Vain köyhä on aidosti onnellinen

Animus

Aidolla onnella mä tarkotan sitä sisältäpäin tulevaa onnellisuutta, johon ei tarvita mitään ulkoista, ei rahaa, ei puolisoa, ei kevättä, ei mitään. Ja jos on rahaa, vääristyy tärkeysjärjestys väistämättä. Aina voi ostaa hienomman talo, upeamman auton, kalliimman maton olohuoneeseen...ei ole mihinkään tyytyväinen.

Mutta köyhän onni pulppuaa oikeasta lähteestä. Siitä että miten ihanaa on olla elossa tässä ja nyt, tällaisena, ELI SISÄISISTÄ SYISTÄ.

Tietty raha vaikuttaa elämänlaatuun, mutta ihminen tarvitsee oikeasti niin vähän. Shoppailu on mielensairautta, tai oikeastaan mielenterveyden epätoivoista ylläpitämistä. Muodin seuraaminen täysin järjetöntä. En ymmärrä sitä ollenkaan. Naisilla kaapit pursuaa viime kauden vaatteita "eikä ole mitään päällepantavaa koskaan". Jollakin montakymmentä paria kenkiä. Herranjumala!

Mun mielestä ihmiset voi niin huonosti (joka viides syö tai on syönyt mielialalääkkeitä) koska ne on vieraantuneet elämän perusasioista.

No oli provo. Saisko silti comments?

74

3194

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • japanitar

      onnellinen tarkoittaa todella sisäistä onnellisuutta..Yhtä samaa onnea voi kokea myös ns. uskovainen ihminen?..Köyhänä ihminen "joutuu" tyytymään vähään, ja ehkä löytää vähästäkin syyn olla onnellinen..

    • ggnojoP

      Ei ollut provo vaan aito kannanotto.
      Tunnen henkilökohtaisesti kaksi, jotka joutuvat
      kenties loppuelämänsä syömään lääkkeitä.

      Yhden seikan haluan sanoa: He ovat suorastaan
      ällistyttävän rehellisiä ja suorapuheisia.
      Myöntävät tilansa, vaikka haluaisivat siitä pois.

      Olettama onkin, että jos kaikki ihmiset olisivat
      aikojen alusta olleet onnellisia sisäisesti,
      olisiko ristiriitoja ollenkaan. Utopiaa tietenkin.

      Aito onni on juuri sitä mistä puhut.

    • lillasyster

      niin hemmetin oikeassa.

      Ilman rahaa ei kukaan tule toimeen, tietenkään, eikä Suomen oloissa ilman kattoa pään päällä.

      Mutta kun oikein ajattelee, voisi elämästään karsia vaikka kuinka paljon aineellista hyvää, onnellisuuden siitä kärsimättä.

      Terveellä itsetunnolla varustettu pystyykin ammentamaan onnea ilmaisista pienistä ja suuristakin asioista.

      Kait ne loputtomat shoppailut ja naapurikateus on huonon itsetunnon pönkittämistä.

      • ammen

        pyhä jysäys sitä roinan keräämistä: mulla on 1001 tätä sarjaa se on niiiiin ihanaa ja sit mä vielä kerään totakin kun mummolla oli sitä. Siis menkää kirppikselle kattomaan mitä uusvanhasta tavarasta pyydetään, järjettömiä summia!
        Mä en kerää mitään sarjaa, yksinäinen ihminen kun ei tartte ku yhen kupin,lautasen, haarukan, veitsen ja lusikan. Vaatteita ostan sitten kun vanhat lahoo päälle.
        Rahani laitan itseni hyvinvointiin, käyn lomailemassa jne. Siitäkös kuulen, kyllä sun on hyvä matkustella ja käydä kun ei oo sitä eikä tätä....
        MUTTA: oon onnellinen ja perillisten ei tartte tapella mun tavaroista!


      • lillasyster
        ammen kirjoitti:

        pyhä jysäys sitä roinan keräämistä: mulla on 1001 tätä sarjaa se on niiiiin ihanaa ja sit mä vielä kerään totakin kun mummolla oli sitä. Siis menkää kirppikselle kattomaan mitä uusvanhasta tavarasta pyydetään, järjettömiä summia!
        Mä en kerää mitään sarjaa, yksinäinen ihminen kun ei tartte ku yhen kupin,lautasen, haarukan, veitsen ja lusikan. Vaatteita ostan sitten kun vanhat lahoo päälle.
        Rahani laitan itseni hyvinvointiin, käyn lomailemassa jne. Siitäkös kuulen, kyllä sun on hyvä matkustella ja käydä kun ei oo sitä eikä tätä....
        MUTTA: oon onnellinen ja perillisten ei tartte tapella mun tavaroista!

        Mut miten tulis nykyään toimeen ilman tätä monitoimikonetta...... Eihän tääkään ihan ilmasta ole.


      • ammen
        lillasyster kirjoitti:

        Mut miten tulis nykyään toimeen ilman tätä monitoimikonetta...... Eihän tääkään ihan ilmasta ole.

        kone,jota tosin olen sponssannut, tarvii harrastukseensa. Olen ittekseni opetellut käyttämään, yrityksen ja erehdyksen kautta. Työpaikalla ei ole konetta, ja tuskin sitä ennättäisin edes siellä käyttää.


    • MystikkoNainen

      asian, eikä munkaan mielestä ollu provo :)

      Olen asiassa pitkälti samaan mieltä, hieman eri sanoin kerrottuna.

      Kirjoitinkin jo Bamsen eiliseen aloitukseen, mutta tässä vielä my comments:

      Mielestäni yksi edellytys onnellisuuteen on se, että ihminen arvostaa sitä mitä hänellä on eikä tuijota siihen mitä puuttuu.

      Itse haluan löytää onnen arjesta. Se koostuu yleensä hyvin pienistä asioista, joista yhdessä kertyy hyvä olo. Ne pitäisi vaan aina osata huomata.

      Tässä lainasin itse itseäni :))))

    • Animus

      Mä luulin ihan et mut leimataan (taas) yksinkertaiseks...kiitos ;))

      Uskonnosta: sinänsä ihan hyvä juttu, vaikken uskokaan, mutta siinä taas kerran vieritetään vastuu ulkopuoliselle. Eletään "herran haltuun" ja jos oma lapsi tippuu kalliolta ja kuolee oli se jumalan tahto, vaikka käytännössä lasta ei vahdittu tarpeeksi, eli vanhemman syy. Uskonto antaa ihmiselle rauhan ja selitykset kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin, mutta se on ulkoaohjautuvuutta mun mielestä kuitenkin...vaikka saattaa tuntua sisäiseltä.

      Mä "säästän" ihan uskomattomia summia sillä, että käytän vain lempivaatteita (todellakin puhki ennen kuin kauppaan lähden), ostan kaikki huonekalut ja lastenvaatteet/tarvikkeet käytettynä, en ravaa jatkuvasti kampaajalla (juu sen huomaa) ja viihdyn kotona. Eli pienelläkin budjetilla pärjää tosi hyvin, saa kaiken mitä tarvii ja enemmänkin.

      Yks hyvä esimerkki: mulla on "hienoja laseja" ja kaapin perukoilla "hienoja vaatteita". Mä en vaan koskaan käytä niitä. Mä en osaa. Olenko siis jollain tavalla boheemi...?

      • Vain keskityt vain oleelliseen, olet siis 'jollain
        tavalla' boheemi. :)


      • Pojongg kirjoitti:

        Vain keskityt vain oleelliseen, olet siis 'jollain
        tavalla' boheemi. :)

        se oleellinen voi olla'mikä/mitä tahansa,jos näin on niin poikamme 21v on Boheemi isolla beellä.

        Kitara,musiikki,siinä kaikki mitä ruuan lisäksi tarvitsee.


      • emw34 kirjoitti:

        se oleellinen voi olla'mikä/mitä tahansa,jos näin on niin poikamme 21v on Boheemi isolla beellä.

        Kitara,musiikki,siinä kaikki mitä ruuan lisäksi tarvitsee.

        Ei voi olla nauramatta. ;DDDD
        Hän on saanut illuminaation:
        Isi maksaa
        Äiti ruokkii
        Ja pojalla katto pään päällä.

        Ja koska tuo lamppu sammuu? :)


      • Pojongg kirjoitti:

        Ei voi olla nauramatta. ;DDDD
        Hän on saanut illuminaation:
        Isi maksaa
        Äiti ruokkii
        Ja pojalla katto pään päällä.

        Ja koska tuo lamppu sammuu? :)

        Vaimo nykyisin hankki pääosan tuloistamme.

        Itseasiassa olen nykyisin hänen(pojan) valinnan aivan sinut.Neljä suorittajaa perheessä on kyllä riittävästi,sanoisin,että jopa liikaa.

        Olen työllä tehnyt 46v,ikäisenä itseni eläkekuntoon ja sen valmiimmaksi en maailmaa saanut.Uskon että sillä liikevaihdolla ja rahamäärällä saatoin tuhota enemmän elämää kuin rakentaa sitä.

        Kyllä tänne planeetalle muutama ympäristöä vähän kuluttava musiikin harrastaja mahtuu,siitä en niinkään ole huolissani.
        Lisäksi uskon,että hän oman kulutuksensa hankkii,ettei tarvitse verorahojen perään pelätä.

        Lukio ja datanomin koulutus yhtä kes.er.kurssia vaille valmiit,jopa stipendillä muistettu,sm-tasolla urheilua harrastanut,10-sakissa ikäluokassaan,ettei koko nuoruutta ole tyhjänpanttina lojunut.Nyt siviilipalvelua suorittamassa.

        Elämänsä saa aivan vapaasti elää niikuin hyväksi katsoo.Olen tukemassa jos tarvetta on ja pystyn sitä antamaan.
        Hän ei kännää,eikä polta,ei ole käsi ojossa rahaa pyytämäässä,uskon että paikkansa yhteiskunnassa ansaitsee.

        Yhtä ylpeä olen hänestä,kuin muistakin lapsistani.
        Tämän selvityksen tein siksi,että ei jää epäselväksi kokonaistilanne jossa valinnat on tehty.Ja aina on hyvä tuoda esiin asioiden se puoli,joka ei voi sivulliselle muuten selvitä.


      • emw34 kirjoitti:

        Vaimo nykyisin hankki pääosan tuloistamme.

        Itseasiassa olen nykyisin hänen(pojan) valinnan aivan sinut.Neljä suorittajaa perheessä on kyllä riittävästi,sanoisin,että jopa liikaa.

        Olen työllä tehnyt 46v,ikäisenä itseni eläkekuntoon ja sen valmiimmaksi en maailmaa saanut.Uskon että sillä liikevaihdolla ja rahamäärällä saatoin tuhota enemmän elämää kuin rakentaa sitä.

        Kyllä tänne planeetalle muutama ympäristöä vähän kuluttava musiikin harrastaja mahtuu,siitä en niinkään ole huolissani.
        Lisäksi uskon,että hän oman kulutuksensa hankkii,ettei tarvitse verorahojen perään pelätä.

        Lukio ja datanomin koulutus yhtä kes.er.kurssia vaille valmiit,jopa stipendillä muistettu,sm-tasolla urheilua harrastanut,10-sakissa ikäluokassaan,ettei koko nuoruutta ole tyhjänpanttina lojunut.Nyt siviilipalvelua suorittamassa.

        Elämänsä saa aivan vapaasti elää niikuin hyväksi katsoo.Olen tukemassa jos tarvetta on ja pystyn sitä antamaan.
        Hän ei kännää,eikä polta,ei ole käsi ojossa rahaa pyytämäässä,uskon että paikkansa yhteiskunnassa ansaitsee.

        Yhtä ylpeä olen hänestä,kuin muistakin lapsistani.
        Tämän selvityksen tein siksi,että ei jää epäselväksi kokonaistilanne jossa valinnat on tehty.Ja aina on hyvä tuoda esiin asioiden se puoli,joka ei voi sivulliselle muuten selvitä.

        Selvityksestä. Olen pahoillani, ettet enää
        voi tavoitella "kuuta taivaalta" tilanteesi
        vuoksi.
        Ehkä kuu onkin tullut luoksesi ja saat ilon seura-
        ta kenties tulevaa Suomen rakentajaa.

        Päästä vain poika "polttamaan kitaraa", niin mam-
        mona seuraa perässä. Kun mukana o hyvä kunto-
        pohja, niin ties mitä siitä seuraa. Vaikka ensim-
        mäinen rokkaava presidentti. :)


      • Ajattelijatar

        Siis paljon asiaa, mut just nyt kysyn yhtä juttua uskosta (johon itse oon kokenut uteliaisuutta viime aikoina, kuten muihinkin elon asioihin), niin mitä oikeestaan tarkoitatm, että uskon asiat on ulkoa johdettua? Mikä ihmisessä on puhtaasti sisältä johdettua?


      • Animus
        Ajattelijatar kirjoitti:

        Siis paljon asiaa, mut just nyt kysyn yhtä juttua uskosta (johon itse oon kokenut uteliaisuutta viime aikoina, kuten muihinkin elon asioihin), niin mitä oikeestaan tarkoitatm, että uskon asiat on ulkoa johdettua? Mikä ihmisessä on puhtaasti sisältä johdettua?

        Mun mielestä uskonto on ulkoapäinohjautuvuutta, missä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta siinä luovutetaan vastuu omasta elämästä pois itseltä. Mä olen sitä mieltä että ihminen on itse vastuussa itsestään ja elämästään olosuhteiden muokkaamien mahdollisuuksien mukaan. Eteentulevat ongelmat hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ollaan niinkuin aktiivisia oman elämän suhteen, ei ajelehdita. Sillä harvassa on ne asiat joita ei voi yhtään muuttaa.

        Tähän on hyvä tapa se, että pistää ihan ruutupaperille - mielummin kahvikupposen kera ;)) mitä asioita elämässään haluaisi oikeasti muuttaa. Mä tein aina välillä näin, pyrin kohti muutosta pienin harppauksin, otin pieniä välitavoitteita todellinen muutos kauempana häämöttäen. Nykyään listaa ei saa aikaseksi millään, olen toteuttanut kaikki muutostarpeet.

        Ihmisestä itsestään löytyy kaikki se mitä elämässä tarvitaan. Kaikki se vahvuus on jo. Mä en usko jumalaan, enkä kohtaloon, jossain määrin jälleensyntymiseen ja energian säilymiseen. Puhun ääneen kuolleelle isälle ja pikkusiskolle, vaikken haudalla ole käynyt koskaan. Elämä ja kuolema on ne kaksi luonnollista perusasiaa, ei mutta nyt taitaa mennä paatokseksi ;))) Aika lähteä toiselle aamukahville...

        Mutta minä olen oman elämäni vahvin lenkki!


      • Animus kirjoitti:

        Mun mielestä uskonto on ulkoapäinohjautuvuutta, missä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta siinä luovutetaan vastuu omasta elämästä pois itseltä. Mä olen sitä mieltä että ihminen on itse vastuussa itsestään ja elämästään olosuhteiden muokkaamien mahdollisuuksien mukaan. Eteentulevat ongelmat hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ollaan niinkuin aktiivisia oman elämän suhteen, ei ajelehdita. Sillä harvassa on ne asiat joita ei voi yhtään muuttaa.

        Tähän on hyvä tapa se, että pistää ihan ruutupaperille - mielummin kahvikupposen kera ;)) mitä asioita elämässään haluaisi oikeasti muuttaa. Mä tein aina välillä näin, pyrin kohti muutosta pienin harppauksin, otin pieniä välitavoitteita todellinen muutos kauempana häämöttäen. Nykyään listaa ei saa aikaseksi millään, olen toteuttanut kaikki muutostarpeet.

        Ihmisestä itsestään löytyy kaikki se mitä elämässä tarvitaan. Kaikki se vahvuus on jo. Mä en usko jumalaan, enkä kohtaloon, jossain määrin jälleensyntymiseen ja energian säilymiseen. Puhun ääneen kuolleelle isälle ja pikkusiskolle, vaikken haudalla ole käynyt koskaan. Elämä ja kuolema on ne kaksi luonnollista perusasiaa, ei mutta nyt taitaa mennä paatokseksi ;))) Aika lähteä toiselle aamukahville...

        Mutta minä olen oman elämäni vahvin lenkki!

        tunsin olevani myöskin,mutta ei tarvittu"kuin" terveyden menetys,niin huomasin olevani erittäin heikko lenkki.
        Se ei näin vaikeiden vuosien jälkeen ole ollut mikään onnellisuuden kannalta pelkästään negatiivinen seikka,vaan nyt kun tietää olevansa itse se väh.lenkin heikoin osa,pystyy nauttimaan paljon enemmän olevasta hyvästä,kuin silloin terveenä,kun luuli olevansa haavoittumaton,lähes joskus tunsin olevani kaikkivoipainen oman ja perheen onnen seppä.

        Tämä kirjoitus sai alkunsa tuosta viimeisestä lausestasi,joka oli varmaankin vain'viaton' lopetus aiheesta.
        Myöskän en tätä tapahtumaani kirjoittanut minään"ennustuksena"tai varoituksena kenellekään,vaan pelkästään yhtenä asiana,joka sai mielestään erittäin vahvan miehen tuntemaan rajallisuutensa elämänsä herrana.

        Henkisten arvojen ajattelu on kyllä nykyisin useammin mielessä,kuin ns,terveenä ollessa.Uskovainen noin yleisessä mielessä en tunne olevani vaikka joskus itsekseen on apuakin pyydellyt joltain suuremmalta voimalta,jopa myös kiittänytkin saamastani elälämästä,johon kaikkineen olen tyytyväinen.


      • Animus
        emw34 kirjoitti:

        tunsin olevani myöskin,mutta ei tarvittu"kuin" terveyden menetys,niin huomasin olevani erittäin heikko lenkki.
        Se ei näin vaikeiden vuosien jälkeen ole ollut mikään onnellisuuden kannalta pelkästään negatiivinen seikka,vaan nyt kun tietää olevansa itse se väh.lenkin heikoin osa,pystyy nauttimaan paljon enemmän olevasta hyvästä,kuin silloin terveenä,kun luuli olevansa haavoittumaton,lähes joskus tunsin olevani kaikkivoipainen oman ja perheen onnen seppä.

        Tämä kirjoitus sai alkunsa tuosta viimeisestä lausestasi,joka oli varmaankin vain'viaton' lopetus aiheesta.
        Myöskän en tätä tapahtumaani kirjoittanut minään"ennustuksena"tai varoituksena kenellekään,vaan pelkästään yhtenä asiana,joka sai mielestään erittäin vahvan miehen tuntemaan rajallisuutensa elämänsä herrana.

        Henkisten arvojen ajattelu on kyllä nykyisin useammin mielessä,kuin ns,terveenä ollessa.Uskovainen noin yleisessä mielessä en tunne olevani vaikka joskus itsekseen on apuakin pyydellyt joltain suuremmalta voimalta,jopa myös kiittänytkin saamastani elälämästä,johon kaikkineen olen tyytyväinen.

        Mutta eikös sun vahvuus perustunut erinomaiseen toimeentuloon ja materiaan? Firmalla meni kovaa niin sä olit vahva? Eihän se niin olekaan, tollainen "pinnallinen" vahvuus voidaan ottaa pois milloin vain.

        Sisäinen vahvuus ei johdu rahan määrästä, vaan NÖYRYYDESTÄ elämän ja kuoleman edessä. Mitä nöyrää on "haavoittumattomassa tai kaikkivoipaisuudessa", kuten kirjoitit olleesi. Silloinen vahvuus on perustunut väärille asioille, eli ollut näennäistä.

        Älä loukkaannu! En tarkoita pahalla.

        Mulla on yks supervahva ystävä. Sen ego on läpäisemätön. Näennäisesti asiat hyvin. On rahaa, menee tosi kovaa. Mutta se oli myyrmannissa räjähdyksen aikana ja ceylonissa tsunamin aikana. Eikä nöyrry. Ei kun menee vain kovempaa. Ei pääty hyvin sen ihmisen tarina...


      • Animus kirjoitti:

        Mutta eikös sun vahvuus perustunut erinomaiseen toimeentuloon ja materiaan? Firmalla meni kovaa niin sä olit vahva? Eihän se niin olekaan, tollainen "pinnallinen" vahvuus voidaan ottaa pois milloin vain.

        Sisäinen vahvuus ei johdu rahan määrästä, vaan NÖYRYYDESTÄ elämän ja kuoleman edessä. Mitä nöyrää on "haavoittumattomassa tai kaikkivoipaisuudessa", kuten kirjoitit olleesi. Silloinen vahvuus on perustunut väärille asioille, eli ollut näennäistä.

        Älä loukkaannu! En tarkoita pahalla.

        Mulla on yks supervahva ystävä. Sen ego on läpäisemätön. Näennäisesti asiat hyvin. On rahaa, menee tosi kovaa. Mutta se oli myyrmannissa räjähdyksen aikana ja ceylonissa tsunamin aikana. Eikä nöyrry. Ei kun menee vain kovempaa. Ei pääty hyvin sen ihmisen tarina...

        Ensin,ettei uhohdu,en tullut millään muotoa loukatuksi,kiitos huomaavaisuudesta kuitenkin.(hyvä ominaisuus).

        Sen voin vilpittömästi todeta,että yrittäjyyden motiivina en ole koskaan pitänyt muuta,kuin "normaalia" toimeentuloa,jos sellaista suurretta voi edes lainausmerkeissä käyttää.Yrittäjyys on elämäntapa ja muoto hoitaa ansiotyötä tavalla,joka on riittävän haastavaa ja vaikeaa saadakseni nautinnon onnistumisista,joita sen puitteissa pakosti joutuu ratkomaan.Erilaiset omat oikeaan osuneet toimintatavat ja päätökset sekä tietysti hyvät sattumukset valintojen tukena toivat hyvän taloudellisen menestyksen.

        Koskaan en"sortunut"mihinkään ulkoiseen prameiluun,vaan haalarilinjalla ja duunarin ylpeydellä asioita hoitelin.Ja esim,niitä monille"pakollisia"etelänmakoja en ole harrastanut.

        Uskoisin että vahvuuden tunne juonsi vain hyvien ja toistuvien onnistumisien jatkumosta elämän muillakin aloilla.Lapset pärjäsivät koulussa,urheilussa aivan sm-parhaimistoon asti yms.Sosiaalinen arvostus kohosi,sitä tuntui,että kaikki kova työ,mitä teki,tuli korkojen kanssa takaisin.

        Vaikka monta vuotta aamuisin oli vaikeuksia esim,sukkien pukemisessa,niin eli ja toimi samaan malliin,vaikka keho ilmoitteli tyytymättömyyttään hoidon ja levon puutteesta.
        En ole koskaan tunnistanut itsessäni,että egoni olisi perustunut muuhun,kuin vahvuuteen imhissuhteissa sekä taitoon ennakoida tulevia ongelmia sekä ratkaista ne sitten edeltäkäsin hyvin valmistautuneena.

        Jos raha ja tavara olisivat elämäni pilareina olleet,tai siihen perustuneet,uskoisin,että niiden menettäminen olisi tounut katkeruutta mukaanaan nykyiseen arkeen asti ja näin ei ole kuitenkaan käynyt.En ole esim,koskaan lottolappua täyttänyt,enkä edes nykyisessäkään tilanteessa sen aloittamista harkinnut,eli kovin maallinen tyyppi en ole,enkä tunnusta olleeni, vaikka yrittäjästä helposti niin ajatellaan.

        Sen verran vielä vahvuudesta tai arvoista ja tavasta suhtautua yhteisöihin.Perheessämme on ollut ns.sisäänrakennettua toisten huomioiminen koko kasvatuksen perustana,että kouluaikojen hymypapsaita löytyy niin oman synnyinkotini lipaston päältä muutama,omat lapset ovat saaneet,myöskin vanhemman tyttären poikakaveri on patsaan saanut.Ja ne ovat minulle niitä saavutuksia,jotka arvostan hyvin ylös.Koska sosiaalisuus ja toisen yksilön kunnioittaminen on yhteikunnan kannalta tärkeimpiä rakentavia mekanismeja.

        Eli aivan entamaasi analyysin mukainen henkilö en "tunnusta"olevani,toivon ainakin niin.


    • KalleGraniitti

      Hmmmm,,,, riisut kaiken ympäriltä, kaiken jolla keinotekoisesti voi tavoitella onnen tunnetta. Tuloksena on paljas sinä, silloin kun saat onnen, olet mielestäsi aidon onnen ytimessä?

      Kuulostaa tietysti hienolta ja nopeasti ajateltuna oikealta, MUTTA mitä onni on. Jotkut ovat onnessa uskossa, osa rakkauden huumassa, osa pienistä asioista, kuka mittaa mitä on aito onni. Rikas saa onnen lisärahasta ja on YHTÄ AIDOSTI onnellinen arvelisin.

      En lähtisi luokittelemaan onnea. Määrittely olisi ehkä järkevämpää. Olisiko onni sitä, että tietää että hetkellä NYT ja siitä eteenpäin mielentäyttää elimistön erittämä onnenhormooni :-DDDDDDDDDD

      Sitä virtaa eri syistä. Ulkopuoliset arvioikoon sitten kenenkin onnen aitoutta ja määrää.

      Ihmiset voivat huonosti aika monesti, olisko niin että kyseessä on se, että olemme muutoksessa. Olemme siirtymässä argaariyhteiskunnasta ja perheyhteisöstä tietotekniseen kilpailuyhteiskuntaan. Luonnonvalinta on perinteisesti poistanut joukosta ne, jotka eivät siihen geneettisesti ole sopeutuneet. Nykyään sitä yritetään lääkkeillä lääkitä. Tämäkin muutos on kuitenkin ihmisyyttä ja olennainen tarkoitus.

      • Animus

        ...mitään ympäriltä. Ensinnäkin mulla on aina ollut rajoitetusti materiaa ja toiseksi en tavoittele onnea - se on lähes jokapäiväinen vieras, lähes jo asuu meillä ;)

        Usko, rakkaus ja raha ovat ulkoisia asioita, jotka voidaan ottaa pois - eli ei aitoa onnea. Miten voidaan ottaa aito onni pois jos se ei johdu mistään ulkoisesta, vaan on sisäistä tyytyväisyyttä ja hyvää oloa? Loppuuko se esim sairastumiseen? Työpaikan menetykseen? No ei, koska aito onni ei johdu mistään ulkoisesta. Terveys ja työpaikka on ulkoisia. Otapa rikkaalta rahat pois ja kysele onko onnellinen, sehän tekee itsarin konkurssin jälkeen ja voi vielä tappaa lapsensakin samaan kriisiin...Rikas voi LUULLA olevansa onnellinen kun saa lisää rahaa ;)


      • KalleGraniitti
        Animus kirjoitti:

        ...mitään ympäriltä. Ensinnäkin mulla on aina ollut rajoitetusti materiaa ja toiseksi en tavoittele onnea - se on lähes jokapäiväinen vieras, lähes jo asuu meillä ;)

        Usko, rakkaus ja raha ovat ulkoisia asioita, jotka voidaan ottaa pois - eli ei aitoa onnea. Miten voidaan ottaa aito onni pois jos se ei johdu mistään ulkoisesta, vaan on sisäistä tyytyväisyyttä ja hyvää oloa? Loppuuko se esim sairastumiseen? Työpaikan menetykseen? No ei, koska aito onni ei johdu mistään ulkoisesta. Terveys ja työpaikka on ulkoisia. Otapa rikkaalta rahat pois ja kysele onko onnellinen, sehän tekee itsarin konkurssin jälkeen ja voi vielä tappaa lapsensakin samaan kriisiin...Rikas voi LUULLA olevansa onnellinen kun saa lisää rahaa ;)

        sori,,, kirjoitin epäymmärrettävästi. Siis riisut ajatuksellisesti kaiken onnen muodostamiseen perinteisesti liitetyt kliseet pois päästäksesi ajatuksellisesti aidon onnen alkulähteelle. Kommenttini oli, että se ei ole sen aidompaa onnea välttämättä kuin rikkaalle ferrarin osto, tunne on sama. Moraalinen onni on sitten eri asia, jos sellaista voi määritellä. Kenelle siis moraalisesti aito onni kuuluisi, siihen pyysin ulkopuolisten arviota, mutta sehän ei ole mahdollista, koska asia ei ole mitattavissa ja vaikka olisikin niin totuutta ei ole.

        Aito onni ??? mikä ero on tunteessa aito onni ja onni (ja ehkä moraalinen onni)

        Eilen kyselin samoja asioita ilman vastausta... ja arvelin olisko munkkiluostari oikea paikka?


      • (.)Y(.)

        pihamaalla näin keväällä, tekee varmasti
        viherpeukalot onnellisiksi.
        Jollekkin toiselle,
        tonni euroja pankkitilillä,
        antaa onnen tunteita.
        Olemme erilaisia yksilöitä, siinäkin suhteessa.. ;))
        Liike, suuntaan tai toiseen,aikaansaa muutosta.
        Kiva ilmaisu, toi onnenhormooni.. :DDD


      • KalleGraniitti
        (.)Y(.) kirjoitti:

        pihamaalla näin keväällä, tekee varmasti
        viherpeukalot onnellisiksi.
        Jollekkin toiselle,
        tonni euroja pankkitilillä,
        antaa onnen tunteita.
        Olemme erilaisia yksilöitä, siinäkin suhteessa.. ;))
        Liike, suuntaan tai toiseen,aikaansaa muutosta.
        Kiva ilmaisu, toi onnenhormooni.. :DDD

        luit ja ymmärsit ytimen. Minustakin se oli kovin kaunis sana:

        onnenhormooni :-DDDDDDDDDDD

        Voi ihanaa viherpeukaloiden onnea, pakahdun kateudesta, ihan oikeasti. :-))))


      • lillasyster
        Animus kirjoitti:

        ...mitään ympäriltä. Ensinnäkin mulla on aina ollut rajoitetusti materiaa ja toiseksi en tavoittele onnea - se on lähes jokapäiväinen vieras, lähes jo asuu meillä ;)

        Usko, rakkaus ja raha ovat ulkoisia asioita, jotka voidaan ottaa pois - eli ei aitoa onnea. Miten voidaan ottaa aito onni pois jos se ei johdu mistään ulkoisesta, vaan on sisäistä tyytyväisyyttä ja hyvää oloa? Loppuuko se esim sairastumiseen? Työpaikan menetykseen? No ei, koska aito onni ei johdu mistään ulkoisesta. Terveys ja työpaikka on ulkoisia. Otapa rikkaalta rahat pois ja kysele onko onnellinen, sehän tekee itsarin konkurssin jälkeen ja voi vielä tappaa lapsensakin samaan kriisiin...Rikas voi LUULLA olevansa onnellinen kun saa lisää rahaa ;)

        en usko että kukaan kestää.
        Jos köyhältä otetaan viimeinenkin roponen pois, ettei se saa edes lapsille maitoa, sitten menee terveys, ja lapsetkin sairastuu, ja uskoahan ei ollutkaan..
        Ilman minkäänlaista rakkauttakaan on vaikea kenenkään tulla toimeen.
        Kun vielä lähtee työpaikka kaiken muun lisäksi, on siinä kyllä onnellinenkin ihminen ihmeissään.

        Eihän niukka toimeentulo tai rakkaus ole turhuutta, tai jokapäiväinen leipä pöydässä.
        Pyhällä hengellä ei kukaan elä.


      • Animus
        lillasyster kirjoitti:

        en usko että kukaan kestää.
        Jos köyhältä otetaan viimeinenkin roponen pois, ettei se saa edes lapsille maitoa, sitten menee terveys, ja lapsetkin sairastuu, ja uskoahan ei ollutkaan..
        Ilman minkäänlaista rakkauttakaan on vaikea kenenkään tulla toimeen.
        Kun vielä lähtee työpaikka kaiken muun lisäksi, on siinä kyllä onnellinenkin ihminen ihmeissään.

        Eihän niukka toimeentulo tai rakkaus ole turhuutta, tai jokapäiväinen leipä pöydässä.
        Pyhällä hengellä ei kukaan elä.

        Siis hetkinen. Ensin viedään köyhältä kaikki rahat, sitten terveys, lapset sairastuu ja SITTEN VASTA LÄHTEE TYÖPAIKKA....??? Mun on vähän vaikea hahmotella tuota elämäntilannetta. Kuka ne rahat vie ihan ekaks?

        Ok. Tietty on olemassa pieni marginaaliryhmä, jotka ei jostain syystä saa esim. peruspäivärahaa, jos puoliso tienaa liikaa. Tai oikeus toimeentulotukeen evätään ulosoton takia (ei kai lasketa menoksi). Mutta näin yleensä meidän sosiaaliturva on aivan pätevä systeemi huolehtia kansalaisista.

        Mä olen saanut osani työttömyydestä ja pennosien laskemisesta että riittää ruokaan rahat. Toimeentulotukea en ole koskaan hakenut tai saanut. Olenko siis hyväosainen höpsö, joka ei ymmärrä ruohonjuuritason ongelmista mitään? En taatusti, elän ruohonjuuritasolla ;)


      • lillasyster
        Animus kirjoitti:

        Siis hetkinen. Ensin viedään köyhältä kaikki rahat, sitten terveys, lapset sairastuu ja SITTEN VASTA LÄHTEE TYÖPAIKKA....??? Mun on vähän vaikea hahmotella tuota elämäntilannetta. Kuka ne rahat vie ihan ekaks?

        Ok. Tietty on olemassa pieni marginaaliryhmä, jotka ei jostain syystä saa esim. peruspäivärahaa, jos puoliso tienaa liikaa. Tai oikeus toimeentulotukeen evätään ulosoton takia (ei kai lasketa menoksi). Mutta näin yleensä meidän sosiaaliturva on aivan pätevä systeemi huolehtia kansalaisista.

        Mä olen saanut osani työttömyydestä ja pennosien laskemisesta että riittää ruokaan rahat. Toimeentulotukea en ole koskaan hakenut tai saanut. Olenko siis hyväosainen höpsö, joka ei ymmärrä ruohonjuuritason ongelmista mitään? En taatusti, elän ruohonjuuritasolla ;)

        tarvitse kaikkea ottaa. Ei tarvitsekaan osata hahmottaa.

        Viittasin tohon sun kirjotukseen, että otetaan rikkaalta rahat pois..jne.
        Niin kukas ne rahat rikkaalta ottaa.

        Todellista köyhyyttä on Suomessakin, ja todennäköisimmin ei onni sellaisessa töllissä kukoista.


      • mirham

        kilpailuyhteiskuntaan siirtyminen ei tunnu kovin ihmismäiseltä ..!Ei ihme että etsitään henkisiä arvoja koska tämä aika on kovin kaukana humaanista ihnisyydestä .Kyllä luonto ja luontoa lähellä eläminen saattaa auttaa paremminkin siihen ihmisyyteen..;)


      • KalleGraniitti
        mirham kirjoitti:

        kilpailuyhteiskuntaan siirtyminen ei tunnu kovin ihmismäiseltä ..!Ei ihme että etsitään henkisiä arvoja koska tämä aika on kovin kaukana humaanista ihnisyydestä .Kyllä luonto ja luontoa lähellä eläminen saattaa auttaa paremminkin siihen ihmisyyteen..;)

        niinpä, siihen kun lisää käsittämättömän tiedonvälityksen räjähdyksen. Ensin lehdet, radio, tv, internet. Koko kaupungistuminen, väestöräjähdys, perheyhteisöjen ja yleensä yhteisöjen hajoaminen, uudet kovat arvot työelämässä, rahan mahti...

        kaikki on tapahtunut nopeammin kuin koskaan mutta ei ihminen itsessään niin nopeasti muutu, miten selviämme ja ketkä? Ovatko tämän päivän lapset geneettiseltä perimmältään tästä kaikesta selviytyjiä? Entäpä kun muutoksen vauhti vain kiihtyy?

        Kuka haluaa katsoa tulevaisuuteen, vai onko teknologia myös pelastajamme?


      • mirham
        KalleGraniitti kirjoitti:

        niinpä, siihen kun lisää käsittämättömän tiedonvälityksen räjähdyksen. Ensin lehdet, radio, tv, internet. Koko kaupungistuminen, väestöräjähdys, perheyhteisöjen ja yleensä yhteisöjen hajoaminen, uudet kovat arvot työelämässä, rahan mahti...

        kaikki on tapahtunut nopeammin kuin koskaan mutta ei ihminen itsessään niin nopeasti muutu, miten selviämme ja ketkä? Ovatko tämän päivän lapset geneettiseltä perimmältään tästä kaikesta selviytyjiä? Entäpä kun muutoksen vauhti vain kiihtyy?

        Kuka haluaa katsoa tulevaisuuteen, vai onko teknologia myös pelastajamme?

        tegnologinen kehitys on lisäksi tapahtunut vain tietyllä osaa maapalloa ,toinen puolisko elää alkukantaisissa oloissa.Kyllä tämän päivän nuoret aika hyvin ovat tähän tietotulvaan ja tegnologiaan sopeutuneet,tiedä sitten mitä hyvää tämä saa aikaan ,ruokkiiko vain päätä muttei sydäntä!


      • KalleGraniitti
        mirham kirjoitti:

        tegnologinen kehitys on lisäksi tapahtunut vain tietyllä osaa maapalloa ,toinen puolisko elää alkukantaisissa oloissa.Kyllä tämän päivän nuoret aika hyvin ovat tähän tietotulvaan ja tegnologiaan sopeutuneet,tiedä sitten mitä hyvää tämä saa aikaan ,ruokkiiko vain päätä muttei sydäntä!

        tietotulva ja teknologian käsittely aivoissa kyllä onnistuu tietoina, käsitteinä ja prosesseina. Toinen asia on, onko ihmisen sielu, sydän ja hormoonitoiminta siihen valmistautunut näin lyhyessä ajassa, vai aiheuttaako se arvaamattomia seurauksia. Ihmisen geneettinen sopeutuminen on tapahtunut enemmänkin tuhansien vuosien kuin muutamien kymmenien vuosien aikana tähän saakka. Muutos on myös nopeutumassa.

        Globalisaatio tasanee eroja...


      • mirham
        KalleGraniitti kirjoitti:

        tietotulva ja teknologian käsittely aivoissa kyllä onnistuu tietoina, käsitteinä ja prosesseina. Toinen asia on, onko ihmisen sielu, sydän ja hormoonitoiminta siihen valmistautunut näin lyhyessä ajassa, vai aiheuttaako se arvaamattomia seurauksia. Ihmisen geneettinen sopeutuminen on tapahtunut enemmänkin tuhansien vuosien kuin muutamien kymmenien vuosien aikana tähän saakka. Muutos on myös nopeutumassa.

        Globalisaatio tasanee eroja...

        globalisaatio tasannee eroja siellä missä se saa talöudellista hyötyä.Ehkä kaiken tämän teknisen kehityksen keskellä aletaan etsiä henkisiä arvoja ,vaara on että ihmisistä kasvaa vaan ihnisen kuoria (vailla sielun sivistystä).


      • mirham
        mirham kirjoitti:

        globalisaatio tasannee eroja siellä missä se saa talöudellista hyötyä.Ehkä kaiken tämän teknisen kehityksen keskellä aletaan etsiä henkisiä arvoja ,vaara on että ihmisistä kasvaa vaan ihnisen kuoria (vailla sielun sivistystä).

        sopeutumiseen ,se nähdään sitten josjus...


      • Ajattelijatar
        KalleGraniitti kirjoitti:

        sori,,, kirjoitin epäymmärrettävästi. Siis riisut ajatuksellisesti kaiken onnen muodostamiseen perinteisesti liitetyt kliseet pois päästäksesi ajatuksellisesti aidon onnen alkulähteelle. Kommenttini oli, että se ei ole sen aidompaa onnea välttämättä kuin rikkaalle ferrarin osto, tunne on sama. Moraalinen onni on sitten eri asia, jos sellaista voi määritellä. Kenelle siis moraalisesti aito onni kuuluisi, siihen pyysin ulkopuolisten arviota, mutta sehän ei ole mahdollista, koska asia ei ole mitattavissa ja vaikka olisikin niin totuutta ei ole.

        Aito onni ??? mikä ero on tunteessa aito onni ja onni (ja ehkä moraalinen onni)

        Eilen kyselin samoja asioita ilman vastausta... ja arvelin olisko munkkiluostari oikea paikka?

        "Moraalinen onni". No, ei ehkä hyvä sana. Moraali viittaa aina yleisesti hyväksyttyyn. Ehkä olisi puhe "Paljaasta onnesta": juuti taannoin mainittuun itsensä 'puhtaaksi ja onnelliseksi kokemiseen' ilman ulkopuolista apua. Okei, sellainen ei ole yhteisöllistä, mutta varmaan lähentelee onne itsessään parhaimmillaan ja heijastuu ympäristöön. Pitää aina kuitenkin tunnistaa faktat: me ollaan, saadaan olla osa yhteisöä, joka osaltaan määrittelee onnen. "Itse itseensä on vaikea määritellä onnen tunnetta. Tarvitaan vertailukohde."


    • bag_gie

      varmasti osaltaan.
      Sitä vain jäin miettimään että pitäiskö ihmisen ensin olla rikas tai ainakin hyvin toimeentuleva ennen kuin voi tuon todeta. Jos on oikeasti köyhä eli elämä menee sinnitellessä luulen että sen onnellisuuden löytäminen voi olla vaikeaa.

      Sen kyllä allekirjoitan täysin että tavara eikä mammona aitoa onnea tuo koska sitä ei koskaan ole tarpeeksi jos on alkanut kerätä. Ja aina on pelko sen menettämisestä.

      Kuitenkin otaksun ainakin itse kykeneväni aitoon onnellisuuteen vain jos ei ole huolta seuraavasta ateriasta ja lämmöstä talvipakkasella.

      Eli asetankin kysymyksen mikä on sen materiaalisen köyhyyden raja?

      • Animus

        Ensin, mä en todellakaan ole hyvin toimeentuleva tällä hetkellä. Velkaa sinne tänne muuton vuoksi ja rahat riittää juuri ja juuri kaikkein tarpeellisimpaan. Kakkostyö piti hankkia että pääsis nopeammin tasapainon ihanaan tilaan...mikä lienee kaukana kaukana vielä. Ei tässä yksinhuoltajana voi koko ajan töitä tehdä.

        Mutta tuo kysymys. Mun mielestä köyhä on sellainen että kaikki yllättävät menot aiheuttaa ongelmia. Eli jos joutuu käymään yksityisellä hammaslääkärillä, kun ei kunnalta saa aikoja, ja tulee 250e lasku ja paniikki. Tai hajoaa pesukone eikä voi ostaa uutta. Eli ei ole yhtään pelivaraa. Kaikki menee mitä tulee. No tietty se vaihtelee ihan hirmusti eri ihmisillä (materialismi), kyllä mun varakas tuttu lottoaa joka ikinen viikko kun haluais toisen kesämökin... ;) ja silläkin menee kaikki. Köyhä pesee astiansa itse, säästää missä voi, syö ulkona tosi harvoin tai ei ollenkaan, ei käy elokuvissakaan, eikä lapsilla ole kaikkia harrastusvälineitä. Köyhällä ei ole merkkivaatteita, eikä myöskään köyhän lapsilla (paitsi kirpparilta ostetut), köyhä syö harvoin kokolihaa ja katsoo lähikaupan tarjoukset...

        Mun mielestä jos on huolta seuraavasta ateriasta ei enää olla köyhiä vaan toimeentulorajan alla. Köyhä on siitä yks pykälä ylöspäin.


      • MystikkoNainen
        Animus kirjoitti:

        Ensin, mä en todellakaan ole hyvin toimeentuleva tällä hetkellä. Velkaa sinne tänne muuton vuoksi ja rahat riittää juuri ja juuri kaikkein tarpeellisimpaan. Kakkostyö piti hankkia että pääsis nopeammin tasapainon ihanaan tilaan...mikä lienee kaukana kaukana vielä. Ei tässä yksinhuoltajana voi koko ajan töitä tehdä.

        Mutta tuo kysymys. Mun mielestä köyhä on sellainen että kaikki yllättävät menot aiheuttaa ongelmia. Eli jos joutuu käymään yksityisellä hammaslääkärillä, kun ei kunnalta saa aikoja, ja tulee 250e lasku ja paniikki. Tai hajoaa pesukone eikä voi ostaa uutta. Eli ei ole yhtään pelivaraa. Kaikki menee mitä tulee. No tietty se vaihtelee ihan hirmusti eri ihmisillä (materialismi), kyllä mun varakas tuttu lottoaa joka ikinen viikko kun haluais toisen kesämökin... ;) ja silläkin menee kaikki. Köyhä pesee astiansa itse, säästää missä voi, syö ulkona tosi harvoin tai ei ollenkaan, ei käy elokuvissakaan, eikä lapsilla ole kaikkia harrastusvälineitä. Köyhällä ei ole merkkivaatteita, eikä myöskään köyhän lapsilla (paitsi kirpparilta ostetut), köyhä syö harvoin kokolihaa ja katsoo lähikaupan tarjoukset...

        Mun mielestä jos on huolta seuraavasta ateriasta ei enää olla köyhiä vaan toimeentulorajan alla. Köyhä on siitä yks pykälä ylöspäin.

        mullekin yksinhuoltajan arjesta ja rahattomuudesta. Kun ei ole rahaa viikonlopun ruokaostoksiin pitää säästää viikon lounassetelit jotta voi käydä viikonloppuna lapsen kanssa syömässä.... muttei niitä seteleitäkään kovin moneksi viikonlopuksi riitä :)


      • hiukan osallistua.
        Rikas,en ole ollut,mutta jonkimmoisen jakson elämästäni oman mittapuuni mukaan ansainnut riittävästi.Siten,ettei hankitoja tehdessä tarvinut ajatella onko siihen varaa vai ei.Vaan kaiken muun tarpeellisen/tarpeettoman lisäksi vuosittain "harrastamiseen"käytettiin noin 70-100-tuh.mk.
        Tänä aikana,yrityksen nettovarallisuus kasvoi kaiken aikaa,joten yli varojen ei eletty,päinvastoin olisi voinut kuluttaa ehkä kolmen kertaisen määrän kulutukseen.

        Niinkuin useasti elämä muistuttaa siitä kääntöpuolesta ja työkyky meni ja sairastin ensmmäisen vuoden omillani ja kulutus oli meille sitä korkeahkoa tasoa,koska panostus urheiluharrastukseen oli tosi kova.Urheilua ei jätetty vielä muutamaan vuoteen,eikä lopetettu kalleuden vuoksi vaan harrastaja sanoi aloittavan jonkun muun harrastuksen.Näin jälkeenpäin on yksi painava syy päätöksen syntymiseen selvinnyt,Hän ei halunnut olla osallisena vanhempiensa taloudelliseen alasajoon.


        Se vaihe kun tulot romahtaa ja pitäisi sopeuttaa menot pieniin tuloihin on todella vaikea käytännössä toteuttaa.Siitä en sen enempää.(se olisi kirjan paikka se)

        Mykyisin tulemme tomeen lähinnä vaimon ansioilla ja omalla pienellä eläkkeellä.käytössämme on nettona n,1/10 osa entisestä summasta.
        Menot on keskivertoa aika paljon isommat,koska tuotantotilan ylläpito lähes tuottamattomana on aika kallis harrastus sinällään,Toisen hallin olen myynyt pois.Siis vaikka jonkin verran kiinteää omaisuutta on ja siten emme varattomia,niin käyttöraha on melko kipurajalla ja joka euro on heti vailla uutta kotia,eli omaisuutta aina tarpeen mukaan realisoin ja selviämme menoistamme.
        Elämme hyvin pelkistettyä elämää,mutta silti paljon selkeempää ja helpompaa arkipäivää,kuin silloin kun talous kunnossa.Tuskin se pelkästä köyhtymisestä johtuvaa tuntemusta on,mutta osansa silläkin,että kaikki ns,korkean elitason tuoma hillitön tekemisen,menemisen,etsimisen tarve on jäänyt.Aikaa on(myös kiireisellä vaimolla)enemmän panostaa olevaan hetkeen,eikä elää kaikenlaisten suunnitelmien ja tavoitteiden kierteessä.
        Takaisin entiseen en kaipaa,eli ilmeisesti se oma köyhyysraja ei ole vielä tällä tasolla,mutta jos elää saan,niin aika näyttää löytyykö raja.


      • bag_gie
        Animus kirjoitti:

        Ensin, mä en todellakaan ole hyvin toimeentuleva tällä hetkellä. Velkaa sinne tänne muuton vuoksi ja rahat riittää juuri ja juuri kaikkein tarpeellisimpaan. Kakkostyö piti hankkia että pääsis nopeammin tasapainon ihanaan tilaan...mikä lienee kaukana kaukana vielä. Ei tässä yksinhuoltajana voi koko ajan töitä tehdä.

        Mutta tuo kysymys. Mun mielestä köyhä on sellainen että kaikki yllättävät menot aiheuttaa ongelmia. Eli jos joutuu käymään yksityisellä hammaslääkärillä, kun ei kunnalta saa aikoja, ja tulee 250e lasku ja paniikki. Tai hajoaa pesukone eikä voi ostaa uutta. Eli ei ole yhtään pelivaraa. Kaikki menee mitä tulee. No tietty se vaihtelee ihan hirmusti eri ihmisillä (materialismi), kyllä mun varakas tuttu lottoaa joka ikinen viikko kun haluais toisen kesämökin... ;) ja silläkin menee kaikki. Köyhä pesee astiansa itse, säästää missä voi, syö ulkona tosi harvoin tai ei ollenkaan, ei käy elokuvissakaan, eikä lapsilla ole kaikkia harrastusvälineitä. Köyhällä ei ole merkkivaatteita, eikä myöskään köyhän lapsilla (paitsi kirpparilta ostetut), köyhä syö harvoin kokolihaa ja katsoo lähikaupan tarjoukset...

        Mun mielestä jos on huolta seuraavasta ateriasta ei enää olla köyhiä vaan toimeentulorajan alla. Köyhä on siitä yks pykälä ylöspäin.

        tuo pelivaran pienuus täälläkin on enkä tarkoittanut kenellekään erityisesti tuota "hyvin toimeentulevaa"

        Olen vain huomannut että jos on oikeasti huoli jokapäiväisestä toimeen tulosta niin siinä ei keritä onnellisuutta tai ei onnellisuutta pohtimaan. Ja heitäkin tässä maassa varmasti riittää.

        Itse kohdaltani olen ajatellut että jos joskus voittaisi lotossa tai muuten saisi paljon rahaa, en varmaan osaisi sillä mitään tehdä.
        Nytkin, vaikkei enää niin tiukkaa ole kuin on joskus ollut, tulee laskettua moneen kertaan joka lantti minkä laittaa menemään enkä tuota kulutusjuhlaa muutenkaan periaatteellisista syistä hirveästi kannata.
        Ja mitä enemmän ikää kartuu sen vähemmän viitsii maallista kerätäkään.

        Nuilla kriteereilläsi olet varmasti oikeassa että köyhänä ihminen voi savuttaa sen todellisemman onnellisuuden =)


      • emve35
        emw34 kirjoitti:

        hiukan osallistua.
        Rikas,en ole ollut,mutta jonkimmoisen jakson elämästäni oman mittapuuni mukaan ansainnut riittävästi.Siten,ettei hankitoja tehdessä tarvinut ajatella onko siihen varaa vai ei.Vaan kaiken muun tarpeellisen/tarpeettoman lisäksi vuosittain "harrastamiseen"käytettiin noin 70-100-tuh.mk.
        Tänä aikana,yrityksen nettovarallisuus kasvoi kaiken aikaa,joten yli varojen ei eletty,päinvastoin olisi voinut kuluttaa ehkä kolmen kertaisen määrän kulutukseen.

        Niinkuin useasti elämä muistuttaa siitä kääntöpuolesta ja työkyky meni ja sairastin ensmmäisen vuoden omillani ja kulutus oli meille sitä korkeahkoa tasoa,koska panostus urheiluharrastukseen oli tosi kova.Urheilua ei jätetty vielä muutamaan vuoteen,eikä lopetettu kalleuden vuoksi vaan harrastaja sanoi aloittavan jonkun muun harrastuksen.Näin jälkeenpäin on yksi painava syy päätöksen syntymiseen selvinnyt,Hän ei halunnut olla osallisena vanhempiensa taloudelliseen alasajoon.


        Se vaihe kun tulot romahtaa ja pitäisi sopeuttaa menot pieniin tuloihin on todella vaikea käytännössä toteuttaa.Siitä en sen enempää.(se olisi kirjan paikka se)

        Mykyisin tulemme tomeen lähinnä vaimon ansioilla ja omalla pienellä eläkkeellä.käytössämme on nettona n,1/10 osa entisestä summasta.
        Menot on keskivertoa aika paljon isommat,koska tuotantotilan ylläpito lähes tuottamattomana on aika kallis harrastus sinällään,Toisen hallin olen myynyt pois.Siis vaikka jonkin verran kiinteää omaisuutta on ja siten emme varattomia,niin käyttöraha on melko kipurajalla ja joka euro on heti vailla uutta kotia,eli omaisuutta aina tarpeen mukaan realisoin ja selviämme menoistamme.
        Elämme hyvin pelkistettyä elämää,mutta silti paljon selkeempää ja helpompaa arkipäivää,kuin silloin kun talous kunnossa.Tuskin se pelkästä köyhtymisestä johtuvaa tuntemusta on,mutta osansa silläkin,että kaikki ns,korkean elitason tuoma hillitön tekemisen,menemisen,etsimisen tarve on jäänyt.Aikaa on(myös kiireisellä vaimolla)enemmän panostaa olevaan hetkeen,eikä elää kaikenlaisten suunnitelmien ja tavoitteiden kierteessä.
        Takaisin entiseen en kaipaa,eli ilmeisesti se oma köyhyysraja ei ole vielä tällä tasolla,mutta jos elää saan,niin aika näyttää löytyykö raja.

        Tehtiin talo. Meni talous sekaisin. Mies ei hae velkaneuvontaa vaikka kuinka pyydän. Loppuisi tämä kulissien ylläpitäminen ja luotolla eläminen. Sairasta.
        Lähdin pois asumaan vuokralle lasten kanssa. Eläköön yksin murehtien rahaa jota ei ole. Minä iloitsen köyhyydestä. Ei ole taakkana omaisuutta, johon ei ole varaa.
        Minä myisin kaiken tai vaikka polttaisin, jos sillä saisin miehelleni hiukan onnen hetkiä. Vaan katkeroituisi entistä enemmän.


      • emve35 kirjoitti:

        Tehtiin talo. Meni talous sekaisin. Mies ei hae velkaneuvontaa vaikka kuinka pyydän. Loppuisi tämä kulissien ylläpitäminen ja luotolla eläminen. Sairasta.
        Lähdin pois asumaan vuokralle lasten kanssa. Eläköön yksin murehtien rahaa jota ei ole. Minä iloitsen köyhyydestä. Ei ole taakkana omaisuutta, johon ei ole varaa.
        Minä myisin kaiken tai vaikka polttaisin, jos sillä saisin miehelleni hiukan onnen hetkiä. Vaan katkeroituisi entistä enemmän.

        prosessina on etukäteen ajateltuna paljon rankempaa,kuin luopumisen jälkeen.

        Kun mihin tahansa asiaan saadaan ratkaisu,elämisen laatu paranee,mutta sen ratkaisevan päätöksen teko on usein elämää suurempi asia hänelle,joka ko.tilanteeseen on ajautunut.


      • japanitar *
        emw34 kirjoitti:

        prosessina on etukäteen ajateltuna paljon rankempaa,kuin luopumisen jälkeen.

        Kun mihin tahansa asiaan saadaan ratkaisu,elämisen laatu paranee,mutta sen ratkaisevan päätöksen teko on usein elämää suurempi asia hänelle,joka ko.tilanteeseen on ajautunut.

        tarvitsee turvallisuutta, ja on vaikea irrottaa otetta vanhasta ja turvallisesta..hypätä uuteen ja tuntemattomaan..


    • Kumpi on köyhempi: rikas ilman rakkautta vai köyhä ilman rakkautta?

      • rikas ja terve

        Taitavat molemmat olla kulutustavaraa.

        Rikkaudella ostetaan myös rakkautta ja rakkaudella rikkautta.

        Onko siis mitään eroa?


      • rikas ja terve kirjoitti:

        Taitavat molemmat olla kulutustavaraa.

        Rikkaudella ostetaan myös rakkautta ja rakkaudella rikkautta.

        Onko siis mitään eroa?

        Rikas ilman rakkautta on yhä rikas (rahallisesti).
        Köyhä ilman rakkautta on edelleen köyhä!

        Ei köyhyys tarkoita sitä, että kuitenkin olisi rakkautta!

        Mieluummin olisin rakkaudeton rikas kuin rakkaudeton köyhä, koska voisin ehkä rikkaudellani auttaa köyhiä - ja antaa rakkautta!


      • finski mies
        Minea44 kirjoitti:

        Rikas ilman rakkautta on yhä rikas (rahallisesti).
        Köyhä ilman rakkautta on edelleen köyhä!

        Ei köyhyys tarkoita sitä, että kuitenkin olisi rakkautta!

        Mieluummin olisin rakkaudeton rikas kuin rakkaudeton köyhä, koska voisin ehkä rikkaudellani auttaa köyhiä - ja antaa rakkautta!

        Miksi en ymmärtäisi. Samaa yritin sanoa... omalla karhealla tavallani kuten me suomalaiset miehet teemme.

        onko rakkaus ja rikkaus vain onni? Onni tulee tarpeiden tyydytyksestä. Tarvehierarkia... vasta sitten on aihetta jalommille aiheille...


      • Minea44 kirjoitti:

        Rikas ilman rakkautta on yhä rikas (rahallisesti).
        Köyhä ilman rakkautta on edelleen köyhä!

        Ei köyhyys tarkoita sitä, että kuitenkin olisi rakkautta!

        Mieluummin olisin rakkaudeton rikas kuin rakkaudeton köyhä, koska voisin ehkä rikkaudellani auttaa köyhiä - ja antaa rakkautta!

        se on nähtävä. Dilemma on valmis purtavaksi.
        Kumpikin asiapuoli tarvitsee toisiaan ,jotta
        pääsisi osaksi elämää.

        Rikkaus ratsastaa rakkauden haarniskalla, mutta
        kumpi ritari on lojaalimpi?


    • Eirek O.

      "Tästä asti aikaa,
      muutama lantti mammonaa,
      yllin kyllin kahvii ja tupakkaa."


      (Kolmas Nainen)

      • Yks Lyyli

        Aikaa, kahvia ja vähän tupakkaa. Olla Onni ja onnitella itseään, mitä muuta? :)


    • Animus

      Kaikki varmaan muistaa psykan tunnilta Maslowin tarvehierarkian, se ei nykyään ole yhtä arvostettu kun ennen, jopa kiistetty:

      alin taso: ruoka
      eka taso: turvallisuus, asunto
      kolmas: rakkaus, yhteenkuuluvaisuus
      neljäs: sosiaalinen hyväksyntä
      ylin: itsensä toteuttaminen

      Kun tota hierarkiaa tarkastelee niin aika hyvin on pullat uunissa meikäläiselläkin. Vaikka puoliso (rakkaus) puuttuu ja taitaa tulla aina puuttumaankin, rakkaus kissoihin ja lapsiin korvannee jotain ;)

      Eli lisää kissoja niin hukun rakkauteen ;)))))

    • Marieene

      on aidosti onnellinen?
      Miksei rikas voisi olla aidosti onnellinen?
      Mikä sen estää, rikkaus ja varallisuusko?
      Ne tunteet ovat ihan samat niin rikkaalla kuin köyhälläkin,
      tunteet onnesta, ilosta, rakkaudesta, surusta, epäonnistumisesta....
      On olemassa rikkaita, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä ja elävät sisäisesti tasapainoista elämää,
      aivan samoin on köyhiä jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään vaan kieriskelevät kurjuudessaan,
      eivätkä osaa olla onnellisia niistäkään asioista jotka ovat hyvin.
      Tiedän tuttavapiiristä esimerkkejä molemmista.

      Raha vaikuttaa elämänlaatuun, se on totta,
      rahalla onnellisuuden ostaminen ja tavaran paljous vain kertovat sisäisestä tyhjyydestä,
      ei siihen mielestäni vaikuta ulkoiset olosuhteet, ei rikkaus eikä köyhyys.

      • japanitar *

        mieltä kanssasi..sisältä se lähtee se tyhjyys..Rahakin on korvike, jonka avulla yritetään täyttää tyhjiötä. Yhtä lailla se korvike voi olla joku muu..seksi, alkoholi, ..


      • Iiris
        japanitar * kirjoitti:

        mieltä kanssasi..sisältä se lähtee se tyhjyys..Rahakin on korvike, jonka avulla yritetään täyttää tyhjiötä. Yhtä lailla se korvike voi olla joku muu..seksi, alkoholi, ..

        rahaa ajattelee silloin, kun sitä ei ole tarpeeksi. Opiskeluaikana opintotuen loputtua ennen kesätyön ensimmäistä tiliä olin joskus ihan puhki ja huomasin, että korkeampi ajattelu vallan tökki. Mieli pohti koko ajan, mistä rahaa, miten selviän. Että se siitä rahattomuuden ylevyydestä.


    • kirjoituksesi melkein kuin unelma elämästä.
      Mutta käytännössä :( Ei helppoa, ei yksinkertaista, vaatinee monilta osin aivan oman elämäntaidon/-katsomuksen.
      Ehkä joku voi olla jossain määrin jopa onnellinen; olosuhteiden pakosta. Kuinka moni vapaaehtoisesti?
      Löydätkö itse onnea "sisäisistä syistä", vai oliko kirjoitus täysin provo?

      • Joskus ihmettelen,että aika monen elämän alku on tähdätty siihen kun saa lottovoiton????


      • japanitar *
        RamiKS kirjoitti:

        Joskus ihmettelen,että aika monen elämän alku on tähdätty siihen kun saa lottovoiton????

        sitä aineellista turvaa ainakin..ja kai se ihminen etsii kaiken tämän epävarmuuden keskellä jotain nautintoakin..rahalla saa...


      • RamiKS kirjoitti:

        Joskus ihmettelen,että aika monen elämän alku on tähdätty siihen kun saa lottovoiton????

        Usein tosiaan kuulee sanottavan: sitten kun voitan lotossa...
        Ihmistä, joka väittää, ettei koskaan lottoa, katsotaan vähän hitaasti ;)


      • Sibone kirjoitti:

        Usein tosiaan kuulee sanottavan: sitten kun voitan lotossa...
        Ihmistä, joka väittää, ettei koskaan lottoa, katsotaan vähän hitaasti ;)

        Mun soutuveneen nimi on 3 oikein lainasin idean viking loton mainoksesta kun siinä menee se 6 oikein hieno purjevene.Mitä hitaasti katsomiseen tulee jos ei lottoa,niin kai sen verran itsetuntoa on oltava,että moisen kestäisi?


      • RamiKS kirjoitti:

        Mun soutuveneen nimi on 3 oikein lainasin idean viking loton mainoksesta kun siinä menee se 6 oikein hieno purjevene.Mitä hitaasti katsomiseen tulee jos ei lottoa,niin kai sen verran itsetuntoa on oltava,että moisen kestäisi?

        varmaan kantti kestää..
        Sehän se itsetuntoa kysyykin, jollei lottoa. Etenkin, jos on ikuisesti mielessä pysyvät 'onnennumerot' joita käyttää :)
        Eihän se paljon ota, jollei annakaan.


      • Sibone kirjoitti:

        varmaan kantti kestää..
        Sehän se itsetuntoa kysyykin, jollei lottoa. Etenkin, jos on ikuisesti mielessä pysyvät 'onnennumerot' joita käyttää :)
        Eihän se paljon ota, jollei annakaan.

        Kun kuitenkin on vain kaksi tai kolme oikein,mitähän toi täysi lappu muuten maksaakaan kun muuttais sen hinnan markoiksi,no markat on kyllä enää huono vertailukohde.Se olisi kyllä varmaan shokki jos se "oikea"rivi joskus luettaisi ja juuri silloin se kuponki olisi pöydällä.


      • Animus

        En mä ole syntynyt onnelliseksi. Päin vastoin. Näin summasummarum voisin väittää että nykyhetken tyytyväisyyttä edeltää 30v tyytymättömyyttä, ahdistusta ja pelkoa jopa itsetuhoista käyttäytymistä hetkittäin kriisivaiheissa.

        Tietty ikäkin tekee tehtävänsä, mutta mä oon aktiivisesti työstänyt psyyken syvärakenteita jo neljä vuotta. Työtä onnellisuuden eteen pitää tehdä, ei sitä kukaan tarjottimella eteen kanna.

        Sisäisten syiden onnellisuus tulee "kuin salama kirkkaalta taivaalta" vaikka kesken bussimatkan: jollain tavalla tajuaa miten hyvä on olla. Sitten alkaa hymyilemään itselleen. Istuu siinä ja on onnellinen. On niin pirun hyvä olla ja elää. Eikä tähän siis tarvita mitään ulkoista. Ei tule mieleen mitään hauskaa, kukaan ei hymyile sulle ensin jne...Se tulee sisältä, sitä useammin mitä onnellisempi ihminen on. Kesken tiskin, imuroinnin, työpäivän jne. Onpa aika vaikea selittää...sisäinen onni on ikään kuin tunnehyppy. Hyppää ilman syytä onnellisuuteen.


      • Animus kirjoitti:

        En mä ole syntynyt onnelliseksi. Päin vastoin. Näin summasummarum voisin väittää että nykyhetken tyytyväisyyttä edeltää 30v tyytymättömyyttä, ahdistusta ja pelkoa jopa itsetuhoista käyttäytymistä hetkittäin kriisivaiheissa.

        Tietty ikäkin tekee tehtävänsä, mutta mä oon aktiivisesti työstänyt psyyken syvärakenteita jo neljä vuotta. Työtä onnellisuuden eteen pitää tehdä, ei sitä kukaan tarjottimella eteen kanna.

        Sisäisten syiden onnellisuus tulee "kuin salama kirkkaalta taivaalta" vaikka kesken bussimatkan: jollain tavalla tajuaa miten hyvä on olla. Sitten alkaa hymyilemään itselleen. Istuu siinä ja on onnellinen. On niin pirun hyvä olla ja elää. Eikä tähän siis tarvita mitään ulkoista. Ei tule mieleen mitään hauskaa, kukaan ei hymyile sulle ensin jne...Se tulee sisältä, sitä useammin mitä onnellisempi ihminen on. Kesken tiskin, imuroinnin, työpäivän jne. Onpa aika vaikea selittää...sisäinen onni on ikään kuin tunnehyppy. Hyppää ilman syytä onnellisuuteen.

        olen onnellinen.. toisaalta, varmaan kadehtisin, jos olisin 'kadehtijatyyppiä'.
        Kiitos neuvosta, olen yrittänyt löytää onnea pienisäkin asioista. Joskus paremmalla, toisinaan huonommlla menestyksellä.
        Jatkanen harjoituksia :))


      • Hilkka
        RamiKS kirjoitti:

        Joskus ihmettelen,että aika monen elämän alku on tähdätty siihen kun saa lottovoiton????

        Minä maksaisin exälle takaisin osituksessa saamani varat, lapsista saamani ansaitsemattomat hyödykkeet l. elatusmaksut ja lähtisin lakimiesten avustuksella niin kauas kuin pippuri kasvaa. Nyt olen vain hengissä, vanhenen, mutta en elä. Sellaista on elämä, kun raha merkitsee joillekin kaikkea.


      • RamiKS kirjoitti:

        Kun kuitenkin on vain kaksi tai kolme oikein,mitähän toi täysi lappu muuten maksaakaan kun muuttais sen hinnan markoiksi,no markat on kyllä enää huono vertailukohde.Se olisi kyllä varmaan shokki jos se "oikea"rivi joskus luettaisi ja juuri silloin se kuponki olisi pöydällä.

        jos kestolotto on huomaamatta mennyt vanhaksi.
        Ja siinä olevat kolme vakioriviä siten jäänet käyttämättä ;) Mitään 'dramaattista' ei niillä parilla kerralla ole sattunut.
        Olisikohan täydeksi 'räntätty' lottokuponki jotain 8,40 €.. R:llä saa varmempaa tietoa :)
        Toivotaan onnea, toinen toisillemme.. ainakin raha-asioissa ;))


      • Sibone kirjoitti:

        jos kestolotto on huomaamatta mennyt vanhaksi.
        Ja siinä olevat kolme vakioriviä siten jäänet käyttämättä ;) Mitään 'dramaattista' ei niillä parilla kerralla ole sattunut.
        Olisikohan täydeksi 'räntätty' lottokuponki jotain 8,40 €.. R:llä saa varmempaa tietoa :)
        Toivotaan onnea, toinen toisillemme.. ainakin raha-asioissa ;))

        Meiksi tässä on lomautettuna ja nyt pikkuhiljaa alan tajuamaan,että voi hitsi miten ihana on vetästä aamulla peittoa korville,sit voi katsella maailmaa aivan toisilla silmin oravanpyöran toiselta puolen.Joutuu tosin tuleman hiukka vähemmällä toimeen,mut pari asiaa jotka parantaa elon iloja on tupakka ja viinalla läträys,voi nimitttäin -kumma kyllä nautiskella raittina olostakin,vaik en mihinkään uskoon ole hurahtanutkaan.


      • Hilkka kirjoitti:

        Minä maksaisin exälle takaisin osituksessa saamani varat, lapsista saamani ansaitsemattomat hyödykkeet l. elatusmaksut ja lähtisin lakimiesten avustuksella niin kauas kuin pippuri kasvaa. Nyt olen vain hengissä, vanhenen, mutta en elä. Sellaista on elämä, kun raha merkitsee joillekin kaikkea.

        Tossa olis Sarasvuollakin jo sormi suussa


      • Animus
        Hilkka kirjoitti:

        Minä maksaisin exälle takaisin osituksessa saamani varat, lapsista saamani ansaitsemattomat hyödykkeet l. elatusmaksut ja lähtisin lakimiesten avustuksella niin kauas kuin pippuri kasvaa. Nyt olen vain hengissä, vanhenen, mutta en elä. Sellaista on elämä, kun raha merkitsee joillekin kaikkea.

        Voiko elämän elää noinkin, elämättä....?


      • RamiKS kirjoitti:

        Meiksi tässä on lomautettuna ja nyt pikkuhiljaa alan tajuamaan,että voi hitsi miten ihana on vetästä aamulla peittoa korville,sit voi katsella maailmaa aivan toisilla silmin oravanpyöran toiselta puolen.Joutuu tosin tuleman hiukka vähemmällä toimeen,mut pari asiaa jotka parantaa elon iloja on tupakka ja viinalla läträys,voi nimitttäin -kumma kyllä nautiskella raittina olostakin,vaik en mihinkään uskoon ole hurahtanutkaan.

        Eli, tupakka ja viina kuului oravanpyörään? Mutta kun saa muutenkin ottaa rennommin, ei noita nautintoaineitakaan niin tarvi. Itselleni vaan selventelen asiaa, näin aamutuimaan, vähän tokkuraisena :)
        Varmaan tuossa on totuuden siemen.. mutta ei valitettavasti kaikille :(
        Varmaan paljon laadukkaampaa elämää elää esim. työttömänä ihminen, joka ei tartu pulloon turhan usein.


      • Sibone kirjoitti:

        olen onnellinen.. toisaalta, varmaan kadehtisin, jos olisin 'kadehtijatyyppiä'.
        Kiitos neuvosta, olen yrittänyt löytää onnea pienisäkin asioista. Joskus paremmalla, toisinaan huonommlla menestyksellä.
        Jatkanen harjoituksia :))

        sen kun vielä oppis suvaitsemaan,niin silloin olis jo melkein valaistunut


      • RamiKS kirjoitti:

        sen kun vielä oppis suvaitsemaan,niin silloin olis jo melkein valaistunut

        Ei taaskaan... edes surise ;)


    • savon seppä

      ja onnella ei ole kovin paljon yhteistä. Kun puhutaan rikkaasta tai köyhästä, niin molemmissa puhutaan samalla omaisuuden ja rahan määrästä jonkin mittapuun mukaan. Niin rikas kuin köyhä voi elää onnellista elämää, mutta rikkaalla on enemmän onnen esteitä kuin köyhällä.

      • useammin ajatella päinvastoin, että rikkaalla olisi vähemmän onnen esteitä kuin köyhällä?
        Ei kait rahan ja rikkauden tarvitse välttämättä ihmistä pilata, jos hänellä muuten arvot kohdallaan ja taitoa elää?


      • savon seppä
        Sibone kirjoitti:

        useammin ajatella päinvastoin, että rikkaalla olisi vähemmän onnen esteitä kuin köyhällä?
        Ei kait rahan ja rikkauden tarvitse välttämättä ihmistä pilata, jos hänellä muuten arvot kohdallaan ja taitoa elää?

        rahaa luo kantajalleen koko ajan tilanteita, joissa hän tavallaan toimii epä eettisin peri aattein ja tämä suoraan vaikuttaa ihmisen sisimpään. Yleensä rikkaat ovat itsekkäämpiä kuin köyhät. Tälläista havaintoa tein muutama vuosi sitten virossa. Vaikka ihmiset oli köyhiä, pyrkivät he silti jakamaan omastaan, minusta he olivat onnellisia ja iloisia. Rikas harvoin pystyy itsekkyydeltään jakamaan omastaan tai jos jakaa, niin sen hän tekee vain parantaakseen omaa tuntoaan.


      • Sib..e
        savon seppä kirjoitti:

        rahaa luo kantajalleen koko ajan tilanteita, joissa hän tavallaan toimii epä eettisin peri aattein ja tämä suoraan vaikuttaa ihmisen sisimpään. Yleensä rikkaat ovat itsekkäämpiä kuin köyhät. Tälläista havaintoa tein muutama vuosi sitten virossa. Vaikka ihmiset oli köyhiä, pyrkivät he silti jakamaan omastaan, minusta he olivat onnellisia ja iloisia. Rikas harvoin pystyy itsekkyydeltään jakamaan omastaan tai jos jakaa, niin sen hän tekee vain parantaakseen omaa tuntoaan.

        ryhdy asiasta väittelemään :)
        Niinhän kait köyhissä (kehitys)maissa käyneet/työskennelleet hämmästelevät, kuinka vähällä ihmiset tulevat toimeen. Ja ovat kuitenkin iloisia, auttavaisia yms.


      • Sib..e kirjoitti:

        ryhdy asiasta väittelemään :)
        Niinhän kait köyhissä (kehitys)maissa käyneet/työskennelleet hämmästelevät, kuinka vähällä ihmiset tulevat toimeen. Ja ovat kuitenkin iloisia, auttavaisia yms.

        Vanha sanonta,että ei reilulla jätkällä rahaa ole on aika lähellä totuutta.Muuten matkailu avartaa kummasti ,en tiedä miltä tuntuisi kävellä esim Delhin katuja


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Näin kun katsoit salaa ja

      Hymyilit sieltä kaukaa 😍☺️ mutta hämmennyin ja tilanne oli niin nopeaa ohi etten oikeen kerennyt mukaan 😢 säteilit ku
      Ikävä
      63
      5032
    2. Katu täyttyy...

      Hei, oli pakko laittaa vielä tää. Huomaan että olet suuttunut. Minähän sanoin että poistun, olit paikalla. Olin pettynyt
      Ikävä
      36
      2289
    3. Povipommi, ex-Playboy-malli Susanna Penttilä avoimena - Paljastaa suhteestaan miehiin: "Olen..."

      No nyt! Susanna Penttilä on OnlyFans-vaikuttaja ja yrittäjä sekä yksi uuden Petolliset-kauden kisaajista. Onpa 53-vuoti
      Kotimaiset julkkisjuorut
      63
      2190
    4. Kuvaa yhdellä sanalla meidän välejä tällä hetkellä

      Vastaa kuin vastaisit Hänelle.
      Ikävä
      222
      2163
    5. Ympäristötuhoministeri Multala: "Olin humalassa"

      Ruisrockin rokkimimmi myöntää: https://www.is.fi/politiikka/art-2000011407835.html Nämä ministerikuvatukset saavat ilm
      Maailman menoa
      218
      1383
    6. Korjaa toki jos...

      Koet että ymmärsin sinut kuitenkin aivan väärin. Jännittäminen on täyttä puppua kun et muitakaan miehiä näköjään jännitä
      Ikävä
      19
      1324
    7. Joko luovutat

      Mun suhteen?
      Ikävä
      89
      976
    8. Taas joku junan alle

      Piltolan tasoristeyksessä: https://www.tilannehuone.fi/ Uutinen Iltalehdessä, Iltasanomissa, MTV:llä, Ylellä jne. Jossai
      Loimaa
      47
      953
    9. Jalat alta

      Multa kun veit 😎 👘 🦵🦵🤏
      Ikävä
      66
      897
    10. Harmittaa...Lampsiinjoen sillat

      Tulva vei toisen ja toinenkin hajosi. Mielellään korjaisin molemmat, mutta ei ole resursseja siihen hommaan. Ikää jo 72v
      Imatra
      12
      879
    Aihe