Zinkkuvisa!

Noin helppoa se on naiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Noin helppoa se on naiselle.

Ei se kyllä mulle ole yhtään helppoa, enkä puhunut vastauksessa itsestäni. Yleistin vain, koska joku löytää paikasta x ja toinen paikasta y, niin kun kaikki sinkut ottaa huomioon, lopulta mahdollisuuksia on rajattomasti.

Hah. 2 kuusi varkaissa olevaa sinkkua tuijottavat toisiaan metsässä ja rakastuvat. Hieno homma. Elokuvan paikka.

>simiti<

Anonyymi kirjoitti:

Hah. 2 kuusi varkaissa olevaa sinkkua tuijottavat toisiaan metsässä ja rakastuvat. Hieno homma. Elokuvan paikka.

>simiti<

Tässähän olisi elokuvan idea ja käsikirjoitus valmiina. Tulisi suosittu kassamagneetti. 😀

Lavatansseista? Mitä hlv... harrastaako nuoret nykyisin lavatansseja??

Toisaalta minäkin 50 vuotias otan paljon mallia isovsnhemmiltani ja isäni nauraa mua vanhanaikaiseksi.

Himputin ukko, ei sillä ole mitään kuria.

>simiti<

Anonyymi kirjoitti:

Lavatansseista? Mitä hlv... harrastaako nuoret nykyisin lavatansseja??

Toisaalta minäkin 50 vuotias otan paljon mallia isovsnhemmiltani ja isäni nauraa mua vanhanaikaiseksi.

Himputin ukko, ei sillä ole mitään kuria.

>simiti<

Lue lisää

Nuoret.. - No siis, on sellaisissa noin kolmekymppisissä lavatanssiharrastajia, mutta moni heistä kyllä hankkii parinsa jo tanssiseurasta ja käyvät sitten parin kanssa lavoilla. 👍

Anonyymi kirjoitti:

Lavatansseista? Mitä hlv... harrastaako nuoret nykyisin lavatansseja??

Toisaalta minäkin 50 vuotias otan paljon mallia isovsnhemmiltani ja isäni nauraa mua vanhanaikaiseksi.

Himputin ukko, ei sillä ole mitään kuria.

>simiti<

Lue lisää

Olen kuullut, ettei lavatanssit ole mihinkään kadonneet. Itseäni ei yhtään kiinnosta sen kaltainen kulttuuri...

mustasusi kirjoitti:

Olen kuullut, ettei lavatanssit ole mihinkään kadonneet. Itseäni ei yhtään kiinnosta sen kaltainen kulttuuri...

Onhan tanssipaikat toki vähentyneet, mutta Suomessa on kyllä hyviä bändejä, jotka jaksavat kiertää lavoilla soittamassa. 👍
- Ei minunkaan tosiasiassa ole tullut käytyä tansseissa enää kuin muutaman kerran vuodessa, lähinnä kesäisin tai laivalla. - Silloin kun Topi Sorsakoski vielä esiintyi, tuli käytyä kyllä useamminkin. 🙂

Xena-183 kirjoitti:

Onhan tanssipaikat toki vähentyneet, mutta Suomessa on kyllä hyviä bändejä, jotka jaksavat kiertää lavoilla soittamassa. 👍
- Ei minunkaan tosiasiassa ole tullut käytyä tansseissa enää kuin muutaman kerran vuodessa, lähinnä kesäisin tai laivalla. - Silloin kun Topi Sorsakoski vielä esiintyi, tuli käytyä kyllä useamminkin. 🙂

Lue lisää

Joo, minä tiedän vallan hyvin nämä tanssiorkesteri jutut. Ollut itsekin vähän mukana niissä... Mutta se ei oikein tuntunut omalta jutulta. :)

Xena-183 kirjoitti:

Nuoret.. - No siis, on sellaisissa noin kolmekymppisissä lavatanssiharrastajia, mutta moni heistä kyllä hankkii parinsa jo tanssiseurasta ja käyvät sitten parin kanssa lavoilla. 👍

Lue lisää

Tääh... mun lapseni on sen ikäinen ja mäkin pidin lavatansseja wanhanaikaisena!

Toisaalta olen itse kiinnostunut asioista joita pitkästi yli 70 vuotias isäni pitää naurettavan wanhanaikaisina.

Muistan kun lapseni oli pikkuinen ja menimme isälläni käymään. Heti löysivät yhteisen aallonpituuden ja riemuiten tutkivat puutarhan ihmeitä.

Minä olin ulkopuolinen, mutta pyrin ottamaan mallia. Ei onnistunut. Minä olin isä, en isoisä.

>simiti<

mustasusi kirjoitti:

Joo, minä tiedän vallan hyvin nämä tanssiorkesteri jutut. Ollut itsekin vähän mukana niissä... Mutta se ei oikein tuntunut omalta jutulta. :)

Ei se aina iske. - Minun musiikkimakuni on tosi laaja; tanssimusiikkia, poppia, rockia, countrya ja vaikka oopperaa. 😁
Tanssiessa saa kyllä hyvän hien pintaan, joten se menee kuntoilustakin. 👍

Olen myös käynyt lavatansseissa, jo murkkuiästä saakka. Meidän kesäpaikan läheisyydessä on ollut tanssilava niin kauan kuin muistan. Kun isommat serkukset lähtivät lavalle, minä änkesin hännänhuippuna mukaan.
Olemme aina kesäisin käyneet tanssimassa, mutta en minä sieltä ole koskaan kaveria löytänyt. Ehkä en osannut katsoa sillä silmällä, koska olemme aina olleet isommalla porukalla liikkeellä. Kaikki kohtaamiset ovat jääneet vain tanssimiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tääh... mun lapseni on sen ikäinen ja mäkin pidin lavatansseja wanhanaikaisena!

Toisaalta olen itse kiinnostunut asioista joita pitkästi yli 70 vuotias isäni pitää naurettavan wanhanaikaisina.

Muistan kun lapseni oli pikkuinen ja menimme isälläni käymään. Heti löysivät yhteisen aallonpituuden ja riemuiten tutkivat puutarhan ihmeitä.

Minä olin ulkopuolinen, mutta pyrin ottamaan mallia. Ei onnistunut. Minä olin isä, en isoisä.

>simiti<

Lue lisää

Sehän oli tosi hienoa, että lapsella ja isoisällä löytyi noin hyvä yhteys 🤗
Samoin minun äidilläni ja minun tyttärelläni oli aivan erityinen suhde.✨️

Xena-183 kirjoitti:

Ei se aina iske. - Minun musiikkimakuni on tosi laaja; tanssimusiikkia, poppia, rockia, countrya ja vaikka oopperaa. 😁
Tanssiessa saa kyllä hyvän hien pintaan, joten se menee kuntoilustakin. 👍

Lue lisää

kaikki muu musa melkein meneekin, paitsi country ja iskelmä tanssimusiikki.

tosi.typy kirjoitti:

Olen myös käynyt lavatansseissa, jo murkkuiästä saakka. Meidän kesäpaikan läheisyydessä on ollut tanssilava niin kauan kuin muistan. Kun isommat serkukset lähtivät lavalle, minä änkesin hännänhuippuna mukaan.
Olemme aina kesäisin käyneet tanssimassa, mutta en minä sieltä ole koskaan kaveria löytänyt. Ehkä en osannut katsoa sillä silmällä, koska olemme aina olleet isommalla porukalla liikkeellä. Kaikki kohtaamiset ovat jääneet vain tanssimiseksi.

Lue lisää

No itse asiassa.. minut on löydetty tanssilavalta, jos ollaan ihan tarkkoja. 😂
- Vaikka toki silloin parikymppisenä oli varmasti itselläkin mielessä myös katsella tanssipartnereita "sillä silmällä".

Meillä oli nuorena mukava 6-7 hengen samanhenkinen tyttöporukka, josta aina löytyi seuraa lavoille vähintään henkilöautollinen. - Joskus ajeltiin kauemmaksikin. Lähinnä max parin tunnin etäisyydellä Tampereelta. 🙂

mustasusi kirjoitti:

kaikki muu musa melkein meneekin, paitsi country ja iskelmä tanssimusiikki.

Minun listaltani jää pois örinäheavy ja improvisoitu jazz, yleensä. Joskus jopa tuo jälkimmäinen menettelee. 🙂

Xena-183 kirjoitti:

Minun listaltani jää pois örinäheavy ja improvisoitu jazz, yleensä. Joskus jopa tuo jälkimmäinen menettelee. 🙂

Minä taasen voin kuunnella örinäheavyä improvisoidulla jazzilla höystettynä, ennemmin kuin iskelmää. :D Mutta olen todella kaikkiruokainen. Joskus kiva kuunnella Afropoppia ja vaikka intialaista musaa.

Xena-183 kirjoitti:

No itse asiassa.. minut on löydetty tanssilavalta, jos ollaan ihan tarkkoja. 😂
- Vaikka toki silloin parikymppisenä oli varmasti itselläkin mielessä myös katsella tanssipartnereita "sillä silmällä".

Meillä oli nuorena mukava 6-7 hengen samanhenkinen tyttöporukka, josta aina löytyi seuraa lavoille vähintään henkilöautollinen. - Joskus ajeltiin kauemmaksikin. Lähinnä max parin tunnin etäisyydellä Tampereelta. 🙂

Lue lisää

Kesälavoilla oli oma tunnelmansa. Vapautunut ja iloinen. Kesäisin käydään joskus vieläkin, kunhan ehditään ja on hyvä esiintyjä. 😊

mustasusi kirjoitti:

Minä taasen voin kuunnella örinäheavyä improvisoidulla jazzilla höystettynä, ennemmin kuin iskelmää. :D Mutta olen todella kaikkiruokainen. Joskus kiva kuunnella Afropoppia ja vaikka intialaista musaa.

Lue lisää

Niillä pääsee tosiaan ihan erilaiseen tunnelmaan. - Heti tulee mieleen loma ja ylipäänsä rentoutuminen.. 👍 - Jotain sellaista aion vielä joskus kokeilla, kunhan tästä työruuhkasta selvitään. 🙂

tosi.typy kirjoitti:

Kesälavoilla oli oma tunnelmansa. Vapautunut ja iloinen. Kesäisin käydään joskus vieläkin, kunhan ehditään ja on hyvä esiintyjä. 😊

On hyvä vähän tukea niitä seuroja ja pienyrittäjiä, jotka lavoja enää pyörittävät. - Se ei pääsääntöisesti liene kovin tuottoisaa hommaa, luulen..

Xena-183 kirjoitti:

Niillä pääsee tosiaan ihan erilaiseen tunnelmaan. - Heti tulee mieleen loma ja ylipäänsä rentoutuminen.. 👍 - Jotain sellaista aion vielä joskus kokeilla, kunhan tästä työruuhkasta selvitään. 🙂

Lue lisää

Se on totta. Ei vois kesäisempää oloa tulla kuin Afropopista tulee. Muutenkin niin omanlaistaan ja kiehtovaa.

mustasusi kirjoitti:

Se on totta. Ei vois kesäisempää oloa tulla kuin Afropopista tulee. Muutenkin niin omanlaistaan ja kiehtovaa.

Tunnelmasta riippuen laittaa joko jalat väkisin liikkeelle tanssimaan tai sitten toimii mukavan rauhoittavana taustalla. Kivasti erilaisia soittimiakin siinä mukana.

Xena-183 kirjoitti:

On hyvä vähän tukea niitä seuroja ja pienyrittäjiä, jotka lavoja enää pyörittävät. - Se ei pääsääntöisesti liene kovin tuottoisaa hommaa, luulen..

Olet aivan oikeassa. Ensi kesänä suunnistetaan taas lavoille tanssimaan!
Tanssimalla talous kuntoon.

Xena-183 kirjoitti:

Tunnelmasta riippuen laittaa joko jalat väkisin liikkeelle tanssimaan tai sitten toimii mukavan rauhoittavana taustalla. Kivasti erilaisia soittimiakin siinä mukana.

Joo, se on myös yksi tekijä, miksi niitä jaksaa kuunnella. Eri maista löytyy niin paljon mielenkiintoista musiikkia ja erilaisia soittmia ja ääniä. Erilaisia tunnelmia. En ymmärrä niitä, jotka ovat jämähtäneet kuuntelemaan vaan oman nuoruuden aikaisia bändejä. Minä luukutin ne ihan puhki silloin nuorena. Tykkään edelleen löytää uutta kuunneltavaa. Olen varmaan keskivertoa musikaalisempi muutenkin.

tosi.typy kirjoitti:

Olet aivan oikeassa. Ensi kesänä suunnistetaan taas lavoille tanssimaan!
Tanssimalla talous kuntoon.

Sounds like a plan! 💃🕺🤗

mustasusi kirjoitti:

Joo, se on myös yksi tekijä, miksi niitä jaksaa kuunnella. Eri maista löytyy niin paljon mielenkiintoista musiikkia ja erilaisia soittmia ja ääniä. Erilaisia tunnelmia. En ymmärrä niitä, jotka ovat jämähtäneet kuuntelemaan vaan oman nuoruuden aikaisia bändejä. Minä luukutin ne ihan puhki silloin nuorena. Tykkään edelleen löytää uutta kuunneltavaa. Olen varmaan keskivertoa musikaalisempi muutenkin.

Lue lisää

Olet siis itsekin soittanut? Mikä on instrumenttisi? 🙂

Xena-183 kirjoitti:

Olet siis itsekin soittanut? Mikä on instrumenttisi? 🙂

Olen soittanut bassokitaraa ja syntikoita...

mustasusi kirjoitti:

Olen soittanut bassokitaraa ja syntikoita...

No, jätän basistivitsit sikseen. 😉
Musikaalisuus on hieno lahja 👍

mustasusi kirjoitti:

Olen soittanut bassokitaraa ja syntikoita...

ai että on hienoa että vanha ruma susi on soittanut. sehän tekeekin janista komean.

Anonyymi kirjoitti:

ai että on hienoa että vanha ruma susi on soittanut. sehän tekeekin janista komean.

Sinua ei kaivata tähänkään keskusteluun mustasutta kiusaamaan, kiitos.

Vain suositut ihmiset löytävät seuraa noin monenvärikkäistä paikoista.

Kirjautumatonpalstalutka kirjoitti:

Vain suositut ihmiset löytävät seuraa noin monenvärikkäistä paikoista.

Voi lutka rakkaani. Me olemme kaikki tavalla tai toisella tunnettuja.

Se on eri asia kuinka käsittelemme asian.

>simiti<

Kirjautumatonpalstalutka kirjoitti:

Vain suositut ihmiset löytävät seuraa noin monenvärikkäistä paikoista.

En sanoisi itseäni suosituksi. Helposti lähestyttäväksi pikemminkin.

Kirjautumatonpalstalutka kirjoitti:

Vain suositut ihmiset löytävät seuraa noin monenvärikkäistä paikoista.

Ei pidä ainakaan omalla kohdallani lainkaan paikkaansa. En ole koskaan ollut sellainen, jota voisi luonnetia suosituksi. Jollen ihan itse lähesty ihmisiä, niin ei mun seuraani ole koskaan tunkua ollut. Tämä sivuhuomautuksena.

Jos hän vaikka omistaa valtavan keksi- ja suklaavaraston?

Hah hah. No nyt heititkin pahan kommentin.

Taitaa koko pariutuminen olla niin vaikea, turhauttava, sattumanvarainen ja hankalasti yhteensopiva yhtälö, että ihminen taitaa olla onnellisempi kuin ei vaivaa pientä päätänsä koko asialla. Siis selkeä etsiminen aivan varmasti huonontaa elämänlaatua, koska toisilleen molemminpuolin sopivia on niin h-ton harvassa. Parempi vaan siis elää ihan tavallista elämää, olla vain periaatteellisella tasolla avoin uudelle. 😂

Ja mikä on se sopiva? Niitä asioita mitkä oikeassa osuu on paljon, mutta jos tunne ei kolahda molemmin puolin tutustumisen jälkeen, se koko muu sopivaa määrittelevä lista on aivan turha. Ja kun sattuu oikein voimalla kolahtamaan, moni asia listalta muuttuu viime pelissä toisarvoiseksi. Siis sopivuuden tuntee sydämessään, jos uskaltaa sitä kuunnella ja luottaa kuulemansa.

Toivottavasti ei itse enää ole niin tyhmä, että valitsee väärin ja sopimattoman.

tosi.typy kirjoitti:

Jos hän vaikka omistaa valtavan keksi- ja suklaavaraston?

Tuo kuulostaa tietysti hyvältä, mutta ehkä se ei riitä vastaukseksi.
(veljeni on muuten sitä mieltä, että elän pelkällä suklaala, sillä sitä ilmestyy jatkuvasti tuohon oveni ulkopuolelle - pitää varmaan kertoa, että pari voileipää olisi jo tarpeen)

Citrinella kirjoitti:

Hah hah. No nyt heititkin pahan kommentin.

Taitaa koko pariutuminen olla niin vaikea, turhauttava, sattumanvarainen ja hankalasti yhteensopiva yhtälö, että ihminen taitaa olla onnellisempi kuin ei vaivaa pientä päätänsä koko asialla. Siis selkeä etsiminen aivan varmasti huonontaa elämänlaatua, koska toisilleen molemminpuolin sopivia on niin h-ton harvassa. Parempi vaan siis elää ihan tavallista elämää, olla vain periaatteellisella tasolla avoin uudelle. 😂

Ja mikä on se sopiva? Niitä asioita mitkä oikeassa osuu on paljon, mutta jos tunne ei kolahda molemmin puolin tutustumisen jälkeen, se koko muu sopivaa määrittelevä lista on aivan turha. Ja kun sattuu oikein voimalla kolahtamaan, moni asia listalta muuttuu viime pelissä toisarvoiseksi. Siis sopivuuden tuntee sydämessään, jos uskaltaa sitä kuunnella ja luottaa kuulemansa.

Toivottavasti ei itse enää ole niin tyhmä, että valitsee väärin ja sopimattoman.

Lue lisää

Sopivuudessa on myös se ongelma, että täydellisen sopivuuden voi estää pelkästään elämäntilanne. Vaikkapa niin, ettei kumpikaan voi muuttaa toisen paikkakunnalle.

buddy-love kirjoitti:

Sopivuudessa on myös se ongelma, että täydellisen sopivuuden voi estää pelkästään elämäntilanne. Vaikkapa niin, ettei kumpikaan voi muuttaa toisen paikkakunnalle.

Elämäntilanne voi estää, tosin etäisyys on loppujen lopuksi vain asennekysymys. Miksi suhteen pitää olla välttämättä keski-ikäisillä yhdessä edes asumista? Ennen nuorempana piti avoliittoa selkeänä jatkumona seurustelulle, mutta miksi sen niin pitäisi edes olla? Aina mikä merkitsee, on että kumpikin on tyytyväisiä ja onnellisia siihen mitä on.

Toki etäsuhde tai erillisasuminen vaatii kykyä organisoida, halua varata toiselle aikaa ja läsnäoloa arjesta sitten kun nähdään. Täytyy myös löytää kykyä joustaa ja etsiä yhdessä sopivia hetkiä. Aika paljon myös ratkaisee, osaako pari puhua tai kirjoittaa toisilleen näkemisen välillä (muutakin kuin on säätä pidellyt) , löytyykö parin välille tunneyhteys ja onnistuuko pari pitämään toisensa lämpimänä tapaamisien välillä. Siis etäsuhteet ei sopi kaikille eikä kaikilla ole siihen kykyä.

Elämäntilanne on este, jos jompikumpi on varattu tai taloudellinen tilanne ei mahdollista yhteistä aikaa tai jommankumman mieli ei ole valmis uuteen. Samoin lapset on osalle este tai se, että toinen haaveilee lisääntymisestä ja toinen ei.

Veikkaan, että silloin kun kolahtaa kovaa molemminpuolin, useimmilta löytyy motivaatio löytää keinot. Kiva taskulämmin viritelmä tai yksipuolisuus taas saa miettimään kaikki mahdolliset haasteet mitä matkalle osuu.

Citrinella kirjoitti:

Elämäntilanne voi estää, tosin etäisyys on loppujen lopuksi vain asennekysymys. Miksi suhteen pitää olla välttämättä keski-ikäisillä yhdessä edes asumista? Ennen nuorempana piti avoliittoa selkeänä jatkumona seurustelulle, mutta miksi sen niin pitäisi edes olla? Aina mikä merkitsee, on että kumpikin on tyytyväisiä ja onnellisia siihen mitä on.

Toki etäsuhde tai erillisasuminen vaatii kykyä organisoida, halua varata toiselle aikaa ja läsnäoloa arjesta sitten kun nähdään. Täytyy myös löytää kykyä joustaa ja etsiä yhdessä sopivia hetkiä. Aika paljon myös ratkaisee, osaako pari puhua tai kirjoittaa toisilleen näkemisen välillä (muutakin kuin on säätä pidellyt) , löytyykö parin välille tunneyhteys ja onnistuuko pari pitämään toisensa lämpimänä tapaamisien välillä. Siis etäsuhteet ei sopi kaikille eikä kaikilla ole siihen kykyä.

Elämäntilanne on este, jos jompikumpi on varattu tai taloudellinen tilanne ei mahdollista yhteistä aikaa tai jommankumman mieli ei ole valmis uuteen. Samoin lapset on osalle este tai se, että toinen haaveilee lisääntymisestä ja toinen ei.

Veikkaan, että silloin kun kolahtaa kovaa molemminpuolin, useimmilta löytyy motivaatio löytää keinot. Kiva taskulämmin viritelmä tai yksipuolisuus taas saa miettimään kaikki mahdolliset haasteet mitä matkalle osuu.

Lue lisää

Näin on, jos "kolahtaa", niin kyllä sitä aina keinot keksii. Sanoisin myös että sellainen suhde ei tule toimimaan hyvin, jossa molemmat ovat jatkuvasti kiireisiä työnsä kanssa.

Yhdessä ei tarvitse välttämättä asua, mutta tämäkin asia voi muuttua ajan myötä, kuten myös moni muukin asia.

m36-intj kirjoitti:

Näin on, jos "kolahtaa", niin kyllä sitä aina keinot keksii. Sanoisin myös että sellainen suhde ei tule toimimaan hyvin, jossa molemmat ovat jatkuvasti kiireisiä työnsä kanssa.

Yhdessä ei tarvitse välttämättä asua, mutta tämäkin asia voi muuttua ajan myötä, kuten myös moni muukin asia.

Lue lisää

Olen itse ajatellut, että jos ja kun joskus jonkun tapaa ja jos vielä oikeasti kolahtaa, on aika turha yrittää suunnitella elämää niin pitkälle. Tilanteet muuttuu ja sen mukaan pitää vain osata muovautua. Alussa kummankin tarpeet voi olla aika erilaisia kuin vaikka 5v päästä.

Pari- tai ihmissuhde on aika harvoin äärimmäisen staattinen ”prosessi”, vaikka staattisuus on ehkä useimpien ihmisten ihanne ja odotusarvo. Ja kun odotusarvo ei täyty, ihminen pettyy, En tiedä miksi, ehkä on luonnekysymys, miksi muutokset koetaan niin ahdistavaksi. Itse koen, että dynaamisuus on vaan hyväksi. Jos joku ei toimi, sitten voi aina iteroida, kunnes löytyy molemmille riittävä ratkaisu. Usein riittävä voi hyvin olla tyydyttävä, eikä aina tarvitse olla super+. Jos molemminpuolin on vielä asenne ja armollisuus, että asioita muutetaan ihan rauhassa, jos joku ei toimi, ja kokeillaan kunnes löytyy riittävä ratkaisu, ja kumpikin sitoutuu ratkaisukeskisyyteen, on parisuhteessa suhteellisen turvallinen ja hyvä olla, yleensä.

Suomessa on työaikalaki. Jos tekee liikaa, pitäisi saada tunnit takaisin vaikka lomilla tai pidennettyinä viikonloppuina. Sitten on tietysti oikein käyttää aikaa läheisiin. Työtä toki käytetään usein väärinkin, vaikka antamaan omaa tilaa, kun sitä ei muuten saa tai pakenemalla jotain mitä ei halua kohdata.

Silti, kun on 1 lapsi ja 2 teiniä, ja työ, elåmä on väkisin ruuhkavuosissa. Aikansa kutakin ja sekin on asia, jonka on itse tietoisesti halunnut valita elämäänsä. Vaikka lapsia ei voi laittaa ”hyllylle” odottamaan. Tähän elämäntilanteeseen mahtuu vain ihminen, joka on valmis koko paketin kanssa tulemaan toimeen ja jolla on omaakin mielekästä elämää siinä rinnalla tuomassa tasapainoa.

Tarpeet harvoin on vakio edes yhden ihmisen elämässä. Vaikka sama ihminen voi 25v ja eläkeläisenä toivoa aika erilaistakin yhteiselämää.

buddy-love kirjoitti:

Tuo kuulostaa tietysti hyvältä, mutta ehkä se ei riitä vastaukseksi.
(veljeni on muuten sitä mieltä, että elän pelkällä suklaala, sillä sitä ilmestyy jatkuvasti tuohon oveni ulkopuolelle - pitää varmaan kertoa, että pari voileipää olisi jo tarpeen)

Lue lisää

Sinulla on mukava ja huomaavainen veli. Olethan muistanut kiittää kauniisti?! :D

Citrinella kirjoitti:

Olen itse ajatellut, että jos ja kun joskus jonkun tapaa ja jos vielä oikeasti kolahtaa, on aika turha yrittää suunnitella elämää niin pitkälle. Tilanteet muuttuu ja sen mukaan pitää vain osata muovautua. Alussa kummankin tarpeet voi olla aika erilaisia kuin vaikka 5v päästä.

Pari- tai ihmissuhde on aika harvoin äärimmäisen staattinen ”prosessi”, vaikka staattisuus on ehkä useimpien ihmisten ihanne ja odotusarvo. Ja kun odotusarvo ei täyty, ihminen pettyy, En tiedä miksi, ehkä on luonnekysymys, miksi muutokset koetaan niin ahdistavaksi. Itse koen, että dynaamisuus on vaan hyväksi. Jos joku ei toimi, sitten voi aina iteroida, kunnes löytyy molemmille riittävä ratkaisu. Usein riittävä voi hyvin olla tyydyttävä, eikä aina tarvitse olla super . Jos molemminpuolin on vielä asenne ja armollisuus, että asioita muutetaan ihan rauhassa, jos joku ei toimi, ja kokeillaan kunnes löytyy riittävä ratkaisu, ja kumpikin sitoutuu ratkaisukeskisyyteen, on parisuhteessa suhteellisen turvallinen ja hyvä olla, yleensä.

Suomessa on työaikalaki. Jos tekee liikaa, pitäisi saada tunnit takaisin vaikka lomilla tai pidennettyinä viikonloppuina. Sitten on tietysti oikein käyttää aikaa läheisiin. Työtä toki käytetään usein väärinkin, vaikka antamaan omaa tilaa, kun sitä ei muuten saa tai pakenemalla jotain mitä ei halua kohdata.

Silti, kun on 1 lapsi ja 2 teiniä, ja työ, elåmä on väkisin ruuhkavuosissa. Aikansa kutakin ja sekin on asia, jonka on itse tietoisesti halunnut valita elämäänsä. Vaikka lapsia ei voi laittaa ”hyllylle” odottamaan. Tähän elämäntilanteeseen mahtuu vain ihminen, joka on valmis koko paketin kanssa tulemaan toimeen ja jolla on omaakin mielekästä elämää siinä rinnalla tuomassa tasapainoa.

Tarpeet harvoin on vakio edes yhden ihmisen elämässä. Vaikka sama ihminen voi 25v ja eläkeläisenä toivoa aika erilaistakin yhteiselämää.

Lue lisää

Upeasti kirjoitettu! Tähän pystyn helposti samaistumaan, kun elän hieman samanlaisessa elämäntilanteessa kuin sinä. Parisuhteen "sovittelu" tällaiseen tilanteeseen vaatii molemmilta osapuolilta kykyä sopeutua ja löytää ratkaisuja. On keskeisen tärkeää, että molemmilla on halu ja myös kyky luovia elämässä niin, että haasteistakin huolimatta (esim välimatka), löydetään kaikki osapuolet onnelliseksi tekevä tapa olla yhdessä.

Citrinella kirjoitti:

Olen itse ajatellut, että jos ja kun joskus jonkun tapaa ja jos vielä oikeasti kolahtaa, on aika turha yrittää suunnitella elämää niin pitkälle. Tilanteet muuttuu ja sen mukaan pitää vain osata muovautua. Alussa kummankin tarpeet voi olla aika erilaisia kuin vaikka 5v päästä.

Pari- tai ihmissuhde on aika harvoin äärimmäisen staattinen ”prosessi”, vaikka staattisuus on ehkä useimpien ihmisten ihanne ja odotusarvo. Ja kun odotusarvo ei täyty, ihminen pettyy, En tiedä miksi, ehkä on luonnekysymys, miksi muutokset koetaan niin ahdistavaksi. Itse koen, että dynaamisuus on vaan hyväksi. Jos joku ei toimi, sitten voi aina iteroida, kunnes löytyy molemmille riittävä ratkaisu. Usein riittävä voi hyvin olla tyydyttävä, eikä aina tarvitse olla super . Jos molemminpuolin on vielä asenne ja armollisuus, että asioita muutetaan ihan rauhassa, jos joku ei toimi, ja kokeillaan kunnes löytyy riittävä ratkaisu, ja kumpikin sitoutuu ratkaisukeskisyyteen, on parisuhteessa suhteellisen turvallinen ja hyvä olla, yleensä.

Suomessa on työaikalaki. Jos tekee liikaa, pitäisi saada tunnit takaisin vaikka lomilla tai pidennettyinä viikonloppuina. Sitten on tietysti oikein käyttää aikaa läheisiin. Työtä toki käytetään usein väärinkin, vaikka antamaan omaa tilaa, kun sitä ei muuten saa tai pakenemalla jotain mitä ei halua kohdata.

Silti, kun on 1 lapsi ja 2 teiniä, ja työ, elåmä on väkisin ruuhkavuosissa. Aikansa kutakin ja sekin on asia, jonka on itse tietoisesti halunnut valita elämäänsä. Vaikka lapsia ei voi laittaa ”hyllylle” odottamaan. Tähän elämäntilanteeseen mahtuu vain ihminen, joka on valmis koko paketin kanssa tulemaan toimeen ja jolla on omaakin mielekästä elämää siinä rinnalla tuomassa tasapainoa.

Tarpeet harvoin on vakio edes yhden ihmisen elämässä. Vaikka sama ihminen voi 25v ja eläkeläisenä toivoa aika erilaistakin yhteiselämää.

Lue lisää

Kyllä näin on, ymmärrän tilanteesi hyvin. Tilanne muuttuu ajan mukana, ja siihen pitää sopeutua. Kun terveys ja pää kestää molemmilla, niin kaiken pitäisi kuitenkin sujua. Eikä kaiken tarvitse olla tosiaankaan mitään "super+".

Voisit ehkä kirjoittaa jonkun kirjan pohdiskelustasi parisuhteista tällä palstalla ja niihin liittyvistä asioista 😄. Minulla olisi tähän asiaan vähän lisättävää, josta ei kuitenkaan voi tällä palstalla oikein keskustella (ei kuitenkaan liity henkilökohtaisiin asioihin).

m36-intj kirjoitti:

Kyllä näin on, ymmärrän tilanteesi hyvin. Tilanne muuttuu ajan mukana, ja siihen pitää sopeutua. Kun terveys ja pää kestää molemmilla, niin kaiken pitäisi kuitenkin sujua. Eikä kaiken tarvitse olla tosiaankaan mitään "super ".

Voisit ehkä kirjoittaa jonkun kirjan pohdiskelustasi parisuhteista tällä palstalla ja niihin liittyvistä asioista 😄. Minulla olisi tähän asiaan vähän lisättävää, josta ei kuitenkaan voi tällä palstalla oikein keskustella (ei kuitenkaan liity henkilökohtaisiin asioihin).

Lue lisää

Taitaa kirja jäädä kirjoittamatta. 😂 Jätän sen oikeille asiantuntijoille ja työssä on ollut riittävästi kirjoittamista viime vuosina.

Tämä palsta on lähinnä oman mielen purkupaikka, eräänlainen puolijulkinen päiväkirja. Olen aina prosessoinut erot ja menneet suhteet kirjoittamalla tyhjään vihkoon, pistänyt sen laatikkoon ja jossain kohtaa sen löytänyt ja leikannut paloiksi tai polttanut. Palstan ”löytämisen” jälkeen vihkoja ei ole tarvittu. 😂

Vasta tämä palsta on saanut sanoittamaan myös (lähinnä itselleni) mitä toivon ja odotan, mikä riittää jne.

Joo, palstalla ei voi eikä kannata kaikkea sanoa. Kukin itse määrittelee missä se sopiva raja menee.

tosi.typy kirjoitti:

Sinulla on mukava ja huomaavainen veli. Olethan muistanut kiittää kauniisti?! :D

Veljeni on parhaita ihmisiä maailmassa ja minun pitäisi olla hänelle paljon mukavampi.

Sen verran tuli oksennusta suuhun että tuo taisi olla jokin tekoälyn vastaus?

Anonyymi kirjoitti:

Sen verran tuli oksennusta suuhun että tuo taisi olla jokin tekoälyn vastaus?

Täsmälleen. Tuollainen on vastaus kysymykseen tsiljoonien vastausten konsensus-mielipiteenä.