Oletteko saaneet rakastaa ja saaneet osaksenne riittäväst rakkautta elämässänne? Oliko elämä elämisen arvoinen vai jääkö jokin vaivaamaan? Uskallan kysyä, kun se on mielestäni tärkeää.
Oletteko rakastaneet ja saaneet rakkautta...
Hamletinvarjo
110
1150
Vastaukset
- kaikkea-on-saatu
Kaikkea on saatu, vihaa ja rakkautta ,
puolison, lapsia ja lapsenlapsia,
elämän koko kirjoon mahtuu kaikki mahdolliset ihmisen kokemat tunteet,
ilot, surut, vihaa, rakkautta,
mitä vielä voi ihminen kaivat,
ei mitään
elämä on ollu täydellistä iloa ja kärsimystä taivaan ja maan väliltä,
jopa yksinäisyyttä, kun puoliso on jo kutsuttu taivaan iloon, - ElämälleKiitoksia
Olen saanut ja saanut antaa. Olen siitä hyvin kiitollinen elämälle ja toivon, että kohtaisin vielä yhden uudenkin rakkauden, jos saan elää vanhaksi.
Miten aloittajan kohdalla?
Itse en ole kokenut vihaa, ja toivon, etten koskaan tosissani joutuisikaan vihaa kohtaamaan. Vihaaminen vahingoittaa ihmistä itseään ja sillä on vain negatiivisia seuraamuksia joka suuntaan.
Positiiviset tunteet ja niiden jakaminen tarjoavat kaikille lisää positiivista energiaa. - aestaeninleski
On aikoja joita ei haluaisi elää uudestaan. On ihmissuhteita joita ei jaksa. Vanhemmuuskin on rasittavaa. Vain itselleen voi olla rehellinen muille pitää valehdella, valheen nieleminen on makeampaa. Rakasta voi vihata. Rakas voi loukata syvemmin. Välinpitämättömyys ei tee kipeää, välittäminen koskee. Jos et tunteile sinua ei ymmärretä. Jos tunteilet sinua hämmästellään. Jos olet tunteeton, sanotaan olet kova, yksin voi itkeä ilman tuijotusta.
- Enjummarra
Miksi ja miten "pitää valehdella"?????
- EnValehteleLaiska
Minä en ole valehdellut koskaan enkä kenellekään koko aikuisena ikänäni. Vanhemmilleni valehtelin useinkin, erityisesti murrosiässä. Nyt ei enää huvita, ja olen liian laiskakin valehtelemaan.
Millä ihmeellä sitä muistaisi, mitä on valehdellut ja kertonut. - aestaeninleski
Pitää valehdella, että ei loukkaa toisia mielipiteillään.
Kumpikin teistä aestaeninlesken kommentoijista valehtelette.
Toinen ei muka ole ikinä aikuisikäisenä valehdellut ......salli mun nauraa.
Nyt te ette tykkää, ettehän? Niinpä, hyvä muisti pitää olla jos alkaa valheenpolulle. Kaikkein rohkeinta, "shokeeraavinta"on kertoa totuus, helppo pysyä oikealla tiellä, ei palkitsevinta. Aina harkittava minkä totuuden kertoo, tahdikkuus. Kiinnostavaa saada palaute aidolle itsellesi, minulle se on mieleinen haaste. Minä haluan myös tehdä tyhmiä ja viisaita kysymyksiä, silloin saa tietoa ja tiedonantaja arvostaa sinun tietämättömyyttäsi. Minäkin pidän siitä että joku kysyy minulta.
Tämä on tätä, rakkaudestako piti puhua. No muutama sana siitä, ostin IL-lehden, siinä lohdutonta kertomaa. Vanha nainen, siis minä 68v, en saa rakkautta, en sitten millään, sitä mieltä olivat naiset haastattelussa. Vanha nainen ei kelpaa kaveriksi vanhalle miehelle, miehet haluaa nuoria, no sen olen tiennyt ajat sitten. Tulevaisuus näyttää jatkossakin tältä samalta, sinkkuleskenä päätän näillänäkymin päiväni, sitten joskus, siihen on piiiiitkä aika.
Ps. Kyllä minä miehistä silti pidän, eihän sitä omaa tarvitse olla :-)- LiianLaiskaValheita
aestaeninleski kirjoitti:
Pitää valehdella, että ei loukkaa toisia mielipiteillään.
Kumpikin teistä aestaeninlesken kommentoijista valehtelette.
Toinen ei muka ole ikinä aikuisikäisenä valehdellut ......salli mun nauraa.
Nyt te ette tykkää, ettehän?Saat nauraa ihan vapaasti. Tyhmät ilmeisesti kuvittelevat, että ihmisten olisi pakko valehdella. Miksi?
Minun ei todellakaan ole pakko valehdella. Osaan myös vaieta, eikä minun ole pakko kertoa mielipiteitäni, ellen itse halua. Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta miellyttää omine mielipiteineni kaikkia ihmisiä.
Ei kaikkien tarvitse tykätä minusta eikä ajatuksistani tai mielipiteistäni. Ajatelkoot mitä tykkäävät. - kylmätotuus
EnValehteleLaiska kirjoitti:
Minä en ole valehdellut koskaan enkä kenellekään koko aikuisena ikänäni. Vanhemmilleni valehtelin useinkin, erityisesti murrosiässä. Nyt ei enää huvita, ja olen liian laiskakin valehtelemaan.
Millä ihmeellä sitä muistaisi, mitä on valehdellut ja kertonut.Anteeksi vaan, mutta minun on vaikea uskoa väitettä, ettei olisi edes pientä valkoista valhetta päästänyt suustaan aikuisena!
- mieti.vähä
LiianLaiskaValheita kirjoitti:
Saat nauraa ihan vapaasti. Tyhmät ilmeisesti kuvittelevat, että ihmisten olisi pakko valehdella. Miksi?
Minun ei todellakaan ole pakko valehdella. Osaan myös vaieta, eikä minun ole pakko kertoa mielipiteitäni, ellen itse halua. Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta miellyttää omine mielipiteineni kaikkia ihmisiä.
Ei kaikkien tarvitse tykätä minusta eikä ajatuksistani tai mielipiteistäni. Ajatelkoot mitä tykkäävät.Et varmaan itsekään huomaa, kyllä valehtelet jo siinä että väität ettet valehtele ikinä.
- EnValehteleLaiska
Kysymys on periaatteesta ja älykäs ihminen suoriutuu helposti myös ilman valkoisia valheita, jos haluaa.
En esimerkiksi kerro perusteluja, miksi en osallistu johonkin tilaisuuteen mihin minut on kutsuttu ja yritetään houkutella. - Totean, että minulla on este tai en pääse/ehdi tulemaan. Este voi olla se, että minua ei huvita.
En kerro satuja, enkä kerro perusteluksi höpöjuttuja. "En pääse, kun mieheni on järjestänyt muuta. - On tulossa vieraita. - Joudun tekemään muuta, kun..." ynnä muuta sen sellaista. Palatakseni vielä tähän valehtelukysymykseen, saattaa olla että on jo lapsesta asti oppinut että valehtelu ok. Kotona ei ole opetettu rehellisyyteen. Minun kotona ei suvaittu "valepukkia". Kyllä näin on että kaikesta selviää ilman valhetta, kuten "EnValehteleLaiska" tuossa kirjoitti. Suun voi aina sulkea, toisille ihmisille rehellisyys on itsekunnioituskysymys, ankara tuomari. Rehellisyys ei suinkaan tee ihmisestä mitään "pulmusta" mutta yksi pahe vähemmän.
Olen rakastanut ja olen tapellut sen rakkauden kohteen puolesta nyrkit verissä ja olen pettynyt kun rakkauteni ei riittänyt muuttamaan kohtaloa.
Olen saanut rakkautta ja sellaisen tunnustuksen jonka rinnalla mailman kunniamerkit on pikku pähkinöitä.
Nyt olen tutisevapolvinen vanhus silmissään haaleaa hämmennystä ilmaiseva ilme ,
jossain mielenpohjalla jonkinlainen loppupäätelmä ,reissussa rähjääntyy .Kaksi ensimmäistä virkettäsi ovat aivan kuin minun ajatukseni, samoja ovat.
Ihmisten suru on yhteinen.
Tiedän jonkun muunkin joka voi allekirjoittaa nuo teesit:
"Olen rakastanut ja olen tapellut sen rakkauden kohteen puolesta nyrkit verissä ja olen pettynyt kun rakkauteni ei riittänyt muuttamaan kohtaloa.
Olen saanut rakastaa ja saanut rakkautta , olen saanut sellaisen tunnustuksen jonka rinnalla maailman kunniamerkit ovat pikku pähkinöitä."
Ihan en vielä ole valmis kuitenkaan kolmanteen.
Lenkiltä tultuani olen aina virkeimmilläni, onnellinen, eufoorinen.
Kyllä on ollut elämisen lähes koko elämä, ei kuitenkaan lapsuus ei ehkä nuoruuskaan.
Muistan kaikki 2 vuotiaasta lähtien koko elämän- lähi muisti on heikko.- Minä-olen-muistanut
Muistatko kuka on Ruotsin presidentti ja monesko järjestyksessään? Entä hänen lähimuisti ministerinsä ja adjutantti.
Entä Tukholman pormestari?
- Kylmärakkaus
En. Kukaan ei jaksa niin paljon kuin tarvitsisin.
Muisto on oikea 2 vuotiaasta siis elämä tänään on kiinni vain omasta elämästä 60 .
Hei, omituista minulla on se, että muistan alle kaksivuotiaasta aivan selvästi äidin ja sen yhdessä nukkumisen ja sen ison rinnan, jota imin, sen eräänlaisen autuuden, siinä tilanteessa, ei ollut mitään muuta kuin onnea.
Ja 2 1/2-vuotiaana muistan sen päivän, kun pikkusisko syntyi, meidän vauva, oli äiti minulle kertonut moneen kertaan.
Muistan missä olin viereisessä huoneessa ja kuka piteli haluaksessaan minua, seisoessani ikkunan luona penkillä, sen ikkunan luona joka oli lähinnä ruokapöytää. Näen sen kaiken silmissäni, ja kätilön, joka haki vettä siitä huoneesta.
Kun vihdoin sain mennä siihen makuuhuoneeseen, niin vauva oli isän sängyllä ja äiti lepäsi omallaan, ja siskolla oli tumma tukka.- korjaan
halauksessaan
- siilimuori3
Just luin jostain et rakkauven ei tarvitse olla täyvellistä vaan aitoa.
- Lisää-tällaista-toivotaa
Ihana ketju, lisää tällaisia jotka eivät stressaa, vaan ovat hyväntahtoista kokemusten kerrontaa. Ihan kuin olisin jutellut ystävieni kanssa.
- 1.1947
Elämä on keinuttanut. Lapsuudessa ja nuoruudessa oli koettelemuksia. Rakastettu silti olen ollut.
Enää en kaipaile uutta rakkautta, vaan keskityn jaksamiseen, että kunnialla selviän loppuun asti.
Itsekin muistan 1,5-vuotiaana sairaalareissuni ja kokemuksia sieltä. Aivan kaikkea sen jälkeen en muista, mutta tarpeeksi. Taakseen katsoessa olen saanut hyvät eväät elämään.
Nyt on maallisista runsauden sarvi. Tärkein kuitenkin oli uskoon tulo. Se selvitti ja antoi voimaa. Antaa edelleen.
Tärkeitä kohtia em. ja lapsen saaminen. Nyt olen isovanhempi jo. Myöhään saatuani kaikki muukin on myöhässä:) Ainoa harmin paikka on, ettei voimat enää riitä pienen lapsenlapsen jatkuvaan hoitamiseen, vaikka halua olisikin. Ei silti tarvitsekaan.
Rakkauden käsite on moninainen. Ei pelkkää ihastumista tai valloittamista, vaan myös velvollisuuksia. Antamista ja saamista. Suurin rakkaus tulee Jumalan suunnalta Jeesuksessa. Kun syntinen kokee ansaitsematonta rakkautta, menee sanattomaksi. Ja kiitolliseksi.
Niin ja muisoni ovat oikeita, ajassa kun äitini sanoi isälleni on on tyhmä ei koulutusta hänelle---aika kului sisko on tänään sairaanhoitaja.
Totuus kakessa.- kylmätotuus
Olen saanut monenlaista rakkautta osakseni eri tahoilta, ehkä enemmän kuin olisin edes ansainnutkaan.
Vanhemmilleni olin rakas, ja se loi elämälleni kantavan perustan.
Puolisolta, sisaruksilta, ystäviltä ja jälkikasvulta olen sitä myös saanut.
Olen yrittänyt antaa rakkautta kaikille läheisilleni. Miten hyvin olen siinä onnistunut, jää heidän puntaroitavakseen.
Elämäni on ollut elämisen arvoista, hyvine ja huonoine tapahtumineen.
Kaitpa jokaista ihmistä jokin asia jää vaivaamaan, mutta on aivan turhaa jäädä jossittelemaan asioita, joita ei enää voi muuttaa. Ne virheet,jotka ovat korjattavissa on sitten korjattava pikapikaa.- Psykoterapeutitar
Kun elämää taaksepäin muistelen, niin en ole ollenkaan varma olenko koskaan saanut tai antanut rakkautta. Rakastanut olen joitakin lähimmäisiäni, mutta onko se oikeaa rakkautta, kun se tunne on vain hetken, eikä jälkeenpäin enää muista?
Minua ei ole rakastettu, enkä itse oikein muista rakastaneeni! - Väärä.nimimerkki
Ihan kuin omasta kynästäni.
- ihanaako8
Mä olen rakkauden ammattilainen.
- de-meter
Uskoakseni olen saanut rakkautta kun olen näinkin pitkään elänyt..))
Pieni häiriintynyt - tai häiritty - lapsi sanoi: "kun kukka ei saa vettä, se kuihtuu. Kun ihminen ei saa rakkautta, se kuolee".
Kuka/mikä meitä voisi estää rakastamasta ? Käsittääkseni vain me itse. Kuten aestaeninleski totesi, välittäminen sattuu. Rakastaessaan ihminen on haavoittuva, siksi kai cooleus on valttia tänä päivänä.
Aestaeninlesken "valehtelu" herätti polemiikkia. Ajattelen hyvin samanlaisesti, mutta en puhuisi valehtelusta vaan sanojen sovittelusta, tilannetajusta. Vain Tourette-oireyhtymän kantajalla on "lupa" sanoa toisille mitä sylki suuhun tuo, me muut joudumme käyttämään sosiaalista kontrollia. Asioissa on monta puolta, miksi valita se, jonka tietää aiheuttavan turhaa kränää ?
Onhan se näyttävää ja reteen oloista, kun ihminen lataa täydeltä laidalta ja vakuuttaa,
ettei välitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Miksi ei välitä ? Kuten aestaeninleski totesi: välinpitämättömyys ei satu. Siinäkö sen suosio ?- lopputulos-on-kohdallani
Aloittajalle vastaan hänen kysymykseen ja voin muuttaa mielipidettäni tarvittaessa.D
Minä en ole rakastanut ketään, koskaan, siis intohimoisesti, mutta minua on rakastettu aivan sairaasti, vaadittu jopa avioeroa ja yksi oli käynyt kotonani aseen kanssa ampuakseen mieheni. Onneksi meistä kumpikaan ei ollut kotona, mutta lapseni oli järkyttynyt ja peloissaan, kun mies aseen kanssa tuli ovelle ja kysyi hänen isäänsä.
Menin nuorena (20v) avioliittoon, mutta vuoden olimme jo kihloissa, joten tilanne oli ota tai jätä ja hän otti. Ratkaisu oli kai jonkinlainen "pakko", koska vanhempamme tunsivat toisensa hyvin, sillä olimmehan kotoisin maalaiskylästä, jossa kaikki oli sukulaisia keskenään.
Tietenkin avioliitto oli sellaista, kuten meidän vanhemmillakin, erotuksena, että molemmat kävimme kodin ulkopuolella töissä, mies aina matkoilla ja minä tiiviisti "konttorissa"ja kotona, koska säädyllisen ajan kuluttua 2-v saimme lapsen ja sitten 2-v toisen.
Elämässä vain sattuu kaikenlaista, kun nuorena alkaa. Olen minäkin kokenut sellaista kutkuttavaa intohimoa jo 40-v, jota salassa on nautittu, mutta nyt vain puhelinsoittojen tiimoilta, että muistatko sitäkin ja sitäkin meidän salaista tapaamista?
Sitä`vastoin mieheni toi julkisesti esiin (sitten myöhemmin) intohimonsa naisiin, olipa he nuoria tai vanhoja, kun ei vain ollut oma vaimo? Silloin hän veti kuitenkin ylitse minun mustasukkaisuuden rajani.. Eläimiin hän ei tiettävästi koskenut?D
No, menipä vaikeaksi, kun aloin korjailla kirjoitustani, mutta toivottavasti ei ketään kiinnosta ihminen, joka ei voi rakastaa, siis nainen miestä ja ylenpalttista rakkautta en tunne myöskään lapsilleni ja nyt on jo arpominen tuon lapsen lapsenkin kanssa. Kopioipa välillä Anni Polvaa.
Tai Paasikiven muistelmia.
Alkavat kopiosi menemään jo naurettavuuksiin.
H.
- ent.siivoojaparka
Olen minä varmaankin saanut enemmän rakkautta kuin mitä olen pystynyt vastaanottamaan tai antamaan.
Jos nyt nimittäin pitää paikkansa se, että "ketä Herra rakastaa, sitä hän kurittaa". - jepuli.s
Olen rakastanut ja saanut rakkautta.
Monesti olen ajatellut kuinka onnekas olen, minua rakastetaan ja on lähellä ihminen jota rakastaa.
Rakkauden kohde on muuttunut vuosien varrella, tämä rakkauteni on viimeinen, jos kuolema erottaa niin olen valmis elämään yksin lopun elämääni. - mitä-mieltä-tästä-
Mikähän vikana, ihminen on karrelle palanu hiili,
kippeesti käy heti jos joku vähäkää soremmellakaan lähestyy,
araksi on ihmisriepu tullu,
kukaan ei voi koskea, heti joutuu panikkiin,
ahdistaa niin hiivatisti,
oliko elämässä ollenkaa rakkautta,
jos ihmisestä tulee arka,
pelokas,
väistää kaikki lähestymisyritykset,- So-sad
Onko jokin kipeä tapatuma ollut rakkaussuhteessasi, seksuaali-elämässäsi aikaisemmin?
Se voi tehdä juuri tuon ilmiön: " ihminen on karrelle palanu hiili,
kippeesti käy heti jos joku vähäkää soremmellakaan lähestyy".
Minulla ei ole siitä kokemusta, joten enempää en osaa sinulle sanoa, surulliselta vain tuntuu. - ihmis-raunio-
So-sad kirjoitti:
Onko jokin kipeä tapatuma ollut rakkaussuhteessasi, seksuaali-elämässäsi aikaisemmin?
Se voi tehdä juuri tuon ilmiön: " ihminen on karrelle palanu hiili,
kippeesti käy heti jos joku vähäkää soremmellakaan lähestyy".
Minulla ei ole siitä kokemusta, joten enempää en osaa sinulle sanoa, surulliselta vain tuntuu.Ihmisen elämä maanpäällä on helvettiä,
siis ihmisen elämä on maanpäällinen helvetti,
tietenki yhteiselämässä on myös omat hyvät puolensa,
mutta
toisaaltaan yhteiselämä on myö helvetti,
kärsimystä tuskaa, epätoivoa, selviytymistä, joskus pien pieniä onnen pipanoita, mutta niitä on aivan liian vähän elämässä,
ja mistahän syystä kaikki tämä kärsimys johtuu,,,,
vastaan ,,,,,
koska meidän ikäluokka on vanhanaikaisen kasvatuksen saanu,
kavvoin kangistettu,
oman tunnon tarkasti,
me olemme sitoutuneen toiseen ihmiseen
" myötä ja vastoin käymisissä kunnes kuolema meidät erottaa "
siinä on koko syy ja totuus ihmiskunnan käsimyksen syistä,
nyt kun kaikki on ohi
ja kuolema on erottanu,
tänne jäävä ihmispolo on kuin torso,
karrelle palanu hiilihanko , kipua ja tuskaa täynnä,
eikä taatusti parene kuin vasta haudassa, - MUTTA--
muistelepa sitä ihastumista ja rakastumista, sitä, kun ihastuit itseesikin, koska HÄN oli ihastunut sinuun ja rakasti SINUA...
Saisipa vielä joskus ihastua ja olla itse ihastumisen kohteena, jopa rakastua... Ajattelehan sitä! - jotain-tälläistä
MUTTA-- kirjoitti:
muistelepa sitä ihastumista ja rakastumista, sitä, kun ihastuit itseesikin, koska HÄN oli ihastunut sinuun ja rakasti SINUA...
Saisipa vielä joskus ihastua ja olla itse ihastumisen kohteena, jopa rakastua... Ajattelehan sitä!juuu,
mietinki,
olin silmittömästi rakastunu,
sokea kaikelle muulle,
asia taitaa ollakki niin että minä olin aidosti rakastunu,
hän oli tavallaan lapsellinen, ikuinenlapsi, MUTTA-- kirjoitti:
muistelepa sitä ihastumista ja rakastumista, sitä, kun ihastuit itseesikin, koska HÄN oli ihastunut sinuun ja rakasti SINUA...
Saisipa vielä joskus ihastua ja olla itse ihastumisen kohteena, jopa rakastua... Ajattelehan sitä!MUTTA--- oletko lukenut ''Fifty Shades of Grey''-kirjan,
- siinä on tuo rakastuminen kuvattu oikein ja hyvin,
tykkäsin kertojan äänestä ja mieleeni tuli oma suurin rakkauteni.
Kevyttä kesälukemista, josta pidän.
- Ohikiitävää_Juha_Tapio
Mitä toivot ettå jää
kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää...
Onko suuri rakkaus ohikiitävää, vai merkitseekö se sinulle koko elämää ?
Minulle rakkaus oli koko elämä.
https://www.youtube.com/watch?v=SDEFIVYpXzw- Juha-Tapio-on
ihminen, joka ei loukkaa naista, naisia, hän on Mies ja Ihminen.
Mies isolla alkukirjaimella ei kiusaa pienempiään, heikompiaan. - Luulovaikuvitelma
Sinä siis tunnet ko. artistin ihan henkilökohtaisesti kun tiedät noinkin 'hyvin'.
- Elämätön.elämä
Juha-Tapio-on kirjoitti:
ihminen, joka ei loukkaa naista, naisia, hän on Mies ja Ihminen.
Mies isolla alkukirjaimella ei kiusaa pienempiään, heikompiaan.Siksipä sellainen mies aina yksin jääkin. Ei naiset sellaista halua, vaan RENTUN!
Koko ikäni kokemuksella tämän vakuutan ja vannon. - olla..OMA..ITSENSÄ
Juha-Tapio-on kirjoitti:
ihminen, joka ei loukkaa naista, naisia, hän on Mies ja Ihminen.
Mies isolla alkukirjaimella ei kiusaa pienempiään, heikompiaan.Minäkin ihailen miestä, joka uskaltaa olla oma itsensä, isottelematta, kiroilematta.
- Saitko-rakastaa
se on suurinta kaikesta!
- Edelliselle
Kirjoitat kauniisti.
- Eiolemitäänsellaista
No mitähän helmetin kaunista siinä on jos ei saa vastarakkautta?
- reppuriika
Kun en ollut vanhemmilleni "tilaustyö" vaan enemmänkin syy laittaa hynttyyt yhteen niin koin lapsena jotain orpoutta. Äiti oli aika viileä kasvattaja ja isäkin tyypillinen sen ajan mies. Äiti ei ole ruokki minut tuttipullolla, ei pitänyt kai enää taaperoiässä sylissä. Fyysinen huolenpito ja koti oli taattu, mutta ei sitä paijailua sanoin eikä elein. Teininä kaipasin rakkautta ja tietenkin se alkoi kohdistua toiseen sukupuoleen. Kaipasin poikakaveria, joka on hellä, pitää kädestä, halaa, lohduttaa ja on turvallinen kaveri, mutta inhosin seksuaalista läheisyttä, esim. suukottelu oli liikaa.
Sitten Jumala johdatti minut töihin Vienan Karjalaan ja siellä täyttyikin se valtava rakkauden ja läheisyyden vaje. Muistan kun kerrankin iäkäs venäläispariskunta otti minut kadulla pakkasella keskelleen ja oikein rutisti pehmoisten turkkiensa väliin. Siellä oli tapana kulkea nuorisoporukoin kaduilla letkana käsikädessä. Vanheilla ja isovanhemmilla oli muistona kova "ryssäviha" ja partisaanien ja sodan muistoina ja olihan se kauhu, kun tyttären ensimmäinen varisnainen työpaikka johti Venäjälle. Minulla kyllä se viha loppui aika heti tutustuessani naapurin kansaan.
Kaikkea on ihmissuhteissa koettu ja tällä hetkellä en koe rakkauden ja hellyyden nälkää. On ihan hyvä olla ja riittää että on ihmisiä, joiden kanssa saa jutella ummet lammet ja pohtia syvällisiä. Onkohan se niin, että se rakkauden ja hellyyden vaje on täytetty ja olen löytänyt harmonian ja kodin kehossani.
Minulle suurin rakkaus onkin Taivaallisen Isän syli ja kaitselemus. Saan levätä jatkuvasti Suuren Rakkauden syleilyssä ja kämmenellä.
Välillä joku jopa mainitseekin, että sinusta huokuu se sisäinen harmonia ja lepo. - entinenmiäs
Rehellisesti sanoen, kyllä tässä vähän saamapuolelle on jääty. Elämästä on suurin osa eletty ja valehtelisin, jos sanoisin, ettei mikään ole jäänyt vaivaamaan. Jos alusta voisi alkaa, monikin asia tulisi tehtyä toisin.
- Hyvähuonomummi
Juuri nyt on liian varhaista sanoa - se on elämäntehtävä.
- siilimuori3
Mjaa........
Mikä on riittävästi?
JOs sitä on saanut sen mitä on ansainnut :). Ei tää nyt vielä loppu ole, mitä lie edessäpäin...
Lapsena on rakastettu ja hyvänä pidetty koko suvun voimin.
Sieltä se kait kumpuaa kun vieläkin tuntuu hyvältä antaa ja saada rakkautta monenmoista.
Tähän asti aika onnekas elämä takanapäin, sopivassa suhteessa rimpuilua, ruttuilua, nyrjähdyksiä ja kompasteluja, kiitollisin mielin sitä taaksepäin kattelee ja uteliaana eteenpäin, sivusuunta on se rakkauden suunta ja ylöspäin...- Mahtavaamah
Minua on aina vaivannut ihmisten kyvyttömyys rakastaa toisiaan avoimesti ja täydestä sydämestä. Aina on odotuksia, toiveita ja kuvitelmia miten asuoiden pitäisi olla. Ja kun nuo odotukset ja toiveet eivät kohtaa ihmiset kokevat tulevansa petetyiksi.
Onneksi on saanut rakastaa koiraa ja iloita aivan pienistä hetkistä sen kanssa. Sen kautta olen itsekin oppinut ehkä eniten loppujen lopuksi elämästä. Miten pienistä asioista onnellisuus syntyy. Toki on ollut hyviä ihmissuhteitakin, mutta aina niissä on joutunut tasapainottelemaan milloin liiallisen alkoholin, milloin itsekkyyden, milloin turhamaisuuden ja milloin minkäkin luonteenpiirteen kanssa. Koiran elämäniloa ei voita mikään, se on 100 prosenttista. ( joo ymmärrän, että eläin on riippuvainen ihmisestä, mutta itse en samassa asemassa voisi iloita niin paljon) Mutta enemmänkin olisin ollut valmis rakastamaan, koska elämä kaikkinensa on niin kiinnostavaa ja niin ihanaa. Onneksi näin loppusuoralla voi kokea olevansa onnellisempi kuin nuoruudessa sekin ehkä on jo saavutus itsessään. Saitko...rakastaa - se on suurinta kaikesta!
Ohikiitävää, Juha Tapio
Mitä toivot ettå jää
kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää...
https://www.youtube.com/watch?v=Xp_g_NVBYHc
Onko suuri rakkaus ohikiitävää,
vai merkitseekö se sinulle koko elämää ?
Minulle rakkaus oli koko elämä.
https://www.youtube.com/watch?v=SDEFIVYpXzw
Juha Tapio on ihminen, joka ei loukkaa ihmistä, siis naista,
naisia, miehiä, lapsia, vanhoja ... hän on Mies ja Ihminen.
Mies isolla alkukirjaimella ei kiusaa pienempiään, heikompiaan.- Mahtavaamah
Olen oppinut rakastamaan. Tai olen aina rakastanut. Se rakkaus vain elämää kohtaan on syventynyt. Se on enemmän kuin ihmisten välinen rakkaus. Se on elämän hyväksymistä kokonaisvaltaisena kokemuksena. Ja ilman että odottaa saavansa mitään.
- Minäkin_
ihailen miestä, joka uskaltaa olla oma itsensä, isottelematta, hyökkäämättä, kiroilematta, toisia loukkaamatta.
On luova ja iloinen, kannustaa kaikkia ja luo ympärilleen onnellisuutta. - kylmätotuus
Minäkin_ kirjoitti:
ihailen miestä, joka uskaltaa olla oma itsensä, isottelematta, hyökkäämättä, kiroilematta, toisia loukkaamatta.
On luova ja iloinen, kannustaa kaikkia ja luo ympärilleen onnellisuutta.Samoja ominaisuuksia odotan myös naisilta, jotka arvostusta ansaitsevat.
Nainen osaa olla tosi häijy, hyökkäävä ja loukkaava halutessaan. Sille tasolle yltävät vain harvat miehet.
Miehet tarvitsevat esim. hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä, ymmärrystä, kannustusta ja rohkaisua, siinä missä naisetkin. Usein jopa enemmän kuin naiset.
Eivät miehet ole mikään omituinen ryhmä, joka pärjää täällä omillaan ilman tukea, suorittaen elämää, josta selviämiseen kunnialla on luotu jo valmiiksi valtavat paineet.
Vain sellainen ihminen voi luoda ympärilleen hyvää oloa, joka on itse onnellinen ja tasapainoinen, siis sinut itsensä kanssa.
Mitä miehen tulee olla? Tätä kysyvät Suurlähettiläät. Aikamoiseen myllytykseen mies joutuu, jos aikoo nämä toiveet toteuttaa!
https://www.youtube.com/watch?v=kp5EH-dWM9c
- elän-päivän-kerrallaan
Olen rakastanu elämässä älyttömän paljon omia lapsia omaa puolisoa,
joskus nuorena ihastuin ulkopuolisiinki ihmisiin,
se kaikki on nyt ohi,
puoliso istuu taivaassa,
lapset elää omaa elämääsä,
niitä joskus näen
ne kohtaamiset on suuri mielihyvän lähde,
vanha ihminen lähinnä odottelee kuolemaa,
kaikki ohi on,
en usko että elämällä on enään mitään annettavaa minulle,- kylmätotuus
Koskaan ei voi tietää, mitä elämä meille vielä antaa. Ovia ei kannata sulkea kesken matkaa.
En suostu odottelemaan kuolemaa. Se tulee sitten, kun sen on aika tulla.
Minä koen, että itse voin antaa ja saada joka päivä jotain arvokasta.
Ei niiden asioiden tarvitse "maatakaatavia" olla. Pienet arkiset teot saavat aikaan hyvää mieltä.
Rakkaus-lähimmäisenrakkauskin- saavat ihmeitä aikaan. Ne tuovat valoa elämäämme ja kantavat eteenpäin.
http://redmp3.su/145483/katri-helena-jos-ma-ruusu-oisin.html 'elän päivän kerrallaan'
melkein pelästyin, hei, olenko 60 palstalla vai 90 palstalla.
Päivän minäkin elän kerrallaan ja elämä on jollain tavoin opettanut' hiljaa' kävelemään, mutta...
En jaksa mitenkään odottaa kuolemaa. Odottaminen on turhaa, aina voi jotain tehdä ja olla näin elämän ilojen ja valojen syrjässä kiinni.
Jos en voi ajatella elämän antavan minulle mitään niin ehkä tulevina 20 vuonna(vuosiensa määräähän ei kukaan tiedä), jotka ovat vielä jäljellä, niin voin ajatella, mitä kaikkea minä voin antaa muille. Ei sitä mikään maailman pelastaja tarvitse olla, mutta joskus voi pienetkin asiat viedä huimasti eteenpäin ja antavat iloa elämään. Yksi pieni johtaa toiseen pieneen ja joskus se voi johtaa suureen ja todella merkitykselliseen. Aivan kuten 'kylmätotuus' tuossa edellä kirjoitti.
Iloa ja valoa ja rakkauden ripsutuksia ja varsinkin arjeniloja itse kullekin.- korppis1
Elänpäivänkerrallaan@ minkä ikäinen olet?
korppis1 kirjoitti:
Elänpäivänkerrallaan@ minkä ikäinen olet?
Korppis, voihan sitä olla "pystyynkuollut" jo vaikka kuinka nuorena. En sano että tämä nimimerkki "elänpäivänkerrallaan" sellainen olisi.
Nuo itsestäänselvät sanonnat kuitenkin huvittavat ja kuoleman odottaminen on jotain käsittämätöntä. Ellei kuolemansairas ja tuskistaan pois pääsyä haluava ole.Ancelina kirjoitti:
Korppis, voihan sitä olla "pystyynkuollut" jo vaikka kuinka nuorena. En sano että tämä nimimerkki "elänpäivänkerrallaan" sellainen olisi.
Nuo itsestäänselvät sanonnat kuitenkin huvittavat ja kuoleman odottaminen on jotain käsittämätöntä. Ellei kuolemansairas ja tuskistaan pois pääsyä haluava ole.Vietimme eilen Petzen syntymäpäivää. Mieheni on minua paljon vanhempi, terve, täynnä elämän iloa ja suunnitelmia. Hänen ensimmäinen vaimo on taivaassa, toinen lähti nuoremman mukaan ja on nyt päätynyt nuoremman omaishoitajaksi. Petze jatkaa iloisena saapastellen eteenpäin, onneksi kaapasi minut kainaloonsa; ) Ei itke menneen perään katsoo tulevaisuuteen, samoin kuin itsekin teen.
Siksi en osaa ajatella, että ihminen odottaa kuolemaa, se kun tulee, mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan. Unelmiemme asioita ja matkoja on vielä paljon tekemättä.korppis kirjoitti:
Vietimme eilen Petzen syntymäpäivää. Mieheni on minua paljon vanhempi, terve, täynnä elämän iloa ja suunnitelmia. Hänen ensimmäinen vaimo on taivaassa, toinen lähti nuoremman mukaan ja on nyt päätynyt nuoremman omaishoitajaksi. Petze jatkaa iloisena saapastellen eteenpäin, onneksi kaapasi minut kainaloonsa; ) Ei itke menneen perään katsoo tulevaisuuteen, samoin kuin itsekin teen.
Siksi en osaa ajatella, että ihminen odottaa kuolemaa, se kun tulee, mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan. Unelmiemme asioita ja matkoja on vielä paljon tekemättä.Onnittelut Petzelle näin jälkikäteen.
Meillä on ensi viikolla 36-vuotishääpäivä, ei katsella menneeseen, ne vaiheet on eletty ja koettu, kaikkine suurine murheineen.
Ainoa varma, mikä vielä on edessä, on kuolema, ei sitä toimita odotella, tulee kun tulee.korppis kirjoitti:
Vietimme eilen Petzen syntymäpäivää. Mieheni on minua paljon vanhempi, terve, täynnä elämän iloa ja suunnitelmia. Hänen ensimmäinen vaimo on taivaassa, toinen lähti nuoremman mukaan ja on nyt päätynyt nuoremman omaishoitajaksi. Petze jatkaa iloisena saapastellen eteenpäin, onneksi kaapasi minut kainaloonsa; ) Ei itke menneen perään katsoo tulevaisuuteen, samoin kuin itsekin teen.
Siksi en osaa ajatella, että ihminen odottaa kuolemaa, se kun tulee, mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan. Unelmiemme asioita ja matkoja on vielä paljon tekemättä."korppis"
Voi, voi tätäkin valitus-ketjua :)
Onneksi Petze on niin vanha että kuolee kohta.
Vaikka emme tietenkään odota sitä.
Saatika huoltajuutta.
Vaikka onhan meilläkin ennen kuoltu.
H.
Joskus käy niin, ettei valitse sellaista puolisoa joka sopisi sulle, vaan joka pystyy auttamaan sua eteenpäin. Niin kävi mulle.
Mä olin ns. myöhäinen kukkija. Alkutaipale toisen sukupuolen kanssa ei mennyt kauhean hyvin, ja taisin vähän sekoilla kun äidin helmoista pääsin. Olin päättänyt etten ikinä lähde parisuhteeseen kun x-mieheni mut nappasi. Oli se rakkautta, sellaista haaleaa pumpulia, joka paikkapaikoin lyssähti ja koveni mitä enemmän sitä paineli. Ei mitään suurta ja jalkoja-alta-vievää tunnetta. Mutta hän oli se jota tarvitsin tulemaan ehjäksi. Siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen.
Rakkaus lapsia kohtaan on elämää suurempi. Heistäkin olen x:lle kiitollinen.- aikas-outo-tarina
miksi erositte?
- Kipeäjarikkinäinen
Epätodellinen haave että löytäisi jonkun joka voisi auttaa tulemaan ehjäksi. Kuka ihminen sellaiseen kykenisi ja pystyisi.
aikas-outo-tarina kirjoitti:
miksi erositte?
Tarina on varmaan outo koska puuttuu taas se henkilökohtainen sipaus - esimerkki.
Siitä erosta on jo 12 vuotta, en mä sitä enää viitsi kaivella.Kipeäjarikkinäinen kirjoitti:
Epätodellinen haave että löytäisi jonkun joka voisi auttaa tulemaan ehjäksi. Kuka ihminen sellaiseen kykenisi ja pystyisi.
Olen koko aamun miettinyt mitä vastaan sulle tähän. Sun viesti jotenkin riipaisi sydäntä.
Älä sulje sydäntäsi, älä varjele sitä, se on mun neuvo. Muuten on ihan se ja sama kuka tulee vastaan. Ei ne voi auttaa sua tulemaan ehjäksi ilman sun lupaa siihen.- Viiltää-viiltää
Kiitos myötäilemisestä. Jostain syystä ma en ole missään muussa aiheessa niin hyvä kuin itseni varjelemisessa. Tai olen yhdessä asiassa mutta se ei nyt liity tähän.
Ma en usko että kukaan ulkopuolinen voi parsia tai harsia ketään toista ehjäksi. Se homma on tehtävä itse ja jos kuori on jo kova, se ei onnistu enää omatoimisesti ja itsenäisestikään. Eikä varsinkaan jos kuoren alla on kovin risaista, riivinrauta. Kukaan ei enää pääse, eikä haluakaan, tulla vastaan saatika lähelle. Viiltää-viiltää kirjoitti:
Kiitos myötäilemisestä. Jostain syystä ma en ole missään muussa aiheessa niin hyvä kuin itseni varjelemisessa. Tai olen yhdessä asiassa mutta se ei nyt liity tähän.
Ma en usko että kukaan ulkopuolinen voi parsia tai harsia ketään toista ehjäksi. Se homma on tehtävä itse ja jos kuori on jo kova, se ei onnistu enää omatoimisesti ja itsenäisestikään. Eikä varsinkaan jos kuoren alla on kovin risaista, riivinrauta. Kukaan ei enää pääse, eikä haluakaan, tulla vastaan saatika lähelle.Sä oot oikeassa, että itse on parsittava, mutta voi se toinen auttaa hommassa silti. Näin se on mulle toiminut, että kun sydäntä säätää vastaanottavaksi, muiden neuvot ja tavat katsoa elämää uppoaa sinuun. Ehkä mun pitää silti se esimerkki antaa.
Ennen kuin tapasin exääni, olin melko hysteerikko. Pienestäkin virheestä pieksin itteäni, ja peilasin koko ajan muita ihmisiä, mitä ne sanoi, mitä ne jätti sanomatta, hirveä miellyttämisen tarve. Exä opetti että sillä ei ole väliä mitä muut ajattelee tai sanoo. Se on heidän ongelma. Hän rauhoitti mua.
Yhden asian opin ikään kuin kantapään kautta. Hän oli kova huomauttelemaan asioista. Niin kova, että joitakin tilanteita pelkäsin. Yhtenä päivänä sain riittävästi ja nousi uhma, mitä mä tässä virheistä ja mokista itseäni ruoskin, kun hän sen kuitenkin tekee.
Nykyisin tämä hysteerikko on kuin viilipytty :)) Yhdessä asiassa hän ei voinut auttaa, mutta arvioin että ehkä loppuelämän pärjään ilmankin, kunhan mulla vaan on tämä mielenrauha.
Tajusitko nyt mitä tarkoitin? Sä kirjoitit että sulla on kova kuori. Mun kokemus on, että se halkea ennen kuin avaudut jollekin/jonnekin sun haavoista. Sekin saattaa riittää, että kirjaat ne itsellesi johonkin. Ja sen jälkeen luet kirjan Marlo Morgan: Viesti Oikeiden Ihmisten maailmasta. Tai voithan sä jatkaa noinkin, rikkinäisenä.- Kirjattunakokopashka
Kiits kirjavinkistä. Mun tarttee ehkä jatkaa rikkinäisenä, koska ma en tiedä mitään muuta olotilaa. Siitä huolimatta olen - ehkä - pärjännyt jotenkin ja kyennyt tietäni talsimaan. Sellaista onnea ei polulleni ole osunut ihmisen hahmossa, joka olisi osannut auttaa tai oikeammin olisi huomannut mitä kuoren alla kihisee. Avautuminen on tosi hankalaa, jos kukaan ei ymmärrä, halua tai uskalla, koska olen aina eri mieltä kuin muut. Omaani, katselen eri lailla.
Tai voihan sen(kin) asian ajatella toisin; tielleni on osunut vain tyyppejä, joita vastaan on pitänyt taistella ja panna hanttiin niiin maan prkl:esti, että sen seurauksena meikästä on tullut tällainen. Kovakuorinen rikkinäinen, joka tietää aina parhaiten (muitten mielestä) ja panee hanttiin ja pitää puolensa.
Kilteiksi kasvatettujen yhteinen piirre tuo miellyttämisen tarve. Kun kiltteyden eli tyhmyyden saa karistettua kannoiltaan, ei tarvitse enää tehdä ja toimia ketään miellyttääkseen. Sitten vasta voi muuttua oikeasti hyväksi ihmiseksi. Ja vaikka koettaa olla kuinka hyvä, kukaan ei ymmärrä. Hah.
Mistä tiedät että olemme kommentoineet esimerkeistä? Tunnistettava tyylikö?
Joskus yksikin lause omalle kohdalle tulleena voi auttaa, muuttaa asennetta niin, että huomaa, minä en olekaan vastuussa koko maailmasta.
Perjantai 17.06.2016
AAMUN AJATUS
Mielenrauhasi vuoksi - jätä virkasi
maailmankaikkeuden toimitusjohtajana.
-L. Eisenberg
Nautitaan kesästä! Iloista juhannusta! t. Merilii.Samoin Merilii, Juhannusta..... ollaan onnellisia nykyisestä. Menneet on menneet, tuleva on edessä, olkoon tulevaisuutemme rakkauden täyteinen ja valoisa.
KYLLÄ.
- 1eero
Mitäpä tässä niin on menny mitä täällä on kerrottu, jotain vielä jäi uupumaan taikka mistä sen tietää en lähde sitä hakemaan jos kohdalle sattuu en laita hanttiin.
- suuri-suru-väistymässä
Voi olla ,
suru aika alkaa mennä ohi,
voi olla,
kohta olen vapaa rakastumaan uudelleen,
käveleekö/ ajaako autolla/uiko/ lentääkö kohtalo vastaan,
tuoko kohtalo uuden ihmissuhteen tullessaan,
jos näin käy,
menneisyydessä ei ole mitään mikä estää uutta ihmis-suhetta kehittymästä,
menisyyttä en silloin enää muista, on vain tulevaisuus,
keskityn vain tulevaisuuteen,
mikään ei sido enään,
ei mikään,
olen vapaa rakastumaan,
mutta
ensin pitää kohdata ihminen joka on koko elämä,
mistä kohteeni kulkee,
se on vielä suuri arvoitus,
suru väistyy, elämä jatkuu sittenkin,
vai jatkuuko,- uusi-elämä-uusi-aika-
Tärkeintä on ettei rakastu väärään henkilöön,
pitää varoa varattuja, niistä saa vain näppyjä,
jos löytää kohteen,
karkaa hänen kanssaan kauas pois, missä voi rauhassa tutustua uuteen vapaaseen ihmiseen,
ei kenekää toisen omistaan ei varattuun,
vaan vapaseen ihmiseen,
- Mitäseon
Mitä -vetin rakkautta? Onko se jotain syötävää?
- syötäväähän-se
On.
Mummon muussi ja lihapullukat. - Rkstn-ruokaa-kin
Oikeista potuista tulee kyllä paree mokko mutta voihan mummun muusinkin maustaa. Lihapullukat tuovat mieleen aivan jotain muuta kuin lihapullat, joita en ikinä tee kun en saa niistä yhtä hyviä kuin anopin tekemät.
- Jepolentyytyv
Kaikki sydänsurut kaduttaa. Ne olivat ihan turhaa ajanhukkaa. Haikailu joidenkin ihmisten perään joihin oli ihastunut, sellaisella nuoruuden ehdottomuudella. Onneksi oli hyvä puoliso. Nyt taas on kiva kun saa vapaasti tykätä kenestä vaan ja tosi kiva olisi vielä tavata joku iloinen ja puhelias puuhailija. Ihmisessä pitää vain olla innostuneisuutta ja elämäniloa niin kaikki sujuu. Mutta tyytyväinen voi olla, kun ei ole sidottu enää johonkin sellaiseen parisuhteeseen mistä rakkaus on kaikonnut eikä ystävyydestäkään ole tietoa. Mutta tämä vapaus voittaa parisuhteen harmaan pysähtyneisyyden. Se että voi olla hyvällä tuulella kenenkään estämättä on parasta.
- Pikkupiikanenkin
" ... joku iloinen ja puhelias puuhailija." ? Siis huusholskari(ko?).
- Jepolentyytyv
Ei ole mitään odotuksia tai toiveita, jotka kohdistuisivat muihin ihmisiin. Mutta ilman huumorintajua ei voi elää eikä onneksi ole pakko olla tosikkojen seurassa enempää kun itse haluaa. Ja nyt kohti päivän uusia haasteita.
- PERUSkysymykset
- Oletko saanut rakastaa? - Onko sinua rakastettu?
NE juuri ovat ihmisen peruskysymykset. Aloitukseen, meillä on vain yksi elämä 60 monet jo kuolleita osa elää ja kyselee. Täytyy nähdä oman elämän kokonaisuus ja pienellä ajalla se on taas vaikeaa näin on kuoleman läheisyys, emme ole nuoria joille voi sanoa ajalla..... .niin- on tehtävä päätöksiä kun järki toimii.
- PERUSkysymykset
" PERUSkysymykset
- Oletko saanut rakastaa? - Onko sinua rakastettu?
NE juuri ovat ihmisen peruskysymykset."
_____
Jos ihminen ei saa rakkautta lapsena osakseen,
niin sitten hän yrittää saada vaikka ihailua.
Se ei ole ensisijaista.- Psykoterapeutitar
Tai voi jäädä sisältä kylmäksi koko loppuelämäkseen, noin niinku henkisesti. Tunteet eivät kosketa!
- Ihmisen.syntyminen
Lapsen sylisspito, imettäminen, läheisyys..ne ovat maailman tärkeimpiä asioita.
- Tavalllaan
Vanhempani eivät osoittaneet millään tavalla,eivätkä sanoneet koskaan rakastavansa minua,mutta muuten pidettiin normaalisti huolta.Mieheni ei ole koskaan 43 avioliittovuodenaikana sanonut,että rakastaa minua tai ketään muutakaan.Lapseni ei ole sanonut rakastavansa minua.MUTTA,YKSI LAPSENLAPSENI SANOO USEIN JA MYÖS LÄHETTÄÄ TEKSTAREITA,KERTOO KUINKA PALJON RAKASTAA MINUA,MINÄ MYÖS HÄNTÄ.
- ent.siivoojaparka
Lapsenlapsesi saa sinulta varmaan vähän taskurahaa silloin tällöin ja muutenkin pikku lahjoja?
- Tahok.sää.mää.tahon
Ehdottomasti. Hyvät aneet lahjonnat ja joululahjat, sellaisia mummoja, ostettu rakkaus ja kai mies siellä alttarilla on sanonut tahdon. Se on rakkaudesta suurin sana.
Aloituksena hieno,
Rakkaus on elämän laadun näkökulmasta paras motivaatio tekijä.
Tässä iässä on kuitenkin jonkinlainen haiku olo, koska monta rakkauden kohdetta on saateltu maan poveen, ikään liittyvä tosiasia. Sen voi myös kääntää myönteiseksi ja nähdä rakkautta ympärillä monessakin muodossa, oivaltaa oleellinen.
Uskon, että jokainen eronnut, leski ym varmasti tuntee jotain kaipuuta sielunkumppanista ja läheisyydestä-
Monille meistä, elämän esteeksi tunnetasolle, rakentuivat muurit hylkäämisen uusiutumisen pelosta.- Synninpäästö
En ole kerinnyt. Kaikki aika on mennyt Jeesuksen kanssa vehdatessa.
- Tohvelisankariko
Sumalaisten tunneilmasto on aika plaisu. Harvalle meistä on kukaan koskaan sanonut rakastavansa meitä. Ennen, 60 vuotta sitten se ei edes kuulunut asiaan. Eikä puolisokaan ilmaissut tunteitaan suurin elein. Mutta hyvä näinkin. Koira on ilmaisuut rakkautta enemmän kuin kaikki ihmiset yhteensä. Ja se sitten korvaa asian.
Oikeastaan ei se rakkauskaan ole niin tärkeää, kuin se että joku joskus on ollut ihan aidosti kiinnostunut ja hyväksynyt minut sellaisena kuin olen. Että on tullut kuulluksi ja nähdyksi, se on tärkeää. Nyt vanhempana huomaa lievän ikärasismin, eikä se haittaa mutta ihan oikeasti se on niin pienestä kiinni mikä tekee elämästä elämisen arvoisen. Pienet sanat, pienet eleet ja muutama kohtaava katse joissa yhteisymmärrys syntyy. Yhteisymmärrys elävien olentojen kanssa. Jostain sellaisesta kai on kyse. Rakkaus on jo melkein liikaa pyydetty, sitä saa ja sitä voi antaa mutta yhteisymmärrykseen tarvitaan se että uskaltaa heittäytyä toisen tohveleihin ja viihtyy siellä!!!!!!!! Hyvää juhannusta kaikille meille kutosille.Tohvelisankariko
No ei huono, tekstihän on varovaisen toiveikas - hyvä
On ihan totta, että olemme jäyhä kansa , ainakin olleet- minäkin, mutta kyllä meidän tapakulttuurimme- tunnetasolle -. saa niin paljon vaikutteita joka puolelta.
Jos vielä joskus kohtaisin ns. sielunkumppanin - olisin oma itseni - kelpaisimme toisillemme- kesäyönunelma........
- Ajattelennäin
No, se on niinkin, että jos on saanut tehdä rakastamiaan asioita riittävästi kaikki on hyvin. Ihminen voi rakastaa opiskelemista, harrastuksiaan, työtään, luontoa, eläimiä jne. Ei kai rakastamista voi rajoittaa vain ihmisushteisiin. Joten jos näistä asioista joista intohimoisesti tykkää saa palautetta tai ne antavat elämänsiältöä riittävästi niin sekin tekee ihimisestä onnellisen. Hyvä jos rakastamien ei ole ihmisistä kiinni. Elämää voi rakastaa monein tavoin.
- tööttt
Miksi Hamletinvarjo ei perustele kysymyksensä tarkoitusta - joku yleiskatsaus kansan tunnelmiin tai totuus vai tehtävä-leikki tai muuten vaan etsiä totuutta asioista ja tunnelmista
- on totta että on kesä ja huomenna sataa
ja kenttätason ongelmat ja asiat ovat aivan erilaisia ehken kuin päättäjien ja hallitustason
vallan huipulla. Totean vaan että edelleen maailma on kaikkien myrskyjen maailma,
- osani on tai oli vain olla olemassa täyspöpinä - kenties joskus hyödyllisnä idioottina
- muttei se ole teidän ongelmanne joten hyvää kesän jatkoa.
- sanon vain hiljaa näkemiin ja onnea elämänmittaiselle opintomatkalle teille kaikille. - Satakesää
Olen rakastanut rajusti aina kulloistakin kohdetta,nuorempana niitä oli jatkuvasti eri kohteita,oli pitempiä suhteita,yhden yön jne.
Nyt täältä perspektiivistä katsottuna vähiin on jäänyt viimevuosina,tilalle on tullut muita huolia,lähinnä suvun asioita eikä jaksa etsiä kohteita saatikka uskoa enää mihinkään.
Muutama rakkaus on jäänyt kytemään niin että voisimpa sanoa rakastavani heitä ikuisesti vaikka suhde on erinäisistä syistä päättynyt.
Olen myös saanut vasta rakkautta,joskin useimat jutut ovat olleet pelkkää seksiäkin etupäässä,eikä sekään kaduta.
Mutta myös monta tapaamista olis voinu jättää väliin.....tyhjät tynnyrit on kolisseet - tööttt
Tyttäreni sanoi vuosia sitten ettei hän muista paljonkaan asioita lapsuudesta tai nuoruudesta - sanoin että se kenties voi olla jonkun aivotärähdyksen syytä, meno ol hurjaa siihen aikaan ja oltiin suvussa, jossa ei ikinä saanut olla sairas tai vammainen - lääkärissäkäynneistäkin sai vain moittimista turhana rahanmenona ja "sekundäärisen hyödyn" tavoitteluna - olis vaan suvun ukkojen örvellykseen pitäny satsata ynnä muiden, ottaakiltisti vastaan vaan kaikki raakuudet ja väkivalta mit tarjoavat maaailmanmenoisssaan - kohtuutonta ällöttävää raakuutta javäkivaltaa. Kysyin unirituaaleista, joita ítsell tai lapsilla oli, hänellä oli villahuovasta nypitty villatuppula, jolla siveli hiljaa käsivarsia ja kasvoja, sanoi sen olevan ainut muisto äidistä - kosketus oli jotenkin samanlainen ja lohtua ikävään tuova kuin silloin kun oli pieni ja äiti kotona - tein siihen aikaan paljon yövuoroja töissä.
Lasten osoittama rakkaus äitiä kohtaan on erilaista kiintymystä - hellyyttä ja huolenpitoa ja välittämistä molemminpuolista -- parisuhteessa jos vahvakin silkan riistämisen maku, ei mielestäni mitään rakkautta ole vaan silkkaa väkivallalla pönkitettyä naisten esineellistämistä ja väkivallalla pönkitettyä vallankäyttöä, jossa lapsetkin ovat vain aikuisten leluja ja hväksikäyttöä omiin tavoitteisiinsa ja pyrkimyksiinsä
- kyll siinäkin ihmisen oma luonto nousee kuin rajumyrsky vastustamaan rajusti
sitäkin ihmisyyden sortoa - mitä itsekin kokenut on.
Maailma vaan on sellainen että unelmat, haaveet, toiveetkin menee välillä menee nekin niin säpäleiksi - en ikinä enää mitään parisuhdetta minään rakkaus-ideaalina pidä - ja tarvitseeko yksinäisenkään ihmisen miltään kunta-tai valtiohallinnolta kysellä ja anoa lupaa saada olla hengissä, elää ja rakastaa elämää silti vaikka karut ovat elonpuitteet tai elossa välillä on väsymyskausia. - Rakastanut-rakastava
Kysyisin aina uudelleen : "Saitko rakastaa?"
Se on yhtä ihanaa kuin se, että joku myös vastaa samalla mitalla rakkauteesi.- Kalteritangou
Kyllä rakastin, omalla tavallani. Se ei vain riittänyt. Enkä saanut vastarakkautta - tai oikeammin sillä oli hinta, jota en sitten loppujen lopuksi suostunut maksamaan.
Mutta luulen kuitenkin, että sinä puhut eri asiasta kuin minä. Rakkauden vaaleanpunainen höttötaivas on iiihan eri asia kuin oikea ja realistinen, todellinen ja raadollinen elämä ja maailma.
- pakoon-mutta-mihin
Entä kun liika rakkaus alkaa ahdistaan,
- Kiitos-viestistäsi
"Rakastanut-rakastava
Kysyisin aina uudelleen : "Saitko rakastaa?"
Se on yhtä ihanaa kuin se, että joku myös vastaa samalla mitalla rakkauteesi."
..............................................................................................
Kun sain vauvan syliini, koin itsessäni vielä suuremman rakastamisen tunteen kuin miestäni kohtaan. Lapset antavat ihmiselle rakastamisen.
Elämässä tottakai on vaikeuksia, niiltä ei säästy yksikään, mutta se, että saa rakastaa, se pysyy. - jepuli.s
Olen saanut rakkautta ja rakastanut, sama pätee yhä. Lapsiani olen rakastanut enemmän kuin ikinä ketään muuta.
- Olet-siis-
ihan kunnon isä!
- kohta-tiedät-sen-
rakasta rakastan rakastan joka ainoaa suuta,
https://www.youtube.com/watch?v=JOOTPJaLLv4- Linkkiäsienkuunnellut
Toi on hyvä tango, sanoissa on sanoma / sisältö: " ... Rakastan, rakastan, rakastan joka ainoaa nauravaa suuta ... Rakastan, rakastan, rakastan kyyneleitäkin ilman muuta, vain silloin tietäisin mitä on olla onnellinen ... ".
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt4449834- 592506
- 591967
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että271719IS Viikonloppu 29.-30.6.2024
Melko hyvä 3- -tasoiseksi merkitty Kovis Jari Keräseltä. Pääkuvan merkitys on varsin vähäinen rajoittuen alakulman aukio901452- 1221389
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia. Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA hel3761288- 1461265
- 221229
Mitä sä kuvittelit
Kun annoit mulle huomiosi, tottakai minä menin ihastumaan suhun. En ole koskaan ollut se henkilö keneen kukaan kiinnittä1051111