Aloittelija aalloissa

Tarkoitatko, ettei ole olemassa mitään perussääntöä, miten siihen aaltoon kannattaisi "tähdätä"?

Ei paljon kiinnosta tuommoinen kokeilemalla opettelu.

que_me_not_know kirjoitti:

Tarkoitatko, ettei ole olemassa mitään perussääntöä, miten siihen aaltoon kannattaisi "tähdätä"?

Ei paljon kiinnosta tuommoinen kokeilemalla opettelu.

Jos ei kokeileminen ja opettelu kiinnosta, on tyydyttävä hitaampaan, epämukavampaan ja märempään menoon. Näin se vain valitettavasti, tai ehkä yhtä hyvin onneksi on. Aaltojen ajaminen on tosiaan yksi erottava tekijä jopa suurempienkin starojen välillä.

Jos nyt jonkun perussäänön haluaa, niin ei pidä antaa kyljen suorien pintojen jäädä kohti aaltoa.

que_me_not_know kirjoitti:

Tarkoitatko, ettei ole olemassa mitään perussääntöä, miten siihen aaltoon kannattaisi "tähdätä"?

Ei paljon kiinnosta tuommoinen kokeilemalla opettelu.

Aika turha kysellä, jos opettelu ei kiinnosta. Veneilyssä aika moni asia tulee kokemuksen ja perstuntuman myötä.

que_me_not_know kirjoitti:

Tarkoitatko, ettei ole olemassa mitään perussääntöä, miten siihen aaltoon kannattaisi "tähdätä"?

Ei paljon kiinnosta tuommoinen kokeilemalla opettelu.

Vanhasta Elvströmin purjehduskirjasta löytyy hyvin tuo perussääntö:
"nostetaan kurssia ylämäessä ja lasketaan alastullessa". Mutta kuten tässä jo monenkin suusta on todettu, tuon osaaminen parhaiten tekee kilpailuissa voittajan. Ja ainakin oma kokemus on että tuon oppii oikeastaan vain jollilla; isot veneet on liian "epäherkkiä" opetteluun.

Ongelma oikeastaan kiteytyy siihen faktaan että kun laskee aaltoja alas niin välttää kyllä töksähdykset, mutta kryssikorkeus tuppaa kärsimään. Tuon optimointi onkin se vaikeus.....

sdfsffsd kirjoitti:

Vanhasta Elvströmin purjehduskirjasta löytyy hyvin tuo perussääntö:
"nostetaan kurssia ylämäessä ja lasketaan alastullessa". Mutta kuten tässä jo monenkin suusta on todettu, tuon osaaminen parhaiten tekee kilpailuissa voittajan. Ja ainakin oma kokemus on että tuon oppii oikeastaan vain jollilla; isot veneet on liian "epäherkkiä" opetteluun.

Ongelma oikeastaan kiteytyy siihen faktaan että kun laskee aaltoja alas niin välttää kyllä töksähdykset, mutta kryssikorkeus tuppaa kärsimään. Tuon optimointi onkin se vaikeus.....

Lue lisää

Optimoinnin vaikeus on myös aalloissa ja venekoossa. Aaltojen väli Suomenlahdella on muutama sekuntti ja matkaveneiden uppoama 5-10 tonnia. Alamäkiosuus on niin lyhyt, ettei vene voi kiihtyä ennen seuraavaa aaltoa. Tärkeimmäksi jää silloin pysäyttävän vasta--aallon väistely. Nyrkkisääntö voisi olla, että kevytvenettä ohjataan paljon ja raskasta vähemmän. Lyhyessä aallossa vähemmän ja korkeassa pitkässä aallossa enemmän. Merenkäynnissä kisaolosuhteissa näkee, että jotkut pinnamiehet ovat muita parempia.

"ennakoida kallistuksen mukaan aaltojen kääntävää vaikutusta"
näin helposti siis sujuu pilkkopimeässä, kun ajamiseen käyttää persettä :)

Olisikohan parempi suositella aivojen käyttämistä, kun antaa ohjeita aloittelevalle purjehtijalle?
Jos pimeyteen liittyy navakka tuuli ja kohtuullinen aallokko, ehkä täysmyötäistä eli "plattista" kannattaisi koettaa välttää tai ottaa isopurje kokonaan alas ja ajella pelkällä keulapurjeella. Myötis on turvallinen kovassakin tuulessa, kunhan purjeala on riittävän pieni. Reivaa ajoissa eli silloin, kun se vielä on helppoa. Liian suurella purjealalla seilaaminen ei ole sankaruutta. Se on kokemattomuutta.

Aloittelija voisi harkita sitäkin, ettei edes hankkiudu niin pitkille avomerietapeille, että niihin sisältyy yöpurjehdusta. Vasta, kun vene on tullut tutuksi ja reivaaminen sujuu tottuneesti aallokossa valoisan aikana (titenkin turvavaljaat kytrkettyinä) sekä rankkasateessa ja pilkkopimeässä saaristopurjehduksilla, voi harkita yöpurjehduksia avomerellä - silloinkin sääennusteista tietoisena.
Riskien ottaminen on osaamisen puutetta!

Jos kysymyksessä on luoviminen valoisan aikaan, jyrkän aallon lähestyessä kannattaa vähän nostaa kurssia (vauhti hiukan hidastuu eikä aalto iske rajusti kylkeen). Heti aallon harjan jälkeen taas kurssia hiukan alemmaksi, ettei vauhti ehdi pysähtyä.

Jos aallokossa ajelet sivutuulilegiä, voit aina vaahtopään lähestyessä kääntää kurssia myötäisemmäksi.

Purjehdus on siitä kiehtova ja innostava harrastus, että aina on opittavaa ja kehittämisen varaa. Näin totean vielä 50 purjehdusvuoteni jälkeen, vaikka avomerikisat on kisattu ja isot valtameret on ylitetty.

Noh noh. Varovaisuus on hyvä ajatus, riittävän vähän purjeita on myös. (Myös hätämerkinantolaitteet, pelastusliivit, hyvät ihmissuhteet ja riittävä lepo ovat tärkeitä, mutta siitä ei tässä ole kysymys).

Perseellä ajaminen ei tarkoita aivottomuutta, vaan sitä että isossa aallokossa ajamisen rytmi löytyy parhaiten tasapainoaistin kautta (jep, tiedetään, aivoissa sekin sijaitsee, mutta kuvaannollisesti sen voi ajatella olevan istumalihaksissa, joissa liike tuntuu).

Aloittelija katsoo aaltoja joiden muoto ja liike on monimutkainen ja joskus vaikea havaita. Seuraamalla veneen kallisteluja voi yksinkertaisemmin ennakoida mitä vene seuraavaksi yrittää. Sitä tarkoittaa perseellä ajaminen. Sen oppii helpoiten harjoittelemalla silmät kiinni, ja kun sen on oppinut, metodi toimii pimeässäkin.

aivoilla_eiperseellä kirjoitti:

"ennakoida kallistuksen mukaan aaltojen kääntävää vaikutusta"
näin helposti siis sujuu pilkkopimeässä, kun ajamiseen käyttää persettä :)

Olisikohan parempi suositella aivojen käyttämistä, kun antaa ohjeita aloittelevalle purjehtijalle?
Jos pimeyteen liittyy navakka tuuli ja kohtuullinen aallokko, ehkä täysmyötäistä eli "plattista" kannattaisi koettaa välttää tai ottaa isopurje kokonaan alas ja ajella pelkällä keulapurjeella. Myötis on turvallinen kovassakin tuulessa, kunhan purjeala on riittävän pieni. Reivaa ajoissa eli silloin, kun se vielä on helppoa. Liian suurella purjealalla seilaaminen ei ole sankaruutta. Se on kokemattomuutta.

Aloittelija voisi harkita sitäkin, ettei edes hankkiudu niin pitkille avomerietapeille, että niihin sisältyy yöpurjehdusta. Vasta, kun vene on tullut tutuksi ja reivaaminen sujuu tottuneesti aallokossa valoisan aikana (titenkin turvavaljaat kytrkettyinä) sekä rankkasateessa ja pilkkopimeässä saaristopurjehduksilla, voi harkita yöpurjehduksia avomerellä - silloinkin sääennusteista tietoisena.
Riskien ottaminen on osaamisen puutetta!

Jos kysymyksessä on luoviminen valoisan aikaan, jyrkän aallon lähestyessä kannattaa vähän nostaa kurssia (vauhti hiukan hidastuu eikä aalto iske rajusti kylkeen). Heti aallon harjan jälkeen taas kurssia hiukan alemmaksi, ettei vauhti ehdi pysähtyä.

Jos aallokossa ajelet sivutuulilegiä, voit aina vaahtopään lähestyessä kääntää kurssia myötäisemmäksi.

Purjehdus on siitä kiehtova ja innostava harrastus, että aina on opittavaa ja kehittämisen varaa. Näin totean vielä 50 purjehdusvuoteni jälkeen, vaikka avomerikisat on kisattu ja isot valtameret on ylitetty.

Lue lisää

Erittäin hyvä kommentti. Kiitos!

Insinööri minäkin olen, mutta ei siitä aallokkoajossa iloa ole. Aallot eivät ole samanlaisia, veneet eivät ole samanlaisia, eikä ole kulmamittariakaan. Mutta tilaisuuksia harjoitella yritys-ja-erehdys -menetelmällä on kymmenen sekunnin välein aallokossa ajaessa. Tuntumalla se menee joka tapauksessa. Ja seuraavalla kerralla uudenlaisessa aallokossa joutuu hakemaan uuden tuntuman.

yrittänyt.ja.erehtynyt kirjoitti:

Insinööri minäkin olen, mutta ei siitä aallokkoajossa iloa ole. Aallot eivät ole samanlaisia, veneet eivät ole samanlaisia, eikä ole kulmamittariakaan. Mutta tilaisuuksia harjoitella yritys-ja-erehdys -menetelmällä on kymmenen sekunnin välein aallokossa ajaessa. Tuntumalla se menee joka tapauksessa. Ja seuraavalla kerralla uudenlaisessa aallokossa joutuu hakemaan uuden tuntuman.

Lue lisää

Periaatteet ovat silti samat, olipa mittareita tai ei tai vene isompi tai pienempi. Eiköhän insinöörienkin ole ensin selvitettävä itselleen, miksi ja mitä varten aallokossa pyritään ohjaamaan tiettyjen periaatteiden mukaan. Omasta mielestäni kysymys ei ole "joka tapauksessa tuntumalla"-tyylisestä allokossa ajamisesta. Poimin malliksi kolme esimerkkiä eri kokoisille veneille tarkoitetuista ohjeista. Lukemalla huomaa, että niissä onkin yhtäläisyyksiä. Ei siis tarvita pelkkää "persetuntumaa", vaan ensin idean ymmärtäminen. Kokemus tulee käytännössä oppimalla.

Ison meren aalloissa ohjaaminen:
http://www.sailfeed.com/2013/12/heavy-weather-helming-sculling-waves/

Ohjeita jollapurjehtijoille:
http://www.bytecii.com/tips-and-tricks-tracking-upwind-in-waves/

Ohjeet sisävesipurjehtijalle, joka lähtee merelle:
http://www.yachtsandyachting.co.uk/sailing-techniques/how-to-sail-in-waves-–-10-tips-for-sailing-in-the-sea/

yrittänyt.ja.erehtynyt kirjoitti:

Insinööri minäkin olen, mutta ei siitä aallokkoajossa iloa ole. Aallot eivät ole samanlaisia, veneet eivät ole samanlaisia, eikä ole kulmamittariakaan. Mutta tilaisuuksia harjoitella yritys-ja-erehdys -menetelmällä on kymmenen sekunnin välein aallokossa ajaessa. Tuntumalla se menee joka tapauksessa. Ja seuraavalla kerralla uudenlaisessa aallokossa joutuu hakemaan uuden tuntuman.

Lue lisää

Yksi vaikuttava tekijä on myös aallokon kääntyminen rannan suuntaiseksi:

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/miksi_aallot_kaantyvat_kohti_rantaa

Ihan Helsingin edustalla on joutunut toteamaan, että vallitsevilla lounaistuulilla styyran halssilla kryssiessä aallokko tulee todella vastaisesti, kun taas paaran halssilla saa otettua aallot loivemmalla kulmalla.

FF27Charlotta kirjoitti:

Yksi vaikuttava tekijä on myös aallokon kääntyminen rannan suuntaiseksi:

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/miksi_aallot_kaantyvat_kohti_rantaa

Ihan Helsingin edustalla on joutunut toteamaan, että vallitsevilla lounaistuulilla styyran halssilla kryssiessä aallokko tulee todella vastaisesti, kun taas paaran halssilla saa otettua aallot loivemmalla kulmalla.

Lue lisää

Insinöörit ovat oppivaisia. Minäkin hallitsen teorian. "Tietohelpottaa" antoi kolme linkkiä, ensimmäinen antaa ohjeita olosuhteisiin, joissa on vaara kaataa vene aalloissa. Hyviä ohjeita, mutta ei sitä, mitä aloituksessa kysyttiin. Toinen linkki antaa ohjeita jollapurjehtijoille, joilla on aivan eri tekniikka. Kölivenettä ei nykäistä aallosta plaaniin, eikä startissa tarvitse katsella, onko siellä peräsimen käytön salliva lippu ylhäällä. Kolmaskin linkki alkaa sinällään täysin relevantilla ohjeella ohjata venettä purjeilla eikä peräsimellä, lopuksi tulee aloittajalle käyttökelpoisiakin vinkkejä. Ei siltikään anneta tietoa oikeista kulmista, vain sitä insinööritieteden kannalta epämääräistä "sinne päin" tai "tuonne päin" -ohjetta. Ohjeita noudattaen soveltaminen jää silti tuntuman varaan.

Aallokon kääntyminen rannan suuntaiseksi on sekin insinöörin helppo fysikaalisesti ymmärtää. Se tietenkin tapahtuu aina rannan läheisyydessä, mutta avomerellä useimmiten joutuu purjehtimaan vanhan tuulen aallokossa uudessa tuulessa, jolloin sunnat poikkeavat toisistaaan. Tai voi kohdata vasta tulossa olevan tuulen aallokon nykyisessä tuulessa.

Niitä kirjasta opittuja periaatteita joutuu noudattamaan aivan eri tavoin riippuen siitä, onko alla moderni eväkölinen tai pitkäkölinen klassikko. Aina joutuu tuntumapohjalla hakemaan sen optimilta tuntuvan kompromissin kulkua nopeuttavan ohjailun ja kulkua jarruttavan mutkailun välillä.

Oli insinööri, ekonomi, tuomari tai duunari, on aallokossa nopeus myös mukavuutta. Mukavuuteen liittyy myös kuivana pysyminen, kun osaa välttää suurimman osan kylkeen läjähtävistä aalloista. Purjealaakin pitää säätää yhtä hyvin riittävän isoksi kuin riittävän pieneksi.

nopeus_mukavuus kirjoitti:

Oli insinööri, ekonomi, tuomari tai duunari, on aallokossa nopeus myös mukavuutta. Mukavuuteen liittyy myös kuivana pysyminen, kun osaa välttää suurimman osan kylkeen läjähtävistä aalloista. Purjealaakin pitää säätää yhtä hyvin riittävän isoksi kuin riittävän pieneksi.

Lue lisää

Itselleni merten ylityksessä on mukavuutta se, että tuuliperäsin tai autopilotti ohjaa. Ei tulisi mieleenkään, että käsiohjaukseen siirtyminen vaikkapa yöllä korkeassa aallokossa lisäisi mukavuutta millään tavalla. Käytännössä asia on päinvastoin. Rattiin tai pinnaan siirtyminen merkitsee altistumista roiskeille, kompassiin tuijottamista ja nopeaa väsymistä (jo 2-3 tuntia voi riittää siihen, että olet märkä ja uupunut). Miten sellainen "aaltojen ottaminen" voisi olla mukavaa?
Joskus tietysti on pakko ajaa käsin, jos aallokko on korkea ja murtuvat aallot muodostavat riskin. Siinä pelin sääntö on selkeä. Murtuva aalto pitää koettaa ottaa suoraan perään tai suoraan keulaan, ei sivuttain.

Avomerikisat on tietysti aivan eri asia. Silloin pääasia on veneen nopeuden ylläpitäminen kaikin keinoin. Vene ei saa hidastua yhteenkään aaltoon. Avotuulissa pitä ohjailla pitkien surffien saamiseksi. Kisamenestys on sitä henkistä mukavuutta, jonka toteuttamiseen tarvitaan jatkuvaa henkistä ja fyysistä pinnistämistä.

yli50vkokemustamullakin kirjoitti:

Itselleni merten ylityksessä on mukavuutta se, että tuuliperäsin tai autopilotti ohjaa. Ei tulisi mieleenkään, että käsiohjaukseen siirtyminen vaikkapa yöllä korkeassa aallokossa lisäisi mukavuutta millään tavalla. Käytännössä asia on päinvastoin. Rattiin tai pinnaan siirtyminen merkitsee altistumista roiskeille, kompassiin tuijottamista ja nopeaa väsymistä (jo 2-3 tuntia voi riittää siihen, että olet märkä ja uupunut). Miten sellainen "aaltojen ottaminen" voisi olla mukavaa?
Joskus tietysti on pakko ajaa käsin, jos aallokko on korkea ja murtuvat aallot muodostavat riskin. Siinä pelin sääntö on selkeä. Murtuva aalto pitää koettaa ottaa suoraan perään tai suoraan keulaan, ei sivuttain.

Avomerikisat on tietysti aivan eri asia. Silloin pääasia on veneen nopeuden ylläpitäminen kaikin keinoin. Vene ei saa hidastua yhteenkään aaltoon. Avotuulissa pitä ohjailla pitkien surffien saamiseksi. Kisamenestys on sitä henkistä mukavuutta, jonka toteuttamiseen tarvitaan jatkuvaa henkistä ja fyysistä pinnistämistä.

Lue lisää

Mukavuus on tosiaan muuta kuin aaltojen ajamista käsiohjauksella avomerellä, mikä on enemmän olosuhteiden pakosta tapahtuvaa. Yllä referenssinä annettu: http://www.sailfeed.com/2013/12/heavy-weather-helming-sculling-waves/ on kuvan perusteella myötätuuleen ajamisen osalta myös ymmärrettävissä väärin. Venettä ei pidä kääntää aallon harjan edessä poikittain vaan alamäkiosuus pitää aja suoraan 0-10 AWA. Lopussa vene pyrkii itse kääntymään ja sitä pitää varoa ja vastustaa. Jos vene kääntyy poikittain niin on ympärimenon vaara. Etukautta ei köliveneet kaadu (älkää näyttäkö videota Figaro2 spinnu) . Mutta kun keula hautautuu aaltoon ja perä jatkaa kovempa vauhtia, silloin alkaa olla aika miettiä seuraavaa siirtoa.

yli50vkokemustamullakin kirjoitti:

Itselleni merten ylityksessä on mukavuutta se, että tuuliperäsin tai autopilotti ohjaa. Ei tulisi mieleenkään, että käsiohjaukseen siirtyminen vaikkapa yöllä korkeassa aallokossa lisäisi mukavuutta millään tavalla. Käytännössä asia on päinvastoin. Rattiin tai pinnaan siirtyminen merkitsee altistumista roiskeille, kompassiin tuijottamista ja nopeaa väsymistä (jo 2-3 tuntia voi riittää siihen, että olet märkä ja uupunut). Miten sellainen "aaltojen ottaminen" voisi olla mukavaa?
Joskus tietysti on pakko ajaa käsin, jos aallokko on korkea ja murtuvat aallot muodostavat riskin. Siinä pelin sääntö on selkeä. Murtuva aalto pitää koettaa ottaa suoraan perään tai suoraan keulaan, ei sivuttain.

Avomerikisat on tietysti aivan eri asia. Silloin pääasia on veneen nopeuden ylläpitäminen kaikin keinoin. Vene ei saa hidastua yhteenkään aaltoon. Avotuulissa pitä ohjailla pitkien surffien saamiseksi. Kisamenestys on sitä henkistä mukavuutta, jonka toteuttamiseen tarvitaan jatkuvaa henkistä ja fyysistä pinnistämistä.

Lue lisää

Nyt mentiin taas toiseen maailmaan. Tuuliperäsimen minäkin annan ajaa isot ylitykset. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä aloittajan kysymyksen kanssa. Jos kysytään ohjeita aallokon ajoon, vastaus ei ole tuuliperäsin ja sisään korttia pelaamaan. Nyt puhutaan veneestä, jossa ei kuitenkaan ole sitä tuuliperäsintä ja autopilottikin todennäköisesti alimittainen olosuhteisiin, joissa aaltoja ajetaan.

pysytään.asiassa kirjoitti:

Nyt mentiin taas toiseen maailmaan. Tuuliperäsimen minäkin annan ajaa isot ylitykset. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä aloittajan kysymyksen kanssa. Jos kysytään ohjeita aallokon ajoon, vastaus ei ole tuuliperäsin ja sisään korttia pelaamaan. Nyt puhutaan veneestä, jossa ei kuitenkaan ole sitä tuuliperäsintä ja autopilottikin todennäköisesti alimittainen olosuhteisiin, joissa aaltoja ajetaan.

Lue lisää

Se olikin vastaus siihen, mitä mukavuus kokeneelle purjehtijalle on. Aloittelija totuttelee ensin Porkkalan selän ylityksiä ym. hänelle isoja selkiä ja isoja aaltoja. Ohjeita olen jo edellä kertonut mm. nimimerkillä "aivolla_eiperseellä" kuinka kannattaa harrastuksessa edetä ennenkuin lähtee Itämerta ylittämään. Eikö ole tarpeetonta toistaa jo aikaisemmin kerrottua? Jokainen meistä on ollut vasta-alkaja, jolle se ensimmäinen Ahvenanmeren ylityskin on ollut jännittävä elämys.

Aika hyvä tapa oppia on kisatoimintaan osallistuminen. Vaikkapa ensin gastina ja myöhemmin omalla veneellä. Seurojen viikkokisoista on hyvä aloittaa. Avomerikisat aikanaa, jos innostus syttyy. Aaltojen ajaminenkin tulee tutuksi, jos pääsee kokeneen tiimin mukaan.

vähitellenjokainenoppii kirjoitti:

Se olikin vastaus siihen, mitä mukavuus kokeneelle purjehtijalle on. Aloittelija totuttelee ensin Porkkalan selän ylityksiä ym. hänelle isoja selkiä ja isoja aaltoja. Ohjeita olen jo edellä kertonut mm. nimimerkillä "aivolla_eiperseellä" kuinka kannattaa harrastuksessa edetä ennenkuin lähtee Itämerta ylittämään. Eikö ole tarpeetonta toistaa jo aikaisemmin kerrottua? Jokainen meistä on ollut vasta-alkaja, jolle se ensimmäinen Ahvenanmeren ylityskin on ollut jännittävä elämys.

Aika hyvä tapa oppia on kisatoimintaan osallistuminen. Vaikkapa ensin gastina ja myöhemmin omalla veneellä. Seurojen viikkokisoista on hyvä aloittaa. Avomerikisat aikanaa, jos innostus syttyy. Aaltojen ajaminenkin tulee tutuksi, jos pääsee kokeneen tiimin mukaan.

Lue lisää

Ei, tuo ei ollut vastaus siihen, mitä mukavuus kokeneelle purjehtijalle on. Tuo oli vastaus siihen, miten vuorokausia tai viikkoja kestävä matka tehdään mukavasti. Siinä mukavuus on enemmän sitä, ettei tarvitse kököttää ohjaamassa. Ilman pitkiä matkapurjehduksiakin voi olla yhtä kokenut.

Kun on itse edennyt tuon kaavan mukaan laitapainosta kippariksi, tietää, että yhden pinnamiehen ajaessa laidalla on mukavampaa kuin toisen ajaessa. Keskimäärin se mukavampi on myös nopeampi, ei poikkeuksetta. Kyse on optimoinnista.

Juurihan tässä monet ovat todostaneet, että kryssissä pitää nostaa kurssi aaltoa vastaan. Isossa aallossa ei mikään mahti pidä keulaa vedessä.

Kokeilemalla jokainen huomaa miltä se tuntuu. Jos ajat suoraan aallon suuntaisesti, voi olla epämukavaa ja märkää mutta ei vaarallista, ja jos otat aallon sivummalta niin kulku on mukavampaa, paitsi liian suuria ja murtuvia aaltoaja ei pidä ottaa sivummalta koska se voi kaataa.

seppomartti kirjoitti:

Juurihan tässä monet ovat todostaneet, että kryssissä pitää nostaa kurssi aaltoa vastaan. Isossa aallossa ei mikään mahti pidä keulaa vedessä.

Tottakai pitää nostaa. Juju onkin osata ennakoida, milloin kääntää alas. Siihen tuo ajatusmalli auttaa tosihyvin. En itsekään ensin uskonut, mutta laitamiehistö on kiittänyt.