Blogi elämän ihanuudesta

tai ei nyt sentään.
Tähän toivon osallistumista kaikilta jotka haluavat kertoa vaikka pienenkin siivun asioista jotka tuntuvat juuri nyt positiivisilta ja hyviltä omassa elämässä.
(Luen Sillanpään Lohja-sarjaa ja olen täynnä kirjoittajan filosofiaa siitä että arkielämä on vain sarja toistuvia tapahtumia ja rutiineja joilla ei ole mitään suurempaa merkitystä. Kunnes niillä on)
***
Nyt meen istuttaan mehikasveja kivetyksen viereen ja itämaan liljoja portaiden viereen. Puutarhan ja pihan hoito tuntuu olevan ykkösenä minun listallani. Viime viikolla olivat pienet pojat kesäkylässä; nyt ne on lentäneet vanhempiensa kanssa Los Angelesiin ja minä seuraan silmä tarkkana etenkin että miten tyttäreni ja hänen miehensä osaavat ajaa sikäläisessä liikenteessä.

48

625

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Et viittis.
      Lupa Blogiin on annettu Heikulle.
      SInä olet jo kaikkesi antanut.

      H.

      • Kuka niitä lupia jakelee? Sinäkö?
        Minä huomasinkin tässä oikeestaan yhden melkolailla kiinnostavan sivujuonen:
        miten suhtaudutte ulkomailla autonratissa istumiseen? Kuinka moni vuokraa auton lomareissuillaan suuremmissa kaupungeissa (puhuin nyt omasta ikäluokastani) ja lähtee kaupunkiliikenteeseen?


    • Juuri nyt on elämäni hyvällä mallilla. Ollaan lomareissulla, asumme oikein hyvin, kelikin on mahtava.
      Saunotaan ja uidaan, luesekellaan tai katsellaan nettiä.
      Lähdetään kohta syömään paikalliseen ruokapaikkaan.
      Ei ole oikeastaan mitään mitä haluaisin lisätä tähän nykyiseen. Ehkä haluaisin olla vähän nuorempi mutta se ei onnistu mitenkään. Harmittaa elämän rajallisuus juuri kun oppii elämään. Hölmöä tuollaisia on miettiä, kannattaa ottaa hyvät hetket kun niitäkin on nykyisin enemmän kuin koskaan.
      Kuulin eilen entisen koulutoverin kuolemasta, ehkä ajatukseni tulevat siitä. Aloituksen piti olla blogi elämän ihanuudesta.
      Muutama vuosi sitten ajelin Helsingin keskustassa pelkäämättä. Kun ei ole viime aikoina tullut käytyä vähän arveluttaa.
      Olen vuokrannut auton ulkomailla ja ollut itse kuskina, en sentään miljoonakaupungissa.

      • Pysyn-kehä-3-lla

        Maanantaina Helsinki on Trumpin ja Putinin.
        Tavis autoilla ei ole asiaa keskustaan.
        Pitää olla luodinkestävä sähköpyörä, kuten eräällä palstan jankuttajalla on.
        Hänellä on onnellinen sähköpyörä jolla voi harjoitella talvellakin.


    • Mikäs tässä on ollessa, helteinen heinäkuun päivä.
      Ihanaa kun on mustikoita putsattavana, sormet sinisinä.
      Sain puhelimeen kuvia, kun lapsenlapsi polskii vedessä, ukkinsa luona Sipoossa.
      Autoiluni rajoittuu lähiseudulle, Lappeenrantaan ja ensi vuonna Joutsenoon.

      • "Ancie"

        Toivottavasti Horsmasi kuihtuvat.
        Minä en ainakaan laita sinulle nyt uusia tulemaan. :)
        En ainakaan tähän aloitukseen.

        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "Ancie"

        Toivottavasti Horsmasi kuihtuvat.
        Minä en ainakaan laita sinulle nyt uusia tulemaan. :)
        En ainakaan tähän aloitukseen.

        H.

        Parempi niin, mene vaan sinne heiluviisi rasvarihommiin.


      • Ancie kirjoitti:

        Parempi niin, mene vaan sinne heiluviisi rasvarihommiin.

        Yhy.

        H.


      • Ancie, upea profiilikuva sinulla.
        Kivaa jatkoa aurinkoisille kesäpäivillesi :)


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Ancie, upea profiilikuva sinulla.
        Kivaa jatkoa aurinkoisille kesäpäivillesi :)

        Kiitos, tyttären viime viikolla nappaama kuva, hiukan näkyy lapsen tukkaa, istuttiin laiturilla uinnin jälkeen.
        Samoin sinulle, aurinkoista loppukesää :)


    • GPS tai GoogleMaps helpottaa suurkaupungissa ajamista, mutta Legokin oli kovilla jo Tampan kokoisessa kaupungissa parisen vuotta sitten ja minähän kieltäydyin istumasta rattiin autoon jonka olin itse vuokrannut. En ajanut sitä metriäkään. Nyt en ole ajanut kuin ihan satunnaisesti sitten viime kesän. Pitäis varmaan vaihtaa pienempään autoon johon pääsisin paremmin sinuksi. En ole vielä oikein valmis luopumaan autolla ajamisesta. viisi viiva seitsemän vuotta sitten ajoin vielä Tukholmassa (jos oli pakko) ja Uppsalassa. Suyomessa Turussa ja Tampereella. Helsingissä en ole käynyt ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen. Tuskin osaisin ajaa edes satmasta Lahden tielle.

      • bessie--

        Jos opasteita lukea osaat, niin osaat myös ajaa satamasta/satamista Lahden tielle. Tärkeintä (minun mielestäni) kaupunkiajossa on se, että valitsee ajoissa oikean kaistan. On siis oltava tarkkana, keskityttävä ajamiseen, ennakoitava, varauduttava kaistan vaihtamiseen. Väärään suuntaan pakottavalle kaistalle ei pidä jäädä arkailemaan vaan on osattava reippaasti vaihtaa kaistaa heti kun opasteista huomaa, että niin pitäisi tehdä. Tilaisuus voi mennä hyvinkin nopeasti ohi, ja sitten sitä äkkiä jo pyöritäänkin jossain missä opasteita ei enää ole. Vilkku päälle ja sekaan vaan.
        Apukuskeja, jos sellaisia mukana on, voi myös pyytää keskittymään ja antamaan neuvot hyvissä ajoin, rauhallisesti ja selkeästi.

        Sellaista kaupunkia jossa en ajaisi mikäli sen tarpeelliseksi katson ei taida maailmassa olla, eri asia sitten pidänkö ajamista tarpeellisena tai järkevänä. Olin juhannuksen alla Moskovassa. Julkinen liikenne riitti minulle paremmin kuin hyvin ja oli todella edullista. Viikon lippu jolla sain matkustaa mielin määrin erilaisilla julkisilla kulkuneuvoilla maksoi 860 ruplaa. Kun viikko tuli täyteen ostin vielä muutamaa päivää varten toisen viikon lipun. Edullista ja kaikin puolin erittäin antoisaa oli julkisilla liikkuminen.


      • noohjooh
        bessie-- kirjoitti:

        Jos opasteita lukea osaat, niin osaat myös ajaa satamasta/satamista Lahden tielle. Tärkeintä (minun mielestäni) kaupunkiajossa on se, että valitsee ajoissa oikean kaistan. On siis oltava tarkkana, keskityttävä ajamiseen, ennakoitava, varauduttava kaistan vaihtamiseen. Väärään suuntaan pakottavalle kaistalle ei pidä jäädä arkailemaan vaan on osattava reippaasti vaihtaa kaistaa heti kun opasteista huomaa, että niin pitäisi tehdä. Tilaisuus voi mennä hyvinkin nopeasti ohi, ja sitten sitä äkkiä jo pyöritäänkin jossain missä opasteita ei enää ole. Vilkku päälle ja sekaan vaan.
        Apukuskeja, jos sellaisia mukana on, voi myös pyytää keskittymään ja antamaan neuvot hyvissä ajoin, rauhallisesti ja selkeästi.

        Sellaista kaupunkia jossa en ajaisi mikäli sen tarpeelliseksi katson ei taida maailmassa olla, eri asia sitten pidänkö ajamista tarpeellisena tai järkevänä. Olin juhannuksen alla Moskovassa. Julkinen liikenne riitti minulle paremmin kuin hyvin ja oli todella edullista. Viikon lippu jolla sain matkustaa mielin määrin erilaisilla julkisilla kulkuneuvoilla maksoi 860 ruplaa. Kun viikko tuli täyteen ostin vielä muutamaa päivää varten toisen viikon lipun. Edullista ja kaikin puolin erittäin antoisaa oli julkisilla liikkuminen.

        Kaistanvaihdot ovat Suomessa persiistä. Joskus aiemmin oli herrasmiehiä liikenteessä, oli enemmän kuin sääntö kuin poikkeus että sai vaihtaa kun huomasi olevansa väärällä kaistalla. Nykyisin on eri meininki.

        Suurin osa kesäliikenteen kolareista taitaa johtua kaistan vaihdosta, voin tietty olla väärässäkin, mutta sellainen tuntuma tulee kun sahaa kehä III:a. Ja onhan autoissa sokeat kulmat leventyneet, kun autoista on tehty turvallisemmat. Tyttärellä on 97 vm golf, ah mitkä näkymät on ulospäin verrattuna omaan autoon.

        Hyvä apukuski, sillä pärjää pitkälle ♥ Mutta niin kuin kirjoitit, jos ei lempeästi, niin pontevasti vaan kaistanvaihtoon! Kunhan ei kylkeen.


      • bessie--
        noohjooh kirjoitti:

        Kaistanvaihdot ovat Suomessa persiistä. Joskus aiemmin oli herrasmiehiä liikenteessä, oli enemmän kuin sääntö kuin poikkeus että sai vaihtaa kun huomasi olevansa väärällä kaistalla. Nykyisin on eri meininki.

        Suurin osa kesäliikenteen kolareista taitaa johtua kaistan vaihdosta, voin tietty olla väärässäkin, mutta sellainen tuntuma tulee kun sahaa kehä III:a. Ja onhan autoissa sokeat kulmat leventyneet, kun autoista on tehty turvallisemmat. Tyttärellä on 97 vm golf, ah mitkä näkymät on ulospäin verrattuna omaan autoon.

        Hyvä apukuski, sillä pärjää pitkälle ♥ Mutta niin kuin kirjoitit, jos ei lempeästi, niin pontevasti vaan kaistanvaihtoon! Kunhan ei kylkeen.

        Ehkä enemmänkin kysymys on siitä, ettei kaikilla ole 'liikennepelisilmää' ja/tai 'yhteispelillä-se-sujuu-ymmärrystä yleensäkään, kuin siitä, että herrasmiehet ovat vähentyneet. Tietysti aina ja kaikkialla on tulee olemaan niitä, jotka eivät siedä sitä että heidän eteensä tullaan. Ja niitä, jotka arastelevat ja vitkastelevat vielä silloinkin kun joku ilmiselvästi antaa heille tilaa.
        Totta varmaan tuokin, että sokeat kulmat ovat leventyneet. Mahdetaanko noita peilejäkään aina säätää edellisen kuskin jäljiltä itselle sopivaksi, minulta se ainakin jää usein tekemättä. Päätäni kääntelen aina, en oikeastaan koskaan luota pelkkään peiliin.

        Vähän luulen, että "lempeydellä" ei kaupunkiliikenteessä pitkälle päästä. Mitään erityistä 'pontevuuttakaan' ei mielestäni tarvita, ellei sitten tosiaan ole liian arka ja ponneton jo alunperin.
        Juu, ei kenenkään kylkeen pidä ajaa. Villkku päälle ja sekaan, mutta ei tietenkään suinpäin, ensin pitää katsoa onko/annetaanko tilaa. Kaistalla jo olevilla on oikeutensa, mutta heillä ei ole oikeutta vaikeuttaa kaistan vaihtamista, sen kieltää tieliikennelakikin.


    • staka

      Nyt on ihana kesä ja yksi onneton iso kärpänen huitoo ympäri huushollia. Mistälie parvekkeen avoimesta ikkunasta sisään töyläissyt. Se on suurin murhe tällä hetkellä, jokainen voi miettiä kuinka suuri harmi tuo onkaan ;-D)

      Nyt kun ei ole omaa puutarhaa niin silti meinaan työnnäytyä vanhalle-omalle kasvimaalle hommiin. Näkyi siellä nimittäin jonkin verran vesi- ja saviheinää olevan, ja osa pottuakin on multaamatta. Se on minun hommaa! Saan aurinkoa siinä samalla, ja voin toisella silmällä seurailla ja ehkä vähän ohjeistaakin lastenlasten touhuja. Se on tärkeää kun järvi on vieressä eivätkä vielä osaa uida. Ja sitten mennään soutelemaan kun hommat on tehty.

      Hieno juttu kun saimme tyhjään asuntoomme uuden kivan tuntuisen vuokralaisen. Yhdellä pienellä tori.fi-ilmoituksella. Sekin homma taas kondiksessa.

      Sairauskaan ei ole uusinut, siitä syystä liittimet ristiin (isäni käytti tätä sanontaa) ja katse yläilmoihin! Elämä on mallillaan, niinkuin kesäkin. Nauttikaa te muutkin, toivon ma.

      • Äitini sanoi kiittimet ristiin, joskus lisäsi, että kyynärpäitä myöten.
        Olen iloinen että voit hyvin.


      • on hienoa kuulla että olet hyvässä hapessa ja että aurinko paistaa ja se kärpänenkin….katoaa ajallaan. Hyvää viikonloppua!


    • flegmaatti

      Kuskin kohtalo. Ennen halpislentoja ehdimme kiertelemään Eurooppaa omalla autolla 1971 alkaen noin 160000km. En viitsi ryhtyä luettelemaan kaupunkeja mutta muutama yllätys tuli. Esimerkiski tuolla ensimmäisellä Etelä-Eurooppaan suuntautuneella reisulla juutuimme Rooman esikaupunkialueella lammaslaumaan..

      En ole vierastanut suurkaupunkien keskustoja mutta muutamissa paikoissa, kuten esimerkiksi Lontoossa ja Pariisissa, osoittautui maanalainen kätevämmäksi liikkumistavaksi.
      Latinokulttuuri on liikenteessä hyvin joustava. Tekevät itse impulsiivisia ratkaisuja mutta ottavat huomioon myös sen, että niin voi tehdä vieraskin.

      Kun lapset tipahtivat pois porukasta ja lennot halpenivat niin teimme tavallisesti niin, että varasin menopään kentälle auton valmiiksi. Kiertelimme ilman ennakkovarauksia viikon ja palautimme sen kentälle.
      Useimmiten Saksassa, Itävallassa ja Unkarissa mutta myös Italiassa ( Veronassa ) ja Espanjassa ( Barcelona, Almeria, Alicante ).

      Kaupunkiliikenne on joka paikassa periaatteessa saman tyylistä. Tosin käsitykset kaista-ajosta, suuntamerkeistä ja tööttäilystä vaihtelevat mutta keljuinta oli kommarivallan sorruttua maantieliikenne entisessä itäblokissa. Huokuntoiset tiet, murtuneet reunat ja karmeat nopeuserot. Hevosvankkureista kaahaaviin uusrikkaiden bemareihin.

      Kerran on autoomme (omaan) murtauduttu. Ansterdamin keskustassa iltahämärissä. Ensin siitä oli varastettu radio rikkomalla takaoven lasi. Sen jälkeen vielä eräs hyvin päivettynyt heppu oli vistalukon kimpussa. Toisen kerran Varsovassa hotellin valaistulla pp-paikalla oli yritetty repäistä repsikan puolen oven lukko ulos muttalukko ei tullut ulos, meni ainoastaan käyttökelviottomaksi. Hälläri lienee keskeyttänyt askaroinnin.

      Turha tulla viisastelemaan, että olisi pitänyt ottaa tavarat autosta pois yön ajaksi.
      Totta helkutissa teimme niin, ja vieläpä suurieleisen näkyvästi.
      Radio jäi tappiolistalle mutta vakuutus korvasi sen sekä sivulasin.
      RUK:n kurssipuukko ( 113 ) jäi tappiolistalle seurauksena päivettyneen kundin kanssa käydystä kahinasta.

      Kuskin kohtalo. Vaimoni ei suostunut ajamaan metriäkään edes mitarilla vaan ajatti minua pahimmillaan yli 30 tuntia ainoana stoppina tankkaukset. Oli hyvä kartturi.

      Nyt emme ole muutamaan vuoteen ottaneet edes vuokrattua autoa. Viimeisen aikaan olin 67v.

      • Latinokulttuurista liikenteessä vielä sen verran että Italiassa (Milano-Verona_Lago Di Garda- Venetsia) ajaminen oli hankalaa kun muut autoilijat eivät niin näyttäneet piittaavan liikennesäännöistä: kuskit selvästi impulsiivisempiä kuin kotona.
        Todellinen latinokulttuuri liikenteessä näkyy vaikka E-Amerikan tai Meksikon suurkaupungeissa. Pintavaurioita tulee paljon, mutta ihmisuhreja vähän kun ahtaissa paikoissa, kapeilla kaduilla täynnä paitsi kuoppia niin myös kaikenlaista sekavaa kulkuneuvoa busseista ja kuormureista hevosen vetämiin rattaisiin, rullalautailijoihin, mopoilijoihin jotka tekstaa vauhdissa jne. ei voi ajaa lujaa ja vahingotkin ovat silloin yleensä vähäisiä. En ajaisi metriäkään, en sen takia että pelkäisin oman henkeni edestä vaan pelkäisin rampauttavani jonkun tai mahdollisesti ajavani jonkun maleksijan yli huomaamattani.


      • flegmaatti
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Latinokulttuurista liikenteessä vielä sen verran että Italiassa (Milano-Verona_Lago Di Garda- Venetsia) ajaminen oli hankalaa kun muut autoilijat eivät niin näyttäneet piittaavan liikennesäännöistä: kuskit selvästi impulsiivisempiä kuin kotona.
        Todellinen latinokulttuuri liikenteessä näkyy vaikka E-Amerikan tai Meksikon suurkaupungeissa. Pintavaurioita tulee paljon, mutta ihmisuhreja vähän kun ahtaissa paikoissa, kapeilla kaduilla täynnä paitsi kuoppia niin myös kaikenlaista sekavaa kulkuneuvoa busseista ja kuormureista hevosen vetämiin rattaisiin, rullalautailijoihin, mopoilijoihin jotka tekstaa vauhdissa jne. ei voi ajaa lujaa ja vahingotkin ovat silloin yleensä vähäisiä. En ajaisi metriäkään, en sen takia että pelkäisin oman henkeni edestä vaan pelkäisin rampauttavani jonkun tai mahdollisesti ajavani jonkun maleksijan yli huomaamattani.

        Suppean otantani mukaan meksikolaisten autojen valtaosa reputtaisi meikäläisessä katsastuksessa jo täysin luokattomien jarrujen ja iskunvaimennuksen vuoksi.
        Hirvitti jokainen vastaantulija.


    • flegmaatti

      Niin, siitä ihanuudesta. Kyllähän tämä elämän ihanuus voisi hiipua nopeamminkin.
      Kävin tänä aamuna antamassa pari putkellista verta ja tuomion ihanuuksista saan ensi viikon jälkeen.

      • Tähtäin-terveydessä

        Terveys on tärkeä asia.
        "Raastupa" kun ratkaisee, hoviin ei voi valittaa enää.


      • Minäkin käyn verikokeissa kerran kuukaudessa. Tarkistan sitten itse omakannasta tulokset ja onneksi hemoglobiini on lähtenyt nousuun. Ne arvot jotka ovat tarkkailun alla ovat olleet hyvät koko vuoden aikana mutta hg on ollut reippaasti alle suositusrajan. Paino laskee tasaista tahtia ilman ruokavaliota ja ilman liikuntaa: kun on sopivat sairaudet ja niihin sopiva lääkitys niin kroppa reagoi niihin: nyt sopivan viheliäisellä ruokahalulla.


      • flegmaatti
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Minäkin käyn verikokeissa kerran kuukaudessa. Tarkistan sitten itse omakannasta tulokset ja onneksi hemoglobiini on lähtenyt nousuun. Ne arvot jotka ovat tarkkailun alla ovat olleet hyvät koko vuoden aikana mutta hg on ollut reippaasti alle suositusrajan. Paino laskee tasaista tahtia ilman ruokavaliota ja ilman liikuntaa: kun on sopivat sairaudet ja niihin sopiva lääkitys niin kroppa reagoi niihin: nyt sopivan viheliäisellä ruokahalulla.

        Paino laskee ja rasva% nousee. Kun lihasta katoaa vastaan hangoittelusta huolimatta niin lihasta kevyempi rasva ei täysin korvaa painon laskemista vaan vaakanäyttö pienenee 1kg/vuosi vauhtia.
        Nyt on rasva 16,7% joten viitealueen ylärajaan, 20:een on vielä matkaa, mutta lähestyy.

        Julkinen terveydenhuolto on vähentänyt minuun kohdistuvaa mielenkiintoaan. Seuraava suolistosyövän tähystys 2021v. Syöpäindeksin, CEA:n seuranta on harventunut 3kk > 1 vuosi.
        Uteliaisuuteni tyydyttämiseksi muissa asioissa joudun turvautumaan yksityiseen sektoriin, kuten tänäänkin.


    • Lähimummi

      Minun lapsenlapset kipittää melkein joka päivä mummolaan, kun asuvat puolen kilometrin päässä. Koulusta kiva tulla mummolaan välipalalle kun vanhemmat vielä töissä. Surisin silmät päästäni jos asuisivat toisella mantereella. Onneksi vanhemmat saivat molemmat täältä Espoosta töitä, toinen lääkäri, toinen lukion opettaja. Toisen pojan perhe asuu Helsingissä, usein heitäkin tavataan. Ollaan kohta lähdössä meidän suvun mökille Turun saaristoon isolla porukalla. Saaristossa on ihanan vilpoisaa!

      • Tuo on kivaa kun lapsenlapset kipittää kylään joka päivä! Minunkin lapsenlapset ovat ehdottaneet että a) ostaisimme talon heidän naapuristaan b) isä ja äiti muuttaisivat tänne pikkukylään lähelle meitä ja c) vanhempi pojista sanoo että meillä on niin turvallista olla ja että hän muuttaisi vaikka asumaan tänne.
        Lähimummille onnellisia päiviä porukoiden kaa saaristossa :)


    • noohjooh

      Ihanaa kun on elämää! Ei ole syöpää (todettu ainakaan), ei krapulaa (pojalla on), on koti mitä siivota ja rakkaita mitä ruokkia. Sisko sai erittäin hyvän työpaikan ja ruuvasi korkin kiinni viinipullosta, äitini lepää rauhassa, isäni nauttii täysin rinnoin kesästä vaimonsa kanssa joka on paranemaan päin. Tytär on Ruotsissa matkalla poikaystävän "uudella" autolla, teiltä saa Volvoja halvalla. Pikkasen meinasi tytön ressimittari olla täpöllään, mutta eiköhän nuo jo vuoden päästä hehkuta että oi kun kiva reissu! Ainakin kasvavat aikuisiksi nyt, kun suunnitelmat menee mönkään ja muuttuvat matkan varrella.

      Linnut paskovat kauniin violetteja länttejä :) Ruusut kukkii, jopa köynnösruusu kukkii jo neljättä viikkoa. Helteessä saattaa kukkia loppuun jo viikossa.

      Ja mulla on Murkku ja Koppis jäätelöä pakastimessa. Alle 100kcal/puikko! Arvatkaa vaan saako se minut onnelliseksi. Saa. Viiniäkin jäi krapulaiselta pojalta juomatta, taidan avata ja kysyä maistuuko, ihan huvikseni :))

    • de-meter

      Jaa-a. Mitähän ihanuutta sitä keksisi ? Vaikka sen, että isoveli, 86 v, on luvannut auttaa pikkusiskoa, minua, mustikoiden poimimisessa. .)) Niitä on kuulemma runsaasti Kaakonkulmalla.
      Kai sitä voisi nähdä ihanuutena senkin, että vanhemmat veljet ovat selvinneet isoista operaatioista vuoden aikana ja epäusko nuorimman veljen kuolemasta alkaa muuttua hyväksymiseksi ja suruksi.
      Plussan puolelle taitaa myös mennä oman statukseni muuttuminen perusterveestä "pitkäaikaissairaaksi". Pienestä aivoinfarktista selvittiin säikähdyksellä. Se ei jättänyt mitään näkyvää jälkeä, vain hiukan hervottomuutta vasempaan käteen. Mutta nappeja syödään jatkossa: kolestrolilääkettä ja verenkiertolääkettä.

      Sairaalakeikasta opin kuitenkin sen, että ilmeisesti tällaisia pieniä infarkteja voi saada
      ilman, että niitä tunnistaa muuksi kuin satunnaisiksi vanhuuden vaivoiksi. Tukos pikkuaivoissa kuulemma vaikuttaa liikkumiseen, tekee kävelystä epävakaan. Minulla tuo epävakaus korjaantui kyllä ihan normaalilla arkiliikunnalla. Ainakin tänään kuljin suoraan ja kevyesti..))

      • Tuosta marjastamisesta…
        onko se todella oikeesti kivaa vai käydäänkö me poimimassa niitä vain ikäänkuin velvollisuudentunnosta? Kyllä minäkin käyn tempasemassa Legon kaa talven piirakkamustikat ja puolukkasurvokseen muutaman litran marjoja, kanttarelleja jotka ovat miehen herkkua (saan kai kutsua häntä mieheksi vaikka se ei olekaan vihitty? Minua jäi rassaamaan The Lesken määritelmä "vanhapoikakaverista", voiko sanoa vanhaksipojaksi jos on ollut kolmekymmentä vuotta avomies ja perheenisä?), mutta kuten esmeks serkkuni joka miehensä kanssa keräävät montakymmentä litraa kutakin sorttia ja niillä on erikseen marjakellari jossa on myös pakastin ainoastaan marjoille.

        Tasapaino on tärkeä kun metsässä koikkelehtii varsinkin jos apumies on vieläkin iäkkäämpi kuin itse.


      • Bengalitikku

        Jos lähistöllä olisi puhdas luonto, kävisin marjassa ja sienessä, mutta
        nyt kaupan tädit ja sedät hoitavat asian puolestani.
        Elämän ihanuus on tosi mahtava sanapari.
        Kait se, että pystyy liikkumaan vaivattomasti ja huristelemaan fillarilla,
        tekevät onnelliseksikin. Riippumattomuuden tuntua...vielä. Vaikka tänään on kuumaa, niin pyöräillessä ilmavirta vilvoittaa.
        Se, että aistii ympärillään asioita: näkee luonnon, kuulee musiikin jne.
        Tietenkin eniten onnelliseksi tekevät jälkipolvet. Yhdessäolo ja pienen seuraaminen ja se molemminpuolinen kiintymys tekevät onnelliseksi.
        Koska meillä on fyysistä välimatkaa sen verran, tapaamiset ovat merkityksellisiä.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Tuosta marjastamisesta…
        onko se todella oikeesti kivaa vai käydäänkö me poimimassa niitä vain ikäänkuin velvollisuudentunnosta? Kyllä minäkin käyn tempasemassa Legon kaa talven piirakkamustikat ja puolukkasurvokseen muutaman litran marjoja, kanttarelleja jotka ovat miehen herkkua (saan kai kutsua häntä mieheksi vaikka se ei olekaan vihitty? Minua jäi rassaamaan The Lesken määritelmä "vanhapoikakaverista", voiko sanoa vanhaksipojaksi jos on ollut kolmekymmentä vuotta avomies ja perheenisä?), mutta kuten esmeks serkkuni joka miehensä kanssa keräävät montakymmentä litraa kutakin sorttia ja niillä on erikseen marjakellari jossa on myös pakastin ainoastaan marjoille.

        Tasapaino on tärkeä kun metsässä koikkelehtii varsinkin jos apumies on vieläkin iäkkäämpi kuin itse.

        Kyllä marjastus on minulle ihan mieluista, Paloma. Luonto ja hiljaisuus ovat yhden lajin meditaatiota minulle. Mutta totta, aika moni ikätoveri on kyllä jo marjastuksen jättänyt.
        Minä meinaan vielä koikkelehtia..)) Ja veli on suunnistaja, ikänsä metsässä kulkenut ja hyväkuntoinen kaveri, vieläkin, toipilaanakin.

        Maalla minulla on tuttu, joka paikkaa talouttaan marjastamalla, vaikka polvet ovat huonot ja selkäkin oireilee. Hänellä on aina jonkinlainen istuin mukana, eikä hänkään harkitse marjastuksesta luopumista. Hän on kyllä kymmenkunta vuotta minua nuorempi...


    • Juuri nyt tuntuu vaikealta löytää niitä positiivisia asioita kun on kenkkumainen työviikko takana ja viikonlopulla kenkkumaiset työt kotona edessä ja tuo helle ei ainakaan helpota niiden tekemistä.

      Yksi positiivinen asia. Kohta 10 vuotta tuskastellut veden puutteen kanssa, kantanut ruokavedet muualta ja kerännyt sadevettä kasteluun, pyykin pesuun ja saunavedeksi. Nyt on vihdoinkin uusi porakaivo ja vettä riittää. Aiemmassa elämässä raanasta tuleva puhdas (puhdas ja puhdas) vesi on ollut itsestäänselvyys. Sitä oppii arvostamaan vasta kun se ei ole itsestäänselvyys.

      No, toinenkin positiivinen asia. Poika pääsi lääkikseen. Ennestäänkin jo maisterin paperit, väärällä
      alalla. Harmittaa vaan, kun menee niin pitkään, ennen kuin pääsee kunnolla elämäänsä rakentamaan.
      Mutta parempi niin, kuin että kituuttaisi työssä, josta ei pidä.

      Puutarhaa ja pihaa tykkäisin kyllä minäkin hoitaa paremmin, kuin mihin nyt aika riittää. Juuri kasvihuoneelta tullessa katsoin liljapenkkiä, liljat kyllä kukkii mutta rikkaruohot pilaavat kokonaisuuden.

      • "Mutta parempi niin, kuin että kituuttaisi työssä, josta ei pidä."
        Minun poikani alkoi myös lähes nelikymppisenä opiskelemaan uudelleen; työ it-alalla ei tuntunut tarpeeksi vakaalta tai mielenkiintoiselta ja niin hän päätti opiskella aineopettajaksi lukioon. Huusholli pakettiin, asunto alivuokrattiin opiskelijapojalle ja poika muutti meille opiskeluajakseen; hänen korkeakoulunsa on lähellä meitä. Neljä vuotta on mennyt, yksi vielä jäljellä ennenkuin hän taas pääsee oman elämän kulmasta kiinni.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        "Mutta parempi niin, kuin että kituuttaisi työssä, josta ei pidä."
        Minun poikani alkoi myös lähes nelikymppisenä opiskelemaan uudelleen; työ it-alalla ei tuntunut tarpeeksi vakaalta tai mielenkiintoiselta ja niin hän päätti opiskella aineopettajaksi lukioon. Huusholli pakettiin, asunto alivuokrattiin opiskelijapojalle ja poika muutti meille opiskeluajakseen; hänen korkeakoulunsa on lähellä meitä. Neljä vuotta on mennyt, yksi vielä jäljellä ennenkuin hän taas pääsee oman elämän kulmasta kiinni.

        Poika myös oli it-alalla. Hyvä, vakituinen työpaikka jo oli mutta tunsi, ettei halua tehdä sitä loppuelämäänsä.
        Näin vanhempana sitä varmaan murehtii turhistakin asioista. Vastahan tuo kuitenkin 30 eilen täytti, kerkeehän sitä vielä. Pääasia, että saa tehdä sitä, mitä haluaa.


    • RealistiN

      On alkanut vuodenaika jona luontoäti jakaa anteliaasti satoaan, ihania kotimaisia herkkuja. Omasta puutarhasta mansikkasato aika lopuillaan, tomaatteja kypsyy joka päivä, ensimmäiset kesäkurpitsat on jo syöty, salaattia, sipulilyökkejä, persiljaa, tilliä sekä muita yrttejä. Ensimmäiset mustat viinimarjatkin jo kypsiä, kohta myös kirsikoista saa suun makeaksi. Metsästä voi käydä poimimassta tuoreet mustikat piirakkaan ja välipalaksi, samalla reissulla myös voi tuoda muutaman tatin ja kanttarellin lisukkeeksi paistetun kuhan kanssa. Nuorisoa on ollut seurana koko kesän, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt, ei ole aika tullut pitkäksi. Työt on hyvällä mallilla, ei tarvitse muuta kun vähän paperiasioita hoidella. Elämä on ihanaa ja ajoittain tosi ihanaa, varsinkin kun lämpö hellii meitä näin runsaskätisesti!

    • Mansikoita kerättiin tänään illansuussa Legon kaa pienenpienestä mansikkamaastamme joka on aivan täysin villiintynyt ja puolet metsämansikkaa joukossa. Omenapuun oksat notkuu hedelmien painosta ja kurkku-ja kurpitsapenkki kukkii täysiään: ensimmäiset kesäkurpitsat ovat tosin vielä pieniä. Herne on palolla ja sipulin varret alkaa kaatua.Kaikki yrtit rehottavat, erityisesti korianteri ja oregano. Vaikka sadetta kaipaakin, niin saamme olla onnellisia siitä että saamme joesta kasteluvettä pumpattuna raanaan.

    • Korppis..hyvääyötä

      Myöhäisiltaa Korvesta@

      Luovuuteni on ollut vauhdissa.

      Helteinen päivä ei lannistanut suunnitelmia luoda uutta. Kiersin kirppareita. Löysin hellepäivän jättämiä järven pinnan värisiä pastillisävyisiä ohuita varhokankaita. Laituriolohuoneeni sai vihreän katon alle vaaleat oranssit,-siniset sekä valkoiset ja keltaiset seinäverhot.

      Löysin myös kirpparilta vanhan lasipintaisen rottinkipöydän, jonka purin, puhdistin ja öljysin. Laituriĺani on nyt huollettuja kauniita rottinkihuonekaluja.


      Toukokuussa ostetut kesäkukat alkoivat olla entisiä, joten hain uusia kukkaisia kesäalesta. Nyt on väriä myös kartanolla.

      Ajoin myös puu-rautaan ja keräsin puupinojen välissä olevia tukipuita, joita saa ilmaiseksi. Nuori mies oli kiinnostunut mitä teen puilla. Kerroin timpuroivani yhtä sun toista mökilläni. Laiturin tukipuiksi löysin pyöreitä isompia puita ja koristeritiliköksi keräsin ohuita kestopuukäsiteltyjä rimoja.

      Touhua täynnä oli päiväni. Nyt täällä ylisillä makoilen, väsyttää, kohta suljen tabletin.

      Autolla ajosta sen verran, että ei ole ollut ongelmia jos outoon paikkaan eksyy. Navikaattori on hyvä apu.

    • Orvokit parvekkeella yläkerrassa on pahasti rämähtäneet ja kärsineet. Toisaalta tuulinen ja aurinkoinen parveke ei ole mikään ihanteellinen paikka millekään kukille. En ole oikein löytänyt sorttia mikä siellä pitemmän päälle viihtyisi ja nauttisi tuulien tuiverruksesta.
      ***
      Heräsin taas aikaisin auttamaan porukkaa joka on lähdössä kirppikselle ja minä lähden tästä kohta pihan ja puutarhan syyniin. Istutin eilen itämaan liljoja ja mehikasveja. Whatsappissa oli pitkä rivi kuvia Kaliforniasta jossa tytär lomailee. Olen tehnyt meille oman whatsapp-ryhmän. Kuuma ja puolipilvinen aamu ei tunnu oikein kiinnostavan mihinkään puuhailuun.

      • Bengalitikku

        Ostin muutaman pikkukukan eilen. Istutin sellaisia harsokukantapaisia pallomaisia mättäitä pienin vaaleanpunaisin kukin.
        Vaeltelin puutarhaliikkeessä makustelemassa kukkia. Se oli virkistävä paussi katveessa. Enää en kovasti paljon ole perennoja lisännyt, mutta muutamaa mietin. Sellaisia piikkisiä sinertäviä pallomaisin kukin varustettua kaseja. Ne kun voisi kuivata ja sprayta valkoisella tai muulla vaikka hopeahilevärillä ja laittaa sisälle vaasiin jouluna.
        Tänä vuonna päivänliljat pikakukkivat ja samoin siniset kurjenmiekat.


    • Päivänliljoja ne kai on jotka kukkivat komeasti rapun vieressä minullakin: tummanpunaisia ja voimakkaankeltaisia keisarinkruunun näköisiä, mutta myöhemmin kukkivia. Keisarinkruunullekin on annettu uusi nimi, ruskolilja, jota en ollut ennen kuullutkaan.

      • staka

        Voin olla väärässäkin, mutta mielestäni keisarinkruunu ja ruskolilja ovat eri kasveja. Keisarinkruunun kukka jotenkin hienompi, aristokraattisempi. Mutta en väitä mitään, pitää kaivella googlea. Isomamman penkin kukista tuo muka-tieto tuli mieleeni, ja hänen keisarinkruunu-ajoistaan on jo niin kauan että minulla voi tuossa(kin) kohdin jo muisti pätkiä :)


      • staka kirjoitti:

        Voin olla väärässäkin, mutta mielestäni keisarinkruunu ja ruskolilja ovat eri kasveja. Keisarinkruunun kukka jotenkin hienompi, aristokraattisempi. Mutta en väitä mitään, pitää kaivella googlea. Isomamman penkin kukista tuo muka-tieto tuli mieleeni, ja hänen keisarinkruunu-ajoistaan on jo niin kauan että minulla voi tuossa(kin) kohdin jo muisti pätkiä :)

        Minä muuta nimeä tiennytkään kuin keisarinkruunu. Niitä mummolla oli Suomessa pihalla kukkapenkissä. Piha-ja puutarharyhmän tytöt (FB) oikaisivat minua että sen nimi on nykyään ruskolilja. Tarvii vielä guuglettaa ja tarkistaa ettei puhuisi läpiä päähänsä…..


      • Minulla entisen kotini puutarhassa oli pitkä penkki täynnä päivänliljoja. Ruskolilja ja keisarinkruunu ovat eri kasveja. Kesätorpallamme kasvoi piharakennuksen seinustalla oransseja ruskoliljoja, ja ojan pientareet olivat täynnä Idän sinililjoja, samanlainen kukka kuin iiriksissä. Niitä ruskoliljoja "vanha kansa" kutsuu keisarin kruunuiksi. Googlettamalla löydät varmaan molemmat.


      • suvenkorento12 kirjoitti:

        Minulla entisen kotini puutarhassa oli pitkä penkki täynnä päivänliljoja. Ruskolilja ja keisarinkruunu ovat eri kasveja. Kesätorpallamme kasvoi piharakennuksen seinustalla oransseja ruskoliljoja, ja ojan pientareet olivat täynnä Idän sinililjoja, samanlainen kukka kuin iiriksissä. Niitä ruskoliljoja "vanha kansa" kutsuu keisarin kruunuiksi. Googlettamalla löydät varmaan molemmat.

        Apuva!!! Olin jo käynyt iltapesulla, kun huomasin puhuneeni puuta heinää. Ne Iiriksen näköiset kasvit ovat nimeltään Siperian kurjenmiekkoja. Niitä siisrsin myös kesätorpaltamme kaupunkikotimme puutarhaan. Valitsin sellaisen paikan, johon tulli vettä katolta tulevasta syöksyrännistä, joten ne saivat luonnollista kosteutta. Se ihana sinisyys, kun ne kukkivat.
        Idän sinililjoja kasvoi myös puutarhassani, mutta se on ihan eri kasvi.

        Minun puutarhassani kasvoi kirsikkapuita, luumupuu, vadelmia, erilaisia viinimarjoja, karviaisia, raparperia, yrttejä, kesäkurpitsaa, paljon erilaisia koristekasveja. Pionini olivat lumoavan kauniita. Pallohortensiat aina upeita . Rakastin puutarhaani yli kaiken. Siitä luopuminen oli raskaampaa, kuin talosta luopuminen.


    • Puutarhurini kehoitti sähköpostissaan siirtämään ruukkukasvit varjoon kovimman paahteen ajaksi.
      Onhan siinäkin puuhaa, vaikkei ole kuin kymmenisen ruukkukukkaa.
      Eilen lennähti samettikukkaan Hohtotäpläperhonen, en ole aiemmin onnistunut kuvaa ottamaan.

      Tampereella kävelijät kiertävät rataa, ei paleltane heitäkään.

      • Eilen ja toissapäivänä kantelin kaikki sisäkukat ulos hoitopöydälle talon pohjoisseinälle, omenapuun katveeseen.( Minulla on pieni kokoelma pelargonioita Legon edesmenneen emännän peruja.) Sinne ei paista aurinko kuin myöhään illalla. Aamuisin käyn letkun kanssa kastelemassa kaikki kerralla laittamalla suuttimen sumuttamaan. Tulen juuri pihalta ja kasvimaa ja kukkapenkit voivat hyvin ja saavat nyt tunnin ajan jokivettä.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Eilen ja toissapäivänä kantelin kaikki sisäkukat ulos hoitopöydälle talon pohjoisseinälle, omenapuun katveeseen.( Minulla on pieni kokoelma pelargonioita Legon edesmenneen emännän peruja.) Sinne ei paista aurinko kuin myöhään illalla. Aamuisin käyn letkun kanssa kastelemassa kaikki kerralla laittamalla suuttimen sumuttamaan. Tulen juuri pihalta ja kasvimaa ja kukkapenkit voivat hyvin ja saavat nyt tunnin ajan jokivettä.

        Laskin että meillä on kolmisenkymmentä sisäkukkaa, ison kaktuksen vein ulos jo kuukausi sitten, ehkä vien nuo viisi pienempääkin.
        Täytyykin käydä kastelemassa persiljat ja tillit, ne ovat onneksi varjoisammassa paikassa omenapuiden varjossa.
        Unohdin eilen, kun keskityin mustikoihin.


    • äijä-

      -ihanaa on, jos oikein oivaltaa,...viime viileää kesää muistellen, nyt pärjää ilman villasukkia, ja terveyttä piisaa, näillä pärjää hienosti.
      -ihanaa on illalla jommassa kummassa Ranskassa tai Kroatiassa, täällä meillä alkaa nuorten 19v jalkapallon EM-kisat, huomenna Suomi-Italia klo. 20.00, jos pääsen olen katsomossa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      142
      8018
    2. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      43
      2091
    3. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      25
      2020
    4. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      91
      1673
    5. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      181
      1617
    6. Tunnekylmä olet

      En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p
      Ikävä
      107
      1060
    7. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      5
      999
    8. Oletko miten

      Valmis läheisyyteen?
      Ikävä
      51
      970
    9. Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme

      Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri
      Ikävä
      28
      850
    10. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      24
      838
    Aihe