Miten olette selvinneet, jos täällä yleensä on tämän ikäisiä eläkeläisiä- meinaan terveyden tautta joutuneita- miten jatkaa elämää, kun liikuntakin on JO tässä iässä huonoa.
Mistä haette- löydätte innostusta elämään uudellen ? Ystävyys-suhteetkin väkisin kärsii, kun
ei pääse kulkemaan kuten ennen.
Miten selvitä eteenpäin ?
eläkkeelle 54
13
874
Vastaukset
- uhri.
Tekis mieli kertoa yks sotajuttu, siinä lensi
orgasmikuula, ei sitä kuitenkaan voi tähän aikaan kertoa se on niin jännä. kerron sen joskus
päivällä... - eetu ei epätoivo
Se on ruumiin laiskuutta se liikkumisen huonous. Ota kello käteen ja kävele joka päivä 15min. eteenpäin. Viikonpäästä huomaat eron, olet jo päässyt ekojen liikennevalojen ohi, kun alkuviikosta olit vasta ala-ovella. Kokeile. Suosittelen.
Ittellä oli laiskuutta ja aloin huvikseni kävellä, nyt menee jo monta kilsaa sen yhden vaivaisen sijasta, johon aiemmin meni puoli tuntia.
Kokeile. On matkalla jo tuttujakin.- Ymmällään oleva rouva
Liikunta on tärkeää!
- eläkkeelle 54
Apua ! kuljin vuosi sitten vielä trollaattorilla,
ennen selkä leikkausta ja molemmissa polvissa tekonivelet ? Luuletko että laiskuuttani istun
kotona, etten mielummin liihottaisi pitkin kyliä ,
jos pystyisin. Nyt sentään pääsen n. kilometrin ilman keppejä, hurraa siitäkin ! Sillä se on
IHME ! Ja myös tuntuu siltä.
Mutta mietityttää vaan tämä "jatko" elämä joskus,
kuinka kauan tämä vähäinenkin liikuntakyky kestää ja mitä sitten ? Miten oppia hyväksymään tilanne ?
Syksy -98.sairastuin.
Minulla sairastelun kolme ensimmäistä vuotta näin jälkeenpäin katsottuna on aivan tyhjää aikaa,ei ole mitään erityistä asiaa jota voi muistella(ehkä haluaa olla muistamatta).
Tai ehkä mitä ei voi olla muistamatta oli talouden romahtaminen.Yrttäjä kun olin ja muutama todella hyvä vuosi takana,oli vaikea sopeuttaa menot lähes olemattomiin tuloihin.
Näinä vuosina tulot olivat vain n.20% aiemmista,ja yrityksen ylläpitokulut,verottaja ja "kallis"harrastustoiminta söivät taloutta n. 140.000Euron.(yli800 000mk.)kolmen ensimmäisen vuoden aikana.
Sen jälkeen pikkuerin olen saanut uutta sisältöä elämään.Aiemmin työ täytti kaiken elämän.Siitä irrottautuminen on ollut kaikein kovin koettemus.
Vasta viime syksynä ja tänä talvena olen luopunut toiveesta palata työelämään.Ja ihme kyllä elämän laatu on sen jälkeen noussut kohisten ja olo fyysisestikin on kohentunut.Olen alkanut todella panostamaan liikuntaan ja kehitys on ollut mahtavaa.Syksyllä alle viiden kilometrin kävely oli aivan maksimi.Tällä erää läh.sauvakävelen 9km.lenkin päivittäin.Koe mielessä kuluneella viikolla kolme kertaa,muutaman tunnin välein ja viimeinenkin kierros oli helpompi,kuin syksyllä vajaa viitonen.
Nyt olen seitsemättä vuotta kuluttamassa ja uskon olevani nyt "voiton"puolella sopeutumisessani tähän oloneuvoksen olotilaan.
Minulla vaikeimman ajan yli kantoivat lapset sekä vaimo.Joka nykyisin on perheemme toimeentulon hankkija.
Perhesuhteemme on varsinkin parin viimevuoden aikana syventynyt ja tuntuu,että tulevaisuus on odottamisen arvoista ja itseäni on alkanut kiinnostaa erillaiset vapaaehtoistyöt,koska olen edelleen "työriippuvainen".
Tässä pääpiirtein oma sopeutumiskertomus joka vielä jatkuu,jos luoja suo.
Toivotan toisille sopeutujille hyvää ja toivorikasta eläkeläiselämää.'Kyllä se jää kantaa',.....- selviytymistarinasta
Tosi hyvä kirjoitus selviytymistä ja vielä mieheltä, joka antaa kiitosta lapsilleen ja vaimolle.
Täytyy oiken ihmetellä, että vielä on olemassa näinkin hienoja ja mukavia ihmisiä kuin sinä.
Antaa varmasti kaikille kirjoituksen lukeneille aihetta ajatella.
Rehellisesti hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi. - Kaija
selviytymistarinasta kirjoitti:
Tosi hyvä kirjoitus selviytymistä ja vielä mieheltä, joka antaa kiitosta lapsilleen ja vaimolle.
Täytyy oiken ihmetellä, että vielä on olemassa näinkin hienoja ja mukavia ihmisiä kuin sinä.
Antaa varmasti kaikille kirjoituksen lukeneille aihetta ajatella.
Rehellisesti hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi.Myönteisyys auttaa joka paikassa,ajatelkaa niitä ilisia hetkiä ja henkilöitä jotka merkitsevät jotain,ei aina ryömitä masentavien kokemusten mudassa!
- vaille 54
Kaija kirjoitti:
Myönteisyys auttaa joka paikassa,ajatelkaa niitä ilisia hetkiä ja henkilöitä jotka merkitsevät jotain,ei aina ryömitä masentavien kokemusten mudassa!
meillä naru josta säätäisi elämän asennetta, vaan kun ei oo. Miehelleni on tosi kova pala eläkkeelle joutuminen, hänestä "työnarkkiksesta" tuli selkäleikkauksen jälkeen eläkemies. Katkera ja lähes mykkä. Alussa oli ainut asia mitä suusta ulos tuli "jospa sinäkin saisit kokea tämän saman ja minä nimenomaan toivon sitä." Huh. Nyt on aikaa vierinyt 5v. ja katkeruus on eläkesairaus ainakin hänellä. Oikeesti tämä on raskasta, henkisesti. ps. terapiaan hän ei lähde koska vika on kuulema minussa.
- Pirre*
vaille 54 kirjoitti:
meillä naru josta säätäisi elämän asennetta, vaan kun ei oo. Miehelleni on tosi kova pala eläkkeelle joutuminen, hänestä "työnarkkiksesta" tuli selkäleikkauksen jälkeen eläkemies. Katkera ja lähes mykkä. Alussa oli ainut asia mitä suusta ulos tuli "jospa sinäkin saisit kokea tämän saman ja minä nimenomaan toivon sitä." Huh. Nyt on aikaa vierinyt 5v. ja katkeruus on eläkesairaus ainakin hänellä. Oikeesti tämä on raskasta, henkisesti. ps. terapiaan hän ei lähde koska vika on kuulema minussa.
kuormastani puolet ja minä otan sinulta sen puolen pois, oisko meillä yhttää helepomppoo? :)
- eläkkeelle54
Pirre* kirjoitti:
kuormastani puolet ja minä otan sinulta sen puolen pois, oisko meillä yhttää helepomppoo? :)
Vaikka olenkin nyt "joutunut" eläkkeelle, en
suinkaan ole katkera, vaan hyvin elämänmyönteinen suurimmalta osin.
Mutta kyselin siksi, kun mietityttää joskus kuinka voisin auttaa muita vielä ?
Tai tehdä jotain "tärkeää" silti, vaikka olen
ns. työkyvytön.
Ja miten säilytän "ihmisarvoni", kun täällä
puhutaan vain että kuntoilu, oman kunnon
ja ulkonäön hoito on kaiken a ja ö,
Eli jos en pysty kunnola kulkemaan ja jumppaamaan
olen hylkiö, niinkö ?
En enää kelpaa mihinkään ?
Missä on meidän ihmisarvon jaottelun pääte ?
Vainko ulkonäössä ? Ja liikuntakelpoisuudessa ? eläkkeelle54 kirjoitti:
Vaikka olenkin nyt "joutunut" eläkkeelle, en
suinkaan ole katkera, vaan hyvin elämänmyönteinen suurimmalta osin.
Mutta kyselin siksi, kun mietityttää joskus kuinka voisin auttaa muita vielä ?
Tai tehdä jotain "tärkeää" silti, vaikka olen
ns. työkyvytön.
Ja miten säilytän "ihmisarvoni", kun täällä
puhutaan vain että kuntoilu, oman kunnon
ja ulkonäön hoito on kaiken a ja ö,
Eli jos en pysty kunnola kulkemaan ja jumppaamaan
olen hylkiö, niinkö ?
En enää kelpaa mihinkään ?
Missä on meidän ihmisarvon jaottelun pääte ?
Vainko ulkonäössä ? Ja liikuntakelpoisuudessa ?aiheuttaa mielipahaa teille ja olen siitä pahoillani.
Tietämättä tarkemmin tilanteestanne kirjoituksesta tuli sellainen henkilökohtainen kuvaus elämäni murroksesta.Ja tiedän siinä suhteessa olevani etuoikeutetussa asemassa useita joko yksin tai raskaassa parisuhteessa asuvien sairaiden tai vammaisten suhteen.
Kyllä me kaikki varmaan arvotamme ihmisarvomme paljolti juuri sillä,olemmeko vielä jollekin henkilölle tai henkilöille vielä "tarpeellisia" vai onko meidän elämämme jo tyhjäksi kaluttua ja siten yhdentekevää.
Vaikka liikuntakyky on vajavaista voi tietysti vielä jossain muodoin olla erillaisissa aktiviteeteissä mukana.
Meillä,vaikka asun pienessä kunnassa on muunmuassa Lähimmäisen tupa,jonka kävijöistä kuitenkin suurin osa ei ole mitään "kirkkokansaa".Vaan siellä kokoontuu yksineläjiä joita elämä ei ole kantanut sekä yksinäisiä vanhuksia ja myös talkoilla kuljetetaan sellaisia henkilöitä jotka eivät muuten sinne pääsisi.
Sen toiminta perustuu tavallisten ihmisten tekemään työhön toisten hyväksi ja samalla toiminnassa mukana olevat saavat uusia ja usein kiitollisia ystäviä ja elämäänsä tarpeelista sisältöä.
Uskoisin jotain vastaavia eri järjestöjen ylläpitämiä kerhotyyppisiä toimintoja löytyvän lähes kaikialta.Ja he ovat erittäin mielissään,jos saavat uutta verta vaikka keskustelu kavereiksi joukkoonsa.Ja ainakin meillä on kyyditsijötä jotka noutavat halukaat mukaan.
Toivon teille hyvää ja antoisaa elämää.- Pirre*
eläkkeelle54 kirjoitti:
Vaikka olenkin nyt "joutunut" eläkkeelle, en
suinkaan ole katkera, vaan hyvin elämänmyönteinen suurimmalta osin.
Mutta kyselin siksi, kun mietityttää joskus kuinka voisin auttaa muita vielä ?
Tai tehdä jotain "tärkeää" silti, vaikka olen
ns. työkyvytön.
Ja miten säilytän "ihmisarvoni", kun täällä
puhutaan vain että kuntoilu, oman kunnon
ja ulkonäön hoito on kaiken a ja ö,
Eli jos en pysty kunnola kulkemaan ja jumppaamaan
olen hylkiö, niinkö ?
En enää kelpaa mihinkään ?
Missä on meidän ihmisarvon jaottelun pääte ?
Vainko ulkonäössä ? Ja liikuntakelpoisuudessa ?tuo vähä niinkuin kevennykseksi, koska itselläni on semmoinen yhtäkkiä eläkkeelle joutunut mies ja joka on ikänsä mitannut arvonsa ja toistenkin arvon pitkälti, työn kautta.
Hän on ollut aina kunnianhimoinen ja ikäänkuin aina aploodeja odottava ja sittenkun sellainen terve, vahva ja iso mies joutuu jäämään kotiin ja pikkuhiljaa riisutaan, niin se on kova paikka - varmaan ymmärrät.
Monta kertaa todella tuntuu kuin sairauskin olisi minun syytäni, kun hän työliintyy ja hermostuu tilaansa ja minulta odotetaan kokopäiväistä ymmärrystä.
Kun tuossa pohdit, että miten auttaa muita, jos sinulla on auto ja pääset vielä sillä liikkumaan, niin etkö voisi ajatella jotain ystävänpalvelua vaikka? Siinähän antaisi iloa jo pienellä rupatteluhetkellä vanhuksella tai vammaisella?
Vanhusten hoitolaitoksissa on paljon niitä joita ei kukaan käy katsomassa kuin myös yksin asuvissa.
Sitten itsestäni olisi mukavaa käydä lukemassa lapsille satuja, vaikka kirjastossa tai muussa sellaisessa paikassa missä lapset kokoontuu.
Entäs joku hyväntekeväisyyskirppis, niissähän tarvitaan aina osallistujia ja sitäkin voisi tehdä vaikka istualtaankin.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi ettei meidän ihmisarvo ole kiinni ulkonäöstä, minulla on ollut hoidossa kehitysvammaisia ja yhtään niin rumaa ja rujoa ihmistä en ole tavannut heissä, etteikö heissä olisi jotain sanomattoman kaunista kun he hymyilevät.
Tuo ulkomuodon ja muun sellaisen ihannointi on toisten kautta oman arvonsa peilaamista, arvottamista sen mukaan kuinka meihin suhtaudutaan jos ja jos...
Yritettään myö vuan kelevata ihellemy - toisille suahhaan kelevata tai olla keleppoomata - sillä sipuli. - eetu ei epätoivo
eläkkeelle54 kirjoitti:
Vaikka olenkin nyt "joutunut" eläkkeelle, en
suinkaan ole katkera, vaan hyvin elämänmyönteinen suurimmalta osin.
Mutta kyselin siksi, kun mietityttää joskus kuinka voisin auttaa muita vielä ?
Tai tehdä jotain "tärkeää" silti, vaikka olen
ns. työkyvytön.
Ja miten säilytän "ihmisarvoni", kun täällä
puhutaan vain että kuntoilu, oman kunnon
ja ulkonäön hoito on kaiken a ja ö,
Eli jos en pysty kunnola kulkemaan ja jumppaamaan
olen hylkiö, niinkö ?
En enää kelpaa mihinkään ?
Missä on meidän ihmisarvon jaottelun pääte ?
Vainko ulkonäössä ? Ja liikuntakelpoisuudessa ?Luulin sinun surevan ettet pysty kunnolla liikkumaan, vinkkini annoin senvuoksi, ettei se liikkumaan oppiminen niin hankalaa kuitenkaan ole, hissukseen parempaan päin. kyllä sinulla on varmaan paljon annettavaa muille, kunhan keksit sen kanavan miten toimia. Täällä pääkaupunkiseudulla on esim. Raitin pysäkki, siellä on jokainen ihminen tervetullut kantamaan kortensa yhteiseen kekoon. Siellä voi jutella, lukea, toimia puuhamiehenä/naisena jne. Perusta sinne teille samanlainen vapaaehtoisvoimin toimiva "olohuone" varmaan saat muitakin mukaan. Onhan noita, Tampereella on mummon kammari jne.
Tarkoitukseni ei ollut loukata ihmisarvoasi, eikä väheksyä sinua ulkonäöllisesti kun annoin tuon liikuntavinkin, pyydän anteeksi jos loukkasin sinua, jaksamisia ja voimia sinulle.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
SDP on vastuunkantaja, ja siksi suosituin kansan keskuudessa
Kiusaamiseenkin SDP puuttuu heti sellaisen tultua ilmi. Esimerkiksi persut lakaisevat nämä maton alle ja pahentavat site1326263Punavihreät puolueet haluavat Suomeen satoja tuhansia kehitysmaalaisia
SDP, vihreät ja vassarit haluavat nostaa esim. pakolaiskiintiötä todella paljon. Orpon hallituksen aikana maahanmuutto655182SDP:n johto pesi kätensä häirintäkohusta
"Suurimman oppositiopuolue SDP:n johto olisi todennäköisimmin halunnut vaieta puolueen ympärillä velloneen häirintäkohun744315SDP on selvästi paras valinta äänestyskopissa
Puolueella on arvomaailma kohdallaan, sillä on hyvä CV itsenäisen Suomen historiassa vastuunkantajana ja hyvinvointivalt1023874Miksei Korhonen (pers) vastaa Kokon (sd) esittämiin kysymyksiin?
Hyviin käytöstapoihin kuuluu kysymyksiin vastaaminen, eikä alkaa syyttelemään kysymyksen esittäjää. Mikä vaivaa Korhost143665Häirintäkohun keskellä olevalta kansanedustajalta Jani Kokolta (sd) rajua tekstiä somessa.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011772322.html Ajaakohan tämä SDP:n kansanedustaja Jani Kokko oikein täysillä valoi1213240SDP:n selitykset ontuu pahasti - "On käsitelty heti, mutta kukaan ei tiedä"
Kokoomuslaiset pistää taas demareita nippuun. Tuppuraisen mukaan mukaan SDP:n useat ahdistelutapaukset on käsitelty het522566Oletko nainen turhautunut, kun en tule juttelemaan siellä?
Haluaisin tottakai tulla. Älä käsitä väärin. Ehkä ensi kerralla?352539Nyt tuli Suomen somaleista todella ikävää faktaa
sillä osa somalivanhemmista lähettää lapsiaan kotimaahansa kurinpitolaitoksiin, joissa heitä pahoinpidellään. Illan MOT1002326Kähmijä puolueen kannatus romahtamassa
Erityisesti naiset ovat suuttuneet SDP:lle kertoo asiantuntijat692266