Betaiini estäisi skitsofreniaa?

Hah haa, olipas ammattiylpeyttä!! Kerran eräs hoitaja väitti netistä googlaamani terveysfaktat epäpäteviksi, mutta hänen tulostettua ns. heidän "oikeat", ne olivatkin sama Duodecim lähde, minkä esitin omaavani. Tutkijalla vain on aikaa enemmän ja välkky ihminen taas osaa löytää nämä samat asiat hieman syvennyttyaan asiaan oikeasta paikasta kun.. on fiksu.

Ei mitään noista, mutta hiiren elämä oli todella traumaattista tutkimushäkissä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei mitään noista, mutta hiiren elämä oli todella traumaattista tutkimushäkissä.

Häkissä häiriintyy kuka tahansa, muutkin kuin hiiret.

Se perimmäinen syy taitaa olla selvittämättä, mutta onko se perimmäinen syy hoitoihin?

Olisikohan syy kuitenkin se, että pillerikauppa käy ja bisnekset pelaa?

Ihmisen tietoisuus ja ajattelu on emergentti sähkökemiallisten singaalien muodostama kenttä, eikä sitä voi suoraan redusoida mihinkään yksittäiseen välittäjäaineeseen. Tiedätkö että esimerkiksi juoksemalla voit muokata neuroniesi genomia? Tutkitusti aktiiviset geenialueet, niin kutsutut aktiiviset retrotransposoni L1 ovat yhteydessä aivoissa liikunnan kiihdyttämään neurogeneesiin eli uusien neuronien syntymiseen. Kyseessä prosessi jossa tietyssä genomissa oleva geneettinen informaatio kopioidaan RNA-molekyylien kautta ja sijoitetaan johonkin toiseen paikkaan genomia. Ajattele jos pelkästään lenkkeilemällä voit rakentaa ja muokata sinun kehosi pohjana toimivaa informaatiota, joten tarvitaanko siihen välttämättä aina minkäänlaista lääkettä tai huumetta, että voit säädellä dopaminenergisen järjestelmäsi aktiivisuutta? Tutkitustihan esimerkiksi eläinkokeissa on helppo aiheuttaa skitsofreenikoille tyypillisiä ylikorostuneita dopamiinivasteita pelkästään aiheuttamalla niille fyysistä tai sosiaalista stressiä. Siitä ei tosin mainita mitään skitsofrenian käypä hoito -suosituksessa, koska kuka hupsu nyt sosiaalista stressiä lääkitsee neurolepteillä. Skitsofreniaa ei ole olemassa biologisena ilmiönä, sen takia sitä ei määritellä biologisten mekanismien vaan käytöspiirteiden tasolla. Skitsofrenialle tyypillisissä psykooseissa on useinkin kroonistuneista stressireaktioista ja psykososiaalisista ongelmista, joita kärjistetään väkivaltaisella ja stigmatisoivalla hoidolla. Sen takia sillä on niin hyvä ennustevaliditeetti -vähän kuin hoitaisi nyrjähtänyttä nilkkaa murtamalla sen luut ja sanoisi, että niinhän minä ennustin siinä käyvän. Sen takia avoimen dialogin mallilla saatiin erään tutkimuksen mukaan pelkästään puhumalla vähennettyä skitsofreniadiagnoosien ilmaantuvuutta 90 %, eikä se ole vaatinut oikeastaan mielenterveysalan ammattilaisilta muuta kuin oman työnsä tosissaan ottamista. Kun on kyse ihmishengistä ja ihmiselämästä, pitäisi hoitaa oikeita ongelmia eikä mielikuvitussairauksia, joiden ainoa funktio on rakentaa psykiatrien uraa ja tuottaa rahaa lääkeyhtiöille. Syy siihen miksi skitsofrenian etiologia on selvittämättä onkin varmaankin siinä, että sitä ei ole olemassa. Syy miksi se on silti edelleen olemassa on se, että sen olemassaolosta on biologisen psykiatrian pyhänä symbolina välillisesti kiinni miljardeja euroja rahaa, mikä tarkoittaa mukavaa elintasoa hirvittävälle määrälle ihmisiä. Siis se tarkoittaa huvijahteja, hienoja autoja, kartanoita, kalliita lomamatkoja kaukaisiin maihin, suurin piirtein kymppitonnin kuukausipalkalla veronmaksajien varoilla toimivia erikoislääkäreitä joiden ainoa tehtävä on tyrkyttää pillereitä jokaiselle vastaantulevalle potilaalle maksimaalisen määrän ilman, että tulee itse syytetyksi kuolemantuottamuksesta. Samaan aikaan skitsofreenikot, joiden hoito on kuulemma vain parantunut vuosikymmenestä toiseen aina vain kehittyneiden lääkkeiden ansiosta, kuolevat 20 vuotta aikaisemmin kuin muu väestä. Vain harva heistä on työkykyisiä. Odotamme innolla mitä tämäkin mullistava hiiritutkimus, joka on kuulemma diagnosoinut lääketieteellisesti validin skitsofrenian hiirillä, tulee antamaan skitsofrenian hoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen tietoisuus ja ajattelu on emergentti sähkökemiallisten singaalien muodostama kenttä, eikä sitä voi suoraan redusoida mihinkään yksittäiseen välittäjäaineeseen. Tiedätkö että esimerkiksi juoksemalla voit muokata neuroniesi genomia? Tutkitusti aktiiviset geenialueet, niin kutsutut aktiiviset retrotransposoni L1 ovat yhteydessä aivoissa liikunnan kiihdyttämään neurogeneesiin eli uusien neuronien syntymiseen. Kyseessä prosessi jossa tietyssä genomissa oleva geneettinen informaatio kopioidaan RNA-molekyylien kautta ja sijoitetaan johonkin toiseen paikkaan genomia. Ajattele jos pelkästään lenkkeilemällä voit rakentaa ja muokata sinun kehosi pohjana toimivaa informaatiota, joten tarvitaanko siihen välttämättä aina minkäänlaista lääkettä tai huumetta, että voit säädellä dopaminenergisen järjestelmäsi aktiivisuutta? Tutkitustihan esimerkiksi eläinkokeissa on helppo aiheuttaa skitsofreenikoille tyypillisiä ylikorostuneita dopamiinivasteita pelkästään aiheuttamalla niille fyysistä tai sosiaalista stressiä. Siitä ei tosin mainita mitään skitsofrenian käypä hoito -suosituksessa, koska kuka hupsu nyt sosiaalista stressiä lääkitsee neurolepteillä. Skitsofreniaa ei ole olemassa biologisena ilmiönä, sen takia sitä ei määritellä biologisten mekanismien vaan käytöspiirteiden tasolla. Skitsofrenialle tyypillisissä psykooseissa on useinkin kroonistuneista stressireaktioista ja psykososiaalisista ongelmista, joita kärjistetään väkivaltaisella ja stigmatisoivalla hoidolla. Sen takia sillä on niin hyvä ennustevaliditeetti -vähän kuin hoitaisi nyrjähtänyttä nilkkaa murtamalla sen luut ja sanoisi, että niinhän minä ennustin siinä käyvän. Sen takia avoimen dialogin mallilla saatiin erään tutkimuksen mukaan pelkästään puhumalla vähennettyä skitsofreniadiagnoosien ilmaantuvuutta 90 %, eikä se ole vaatinut oikeastaan mielenterveysalan ammattilaisilta muuta kuin oman työnsä tosissaan ottamista. Kun on kyse ihmishengistä ja ihmiselämästä, pitäisi hoitaa oikeita ongelmia eikä mielikuvitussairauksia, joiden ainoa funktio on rakentaa psykiatrien uraa ja tuottaa rahaa lääkeyhtiöille. Syy siihen miksi skitsofrenian etiologia on selvittämättä onkin varmaankin siinä, että sitä ei ole olemassa. Syy miksi se on silti edelleen olemassa on se, että sen olemassaolosta on biologisen psykiatrian pyhänä symbolina välillisesti kiinni miljardeja euroja rahaa, mikä tarkoittaa mukavaa elintasoa hirvittävälle määrälle ihmisiä. Siis se tarkoittaa huvijahteja, hienoja autoja, kartanoita, kalliita lomamatkoja kaukaisiin maihin, suurin piirtein kymppitonnin kuukausipalkalla veronmaksajien varoilla toimivia erikoislääkäreitä joiden ainoa tehtävä on tyrkyttää pillereitä jokaiselle vastaantulevalle potilaalle maksimaalisen määrän ilman, että tulee itse syytetyksi kuolemantuottamuksesta. Samaan aikaan skitsofreenikot, joiden hoito on kuulemma vain parantunut vuosikymmenestä toiseen aina vain kehittyneiden lääkkeiden ansiosta, kuolevat 20 vuotta aikaisemmin kuin muu väestä. Vain harva heistä on työkykyisiä. Odotamme innolla mitä tämäkin mullistava hiiritutkimus, joka on kuulemma diagnosoinut lääketieteellisesti validin skitsofrenian hiirillä, tulee antamaan skitsofrenian hoitoon.

Lue lisää

Ihan muistutukseksi sanon että pelkällä juoksemisella ei skitsofreniasta pääse eroon. Tiedän ihmisiä jotka ovat kokeilleet sitä. Eikö pelkkä juttelukaan riitä. Siitä on satojen vuosien kokemus ennen lääkkeitä.

Ylipäätään ajatus että yhtä skitsofreenikkoa kohden olisi aina tusina huastelijaa on absurdi.

Skitsofrenia on leima jolla ihmistä voi kohdella kaltoin.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen tietoisuus ja ajattelu on emergentti sähkökemiallisten singaalien muodostama kenttä, eikä sitä voi suoraan redusoida mihinkään yksittäiseen välittäjäaineeseen. Tiedätkö että esimerkiksi juoksemalla voit muokata neuroniesi genomia? Tutkitusti aktiiviset geenialueet, niin kutsutut aktiiviset retrotransposoni L1 ovat yhteydessä aivoissa liikunnan kiihdyttämään neurogeneesiin eli uusien neuronien syntymiseen. Kyseessä prosessi jossa tietyssä genomissa oleva geneettinen informaatio kopioidaan RNA-molekyylien kautta ja sijoitetaan johonkin toiseen paikkaan genomia. Ajattele jos pelkästään lenkkeilemällä voit rakentaa ja muokata sinun kehosi pohjana toimivaa informaatiota, joten tarvitaanko siihen välttämättä aina minkäänlaista lääkettä tai huumetta, että voit säädellä dopaminenergisen järjestelmäsi aktiivisuutta? Tutkitustihan esimerkiksi eläinkokeissa on helppo aiheuttaa skitsofreenikoille tyypillisiä ylikorostuneita dopamiinivasteita pelkästään aiheuttamalla niille fyysistä tai sosiaalista stressiä. Siitä ei tosin mainita mitään skitsofrenian käypä hoito -suosituksessa, koska kuka hupsu nyt sosiaalista stressiä lääkitsee neurolepteillä. Skitsofreniaa ei ole olemassa biologisena ilmiönä, sen takia sitä ei määritellä biologisten mekanismien vaan käytöspiirteiden tasolla. Skitsofrenialle tyypillisissä psykooseissa on useinkin kroonistuneista stressireaktioista ja psykososiaalisista ongelmista, joita kärjistetään väkivaltaisella ja stigmatisoivalla hoidolla. Sen takia sillä on niin hyvä ennustevaliditeetti -vähän kuin hoitaisi nyrjähtänyttä nilkkaa murtamalla sen luut ja sanoisi, että niinhän minä ennustin siinä käyvän. Sen takia avoimen dialogin mallilla saatiin erään tutkimuksen mukaan pelkästään puhumalla vähennettyä skitsofreniadiagnoosien ilmaantuvuutta 90 %, eikä se ole vaatinut oikeastaan mielenterveysalan ammattilaisilta muuta kuin oman työnsä tosissaan ottamista. Kun on kyse ihmishengistä ja ihmiselämästä, pitäisi hoitaa oikeita ongelmia eikä mielikuvitussairauksia, joiden ainoa funktio on rakentaa psykiatrien uraa ja tuottaa rahaa lääkeyhtiöille. Syy siihen miksi skitsofrenian etiologia on selvittämättä onkin varmaankin siinä, että sitä ei ole olemassa. Syy miksi se on silti edelleen olemassa on se, että sen olemassaolosta on biologisen psykiatrian pyhänä symbolina välillisesti kiinni miljardeja euroja rahaa, mikä tarkoittaa mukavaa elintasoa hirvittävälle määrälle ihmisiä. Siis se tarkoittaa huvijahteja, hienoja autoja, kartanoita, kalliita lomamatkoja kaukaisiin maihin, suurin piirtein kymppitonnin kuukausipalkalla veronmaksajien varoilla toimivia erikoislääkäreitä joiden ainoa tehtävä on tyrkyttää pillereitä jokaiselle vastaantulevalle potilaalle maksimaalisen määrän ilman, että tulee itse syytetyksi kuolemantuottamuksesta. Samaan aikaan skitsofreenikot, joiden hoito on kuulemma vain parantunut vuosikymmenestä toiseen aina vain kehittyneiden lääkkeiden ansiosta, kuolevat 20 vuotta aikaisemmin kuin muu väestä. Vain harva heistä on työkykyisiä. Odotamme innolla mitä tämäkin mullistava hiiritutkimus, joka on kuulemma diagnosoinut lääketieteellisesti validin skitsofrenian hiirillä, tulee antamaan skitsofrenian hoitoon.

Lue lisää

Psykiatrian tarkoitus psykoosien hoidossa on tuottaa ihmisestä paketti joka möllöttää jossain kotonaan ja syö lääkkeensä ja käy sitten avohoidossa jossain möllöttämässä muitten skitsojen kanssa. Siinä sitten tuotetaan sairauden tunnetta eli epä-inhimillistetään ihminen sillä hoidolla. Pitää muistaa että skitsofrenia on leima jolla leimataan ihminen vakavasti sairaaksi ja parantumattomasti hulluksi.

Lääkkeillä voi hyvinkin olla oireita ylläpitävä vaikutus, eli sehän tarkoittaa, että niiden käyttäjä saattaa kroonistua herkemmin.

Itse söin vuosikausia erilaisia neuroleptejä, ja kaikki ne vuodet olin psyykkisesti aika huonona.
Jatkuva sumuinen olotila, tunteet hukassa, lihoamista, liikkeet oli hitaammat kuin ilman lääkityksiä jne.
En edes muista kaikkea, koska nuo vuodet olivat aika sekavia.

Eli rikkaissa maissa on liian helppoa olla "hullu"?

Anonyymi kirjoitti:

Eli rikkaissa maissa on liian helppoa olla "hullu"?

Tuskin se " hulluna " oleminen yhtään helpompaa on missään.
Hoitotavat ovat erilaisia, tai sitten ei edes ole minkäänlaista hoitoa.

Helppona olosta sen verran, ettei " hulluus " ole edes ihmiselle itselleen helppoa, kuten ei myöskään omaisille ja läheisille.

Kehitysmaissa tuskin tiedetään skitsofrenioista tms. mielen sairauksista, laitetaan jonkin muun piikkiin.
Jossain päin Afrikkaakin on paljon taikauskoa, siellä saatetaan kuvitella ihmisen olevan demonien vallassa tai joutunut noidutuksi.
Eli tietoa ei ole läheskään joka paikassa, silloin ei ole hoitokeinojakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tuskin se " hulluna " oleminen yhtään helpompaa on missään.
Hoitotavat ovat erilaisia, tai sitten ei edes ole minkäänlaista hoitoa.

Helppona olosta sen verran, ettei " hulluus " ole edes ihmiselle itselleen helppoa, kuten ei myöskään omaisille ja läheisille.

Kehitysmaissa tuskin tiedetään skitsofrenioista tms. mielen sairauksista, laitetaan jonkin muun piikkiin.
Jossain päin Afrikkaakin on paljon taikauskoa, siellä saatetaan kuvitella ihmisen olevan demonien vallassa tai joutunut noidutuksi.
Eli tietoa ei ole läheskään joka paikassa, silloin ei ole hoitokeinojakaan.

Lue lisää

Mutta pitäisihän näissä tutkimuksissa jollain tapaa näkyä "hyvinvointi" ikään kuin yleisellä tasolla se "elämän traumaattisuus". Muuten koko skitsofrenian traumateorialta putoaa pohja.

Vai onko niin, että joku työkyvyttömyyseläke onkin ns. karhunpalvelus traumatisoituneelle ihmiselle?

Anonyymi kirjoitti:

Mutta pitäisihän näissä tutkimuksissa jollain tapaa näkyä "hyvinvointi" ikään kuin yleisellä tasolla se "elämän traumaattisuus". Muuten koko skitsofrenian traumateorialta putoaa pohja.

Vai onko niin, että joku työkyvyttömyyseläke onkin ns. karhunpalvelus traumatisoituneelle ihmiselle?

Lue lisää

Mistä traumateoriasta tuossa nyt puhuttiin? WHOn tutkimuksissa todettiin, että lääkitys on yhteydessä heikkoon toimintakykyyn. Mitä vähemmän maissa lääkittiin potilaita, sitä todennäköisemmin he palasivat töihin ja osaksi yhteisöä. Se myös voi olla epäsuora todiste siitä, että psykoottisiksi mielletyt kokemukset kuten ääniharhat ovat hyvin kulttuurisidonnaisia. Tästä on suoraakin näyttöä, se miten ääniä tulkitaan vaikuttaa siihen miten väkivaltaisia, negatiivisia ja uhkaavia ne ovat. Sillä on myös vaikutusta siihen, kuinka stigmatisoivia tulkinnat eri kulttuureissa on. Jos ihminen on jonkun vierailevan demonin riivaama, niin onhan se nyt aivan eri asia kuin olla aivojen kehityshäiriöstä kärsivä geeniensä uhri. Demonia vastaan voi sentään taistella erinäisin rituaalein, kun taas skitsofrenia-nimistä aivosairautta ei voida parantaa. Länsimaiset poppamiehet eli psykiatrit ovat sen sijaan keksineet rituaalin, jossa sairauden sijaan yritetään tappaa itse riivattu ihminen erinäisillä hermomyrkyillä ja niiden massiivisilla koktaileilla. Jos selviät tästä rituaalista nimeltä tapon yritys hengissä ja vielä ilman työkyvyttömyyseläkettä, alkoholisoitumista ja itsemurhaa, olet kieltämättä siunattu ja lahjakas yksilö. Siinä on sitä traumaa kerrakseen, jos nyt jotain traumateoriaa haluaa tähän täysin fiktiiviseen sairauteen kehitellä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuskin se " hulluna " oleminen yhtään helpompaa on missään.
Hoitotavat ovat erilaisia, tai sitten ei edes ole minkäänlaista hoitoa.

Helppona olosta sen verran, ettei " hulluus " ole edes ihmiselle itselleen helppoa, kuten ei myöskään omaisille ja läheisille.

Kehitysmaissa tuskin tiedetään skitsofrenioista tms. mielen sairauksista, laitetaan jonkin muun piikkiin.
Jossain päin Afrikkaakin on paljon taikauskoa, siellä saatetaan kuvitella ihmisen olevan demonien vallassa tai joutunut noidutuksi.
Eli tietoa ei ole läheskään joka paikassa, silloin ei ole hoitokeinojakaan.

Lue lisää

https://madinfinland.org/skitsofrenia/

Nykyinen skitsofreniaksi nimetty sairausmalli periytyy 1800-luvun lopulla biologista psykiatriaa luoneen Emil Kraepelinin “dementia praecox” -sairausmallista. Sekä Kraepelin että nykyinen biolääketieteellinen psykiatrian koulukunta ovat katsoneet, että kyseessä on ensisijaisesti krooninen aivosairaus, jonka kurssi on aikaa myötä heikentyvä. Kraepelinin tutkimukset ovat sikäli hyvin vanhentuneita, että hänen aineistoonsa kuului oletettavasti runsaasti keskushermoston kuppaa sairastavia henkilöitä. Tästä johtuen nykyinen skitsofrenia ei ole vertailukelpoinen dementia praecoxin kanssa, ja skitsofrenia-sairauden perustelut vaativat päivittämistä 2000-luvulle, jolloin aivokuppa ei psykiatrisissa sairaaloissa enää ole aivan hetkeen jyllännyt. Lisäksi huolta aiheuttaa 1800-luvun biologisen psykiatrian epäonnistuminen, mikä ei ole estänyt Kraepelinin oppien uudelleen lämmittämistä 70-luvun puolelta lähtien lääketeollisuusvetoisesti psykoosien “ymmärtämiseksi”. Myös nykyinen psykiatrian oppikirja pitää Kraepelinin sairausmallia perusteltuna lähtökohtana skitsofrenialle.(1) Pieni katsaus skitsofrenia-käsitteestä ja siihen liittyvän sairausmallin perusteluista on nyt paikallaan.

Teoria skitsofreniasta

Nykyisen käsityksen mukaan skitsofrenia (myös: jakomielitauti) on parantumaton ja vakava mielen sairaus, jonka pääasiallinen syy on potilaan geneettinen sairausalttius tai varhainen keskushermoston kehityksen häiriö. Skitsofreniaan liitetään todellisuudentajun häiriintyminen, mitä seuraa yleensä aivojen välittäjäainetoimintaa estävä lääkitys sekä skitsofreniadiagnoosi. Psykiatriassa siis katsotaan, että diagnoosin saaneet potilaat poikkeavat perustavanlaatuisesti keskushermostonsa puolesta muusta väestöstä. Teoriassa on kuitenkin selkeä ongelma: skitsofrenian etiologiaa eli sairauden syytä ei psykiatriatieteessä tunneta ja myöskään yhtään skitsofreniaan liitettävää biologista sairauden merkkiä ei tunneta.(1) Pitkäaikaisoireina pidetään yleisesti etenkin kognitiivisten kykyjen heikentymistä sekä tunteiden latistumista, jotka molemmat sopisivat kuitenkin hyvin myös mielihyvä- ja palkitsemishormoni dopamiinin toimintaa estävän lääkityksen aiheuttamiksi pitkäaikaisoireiksi.

Trauma aiheuttajana?

Viime aikoina on ollut nousussa trauma käsityksenä vakavien psyykkisten pulmien taustalla. Yli 7000 henkilön otoksessa vakavat lapsuuden vastoinkäymiset yhdistettiinkin vahvasti aikuisiän psykoosikokemuksiin siten, että mitä enemmän vastoinkäymiset olivat kertyneet, sitä suurempi oli psykoosikokemusten todennäköisyys aikuisiällä. Näin luonnollisesti myös skitsofreniadiagnoosin mahdollisuus kasvoi jyrkästi vastoinkäymisten kumuloituessa.(2) Suomalainen Käypä hoito -suositus sen sijaan katsoo, että skitsofreniaan ei liity mitään muuta kuin normaaleja elämänkokemuksia ja mahdollisesti huumeiden käyttöä.(3) Käypä hoito -työryhmä voisi tarkastella uudestaan, että onko esimerkiksi edellä mainitussa tutkimuksessa huomioitu lapsuudessa koettu raiskaus normaali elämänkokemus, jonka kokeneet vain sattuvat olemaan aikuisena psykoottiselle oireilulle geneettisesti alttiita. On kuitenkin huomioitavava, että psykologisen trauman kokemus ja vaikutus on väistämättä yksilöllinen, eikä ole syytä siirtyä malliin, jossa monimutkaiset mielen ilmiöt palautettaisiin yhteen “juurisyyhyn”. Trauman vaikutus yksilön kokemuksiin vaatii kuitenkin kasvavaa huomiota.

Voidaanko ennusteeseen vaikuttaa tehostamalla hoitoa?

Biologisen teorian mukaan skitsofrenian hoitotulokseen ei juurikaan pystytä vaikuttamaan, koska sairauden oletetaan olevan perinnöllinen sekä parantumaton. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä skitsofrenian vuosittainen ilmaantuvuus kuitenkin laski 90 prosentilla siirryttäessä perinteisestä hoidosta avoimen dialogin hoitomalliin.(4) Tämä psykoosia seuraavan kroonistumisen vähnetymisestä johtuva radikaali muutos hoitotuloksissa osoittaa, että perinnöllisyys ei ole psykoosien tutkimuksen ja hoidon kannalta merkityksellinen tekijä, ja samalla se osoittaa biologisen psykiatrian skitsofrenia-teorian vääräksi. Samalla kaatuu myytti siitä, että skitsofrenian yhden prosentin esiintyvyys väestössä olisi sairauden periytyvyyteen viittaava “luonnonvakio”.

Anonyymi kirjoitti:

https://madinfinland.org/skitsofrenia/

Nykyinen skitsofreniaksi nimetty sairausmalli periytyy 1800-luvun lopulla biologista psykiatriaa luoneen Emil Kraepelinin “dementia praecox” -sairausmallista. Sekä Kraepelin että nykyinen biolääketieteellinen psykiatrian koulukunta ovat katsoneet, että kyseessä on ensisijaisesti krooninen aivosairaus, jonka kurssi on aikaa myötä heikentyvä. Kraepelinin tutkimukset ovat sikäli hyvin vanhentuneita, että hänen aineistoonsa kuului oletettavasti runsaasti keskushermoston kuppaa sairastavia henkilöitä. Tästä johtuen nykyinen skitsofrenia ei ole vertailukelpoinen dementia praecoxin kanssa, ja skitsofrenia-sairauden perustelut vaativat päivittämistä 2000-luvulle, jolloin aivokuppa ei psykiatrisissa sairaaloissa enää ole aivan hetkeen jyllännyt. Lisäksi huolta aiheuttaa 1800-luvun biologisen psykiatrian epäonnistuminen, mikä ei ole estänyt Kraepelinin oppien uudelleen lämmittämistä 70-luvun puolelta lähtien lääketeollisuusvetoisesti psykoosien “ymmärtämiseksi”. Myös nykyinen psykiatrian oppikirja pitää Kraepelinin sairausmallia perusteltuna lähtökohtana skitsofrenialle.(1) Pieni katsaus skitsofrenia-käsitteestä ja siihen liittyvän sairausmallin perusteluista on nyt paikallaan.

Teoria skitsofreniasta

Nykyisen käsityksen mukaan skitsofrenia (myös: jakomielitauti) on parantumaton ja vakava mielen sairaus, jonka pääasiallinen syy on potilaan geneettinen sairausalttius tai varhainen keskushermoston kehityksen häiriö. Skitsofreniaan liitetään todellisuudentajun häiriintyminen, mitä seuraa yleensä aivojen välittäjäainetoimintaa estävä lääkitys sekä skitsofreniadiagnoosi. Psykiatriassa siis katsotaan, että diagnoosin saaneet potilaat poikkeavat perustavanlaatuisesti keskushermostonsa puolesta muusta väestöstä. Teoriassa on kuitenkin selkeä ongelma: skitsofrenian etiologiaa eli sairauden syytä ei psykiatriatieteessä tunneta ja myöskään yhtään skitsofreniaan liitettävää biologista sairauden merkkiä ei tunneta.(1) Pitkäaikaisoireina pidetään yleisesti etenkin kognitiivisten kykyjen heikentymistä sekä tunteiden latistumista, jotka molemmat sopisivat kuitenkin hyvin myös mielihyvä- ja palkitsemishormoni dopamiinin toimintaa estävän lääkityksen aiheuttamiksi pitkäaikaisoireiksi.

Trauma aiheuttajana?

Viime aikoina on ollut nousussa trauma käsityksenä vakavien psyykkisten pulmien taustalla. Yli 7000 henkilön otoksessa vakavat lapsuuden vastoinkäymiset yhdistettiinkin vahvasti aikuisiän psykoosikokemuksiin siten, että mitä enemmän vastoinkäymiset olivat kertyneet, sitä suurempi oli psykoosikokemusten todennäköisyys aikuisiällä. Näin luonnollisesti myös skitsofreniadiagnoosin mahdollisuus kasvoi jyrkästi vastoinkäymisten kumuloituessa.(2) Suomalainen Käypä hoito -suositus sen sijaan katsoo, että skitsofreniaan ei liity mitään muuta kuin normaaleja elämänkokemuksia ja mahdollisesti huumeiden käyttöä.(3) Käypä hoito -työryhmä voisi tarkastella uudestaan, että onko esimerkiksi edellä mainitussa tutkimuksessa huomioitu lapsuudessa koettu raiskaus normaali elämänkokemus, jonka kokeneet vain sattuvat olemaan aikuisena psykoottiselle oireilulle geneettisesti alttiita. On kuitenkin huomioitavava, että psykologisen trauman kokemus ja vaikutus on väistämättä yksilöllinen, eikä ole syytä siirtyä malliin, jossa monimutkaiset mielen ilmiöt palautettaisiin yhteen “juurisyyhyn”. Trauman vaikutus yksilön kokemuksiin vaatii kuitenkin kasvavaa huomiota.

Voidaanko ennusteeseen vaikuttaa tehostamalla hoitoa?

Biologisen teorian mukaan skitsofrenian hoitotulokseen ei juurikaan pystytä vaikuttamaan, koska sairauden oletetaan olevan perinnöllinen sekä parantumaton. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä skitsofrenian vuosittainen ilmaantuvuus kuitenkin laski 90 prosentilla siirryttäessä perinteisestä hoidosta avoimen dialogin hoitomalliin.(4) Tämä psykoosia seuraavan kroonistumisen vähnetymisestä johtuva radikaali muutos hoitotuloksissa osoittaa, että perinnöllisyys ei ole psykoosien tutkimuksen ja hoidon kannalta merkityksellinen tekijä, ja samalla se osoittaa biologisen psykiatrian skitsofrenia-teorian vääräksi. Samalla kaatuu myytti siitä, että skitsofrenian yhden prosentin esiintyvyys väestössä olisi sairauden periytyvyyteen viittaava “luonnonvakio”.

Lue lisää

Esimerkiksi Englannissa Afrikasta ja Karibialta tulevilla maahanmuuttajilla on noin kymmenkertainen riski saada skitsofreniadiagnoosi muuhun väestöön verrattuna, mikä viittaa vahvasti sosiaalisten ongelmien ja eriarvoisuuden vaikutukseen diagnoosin saamisen kannalta. Skitsofrenian esiintyvyydessä on huomattavia eroja myös kehittyneiden maiden sisällä, eikä yhden prosentin universaali esiintyvyys ole muuta kuin sitkeä myytti.(5) Lisäksi köyhissä maissa tulokset akuutin psykoosin hoidossa ovat huomattavasti paremmat kuin rikkaissa maissa (6), mikä taas kumoaa köyhistä maista tulevien maahanmuuttajien “geneettisen alttiuden” sairastua krooniseen psykoosisairauteen. Tämä viittaa siihen, että yhteisöllisyys ja matala hierarkia, sekä tietysti avoimen dialogin kaltainen inhimillinen hoito suojaisivat akuutin psykoosin jälkiseurauksilta.

Akuuttia psykoosia seuraava hoitotulos ja sitä myöten hoitoon päätyneen ihmisen tulevaisuus on siis pitkälti kiinni siitä, miten akuuttihoito järjestetään. Psykoterapian ja sosiaalipalvelujen mahdollisuudet ovat rajalliset, mikäli potilaille määrätään sairaalassa automaattisesti Käypä hoito -suosituksen mukainen psykoosilääkehoito, koska tällöin psykoosilla on taipumus kroonistua skitsofreniaksi.

Pohdintaa

Edellä kuvatun ja myös oman kokemukseni perusteella voisin todeta, että psykoosi on huomattavasti monimuotoisempi ja vivahteikkaampi ilmiö, kuin nykyinen psykiatrinen viitekehys antaa ymmärtää. Skitsofreniaa sairausmallina ei voida pitää tieteellisesti tai eettisesti perusteltuna.

Tiedetään että tietyissä osissa Afrikkaa samat henkilöt, jotka saisivat meillä skitsofreniadiagnoosin, toimivat arvostettuina shamaaneina. Emme tiedä psykoosista juurikaan, eikä tieto valitettavasti ole viime vuosikymmeninä valitun tutkimuslinjan johdosta juurikaan lisääntynyt.

Diagnosoimalla psykoosi skitsofreniaksi tehdään vahvoja asiantuntijavetoisia oletuksia potilaan tulevaisuudesta. Tällöin kuntoutuksen maksimitulokseksi voidaan asettaa “hyvä elämä sairaudesta huolimatta”, vaikka lääkärin tehtävä on parantaa parannettavissa olevat potilaat. Lisäksi potilaat saadaan retoriikalla uskomaan, että ongelmat ovat geeneissä ja viallisessa keskushermostossa, eikä suinkaan traumaattisissa kokemuksissa tai yhteiskunnallisissa valtasuhteissa.

Ensisijainen ongelma psykoosien hoidossa on se, että teoria keskushermoston sairaudesta, joka vaatisi ikuisen aivokemioita korjaavan lääkehoidon, on väärä. Siksi myöskin hoitovasteet jäävät puutteellisiksi. Pitämällä lääkehoitoa ensisijaisena apuna saadaan akuutti psykoosi loppumaan vaivattomasti, mutta toimintatavan hintana tuotamme juuri niitä heikkoja hoitotuloksia, joita nyt Suomessa saadaan.

Esimerkiksi Englannissa Afrikasta ja Karibialta tulevilla maahanmuuttajilla on noin kymmenkertainen riski saada skitsofreniadiagnoosi muuhun väestöön verrattuna, mikä viittaa vahvasti sosiaalisten ongelmien ja eriarvoisuuden vaikutukseen diagnoosin saamisen kannalta. Skitsofrenian esiintyvyydessä on huomattavia eroja myös kehittyneiden maiden sisällä, eikä yhden prosentin universaali esiintyvyys ole muuta kuin sitkeä myytti.(5) Lisäksi köyhissä maissa tulokset akuutin psykoosin hoidossa ovat huomattavasti paremmat kuin rikkaissa maissa (6), mikä taas kumoaa köyhistä maista tulevien maahanmuuttajien “geneettisen alttiuden” sairastua krooniseen psykoosisairauteen. Tämä viittaa siihen, että yhteisöllisyys ja matala hierarkia, sekä tietysti avoimen dialogin kaltainen inhimillinen hoito suojaisivat akuutin psykoosin jälkiseurauksilta.

Akuuttia psykoosia seuraava hoitotulos ja sitä myöten hoitoon päätyneen ihmisen tulevaisuus on siis pitkälti kiinni siitä, miten akuuttihoito järjestetään. Psykoterapian ja sosiaalipalvelujen mahdollisuudet ovat rajalliset, mikäli potilaille määrätään sairaalassa automaattisesti Käypä hoito -suosituksen mukainen psykoosilääkehoito, koska tällöin psykoosilla on taipumus kroonistua skitsofreniaksi.

Pohdintaa

Edellä kuvatun ja myös oman kokemukseni perusteella voisin todeta, että psykoosi on huomattavasti monimuotoisempi ja vivahteikkaampi ilmiö, kuin nykyinen psykiatrinen viitekehys antaa ymmärtää. Skitsofreniaa sairausmallina ei voida pitää tieteellisesti tai eettisesti perusteltuna.

Tiedetään että tietyissä osissa Afrikkaa samat henkilöt, jotka saisivat meillä skitsofreniadiagnoosin, toimivat arvostettuina shamaaneina. Emme tiedä psykoosista juurikaan, eikä tieto valitettavasti ole viime vuosikymmeninä valitun tutkimuslinjan johdosta juurikaan lisääntynyt.

Diagnosoimalla psykoosi skitsofreniaksi tehdään vahvoja asiantuntijavetoisia oletuksia potilaan tulevaisuudesta. Tällöin kuntoutuksen maksimitulokseksi voidaan asettaa “hyvä elämä sairaudesta huolimatta”, vaikka lääkärin tehtävä on parantaa parannettavissa olevat potilaat. Lisäksi potilaat saadaan retoriikalla uskomaan, että ongelmat ovat geeneissä ja viallisessa keskushermostossa, eikä suinkaan traumaattisissa kokemuksissa tai yhteiskunnallisissa valtasuhteissa.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä traumateoriasta tuossa nyt puhuttiin? WHOn tutkimuksissa todettiin, että lääkitys on yhteydessä heikkoon toimintakykyyn. Mitä vähemmän maissa lääkittiin potilaita, sitä todennäköisemmin he palasivat töihin ja osaksi yhteisöä. Se myös voi olla epäsuora todiste siitä, että psykoottisiksi mielletyt kokemukset kuten ääniharhat ovat hyvin kulttuurisidonnaisia. Tästä on suoraakin näyttöä, se miten ääniä tulkitaan vaikuttaa siihen miten väkivaltaisia, negatiivisia ja uhkaavia ne ovat. Sillä on myös vaikutusta siihen, kuinka stigmatisoivia tulkinnat eri kulttuureissa on. Jos ihminen on jonkun vierailevan demonin riivaama, niin onhan se nyt aivan eri asia kuin olla aivojen kehityshäiriöstä kärsivä geeniensä uhri. Demonia vastaan voi sentään taistella erinäisin rituaalein, kun taas skitsofrenia-nimistä aivosairautta ei voida parantaa. Länsimaiset poppamiehet eli psykiatrit ovat sen sijaan keksineet rituaalin, jossa sairauden sijaan yritetään tappaa itse riivattu ihminen erinäisillä hermomyrkyillä ja niiden massiivisilla koktaileilla. Jos selviät tästä rituaalista nimeltä tapon yritys hengissä ja vielä ilman työkyvyttömyyseläkettä, alkoholisoitumista ja itsemurhaa, olet kieltämättä siunattu ja lahjakas yksilö. Siinä on sitä traumaa kerrakseen, jos nyt jotain traumateoriaa haluaa tähän täysin fiktiiviseen sairauteen kehitellä.

Lue lisää

Niin oletko sinä nyt aivojen kehityshäiriön puolesta, vai sitä vastaan? Vai vain päinvastoin?

Anonyymi kirjoitti:

Niin oletko sinä nyt aivojen kehityshäiriön puolesta, vai sitä vastaan? Vai vain päinvastoin?

Voihan sitä olla puolesta ja vastaan samaan aikaan. Aivojen kehityshäiriö on aika epämääräinen termi ja osin normatiivinenkin tässä kontektissa. Osaatko tarkentaa, mihin viittaat? Onko sinulla jokin mekanismi, joka selittää miksi joku alkaa kuulla ääniä parikymppisenä ja toinen alkaa uskoa kiihkomielisesti itsensä keksimiin salaliittoteorioihin? Jokin suuri taustamekanismi, joka selittää noita kaikkia? Ääniharhat, deluusiot (perusteettomat uskomukset, siis läpikotaisin normatiivinen käsite), köyhä tapa ilmaista kielellisesti itseään hoidossa, jossa itsensä ilmaisusta saa osakseen lähinnä jäätävää häpeää, negatiiviset oireet eli toisin sanoen syvä masennus ja lamaantuminen stigmasta ja traumaattisista kokemuksista jne. Sen uskon, että ihmisten aivot ja mieli ei aina kehity täysin normaalisti sillä tavoin, kuten suorituskykyiseltä länsimaalaiseta ihmiseltä voisi odottaa, vaan kehitykseen voi tulla lukuisia pieniä poikkeamia, jotka liittyvät synnynnäiseen herkkyyteen ja elämänkokemuksiin. Ihmiset ovat erilaisia, jotkut ovat taiteellisesti lahjakkaita, jotkut hyvin loogisia ja sulkeutuneita, toiset hyvin herkkiä ja kolmannet hyvin pragmaattisia. Toiset eivät onnellisesti tiedosta mitään ja toiset saavat informaatiota liiankin kanssa ympäristöstään. Ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti hyvin erilaisia ja eri ympäristöt suosivat erilaisia piirteitä. En tiedä, mihin oikeastaan viittaat kehityshäiriöllä tässä kontektsissa kun tiedetään, että skitsofreniaan liitetyt aivojen kehityshäiriöön yhdistetyt riskitekijät (siis riskitekijät, joilla ei ole suoraa kausaalisuhdetta tutkittavaan ilmiöön) ovat selitysvoimaltaan muutaman prosentin luokkaa, jos sitäkään. Onko kaikki poikkeama oletetusta normaalista häiriötä, jos se tietyssä kulttuurisessa kontektissa heikentää toimintakykyä ja toisessa jopa parantaa sitä? Jos jollain hoitomuodolla voidaan pelkästään puhumalla vähentää skitsofrenian ilmaantuvuutta 90 % ja jollain hoitomuodolla taas saman yhteiskunnan ja kulttuurin sisällä kroonistaa ääniharhat ja paranoidiset harhaluulot elämänmittaisiksi, niin missä kohtaa se vielä hivenen määrittämättömäksi aivojen kehityshäiriö nousee hoidollisesti merkittäväksi selitystekijäksi? Paitsi siinä, että nykyinen vallalla oleva psykiatria saa taas tekosyyn surkeille hoitotuloksilleen psykoosien hoidossa. Jos puhutaan ihan oikeista aivojen kehityshäiriöistä, niin ne pitäisi olla sellaisia, jotka voidaan suoraan selittää ja kuvata biologisin termein ja mekanismein ja joihin systemaattisesti liittyy jotkut oireet ja jotka voidaan osoittaa tuottavan nuo oireet suoraan kausaalisesti. Aivojen kehityshäiriön edellytys on nähdäkseni myös se, että se heikentää huomattavasti ihmisen toimintakykyä yhteisössään kulttuurista ja ympäristöstä riippumatta.

Jos aivojen kehityshäiriötä ei osata kuvata muuten kuin diagnooseilta, joiden keskeisinä kriteereinä on toiminnan ja käytöksen sekä uskomuksen perusteettomuus, omituisuus ja keinotekoisesti määritelty ajanjakso joka ilmaantuu keskimäärin nuoruudessa parinkympin molemmin puolin, niin aika helppoahan se on ilmeisesti diagnosoida ihmisellä aivojen kehityshäiriö. Tosiasia on, että se miksi jotkut ihmiset esimerkiksi kuulevat ääniä ja jotkut joutuvat siitä jopa psykiatriseen hoitoon, ei ymmärretä. Traumat ovat vahvoja riskitekijöitä, mutta eivät nekään suoraan selitä psykoottisia harhoja. Itse uskon, että psykoosit johtuvat siitä, että ihmisen tietoisuus on niin abstrakti ja ajasta ja paikasta riippumaton johtuen siitä, että se on voimakkaan kielellistä ja diskursiivista. Se syntyy vuorovaikutuksessa ja monet aika tavallisetkin vuorovaikutuksen häiriöt jotka aiheuttavat ihmisessä sisäisiä ristiriitoja, voivat siksi helposti johtaa esimerkiksi päässä keskusteleviin ääniin, se on itse asiassa aika loogista ja ymmärrettävää. Kun sinun päässäsi on jokin selvittämätön trauma tai ristiriita, niin useinhan ehkä haluaisit toisen näkökulman ja alat kuvitella, mitä äiti sanoisi tuosta ja tuosta tai puolisosi tai pikkuveljesi. Joskus sisäiset äänet ovat hyvinkin ahdistavia ja syyttäviä etenkin, jos tunnet syvää syyllistyyttä ja häpeää jostain. Kun niitä kuulee päässään aamusta iltaan, ne voivat olla hyvinkin invalidisoivia. Ja sisäiset äänet dissosioituvat ja muuntuvat voimakkaassa stressitilassa tai vaikka päihteiden vaikutuksen alaisena joskus kuuloharhoiksi, koska ne käyttävät samoja hermostollisia mekanismeja kuin äänten kuvittelu. Ei sellaisten kehittymiseen mitään vakavaa aivojen kehityshäiriötä tarvita, vaan ihan normaalisti toimiva ihmisen mieli riittää. Olen testannut tätä itse asiassa omassa päässäni, vaikka en ikinä mistään jatkuvista kuuloharhoista kärsinytkään. Mutta olen onnistunut heijastamaan omat pääni sisäiset ajatukset ympäristössä kaikuviksi "ääniksi" niin, että tavallaan "kuulen" ne itseni ulkopuolelta. Se vaatii kyllä hyvin erityistä mielentilaa ja ehkä tietyn tyyppistä mielen rakennettakin, mutta uskon, että melkein kuka tahansa pystyy siihen jos yrittää.

Venäjällä valehdellaan kroonisesti sekä pahoinpidellään yms. mutta kehitysmaissa uskalletaan puhua totta ja välitetään aidosti ihmisistä.

Skitsofreniapotilaat kyllä tunnistavat bullshitin heti puheesta ja olemuksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä traumateoriasta tuossa nyt puhuttiin? WHOn tutkimuksissa todettiin, että lääkitys on yhteydessä heikkoon toimintakykyyn. Mitä vähemmän maissa lääkittiin potilaita, sitä todennäköisemmin he palasivat töihin ja osaksi yhteisöä. Se myös voi olla epäsuora todiste siitä, että psykoottisiksi mielletyt kokemukset kuten ääniharhat ovat hyvin kulttuurisidonnaisia. Tästä on suoraakin näyttöä, se miten ääniä tulkitaan vaikuttaa siihen miten väkivaltaisia, negatiivisia ja uhkaavia ne ovat. Sillä on myös vaikutusta siihen, kuinka stigmatisoivia tulkinnat eri kulttuureissa on. Jos ihminen on jonkun vierailevan demonin riivaama, niin onhan se nyt aivan eri asia kuin olla aivojen kehityshäiriöstä kärsivä geeniensä uhri. Demonia vastaan voi sentään taistella erinäisin rituaalein, kun taas skitsofrenia-nimistä aivosairautta ei voida parantaa. Länsimaiset poppamiehet eli psykiatrit ovat sen sijaan keksineet rituaalin, jossa sairauden sijaan yritetään tappaa itse riivattu ihminen erinäisillä hermomyrkyillä ja niiden massiivisilla koktaileilla. Jos selviät tästä rituaalista nimeltä tapon yritys hengissä ja vielä ilman työkyvyttömyyseläkettä, alkoholisoitumista ja itsemurhaa, olet kieltämättä siunattu ja lahjakas yksilö. Siinä on sitä traumaa kerrakseen, jos nyt jotain traumateoriaa haluaa tähän täysin fiktiiviseen sairauteen kehitellä.

Lue lisää

Niin, ne lääkkeet eivät sovi kaikille, sillä osa saa niistä kiusallisia sivuoireita, esim. esteitä liikunnalle. Ps. Itsekokenut

EPA -rasvahapolla on saatu merkittäviä hoitotuloksia masennuksen, psykoosin, skitsofrenian ym. psyykkisten sairauksien hoidossa.

EPA-rasvahappo on luonnon oma ANTIPSYKOOTTINEN aine!

Paitsi E-EPA myös tavallinen kalaöljy (Omega-3 -kalaöljy) tehoaa hyvin kunhan EPA:n määrä on tuotteessa riittävä. E-EPA (500/600mg E-EPA:a tabletti) tai esim. vahva nestemäinen Vitamar Omega-3 ADE kalaöljyvalmiste (1200mg EPA:a 10ml normaali päiväannos) on erinomainen tapa varmistaa EPA:n saanti.

Omega-3 kalaöljyista (muista kuin E-EPA) saa lisäksi DHA-rasvahappoa, jolla on monia tehtäviä aivoissa, joten EPA:n lisäksi kannattaa ottaa myös DHA:ta, vaikka EPA:sta osa muuttuu elimistössä DHA:ksi.

Lisää asiasta
http://www.drtolonen.com/document.asp?id=25

Lainaus:

Klinisiä tutkimuksia

Jo 1970-luvulla heräsi ajatus antaa skitsofreenikoille täydentäväksi hoidoksi välttämättömiä rasvahappoja (Vaddadi 1979). Aluksi uskottiin enemmän helokkiöljystä tunnettuun gammalinoleenihappoon (GLA), mutta sillä ei saatu toivottua hoitotulosta (Vaddadi ym 1981). Kun tutkijat siirtyivät omega-6-rasvahapoista n-3 rasvahappoihin, alkoivat hoitotulokset parantua merkittävästi unipolaarisen ja bipolaarisen masennuksen ja skitsofrenian hoidossa (Mellor ym 1995; Laugharne ym. 1996, Peet ym. 1996). E-EPAn hoitovaikutus alkaa näkyä jo muutamassa kuukaudessa, ja erään raportin mukaan peräti 40 % psykoosiin sairastuneista potilaista selviytyy E-EPAn avulla ilman synteettisiä psyykenlääkkeitä (Ho ym. 2000).

Ensimmäiset kliinisesti vakuuttavat hoitotulokset EPAan perustuvilla rasvahappovalmisteilla julkaistiin vuonna 1990 Glasgown yliopistosta. Siellä professorit Peter Behan ja David Horrobin tutkivat 63 virusinfektion jälkeistä väsymystä (post viral fatigue syndrome) potevaa henkilöä. Heistä 39 sai ruuan lisänä EPA-, DHA ja GLA-rasvahappoja ja 24 potilasta vastaavia lumekapseleita. Oikeita rasvahappoja saaneista 85 % toipui työkykyisiksi, mutta plaseboa saaneista vain 17 %. Ero on merkittävä.

Harvardin yliopiston masennustutkimus antoi erittäin rohkaisevat tulokset ja vilkastutti kalaöljytutkimuksia psykiatrisissa klinikoissa. Yhdysvalloissa psykiatrit alkoivat suositella potilailleen kalaöljyä. Viime vuosina ovat monet muut tutkimukset vahvistaneet, että EPA ja muut lisäravinteet parantavat usein dramaattisesti psyykkisiä ongelmia, kuten skitsofreniaa (Mellor ym. 1995) ja masennusta (Peet ja Horrobin 2002) ja voivat jopa jarruttaa vaikeaa dementiaa (Mellor ym. 1995, Vaddadi ym. 2002).

Lisää kliinisiä tutkimuksia

EPAn annostelu
Ensimmäisissä tutkimuksissa annettiin suuria kalaöljyn päiväannoksia, koska silloin ei ollut käytetävissä E-EPAa, joka on biologisesti erittäin tehokasta. Jotta aivoissa saadaan aikaan kliinisesti havaittavia myönteisiä muutoksia, tarvitaan vähintää 500 mg puhdasta EPAa päivässä. Sen saa nykyään yhdestä E-EPA-kapselista (tai 1-7 tavallisesta kalaöljykapselista). Vaikutuksen esille tulo vie yleensä noin 1-3 kk. Tutkijat ovat testanneet, minkälaisia päiväannoksia EPAa eri oireiden ja tautien hoidossa tarvitaan ja päätyneet seuraaviin suosituksiin:

Stressin, väsymyksen ja luki- ja keskittymisvaikeuden, ADHD:n ja niihin liittyvien tilojen (Tourette, Aspergren, jne. ) hoidossa 500 mg EPAa riittää useimmille henkilöille.
Depression hoidossa tarve on yleensä 1000 mg eli yksi gramma/päivä. Ellei siitä ole apua 3 kuukaudessa, tulisi annos nostaa 1500 mg:aan ja tarvittaessa 2000 mg:aan.
Skitsofreniassa tarve on 2 g/vrk, jatkuvasti, tauotta.
Suuremmistakaan päiväannoksista ei ole raportoitu mitään vakavia haittoja, kuten synteettisistä mielialalääkkeistä. Yhdysvallossa E-EPAa on annettu jopa 10-20 g/vrk pitkiä aikoja ilman sivuvaikutuksia. Se ei vaikuta veren hyytymiseen sen enempää kuin yksi aspiriintabletti.

Lukija voi kysyä, eikö ruuasta sitten voi saada riittävästi EPAa. Vastaus: Terveelle ihmiselle riittää yleensä se, että syö rasvaista kalaa kaksi kertaa viikossa, mutta neurologisten ja psykiatristen oireiden hoitoon ravinnon EPA ei riitä alkuunkaan. Sata grammaa silliä tai lohta sisältää noin 170 mg EPAa ja 380 mg DHA:a. Tosin sanoen saadakseen 500 mg EPAa pitäisi syödä lohta noin 300 g, 1 g:n saamiseksi 600 g ja 2 g:n saamiseksi 1,2 kg. Ja näin tulisi tehdä päivittäin läpi vuoden. EPA on helpompi annostella kapselin muodossa. Uutta farmaseuttista E-EPAa mahtuu yhteen kapseliin peräti 500 mg. Se vastaa EPA-määrältään 5 ml (vanhan ajan isoa teelusikallista) kalanmaksaöljyä, mutta on biologisesti sitä huomattavasti tehokkaampaa.
Myös nestemäisen Vitamar Omega-3 -kalaöljyn päiväannos 10 ml (2 tl) sisältää 1200 mg EPA:a, ja lisäksi siinä on 1000 mg DHA-rasvahappoa, joten elimistön ei tarvitse muuttaa EPA:sta DHA:ta. Lisäksi normaali omega-3 kalaöljy on huomattavasti edullisempaa kuin E-EPA-annokset samalla EPA:n mg määrillä.

On todella suositeltavaa ottaa kaikissa psyykkisissä sairauksissa tukihoidoksi kalaöljyvalmistetta tai E-EPA:a, se saattaa jopa parantaa sairauden.

Anonyymi kirjoitti:

EPA -rasvahapolla on saatu merkittäviä hoitotuloksia masennuksen, psykoosin, skitsofrenian ym. psyykkisten sairauksien hoidossa.

EPA-rasvahappo on luonnon oma ANTIPSYKOOTTINEN aine!

Paitsi E-EPA myös tavallinen kalaöljy (Omega-3 -kalaöljy) tehoaa hyvin kunhan EPA:n määrä on tuotteessa riittävä. E-EPA (500/600mg E-EPA:a tabletti) tai esim. vahva nestemäinen Vitamar Omega-3 ADE kalaöljyvalmiste (1200mg EPA:a 10ml normaali päiväannos) on erinomainen tapa varmistaa EPA:n saanti.

Omega-3 kalaöljyista (muista kuin E-EPA) saa lisäksi DHA-rasvahappoa, jolla on monia tehtäviä aivoissa, joten EPA:n lisäksi kannattaa ottaa myös DHA:ta, vaikka EPA:sta osa muuttuu elimistössä DHA:ksi.

Lisää asiasta
http://www.drtolonen.com/document.asp?id=25

Lainaus:

Klinisiä tutkimuksia

Jo 1970-luvulla heräsi ajatus antaa skitsofreenikoille täydentäväksi hoidoksi välttämättömiä rasvahappoja (Vaddadi 1979). Aluksi uskottiin enemmän helokkiöljystä tunnettuun gammalinoleenihappoon (GLA), mutta sillä ei saatu toivottua hoitotulosta (Vaddadi ym 1981). Kun tutkijat siirtyivät omega-6-rasvahapoista n-3 rasvahappoihin, alkoivat hoitotulokset parantua merkittävästi unipolaarisen ja bipolaarisen masennuksen ja skitsofrenian hoidossa (Mellor ym 1995; Laugharne ym. 1996, Peet ym. 1996). E-EPAn hoitovaikutus alkaa näkyä jo muutamassa kuukaudessa, ja erään raportin mukaan peräti 40 % psykoosiin sairastuneista potilaista selviytyy E-EPAn avulla ilman synteettisiä psyykenlääkkeitä (Ho ym. 2000).

Ensimmäiset kliinisesti vakuuttavat hoitotulokset EPAan perustuvilla rasvahappovalmisteilla julkaistiin vuonna 1990 Glasgown yliopistosta. Siellä professorit Peter Behan ja David Horrobin tutkivat 63 virusinfektion jälkeistä väsymystä (post viral fatigue syndrome) potevaa henkilöä. Heistä 39 sai ruuan lisänä EPA-, DHA ja GLA-rasvahappoja ja 24 potilasta vastaavia lumekapseleita. Oikeita rasvahappoja saaneista 85 % toipui työkykyisiksi, mutta plaseboa saaneista vain 17 %. Ero on merkittävä.

Harvardin yliopiston masennustutkimus antoi erittäin rohkaisevat tulokset ja vilkastutti kalaöljytutkimuksia psykiatrisissa klinikoissa. Yhdysvalloissa psykiatrit alkoivat suositella potilailleen kalaöljyä. Viime vuosina ovat monet muut tutkimukset vahvistaneet, että EPA ja muut lisäravinteet parantavat usein dramaattisesti psyykkisiä ongelmia, kuten skitsofreniaa (Mellor ym. 1995) ja masennusta (Peet ja Horrobin 2002) ja voivat jopa jarruttaa vaikeaa dementiaa (Mellor ym. 1995, Vaddadi ym. 2002).

Lisää kliinisiä tutkimuksia

EPAn annostelu
Ensimmäisissä tutkimuksissa annettiin suuria kalaöljyn päiväannoksia, koska silloin ei ollut käytetävissä E-EPAa, joka on biologisesti erittäin tehokasta. Jotta aivoissa saadaan aikaan kliinisesti havaittavia myönteisiä muutoksia, tarvitaan vähintää 500 mg puhdasta EPAa päivässä. Sen saa nykyään yhdestä E-EPA-kapselista (tai 1-7 tavallisesta kalaöljykapselista). Vaikutuksen esille tulo vie yleensä noin 1-3 kk. Tutkijat ovat testanneet, minkälaisia päiväannoksia EPAa eri oireiden ja tautien hoidossa tarvitaan ja päätyneet seuraaviin suosituksiin:

Stressin, väsymyksen ja luki- ja keskittymisvaikeuden, ADHD:n ja niihin liittyvien tilojen (Tourette, Aspergren, jne. ) hoidossa 500 mg EPAa riittää useimmille henkilöille.
Depression hoidossa tarve on yleensä 1000 mg eli yksi gramma/päivä. Ellei siitä ole apua 3 kuukaudessa, tulisi annos nostaa 1500 mg:aan ja tarvittaessa 2000 mg:aan.
Skitsofreniassa tarve on 2 g/vrk, jatkuvasti, tauotta.
Suuremmistakaan päiväannoksista ei ole raportoitu mitään vakavia haittoja, kuten synteettisistä mielialalääkkeistä. Yhdysvallossa E-EPAa on annettu jopa 10-20 g/vrk pitkiä aikoja ilman sivuvaikutuksia. Se ei vaikuta veren hyytymiseen sen enempää kuin yksi aspiriintabletti.

Lukija voi kysyä, eikö ruuasta sitten voi saada riittävästi EPAa. Vastaus: Terveelle ihmiselle riittää yleensä se, että syö rasvaista kalaa kaksi kertaa viikossa, mutta neurologisten ja psykiatristen oireiden hoitoon ravinnon EPA ei riitä alkuunkaan. Sata grammaa silliä tai lohta sisältää noin 170 mg EPAa ja 380 mg DHA:a. Tosin sanoen saadakseen 500 mg EPAa pitäisi syödä lohta noin 300 g, 1 g:n saamiseksi 600 g ja 2 g:n saamiseksi 1,2 kg. Ja näin tulisi tehdä päivittäin läpi vuoden. EPA on helpompi annostella kapselin muodossa. Uutta farmaseuttista E-EPAa mahtuu yhteen kapseliin peräti 500 mg. Se vastaa EPA-määrältään 5 ml (vanhan ajan isoa teelusikallista) kalanmaksaöljyä, mutta on biologisesti sitä huomattavasti tehokkaampaa.
Myös nestemäisen Vitamar Omega-3 -kalaöljyn päiväannos 10 ml (2 tl) sisältää 1200 mg EPA:a, ja lisäksi siinä on 1000 mg DHA-rasvahappoa, joten elimistön ei tarvitse muuttaa EPA:sta DHA:ta. Lisäksi normaali omega-3 kalaöljy on huomattavasti edullisempaa kuin E-EPA-annokset samalla EPA:n mg määrillä.

On todella suositeltavaa ottaa kaikissa psyykkisissä sairauksissa tukihoidoksi kalaöljyvalmistetta tai E-EPA:a, se saattaa jopa parantaa sairauden.

Lue lisää

Noissa kalaöljytableteissa on runsaasti elohopeaa. Ja valmistusprosessista johtuen se on sellaisessa muodossa joka läpäisee veriaivoesteen.

Kala on parempi vaihtoehto ja niistä kannattaa suosia pieniä yksilöitä joihi ei ole ehtinyt kertyä paljoa elohopeaa.

Siinä vaiheessa olisi jo aiheellista miettiä, kummalla se skitsofrenia on....

Matkailu avartaa mieltä ja juna on myös ekologinen matkustusmuoto.

Esim. Kahta hiiriyksilöä pidetään stressin alaisena, esim valveilla niin kauan että tulee skitsofreniaan viittaavia oireita, toisen aivot viipaloidaan ja todetaan yhtäläisyys skitsofreniapotilaan aivoihin.
Sitä elossaolevaa hiirtä lääkitään jne. Ei se sen kummempaa ole..