Varattu mies

Vapaa nainen

2004-10-25 08:06:06

Olen rakastunut varattuun mieheen ja meillä on ollut suhde jo 1/2 vuotta. En voi tunteilleni mitään, rakastuin ja en voi sille mitään. Yritin välillä unohtaa hänet, mutta en voinut. Saa tulla hirttämään... laittamaan jalkapuuhun. Välillä karsea syyllisyys, sitten ikävä kun ei nähdä. Ja välillä taivaallisen ihana olo, kun on nähty.

133

26274

Äänestä

Vastaukset

taru
2004-10-25 08:47:40
Juu, lähinnä oksettaa, koska sinähän saatat olla se joka on nainut minun miestäni viimeiset puoli vuotta. Tiedän, että olen elänyt jossain helvetin haavemaailmassa, missä naiset olisivat solidaarisia keskenään, eivätkä koskisi varattuihin miehiin, vaikka mies vonkuisi. No, siinä minun haavemaailmassa miehetkin ovat uskollisia... Mutta haluaisin kysyä sinulta, eikö sinua häiritse jakaa sitä miestä. Eikö sinusta tunnu pahalta, että kun se mies on sinun luonasi tänään, niin eilen se sama mies nai minun kanssani.
- jarkko
  2004-10-30 22:14:14
  En viittaan tähän tapaukseen yksiselitteisesti, mutta kyllähän asia on niin, että....
  
  Mikäli nainen kotona pihtaa, nalkuttaa tai muuten ajaa miehen pois niin kyllä useinmiten on ymmärrettävää jos mies etsii hellyyttä toisaalta. "Toisen naisen" ei sinäänsä tarvitse olla surullinen sillä siihen on olemassa joku selvä syy miksi mies ei viihdy kotona.
  
  Minä puolestaan haluaisin kysyä sinulta Taru, että miksi ajat miestäsi pois? Miksi et tarjoa miehelle sitä hellyttä mitä hän kaipaa? Miksi teet miehen olon niin kurjaksi että hänen pitää lähteä hakemaan hellyyttä toisen naisen luota?
- taru
  2004-10-31 09:41:06
  jarkko kirjoitti:
  En viittaan tähän tapaukseen yksiselitteisesti, mutta kyllähän asia on niin, että....
  
  Mikäli nainen kotona pihtaa, nalkuttaa tai muuten ajaa miehen pois niin kyllä useinmiten on ymmärrettävää jos mies etsii hellyyttä toisaalta. "Toisen naisen" ei sinäänsä tarvitse olla surullinen sillä siihen on olemassa joku selvä syy miksi mies ei viihdy kotona.
  
  Minä puolestaan haluaisin kysyä sinulta Taru, että miksi ajat miestäsi pois? Miksi et tarjoa miehelle sitä hellyttä mitä hän kaipaa? Miksi teet miehen olon niin kurjaksi että hänen pitää lähteä hakemaan hellyyttä toisen naisen luota?
  Onpa outo kysymys. Mitäköhän sinä meidän avioliitosta tiedät. Jos todella näin avioliitossa olisi, mitä järkeä olisi olla naimisissa. Eihän siinä sitten kukaan ole onnellinen. En usko, että jaksaisin olla naimisissa miehen kanssa, jolle nalkuttaisin, pihtaisin enkä antaisi hellyyttä.
- ei aina noin...
  2004-10-31 11:48:35
  jarkko kirjoitti:
  En viittaan tähän tapaukseen yksiselitteisesti, mutta kyllähän asia on niin, että....
  
  Mikäli nainen kotona pihtaa, nalkuttaa tai muuten ajaa miehen pois niin kyllä useinmiten on ymmärrettävää jos mies etsii hellyyttä toisaalta. "Toisen naisen" ei sinäänsä tarvitse olla surullinen sillä siihen on olemassa joku selvä syy miksi mies ei viihdy kotona.
  
  Minä puolestaan haluaisin kysyä sinulta Taru, että miksi ajat miestäsi pois? Miksi et tarjoa miehelle sitä hellyttä mitä hän kaipaa? Miksi teet miehen olon niin kurjaksi että hänen pitää lähteä hakemaan hellyyttä toisen naisen luota?
  Voi Jarkko ei se aina noin mene....
  Tiedätkö että on olemassa miehiä jotka naivat kaikkea mikä liikkuu vaikka kotona odottaisi oma pornotähti joka hallitsee kaikki asennot ja antaa miehelle mitä vaan ja NAUTTII itsekkin kaikesta antamastaan...ja niitä miehiä ei kotipamelat pysty muuttamaan....
tyttö_helsingistä
2004-10-25 09:29:57
"Olen rakastunut varattuun mieheen ja meillä on ollut suhde jo 1/2 vuotta."

Mietipä missä vaiheessa ihastuksesi tätä miestä kohtaan muuttui rakkaudeksi? Väittämäni on se, että rakkaus kehittyy vasta, kun jakaa toisen kanssa tunteet, sängyn ja riittävästi aikaa. Siis jos et olisi lähtenyt miehen kanssa suhteeseen, tunteesi eivät välttämättä olisi näin syvät. Vai?

"En voi tunteilleni mitään, rakastuin ja en voi sille mitään."

Ihastumiselle ei toki mitään voi, mutta äskeisen valossa rakastumiselle olisi kyllä voinut.

"Yritin välillä unohtaa hänet, mutta en voinut. Saa tulla hirttämään... laittamaan jalkapuuhun."

Ei se olisi mikään hirttämisen arvoinen asia ollut, että et pysty unohtamaan miestä. Tunteethan ovat maailman sallituin ja kannatettavin asia!! Teot taas voivat olla hyvinkin vahingollisia - tässä tapauksessa näyttää siltä että suhteeseen lähteminen on ollut vahingollista myös sinulle itsellesi (kuten käy lähes kaikissa muissakin salasuhteissa).

"Välillä karsea syyllisyys, sitten ikävä kun ei nähdä."

Huomaatko? :(

"Ja välillä taivaallisen ihana olo, kun on nähty."

Tuo on muuten mahdollista myös vapaan miehen kanssa. Ja siinä tapauksessa ihan ilman niitä syyllisyyden tunteita (ja paljon vähemmällä ikävällä, sillä vapaalla miehellä on enemmän aikaa juuri SINULLE).

Joskus näyttää siltä, että ihmiset oikein HALUAVAT kärsiä elämässään. Miksi kukaan muuten järjestäisi asiansa näin? *raapii päätään*
- mies_maalta
  2004-10-25 13:06:04
  ja toisaalta, pitääkö taas tyytyä puoliliekillä elämiseen? Jos tämä varattu olisi se "oikea", mutta helpompi tie on ottaa mitä sattuu löytämään vapaista, niin kumpi on lopulta "oikea" tapa??
- tyttö_helsingistä
  2004-10-25 15:44:09
  mies_maalta kirjoitti:
  ja toisaalta, pitääkö taas tyytyä puoliliekillä elämiseen? Jos tämä varattu olisi se "oikea", mutta helpompi tie on ottaa mitä sattuu löytämään vapaista, niin kumpi on lopulta "oikea" tapa??
  "mistähän sitä järkeä saisi"
  
  Järjen "saaminen" on lopultakin aika helppoa. Siihen on ainakin kaksi erilaista tapaa. Molemmat ovat erikseenkin oikein hyviä, ja yhdistettynä ne saavat jo ihmeitä aikaan:
  
  1. Kun teet päätöksiä, mieti tilannetta erilaisista aikaperspektiiveistä. Esimerkki: monissa tilanteissa saattaa yhtäkkiä ajateltuna tuntua siltä, että parisuhteeseen saadaan mukavasti "piristystä" salasuhteella. Mutta jos miettii sitä, mitä elämältään pitkällä aikavälillä todella haluaa (kuinka moni muuten tietää mitä haluaa?), ja miettii ajan kulua eteenpäin vaikkapa siihen hetkeen kun jompi kumpi (kumpi tahansa) näistä suhteista on päättymässä, huomaa miten typerä ratkaisu salasuhde on. Salasuhteessa olija ei oikeastaan koskaan voi voittaa - voi vain hävitä tai sitten hävitä toisella tavalla (ja tätä häviämistä toki tapahtuu jo kauan ennen kuin kumpikaan suhde päättyy).
  
  2. Tee toisille niin kuin toivoisit samassa tilanteessa itsellesi tehtävän. Eli jos et halua joutua petetyksi, älä petä. Jos haluat paneskella ympäriinsä ja elää samalla suhteessa, salli se myös kumppanillesi ja varmista että hänkin tietää asiasta. Ja niin edelleen.
  
  Kun ryhtyy noudattamaan tällaisia yksinkertaisia periaatteita, järki lisääntyy heti huomattavasti.. :)
  
  "ja toisaalta, pitääkö taas tyytyä puoliliekillä elämiseen?"
  
  No ei hemmetissä pidä! Se on minusta aikamme suurin murhe, että ihmiset tyytyvät vähempään kuin mitä ansaitsisivat (ärsyttää tämä luterilainen elämänkatsomus, jonka mukaan ihmisen muka kuuluukin kärsiä - ei pidä paikkaansa)!
  
  "Jos tämä varattu olisi se "oikea", mutta helpompi tie on ottaa mitä sattuu löytämään vapaista, niin kumpi on lopulta "oikea" tapa??"
  
  Kuinka moni on edelleen elämänsä ensimmäisessä parisuhteessa? Kuinka moni on suhdetta aloittaessaan sitä mieltä, että toinen on "se oikea"? Tästä kaavasta huomataan, että niitä oikeita ei voi olla yhdelle ihmiselle vain yksi, tai sitten ihmiset ovat äärimmäisen huonoja "sen oikean" tunnistamisessa.
  
  Joka tapauksessa se, että on ihastunut ihmiseen (vaikka kuinka syvästi tahansa) ei automaattisesti tarkoita että hän on sinulle "se oikea" ja vaikka tarkoittaisikin, niin silti niitä oikeita on myös muita! Miksi siis tyytyä sellaiseen "oikeaan" joka on varattu? Juuri SE on sitä puoliliekillä elämistä parhaimmillaan! Eihän varatun kanssa voi rakentaa kunnollista, tasapainoista ihmissuhdetta. Eikä varattu voi elää kunnollisessa, tasapainoisessa ihmissuhteessa salarakkaansa kanssa - eikä myöskään sen henkilön kanssa, jota samalla pettää, sillä pettäminen on huijausta ja valehtelua. Se vaikuttaa suhteen laatuun negatiivisesti, tiesi petetty siitä tai ei.
  
  Oikea tapa (tai ainakin suurimman onnen ja vähiten kärsimystä tuottava tapa) on siis odottaa rauhassa, kunnes omalle kohdalle sattuu "se oikea", joka haluaa ja voi olla parisuhteessa VAIN ja ainoastaan sinun kanssasi. Sitäkin nimittäin toisinaan tapahtuu.
  :)
- Paljon nähnyt
  2004-10-28 17:42:20
  Olisi hyvä, kun joku käryttäisi. Miksi ihmiset on niin itsekeskeisiä?
  
  Yksi pummaa toiselta rahat, toinen miehen.
  
  Vihaan pummeja
- pohdiskelija
  2004-10-29 18:21:33
  Paljon nähnyt kirjoitti:
  Olisi hyvä, kun joku käryttäisi. Miksi ihmiset on niin itsekeskeisiä?
  
  Yksi pummaa toiselta rahat, toinen miehen.
  
  Vihaan pummeja
  Ei se ole pummimista, mut toinen nainen ei ole viellä huomannut, että ihmissuhteita rakennetaan kahdestaan, on niinpaljon helpompi ottaa toiselta joka on sen työn jo pistänyt omansa kanssa alulle (mutta vasta alulle)itse tätä nimittäin sinkkuna olen pohtinut, että on raskasta työtä kouluttaa mies mieleisekseen(nooh kyl kai siinä toisinkin päin käy et totutaan yhteiselämään)totuus kuitenkin on, et jos varattu mies katselee muita, niin hänessä on yleensä kyllä paljon jotain vialla...
milla
2004-10-25 12:34:41
Mulla ihan sama tilanne, meidän suhde vain on kestänyt jo kohta vuoden. Alan kyllä olla jo henkisesti niin loppu, että jollei mies kohta ota lupaamaansa eroa vaimostaan, niin mun on pakko pistää tää suhde poikki, niin vaikeaa kuin se onkin.
- Kerro sille vaimolle...
  2004-10-25 12:36:30
  äläkä vongu,vai pelkäätkö että saat kenkää?
- milla
  2004-10-25 12:41:35
  Kerro sille vaimolle... kirjoitti:
  äläkä vongu,vai pelkäätkö että saat kenkää?
  Vongu mitä?? Missä kohtaa viestiäni väitin vonkuneeni jotain?? Jos joku meidän suhteessa "antaa kenkää", niin se olen minä, ei mies. Taidat itse olla ressukka se petetty, katkera vaimo...
- Ilkimys
  2004-10-25 12:56:12
  milla kirjoitti:
  Vongu mitä?? Missä kohtaa viestiäni väitin vonkuneeni jotain?? Jos joku meidän suhteessa "antaa kenkää", niin se olen minä, ei mies. Taidat itse olla ressukka se petetty, katkera vaimo...
  haukkua rakastajasi vaimoa, mieti nyt idiootti!
- 112
  2004-10-25 13:00:46
  Sopikaa pelisäännöt ja PITÄKÄÄ NIISTÄ KIINNI puolin ja toisin. Takaraja eroamiselle, eli milloin viimeistään ero vireille miehen osalta. Oman jaksamisesi mukaan sanot mihin asti jaksat odottaa. Jos mies ei voi luvata, niin voit tehdä suhteesta lopun, silloin ehkä ihan järkevää. Mutta jos mies on tosissaan ja eroaa, niin pikkuisen peräänkuuluttaisin sinunkin "sitoutumista" asiaan, ettet sitten miehen postitettua eropaperit lopeta suhdetta, vaan sitten myös yhdessä yritätte tosissaan.
- milla
  2004-10-25 13:34:33
  Ilkimys kirjoitti:
  haukkua rakastajasi vaimoa, mieti nyt idiootti!
  Vaimoparkaa ei toki saa moittia yhtään, mutta toista naista saa lyödä ihan vapaasti kuin vierasta sikaa. Sitäpaitsi en haukkunut miesystäväni vaimoa, vaan sitä joka tuon viestin kirjoitti eli ilmeisesti sinua? Onneksi et itse syyllisty ollenkaan haukkumiseen...
- milla
  2004-10-25 13:45:16
  112 kirjoitti:
  Sopikaa pelisäännöt ja PITÄKÄÄ NIISTÄ KIINNI puolin ja toisin. Takaraja eroamiselle, eli milloin viimeistään ero vireille miehen osalta. Oman jaksamisesi mukaan sanot mihin asti jaksat odottaa. Jos mies ei voi luvata, niin voit tehdä suhteesta lopun, silloin ehkä ihan järkevää. Mutta jos mies on tosissaan ja eroaa, niin pikkuisen peräänkuuluttaisin sinunkin "sitoutumista" asiaan, ettet sitten miehen postitettua eropaperit lopeta suhdetta, vaan sitten myös yhdessä yritätte tosissaan.
  Vaikka en nyt tullutkaan tänne neuvoa hakemaan, vaan ainoastaan kommentoin alkuperäiselle kirjoittajalle, että samassa veneessä olen.
  Mutta kiitos nyt kuitenkin neuvosta.
  
  Mies on luvannut (=vannonut)minulle, että yhden tietyn juhlapäivän tässä loppuvuodesta vietämme yhdessä, avoparina, ja siitä lupauksesta aion pitää kiinni. Jollemme silloin vielä ole yhdessä, niin sitten saa olla. Petettyjä lupauksia on ollut tässä matkan varrella jo useampiakin ja mies tietää, että jollei hän tätä lupaustaan pidä, niin sitten homma on sillä selvä. Miten voisin ikinä häneen luottaa jos hän ei mitään lupauksiaan voi pitää?
  
  Olen mitä suurimmassa määrin sitoutunut tähän suhteeseen ja olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että hän pistäisi eron vireille ja voisimme aloittaa yhteisen elämän. Mutta jos mies ei määräpäivään mennessä ole toiminut niinkuin on luvannut, niin teen kyllä selväksi, ettei hänen kannata sen jälkeen enää eroa laittaa vireille minun takiani. Minä en enää odota päivääkään sen jälkeen ja minulle on turha luvata enää yhtään mitään. Jossain sen rajan on mentävä, ei toista voi odotuttaa ja "pitää löysässä" hirressä loputtomiin katteettomilla lupauksilla. Jos taas mies pitää lupauksensa ja todella eroaa, niin olen varmaan maailman onnellisin nainen ja tulen tekemään kaikkeni, jotta meidän suhteemme onnistuisi.
- Ilkimys
  2004-10-25 13:47:59
  milla kirjoitti:
  Vaimoparkaa ei toki saa moittia yhtään, mutta toista naista saa lyödä ihan vapaasti kuin vierasta sikaa. Sitäpaitsi en haukkunut miesystäväni vaimoa, vaan sitä joka tuon viestin kirjoitti eli ilmeisesti sinua? Onneksi et itse syyllisty ollenkaan haukkumiseen...
  on pyllistys toisaalle. Kyllä se mies olisi jo sen eron ottanut, jos muuta elämää olisi sinun kanssasi suunnitellut. "Vaimoparalla" ei välttämättä ole minkäänlaista aavistustakaan miehensä aikomuksista. Sinulla on vain vaimoaan pettävän miehen sana, mietippä mitä se painaa vaaálla? Ilmeisesti et ole kylmä narttu, joka on toisen ukkoa viemässä, mutta järki käteen silti! Tiedän mistä puhun. Toivottavasti tulet kuitenkin onnelliseksi!! Kuinka sitten käykään.
- 112
  2004-10-25 14:13:06
  Ilkimys kirjoitti:
  on pyllistys toisaalle. Kyllä se mies olisi jo sen eron ottanut, jos muuta elämää olisi sinun kanssasi suunnitellut. "Vaimoparalla" ei välttämättä ole minkäänlaista aavistustakaan miehensä aikomuksista. Sinulla on vain vaimoaan pettävän miehen sana, mietippä mitä se painaa vaaálla? Ilmeisesti et ole kylmä narttu, joka on toisen ukkoa viemässä, mutta järki käteen silti! Tiedän mistä puhun. Toivottavasti tulet kuitenkin onnelliseksi!! Kuinka sitten käykään.
  Ei mene aina näin. Syy voi olla myös siinä puolisossa. Erossa puoliso voi vedättää mitä uskomattomilla tavoin, sopuun vedoten, panttaamalla yhteistä omaisuutta, laatimalla pelisääntöjä viralliseen eroon saakka, kiristäen lapsilla, venyttämällä sossuun menoa.
  JNE...
- vähintään yhtä hyvin kuin s...
  2004-10-25 14:31:53
  112 kirjoitti:
  Ei mene aina näin. Syy voi olla myös siinä puolisossa. Erossa puoliso voi vedättää mitä uskomattomilla tavoin, sopuun vedoten, panttaamalla yhteistä omaisuutta, laatimalla pelisääntöjä viralliseen eroon saakka, kiristäen lapsilla, venyttämällä sossuun menoa.
  JNE...
  nuoleskele sinä vain edellistä kirjoittajaa.V*tuttaa kaikenmaailman selkärangattomat nyhveröt. Jos ei niillä äijillä ole selkärankaa myöntää tekemisiään, vaan satuttaa toista enemmän pettämällä selän takana, niin eikö nämä naikkoset voisi sitä tehdä..ihan itse? Mitä? Eikö? Tulee pian kenkää?
- Kansanparantaja
  2004-10-25 14:33:35
  Varatun miesystäväsi tilanne oman vaimonsa kanssa on varmasti kohtuullisen hyvä, koska hän ei vielä ole laittanut eroa vireille, vaikka parempi vaihtoehto olisi hänellä jo tiedossa. Jos miesystävälläsi olisi kotonaan täysin toivoton tilanne, niin hän olisi ottanut mahdottomasta vaimostaan eron jo ennen tutustumistaan Sinuun. Antaako tämä tieto Sinulle mitään ajatuksia?
- milla
  2004-10-25 14:45:11
  Ilkimys kirjoitti:
  on pyllistys toisaalle. Kyllä se mies olisi jo sen eron ottanut, jos muuta elämää olisi sinun kanssasi suunnitellut. "Vaimoparalla" ei välttämättä ole minkäänlaista aavistustakaan miehensä aikomuksista. Sinulla on vain vaimoaan pettävän miehen sana, mietippä mitä se painaa vaaálla? Ilmeisesti et ole kylmä narttu, joka on toisen ukkoa viemässä, mutta järki käteen silti! Tiedän mistä puhun. Toivottavasti tulet kuitenkin onnelliseksi!! Kuinka sitten käykään.
  Minkähän takia sä nyt just mut otit silmätikuksesi ja mulle rupesit aukomaan päätäsi minkä ehdit? Onko sulla useinkin tapana ruveta sättimään ja haukkumaan ventovieraita ihmisiä ihan vaan huviksesi? Saatko sä tällaisesta jotain kicksejä? Sulla muuten on erittäin osuva nicki, onnittelut siitä!
  
  Mun on ilmeisesti ihan turha sulle yrittää yhtään mitään selittää, koska sanon mä ihan mitä tahansa, niin sillä ei ole mitään väliä, koska sä oot jokatapauksessa päättänyt, että mä olen idiootti (senhän jo mainitsitkin) ja paska ihminen kaikenkaikkiaan, koska olen erehtynyt rakastumaan varattuun mieheen. Miehessähän ei toki ole mitään vikaa, vaikka nyt vaimoaan pettääkin. Se vapaa sinkkunainen on aina kaiken pahan alku ja juuri, vai mitä Ilkimys?
  
  Mitä siihen tulee, pystynkö luottamaan mieheen joka pettää vaimoaan, sanon, että luotan häneen ihan yhtä paljon kuin luottaisin kehen tahansa mieheen. Ei se, että on kerran hairahtunut, tarkoita sitä, että olisi krooninen petturi. Jos epäilisin, että hän joskus pettää minuakin, ei olisi mitään järkeä edes suunnitella mitään vakavampaa suhdetta. Ihmiselle pitää antaa mahdollisuus uuteen alkuun, sitä mieltä minä olen. Olkoon sitten jonkun mielestä typerää sinisilmäisyyttä, ihan sama mulle. Itsepähän siitä sitten kärsin, jos kärsin.
- milla
  2004-10-25 14:53:46
  Kansanparantaja kirjoitti:
  Varatun miesystäväsi tilanne oman vaimonsa kanssa on varmasti kohtuullisen hyvä, koska hän ei vielä ole laittanut eroa vireille, vaikka parempi vaihtoehto olisi hänellä jo tiedossa. Jos miesystävälläsi olisi kotonaan täysin toivoton tilanne, niin hän olisi ottanut mahdottomasta vaimostaan eron jo ennen tutustumistaan Sinuun. Antaako tämä tieto Sinulle mitään ajatuksia?
  Etten ole tuotakin ajatellut sen satamiljoonaa kertaa? Joka päivä on mielessä käynyt, että onkohan se tilanne siellä kotona niin huono kuin mies on antanut ymmärtää... Aina on silti luottamusta ja uskoa mieheen ja hänen sanaansa löytynyt, vaikka epäilykset on kalvaneet mieltä ihan alusta asti. En silti ole valmis luovuttamaan, ennenkuin kaikki kortit on katsottu.
  
  En ala nyt tässä selittelemään miesystäväni avioliiton kiemuroita sen enempää, mutta tiedän kyllä muutaman seikan, mitkä ovat olleet miehellä eroamisen esteenä ja hänen tilanteessaan tod.näk. mullekin voisi eron vireille laittaminen olla aika vaikeaa. Toivon kuitenkin, että mies saa ne asiat selvitettyä mahdollisimman pian. Jos ei, niin sitten on pakko luovuttaa, niin kipeää kuin se tulee tekemäänkin.
- Ilkimys
  2004-10-25 14:56:40
  milla kirjoitti:
  Minkähän takia sä nyt just mut otit silmätikuksesi ja mulle rupesit aukomaan päätäsi minkä ehdit? Onko sulla useinkin tapana ruveta sättimään ja haukkumaan ventovieraita ihmisiä ihan vaan huviksesi? Saatko sä tällaisesta jotain kicksejä? Sulla muuten on erittäin osuva nicki, onnittelut siitä!
  
  Mun on ilmeisesti ihan turha sulle yrittää yhtään mitään selittää, koska sanon mä ihan mitä tahansa, niin sillä ei ole mitään väliä, koska sä oot jokatapauksessa päättänyt, että mä olen idiootti (senhän jo mainitsitkin) ja paska ihminen kaikenkaikkiaan, koska olen erehtynyt rakastumaan varattuun mieheen. Miehessähän ei toki ole mitään vikaa, vaikka nyt vaimoaan pettääkin. Se vapaa sinkkunainen on aina kaiken pahan alku ja juuri, vai mitä Ilkimys?
  
  Mitä siihen tulee, pystynkö luottamaan mieheen joka pettää vaimoaan, sanon, että luotan häneen ihan yhtä paljon kuin luottaisin kehen tahansa mieheen. Ei se, että on kerran hairahtunut, tarkoita sitä, että olisi krooninen petturi. Jos epäilisin, että hän joskus pettää minuakin, ei olisi mitään järkeä edes suunnitella mitään vakavampaa suhdetta. Ihmiselle pitää antaa mahdollisuus uuteen alkuun, sitä mieltä minä olen. Olkoon sitten jonkun mielestä typerää sinisilmäisyyttä, ihan sama mulle. Itsepähän siitä sitten kärsin, jos kärsin.
  jostain helvetin syystä, sinun kirjoituksestasi heijastuu jonkinmoista katkeruutta!Sinähän se otat itseesi jonkun anonyymin sanomisia. Älä välitä, et tuskin välittäisikään, jos olisit varma itsestäsi. Koska tänne mainitsit asiastasi, et kai voinut kuvitella saavasi pelkkiä päänsilityksiä?? Vahvista kuule itseäsi, sillä sinulla ei tule olemaan helppoa!!
- Tiina
  2004-10-25 15:09:16
  Kansanparantaja kirjoitti:
  Varatun miesystäväsi tilanne oman vaimonsa kanssa on varmasti kohtuullisen hyvä, koska hän ei vielä ole laittanut eroa vireille, vaikka parempi vaihtoehto olisi hänellä jo tiedossa. Jos miesystävälläsi olisi kotonaan täysin toivoton tilanne, niin hän olisi ottanut mahdottomasta vaimostaan eron jo ennen tutustumistaan Sinuun. Antaako tämä tieto Sinulle mitään ajatuksia?
  Kansanparantaja puhuu asiaa. Miehen kotielämä ei välttämättä ole niin huonossa jamassa kuin esittää. Nythän mies pystyy nauttimaan kahden suhteen eduista, vaikka toki jotkut ovatkin vakavissaan uuden suhteen kanssa ja aikovat todella erota. Oma kokemukseni on tälläinen. Mies lupaili sangen epämääräisesti eroavansa, mutta aina löytyi joku hyvä syy ettei se onnistunutkaan. Lopulta mies antoi aikaan sidotun lupauksen, mutta ajankohdan lähetessä mies ei tehnyt mitään eron eteen. Kun otin asian puheeksi, niin taas mies jänisti eikä sitten voinutkaan erota lapsien takia. Tosiaankin olimme vakavasti suunnitelleet yhteistä elämää, asunnon ostoa jne eikä minulla olisi ollut mitään vastaan miehen lapsiakaan. Kannattaa siis olla varovainen, sillä lupaukset eivät välttämättä toteudu.
- Milla.M
  2004-10-25 15:53:57
  ...että jos olet se toinen nainen jolla mies lupaa ja lupaa jättää vaimonsa, niin hänellä ei loppupeleissä ole aikomustakaan tehdä sitä. Sinä olet hänelle vain hätävara joka on aina valmis kun hän sinua tarvitsee. Jos kysymys olisi SUURISTA Tunteista, mies olisi varmaankin ottanut jo ratkaisevan askeleen sinun suuntaasi. Näin se on.
- 112
  2004-10-25 16:31:36
  vähintään yhtä hyvin kuin s... kirjoitti:
  nuoleskele sinä vain edellistä kirjoittajaa.V*tuttaa kaikenmaailman selkärangattomat nyhveröt. Jos ei niillä äijillä ole selkärankaa myöntää tekemisiään, vaan satuttaa toista enemmän pettämällä selän takana, niin eikö nämä naikkoset voisi sitä tehdä..ihan itse? Mitä? Eikö? Tulee pian kenkää?
  Turha yleistää, koska itse ainakin satun taas oleen sitten poikkeus(ko?) joka vahvistaa säännön. Noita selkärangattomia löytyy varmasti niin sinkuista kuin uskollisista puolisoista, kukin omilla saroillaan.
- Pöö
  2004-10-25 19:46:44
  Milla.M kirjoitti:
  ...että jos olet se toinen nainen jolla mies lupaa ja lupaa jättää vaimonsa, niin hänellä ei loppupeleissä ole aikomustakaan tehdä sitä. Sinä olet hänelle vain hätävara joka on aina valmis kun hän sinua tarvitsee. Jos kysymys olisi SUURISTA Tunteista, mies olisi varmaankin ottanut jo ratkaisevan askeleen sinun suuntaasi. Näin se on.
  Se on syy, miksi mies ei yleensä NAISTEN tavoin säntää uuden rakkauden kaulaan kovin suurella avoimuudella, kuten sinäkin MILLA olet tehnyt.
  
  Logiikka se on huonokin logiikka.
- Milla.M
  2004-10-25 21:17:16
  Pöö kirjoitti:
  Se on syy, miksi mies ei yleensä NAISTEN tavoin säntää uuden rakkauden kaulaan kovin suurella avoimuudella, kuten sinäkin MILLA olet tehnyt.
  
  Logiikka se on huonokin logiikka.
  Kysymys oli miesten lupauksista ja niiden pettämisestä. Ja korjaus: minä en valitettavasti ole koskaan jättänyt ketään toisen vuoksi, ja vielä vähemmän sännännyt "uuden rakkauden" kaulaan. Älä puhu asioista joista et tiedä höykäsen pölähtävää.
- Ninni
  2004-10-26 07:29:40
  milla kirjoitti:
  Minkähän takia sä nyt just mut otit silmätikuksesi ja mulle rupesit aukomaan päätäsi minkä ehdit? Onko sulla useinkin tapana ruveta sättimään ja haukkumaan ventovieraita ihmisiä ihan vaan huviksesi? Saatko sä tällaisesta jotain kicksejä? Sulla muuten on erittäin osuva nicki, onnittelut siitä!
  
  Mun on ilmeisesti ihan turha sulle yrittää yhtään mitään selittää, koska sanon mä ihan mitä tahansa, niin sillä ei ole mitään väliä, koska sä oot jokatapauksessa päättänyt, että mä olen idiootti (senhän jo mainitsitkin) ja paska ihminen kaikenkaikkiaan, koska olen erehtynyt rakastumaan varattuun mieheen. Miehessähän ei toki ole mitään vikaa, vaikka nyt vaimoaan pettääkin. Se vapaa sinkkunainen on aina kaiken pahan alku ja juuri, vai mitä Ilkimys?
  
  Mitä siihen tulee, pystynkö luottamaan mieheen joka pettää vaimoaan, sanon, että luotan häneen ihan yhtä paljon kuin luottaisin kehen tahansa mieheen. Ei se, että on kerran hairahtunut, tarkoita sitä, että olisi krooninen petturi. Jos epäilisin, että hän joskus pettää minuakin, ei olisi mitään järkeä edes suunnitella mitään vakavampaa suhdetta. Ihmiselle pitää antaa mahdollisuus uuteen alkuun, sitä mieltä minä olen. Olkoon sitten jonkun mielestä typerää sinisilmäisyyttä, ihan sama mulle. Itsepähän siitä sitten kärsin, jos kärsin.
  vaan yksinkertaisesti hölmö. Kuka tyytyy olemaan kakkonen, voi hyvänen aika. Arvosta itseäsi!
- Herra X
  2004-10-26 11:18:53
  Moi Milla, olen elänyt samanlaisessa tilanteessa - oikeastaan elän vieläkin, tosin vähän pitemmällä. Voisiko sulle meilata, kokemuksia olisi helpompi vaihtaa meilitse kuin täällä loputtomissa viestiketjuissa?
- Mimmu
  2004-10-26 14:58:36
  112 kirjoitti:
  Sopikaa pelisäännöt ja PITÄKÄÄ NIISTÄ KIINNI puolin ja toisin. Takaraja eroamiselle, eli milloin viimeistään ero vireille miehen osalta. Oman jaksamisesi mukaan sanot mihin asti jaksat odottaa. Jos mies ei voi luvata, niin voit tehdä suhteesta lopun, silloin ehkä ihan järkevää. Mutta jos mies on tosissaan ja eroaa, niin pikkuisen peräänkuuluttaisin sinunkin "sitoutumista" asiaan, ettet sitten miehen postitettua eropaperit lopeta suhdetta, vaan sitten myös yhdessä yritätte tosissaan.
  ...neuvo. Varmaan ainoa järkevä postaus koko tässä säälittävässä ketjussa.
- Milla.M
  2004-10-26 17:28:03
  Herra X kirjoitti:
  Moi Milla, olen elänyt samanlaisessa tilanteessa - oikeastaan elän vieläkin, tosin vähän pitemmällä. Voisiko sulle meilata, kokemuksia olisi helpompi vaihtaa meilitse kuin täällä loputtomissa viestiketjuissa?
  eipä ole kokemuksia joita vaihtaa, valitan. Minulla ei ole ollut tapana haksahtaa varattuihin miehiin,ja yksi mies on riittänyt kerralla.
- nainen
  2004-10-26 21:13:53
  eniten itseäsi jatkamalla suhdettanne. Mitä nopeammin pistät sen poikki sitä helpommalla pääset. Jos suhde pitkittyy, se mutkistuu.
- Herra X
  2004-10-26 23:07:08
  Milla.M kirjoitti:
  eipä ole kokemuksia joita vaihtaa, valitan. Minulla ei ole ollut tapana haksahtaa varattuihin miehiin,ja yksi mies on riittänyt kerralla.
  Niin, eli et sinä Milla M. vaan tuo "milla" joka esiintyy aikaisemmin tuolla ketjussa....
- Milla.M
  2004-10-27 08:54:44
  Herra X kirjoitti:
  Niin, eli et sinä Milla M. vaan tuo "milla" joka esiintyy aikaisemmin tuolla ketjussa....
  Pahoittelen :D
  Olin varma että viestisi oli minua häiriköineen käsialaa ja yritys päästä jo lähempään tuttavuuteen sähköpostin kautta.
- milla
  2004-10-27 10:15:30
  Herra X kirjoitti:
  Moi Milla, olen elänyt samanlaisessa tilanteessa - oikeastaan elän vieläkin, tosin vähän pitemmällä. Voisiko sulle meilata, kokemuksia olisi helpompi vaihtaa meilitse kuin täällä loputtomissa viestiketjuissa?
  ... kyllä vaihtaa ajatuksia tästä asiasta jos haluat, mutta vain tällä palstalla.
- milla
  2004-10-27 11:03:45
  Milla.M kirjoitti:
  ...että jos olet se toinen nainen jolla mies lupaa ja lupaa jättää vaimonsa, niin hänellä ei loppupeleissä ole aikomustakaan tehdä sitä. Sinä olet hänelle vain hätävara joka on aina valmis kun hän sinua tarvitsee. Jos kysymys olisi SUURISTA Tunteista, mies olisi varmaankin ottanut jo ratkaisevan askeleen sinun suuntaasi. Näin se on.
  ... nyt näyttää, kaimaseni, pahasti siltä, että joudun tuottamaan sulle pienoisen pettymyksen. Mies nimittäin laittaa eronpaperit eteenpäin parin viikon päästä kun vuokrasopimus hänen uudesta asunnostaan on allekirjoitettu. Että se siitä hätävarana olemisesta ;D.
  
  PS. Kuten itse tässä viestiketjussa jollekin toiselle kirjoittajalle totesit: "Älä puhu asioista joista et tiedä höykäsen pölähtävää".
  
  Hyvää syksynjatkoa vaan sullekin :)!
- nuolaista
  2004-10-27 11:50:27
  milla kirjoitti:
  ... nyt näyttää, kaimaseni, pahasti siltä, että joudun tuottamaan sulle pienoisen pettymyksen. Mies nimittäin laittaa eronpaperit eteenpäin parin viikon päästä kun vuokrasopimus hänen uudesta asunnostaan on allekirjoitettu. Että se siitä hätävarana olemisesta ;D.
  
  PS. Kuten itse tässä viestiketjussa jollekin toiselle kirjoittajalle totesit: "Älä puhu asioista joista et tiedä höykäsen pölähtävää".
  
  Hyvää syksynjatkoa vaan sullekin :)!
  Onnea vain sinulle, kunhan vain et lopulta ole itse se joka pettyy... Jospa mies ihastuu poikamiehenä oloonsa niin paljon, ettei halua ketään häiritsemään edes hätävarana.
- milla
  2004-10-27 12:42:49
  nuolaista kirjoitti:
  Onnea vain sinulle, kunhan vain et lopulta ole itse se joka pettyy... Jospa mies ihastuu poikamiehenä oloonsa niin paljon, ettei halua ketään häiritsemään edes hätävarana.
  on näköjään täysin mahdotonta olla iloinen toisen ihmisen puolesta. Aina pitää vaikka väkisin kaivaa jotain negatiivista esiin. Säälin sinua, ihan todella. Olen todella pikkusieluinen ihminen.
- pikkusieluinen
  2004-10-27 14:45:50
  milla kirjoitti:
  on näköjään täysin mahdotonta olla iloinen toisen ihmisen puolesta. Aina pitää vaikka väkisin kaivaa jotain negatiivista esiin. Säälin sinua, ihan todella. Olen todella pikkusieluinen ihminen.
  milla,ajattelepa asia vaihteeksi toisinkin päin.
- pikkusieluinen
  2004-10-27 14:45:58
  milla kirjoitti:
  on näköjään täysin mahdotonta olla iloinen toisen ihmisen puolesta. Aina pitää vaikka väkisin kaivaa jotain negatiivista esiin. Säälin sinua, ihan todella. Olen todella pikkusieluinen ihminen.
  milla,ajattelepa asia vaihteeksi toisinkin päin.
- milla
  2004-10-27 15:12:17
  pikkusieluinen kirjoitti:
  milla,ajattelepa asia vaihteeksi toisinkin päin.
  Ajattelisit itse vaihteeksi asiaa toisinkin päin. Miksi ihmeessä oikein toivot, että mies hylkäisi minut? Olenko minä tässä kuviossa tosiaankin se kaikkein pahin ihminen, joka ei ansaitse mitään hyvää, jota saa haukkua ihan vapaasti, joka ei ansaitse hitustakaan onnea, myötätuntoa, eikä yhtään ystävällistä sanaa? Miksi tällaisissa kuvioissa AINA se toinen nainen on kaiken pahan alku ja juuri ja lähes poikkeuksetta, niinkuin nytkin, tuomitsijat ovat NAISIA? Sun mielestä mun pitäisi vaan nöyränä ottaa kaikki paskalastit niskaani tällä palstalla, olenhan niin huono ihminen, eikö niin? Arvaan kyllä ihan tasan tarkkaan mitä aiot mulle vastata tähän viestiin, joten jään innolla odottamaan vastaustasi.
- päkä
  2004-10-27 18:44:15
  milla kirjoitti:
  Ajattelisit itse vaihteeksi asiaa toisinkin päin. Miksi ihmeessä oikein toivot, että mies hylkäisi minut? Olenko minä tässä kuviossa tosiaankin se kaikkein pahin ihminen, joka ei ansaitse mitään hyvää, jota saa haukkua ihan vapaasti, joka ei ansaitse hitustakaan onnea, myötätuntoa, eikä yhtään ystävällistä sanaa? Miksi tällaisissa kuvioissa AINA se toinen nainen on kaiken pahan alku ja juuri ja lähes poikkeuksetta, niinkuin nytkin, tuomitsijat ovat NAISIA? Sun mielestä mun pitäisi vaan nöyränä ottaa kaikki paskalastit niskaani tällä palstalla, olenhan niin huono ihminen, eikö niin? Arvaan kyllä ihan tasan tarkkaan mitä aiot mulle vastata tähän viestiin, joten jään innolla odottamaan vastaustasi.
  KANSSA suhde naimisissa olevan miehen kanssa mutta en todellakaan häpeä sitä koska tunteille ja rakastumiselle ei todellakaan voi mitään ollaan työkavereita kaiken lisäksi vielä.
- Milla.M
  2004-10-27 20:02:22
  milla kirjoitti:
  ... nyt näyttää, kaimaseni, pahasti siltä, että joudun tuottamaan sulle pienoisen pettymyksen. Mies nimittäin laittaa eronpaperit eteenpäin parin viikon päästä kun vuokrasopimus hänen uudesta asunnostaan on allekirjoitettu. Että se siitä hätävarana olemisesta ;D.
  
  PS. Kuten itse tässä viestiketjussa jollekin toiselle kirjoittajalle totesit: "Älä puhu asioista joista et tiedä höykäsen pölähtävää".
  
  Hyvää syksynjatkoa vaan sullekin :)!
  ...mutta jos kirjoitan YLEENSÄ, tarkoitanko että AINA ja JOKAISESSA tapauksessa? En tietenkään tarkoita. Minä olen kyllä viime aikoina tullut siihen tulokseen, että täällä on joko tosi paljon lukihäiriöstä kärsiviä ihmisiä, tai sitten suomenkieli on yksinkertaisesti ja ylivoimaisesti vaikeaselkoista. Mene ja tiedä. Ja vielä kerran: kommenttini oli toteamus koska ON HYVIN YLEISTÄ ETTÄ NIIN KÄY.
  
  Ps. Toivottavasti et tule pettymään, koska mieshän on luvannut vasta viedä eropaperit parin viikon päästä...
  
  Hyvää syksynjatkoa sinullekin
- mullakin
  2004-10-28 00:30:07
  päkä kirjoitti:
  KANSSA suhde naimisissa olevan miehen kanssa mutta en todellakaan häpeä sitä koska tunteille ja rakastumiselle ei todellakaan voi mitään ollaan työkavereita kaiken lisäksi vielä.
  5 vuotta. Rakastuin todella ja mieskin rakasti, mutta... Lopuksi jätin hänet koska ei eronnut. Vieläkin ollaan samassa työpaikassa ja tiiviisti yhteistyössä. Kyllä pari vuotta oli tosi helvettiä lupaan sen. Toista kertaa en samaan lähtisi sen voin kyllä vannoa.
- sanoit
  2004-10-28 08:13:15
  milla kirjoitti:
  Ajattelisit itse vaihteeksi asiaa toisinkin päin. Miksi ihmeessä oikein toivot, että mies hylkäisi minut? Olenko minä tässä kuviossa tosiaankin se kaikkein pahin ihminen, joka ei ansaitse mitään hyvää, jota saa haukkua ihan vapaasti, joka ei ansaitse hitustakaan onnea, myötätuntoa, eikä yhtään ystävällistä sanaa? Miksi tällaisissa kuvioissa AINA se toinen nainen on kaiken pahan alku ja juuri ja lähes poikkeuksetta, niinkuin nytkin, tuomitsijat ovat NAISIA? Sun mielestä mun pitäisi vaan nöyränä ottaa kaikki paskalastit niskaani tällä palstalla, olenhan niin huono ihminen, eikö niin? Arvaan kyllä ihan tasan tarkkaan mitä aiot mulle vastata tähän viestiin, joten jään innolla odottamaan vastaustasi.
  Itsehän sinä milla tunnut syyllistävän itseäsi. Miksi hermostut niin kauheasti, onko sinulla sittenkin vähän huono omatunto asiasta? Taitaa se vanha sanonta "se koira älähtää..." pitää paikkansa. Jos olisit oikealla tiellä, et välitäisi mitään kenenkään sanomisista eikä olisi tarvetta puollustautuakaan.
Vapaa nainen
2004-10-25 15:31:53
Jaahas, tottakai tuntuu pahalle olla se toinen nainen. Ei voi nähdä usein ja sittenkin kun näkee, kaikki tapahtuu niin salassa. Ei minua häiritse se, että mies on vaimonsa luona tai sehän ei saa häiritä. Se mikä tekee kipeää, ettei voi nähdä usein.. yksin ei ole kivaa olla.
Mistä tiedän, että rakastan. Sen vaan tietää. Tiedän, että olen tavannut miehen, jonka kaltaista ei toista voi olla.

Tiedän, että vapaita miehiä ois tarjolla. Ja tiedän, että muutama vapaa ois todella kiinostunut... luulevat että olen vapaa. Tavallaan kai olenkin vapaa, mutta en vaan voi ajatella seurustelevani kenenkään muun miehen kanssa. En halua ketään muuta. En halua kenekään muun halaavan itseäni.

Mies ei ole luvannut mitään, eikä tiedä onko hän koskaan vapaa. Mies ei koskaan ole sanonut rakastavansa minua. Oman tulevaisuuden ajattelu tekee kipeää, mutta olen sen varmaan ansainnut.

Ne kerrat, mitä nähdään...ovat taatusti elämäni onnellisimpia hetkiä.
- Tiina
  2004-10-25 15:44:49
  Tiedän miltä sinusta tuntuu, olen käynyt läpi samat tunteet kuin sinäkin. Vaikea olisi suhde lopettaa, kun tietää ettei halua muiden kanssa yrittääkään. Ja toisaalta olisiko reilua yrittää, jos rakastaa jotain toista.
  Vaikeammaksi toisena naisena oleminen vain käy, varsinkin kun on siinä iässä, että haluaisi tosissaan toiseen sitoutua ja perustaa perheen. Välillä on todella masentunut olo, niin ettei millään jaksaisi jatkaa eteenpäin. Olen sentään saanut miehen muuttamaan pois kotoa omaan asuntoon, mutta sekään ei ikuisesti riitä.
- yks vaan
  2004-10-25 15:46:53
  on sanonut minulle jo aikoja sitten ,että hairahtuu suhteeseen aina joskus.Mutta on
  vannonut,että on minun mieheni ja pysyy.
  Tiedän noita suhteita olleen ja tavallaan
  ne vaivaavat minua,mutta en hänestä luovu.
  Meillä on se rakkaus kuitenkin niin vahva
  ja pysyy,nyt sata tyyppiä sitten kirjoittaa
  tähän ettei aito rakkaus vaadi muita suhteita
  ja jne.,mutta pitää muistaa että ihmisiä on niin
  erilaisia ja kaikki ei sovi samaan muottiin.
  Siksi tämä kommentti,ettette nyt toiset
  naiset pilaa elämäänne turhaan roikkumalla
  toivottomassa suhteessa.
- Vapaa nainen
  2004-10-25 15:55:07
  yks vaan kirjoitti:
  on sanonut minulle jo aikoja sitten ,että hairahtuu suhteeseen aina joskus.Mutta on
  vannonut,että on minun mieheni ja pysyy.
  Tiedän noita suhteita olleen ja tavallaan
  ne vaivaavat minua,mutta en hänestä luovu.
  Meillä on se rakkaus kuitenkin niin vahva
  ja pysyy,nyt sata tyyppiä sitten kirjoittaa
  tähän ettei aito rakkaus vaadi muita suhteita
  ja jne.,mutta pitää muistaa että ihmisiä on niin
  erilaisia ja kaikki ei sovi samaan muottiin.
  Siksi tämä kommentti,ettette nyt toiset
  naiset pilaa elämäänne turhaan roikkumalla
  toivottomassa suhteessa.
  "ettette nyt toiset
  naiset pilaa elämäänne turhaan roikkumalla
  toivottomassa suhteessa."
  
  Mutta, kun rakastaa eikä voi kuvitella rakastavansa ketään muuta. En tarkoituksella rakastunut varattuun, niin vain kävi. Kun ajattelen tulevaisuutta, sitä näkee ne kaikki yksinäiset hetket. Tiedä pilaako sitä elämänsä olemalla toinen, vai unohtamalla sen ihmisen jota rakastaa niin paljon.
- Tiinalle
  2004-10-25 15:57:28
  Tiina kirjoitti:
  Tiedän miltä sinusta tuntuu, olen käynyt läpi samat tunteet kuin sinäkin. Vaikea olisi suhde lopettaa, kun tietää ettei halua muiden kanssa yrittääkään. Ja toisaalta olisiko reilua yrittää, jos rakastaa jotain toista.
  Vaikeammaksi toisena naisena oleminen vain käy, varsinkin kun on siinä iässä, että haluaisi tosissaan toiseen sitoutua ja perustaa perheen. Välillä on todella masentunut olo, niin ettei millään jaksaisi jatkaa eteenpäin. Olen sentään saanut miehen muuttamaan pois kotoa omaan asuntoon, mutta sekään ei ikuisesti riitä.
  Joskus todella tulee olo, ettei enää jaksa. Olo, ettei kukaan OIKEASTI välitä. Kuitenkin tavallaan tuntee, että kyllä minusta tykätään ja välitetään.
- Tiina
  2004-10-25 16:10:25
  Tiinalle kirjoitti:
  Joskus todella tulee olo, ettei enää jaksa. Olo, ettei kukaan OIKEASTI välitä. Kuitenkin tavallaan tuntee, että kyllä minusta tykätään ja välitetään.
  Silloin yleensä jaksaa paremmin, kun saa olla rakkaansa kanssa. Kun taas joutuu väistymään miehen perheen asioiden takia, niin taas on oma sisin entistä pahemmilla haavoilla. Kuitenkin minä olen se, joka miehen huolet kuuntelee, auttaa ongelmatilanteissa, hoitaa kun on sairas jne. Miehen vaimo pitää lähinnä yhteyttä silloin kun tarvitsee rahaa tai lastenhoitoapua. Tuntuu epäreilulta, mutta se on yritettävä tässä tilanteessa jotenkin niellä. Inhottavaa joutua välillä syrjään perheen takia, mutta ymmärrän tietenkin, että miehelle lapset ovat erittäin tärkeät. Toivottavasti sinun tapauksessasi ei miehellä ole lapsia, sillä ne tekevät tilanteen paljon hankalammaksi.
- Kikka
  2004-10-26 07:36:39
  Tiina kirjoitti:
  Silloin yleensä jaksaa paremmin, kun saa olla rakkaansa kanssa. Kun taas joutuu väistymään miehen perheen asioiden takia, niin taas on oma sisin entistä pahemmilla haavoilla. Kuitenkin minä olen se, joka miehen huolet kuuntelee, auttaa ongelmatilanteissa, hoitaa kun on sairas jne. Miehen vaimo pitää lähinnä yhteyttä silloin kun tarvitsee rahaa tai lastenhoitoapua. Tuntuu epäreilulta, mutta se on yritettävä tässä tilanteessa jotenkin niellä. Inhottavaa joutua välillä syrjään perheen takia, mutta ymmärrän tietenkin, että miehelle lapset ovat erittäin tärkeät. Toivottavasti sinun tapauksessasi ei miehellä ole lapsia, sillä ne tekevät tilanteen paljon hankalammaksi.
  jos tyytyy tuollaiseen elämään, ei voi kuin syyttää itseään.
  Se on myös tosiasia, että toinen nainen ei tiedä millainen se mies arkielämässä on.
  Eli näkee vaan sen yhden puolen ihmisestä, joka yleensä on se rento ja hauska.
  Todellinen sisin paljastuu elämällä kaikki vastoinkäymisetkin yhdessä kellon ympäri.
  Voisi monella niin kauhian rakastuneella kakkosella silmät aueta, kun totuus paljastuukin toisenlaiseksi.
- Mimmu
  2004-10-26 15:06:15
  Kikka kirjoitti:
  jos tyytyy tuollaiseen elämään, ei voi kuin syyttää itseään.
  Se on myös tosiasia, että toinen nainen ei tiedä millainen se mies arkielämässä on.
  Eli näkee vaan sen yhden puolen ihmisestä, joka yleensä on se rento ja hauska.
  Todellinen sisin paljastuu elämällä kaikki vastoinkäymisetkin yhdessä kellon ympäri.
  Voisi monella niin kauhian rakastuneella kakkosella silmät aueta, kun totuus paljastuukin toisenlaiseksi.
  Eiköhän tuo nyt päde suhteeseen kuin suhteeseen. On ne silmät auenneet monella "kauhian rakastuneella" ykköselläkin sen jälkeen kun on alettu elää sitä arkea.
  Mikä tahansa suhde on ihan oma valinta. Ykkösillä ja kakkosilla. Monesti vaan ihmetyttää ne ykköset, ketkä tyytyy elämään miehen kanssa, joka täytyy jakaa sen kakkosen kanssa. Ihan turha valittaa mun mielestä, sekin kun on ihan oma valinta.
- fffff
  2004-10-26 15:09:39
  yks vaan kirjoitti:
  on sanonut minulle jo aikoja sitten ,että hairahtuu suhteeseen aina joskus.Mutta on
  vannonut,että on minun mieheni ja pysyy.
  Tiedän noita suhteita olleen ja tavallaan
  ne vaivaavat minua,mutta en hänestä luovu.
  Meillä on se rakkaus kuitenkin niin vahva
  ja pysyy,nyt sata tyyppiä sitten kirjoittaa
  tähän ettei aito rakkaus vaadi muita suhteita
  ja jne.,mutta pitää muistaa että ihmisiä on niin
  erilaisia ja kaikki ei sovi samaan muottiin.
  Siksi tämä kommentti,ettette nyt toiset
  naiset pilaa elämäänne turhaan roikkumalla
  toivottomassa suhteessa.
  Niin, meitä on moneen junaan. Jotkut naiset näköjään tyytyy todella vähään.
- Lili
  2004-10-26 15:32:21
  Mimmu kirjoitti:
  Eiköhän tuo nyt päde suhteeseen kuin suhteeseen. On ne silmät auenneet monella "kauhian rakastuneella" ykköselläkin sen jälkeen kun on alettu elää sitä arkea.
  Mikä tahansa suhde on ihan oma valinta. Ykkösillä ja kakkosilla. Monesti vaan ihmetyttää ne ykköset, ketkä tyytyy elämään miehen kanssa, joka täytyy jakaa sen kakkosen kanssa. Ihan turha valittaa mun mielestä, sekin kun on ihan oma valinta.
  se sun ihanan miehesi ykkönen, että kakkonenkin on kuvioissa mukana?
- Vapaa nainen
  2004-10-26 18:53:41
  Lili kirjoitti:
  se sun ihanan miehesi ykkönen, että kakkonenkin on kuvioissa mukana?
  Ykkönen ei tiedä minusta mitään ja toivon, ettei koskaan saakkaan tietää...
- Vapaa nainen
  2004-10-26 19:09:34
  fffff kirjoitti:
  Niin, meitä on moneen junaan. Jotkut naiset näköjään tyytyy todella vähään.
  Tyytyy vähään, mutta niin paljoon. Olen viettänyt tuon miehen seurassa elämäni onnellisimmat hetket. Mies on ainutlaatuinen, ihana. Yritin jo jättää...mutta en voinut. Ja tiedän, etten jatkossakaan voi jättää. Tunneside, rakkaus...olkoon mitä vaan, mutta tunteeni sitä miestä kohtaan ovat niin suuret. Elämä ilman häntä ei ole mitään.
- Mimmu
  2004-10-27 09:10:35
  Lili kirjoitti:
  se sun ihanan miehesi ykkönen, että kakkonenkin on kuvioissa mukana?
  Tietää kyllä.
- Lili
  2004-10-27 10:10:31
  Mimmu kirjoitti:
  Tietää kyllä.
  vaimolla.
  Sympatiani ovat kyllä hänen puolellaan!
  Ja jos perheessä on lapsia, niin tosi harmi.
  Eipä ole kellään hyvä olla.
  Toiselle naiselle ei ymmärrystä löydy!
  En vaan koskaan ehkä ymmärrä, miksi suhdetta jatketaan ja petetään.
  Sanotaan, että lasten takia.
  Ei sellainen ilmapiiri koskaan ole hyväksi lapsille.
- Mimmu
  2004-10-27 11:32:48
  Lili kirjoitti:
  vaimolla.
  Sympatiani ovat kyllä hänen puolellaan!
  Ja jos perheessä on lapsia, niin tosi harmi.
  Eipä ole kellään hyvä olla.
  Toiselle naiselle ei ymmärrystä löydy!
  En vaan koskaan ehkä ymmärrä, miksi suhdetta jatketaan ja petetään.
  Sanotaan, että lasten takia.
  Ei sellainen ilmapiiri koskaan ole hyväksi lapsille.
  ole helppoa vaimolla. Ei hänellä ole ollut helppoa aikaisemminkaan, siis ennen kuin minun ja hänen miehensä välillä edes tapahtui mitään, käyttäymisestä päätellen.
  En ole kinuamassa sinun tai kenenkään muunkaan ymmärrystä. En tarvitse sitä. Enkä sympatiaa. Itse asiassa minulla on aika helppoa... tällä hetkellä tilanne tyydyttää minua. Tulevaisuudesta en siten tiedä.
- Mietiskelijä
  2004-10-27 12:41:36
  Mimmu kirjoitti:
  ole helppoa vaimolla. Ei hänellä ole ollut helppoa aikaisemminkaan, siis ennen kuin minun ja hänen miehensä välillä edes tapahtui mitään, käyttäymisestä päätellen.
  En ole kinuamassa sinun tai kenenkään muunkaan ymmärrystä. En tarvitse sitä. Enkä sympatiaa. Itse asiassa minulla on aika helppoa... tällä hetkellä tilanne tyydyttää minua. Tulevaisuudesta en siten tiedä.
  Oliskohan miehellä osuutensa vaimon onnellisuuteen myöskin?
  Kaksihan siihen onnistumiseen/epäonnistumiseen aina tarvitaan.
  Hassu juttu muuten. Kun juttelin itse mieheni yhdenillanpanon kanssa, muuttui naisen käsitys meidän avoliitosta toisenlaiseksi.
  Sitä kun kuulee sen yhden puolen kertomuksen asioista, voi saada pikkasen erilaisen kuvan koko hommasta.
  Asioilla kun tuppaa olemaan kahdenlaista näkökantaa.
- Mimmu
  2004-10-27 13:06:54
  Mietiskelijä kirjoitti:
  Oliskohan miehellä osuutensa vaimon onnellisuuteen myöskin?
  Kaksihan siihen onnistumiseen/epäonnistumiseen aina tarvitaan.
  Hassu juttu muuten. Kun juttelin itse mieheni yhdenillanpanon kanssa, muuttui naisen käsitys meidän avoliitosta toisenlaiseksi.
  Sitä kun kuulee sen yhden puolen kertomuksen asioista, voi saada pikkasen erilaisen kuvan koko hommasta.
  Asioilla kun tuppaa olemaan kahdenlaista näkökantaa.
  Vaimon kanta asioihin on todennäköisesti erilainen. Minua ei silti kiinnosta yhtään hänen näkemyksensä.
- Heh
  2004-10-27 13:09:10
  Mimmu kirjoitti:
  Vaimon kanta asioihin on todennäköisesti erilainen. Minua ei silti kiinnosta yhtään hänen näkemyksensä.
  Joskus se voikin olla se totuudenmukaisempi.
- Mimmu
  2004-10-28 08:36:34
  Heh kirjoitti:
  Joskus se voikin olla se totuudenmukaisempi.
  Voi olla. Mieluummin teen kuitenkin ihan itse omat johtopäätökseni, ja teen itse omat virheeni.
- RANE
  2004-10-28 23:15:06
  ...NIIN HEIKKO, SANO MINUN SANONEEN!
- Myös vapaa
  2004-10-29 18:51:54
  Mitä sitten jos seurustelee varatun kanssa? Minä seurustelen jo seitsemättä vuotta jonkun naisen aviomiehen kanssa. Vaimo ei tiedä mitään eikä saakaan tietää mikäli minusta riippuu.
  
  Tällainen suhde sopii minulle oikein hyvin. En halua parisuhteeseen kenenkään kanssa, mutta haluan säännöllistä seksiä, ystävyyttä ja luotettavan keskustelukumppanin.
  
  Parisuhteet ovat aina niin rajoittavia ja rajoittuneet ihmiset ovat parisuhteissa.
- Tiina Myös
  2004-10-31 21:27:02
  Tiina kirjoitti:
  Tiedän miltä sinusta tuntuu, olen käynyt läpi samat tunteet kuin sinäkin. Vaikea olisi suhde lopettaa, kun tietää ettei halua muiden kanssa yrittääkään. Ja toisaalta olisiko reilua yrittää, jos rakastaa jotain toista.
  Vaikeammaksi toisena naisena oleminen vain käy, varsinkin kun on siinä iässä, että haluaisi tosissaan toiseen sitoutua ja perustaa perheen. Välillä on todella masentunut olo, niin ettei millään jaksaisi jatkaa eteenpäin. Olen sentään saanut miehen muuttamaan pois kotoa omaan asuntoon, mutta sekään ei ikuisesti riitä.
  Vaikka sodassa ja rakkaudessa kaikki onkin sallittua niin en ikinä itse alkaisi toiseksi naiseksi. En vaikka olisin kuinka rakastunut. Uskoisin, että löytäisin vielä miehen, joka olisi vapaa rakastamaan minua. Eikö sitäpaitsi tilanteessa, jossa alkaa olla kiire perustaa perhettä kannattaisi jättää epävarma tapaus sivuun ja etsiä mies, joka olisi täysillä mukana tositarkoituksella alusta asti?
- Tiina Myös
  2004-10-31 21:34:58
  Tuli vaan mieleen miettiikö "toiset miehet" samoja ajatuksia kuin toiset naiset.. Tuskin kuitenkaan ja harvoin mitään sinnepäinkään.
  
  Minä muuten aivan sattumalta tiedän, että elämän aikana voi tavata montakin miestä, jonka kaltaista ei voi olla toista. Parisuhde perustuu kuitenkin niin paljon muuhun kuin pelkkään rakkauteen, että joskus vain on otettava järki kauniisti käteen ja unohtaa suhde, jossa ei ole mitään järkeä.
- JoHar
  2004-11-06 02:31:08
  Tiinalle kirjoitti:
  Joskus todella tulee olo, ettei enää jaksa. Olo, ettei kukaan OIKEASTI välitä. Kuitenkin tavallaan tuntee, että kyllä minusta tykätään ja välitetään.
  no miltä nyt tuntuu
- Vapaa nainen
  2004-11-07 18:41:44
  JoHar kirjoitti:
  no miltä nyt tuntuu
  Pahalta, tekee kipeää, sattuu. Oletko tyytyväinen?
salla
2004-10-25 16:48:31
sinua 2.nainen valinnanhan on tehnyt mieheni, kun on sinun kanssa "suhteeseen" alkanut. olisin jopa halunnut tavata sinut kasvotusten ja nähdä millainen olet? Siihen sinä et kuitenkaan suostunut. Miestäni olit tapaillut 2,5 vuotta ennenkuin jäitte "kiinni".

Sinä myös luulit, että meillä menee huonosti? saimme "seurusteluaikananne" lapsen, ostimme kesämökin...mieheni nukkui kaikki yöt kotonaan, vietti juhlapyhät perheensä kanssa jne. Olimme onnellisia!

Jäitte "kiinni", olin pois tolalatani...Hetken, jos toisenkin, haava oli suuri ja vielä tänäpäivänäkin parantelen arpea...

Sanoit olevasi pahoillasi kaikesta...Kovimman kolauksen koit kuitenkin Sinä, koska olit uskonut pettävää miestäni. Uskonut hänen eroaikeisiinsa jne. Hän jäi kotiin perheensä pariin ja elämä jatkuu...Sinulta hän oli saanut todella hyvää seksiä...
- katri*
  2004-10-25 20:59:32
  En tarkoita että miehesi toinen nainen olisi sinua jollain lailla parempi mutta...
  
  kyllä se seksi miehille kumman tärkee juttu on...
  
  sen tähden ollaan valmiit uhraamaan vaikka mitä...
ISO-Jorma
2004-10-25 21:56:37
On hienoa, että teitä upeita naisia on olemassa jotka huolitte varatun miehen ja tyydytte osaanne kakkosena...Se ykkönen asuu nyt ilmeisesti samaa kämppää tään miehen kanssa,mut pitäähän miehenkin joskus irtautua arjesta ja rentoutua....Minäkin tahon nyt elää monen naisen kans yhtä aikaa...Parhaillaan pari vuotta sitten mulla oli viisi naista kierrossa joita kävin kuksimassa vuorotellen...Tosi kivaa...Aina sai perjantaina lähteä jonkin typykän luokse ja lauantaina jo toisen luo...Sunnuntai-iltapäivänä kerkesi vielä kukat ja viini-pullon viemään kolmannelle jolle sai valitella työkiireitään ja oman ajan niukkuutta...Jo kohta kutsui peti,kun kertoi työskennelleensä koko viikonlopun yötä myöten ja näkihän sen jo naamastakin että pitkää päivää on tehty.Hehee;)
- Milla.M
  2004-10-25 23:22:12
  suoraan siitä Paasilinnan kirjasta "kymmenen riivinrautaa"
emma
2004-10-26 07:32:23
Hei, älä huolestu lainkaan. Itse olen ollut samassa tilanteessa jo 6 vuotta ja olen edelleen.

Alkuaikoina yritin vastustella tunteitani vastaan mutta ei se tehnyt kuin itselle pahan mielen ja olen todella yrittänyt myös unohtaa hänet, mutta ei, ainoastaan entistä voimakkaampi tunne sen jälkeen kun olemme tavanneet ja näin se on jatkunut tähän päivään saakka.

Olen onnellinen, onnellinen, vaikka tiedän olevani se toinen. Rakastan miestä valtavasti ja kai elän kuin hän olisi vain minun...tai onko sillä niin väliäkään kun ajattelee vähän tarkemmin.
Tapaamme viikossa noin 3 kertaa ja meillä on aina älyttömän hauskaa, juttelemme kaikesta, nauramme yhdessä...

Olen huomannut myös sellaisen jännän seikan, että kun näen hänet (salaa) vaimonsa tai kaveriporukan kanssa, hän ei juurikaan hymyile, saatikka että naurais ja kun me olemme yhdessä tunnen ja näen sen kun hänen kaunis hymynsä hehkuu ja iloinen/aito nauru porautuu sydämeeni, hän melkein koko ajan on suu korvissa...ja se antaa minulle niin paljon energiaa jaksamaan taas odottaa seuraavaa tapaamistamme...

Kauniita yhdessäolon hetkiä kaikille!
- Jussi
  2004-10-26 07:41:30
  että syyllisyys, valehtelu, häpeä ja pettäminen kuitenkin kolkuttaa miehenkin sisimmässä, eikä nauru ja iloisuus enää tule vaimon läsnäollessa.
  Kumma juttu, kun ei ole sinua vaihtanut ykköseksi.
  Naiset tyytyvät näköjään todella vähään!
- emma
  2004-10-26 14:36:16
  Jussi kirjoitti:
  että syyllisyys, valehtelu, häpeä ja pettäminen kuitenkin kolkuttaa miehenkin sisimmässä, eikä nauru ja iloisuus enää tule vaimon läsnäollessa.
  Kumma juttu, kun ei ole sinua vaihtanut ykköseksi.
  Naiset tyytyvät näköjään todella vähään!
  Voihan olla kaikkea sitä.
  
  Olen joskus miettinyt että jos hän jättäisi puolisonsa ja haluaisi minusta enemmän, olisinko valmis, EN varmasti, niinkuin kerroin olen tähän tyytyväinen ja onnellinen, ajatus jostain yhteenmuutosta tms. tuntuu ainakin minulle hirvittävän sitoutumiselta ja siinä varmaan kärsisi minun vapaus ja työni, koska rakastan työtänikin niin paljon, että antaudun siihen täysin.
Sisko
2004-10-26 09:54:46
Oliko sinulla joku ongelma? Olet valintasi tehnyt, ei kukaan muu!
- Vapaa nainen
  2004-10-26 18:56:06
  Valinta? En minä mitään valintaa tehnyt. Välillämme on jotain ja rakastuin. En minä ainakaan osaa sydäntäni käskeä, saako se rakastaa vai ei.
- !!!
  2004-10-27 11:25:23
  Vapaa nainen kirjoitti:
  Valinta? En minä mitään valintaa tehnyt. Välillämme on jotain ja rakastuin. En minä ainakaan osaa sydäntäni käskeä, saako se rakastaa vai ei.
  Valitsithan toisen naisen rooliin!
  Et kai ole sätkynukke, joka sinkoilee minne vain?
  Kaikkea ei tarvitse saada, vaikka haluaakin.
  Lapsi sitä ei ymmärrä, mutta oletan sinut aikuiseksi.
  Toivottavasti miehellä ei ole lapsia, se on sitten se surullisempi puoli.
- Vapaa nainen
  2004-10-27 15:54:35
  !!! kirjoitti:
  Valitsithan toisen naisen rooliin!
  Et kai ole sätkynukke, joka sinkoilee minne vain?
  Kaikkea ei tarvitse saada, vaikka haluaakin.
  Lapsi sitä ei ymmärrä, mutta oletan sinut aikuiseksi.
  Toivottavasti miehellä ei ole lapsia, se on sitten se surullisempi puoli.
  En valinnut mitään, näin vain kävi. Miehellä ei ole lapsia. Ja en mä mitään sinkoile... ja ole sätkynukke. Olen asunnollani, jos hän voi käydä niin hyvä niin. Jos ei niin, mitäs mä asunnollani sinkoilemaan?
  Tiedän hyvin, että kaikkea ei voi saada.
koukussa
2004-10-26 12:40:32
Olin vuosia sitten toinen nainen lähes vuoden ajan.Omasta päätöksestäni lopetin suhteen ja rakastuin kultaiseen vapaaseen mieheen. Nyt olen ollut naimisissa ja saanut monta suloista lasta sen jälkeen, myös tämä silloin varattu mies on yhä samassa liitossa. Silti vielä vuosienkin jälkeen molemmat haikailemme toistemme perään ja nähdessämme kipinät sinkoilevat!
Miten ihmeessä johonkin ihmiseen voi syntyä niin vahva tunneside vaikka toinen onkin jo sen omansa löytänyt? Olen vahvasti sitä mieltä että rakastuminen ei katso aikaa eikä paikkaa, eikä sitä onko liitossa vai ei. Toki se oli henkisesti tosi vaikeaa minulle toiselle naiselle, ja tuskin helppoa miehellekään...
Tänä päivänä en enää ole varma ettenkö tilaisuuden tullen lankeaisi uudestaan jo koettuun ansaan ja samalla myös pettäisi nykyistä puolisoani! Ihmisen mieli ei aina mene niinkuin haluaisi, ja meillä kuitenkin on vain tämä yksi elämä...
- Rakkaudesta uskollinen
  2004-10-26 13:27:42
  Ja itsekäs! Meitä on joka lähtöön, eikä kaikkia onneksi tarvitse ymmärtää. Ihmettelempä kuitenkin!
Malena
2004-10-26 13:50:32
Tilanteeni on tismalleen sama. Suhteeni toisen naisen kanssa asuvaan (ei kihloissa/naimisissa) mieheen on kestänyt nyt suunnilleen puoli vuotta.

Otan päivän kerrallaan. Aika näyttäköön mihin valitsemani polku vie...
Ehdotan, että sovitte keskenänne pelisäännöt. Molempien osapuolien on oltava äärimmäisen rehellisiä toisiaan kohtaan (vaikka se tässä yhteydessä ehkä kalskahtaakin naurettavalta). Voimia!
- Vaimo
  2004-10-26 14:04:36
  On se hienoa olla rehellinen edes jollekin, kun ei sille puolisolle kykene.
  Naurettavaa, sinä sen sanoit!
- patistaja
  2004-10-26 14:39:35
  sinä sille miehen naiselle, saatat päästää naisen pälkähästä!!! Löytyykö selkärankaa?
- Vapaa nainen
  2004-10-26 19:06:33
  patistaja kirjoitti:
  sinä sille miehen naiselle, saatat päästää naisen pälkähästä!!! Löytyykö selkärankaa?
  Miksi kertoisin? En aio kertoa, koska en halua nähdä, enkä kuulla vaimosta mitään. En halua vihaista vaimoa oveni taakse riehumaan. Kun asiat menee omalla painollaan, niin hyvä niin.
  
  Rakastan miestä ja ikävöin. En pidä yksinäisistä illoista, mutta en osaa ketään muutakaan rakastaa. Ja nyt jo syylisyys painaa, jos soittaisin vaimolle painais vielä enemmän.
  
  Yritin jo kerran jättää ja unohtaa, mutten voinut. Kai tää kaikki jatkuu näin monta vuotta...
- Kansanparantaja
  2004-10-27 08:51:25
  Vapaa nainen kirjoitti:
  Miksi kertoisin? En aio kertoa, koska en halua nähdä, enkä kuulla vaimosta mitään. En halua vihaista vaimoa oveni taakse riehumaan. Kun asiat menee omalla painollaan, niin hyvä niin.
  
  Rakastan miestä ja ikävöin. En pidä yksinäisistä illoista, mutta en osaa ketään muutakaan rakastaa. Ja nyt jo syylisyys painaa, jos soittaisin vaimolle painais vielä enemmän.
  
  Yritin jo kerran jättää ja unohtaa, mutten voinut. Kai tää kaikki jatkuu näin monta vuotta...
  Tilanteesi on sellainen, että kumpikaan teistä ei ole kykenevä tekemään ratkaisua. Sinä olet tyytyväinen siihen, että varattu mies käy aina välillä luonasi, ja tämä varattu mies on tyytyväinen siihen, että saa käydä luonasi purkanassa sekä henkisiä että fyysisiä paineita. Eräässä mielessä tilanne on miehen ja Sinun kannalta ihanteellinen, sillä nyt voitte elää hetkittäin sunnuntaisuhdetta ilman arkielämän paineita miehen vaimon kustannuksella.
  
  Tällainen hyvin toimiva sivusuhde on vaarallinen siksi, että pitkään jatkuttuaan molemmat salasuhteeseen osallistuvat kumppanit tulevat aina entistä varmemmaksi suhteen onnistumisesta, jolloin turhat varotoimenpiteet unohdetaan. Silloin se käry yleensä sattuu, ja sen jälkeen sotkun selvittelyt alkavat. Tässä vaiheessa joudut sitten varatun miehen vaimoonkin tutustumaan.
- Voi sinua
  2004-10-27 09:19:07
  Vapaa nainen kirjoitti:
  Miksi kertoisin? En aio kertoa, koska en halua nähdä, enkä kuulla vaimosta mitään. En halua vihaista vaimoa oveni taakse riehumaan. Kun asiat menee omalla painollaan, niin hyvä niin.
  
  Rakastan miestä ja ikävöin. En pidä yksinäisistä illoista, mutta en osaa ketään muutakaan rakastaa. Ja nyt jo syylisyys painaa, jos soittaisin vaimolle painais vielä enemmän.
  
  Yritin jo kerran jättää ja unohtaa, mutten voinut. Kai tää kaikki jatkuu näin monta vuotta...
  Miksi luulet, että saisit vihaisen vaimon ovesi taakse riehumaan? Kyllä luulen että vaimo olisi vain onnellinen päästessään kusipäisestä äijästä eroon. Sinä voisit sitten kerätä roskat pois. :)
- Milla
  2004-10-27 11:36:49
  Vapaa nainen kirjoitti:
  Miksi kertoisin? En aio kertoa, koska en halua nähdä, enkä kuulla vaimosta mitään. En halua vihaista vaimoa oveni taakse riehumaan. Kun asiat menee omalla painollaan, niin hyvä niin.
  
  Rakastan miestä ja ikävöin. En pidä yksinäisistä illoista, mutta en osaa ketään muutakaan rakastaa. Ja nyt jo syylisyys painaa, jos soittaisin vaimolle painais vielä enemmän.
  
  Yritin jo kerran jättää ja unohtaa, mutten voinut. Kai tää kaikki jatkuu näin monta vuotta...
  vaikka vakuutatkin rakkauttasi ja onnellisia hetkiä hänen kanssaan.
  Kärsit selvästi!
  Hassu juttu, mutta kun rakastaa jotain ihmistä haluaa elää sen ihmisen kanssa.
  Itse en jaksaisi rakkautta, jota täytyy salailla muilta ja vielä jakaa hänet vaimon ja lastenkin kanssa.
  Olla valmiina ja saatavilla, kun miehelle sopii.
  Vapaa et todellakaan ole?
  Voimia, en haluaisi tilallesi!
- Vapaa nainen
  2004-10-27 16:05:00
  Kansanparantaja kirjoitti:
  Tilanteesi on sellainen, että kumpikaan teistä ei ole kykenevä tekemään ratkaisua. Sinä olet tyytyväinen siihen, että varattu mies käy aina välillä luonasi, ja tämä varattu mies on tyytyväinen siihen, että saa käydä luonasi purkanassa sekä henkisiä että fyysisiä paineita. Eräässä mielessä tilanne on miehen ja Sinun kannalta ihanteellinen, sillä nyt voitte elää hetkittäin sunnuntaisuhdetta ilman arkielämän paineita miehen vaimon kustannuksella.
  
  Tällainen hyvin toimiva sivusuhde on vaarallinen siksi, että pitkään jatkuttuaan molemmat salasuhteeseen osallistuvat kumppanit tulevat aina entistä varmemmaksi suhteen onnistumisesta, jolloin turhat varotoimenpiteet unohdetaan. Silloin se käry yleensä sattuu, ja sen jälkeen sotkun selvittelyt alkavat. Tässä vaiheessa joudut sitten varatun miehen vaimoonkin tutustumaan.
  Yritin jättää, mutta en voinut. Kun joku ihminen on mielestäsi ainutlaatuinen, suhde merkitsee niin paljon...niin ei voi unohtaa ja kadottaa elämästään. Rakastan sitä miestä oikeasti ja paljon. En vaan voi ajatella elämää eteenpäin ilman häntä... enkä hänen kanssaan. Elän päivän kerrallaan.
  
  Ja tällähetkellä mies on ollt olkapää minulle, tuki, ystävä, rakastaja jne. Ja ilman arkielämän paineita? Arkielämää on se, että kaupunki on pieni ja yritetään tavata niin, ettei käry käy. Mies on se joka kuuntelee niin iloni kuin suruni.
  
  Ja miksi vain mies on tyytyväinen, kun saa purkaa henkisiä ja fyysisiä paineita? Samalla tavalla minäkin puran henkiset ja fyysiset paineeni. En halua sänkyyni ketään toista henkilöä.
  
  Ja en todellakaan aio tutustua miehen vaimoon.
- Vapaa nainen
  2004-10-27 16:24:48
  Milla kirjoitti:
  vaikka vakuutatkin rakkauttasi ja onnellisia hetkiä hänen kanssaan.
  Kärsit selvästi!
  Hassu juttu, mutta kun rakastaa jotain ihmistä haluaa elää sen ihmisen kanssa.
  Itse en jaksaisi rakkautta, jota täytyy salailla muilta ja vielä jakaa hänet vaimon ja lastenkin kanssa.
  Olla valmiina ja saatavilla, kun miehelle sopii.
  Vapaa et todellakaan ole?
  Voimia, en haluaisi tilallesi!
  Niinkuin aiemmin sanoin, olen elänyt elämäni onnellisimmat hetket hänen kanssaan. En aiemmin olisi myöskään osannut kuvitella itseäni toisen naisen rooliin. En ikinä kuvitellut, että voisin "jakaa" miehen jonkun kanssa. En uskonut, että hyväksyisin pettämistä.
  Aina ei vaan mene, niinkuin joskus on elämäänsä ajatellu...kuvitellut kaiken menevän.
  
  Ja olen väillä onnellinen (kun nähdään) ja välillä hyvin surullinen (kun ei nähdä).
  
  Ja en "jaa" miestä lasten kanssa, koska lapsia ei ole.
  
  Ja en ole valmiina ja saatavilla, kun miehelle sopii... vaan kun molemille sopii. Ja tavallaan olen vapaa, mutta en halua ketään toista ihmistä... en osaa rakastaa kahta ihmistä. Jos nyt alkaisin suhteen jonkun toisen kanssa, niin siihen suhteeseen ei mahtuisi rakkautta ainakaan minun osalta. Ja se olisi väärin tosista puoliskoa kohtaan.
- Malena
  2004-10-27 17:02:51
  Vapaa nainen kirjoitti:
  Niinkuin aiemmin sanoin, olen elänyt elämäni onnellisimmat hetket hänen kanssaan. En aiemmin olisi myöskään osannut kuvitella itseäni toisen naisen rooliin. En ikinä kuvitellut, että voisin "jakaa" miehen jonkun kanssa. En uskonut, että hyväksyisin pettämistä.
  Aina ei vaan mene, niinkuin joskus on elämäänsä ajatellu...kuvitellut kaiken menevän.
  
  Ja olen väillä onnellinen (kun nähdään) ja välillä hyvin surullinen (kun ei nähdä).
  
  Ja en "jaa" miestä lasten kanssa, koska lapsia ei ole.
  
  Ja en ole valmiina ja saatavilla, kun miehelle sopii... vaan kun molemille sopii. Ja tavallaan olen vapaa, mutta en halua ketään toista ihmistä... en osaa rakastaa kahta ihmistä. Jos nyt alkaisin suhteen jonkun toisen kanssa, niin siihen suhteeseen ei mahtuisi rakkautta ainakaan minun osalta. Ja se olisi väärin tosista puoliskoa kohtaan.
  Vannoin aikaisemmin, että minä en "koskaan" menettäisi sydäntäni varatulle miehelle, mutta kuten itsekin sanoit, elämä ei kovinkaan monesti mene, kuten alunperin suunnittelee.
  
  Miehellä ei ole lapsia eikä hän ole naimisissa. Minäkin olen vapaa, mutta mieleeni ei siitä huolimatta edes tulisi katsella muita miehiä sillä silmällä.
  
  Oma "selviytymiskeinoni" ja tapani pitää itseni maan pinnalla on ottaa päivä kerrallaan.
- Alli
  2004-10-28 07:57:41
  Vapaa nainen kirjoitti:
  Niinkuin aiemmin sanoin, olen elänyt elämäni onnellisimmat hetket hänen kanssaan. En aiemmin olisi myöskään osannut kuvitella itseäni toisen naisen rooliin. En ikinä kuvitellut, että voisin "jakaa" miehen jonkun kanssa. En uskonut, että hyväksyisin pettämistä.
  Aina ei vaan mene, niinkuin joskus on elämäänsä ajatellu...kuvitellut kaiken menevän.
  
  Ja olen väillä onnellinen (kun nähdään) ja välillä hyvin surullinen (kun ei nähdä).
  
  Ja en "jaa" miestä lasten kanssa, koska lapsia ei ole.
  
  Ja en ole valmiina ja saatavilla, kun miehelle sopii... vaan kun molemille sopii. Ja tavallaan olen vapaa, mutta en halua ketään toista ihmistä... en osaa rakastaa kahta ihmistä. Jos nyt alkaisin suhteen jonkun toisen kanssa, niin siihen suhteeseen ei mahtuisi rakkautta ainakaan minun osalta. Ja se olisi väärin tosista puoliskoa kohtaan.
  mikä sitä miestä pitelee sen vaimon luona, kun ei lapsiakaan ole?
  Yleensä syynä kuulee olevan lapset, kun ei haluta erota.
  Osaako hän rakastaa kahta ihmistä?
  Eikö hän rakasta sinua kuitenkaan riittävästi, että haluaisi vaihtaa?
  Haluaako pitää haaremin?
  Minusta aika sietämätön tilanne!
- pete
  2004-10-28 09:35:10
  Alli kirjoitti:
  mikä sitä miestä pitelee sen vaimon luona, kun ei lapsiakaan ole?
  Yleensä syynä kuulee olevan lapset, kun ei haluta erota.
  Osaako hän rakastaa kahta ihmistä?
  Eikö hän rakasta sinua kuitenkaan riittävästi, että haluaisi vaihtaa?
  Haluaako pitää haaremin?
  Minusta aika sietämätön tilanne!
  Keskustelut lipsahtaa helposti karikatyyreihin: mies on sitä ja nainen tätä. Mikä miestä pidättelee? Joku varmaan haluaa haaremin, en tiedä. Tällaisille ns. kunnollisilla (?) miehillä se on sellainen velvollisuuden raskas taakka. On tullut sanoin ja teoin luvattua olla isä/aviomies. Se, joka avaa tukkeutuneen lavuaarin. Se, joka pitää lasta kädestä sairaalassa. Kaiken tämän jättäminen on helevetin tuskallista - siis siinä tapauksessa, että niin joutuu tekemään. Joko siksi, että tulee jätetyksi tai itse kokee avioliitossa pysymisen mahdottomaksi.
  Siinä leikkaa itsestään ison palan lihaa.
- Alli
  2004-10-28 11:00:16
  pete kirjoitti:
  Keskustelut lipsahtaa helposti karikatyyreihin: mies on sitä ja nainen tätä. Mikä miestä pidättelee? Joku varmaan haluaa haaremin, en tiedä. Tällaisille ns. kunnollisilla (?) miehillä se on sellainen velvollisuuden raskas taakka. On tullut sanoin ja teoin luvattua olla isä/aviomies. Se, joka avaa tukkeutuneen lavuaarin. Se, joka pitää lasta kädestä sairaalassa. Kaiken tämän jättäminen on helevetin tuskallista - siis siinä tapauksessa, että niin joutuu tekemään. Joko siksi, että tulee jätetyksi tai itse kokee avioliitossa pysymisen mahdottomaksi.
  Siinä leikkaa itsestään ison palan lihaa.
  tärkeysjärjestys elämässä on toisilla vanhemmilla hiukan toisenlainen.
  Tyytyykö suhteeseen, jossa pärjätään yhdessä ilman sitä suurta rakkautta(?) ja ollaan niiden omien lasten kanssa siinä arjessa mukana?
  Lasten, jotka kuitenkin on sen puolison kanssa rakkaudesta(?) haluttu ja tehty.
  Vai elääkö elämänsä pääasiassa itseään ja omaa onneaan ajatellen?
  Joillekin se suurempi onni on olla niiden lastensa kanssa.
  Itselleni olisi täysi mahdottomuus jättää lapset ja juosta rakkauden perässä pois.
  Sellaista ihmistä ei ole olemassakaan, jota enemmän rakastaisin, kuin omia lapsiani.
  En tiedä, miehille se taitaa usein olla helpompaa!
- pete
  2004-10-28 11:45:48
  Alli kirjoitti:
  tärkeysjärjestys elämässä on toisilla vanhemmilla hiukan toisenlainen.
  Tyytyykö suhteeseen, jossa pärjätään yhdessä ilman sitä suurta rakkautta(?) ja ollaan niiden omien lasten kanssa siinä arjessa mukana?
  Lasten, jotka kuitenkin on sen puolison kanssa rakkaudesta(?) haluttu ja tehty.
  Vai elääkö elämänsä pääasiassa itseään ja omaa onneaan ajatellen?
  Joillekin se suurempi onni on olla niiden lastensa kanssa.
  Itselleni olisi täysi mahdottomuus jättää lapset ja juosta rakkauden perässä pois.
  Sellaista ihmistä ei ole olemassakaan, jota enemmän rakastaisin, kuin omia lapsiani.
  En tiedä, miehille se taitaa usein olla helpompaa!
  "Miehille se on helpompaa"...miehet sitä ja miehet tätä, mutta minä Alli olen parempi... Puutun pariin (julkilausuttuun tai piilevään) teemaasi:
  1. "Jättää lapset"
  -Miksi miellät avioeron lasten jättämiseksi. Sopuisan eron jälkeen lapset eivät ole "jätettyjä". Jos vanhemmat eivät ole outikoskeja ja johnrodgerseja, lapsilla on aivan täydet mahdollisuudet kokea itsensä rakastetuiksi eron jälkeenkin ja tuntea vanhempiensa läheisyyttä.
  2. Eroaminen on itsekkyyttä. Joskus avioliitto on - voisi sanoa objektiivisestikin - käynyt mahdottomaksi. Elääkö sitten onnetonta ihmissuhdetta ja tehdä sekä oma että puolison - ja huom. - lasten elämän epätyydyttäväksi? Minun mielestäni tällaisessa tilanteessa pitää tehdä hyvä teko kaikille osapuolille ja osata lähteä.
  3. Joutuu valitsemaan: joko rakastaa lapsiaan tai uutta rakkauttaan. Absurdi asetelma. Voi ottaa molemmat, vrt. kohta 1.
- Alli
  2004-10-28 12:45:57
  pete kirjoitti:
  "Miehille se on helpompaa"...miehet sitä ja miehet tätä, mutta minä Alli olen parempi... Puutun pariin (julkilausuttuun tai piilevään) teemaasi:
  1. "Jättää lapset"
  -Miksi miellät avioeron lasten jättämiseksi. Sopuisan eron jälkeen lapset eivät ole "jätettyjä". Jos vanhemmat eivät ole outikoskeja ja johnrodgerseja, lapsilla on aivan täydet mahdollisuudet kokea itsensä rakastetuiksi eron jälkeenkin ja tuntea vanhempiensa läheisyyttä.
  2. Eroaminen on itsekkyyttä. Joskus avioliitto on - voisi sanoa objektiivisestikin - käynyt mahdottomaksi. Elääkö sitten onnetonta ihmissuhdetta ja tehdä sekä oma että puolison - ja huom. - lasten elämän epätyydyttäväksi? Minun mielestäni tällaisessa tilanteessa pitää tehdä hyvä teko kaikille osapuolille ja osata lähteä.
  3. Joutuu valitsemaan: joko rakastaa lapsiaan tai uutta rakkauttaan. Absurdi asetelma. Voi ottaa molemmat, vrt. kohta 1.
  mistä puhun! Olen itse eronnut yhdeksän vuotta sitten ja valitettavasti en todellakaan ole ainoa laatuani. Jos isä vaihtelevasti/satunnaisesti tapaa lapsiaan ja keskittyy pääasiallisesti uuteen naiseensa on se todellakin koko perheen jättämistä. Luuletko todellakin viikonloppuisän olevan samalla tavalla osa lasten elämää, kun silloin asuessaan samassa kodissa? No, tulet huomaamaan!
  Sopuisa ero on tietenkin mainio asia, mutta harvinainen. Usein pettämistilanteessa toinen jää katkerana yksin lasten kanssa ja sillä nyt ei tietenkään ole hyvä vaikutus lapsiin.
  Valitettavasti se nyt vaan on niin, että usein miehille lapset eivät ole niin tärkeitä kuin naiselle!
- puolesta
  2004-10-28 13:12:52
  pete kirjoitti:
  "Miehille se on helpompaa"...miehet sitä ja miehet tätä, mutta minä Alli olen parempi... Puutun pariin (julkilausuttuun tai piilevään) teemaasi:
  1. "Jättää lapset"
  -Miksi miellät avioeron lasten jättämiseksi. Sopuisan eron jälkeen lapset eivät ole "jätettyjä". Jos vanhemmat eivät ole outikoskeja ja johnrodgerseja, lapsilla on aivan täydet mahdollisuudet kokea itsensä rakastetuiksi eron jälkeenkin ja tuntea vanhempiensa läheisyyttä.
  2. Eroaminen on itsekkyyttä. Joskus avioliitto on - voisi sanoa objektiivisestikin - käynyt mahdottomaksi. Elääkö sitten onnetonta ihmissuhdetta ja tehdä sekä oma että puolison - ja huom. - lasten elämän epätyydyttäväksi? Minun mielestäni tällaisessa tilanteessa pitää tehdä hyvä teko kaikille osapuolille ja osata lähteä.
  3. Joutuu valitsemaan: joko rakastaa lapsiaan tai uutta rakkauttaan. Absurdi asetelma. Voi ottaa molemmat, vrt. kohta 1.
  Lapsilla (riippuu tietenkin iästä) on vain joskus tapana tuntea syyllisyyttä vanhempiensa välisistä riidoista, he esim. voivat kuvitella, että äiti/isä lähti heidän takiaan eli kokevat varmasti itsensä jätetyiksikin samalla. Lasten kanssa on ehdottomasti käytävä asiat hyvin läpi, jottei jäisi mitään pahempia traumoja. Ja myös uusien suhteiden pitäisi olla aikalailla varmalla pohjalla, ennen lapsille esittelyä. Aika kamalaa, jos suhde päättyy juuri, kun lapsi tottunut uuteen naiseen/mieheen. Ei myös ole hyvä, jos suhteet vaihtuu tiuhaan tahtiin, meneehän siinä lapsi ihan sekaisin. Ja pahimmassa tapauksessa alkaa itsekin toimia samalla tavalla sitten aikanaan. Kannattaa siis pohtia asioita joskus paljonkin syvemmältä.
- pete
  2004-10-28 13:20:05
  Alli kirjoitti:
  mistä puhun! Olen itse eronnut yhdeksän vuotta sitten ja valitettavasti en todellakaan ole ainoa laatuani. Jos isä vaihtelevasti/satunnaisesti tapaa lapsiaan ja keskittyy pääasiallisesti uuteen naiseensa on se todellakin koko perheen jättämistä. Luuletko todellakin viikonloppuisän olevan samalla tavalla osa lasten elämää, kun silloin asuessaan samassa kodissa? No, tulet huomaamaan!
  Sopuisa ero on tietenkin mainio asia, mutta harvinainen. Usein pettämistilanteessa toinen jää katkerana yksin lasten kanssa ja sillä nyt ei tietenkään ole hyvä vaikutus lapsiin.
  Valitettavasti se nyt vaan on niin, että usein miehille lapset eivät ole niin tärkeitä kuin naiselle!
  Eli kun omat kokemuksesi ovat katkeria, tiedät, että kaikkien kokemukset ovat katkeria. Sinä tiedät omasta elämästäsi, et muiden, etkä edes yleisistä lainalaisuuksista. Tämä se on kovin vaikeaa ihmisten muistaa. Millainen otos sinulla oli ja millaiset tutkimusmenetelmät, kun päädyit siihen, että sopuisa ero on harvinaisuus? Meneekö "harvinaisuuden" raja 10 prosentissa, 15:ssä vai ehkä 20:ssä. "Usein" miehille lapset eivät ole niin tärkeitä? Sanoisin vastaan, että usein miehille lapset ovat yhtä tärkeitä kuin naisille. Usko tai älä, kumpikaan meistä ei voi todistaa olevansa enemmän oikeassa kuin toinen.
- Alli
  2004-10-28 14:41:18
  pete kirjoitti:
  Eli kun omat kokemuksesi ovat katkeria, tiedät, että kaikkien kokemukset ovat katkeria. Sinä tiedät omasta elämästäsi, et muiden, etkä edes yleisistä lainalaisuuksista. Tämä se on kovin vaikeaa ihmisten muistaa. Millainen otos sinulla oli ja millaiset tutkimusmenetelmät, kun päädyit siihen, että sopuisa ero on harvinaisuus? Meneekö "harvinaisuuden" raja 10 prosentissa, 15:ssä vai ehkä 20:ssä. "Usein" miehille lapset eivät ole niin tärkeitä? Sanoisin vastaan, että usein miehille lapset ovat yhtä tärkeitä kuin naisille. Usko tai älä, kumpikaan meistä ei voi todistaa olevansa enemmän oikeassa kuin toinen.
  En ole, vaan ottanut opiksi. En aio antaa tämän uusioperheen mennä rikki niin helposti vaan olen valmis taistelemaan. Usko pois, sinäkin katsot asioita vain omalta kannaltasi. Ja mikä sen luonnollisempaa. Jokainen elää omaa tarinaansa. Se minkä varmasti tiedän on, että jos meidän eroon olisi silloin liittynyt pettämistä olisi se ollut tosi tuskallista. Isä löysi uuden onneksi vasta eron jälkeen. Erota voi, vaikkei olekaan pettänyt, tiesitkö?
- Kaisa
  2004-10-28 15:05:59
  pete kirjoitti:
  "Miehille se on helpompaa"...miehet sitä ja miehet tätä, mutta minä Alli olen parempi... Puutun pariin (julkilausuttuun tai piilevään) teemaasi:
  1. "Jättää lapset"
  -Miksi miellät avioeron lasten jättämiseksi. Sopuisan eron jälkeen lapset eivät ole "jätettyjä". Jos vanhemmat eivät ole outikoskeja ja johnrodgerseja, lapsilla on aivan täydet mahdollisuudet kokea itsensä rakastetuiksi eron jälkeenkin ja tuntea vanhempiensa läheisyyttä.
  2. Eroaminen on itsekkyyttä. Joskus avioliitto on - voisi sanoa objektiivisestikin - käynyt mahdottomaksi. Elääkö sitten onnetonta ihmissuhdetta ja tehdä sekä oma että puolison - ja huom. - lasten elämän epätyydyttäväksi? Minun mielestäni tällaisessa tilanteessa pitää tehdä hyvä teko kaikille osapuolille ja osata lähteä.
  3. Joutuu valitsemaan: joko rakastaa lapsiaan tai uutta rakkauttaan. Absurdi asetelma. Voi ottaa molemmat, vrt. kohta 1.
  sopuisa ero?
  Haloo?
- Anni
  2004-10-28 15:37:51
  pete kirjoitti:
  Eli kun omat kokemuksesi ovat katkeria, tiedät, että kaikkien kokemukset ovat katkeria. Sinä tiedät omasta elämästäsi, et muiden, etkä edes yleisistä lainalaisuuksista. Tämä se on kovin vaikeaa ihmisten muistaa. Millainen otos sinulla oli ja millaiset tutkimusmenetelmät, kun päädyit siihen, että sopuisa ero on harvinaisuus? Meneekö "harvinaisuuden" raja 10 prosentissa, 15:ssä vai ehkä 20:ssä. "Usein" miehille lapset eivät ole niin tärkeitä? Sanoisin vastaan, että usein miehille lapset ovat yhtä tärkeitä kuin naisille. Usko tai älä, kumpikaan meistä ei voi todistaa olevansa enemmän oikeassa kuin toinen.
  Olisko sit niin, että miehen on helpompi olla lapsistaan erossa?
- pete
  2004-10-29 09:02:20
  Kaisa kirjoitti:
  sopuisa ero?
  Haloo?
  Kuka tässä pettämisestä ja sen jälkeisestä erosta on puhunut? Yritin kirjoittaa eroamisesta sinänsä.
- Kaisa
  2004-10-29 09:59:30
  pete kirjoitti:
  Kuka tässä pettämisestä ja sen jälkeisestä erosta on puhunut? Yritin kirjoittaa eroamisesta sinänsä.
  uskottomuus-palsta!
  Ja käsittääkseni sitä täällä jauhetaan!
- pete
  2004-10-29 10:41:32
  Kaisa kirjoitti:
  uskottomuus-palsta!
  Ja käsittääkseni sitä täällä jauhetaan!
  Pyydän nöyrästi anteeksi. Ja jätän täten areenan jälleen teille naisille. Vahvistukaa uskossanne toistenne kirjoituksista - ja hyvää syksyä!
nainen
2004-10-26 21:09:54
Tunteilleen ei voi mitään, totta. Silti unohtaa voi jos niin todella haluaa. Vai oletko niin heikko, ettet pysty?
- Vapaa nainen
  2004-10-29 00:33:43
  Olen sitten vaikka heikko, kun ei voi jättää enkä unohtaa. Ainakin olen oma itseni ja tunnustan heikkouteni.
  
  Eikö suhde ole ollut aika merkityksetön, jos toisen osapuolen voi tuosta noin vaan unohtaa?
minä vaan
2004-10-27 14:50:33
Onko kukaan ajatellut lapsia joiden kodit te toiset ihmiset menette rikkomaa. Tiedättekö minkä arven se jättää heihin, luuletteko että sellaisseet ihmiset vanhemmat joihin lapsi eniten luottaa eroavat toisen naisen tai miehen vuoksi. minulla on monta ystävää joiden vanhemmat ovat eronneet ja heillä on ollut joku toinen, nämä ihmiset eivät voi luottaa omassa parisuhteessa toiseen. Ajatelkaa hyvät ihmiset te olette niille lapsille esi kuva, millaisen esikuvan te heille annatte??????????
- kokenut
  2004-10-27 15:08:10
  Itse henkilökohtaisesti olen kanssasi samaan mieltä, sillä oma isäni lähti kunminulla ol lakkiaseni, voitteko kuvitella minkä päivän hän valitsi. Tästä uudesta vaimosta en voi pitää enkä hänen lapsistaan. Mutta pointti oli se ennten voi vieläkään viiden vuoden seurustelun jälkeen luottaa mieheeni, ole ajatellut paljon asiaa. Nyt monet varmaan alkaa sanoa että olen terapian tarpeessa, mutta miettikääpä sitä, isä jota minä jumaloin ja keneen luotan lähtee lätkimään ja vielä minulle tärkeänä päivänä. että näin.
  
  Olisi muuten ihan kiva nähdä jokin tilasta että kunka moni oikeasti pettää. Tiedän että se on yleistynyt.
  
  Ja vielä ihmetyttää tämä sana rinnakkaissuhteet, sanasta tulee mieleen että se on hyväksytympi ja molemmat osapuolet ovat sen hyväksyneet.
- sori
  2004-10-27 15:11:47
  kokenut kirjoitti:
  Itse henkilökohtaisesti olen kanssasi samaan mieltä, sillä oma isäni lähti kunminulla ol lakkiaseni, voitteko kuvitella minkä päivän hän valitsi. Tästä uudesta vaimosta en voi pitää enkä hänen lapsistaan. Mutta pointti oli se ennten voi vieläkään viiden vuoden seurustelun jälkeen luottaa mieheeni, ole ajatellut paljon asiaa. Nyt monet varmaan alkaa sanoa että olen terapian tarpeessa, mutta miettikääpä sitä, isä jota minä jumaloin ja keneen luotan lähtee lätkimään ja vielä minulle tärkeänä päivänä. että näin.
  
  Olisi muuten ihan kiva nähdä jokin tilasta että kunka moni oikeasti pettää. Tiedän että se on yleistynyt.
  
  Ja vielä ihmetyttää tämä sana rinnakkaissuhteet, sanasta tulee mieleen että se on hyväksytympi ja molemmat osapuolet ovat sen hyväksyneet.
  On nämä uudet kynnet ettei ole tottunut ja tulee noita kirjoitus virheitä jonkun verra, toivottavasti ymmärsitte pointin.
- milla
  2004-10-27 15:18:32
  ...juolahtanut sellainen vaihtoehto mieleen, että ehkäpä kyseisellä avioparilla ei olekaan lapsia??? Juu, ei tietenkään, koska ihan ehdoin tahdoin halutaan tehdä tästäkin jutusta niin räävitön ja hirveä tapaus kuin suinkin, että voidaan sitten oikein joukolla päivitellä ja jeesustella, että voi kamala millaisia hirviöitä ne toiset naiset ja petturimiehet oikein onkaan.
  
  Ihan vaan vinkiksi, että mitäpä jos ensi kerralla KYSYISIT mikä on tilanne, ennenkuin rupeat messuamaan asiasta josta et MITÄÄN tiedä!!!
- minä
  2004-10-27 15:40:48
  milla kirjoitti:
  ...juolahtanut sellainen vaihtoehto mieleen, että ehkäpä kyseisellä avioparilla ei olekaan lapsia??? Juu, ei tietenkään, koska ihan ehdoin tahdoin halutaan tehdä tästäkin jutusta niin räävitön ja hirveä tapaus kuin suinkin, että voidaan sitten oikein joukolla päivitellä ja jeesustella, että voi kamala millaisia hirviöitä ne toiset naiset ja petturimiehet oikein onkaan.
  
  Ihan vaan vinkiksi, että mitäpä jos ensi kerralla KYSYISIT mikä on tilanne, ennenkuin rupeat messuamaan asiasta josta et MITÄÄN tiedä!!!
  on aina hirveä tapahtuma ja vielä hirveämpi
  jos toinen loukkaa toista pahoin esim.
  pettämällä.
  Ja on se ero yhtä kova paikka vaikka lapsia
  ei olisikaan.
  On turha puolustella ja selitellä ratkaisujaan
  "ei sillä ollut lapsia" ja "niillähän meni
  huonosti" ja "onhan minullakin oikeus onneen"
  sanomisilla.
  Ja on se sille jättäjällekin kova paikka,
  ei hän tunne itseään sankariksi vaan
  päinvastoin.
  Kun exäni rakastui toiseen naiseen ja eli
  pari kuukautta hirveässä ristiriidassa
  ja itki ja itkimme yhdessä monta iltaa
  ja yötä ja yritti tehdä päätöstä mitä tekee.
  Ei se toinen ymmärtänyt antaa exälle tilaa
  ratkaista asiaa rauhassa vaan painosti.
  Ero tuli ja nyt jälkeenpäin olen ihan
  tyytyväinen,exäni muuttui prosessin aikana
  ihan eri ihmiseksi,tai sitten hän oli
  muuttunut vuosien varrella ja ei se olisi
  enää ollut sama suhde.
  Exäni oli kuitenkin rakastava isä ja hän
  painotti rakastavansa minuakin,rakkaus oli
  vaan erilaista vuosien tuomaa seesteisempää
  kumppanuutta ja uusi suhde taas oli tulta
  ja kiihkoa.Voiko exäni olla enää ikinä
  tasapainoinen ja ehjä onnellinen ihminen,
  toivon sitä sillä niin kova paikka ero oli,
  että hinta on muuten liian kova.
  Jos ihminen on epävarma eroaako vai ei ,niin
  antakaa hänen itse tehdä ratkaisu,älkää
  vaatiko tai painostako tai sysikö suuntaan
  tai toiseen.
  Minä päätin päästää exästä irti,jollain tavalla
  tunsin vielä jonkinlaista rakkautta häntä
  kohtaan ja halusin hänen lähtevän jos
  hän olisi onnellisempi toisen kanssa,ette
  ehkä usko tuota mutta niin se vain on.
  Olisi vaan ollut kaikkien kannalta parempi,
  antaa exälle rauha tehdä ratkaisu,ilman
  painostusta ja hoputusta.
pete
2004-10-27 15:26:31
Itse olen mies, joka on naimisissa ja rakastunut toiseen naiseen. En nähtävästi kuitenkaan ketjun aloittaneeseen naiseen...I presume...

Tässä keskusteluketjussa on ollut kovia ihmisiä ja kovia mielipiteitä. Naisia, jotka repivät toisiltaan silmiä. Mielipiteitä, joita ei ole ulkoilutettu.

Oma tilanteeni alkoi puolisen vuotta sitten, kun yhtäkkiä ja sattumalta törmäsin naiseen (eronneeseen), joka oli joka ainoalta piirteeltään, tavoiltaan, puheiltaan, huumorintajultaan juuri se, jota olen nähtävästi alitajuisesti hakenut. Siis ihan elokuvallisesti: se oikea ja rakkautta ensi silmäyksellä.

Nyt olen eroamassa. Ratkaisu on helvetin iso ja raskas. Mutta näille muutamille keskustelijoille sanoisin, että kokeilkaa elää! Ehkä teissäkin on tunteelle sijaa. Tuntuu niin naivilta nähdä ohjeita, että älä ota varattua, vaikka se on oikea - odota vapaata. Varmaan toimiva niksi robotille. Ja toiseksi: ei kukaan nainen voi varastaa miestä vaimolta. Ensiksi täytyy olla vikaa parisuhteessa (kuten omassanikin on ollut).

Täällä on ollut lisäksi todella kummallisia käsityksiä eron vaikutuksista. Jos vanhemmat pystyvät eron jälkeen ystävyyteen ja rakastamaan lapsiaan, ei se mikään tuhon tie ole lapsille. Uskokaa tai älkää, eronneiden lapsista ei tule aina mummonpotkijoita ja narkkareita. Luultavasti huono avioliitto on tuhoisampaa lapselle kuin sopuisa ero.

En tule hirttämään. Neuvo kuitenkin: elä tätä hetkeä, älä sido onneasi siihen, että joskus tämän ihmisen saisit kokonaan. Sillä niin ei välttämättä käy.
- milla
  2004-10-27 15:54:34
  Saatiinhan tähänkin viestiketjuun vihdoinkin miehinenkin näkökulma :). Saapa nähdä, ottaako kukaan noista tiukkapipoista yksikään onkeensa kirjoituksestasi vai jyräävätkö sinutkin maan tasalle :/. Toivon parasta ja pelkään pahinta ;(...
- siiri
  2004-10-27 15:54:51
  Kiva että joku osaa vielä ajatella avarasti ilman ennakkoluuloja ! Itse eronneena tiedän että lapset sopeutuvat eroon ja eikös se niin ole että vanhempien suhde on lasten koti !
  uskomatonta että ikuinen parisuhde, vaikka kurja sellainen, on monen mielestä parempi kuin onni omassa elämässä. En tarkoita että joka kaksjalkaisen perässä on juostava vaan terveellä maalaisjärjellä kun on paha olla miksei voi yrittää parantaa oloa! jos se yrityksistä huolimatta ei onnistu sen puolison kanssa, on varmasti parempi lähteä eri suuntiin ja hoitaa ne lapset yhdessä aikuisesti kahdesta osoitteesta.
  Ja ei kai se rakkaus katso aikaa eikä paikkaa, tulee kun on tullakseen...eikä varmasti tule silloin kun on jo asiat kohdallaan ja tavallaan "laput silmillä" kun on jo ihminen josta todella välittää !
- Vapaa nainen
  2004-10-27 16:16:05
  Elän tätä päivää. Nautin niistä hetkistä, kun tavataan. Ota niistä kaiken irti :) ja sen jälkeen leijunkin jonkun aikaa ilmassa. Kun ei tavata muutamaan päivään, tulee ikävä. En halua ajatella, enkä aio ajatellatulevaisuutta. Tsemppiä sinulle pete!
- tyttö_helsingistä
  2004-10-27 16:19:55
  "Tuntuu niin naivilta nähdä ohjeita, että älä ota varattua, vaikka se on oikea - odota vapaata."
  
  Älähdän, koska tunsin tämän kommentin kalahtavan itseeni. Peten omakohtainen esimerkki osoitti, että tuossa tapauksessa ei välttämättä olisi kannattanut toimia antamani ohjeen mukaisesti. Haluankin esittää ohjeeseen korjauksen: "Odota vapaata, tai sitä että se ihminen johon olet ihastunut vapautuu".
  
  En tiedä, teitkö sinä pete näin vai aloititko suhteen uuteen jo ennen eroa vanhasta, ja jos aloitit niin teitkö sen valehtelemalla asiasta vaimollesi vai kerroitko suoraan miten asia on. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että ihmisen ei pitäisi tyytyä vähempään kuin mitä todella haluaa ja tarvitsee (ikävä kyllä monelta on itsetuntemus sen verran hukassa, että voi kuvitella haluavansa vääriä asioita).
  
  Jos siis tosiaan löysit tässä naisessa ensimmäistä kertaa jotakin sellaista, mitä olet aina etsinytkin, niin mielestäni ratkaisusi on aivan oikea! Tämän ratkaisun olet sitten voinut panna täytäntöön joko pettämällä ja valehtelemalla tai sitten rehellisesti ja suoraselkäisesti.
  
  Pettävä ja valehteleva ihminen saa aina osakseen enemmän surua ja tuskaa kuin rehellinen ja suoraselkäinen (ja tietysti aiheuttaa sitä myös muille). Olitpa hoitanut naisenvaihtosi kummalla tavalla tahansa, voisi olla mielenkiintoista huvin vuoksi miettiä mitä olisi tapahtunut jos olisitkin toiminut juuri sillä toisella tavalla.
  
  Hyvää jatkoa teille joka tapauksessa!
- majorica1961
  2004-10-27 16:41:55
  Niin monet kirjoittaa että kun se toinen jättää perheensä ja se toinen nainen "tuhoaa" perheen jne. Eihän hyvää suhdetta kukaan jätä. Kaikki me ollaan oman onnemme seppiä.Eletään vaan kerran.
- pete
  2004-10-27 19:01:59
  milla kirjoitti:
  Saatiinhan tähänkin viestiketjuun vihdoinkin miehinenkin näkökulma :). Saapa nähdä, ottaako kukaan noista tiukkapipoista yksikään onkeensa kirjoituksestasi vai jyräävätkö sinutkin maan tasalle :/. Toivon parasta ja pelkään pahinta ;(...
  Antaa tulla vaan. Tosin en nyt ihan tiukkapipoinakaan heitä pitänyt. Ihmiset puhuvat omassa asiassaan. Niin kuin yleensäkin. Kovinta linjaa edustavat ehkä puolustavat parisuhdettaan ja pelkäävät. Pelkäävät, että kotona sittenkään kaikki ei ole toiselle osapuolelle ihan kunnossa. Pelkäävät, että parisuhde murtuu. Pelkäävät, että "joku vie miehen". Tällaiset ihmiset - ja jopa ajatukset - pitää tuomita. Jo ihan varulta. Minä olen valintani tehnyt, enkä kadu. Helvetti, että minustakin löytyy vielä rakkautta. Se on niin iso asia, että en mahdollisesta kritiikistä piittaa paskaakaan. Hyvää syksyä!
- pete
  2004-10-27 19:21:59
  tyttö_helsingistä kirjoitti:
  "Tuntuu niin naivilta nähdä ohjeita, että älä ota varattua, vaikka se on oikea - odota vapaata."
  
  Älähdän, koska tunsin tämän kommentin kalahtavan itseeni. Peten omakohtainen esimerkki osoitti, että tuossa tapauksessa ei välttämättä olisi kannattanut toimia antamani ohjeen mukaisesti. Haluankin esittää ohjeeseen korjauksen: "Odota vapaata, tai sitä että se ihminen johon olet ihastunut vapautuu".
  
  En tiedä, teitkö sinä pete näin vai aloititko suhteen uuteen jo ennen eroa vanhasta, ja jos aloitit niin teitkö sen valehtelemalla asiasta vaimollesi vai kerroitko suoraan miten asia on. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että ihmisen ei pitäisi tyytyä vähempään kuin mitä todella haluaa ja tarvitsee (ikävä kyllä monelta on itsetuntemus sen verran hukassa, että voi kuvitella haluavansa vääriä asioita).
  
  Jos siis tosiaan löysit tässä naisessa ensimmäistä kertaa jotakin sellaista, mitä olet aina etsinytkin, niin mielestäni ratkaisusi on aivan oikea! Tämän ratkaisun olet sitten voinut panna täytäntöön joko pettämällä ja valehtelemalla tai sitten rehellisesti ja suoraselkäisesti.
  
  Pettävä ja valehteleva ihminen saa aina osakseen enemmän surua ja tuskaa kuin rehellinen ja suoraselkäinen (ja tietysti aiheuttaa sitä myös muille). Olitpa hoitanut naisenvaihtosi kummalla tavalla tahansa, voisi olla mielenkiintoista huvin vuoksi miettiä mitä olisi tapahtunut jos olisitkin toiminut juuri sillä toisella tavalla.
  
  Hyvää jatkoa teille joka tapauksessa!
  Kuvaamassani - omassa - tilanteessa olisi hieman hassua ajatella, että suhde vaihtuu jotenkin veitsellä leikaten. "Vaimo, vaimo! Katsoin kello 16.15 elämäni rakkautta silmiin. Haluan heti eron." Ensimmäisen tapaamisen ja juttelujen jälkeen on hämmentynyt. Tapaa uudelleen, lähentyy. Pitää yhteyttä jne. Tilanteeseen sisältyy aina sellainen harmaa alue, aika, jonka kuluessa alkaa tajuta mitä on tapahtumassa. Aika, jonka kuluessa päättää, mitä elämälleen tekee. Rivien välissä epäilit, että olin kuitenkin jotenkin epärehellinen (ymmärsin näin). Sanoisin, että olin rehellisempi kuin vaimo. Hänen mielestään parisuhdetta olisi voinut pelastaa siten, että olisin pitänyt rakastajaa. Kuten ekasta tekstistäni näit, en tehnyt näin enkä tee. Eroan.
- tyttö_helsingistä
  2004-10-28 10:26:45
  pete kirjoitti:
  Kuvaamassani - omassa - tilanteessa olisi hieman hassua ajatella, että suhde vaihtuu jotenkin veitsellä leikaten. "Vaimo, vaimo! Katsoin kello 16.15 elämäni rakkautta silmiin. Haluan heti eron." Ensimmäisen tapaamisen ja juttelujen jälkeen on hämmentynyt. Tapaa uudelleen, lähentyy. Pitää yhteyttä jne. Tilanteeseen sisältyy aina sellainen harmaa alue, aika, jonka kuluessa alkaa tajuta mitä on tapahtumassa. Aika, jonka kuluessa päättää, mitä elämälleen tekee. Rivien välissä epäilit, että olin kuitenkin jotenkin epärehellinen (ymmärsin näin). Sanoisin, että olin rehellisempi kuin vaimo. Hänen mielestään parisuhdetta olisi voinut pelastaa siten, että olisin pitänyt rakastajaa. Kuten ekasta tekstistäni näit, en tehnyt näin enkä tee. Eroan.
  "Kuvaamassani - omassa - tilanteessa olisi hieman hassua ajatella, että suhde vaihtuu jotenkin veitsellä leikaten. "Vaimo, vaimo! Katsoin kello 16.15 elämäni rakkautta silmiin. Haluan heti eron.""
  
  En ole kannattamassakaan tällaista menetelmää. En usko, että siitä hyvää seuraisi (useimmissa tapauksissa). Kyllä ihmiseen pitää tutustua, että voi tietää onko hän todella se oma sielunkumppani. Mutta tutustumisessa ja pettämisessa on suuri ero! Jotkuthan aloittavat heti ihastuksensa kanssa seksuaalisen suhteen jonka salaavat kumppaniltaan ja perustelevat touhua sitten sillä, että ovat väärän ihmisen kanssa naimisissa. "Väärinnaiti" ei kuitenkaan voi mitenkään oikeuttaa sitä valehtelua ja kieroilua, joka pettämiseen aina väistämättä liittyy. Tällaista toimintatapaa minä en kannata, koska se ei tuota ihmiselle itselleenkään onnellisinta mahdollista lopputulosta. Mutta itse et ilmeisesti ole toiminut näin. Hyvä!
  
  "Tilanteeseen sisältyy aina sellainen harmaa alue, aika, jonka kuluessa alkaa tajuta mitä on tapahtumassa. Aika, jonka kuluessa päättää, mitä elämälleen tekee."
  
  Totta kai! Tarkoitinkin, että tuon ajan kuluessa kannattaa ottaa vielä sen verran iisisti ettei suin päin syöksy siihen uuteen suhteeseen (tutustumisesta huolimatta), ja vasta kun vanha on kunnolla paketissa, aloittaa uuden. Jos hyökkää varatun kanssa/varattuna sänkyyn heti sen "ensisilmäyksen" jälkeen klo 16.16, saa osakseen sellaista murhetta ja pahaa mieltä, joka pienellä odottamisella voitaisiin välttää täydellisesti.
  
  "Rivien välissä epäilit, että olin kuitenkin jotenkin epärehellinen (ymmärsin näin)."
  
  No, ymmärsit vähän väärin. En epäillyt sinua mistään, sanoinpa vain että en voi tietää tekstisi perustella oletko ollut epärehellinen vai et.
  
  "Sanoisin, että olin rehellisempi kuin vaimo. Hänen mielestään parisuhdetta olisi voinut pelastaa siten, että olisin pitänyt rakastajaa."
  
  Outo mielipide. Vaimosi taitaa todellakin valehdella, sinun lisäksesi itselleen.
  
  "Kuten ekasta tekstistäni näit, en tehnyt näin enkä tee. Eroan."
  
  Onnea uudelle liitollesi! Uskon, että tämä päätös on hyväksi myös vaimollesi, sillä sitä kautta hänkin saattaa tajuta asioita jotka vielä nyt ovat hämärän peitossa. Toivottavasti voit pitää häneen hyvät välit vielä eronne jälkeenkin ja auttaa häntä asioiden käsittelemisessä. Silloin hänen itsetuntemuksensa vähitellen kasvaa ja hän tajuaa millaisen miehen hän oikeasti haluaa ja tarvitsee.
  
  Ilman valheita elämä on helpompaa. :)
- Mimmu
  2004-10-28 10:41:31
  Juuri näin. Harva ihminen pystyy kontrolloimaan järjellä, kehen rakastuu. En minä ainakaan pystynyt siihen. Ei minulla ollut "tavoitteena" rakastua varattuun mieheen, mutta niin vain kävi. Ja hän rakastui minuun.
  Ensin vastustin, yritin ajatella järjellä ja toimia järkevästi, mutta lopulta oli pakko antaa periksi.
- risukasaankin
  2004-10-29 20:43:07
  tyttö_helsingistä kirjoitti:
  "Kuvaamassani - omassa - tilanteessa olisi hieman hassua ajatella, että suhde vaihtuu jotenkin veitsellä leikaten. "Vaimo, vaimo! Katsoin kello 16.15 elämäni rakkautta silmiin. Haluan heti eron.""
  
  En ole kannattamassakaan tällaista menetelmää. En usko, että siitä hyvää seuraisi (useimmissa tapauksissa). Kyllä ihmiseen pitää tutustua, että voi tietää onko hän todella se oma sielunkumppani. Mutta tutustumisessa ja pettämisessa on suuri ero! Jotkuthan aloittavat heti ihastuksensa kanssa seksuaalisen suhteen jonka salaavat kumppaniltaan ja perustelevat touhua sitten sillä, että ovat väärän ihmisen kanssa naimisissa. "Väärinnaiti" ei kuitenkaan voi mitenkään oikeuttaa sitä valehtelua ja kieroilua, joka pettämiseen aina väistämättä liittyy. Tällaista toimintatapaa minä en kannata, koska se ei tuota ihmiselle itselleenkään onnellisinta mahdollista lopputulosta. Mutta itse et ilmeisesti ole toiminut näin. Hyvä!
  
  "Tilanteeseen sisältyy aina sellainen harmaa alue, aika, jonka kuluessa alkaa tajuta mitä on tapahtumassa. Aika, jonka kuluessa päättää, mitä elämälleen tekee."
  
  Totta kai! Tarkoitinkin, että tuon ajan kuluessa kannattaa ottaa vielä sen verran iisisti ettei suin päin syöksy siihen uuteen suhteeseen (tutustumisesta huolimatta), ja vasta kun vanha on kunnolla paketissa, aloittaa uuden. Jos hyökkää varatun kanssa/varattuna sänkyyn heti sen "ensisilmäyksen" jälkeen klo 16.16, saa osakseen sellaista murhetta ja pahaa mieltä, joka pienellä odottamisella voitaisiin välttää täydellisesti.
  
  "Rivien välissä epäilit, että olin kuitenkin jotenkin epärehellinen (ymmärsin näin)."
  
  No, ymmärsit vähän väärin. En epäillyt sinua mistään, sanoinpa vain että en voi tietää tekstisi perustella oletko ollut epärehellinen vai et.
  
  "Sanoisin, että olin rehellisempi kuin vaimo. Hänen mielestään parisuhdetta olisi voinut pelastaa siten, että olisin pitänyt rakastajaa."
  
  Outo mielipide. Vaimosi taitaa todellakin valehdella, sinun lisäksesi itselleen.
  
  "Kuten ekasta tekstistäni näit, en tehnyt näin enkä tee. Eroan."
  
  Onnea uudelle liitollesi! Uskon, että tämä päätös on hyväksi myös vaimollesi, sillä sitä kautta hänkin saattaa tajuta asioita jotka vielä nyt ovat hämärän peitossa. Toivottavasti voit pitää häneen hyvät välit vielä eronne jälkeenkin ja auttaa häntä asioiden käsittelemisessä. Silloin hänen itsetuntemuksensa vähitellen kasvaa ja hän tajuaa millaisen miehen hän oikeasti haluaa ja tarvitsee.
  
  Ilman valheita elämä on helpompaa. :)
  oli vaan hyvä asia että mies löysi uuden naisen ja seurusteltuaan vuosikausia salassa,kaikki lopulta paljastui.eikä lopettanut sittenkään-mutta minä pääsin hyvällä syyllä irti koska alkoi oksettaa jo koko mies-valehtaluineen ja muutenkin aloin inhota kun oli niin narsisti.rakkautta ei ole alistuminen-huonoon kohteluun.
sixsex
2004-10-29 01:50:31
siispä herää, ruusunen!

Mies ei koskaan jätä vaimoaan sinun vuoksesi, ja oma elämäsi kuluu myös tuossa odottelussa!
Syntinen
2004-10-30 11:38:55
Kuka rankaisee avioliitonrikkojia ja pettäjiä!
Kaikki me joudumme synneistämme vielä joskus tilille! Vai ettekö muka kukaan ole olleet uskontotunneilla tai lukeneet raamattua?
Jos kerta uskottomuus ja rinnakkaissuhteet ovat yleistyneet niin luulisi että kirkot olisivat sunnuntaisin pullollaan avionrikkojia ja pettäjiä! Vai eivätkö nämä uskalla myöntää olevansa syntisiä? Ihmettelen kyllä miksi kirkko sitten vihkii uudestaan pettäjiä ja avionrikkojia vaikka se Raamatussa kielletään!
hmm
2004-10-30 21:12:22
oletko varma, että olet ainoa toinen nainen miehelle? hänellä voi olla vaikkapa joka sormelle.
Pettäjä on aina pettäjä.
- Vapaa nainen
  2004-10-31 17:54:32
  Tuskin työltä, vaimolta ja minulta jää aikaa kolmannelle naiselle.
- ihan varma
  2004-11-02 11:18:44
  Vapaa nainen kirjoitti:
  Tuskin työltä, vaimolta ja minulta jää aikaa kolmannelle naiselle.
  Tunnet ilmeisesti miehen hyvin, vaikka olette olleet suhteessa vasta 1/2 vuotta. Ajattelin vain, että oletko kuitenkaan ihan varma miehen ajan käytöstä? Kyllä sinne johonkin väliin voi kolmaskin nainen mahtua.
- Vapaa nainen
  2004-11-02 21:25:29
  ihan varma kirjoitti:
  Tunnet ilmeisesti miehen hyvin, vaikka olette olleet suhteessa vasta 1/2 vuotta. Ajattelin vain, että oletko kuitenkaan ihan varma miehen ajan käytöstä? Kyllä sinne johonkin väliin voi kolmaskin nainen mahtua.
  Tiedän miehen työajat joten en usko, että kolmatta naista on. Tavataan useamman kerran viikossa ja yhteyttä pidetään paljon päivän aikana (kännykän välityksellä).
- joo
  2004-11-11 12:54:21
  Vapaa nainen kirjoitti:
  Tiedän miehen työajat joten en usko, että kolmatta naista on. Tavataan useamman kerran viikossa ja yhteyttä pidetään paljon päivän aikana (kännykän välityksellä).
  Lyhyt aika on puoli vuotta oppia tuntemaan ketään niin hyvin, että voisi olla varma tämän tekemisistä ja mitäpä ne sulle kuuluukaan.
  Tunnissakin ehtii oikein hyvin käydä vieraissa.
vapaa
2004-10-31 12:14:45
Kyllä se vaan niin on monessa tapauksessa, että jos kotona ei saa, niin mies hakee sitä seksiä muualta. Kyllä vielä on uskollisia miehiä ja voisi enemmän olla, jos nainen ei pihtaa. Toisaalta on aina niitä, joille mikään ei riitä.

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

Takaisin ylös

Luetuimmat keskustelut

Mitä aiot tehdä uudenvuoden aattona
Mitä olet suunnitellut tekeväsi uudenvuoden aattona ja aiotko ensi vuonna tehdä jotain muutoksia tai uudenvuoden lupauks
30.12.2025 05:52Sinkut
208
4575
Marin sitä, Marin tätä, yhyy yhyy, persut jaksaa vollottaa
On nuo persut kyllä surkeaa porukkaa. Edelleen itkevät jonkun Marinin perään, vaikka itse ovat tuhonneet Suomen kansan t
31.12.2025 08:04Maailman menoa
104
3313
Väestönsiirtoa itään?
Ano "the Russo" Turtiainen sai poliittisen turvapaikan Venäjältä. Pian lähtee varmaan Nazima Nuzima ja Kiljusen väki per
30.12.2025 11:15Helsinki
88
1807
Ikävä sinua..
Kauan on aikaa kulunut ja asioita tapahtunut. Mutta sinä M-ies olet edelleen vain mielessäni. En tiedä loinko sinusta va
31.12.2025 16:56Ikävä
14
1420
Muistattekos kuinka persujen Salainen Akentti kävi Putinin leirillä
Hakemassa jamesbondimaista vakoiluoppia paikan päällä Venäjällä? Siitä ei edes Suomea suojeleva viranomainen saanut puhu
31.12.2025 17:04Maailman menoa
18
1346
Vuoden luetuimmat: Mikä on Pelle Miljoonan taiteilijaeläkkeen suuruus?
Pelle Miljoonan eläkkeen suuruus kiinnosti lukijoita tänä vuonna. Artikkeli on Suomi24 Viihteen luetuimpia juttuja v. 20
30.12.2025 09:51Suomalaiset julkkikset
24
1263
Riikka Purra sanoo, että sietokykyni vittumaisiin ihmisiin alkaa olla lopussa.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/be8f784d-fa24-44d6-b59a-b9b83b629b28 Riikka Purra sanoo medialle suorat sanat vitt
31.12.2025 13:03Maailman menoa
259
1216
Kuumalle kaivatulle tiedoksi
Tykkään susta!
30.12.2025 20:47Ikävä
52
1190
Lindtmanin pääministeriys lähenee päivä päivältä
Suomen kansan kissanpäivät alkavat siitä hetkestä, kun presidentti Stubb on tehnyt nimityksen. Ainoastaan ylin tulodesi
01.01.2026 11:28Maailman menoa
10
1141
Nyt musta tuntuu
Et alat päästämään kokonaan irti..
30.12.2025 18:50Ikävä
55
1089

Vastaukset

jarkko kirjoitti:

jarkko kirjoitti:

mies_maalta kirjoitti:

Paljon nähnyt kirjoitti:

Kerro sille vaimolle... kirjoitti:

milla kirjoitti:

Ilkimys kirjoitti:

112 kirjoitti:

milla kirjoitti:

Ilkimys kirjoitti:

112 kirjoitti:

Ilkimys kirjoitti:

Kansanparantaja kirjoitti:

milla kirjoitti:

Kansanparantaja kirjoitti:

vähintään yhtä hyvin kuin s... kirjoitti:

Milla.M kirjoitti:

Pöö kirjoitti:

milla kirjoitti:

112 kirjoitti:

Herra X kirjoitti:

Milla.M kirjoitti:

Herra X kirjoitti:

Herra X kirjoitti:

Milla.M kirjoitti:

milla kirjoitti:

nuolaista kirjoitti:

milla kirjoitti:

milla kirjoitti:

pikkusieluinen kirjoitti:

milla kirjoitti:

milla kirjoitti:

päkä kirjoitti:

milla kirjoitti:

yks vaan kirjoitti:

Tiina kirjoitti:

Tiinalle kirjoitti:

Tiina kirjoitti:

Kikka kirjoitti:

yks vaan kirjoitti:

Mimmu kirjoitti:

Lili kirjoitti:

fffff kirjoitti:

Lili kirjoitti:

Mimmu kirjoitti:

Lili kirjoitti:

Mimmu kirjoitti:

Mietiskelijä kirjoitti:

Mimmu kirjoitti:

Heh kirjoitti:

Tiina kirjoitti:

Tiinalle kirjoitti:

JoHar kirjoitti:

Jussi kirjoitti:

Vapaa nainen kirjoitti:

!!! kirjoitti:

patistaja kirjoitti:

Vapaa nainen kirjoitti:

Vapaa nainen kirjoitti:

Vapaa nainen kirjoitti:

Kansanparantaja kirjoitti:

Milla kirjoitti:

Vapaa nainen kirjoitti:

Vapaa nainen kirjoitti:

Alli kirjoitti:

pete kirjoitti:

Alli kirjoitti:

pete kirjoitti:

pete kirjoitti:

Alli kirjoitti:

pete kirjoitti:

pete kirjoitti:

pete kirjoitti:

Kaisa kirjoitti:

pete kirjoitti:

Kaisa kirjoitti:

kokenut kirjoitti:

milla kirjoitti:

milla kirjoitti: