapset tästä kärsii ja yhteiskunta maksaa pitkän pennin. Juuri jossain toisessa jutussa joku yh täällä Suoli 24:ssä valitti, kun vanhusten hoitoon menee niin paljon rahaa ja yh:t kärsii. Aika kalliiksi tulee noi hupierotkin kyllä meille veronmaksajille. Ja kaikki vaan, kun arki ei olekkaan niinku kauniissa ja rohkeissa.


    • tekopyhää jeesustelu

      Periaatteessa hyvin ei tarkoita että ihminen olisi onnellinen suhteessaan. Et sä tiedä minkälaista noidenkin elämä on ollut neljän seinän sisällä. Miten niin lapset jäävät isättömiksi eron tullessa? Eikö ne muka saa tavata isäänsä?

      Aika ahdasmielinen maailma sulla. Sen selittää tuo onnellinen avioliittosi. Olisit siitä onnellinen etkä tuomitsisi niitä, jotka tekee rohkeita ratkaisuja omassa elämässään. Mistä sä ylipäätään tiedät, miltä ero tuntuu, kun olet kolkyt vuotta samassa liitossa ollut? Et mistään. Älä tuomitse vaan koeta ymmärtää ihmisten ratkaisuja. Ei sun niitä tarvitse hyväksyä, mutta eronnut ihminen ei ole sen huonompi isänä/äitinä, naisena/miehenä kuin ne avioliitossa hautaan asti olevat ihmiset.

      Oletko ajatellut mitä tekisit, jos puolisosi haluaisikin erota? Koskaan et voi tuudittautua siihen, että kun mulla on hyvä olla ja mä olen onnellinen avioliitossa, niin toisenkin on oltava samaa mieltä. Sä et voi onneksi päättää puolisosi tunteista. Vaikka sä miten rakastaisit, niin etkö päästäisi häntä menemään, jos hän niin haluaisi?

      • Olen kuunnellu ihmisten elämää vuodesta 1977 kun lääketieteelliseen tiedekuntaan menin. Tarinoita, suruja, tarinoita, tauteja, suruja, tauteja, ahdistusta... ihan loputtomiin. Samat asiat toistuvat vuodesta toiseen. En voi sanoa suoraan, mitä ajattelen, koska hommani on tukea ja kuunnella. Siksi sanon sen jossain edes.
        Siirryin sairaalatyöhön, jossa saan keskityttyä kroppaan, koska turhauduin ihmisten sössimisiin. On hieno elämä, kaikki on annettu ja sitten sössitään kaikki: viinaa, vieraita sussuja, hysteriaa, ilkeilyä, itsekkyyttä. Sitten on niitä, joiden palikat eivät ole kummoiset, mutta hienosti mennään ( sairautta, todellisia ongelmia). Onneksi on paljon niitä, jolla on asialliset palikat ja niistä pidetään hyvää huolta ja hyvin menee.
        Minusta ei kannata vain rikkoa kaikkea, jos elämä on antanut hyvät palikat eli hyvän puolison.


      • boxi kirjoitti:

        Olen kuunnellu ihmisten elämää vuodesta 1977 kun lääketieteelliseen tiedekuntaan menin. Tarinoita, suruja, tarinoita, tauteja, suruja, tauteja, ahdistusta... ihan loputtomiin. Samat asiat toistuvat vuodesta toiseen. En voi sanoa suoraan, mitä ajattelen, koska hommani on tukea ja kuunnella. Siksi sanon sen jossain edes.
        Siirryin sairaalatyöhön, jossa saan keskityttyä kroppaan, koska turhauduin ihmisten sössimisiin. On hieno elämä, kaikki on annettu ja sitten sössitään kaikki: viinaa, vieraita sussuja, hysteriaa, ilkeilyä, itsekkyyttä. Sitten on niitä, joiden palikat eivät ole kummoiset, mutta hienosti mennään ( sairautta, todellisia ongelmia). Onneksi on paljon niitä, jolla on asialliset palikat ja niistä pidetään hyvää huolta ja hyvin menee.
        Minusta ei kannata vain rikkoa kaikkea, jos elämä on antanut hyvät palikat eli hyvän puolison.

        " Koskaan et voi tuudittautua siihen, että kun mulla on hyvä olla ja mä olen onnellinen avioliitossa, niin toisenkin on oltava samaa mieltä. Sä et voi onneksi päättää puolisosi tunteista. Vaikka sä miten rakastaisit, niin etkö päästäisi häntä menemään, jos hän niin haluaisi?"

        Tämä on juuri ajattelutapa, johon en ollenkaan mene. Olen naimisissa ja pidän huolta omasta osuudestani eli yritän olla hyvä vaimo. Loppu menee sitten niinkuin menee. Jos mies lähtee, sitten lähtee. Minä en lähde. Ei ole kuuleman mukaan lähdössä mihinkään. Eikä siltä kyllä näytäkään. Mutta jos lähtee, lähtee. Sitten vaan yritetään selvitä sillä.


      • Vaimona jo 40 vuotta
        boxi kirjoitti:

        " Koskaan et voi tuudittautua siihen, että kun mulla on hyvä olla ja mä olen onnellinen avioliitossa, niin toisenkin on oltava samaa mieltä. Sä et voi onneksi päättää puolisosi tunteista. Vaikka sä miten rakastaisit, niin etkö päästäisi häntä menemään, jos hän niin haluaisi?"

        Tämä on juuri ajattelutapa, johon en ollenkaan mene. Olen naimisissa ja pidän huolta omasta osuudestani eli yritän olla hyvä vaimo. Loppu menee sitten niinkuin menee. Jos mies lähtee, sitten lähtee. Minä en lähde. Ei ole kuuleman mukaan lähdössä mihinkään. Eikä siltä kyllä näytäkään. Mutta jos lähtee, lähtee. Sitten vaan yritetään selvitä sillä.

        Olemme Boxin kanssa sitä ikäluokkaa, jotka emme ole lähteneet ensimmäisestä vastoinkäymisestä pettämään ja eroamaan. Jokaisella on alussa ns. taistelunsa käytävä läpi ennenkuin tasapainoinen ja tyydyttävä elämä alkaa rullaamaan.

        Vastoinkäymisiä, kaikenlaisia tulee toki myöhemminkin, mutta olemme vahvoja niitä vastaanottamaan. Meille on kasvatuksessa opetettu korkea moraali ja vastuuntunto, jotka molemmat puuttuvat näiltä nykynuorilta ja nuorilta aikuisilta. He menevät aina sieltä mistä aita on matalin! Asioiden eteen ei nähdä vaivaa eikä ongelmia yritetä edes ratkaista...

        Näistä kaikista seikoista johtuvat suuret avioeroluvut, pettäminen ja syrjäytyminen!
        Nykyvanhemmilta, juuri näiltä nuorilta puuttuu kyky kantaa vastuu omista lapsistaan. Mitäs siitä jos lapset sairastuu, oireilee ja ajautuu väärään seuraan, kunhan vain itsellä on onnellinen olo. Jos ei muuten, niin aina uuden ja uuden kumppanin rinnalla...

        Se on sitä elämän suurinta harhaa!


      • Vaimona jo 40 vuotta kirjoitti:

        Olemme Boxin kanssa sitä ikäluokkaa, jotka emme ole lähteneet ensimmäisestä vastoinkäymisestä pettämään ja eroamaan. Jokaisella on alussa ns. taistelunsa käytävä läpi ennenkuin tasapainoinen ja tyydyttävä elämä alkaa rullaamaan.

        Vastoinkäymisiä, kaikenlaisia tulee toki myöhemminkin, mutta olemme vahvoja niitä vastaanottamaan. Meille on kasvatuksessa opetettu korkea moraali ja vastuuntunto, jotka molemmat puuttuvat näiltä nykynuorilta ja nuorilta aikuisilta. He menevät aina sieltä mistä aita on matalin! Asioiden eteen ei nähdä vaivaa eikä ongelmia yritetä edes ratkaista...

        Näistä kaikista seikoista johtuvat suuret avioeroluvut, pettäminen ja syrjäytyminen!
        Nykyvanhemmilta, juuri näiltä nuorilta puuttuu kyky kantaa vastuu omista lapsistaan. Mitäs siitä jos lapset sairastuu, oireilee ja ajautuu väärään seuraan, kunhan vain itsellä on onnellinen olo. Jos ei muuten, niin aina uuden ja uuden kumppanin rinnalla...

        Se on sitä elämän suurinta harhaa!

        Tsemppiä vaimo 40 v! Täällä vasta 30 V! Kaikkea hyvää !


      • alli.
        boxi kirjoitti:

        Olen kuunnellu ihmisten elämää vuodesta 1977 kun lääketieteelliseen tiedekuntaan menin. Tarinoita, suruja, tarinoita, tauteja, suruja, tauteja, ahdistusta... ihan loputtomiin. Samat asiat toistuvat vuodesta toiseen. En voi sanoa suoraan, mitä ajattelen, koska hommani on tukea ja kuunnella. Siksi sanon sen jossain edes.
        Siirryin sairaalatyöhön, jossa saan keskityttyä kroppaan, koska turhauduin ihmisten sössimisiin. On hieno elämä, kaikki on annettu ja sitten sössitään kaikki: viinaa, vieraita sussuja, hysteriaa, ilkeilyä, itsekkyyttä. Sitten on niitä, joiden palikat eivät ole kummoiset, mutta hienosti mennään ( sairautta, todellisia ongelmia). Onneksi on paljon niitä, jolla on asialliset palikat ja niistä pidetään hyvää huolta ja hyvin menee.
        Minusta ei kannata vain rikkoa kaikkea, jos elämä on antanut hyvät palikat eli hyvän puolison.

        Ajattelet liian subjektiivisesti. Todellisuudessa et ikinä voi tietää millainen tausta ihmisillä on. Tosin ei se ole usein tarpeenkaan, tärkeää on että oma psyyke on joustava eikä arvostele toisia.


      • Jos rohkea ratkaisu on jättää hyvä puoliso, en ole kovin rohkealla tuulella.
        Huonon puolison jättäminen on jokaisen oma arvio sitten.


      • hotdog
        boxi kirjoitti:

        Olen kuunnellu ihmisten elämää vuodesta 1977 kun lääketieteelliseen tiedekuntaan menin. Tarinoita, suruja, tarinoita, tauteja, suruja, tauteja, ahdistusta... ihan loputtomiin. Samat asiat toistuvat vuodesta toiseen. En voi sanoa suoraan, mitä ajattelen, koska hommani on tukea ja kuunnella. Siksi sanon sen jossain edes.
        Siirryin sairaalatyöhön, jossa saan keskityttyä kroppaan, koska turhauduin ihmisten sössimisiin. On hieno elämä, kaikki on annettu ja sitten sössitään kaikki: viinaa, vieraita sussuja, hysteriaa, ilkeilyä, itsekkyyttä. Sitten on niitä, joiden palikat eivät ole kummoiset, mutta hienosti mennään ( sairautta, todellisia ongelmia). Onneksi on paljon niitä, jolla on asialliset palikat ja niistä pidetään hyvää huolta ja hyvin menee.
        Minusta ei kannata vain rikkoa kaikkea, jos elämä on antanut hyvät palikat eli hyvän puolison.

        "Tarinoita, suruja, tarinoita, tauteja, suruja, tauteja, ahdistusta... ihan loputtomiin- viinaa, vieraita sussuja, hysteriaa, ilkeilyä, itsekkyyttä."

        Tuon toteamiseen ei tarvita lääkistä (tuskin kyllä siellä oletkaan). Riittää, kun keskustelee erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa paikoissa.


    • lentoon

      Miksi ihmeessä täällä jotkut jauhaa UUSIOPERHEESTÄ?
      Mikä kiveen kirjoitettu asia se on, että jos eroat olet TUOMITTU uusioperheeseen??
      Itse olen eronnut jo 15 vuotta sitten, kahden lapsen yksinhuoltajana elänyt, ja HYVÄÄ elämää.
      Lapset on nyt isoja, fiksuja ja hienoja nuoria aikuisia. Molemmat opiskelee, asuvat omissa asunnoissaan ja hoitavat asiansa mallikelpoisesti. Olemme erittäin läheisiä ja he ovat rakkainta maailmassa minulle.
      Yhtäkään kertaa ei ole mieleeni juolahtanut mikään uusioperhe! Olen seurustellut, ja seurustelen. Pitkäsikaisen miesystäväni kanssa asumme kumpikin omissa asunnoissamme. Tapaamme ja vietämme aikaa yhdessä. Matkustelemme paljon. Viihdymme yhdessä eikä mitään tarvetta mihikään yhteenmuuttoon ole. Sallimme kummallekin yksityiselämän ja oman tilan.
      Entinen mies ryntäsi uuteen suhteeseen heti kohta eron jälkeen. Siinä ovat nyt sitten riippuneet ja roikkuneet ja piinanneet toinen toisiaan. Mies käy tyttären luona itkemässä kurjuuttaan, erota ei kuitenkaan uskalla kun yksinjä¨minen pelottaa. Ikinä en ole tajunut ihmisten tarvetta takertua toiseen.

      • Ihminen voi joutua yksinhuoltajaksi monella tavalla: leskeys, väkivaltainen puoliso, juoppo puoliso. Näissä tilanteissa hyvin moni selviää hyvin. Raskasta on, mutta selviää hyvin.
        Minusta vain on tyhmä valinta hypätä raskaaseen tilanteeseen, jos ei ole pakko. Jos on toinen fiksu, joka auttaisi elämässä eteenpäin, miks rikkoa se?
        Lapset varmaan selviävät parhaiten yh-perheessä verrattuna uusioperheeseen.


      • Lopettaisit jo
        boxi kirjoitti:

        Ihminen voi joutua yksinhuoltajaksi monella tavalla: leskeys, väkivaltainen puoliso, juoppo puoliso. Näissä tilanteissa hyvin moni selviää hyvin. Raskasta on, mutta selviää hyvin.
        Minusta vain on tyhmä valinta hypätä raskaaseen tilanteeseen, jos ei ole pakko. Jos on toinen fiksu, joka auttaisi elämässä eteenpäin, miks rikkoa se?
        Lapset varmaan selviävät parhaiten yh-perheessä verrattuna uusioperheeseen.

        Ja mistähän sinä mahdat tietää, kuinka raskasta eläminen siiinä eroon päättyneessä liitossa on mahtanut olla? On todella ylimielistä arvostella muiden ihmisten valintoja. Jos haluaisit oikeasti olla avuksi, tarjoaisit rakentavaa keskustelua sen sijaan, että ylhäältä päin ilmoitat muka ainoana oikeana totuutena, miten ihmisten pitäisi toimia.

        Kun ketju toisensa jälkeen törmää paasaukseesi, tulee väkisinkin mieleen, että mahdatko itse olla niin varma omasta elämästäsi, kun niitä omia valintoja tarvitsee niin kovasti toitottaa ja tyrkyttää muille.


      • Lopettaisit jo kirjoitti:

        Ja mistähän sinä mahdat tietää, kuinka raskasta eläminen siiinä eroon päättyneessä liitossa on mahtanut olla? On todella ylimielistä arvostella muiden ihmisten valintoja. Jos haluaisit oikeasti olla avuksi, tarjoaisit rakentavaa keskustelua sen sijaan, että ylhäältä päin ilmoitat muka ainoana oikeana totuutena, miten ihmisten pitäisi toimia.

        Kun ketju toisensa jälkeen törmää paasaukseesi, tulee väkisinkin mieleen, että mahdatko itse olla niin varma omasta elämästäsi, kun niitä omia valintoja tarvitsee niin kovasti toitottaa ja tyrkyttää muille.

        En todellakaan halua olla kenellekään avuksi sen enempää, kuin mitä nyt besserwisswröin. Tsätti tämä on.
        Olen varma omasta elämästäni sen verran kun ihminen olla voi, eli en yhtään. Tiedän ammattini perusteella, että ihminen voi kuolla tai sairastua koska vain mihin vain.
        Ihan turha sen vuoksi on sössiä sitä hyvää, mitä on elämäänsä saanut. En itse aio.


      • boxi kirjoitti:

        En todellakaan halua olla kenellekään avuksi sen enempää, kuin mitä nyt besserwisswröin. Tsätti tämä on.
        Olen varma omasta elämästäni sen verran kun ihminen olla voi, eli en yhtään. Tiedän ammattini perusteella, että ihminen voi kuolla tai sairastua koska vain mihin vain.
        Ihan turha sen vuoksi on sössiä sitä hyvää, mitä on elämäänsä saanut. En itse aio.

        Jokainen yksinhuoltaja tähän mennessä vastaanotolla on sanonut touhun olevan raskasta. Yksinäinen vastuu. Yritän tukea. Kaikki uusiperheelliset kertovat raskaudesta.
        Paljon voi ihmiselle sattua ja sattuukin, mutta jos on saanut jotain hyvää, sitä ei kannata halvalla rikkoa. Tätä ajan takaa. Uudelleen ja uudelleen.


      • Lopettaisit jo
        boxi kirjoitti:

        Jokainen yksinhuoltaja tähän mennessä vastaanotolla on sanonut touhun olevan raskasta. Yksinäinen vastuu. Yritän tukea. Kaikki uusiperheelliset kertovat raskaudesta.
        Paljon voi ihmiselle sattua ja sattuukin, mutta jos on saanut jotain hyvää, sitä ei kannata halvalla rikkoa. Tätä ajan takaa. Uudelleen ja uudelleen.

        Et vastannut kysymykseeni, mistä tiedät, kuinka raskasta eläminen on ollut eroon päättyneessä liitossa. Sinulta riittää ymmärrystä yksinhuoltajan elämän raskauteen, mutta ei huonossa avioliitossa elävän.

        Avioliitto itsessään ja siinä pysyminen ei ole mikään itseisarvo, se on ihmissuhde siinä kuin mikä tahansa muukin, eikä sitä kannata jatkaa, jos se kuluttaa enemmän kuin se antaa. Kodin ja perheen pitäisi olla voimavara, ja jos niin ei ole, sille pitää tehdä jotakin. On todella tyhmää, jopa vastuutonta syyllistää ihmistä, joka pyrkii elämässään parempaan, enkä nyt puhu mistään itsekkäistä mielihaluista. Joskus se parempaan pyrkiminen tarkoittaa eroa ja se on kaikille osapuolille paras ratkaisu.


      • alli.
        Lopettaisit jo kirjoitti:

        Et vastannut kysymykseeni, mistä tiedät, kuinka raskasta eläminen on ollut eroon päättyneessä liitossa. Sinulta riittää ymmärrystä yksinhuoltajan elämän raskauteen, mutta ei huonossa avioliitossa elävän.

        Avioliitto itsessään ja siinä pysyminen ei ole mikään itseisarvo, se on ihmissuhde siinä kuin mikä tahansa muukin, eikä sitä kannata jatkaa, jos se kuluttaa enemmän kuin se antaa. Kodin ja perheen pitäisi olla voimavara, ja jos niin ei ole, sille pitää tehdä jotakin. On todella tyhmää, jopa vastuutonta syyllistää ihmistä, joka pyrkii elämässään parempaan, enkä nyt puhu mistään itsekkäistä mielihaluista. Joskus se parempaan pyrkiminen tarkoittaa eroa ja se on kaikille osapuolille paras ratkaisu.

        Tuo on ihan totta, että elämä on hyvin, hyvin usein aivan järjettömän paljon raskaampaa huonossa avioliitossa eläessä kuin yksinhuoltajana - tai uusperheessä.


      • alli. kirjoitti:

        Tuo on ihan totta, että elämä on hyvin, hyvin usein aivan järjettömän paljon raskaampaa huonossa avioliitossa eläessä kuin yksinhuoltajana - tai uusperheessä.

        On raskasta elo kehnossa avioliitossa, mutta sitähän tässä aluksi jankutinkin, että kun se ei ole millään lailla kehno, niin siitä ei kannata lähteä.
        Kehnosta ulos, ei.kehnosta ei.


      • Lopettaisit jo kirjoitti:

        Et vastannut kysymykseeni, mistä tiedät, kuinka raskasta eläminen on ollut eroon päättyneessä liitossa. Sinulta riittää ymmärrystä yksinhuoltajan elämän raskauteen, mutta ei huonossa avioliitossa elävän.

        Avioliitto itsessään ja siinä pysyminen ei ole mikään itseisarvo, se on ihmissuhde siinä kuin mikä tahansa muukin, eikä sitä kannata jatkaa, jos se kuluttaa enemmän kuin se antaa. Kodin ja perheen pitäisi olla voimavara, ja jos niin ei ole, sille pitää tehdä jotakin. On todella tyhmää, jopa vastuutonta syyllistää ihmistä, joka pyrkii elämässään parempaan, enkä nyt puhu mistään itsekkäistä mielihaluista. Joskus se parempaan pyrkiminen tarkoittaa eroa ja se on kaikille osapuolille paras ratkaisu.

        Missä se huono avioliitto on? Ongelmahan on , että se nimenomaan EI ole huono ja mies on HYVÄ, mutta silti erotaan. Onko järkee? Huono on huono ja se taas on jokaisen oma asia, mitä sille tekee.


      • Lopettaisit jo kirjoitti:

        Ja mistähän sinä mahdat tietää, kuinka raskasta eläminen siiinä eroon päättyneessä liitossa on mahtanut olla? On todella ylimielistä arvostella muiden ihmisten valintoja. Jos haluaisit oikeasti olla avuksi, tarjoaisit rakentavaa keskustelua sen sijaan, että ylhäältä päin ilmoitat muka ainoana oikeana totuutena, miten ihmisten pitäisi toimia.

        Kun ketju toisensa jälkeen törmää paasaukseesi, tulee väkisinkin mieleen, että mahdatko itse olla niin varma omasta elämästäsi, kun niitä omia valintoja tarvitsee niin kovasti toitottaa ja tyrkyttää muille.

        Kun ei ollut raskasta se avioliitto . Oli hyvä, mutta silti halusi erota. Ainakin niin kirjoittaja itse väitti.


      • Entä jos
        boxi kirjoitti:

        Kun ei ollut raskasta se avioliitto . Oli hyvä, mutta silti halusi erota. Ainakin niin kirjoittaja itse väitti.

        Ehkäpä kirjoittaja oli fiksu eikä halunnut julkisesti mollata puolisoaan.


      • myös jutun lukenut
        boxi kirjoitti:

        Kun ei ollut raskasta se avioliitto . Oli hyvä, mutta silti halusi erota. Ainakin niin kirjoittaja itse väitti.

        Mies oli ns HYVÄ mies. Liiton nainen koki raskaaksi. Älä sekoita asioita.


      • alli*
        boxi kirjoitti:

        On raskasta elo kehnossa avioliitossa, mutta sitähän tässä aluksi jankutinkin, että kun se ei ole millään lailla kehno, niin siitä ei kannata lähteä.
        Kehnosta ulos, ei.kehnosta ei.

        "Kehnosta ulos, ei.kehnosta ei. "

        No mutta siinäpä se onkin - se mikä toisen mielestä on kehno, toisen mielestä ei ole. Monet eroavat myös ei-kehnosta liitosta, monista syistä, tai vaikka ainoastaan sen vuoksi, ettei puoliso enää tunnu sopivalta. Siis itselle. Jollekin toiselle naiselle/miehelle kyllä. Lähipiirissäni on erottu ei-kehnosta liitosta hyvinkin usein käytännön syiden vuoksi. Vaikkapa puolison työn tai aktiiviharrastuksen vuoksi. Esim. itse en kokisi mielekkääksi liittoa, jossa olisin/puoliso olisi työmatkalla 250 vrk/vuosi.


      • fgjzgfj
        Entä jos kirjoitti:

        Ehkäpä kirjoittaja oli fiksu eikä halunnut julkisesti mollata puolisoaan.

        Hyvä pointti, Entä jos! Kaiken lisäksi Jouppi erosi, vaikka kaikki oli PERIAATTEESSA hyvin. Tuo yksi ainut sana, periaatteessa kertoo sen, ettei kaikki ollutkaan hyvin.

        Yleensä myös tarkoitetaan kulisseja, kun liitossa on "kaikki hyvin" tai "periaatteessa kaikki hyvin". Niin se kuitenkin on, ettei kulissit liittoa pystyssä pidä.


    • Suruvuosi

      Avioliittoaika oli ei läheisyyttä, ei rakkautta, torjuntaa, ilo kokonaan kadonnut. Samassa sängyssä nukuttiin, mutta eripuolilla. Seksiä oli vain silloin, kun miehen kassit tulivat liian täyteen ja se hoidettiin sitten nopeasti ohi. Arjen pyöritys hoidettiin yhdessä. Lapset pieniä. Tuntui tosi rankalta. Käytiin pariterapiassakin, josta ei ollut hyötyä. En jaksanut enää. Muutin pois ja hain eron. Vuosi siitä on kulunut. Elämäni raskain vuosi. Jossain vain mies olisi tuonut esille vielä rakastavansa minua ja että olisin ollut hänelle hyvin tärkeä olisin palannut. Itsekseni olen ipanat hoitanut. Eikä tuo pajon raskaampaa ole ollut kuin avioliitossa ollessammekaan. Hoidinhan silloinkin suurimmaksi osaksi lapset ja kodin. Se suru ja pettymys avioliiton purkautumisesta on ollut kuitenkin hyvin suuri sekä myös siitä, että ydinperhe hajosi. Lasten näkökulmasta asian katsominen tekee tuskaa. Isänä ja äitinä kuitenkin edelleen lasten asiat hoidetaan ja täytyy sanoa, että tämä kriisi avasi silmiä miehellä siten, että ymmärtää nyt panostaa enemmän lapsiin.

      • Kaikkea hyvää suruvuosi!
        Miehen homma olisi nyt ehdottomasti maanitella ja hyvitellä sinua takaisin. On varmasti ollut raskas vuosi. Toivottavasti mies ryhdistäytyy. Jos ei ryhdistäydy, pärjäät ihan hyvin yksinkin. Et voi asialle sitten mitään! Voimia!


      • boxi kirjoitti:

        Kaikkea hyvää suruvuosi!
        Miehen homma olisi nyt ehdottomasti maanitella ja hyvitellä sinua takaisin. On varmasti ollut raskas vuosi. Toivottavasti mies ryhdistäytyy. Jos ei ryhdistäydy, pärjäät ihan hyvin yksinkin. Et voi asialle sitten mitään! Voimia!

        Mietin myös sitä, voisitko sinä ottaa häneen vielä yhteyttä, kun olet se aktiivisempi ollut muutenkin? Haluat jollain lailla kaiken palaavan entiselleen? Jos haluat, ota itse yhteyttä. Eipä ole paljoa menetettävää. Kysele vaivihkaa.


      • itkunvuodelle ja
        boxi kirjoitti:

        Kaikkea hyvää suruvuosi!
        Miehen homma olisi nyt ehdottomasti maanitella ja hyvitellä sinua takaisin. On varmasti ollut raskas vuosi. Toivottavasti mies ryhdistäytyy. Jos ei ryhdistäydy, pärjäät ihan hyvin yksinkin. Et voi asialle sitten mitään! Voimia!

        Vielä tämä boxi-pelle jatkaa tuota samaa.
        Miehen tehtävä on maanitella??!! Jos nainen hakee eroa niin niinkuin edellisessä niin miehenkö tehtävä se on anella?
        Eiköhän parisuhteeseen tarvita molempien tahto ja mies ei ole mikään ajatustenlukija jos toinen ei ilmaise tai teekkään mitään mahdolliseen yhteenpaluun tahtomisessa.


      • fgjzgfj
        boxi kirjoitti:

        Mietin myös sitä, voisitko sinä ottaa häneen vielä yhteyttä, kun olet se aktiivisempi ollut muutenkin? Haluat jollain lailla kaiken palaavan entiselleen? Jos haluat, ota itse yhteyttä. Eipä ole paljoa menetettävää. Kysele vaivihkaa.

        "Haluat jollain lailla kaiken palaavan entiselleen?"

        Mitä?!
        " - ei läheisyyttä, ei rakkautta, torjuntaa, ilo kokonaan kadonnut
        - Seksiä oli vain silloin, kun miehen kassit tulivat liian täyteen ja se hoidettiin sitten nopeasti ohi"

        Kuka tuohon entiseen haluaisi palata? Ei kukaan, paitsi ihan hullu.


      • bettina1
        fgjzgfj kirjoitti:

        "Haluat jollain lailla kaiken palaavan entiselleen?"

        Mitä?!
        " - ei läheisyyttä, ei rakkautta, torjuntaa, ilo kokonaan kadonnut
        - Seksiä oli vain silloin, kun miehen kassit tulivat liian täyteen ja se hoidettiin sitten nopeasti ohi"

        Kuka tuohon entiseen haluaisi palata? Ei kukaan, paitsi ihan hullu.

        Täsmälleen noin.


      • suruvuosi
        boxi kirjoitti:

        Mietin myös sitä, voisitko sinä ottaa häneen vielä yhteyttä, kun olet se aktiivisempi ollut muutenkin? Haluat jollain lailla kaiken palaavan entiselleen? Jos haluat, ota itse yhteyttä. Eipä ole paljoa menetettävää. Kysele vaivihkaa.

        Boxi, ei en minä menneeseen halua. Enkä enää tarjoa itseäni hänelle millään osa-alueella. Vartalooni ja mieleeni on syöpynyt ne lukuisat kerrat kun hän torjui minut ei pelkästään seksuaalisesti vaan muutenkin. Ero on ollut hänelle hyvin rankka. Mutta jotenkin en usko että päällimmäisenä erontuska joutuisi minun ja meidän suhteen menettämisestä vaan paljon muusta. Ero on pakottanut hänet hakemaan apua itselleen, jonka johdosta kasvua myös hänelle on tapahtunut. Hän elää parisuhteessa nykyään ja toivon että on onnellisempi kuin meidän suhteessa ollessaan. Silti jollain tasolla toivon että vielä joskus kohdattaisiin kokonaisimpana ihmisinä kuin aiemmin. Ehkä ajatus siitä kuuluu tähän prosessiin. Muistan kuinka suhteemme loppuvaiheesskin pystyin löytämään sitä samaa fiilistä häneen kuin alkuvaiheessakin. Surullista oli vaan se, ettei se tunne saanut vastakaikua.


    • Joo, siis parastahan tossa jutussa oli se että "Parisuhdeterapia ei Kaisun mielestä ollut siinä vaiheessa enää ratkaisu."

      Nii-in. Hyvähän se on sanoa kun ei ole edes kokeillut! Hahhahah! Olisi ehkä "se jokin" puuttuva löytynyt sieltä.

      • y5trhg4er

        Mutta ei terapeutti minkään taikuri ole - vaan ihmisen pitää haluta tulla autetuksi ja olla avoin terapeutin tarjoamille ajatuksille. Jos terapiaan menee esim toisen mieliksi olematta aidosti mukana, se on yhtä tyhjän kanssa.

        Itsellä on kokemusta asiasta sen verran, että ex lähti avioliiton viime metreillä pariterapiaan. Istui siellä kuin tatti ja katseli seinällä olevaa kelloa murahtaen silloin tällöin jotain yksitavuista.


    • jep5

      Aina kannattaisi välttää toisten haukkumista. Se on tyhmää. Kuten myös on tyhmää jatkaa liittoa, ellei halua. Tahdon asia.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1575
    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1224
    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1137
    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1056
    5. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      1007
    6. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      1005
    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      902
    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      900
    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      764
    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      690
    Aihe