parisuhde koko elämän aikana

Mulla sama, paitsi että olen mies.

-M31vee-

...olen joskus miettinyt, että missä iässä voikaan päätellä ettei koskaan tule mitään suhdetta olemaan. Ikää minulla on 10v enemmän, ja edelleenkin olen epävarma ettenkö joskus suhteeseen sortuisi :)

elin_tilaa kirjoitti:

...olen joskus miettinyt, että missä iässä voikaan päätellä ettei koskaan tule mitään suhdetta olemaan. Ikää minulla on 10v enemmän, ja edelleenkin olen epävarma ettenkö joskus suhteeseen sortuisi :)

Lue lisää

vaiheessa, kun huomaisi biologisen kellon sanovan, tik-tak... :)

Sinnuli kirjoitti:

vaiheessa, kun huomaisi biologisen kellon sanovan, tik-tak... :)

...voihan suhde olla silti antoisa senkin jälkeen, kun vedettävä biologinen kello ei enää toimi :). Huolestua voi ehkä siinä vaiheessa kun alkaa Cialis- ja Viagra-mainokset kiinnostaa, vaikka niille ei sittenkään olisi käyttöä.

elin_tilaa kirjoitti:

...voihan suhde olla silti antoisa senkin jälkeen, kun vedettävä biologinen kello ei enää toimi :). Huolestua voi ehkä siinä vaiheessa kun alkaa Cialis- ja Viagra-mainokset kiinnostaa, vaikka niille ei sittenkään olisi käyttöä.

Lue lisää

Ajattelin lähinnä nykyistä tilannettani, en vuosien päähän. Silti haaveilen melkein joka ilta lapsesta, vaikka mistä sitä koskaan tietää, saanko edes sellaista. Tai voihan lapsen saada hyvinkin, mutta saako sille isää, on ihan toinen juttu :)

"En tunne ketään joka ei olisi seurustellut elämänsä aikana joten tästä syystä en voi edes kuvitella että joku kuusikymppisenä olisi edelleen ilman seurustelusuhdetta."

Et voikkaan, sillä olet nainen.

qwerty kirjoitti:

"En tunne ketään joka ei olisi seurustellut elämänsä aikana joten tästä syystä en voi edes kuvitella että joku kuusikymppisenä olisi edelleen ilman seurustelusuhdetta."

Et voikkaan, sillä olet nainen.

Lue lisää

naiseus siihen vaikuttaa?

se.. kirjoitti:

naiseus siihen vaikuttaa?

En hiffannut minäkään...Kertoisitko mitä tarkoitit?

Delirium-76 kirjoitti:

En hiffannut minäkään...Kertoisitko mitä tarkoitit?

Naisen tarvii vain vähän laskea rimaa ja varmasti joku löytyy. Miehissä surkeita reppanoita, jotka kertakaikkiaan eivät kelpaa kenellekään, löytyy helposti. Tunnen montakin tapausta ja melkeinpä voisin laskea itsenikin siihen joukkoon...

Yksi ryhmä tietysti on jollain tapaa vammautuneet, joilla seurustelu on käytännössä melkeinpä mahdotonta. Mutta siis terveitäkin koskaan seurustelemattomia löytyy minun ikäluokassa (40 ). Liittyy kai jonkin verran kaupungistumiseen, sen myötä yksin eläminen ei ole enää niin "syntistä", on vapaus olla perustamatta perhettä. Miehet nimenomaan kärsivät tuosta asetelmasta.

elin_tilaa kirjoitti:

Naisen tarvii vain vähän laskea rimaa ja varmasti joku löytyy. Miehissä surkeita reppanoita, jotka kertakaikkiaan eivät kelpaa kenellekään, löytyy helposti. Tunnen montakin tapausta ja melkeinpä voisin laskea itsenikin siihen joukkoon...

Yksi ryhmä tietysti on jollain tapaa vammautuneet, joilla seurustelu on käytännössä melkeinpä mahdotonta. Mutta siis terveitäkin koskaan seurustelemattomia löytyy minun ikäluokassa (40 ). Liittyy kai jonkin verran kaupungistumiseen, sen myötä yksin eläminen ei ole enää niin "syntistä", on vapaus olla perustamatta perhettä. Miehet nimenomaan kärsivät tuosta asetelmasta.

Lue lisää

"Miehissä surkeita reppanoita, jotka kertakaikkiaan eivät kelpaa kenellekään, löytyy helposti."

Myös ääripäiden välille mahtuu yksilöitä. Miehen ei tarvitse olla reppana, ja silti ei käy "flaksi" naismarkkinoilla. Myös sillä on merkityksensä, jos et satu olemaan baareissa hilluvaa sorttia. Suomalaisen ajattelutavan mukaan selvin päin ei voi olla hauskaa. Naiseen tutustuminen muualla kuin ravintolassa on miltei mahdotonta.

Hieman kärjistäen voisi sanoa, että varsinkin nykyisin naiset tekevät miehestä johtopäätökset naistenlehdistä omaksutun hömpän, ennakkoluulojen ja 7 minutin pidadeittailun pohjalta. Vaikka edessä on koko elämä, silti ei ole aikaa tutustua. Kaiken pitää tapahtua nyt ja heti ! Heti ensitapaamisella pitää tietysti kolahtaa niin että jalat menee alta.

Onko tää nyt sitten niin että mitä enemmän eri pituisia suhteita niin sitä parempi? Mitä väliä sillä on miten monesti/paljon/minkä ikäisenä kukin on seurustellut... ei ainakaan tee ihmistaä sen huonommaksi tai paremmaksi olipa suhteita taikka ei!
Jokainen elää elämänsä valitsemallaan tavalla.

qwerty kirjoitti:

"Miehissä surkeita reppanoita, jotka kertakaikkiaan eivät kelpaa kenellekään, löytyy helposti."

Myös ääripäiden välille mahtuu yksilöitä. Miehen ei tarvitse olla reppana, ja silti ei käy "flaksi" naismarkkinoilla. Myös sillä on merkityksensä, jos et satu olemaan baareissa hilluvaa sorttia. Suomalaisen ajattelutavan mukaan selvin päin ei voi olla hauskaa. Naiseen tutustuminen muualla kuin ravintolassa on miltei mahdotonta.

Hieman kärjistäen voisi sanoa, että varsinkin nykyisin naiset tekevät miehestä johtopäätökset naistenlehdistä omaksutun hömpän, ennakkoluulojen ja 7 minutin pidadeittailun pohjalta. Vaikka edessä on koko elämä, silti ei ole aikaa tutustua. Kaiken pitää tapahtua nyt ja heti ! Heti ensitapaamisella pitää tietysti kolahtaa niin että jalat menee alta.

Lue lisää

Luin koko ketjun ja iski mieleen että meillä taitaa olla monta eri käsitystä täällä siitä mitä se seurustelu on ja miten sen kumppanin löytää jne.

Joku kirjoitti että tottakai naiselle löytyy kumppani jos rimaa laskee. No kerrottakoot että minä en noita rimoja aikoinani laittanut vaan olin avoin ja valmis tutustumaan kaikkiin. Olin myös erittäin paljon muualla kuin kotona joten ihmisiä tuli tavattua mieletön määrä.Tietysti päiväunissani hilluu ties minkälainen liehuletti mutta enpä koskaan rajannut tutustumisyrityksiäni samankaltaisiin kun se liehuletti siellä unelmissa...Pakkejakin olen elämässäni saanut...

Tapasin jonkun, juttelimme ja ihastuimme toisiimme.Siinä vaiheessa solmin parisuhteen. Eli heittäydyin suoraan ihastuksesta parisuhteeseen, sillä omasta mielestäni se on juuri se mikä on parisuhteen ja seurustelun tarkoitus. Kumppanit tutustuvat toisiinsa paremmin ja kunnolla tämän seurustelun aikana, ja sitten punnittaan vaihtoehtoja että olisiko tämä nyt kenties SE juttu joka johtaisi avioliittoon, lapsiin, farkkuvolvoon ja koiraan. Jos ei, niin erotaan.

Sain sellaisen käsityksen että toiset taas ovat sitä mieltä että ensin kohdataan ja kiinnostutaan, sitten tapaillaan, ja tapailla voi nyt jestas sentään kymmeniä kavereita, ja muutaman tapailun jälkeen todetaan että eipä tuo nyt sovi vaimoksi tai aviomieheksi. Eli sille tutustumiselle ei jää aikaa kun on niin paljon muita ketä tapailee, ja aina vertaa tätä tapausta tuohon ja sitten vielä tuohon ja tuohon...Ihmisen tapaileminen kaksi kertaa kahvilla tai oluella ei kyllä vielä kerro henkilöstä tuon taivaallista jonka perusteella voisi hylätä hänet mahdollisena elämänkumppanina. Eli kiire kyllä ihmisillä on kun 2minuutin rupattelun jälkeen on valmis tekemään tuon johopäätöksen että ei sovi aviomieheksi/vaimoksi.

Tai sitten on tavannut jonkun ja treffien jälkeen lähtee kotiin ja istahtaa pyllylleen odottamaan että jokohan se huomenna iskisi se suuri rakkaus sitä ihmistä kohtaan jonka eilen tapasin...

Tai sitten pitäisi ensin rakastua ihmiseen, olla varma siitä että hän on avioliittoon sopiva ja sopiva lasten äidiksi/isäksi ennenkuin lähtee piirittämään kyseistä kaveria. ja sitten solmii sen parisuhteen jos ei toinen rukkasia anna....Jos käy hyvin niin sitten odotellaan avioliittoon astumista, lapsia ja farkkuvolvoa...

Eli yritän kai kysyä että mikä on teidän mielestänne seurustelun tarkoitus? ONko se toiseen tutustuminen syvemmällä tasolla vai sellainen juttu joka solmitaan sitten kun on varma että kyseessä on "se oikea" jonka alttarille raahaa ja jonka kanssa lapsia tehdään?

Mitä noihin miehen reppanoihin tulee niin tiedämme varmaan kaikki edes yhden ihmisen joka teinivuosina tai nuorena aikuisena on luokiteltu esim. koulussa "nörtiksi" Minä tiedän lukuisia ns."Nörttejä" jotka aikuisina miehinä ovat kyllä "nörttityylinsä" heittänyt romukoppaan ja aloittanut elämänsä uusina miehinä jolla flaksi käy.

Eli kyllä nämä miehen reppanat voisivat edes kokeilla sitä itsensä kehittämistä ja hakea uusia juttuja elämäänsä.On olemassa niin paljon eri kursseja joiden avulla voi itseään kehittää ties miksi. Kun positiivista palautetta edes yhdeltä elämän osa-alueelta saa, niin silloin rupeaa itsetuntokin nousemaan. Se on vain uskallettava ottaa se askel kohti uusia haasteita ja itsensä kehittelyä. Naisten makua ei reppana voi muuttaa mutta omaa olemustaan ja henkistä puoltaan ja sosiaalisia taitoja,voipi muuttaa sitäkin enemmän.

Delirium-76 kirjoitti:

Luin koko ketjun ja iski mieleen että meillä taitaa olla monta eri käsitystä täällä siitä mitä se seurustelu on ja miten sen kumppanin löytää jne.

Joku kirjoitti että tottakai naiselle löytyy kumppani jos rimaa laskee. No kerrottakoot että minä en noita rimoja aikoinani laittanut vaan olin avoin ja valmis tutustumaan kaikkiin. Olin myös erittäin paljon muualla kuin kotona joten ihmisiä tuli tavattua mieletön määrä.Tietysti päiväunissani hilluu ties minkälainen liehuletti mutta enpä koskaan rajannut tutustumisyrityksiäni samankaltaisiin kun se liehuletti siellä unelmissa...Pakkejakin olen elämässäni saanut...

Tapasin jonkun, juttelimme ja ihastuimme toisiimme.Siinä vaiheessa solmin parisuhteen. Eli heittäydyin suoraan ihastuksesta parisuhteeseen, sillä omasta mielestäni se on juuri se mikä on parisuhteen ja seurustelun tarkoitus. Kumppanit tutustuvat toisiinsa paremmin ja kunnolla tämän seurustelun aikana, ja sitten punnittaan vaihtoehtoja että olisiko tämä nyt kenties SE juttu joka johtaisi avioliittoon, lapsiin, farkkuvolvoon ja koiraan. Jos ei, niin erotaan.

Sain sellaisen käsityksen että toiset taas ovat sitä mieltä että ensin kohdataan ja kiinnostutaan, sitten tapaillaan, ja tapailla voi nyt jestas sentään kymmeniä kavereita, ja muutaman tapailun jälkeen todetaan että eipä tuo nyt sovi vaimoksi tai aviomieheksi. Eli sille tutustumiselle ei jää aikaa kun on niin paljon muita ketä tapailee, ja aina vertaa tätä tapausta tuohon ja sitten vielä tuohon ja tuohon...Ihmisen tapaileminen kaksi kertaa kahvilla tai oluella ei kyllä vielä kerro henkilöstä tuon taivaallista jonka perusteella voisi hylätä hänet mahdollisena elämänkumppanina. Eli kiire kyllä ihmisillä on kun 2minuutin rupattelun jälkeen on valmis tekemään tuon johopäätöksen että ei sovi aviomieheksi/vaimoksi.

Tai sitten on tavannut jonkun ja treffien jälkeen lähtee kotiin ja istahtaa pyllylleen odottamaan että jokohan se huomenna iskisi se suuri rakkaus sitä ihmistä kohtaan jonka eilen tapasin...

Tai sitten pitäisi ensin rakastua ihmiseen, olla varma siitä että hän on avioliittoon sopiva ja sopiva lasten äidiksi/isäksi ennenkuin lähtee piirittämään kyseistä kaveria. ja sitten solmii sen parisuhteen jos ei toinen rukkasia anna....Jos käy hyvin niin sitten odotellaan avioliittoon astumista, lapsia ja farkkuvolvoa...

Eli yritän kai kysyä että mikä on teidän mielestänne seurustelun tarkoitus? ONko se toiseen tutustuminen syvemmällä tasolla vai sellainen juttu joka solmitaan sitten kun on varma että kyseessä on "se oikea" jonka alttarille raahaa ja jonka kanssa lapsia tehdään?

Mitä noihin miehen reppanoihin tulee niin tiedämme varmaan kaikki edes yhden ihmisen joka teinivuosina tai nuorena aikuisena on luokiteltu esim. koulussa "nörtiksi" Minä tiedän lukuisia ns."Nörttejä" jotka aikuisina miehinä ovat kyllä "nörttityylinsä" heittänyt romukoppaan ja aloittanut elämänsä uusina miehinä jolla flaksi käy.

Eli kyllä nämä miehen reppanat voisivat edes kokeilla sitä itsensä kehittämistä ja hakea uusia juttuja elämäänsä.On olemassa niin paljon eri kursseja joiden avulla voi itseään kehittää ties miksi. Kun positiivista palautetta edes yhdeltä elämän osa-alueelta saa, niin silloin rupeaa itsetuntokin nousemaan. Se on vain uskallettava ottaa se askel kohti uusia haasteita ja itsensä kehittelyä. Naisten makua ei reppana voi muuttaa mutta omaa olemustaan ja henkistä puoltaan ja sosiaalisia taitoja,voipi muuttaa sitäkin enemmän.

Lue lisää

Mun pääkopassa nämä suhde termit menee äkkiseltään seuraavasti (ovat etenemisjärjestyksessä):

0. Sinkkuilu
- Ei sitoumuksia
- Ei velvoitteita
- Huoletonta, yksinkertaista ja helppoa elämää
- Toisinaan erittäin yksitoikkoista, ikävää ja tylsää

1. Treffailu
- Ei sitoumuksia
- Ei velvoitteita
- Rupatellaan ja tavataan satunnaisesti

2. Suhde (esimerkiksi seksi, kaveri, tms.)
- Epämääräisiä sitoumuksia
- Tavataan jokseenkin säännöllisesti
- Tutustutaan paremmin (joitakin yksityisasioita ilmi, jne.)
- Kaverit ja vanhemmat tietävät kenties jotain

3. Seurustelu
- Kumpikin sitoutunut toiseen henkisesti (tai ainakin lupautunut)
- Tavataan säännöllisesti aika pitkiä aikoja, ja lopulta asutaan yhdessä
- Tutustutaan syvällisemmin (opitaan toisen ajatus/arvomaailmaa, jne.)
- Opetellaan elämään kahdestaan
- Kaverit, vanhemmat ja sukulaiset tietävät

4. Parisuhde
- Yhteiset "pelisäännöt" ja tavat löydetty (eli arki ja pyhät rullaa)
- Virallistetaan suhde (tässä vasta alttarille jos haluaa)


Tulikohan liian monimutkaista... En ole oikeasti noin kaavamainen vaikka olenkin. :) Tuosta kumppanin löytymisestä olen samoilla linjoilla, vaikka en olekaan sitä kokeillut.

Mua kiinnostaisi se, että milloin ihmiset vastaavat sukulaisten uteluihin suoraan, että seurustelevat? Tai siis lähinnä se, että aiheuttaako sukulaisten kysely sitä, että siinä vaiheessa vasta aletaan pohtimaan seurustelun "virallisuutta". Onko ennen "virallisuutta" seurustelu kumppani sukulaiselle vain mies/nais/poika/tyttöystävä?

xor kirjoitti:

Mun pääkopassa nämä suhde termit menee äkkiseltään seuraavasti (ovat etenemisjärjestyksessä):

0. Sinkkuilu
- Ei sitoumuksia
- Ei velvoitteita
- Huoletonta, yksinkertaista ja helppoa elämää
- Toisinaan erittäin yksitoikkoista, ikävää ja tylsää

1. Treffailu
- Ei sitoumuksia
- Ei velvoitteita
- Rupatellaan ja tavataan satunnaisesti

2. Suhde (esimerkiksi seksi, kaveri, tms.)
- Epämääräisiä sitoumuksia
- Tavataan jokseenkin säännöllisesti
- Tutustutaan paremmin (joitakin yksityisasioita ilmi, jne.)
- Kaverit ja vanhemmat tietävät kenties jotain

3. Seurustelu
- Kumpikin sitoutunut toiseen henkisesti (tai ainakin lupautunut)
- Tavataan säännöllisesti aika pitkiä aikoja, ja lopulta asutaan yhdessä
- Tutustutaan syvällisemmin (opitaan toisen ajatus/arvomaailmaa, jne.)
- Opetellaan elämään kahdestaan
- Kaverit, vanhemmat ja sukulaiset tietävät

4. Parisuhde
- Yhteiset "pelisäännöt" ja tavat löydetty (eli arki ja pyhät rullaa)
- Virallistetaan suhde (tässä vasta alttarille jos haluaa)


Tulikohan liian monimutkaista... En ole oikeasti noin kaavamainen vaikka olenkin. :) Tuosta kumppanin löytymisestä olen samoilla linjoilla, vaikka en olekaan sitä kokeillut.

Mua kiinnostaisi se, että milloin ihmiset vastaavat sukulaisten uteluihin suoraan, että seurustelevat? Tai siis lähinnä se, että aiheuttaako sukulaisten kysely sitä, että siinä vaiheessa vasta aletaan pohtimaan seurustelun "virallisuutta". Onko ennen "virallisuutta" seurustelu kumppani sukulaiselle vain mies/nais/poika/tyttöystävä?

Lue lisää

Kiitoksia, Xor! Sullahan toimii nuppi moitteettomasti kun noin hyvin sait jutskat mietittyä! Mulle oli kaikki ihan mössöä vaan ennekuin tekstisi luin...

Ainoa kohta josta en ole samaa mieltä kanssasi on se että seurustelun aikana asuttaisiin jo yhdessä. Mä siirtäisin sen tonne parisuhdepuolelle, sillä se on mun mielestä jo niin vakavaa jos yhdessä asutaan...tai mene ja tiedä...mä oon vasta vuosien seurustelun jälkeen muuttanut yhteen kumppanin kanssa. Toisethan ovat valmiita sen askeleen tekemään jo 3kk kuluttua. Taitaa olla vähän tapauskohtaista että mihin kategoriaan se kuuluu.

Mulla on toi sukulaisjuttu mennyt niin että vasta kun ollaan yhdessä asuttu niin sitten se on ns. virallinen tieto myös sukulaisille. "Muuttanut"-kortti uusine osoitteineen ja kumppanin nimi yleensä kertoo suhteen vakavammasta laadusta. Ennen sitä on vain ollut poikaystävä, kun sukulainen utelee.

Delirium-76 kirjoitti:

Kiitoksia, Xor! Sullahan toimii nuppi moitteettomasti kun noin hyvin sait jutskat mietittyä! Mulle oli kaikki ihan mössöä vaan ennekuin tekstisi luin...

Ainoa kohta josta en ole samaa mieltä kanssasi on se että seurustelun aikana asuttaisiin jo yhdessä. Mä siirtäisin sen tonne parisuhdepuolelle, sillä se on mun mielestä jo niin vakavaa jos yhdessä asutaan...tai mene ja tiedä...mä oon vasta vuosien seurustelun jälkeen muuttanut yhteen kumppanin kanssa. Toisethan ovat valmiita sen askeleen tekemään jo 3kk kuluttua. Taitaa olla vähän tapauskohtaista että mihin kategoriaan se kuuluu.

Mulla on toi sukulaisjuttu mennyt niin että vasta kun ollaan yhdessä asuttu niin sitten se on ns. virallinen tieto myös sukulaisille. "Muuttanut"-kortti uusine osoitteineen ja kumppanin nimi yleensä kertoo suhteen vakavammasta laadusta. Ennen sitä on vain ollut poikaystävä, kun sukulainen utelee.

Lue lisää

Juu, siirto hyväksytään. Kuulostaa järkevältä siirrolta, sillä parisuhde termin määritelmäni taisi olla hiukkasen liian tiukka. :D Voisi olla parisuhteet vähissä, ja keskustelut lopussa parisuhdepalstalta, jollei siirtoa tehtäisi. :)

Unohtui tuo uskonnollinen vakaumus. Äkkiseltään tuli mieleen pari naista, aivan normaaleja, mukavia, ulkonäöltä ok. Kyse siis omasta valinnasta tai ainakin kriittisyydestä - näissä tapauksissa aletaankin jo lähestyä sitä 60v ikää. Kyse siis elämänkatsomuksesta, vain täydellisesti samanlaisen elämänkatsomuksen omaava kelpaa (näin olen asian ymmärtänyt).

silloin, kun on yksinkertaisesti niin ruma mies, ettei ole kelvannut kenellekkään. Silloin on tietysti pakko hyväksyä, ettei tämän näköisellä ole mitään jakoja. Tai tietysti siinä tapauksessa vois onnistuakin, jos ois muutama miljoona euroa rahaa. Mulla taitaa olla muuten hallussani yksinolon suomenennätys 42v ilman yhtään suhdetta.

Pelkän seksin takia seurustelu on yhtä tyhjän kanssa. Näen seksin osana kokonaisuutta eli pitä olla myös muuta. Pelkän seksin takia seurustelu on sama, kuin kävisi maksullisissa, jotka jätän vastedeskin muille.

Ei ihminen osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollutkaan. Tarkoitan siis ettei osaa kaivata samalla lailla, kuin kaipaa sellaista joka on joskus ollut mutta jonka sitten on menettänyt. Silloin tietää mistä jää paitsi.

Kuten mainitsin, seurustelin ensimmäistä kertaa 32-vuotiaana. Nyt muutaman vuoden alle nelikymppisenä ja vuosia onnellisessa avioliitossa olleena mietin joskus takaisinpäin niitä pitkiä sinkkuvuosianí. Nyt paluu sellaiseen tuntuisi mahdottomalta; ajatuskin pelottaa. Mutta ei se silloin niin pahalta tuntunut. En koskaan yksin ollessani ollut mitenkään kauhean surullinen tai tyytymätön; oli ihan mukavaakin.

Nyt parisuhteessa elämä tuntuu kuitenkin jotenkin paljon mielekkäämmältä ja täydemmältä. En minä sinkkunakaan onneton ollut, mutta nyt olen vielä onnellisempi kuin silloin. Lisäksi olen huomannut että jotenkin elämän pienet ahdistukset, pettymykset ja suoranaiset ketutukset eivät tunnu enää samalla lailla pahalta, kun oma rakas on vierellä.

Ei huvita etsiä kumppania, eikä ole aikaa. Työ ja harrastukset vie kaiken ajan. Seksiäkin tulee harrastettua pelkästään itsensä kanssa, helppoa ja vaivatonta.

-M31vee-

Vaikea sitä varmaan on sellaisen tajuta, joka ei oo yksin elämiseen tottunut. Minunkin olisi varmaan vaikea oppia olemaan ilman autoa, mutta toisilta se luonnistuu mainiosti.

Kun ei parisuhde kiinnosta niin se ei kiinnosta.

En itse ole vielä yli kolmikymppinen, mutta silti, kysymys on jotenkin outo - jos ei kumppania ole, täytyy vain olla ilman, eikö niin? Mitä vaihtoehtoja muka on?

Toisesta lauseesta piti poistaa tuo "50%", mutta se jäi sinne epähuomiossa. :p