14vuotias tyttäreni kärähti valehtelusta melko räväkällä tavalla; piti olla "Marilla" yötä, mutta kotona laskimme 1 1, ja tyttö löytyi saman ikäisen ystävättärensä kanssa tunkkaisesta yksiöstä neljän 18-20 vuotiaan miehen seurasta. Yksiö oli väärällään kalja pulloja ja muutenkin ryyppykämpän oloinen...Tytär ei ollu kännissä, koska toimimme nopeasti.
Olen yrittänyt kasvattaa tytärtäni ajattelemaan ja ottamaan vastuuta, kuitenkin olen yrittänyt olla reilu äiti, joka luottaa tyttäreensä. Nyt huomaan, että minua on "kusetettu" rankasti pidemmän aikaa, vaikken ymmärrä miksi. Olen aina tähdentänyt sitä, että täytyy puhua totta, vaikka olisi mokannut. Vähemmän huutoa tulee, jos on rehellinen. Tytär kuitenkin salailee asioita ja valehtelee pienissäkin asioissa ikäänkuin huomaamattaan. Hän raivostuu, jos huomautan muuttuneesta tarinasta, enkä usko.
Osan asioista olen ottanut selville kavereiden ja tuttavien kautta, osan olen selvittänyt "ryyppykämppä tapauksen jälkeen" lukemalla hänen päiväkirjaa ym. En ole ikinä ennen lukenut hänen kirjeitään ym., mutta minun oli pakko ottaa selville mitä tapahtuu...
Pedofiliasta puhutaan aina tyyliin, että hyväksikäyttäjät ovat jotakin nelikymppisiä ja lapset pieniä. Minun mielestäni sekin on lapsen hyväksikäyttöä, jos aikuinen (19v) mies tarjoaa alkoholia rakastuneelle pikkutytölle ja saa seksiä vastalahjaksi...
Kauheaa on se, ettei tyttäreni ole ainoa, joka hinkuu "isojen poikien" matkaan. Naapuriin kuskataan sulhasten autoilla 14-15vuotiaita tyttöjä. Tytöt tietysti puolustavat henkeen ja vereen "sulhoja" sanomalla "Se on vaan kaveri..."
Olemme muutenkin joutuneet "vääntämään" raha-asioissa ym. Tyttäreni on jopa vaatinut elatusmaksuaan (n.125€)ja lapsilisää itselleen vaaterahaksi. Puolessa vuodessa tyttärestäni on tullut hirviö, joka raivostuu heti, jos hänen pyyntöihinsä ei suostuta. Osasyynä on varmaankin sydänsurut poikaystävän vuoksi ja ystävätär, joka on ominut tyttäreni kokonaan. Tytöt olivat ennen vihamiehiä ja tyttäreni kertoi kaikki tämän toisen tytön luonteesta mm. mustasukkaisuudesta. Tyttärelläni ei enää olekaan muita kavereita, kuin tämä yksi.
Harrastukset ovat jääneet ja kaikki muukin ajattelu on muuttunut. Ymmärrän, että murkku on automaattisesti eri mieltä, kuin vanhemmat, mutta tuntuu pahalta, kun mihinkään puheeseen ei saa normaalia vastausta.Pelkkää tiuskimista.
Avomieheni ja minä olemma raittiita, tupakoimattomia, nuorekkaita ja vähävaraisia tavallisia ihmisiä. On kauheaa, kun tyttärelle ei kelpaa muut, kuin muotiliikkeiden vaatteet. Ostaisin useammin vaatteita, mutta, jos ehdotan esim.Citymarketin tai Seppälän vaatteita niin kuuroille korville menee sekin...
Itse ostan suurimman osan alennusmyynneistä tai kirpputoreilta...
Sukulaiset ja tuttavat kehuvat aina tytärtäni fiksuksi ja kivaksi. Sitä hän onkin heidän seurassaan. Isänsä luona ollessaan hän ei juurikaan raivoa, joten sielläkin ihmetellään minun luonteeni vaikeutta, kun meille tulee riitaa... Syytön en tietenkään ole, mutta kuka tahansa hermostuu ainaiseen ovien paiskomiseen ja tiuskimiseen.
Olen ehdottanut tyttärelle isänsä luokse muuttoa, jos hänen olisi parempi olla siellä. Tytär ei halua asua heidän kanssaan. Isän vaimo on kuulemma sairaalloisen mustasukkainen, minkä takia siellä riidellään usein. Tilanne on hankala, sillä me huoltajatkaan emme voi puhua tyttären asioista.
Minun avomieheni alkaa olla väsynyt ainaiseen riitelyyn tyttären kanssa. Hän on kova tekemään töitä ja ansaitsisi mukavammat kotiolot.
Hän on hankkinut tytölle kännykän (maksaa myös laskun), polkupyörän, maksanut ratsastusleirejä jne.
Tuntuu kauhealta sanoa, mutta mielummin luovun tuosta kaiken vaativasta hirviöstä, kuin miehestä, jonka kanssa aion viettää loppuelämäni. Meille tulee 10 vuotta täyteen ensi juhannuksena, ellei hän sitä ennen älyä lähteä tästä hullunmyllystä...
KIITOS, ETTÄ SAIN PURKAA SYDÄNTÄNI!
MURKUN VALEHTELU JA RAIVARIT
16
2241
Vastaukset
- super
Koita kestää. Kyllä se siperia opettaa. Jos se vain seksiä harrastaa niin ei siinä mitään, kunhan ei tauteja saa tai heroiiniin narahda. Riippuu tietty vähän millaisessa seurassa liikkuu onko tollaista vaaraa. Olisiko syytä harkita muuttoa toiseen kaupunginosaan/kaupunkiin?
- VÄSYNYT ÄITI
Onhan sitä muuttoakin väläytetty, mutta siitä vasta riemu nousikin...
Ei seksissä ole mitään pahaa, jos kondomi on mukana ja kumpikin osapuoli on opettelijan roolissa... 19v kundi voi kuitenkin vaatia vähän liikaa 14v tytöltä...
Olen toisaalta iloinen, että siellä kämpässä oli niitä kaljapulloja... Minun ystävättären isoveli teki huumeiden takia itsemurhan...
- Iskä
Kuulostaa siltä että tyttärelläsi on meneillä joku myöhäinen uhmaikä. Sinuna minä pistäisin hänet selkä seinää vastaan ja laatisin selvät pelisäännöt.
Tuo kavereiden ja harrastusten jättäminen taas viittaa vakavampaan. Jätä avomiehesi vähäksi aikaa kaupunkiin ja muuta uusiin kuvioihin maalle, vaikka kesäksi. Jos saat työpaikan niin vielä pidemmäksi.
Mitä ikinä teetkin, niin älä jää toimeettomaksi. Älä välitä näistä "tsemppiä vaan, kyllä se siitä"-kommenteista.- VÄSYNYT ÄITI
Olen laatinutkin pelisääntöjä uudella mallilla, koska tyttö tuntuu puhuvan potaskaa koko ajan.
Tytölle on sanottu, että meneekin sitten kauan aikaa, että häneen luotetaan vanhaan malliin..
Tyttö on vielä tässä vaiheessa vain raivoissaan, eikä tunnu edes tajuavan virheitään.
Olen aina ollut melko ankara äiti (vaikkakin myös reilu) ja tuntuu todella minustakin siltä, että tytöllä on menossa juuri tuollainen myöhäinen uhmis..
Tiedän, että tyttö on masentunut. Hän oli yhden suunnilleen saman ikäisen pojan kanssa ja poika jätti hänet kaksi kertaa (ihan fiksusti, mutta silti..)
Tilaankin ajan tutulle lääkärille, joka on entinen mielenterveyshoitaja. Ajattelin jutella hänen kanssaan mm.harrastuksista ja kysyä , että nostanko sen tytön vain hevosen selkään ja kiikutan tanssitunnille, enkä anna vaihtoehtoja.
Kyllä tyttö oikeasti tykkäisi harrastaa, mutta kun on niin kova tarve näyttää muille, ettei ole mikään hevoshullu nypäri...
Tuntuu siltä, että häntä pitäisi vähän "potkia eteenpäin"...KIITOS KOMMENTISTASI, JUURI TUON HALUSINKIN LUKEA... - entinen murkku
VÄSYNYT ÄITI kirjoitti:
Olen laatinutkin pelisääntöjä uudella mallilla, koska tyttö tuntuu puhuvan potaskaa koko ajan.
Tytölle on sanottu, että meneekin sitten kauan aikaa, että häneen luotetaan vanhaan malliin..
Tyttö on vielä tässä vaiheessa vain raivoissaan, eikä tunnu edes tajuavan virheitään.
Olen aina ollut melko ankara äiti (vaikkakin myös reilu) ja tuntuu todella minustakin siltä, että tytöllä on menossa juuri tuollainen myöhäinen uhmis..
Tiedän, että tyttö on masentunut. Hän oli yhden suunnilleen saman ikäisen pojan kanssa ja poika jätti hänet kaksi kertaa (ihan fiksusti, mutta silti..)
Tilaankin ajan tutulle lääkärille, joka on entinen mielenterveyshoitaja. Ajattelin jutella hänen kanssaan mm.harrastuksista ja kysyä , että nostanko sen tytön vain hevosen selkään ja kiikutan tanssitunnille, enkä anna vaihtoehtoja.
Kyllä tyttö oikeasti tykkäisi harrastaa, mutta kun on niin kova tarve näyttää muille, ettei ole mikään hevoshullu nypäri...
Tuntuu siltä, että häntä pitäisi vähän "potkia eteenpäin"...KIITOS KOMMENTISTASI, JUURI TUON HALUSINKIN LUKEA...aika parantaa murkkutaudinkin.Itse olin aikoinani todella kiltti lapsi,mutta kun tulin murrosikään kiltteys karisi...
Tuli ryypiskeltyä ja puuhailtua yhtä sun toista,valehtelin myös koska eihän vanhemmille kaikkea kuulukaan kertoa(uteleminen ärsytti entisestään)
Onneksi en kuitenkaan kovin pahoihin porukoihin joutunut ja muutaman vuoden kuluttua olinkin jo huomattavasti järkevämpi
Joten koita vaan jaksaa kestää ja muista näyttää kuka on aikuinen ja kuka ei!
Liika painostus ja rajoittaminen voi kuitenkin johtaa ei-toivottuun lopputulokseen. - äiti myös
VÄSYNYT ÄITI kirjoitti:
Olen laatinutkin pelisääntöjä uudella mallilla, koska tyttö tuntuu puhuvan potaskaa koko ajan.
Tytölle on sanottu, että meneekin sitten kauan aikaa, että häneen luotetaan vanhaan malliin..
Tyttö on vielä tässä vaiheessa vain raivoissaan, eikä tunnu edes tajuavan virheitään.
Olen aina ollut melko ankara äiti (vaikkakin myös reilu) ja tuntuu todella minustakin siltä, että tytöllä on menossa juuri tuollainen myöhäinen uhmis..
Tiedän, että tyttö on masentunut. Hän oli yhden suunnilleen saman ikäisen pojan kanssa ja poika jätti hänet kaksi kertaa (ihan fiksusti, mutta silti..)
Tilaankin ajan tutulle lääkärille, joka on entinen mielenterveyshoitaja. Ajattelin jutella hänen kanssaan mm.harrastuksista ja kysyä , että nostanko sen tytön vain hevosen selkään ja kiikutan tanssitunnille, enkä anna vaihtoehtoja.
Kyllä tyttö oikeasti tykkäisi harrastaa, mutta kun on niin kova tarve näyttää muille, ettei ole mikään hevoshullu nypäri...
Tuntuu siltä, että häntä pitäisi vähän "potkia eteenpäin"...KIITOS KOMMENTISTASI, JUURI TUON HALUSINKIN LUKEA...tietää,että kun lapsi syntyy että se ei ole pelkkää onnea kun lapsi kasvaa kasvaa myös huolet itselläni on 15v. murkkupoika ja hyvää vauhtia kasvamassa toinen murkku 13v. tyttö kyllä se koville välillä ottaa kun tuntuu että mitään ei kuunnella ja jos jotain neuvoo niin tehdään juuri niin kun ei pitäisi, mutta onneksi meillä ei(vielä)ole kalja/viina mukana kuviossa ja tupakka on kanssa vielä pois kuviosta tulta ja tappuraa tämä elämä on. Kyllähän me vanhemmat olemme ne jotka päättävät vielä tuon ikäisten asiat ja potki häntä eteenpäin ja harrastakaa vaikka yhdessä jotain koska joku päivä tyttäresi kiittää vielä sinua siitä mitä olet hänen eteensä tehnyt!ONNELLISEMPAA UUTTA VUOTTA SINULLE JA TYTTÄRELLESI
- hengissä vielä
Itse olen ajatellut asian siten, ettei se ole todellakaan mikään myöhäinen uhmaikä. Se on ties kuinka mones joku ikä. Ihmisellä tuntuu olevan kaiken aikaa menossa joku ikä.
Olen itse kolmen ensimmäisen kanssa oppinut ajattelemaan, että lapsi katkoo sitä viimeistä napanuoran säiettä. Se on se vaikein ja se on se kivulian. Mitä vahvempi side äidin ja lapsen välillä on, sen rankempaa on sen katkaiseminen.
Minulla ei kyllä ole mitään hyviä neuvoja sinulle antaa. Hyvinä hetkinä joskus jotain juttelin. Uskon, että lapset tuossa iässä jo tietävät vanhempiensa arvot. Olin kuitenkin aina läsnä. Silloinkin, kun olin niin väsynyt siihen kaikkeen, etten jaksanut edes puhua.
Itselläni kolmas oli vaikein. En tiedä mitä kaikkea hän on tehnyt enkä tahdo tietääkään. Olen vain iloinen, että hän selvisi siitä. Ja nyt hän itsekin sanoo ymmärtävänsä kuinka kamala on ollut.
Avomiehelläsi ja sinulla on vielä useita vuosikymmeniä edessä. Älä lapsestasi luovu vaikeimpina aikoina. Varmasti useimmat kaikkein vaikeimmistakin "tapauksista" selviävät murrosiästä kunnon ihmisiksi.
Jos normaalihintaiset vaatteet eivät kelpaa, sano vain, että tyttärellä on oikeus kulkea myös vanhoissa vaatteissa.
Ei kai kukaan tekisi lapsia, jos tietäisi miten vaikeaa se voi olla.
Kyllä se joskus loppuu, murrosikäkin, mutta pidä itsestäsi huolta ja tee joskus jotain mukavaa mielesi virkistykseksi.
Ja muista! Olet aina ollut ja tulet aina olemaan paras äiti lapsellesi.- VÄSYNYT ÄITI
Olen Teidän kaikkien kanssa ainakin useimmissa asioissa samaa mieltä. On helpottavaa huomata, ettette ole heittäneet henkeänne lapsienne aiheuttaman infarktin vuoksi...
Toivottavasti minä voitan tämän titaanien taiston. Olen Päättänyt olla luja, vaikka joskus tekisi mieleni myydä koko pentu eniten tarjoavalle...
Tottakai minä rakastan lastani niin paljon, että olen hänen tukenaan.
Olen nyt vain itse ollut fyysisesti sairaana ja sekin vie voimia..
KYLLÄ SE KAI SIITÄ SITTEN... -KIITOS KAIKILLE!- - Myös väsynyt äiti!
VÄSYNYT ÄITI kirjoitti:
Olen Teidän kaikkien kanssa ainakin useimmissa asioissa samaa mieltä. On helpottavaa huomata, ettette ole heittäneet henkeänne lapsienne aiheuttaman infarktin vuoksi...
Toivottavasti minä voitan tämän titaanien taiston. Olen Päättänyt olla luja, vaikka joskus tekisi mieleni myydä koko pentu eniten tarjoavalle...
Tottakai minä rakastan lastani niin paljon, että olen hänen tukenaan.
Olen nyt vain itse ollut fyysisesti sairaana ja sekin vie voimia..
KYLLÄ SE KAI SIITÄ SITTEN... -KIITOS KAIKILLE!-Minulla on aivan samallainen tilanne tyttäreni on 14v.Olen taistellut vuoden hänen rajojensa ylittämisien kanssa.Tällä hetkellä hän on huostaan otettu oman terveytensä ja turvallisuutensa takia,koska meno on aivan mahdotonta emmekä enään jaksa enää ajella tytön perässä yö kaupalla,kaveriporukka on aivan hirveää (huumeet,siiderit,hänellä on vielä itsellä sairaus taustalla eikä välitä itsestään.)Pitää elää kuin viimeistä päivää koko ajan.Olen itse sairastunu tämän kaiken keskellä masennukseen ja kun kaikkensa antaa ja yrittää eikä mikään mene perille on aika ajatella omaa jaksamistaa!Anoimme sosiaaliviranomaisilta välitöntä huostaanottoa,vaikka se tuntuukin pahalta menettää rakkain sydänkäpy joka on aina ollut meille hyvin tärkeä ihminen!Toivotan sinulle voimia jaksaa eteen päin!Kaikki lohduttaa
että ei se kestä kuin parivuotta kun alkaa se järki tulla päähän. Voimia sinulle! - VÄSYNYT ÄITI
Myös väsynyt äiti! kirjoitti:
Minulla on aivan samallainen tilanne tyttäreni on 14v.Olen taistellut vuoden hänen rajojensa ylittämisien kanssa.Tällä hetkellä hän on huostaan otettu oman terveytensä ja turvallisuutensa takia,koska meno on aivan mahdotonta emmekä enään jaksa enää ajella tytön perässä yö kaupalla,kaveriporukka on aivan hirveää (huumeet,siiderit,hänellä on vielä itsellä sairaus taustalla eikä välitä itsestään.)Pitää elää kuin viimeistä päivää koko ajan.Olen itse sairastunu tämän kaiken keskellä masennukseen ja kun kaikkensa antaa ja yrittää eikä mikään mene perille on aika ajatella omaa jaksamistaa!Anoimme sosiaaliviranomaisilta välitöntä huostaanottoa,vaikka se tuntuukin pahalta menettää rakkain sydänkäpy joka on aina ollut meille hyvin tärkeä ihminen!Toivotan sinulle voimia jaksaa eteen päin!Kaikki lohduttaa
että ei se kestä kuin parivuotta kun alkaa se järki tulla päähän. Voimia sinulle!Meillä ei ole vielä päässyt tilanne siihen mihin Teillä, mutta toivottavasti ei ehdikään...
Voimia sinulle masennuksesi kanssa. Tunnen monta masennus-potilasta ja on hyvä, että olet huomannut säästää itseäsi...
On hyvä katkaista väsymys kierre, ennenkuin se aiheuttaa pahempia oireita. - tyttö
VÄSYNYT ÄITI kirjoitti:
Meillä ei ole vielä päässyt tilanne siihen mihin Teillä, mutta toivottavasti ei ehdikään...
Voimia sinulle masennuksesi kanssa. Tunnen monta masennus-potilasta ja on hyvä, että olet huomannut säästää itseäsi...
On hyvä katkaista väsymys kierre, ennenkuin se aiheuttaa pahempia oireita.Olen 16, kohta 17 vuotias tyttö.
Asun pienessä kylässä, pienehkön kaupungin lähellä. Vanhempani erosivat ollessani 14. Silloin koko perheidyllini hajosi, olin luullut että meillä oli asiat hyvin. En tiedä, ero oli vähän jopa omaa syytänikin.
Olin 13-vuotias, kun aloin tulla murkkuikään. Aluksi paiskoin ovia, huusin ja kirosin vanhemmilleni, jotka olivat normaaleita, lähes raittiita, ihan tavallisia. He olivat ainakin yrittäneet ja ovatkin kasvattaneet minua hyvin, nyt sen vasta tajuan.
Kun tuota ovien paiskomista ym. lievää oli hetken, ehkä pari kuukautta kestänyt ja alkoi yläaste, muutuin ihan täysin. "Nynny"-kaverit jäivät, joiksi niitä kutsuin ja maistelin ensimmäisiä kertoja siideriä, kaljaa, lonkeroa...
Tupakkia aloin polttaa. Valehtelin pitkään ja kotona pitkään pystyin pitää tuon salassa. Koska vanhempani tekivät suuren virheen, luottivat minuun. Koulussa haistattelin opettajille, olin muka niin kovaa, pienenä seiska-luokkalaisena.
Kaveriporukalla varastettiin (kiinni jäämättä) tupakkaa, kalja ja siideripulloja lähikaupasta. Tuotiin kotoa ja kaverit toivat vanhempiensa viinoja kokispulloissa ja niitä juotiin välitunnilla. Meno oli huimaa.
Kotona ei vielä tiedetty mitään.
Sitten, täytin 14 ja seiskaluokka oli lopuillaan, alkoi oikea helvetti-iän alkuaskeleet. En totellut kotiintuloaikoja, vanhemmat saivat juosta kylällä etsimässä mua, otin ensimmäisiä kunnon kännejä ja löysin itseni milloin kenenkin luota, joskus kovassa kankkusessa, joskus vielä humalassa. Kaverit olivat perheeni, toki väärät kaverit.
Sukulaisten ja perheen keskellä olin joskus, esim. jouluna, kun kavereihin ei voinut pitää hetkeen yhteyttä, kiltti, oma entinen itseni. Mutta päätin laittaa kaikille aikuisille vastaan.
Kasilla todistuksen arvosanat tippuivat, seiskalla keskiarvo oli vielä ollut 9.2 kun kasilla se oli 8.2.
Kotona ihmeteltiin, että kylläpäs se nyt oli. Hermostuin, valehtelin ja huusin joka asiasta.
Äitini joutui kestämään minua, hoitamaan sokeaa 5-vuotiasta siskoani ja siinä välissä 7- ja 9-vuotiaita veljiäni.
Vanhempani erosivat kun oli kasilla. Menin isäni luo uuteen epävarmaan suhteeseen ja aloin tuntea itseni taas hyväksi. Join, poltin tupakkaa, lieuhuin nyt kylän sijasta kaupungilla ja hakeuduin vaikeuksiin. Väärien tyyppien kanssa viattomana ja tyhmänä teinityttönä liikkuessa poliisi sai muutaman kerran tuoda kotiin.
Ysillä aloin lintsata, arvosanat tippuivat ja aluksi keskiarvo oli 7.8. Koulusta soiteltiin ja tapaamisia psykologin kanssa järjestettiin.
Pidin yllä teatteria kaikille. Oloni oli niin paha. Itkin joka yö itseni uneen, vihasin itseäni, olin kamala kaikkia kohtaan.
Lopuksi en enää käynyt juuri ollenkaan koulussa ja ysin päästötodistus komeili 7.0 keskiarvolla, joka oli ollut 9.2.
Kuljin psykiatrisella klinikalla, siellä yritettiin auttaa, selvittää mikä vaivaa.
Miksi valhetelin joka asiasta.
Pääsin irti kavereista, jotka lähtivät eri kouluhuin. Pääsin lukioon, jossa olen yrittänyt saada itseäni kokoon. En enää käyttäydy, kuin teinityttö. Olen kasvanut, saan olla lähes oma itseni. Asun taas äitini luona.
Se, mitä voin sinulle sanoa, on. Kirjoita kirje. Niin äitini teki nyt, kun kesä oli lopuillaan.
Kertoi, miltä hänestä tuntui saada minut, rakastaa minua. Hän ei lässyttänyt tai moittinut minua. Osasi olla rakastava, mutta ei liikaa udellut.
Pidin sitä luottamuksen osoituksena ja nyt, olen kuin eri ihminen. Vielä puoli vuotta sitten raivosin ja join. En ole elokuun jälkeen koskenut alkoholiin, tupakkiin(joka aiheutti astman), en mihinkään.
Olen oma itseni.
Äläkä tee sitä virhettä, että utelet joka päivä tekemisiä. Luet päiväkirjaa...
Siinävain osoitat, ettet luota tai arvosta tytärtäsi.
Teet välillenne suuren kuilun.
Voimia ja jaksamisia! - narkkarin äiti
tyttö kirjoitti:
Olen 16, kohta 17 vuotias tyttö.
Asun pienessä kylässä, pienehkön kaupungin lähellä. Vanhempani erosivat ollessani 14. Silloin koko perheidyllini hajosi, olin luullut että meillä oli asiat hyvin. En tiedä, ero oli vähän jopa omaa syytänikin.
Olin 13-vuotias, kun aloin tulla murkkuikään. Aluksi paiskoin ovia, huusin ja kirosin vanhemmilleni, jotka olivat normaaleita, lähes raittiita, ihan tavallisia. He olivat ainakin yrittäneet ja ovatkin kasvattaneet minua hyvin, nyt sen vasta tajuan.
Kun tuota ovien paiskomista ym. lievää oli hetken, ehkä pari kuukautta kestänyt ja alkoi yläaste, muutuin ihan täysin. "Nynny"-kaverit jäivät, joiksi niitä kutsuin ja maistelin ensimmäisiä kertoja siideriä, kaljaa, lonkeroa...
Tupakkia aloin polttaa. Valehtelin pitkään ja kotona pitkään pystyin pitää tuon salassa. Koska vanhempani tekivät suuren virheen, luottivat minuun. Koulussa haistattelin opettajille, olin muka niin kovaa, pienenä seiska-luokkalaisena.
Kaveriporukalla varastettiin (kiinni jäämättä) tupakkaa, kalja ja siideripulloja lähikaupasta. Tuotiin kotoa ja kaverit toivat vanhempiensa viinoja kokispulloissa ja niitä juotiin välitunnilla. Meno oli huimaa.
Kotona ei vielä tiedetty mitään.
Sitten, täytin 14 ja seiskaluokka oli lopuillaan, alkoi oikea helvetti-iän alkuaskeleet. En totellut kotiintuloaikoja, vanhemmat saivat juosta kylällä etsimässä mua, otin ensimmäisiä kunnon kännejä ja löysin itseni milloin kenenkin luota, joskus kovassa kankkusessa, joskus vielä humalassa. Kaverit olivat perheeni, toki väärät kaverit.
Sukulaisten ja perheen keskellä olin joskus, esim. jouluna, kun kavereihin ei voinut pitää hetkeen yhteyttä, kiltti, oma entinen itseni. Mutta päätin laittaa kaikille aikuisille vastaan.
Kasilla todistuksen arvosanat tippuivat, seiskalla keskiarvo oli vielä ollut 9.2 kun kasilla se oli 8.2.
Kotona ihmeteltiin, että kylläpäs se nyt oli. Hermostuin, valehtelin ja huusin joka asiasta.
Äitini joutui kestämään minua, hoitamaan sokeaa 5-vuotiasta siskoani ja siinä välissä 7- ja 9-vuotiaita veljiäni.
Vanhempani erosivat kun oli kasilla. Menin isäni luo uuteen epävarmaan suhteeseen ja aloin tuntea itseni taas hyväksi. Join, poltin tupakkaa, lieuhuin nyt kylän sijasta kaupungilla ja hakeuduin vaikeuksiin. Väärien tyyppien kanssa viattomana ja tyhmänä teinityttönä liikkuessa poliisi sai muutaman kerran tuoda kotiin.
Ysillä aloin lintsata, arvosanat tippuivat ja aluksi keskiarvo oli 7.8. Koulusta soiteltiin ja tapaamisia psykologin kanssa järjestettiin.
Pidin yllä teatteria kaikille. Oloni oli niin paha. Itkin joka yö itseni uneen, vihasin itseäni, olin kamala kaikkia kohtaan.
Lopuksi en enää käynyt juuri ollenkaan koulussa ja ysin päästötodistus komeili 7.0 keskiarvolla, joka oli ollut 9.2.
Kuljin psykiatrisella klinikalla, siellä yritettiin auttaa, selvittää mikä vaivaa.
Miksi valhetelin joka asiasta.
Pääsin irti kavereista, jotka lähtivät eri kouluhuin. Pääsin lukioon, jossa olen yrittänyt saada itseäni kokoon. En enää käyttäydy, kuin teinityttö. Olen kasvanut, saan olla lähes oma itseni. Asun taas äitini luona.
Se, mitä voin sinulle sanoa, on. Kirjoita kirje. Niin äitini teki nyt, kun kesä oli lopuillaan.
Kertoi, miltä hänestä tuntui saada minut, rakastaa minua. Hän ei lässyttänyt tai moittinut minua. Osasi olla rakastava, mutta ei liikaa udellut.
Pidin sitä luottamuksen osoituksena ja nyt, olen kuin eri ihminen. Vielä puoli vuotta sitten raivosin ja join. En ole elokuun jälkeen koskenut alkoholiin, tupakkiin(joka aiheutti astman), en mihinkään.
Olen oma itseni.
Äläkä tee sitä virhettä, että utelet joka päivä tekemisiä. Luet päiväkirjaa...
Siinävain osoitat, ettet luota tai arvosta tytärtäsi.
Teet välillenne suuren kuilun.
Voimia ja jaksamisia!Kaikessa julmuudessakin kirjoituksesi kosketti kovasti.
Se on varmasti totta ettei tulisi jatkuvasti asioista udella,mutta kuitenkin "olla valmis kuuntelemaan"Luottamuksen osoittaminen on vaikeata ongelma teinille,koska sitä ei kuitenkaan ole enään"mutta yhdessä juttelut ja yritys sitä kasvatella.
Minäkin kirjoitin ongelma lapselleni,ja kirjoitin sen suunnattoman tuskan jota sillä hetkellä tunsin,syytökset jätin pois ja kysymyksetkin.Silti vaikka tilanne oman nuoreni kanssa onkin pahentunut on välimme kuitenkin hyvät ja keskustelutkin hyviä.
Mutta lun voimat loppuu ja ei voi asioille mitään on se huostaananto monelle parasta,vaikka se on äärimmäisen tuskallinen asia.Voimia ja onnea uudelle vuodelle! - Väsynyt äiti
narkkarin äiti kirjoitti:
Kaikessa julmuudessakin kirjoituksesi kosketti kovasti.
Se on varmasti totta ettei tulisi jatkuvasti asioista udella,mutta kuitenkin "olla valmis kuuntelemaan"Luottamuksen osoittaminen on vaikeata ongelma teinille,koska sitä ei kuitenkaan ole enään"mutta yhdessä juttelut ja yritys sitä kasvatella.
Minäkin kirjoitin ongelma lapselleni,ja kirjoitin sen suunnattoman tuskan jota sillä hetkellä tunsin,syytökset jätin pois ja kysymyksetkin.Silti vaikka tilanne oman nuoreni kanssa onkin pahentunut on välimme kuitenkin hyvät ja keskustelutkin hyviä.
Mutta lun voimat loppuu ja ei voi asioille mitään on se huostaananto monelle parasta,vaikka se on äärimmäisen tuskallinen asia.Voimia ja onnea uudelle vuodelle!Kiitos Teille kaikille!
Meillä menee kotona paremmin taas.
Pakkasin tytön autoon ja vein isälleen, niin kumpikin sai hengähtää. Hiukan ihmettelivät, mutta sanoin, että nyt on pakko pitää pieni loma.
Tyttö on kuin eri ihminen. Hän ratsastaa taas, eikä vitt..siis vinoile kotona koko ajan.
Tyttö on sen verran fiksu, että taisi itsekin ymmärtää parhaansa.
KIITOS TEILLE KAIKILLE VIELÄ KERRAN!
- äitikkä
Tyttäresi tarvitsee selvästi kovempaa kuria ja tiukempia rajoja. Jos kertomasi olisi tapahtunut meillä, tyttö olisi saanut sellaisen piiskakurituksen, että muistaisi sen pepullaan monta viikkoa.
- Oikeuteen, ei kiitos
Ja parhaimmillaan siitä saisi itsensä otsikoihin ja toisten lasten huostaanoton.Ei väkivalta ole ratkaisu vaikka oikeasti nuo pikkupirulaiset tekisi mieli kuristaa sillä hetkellä kun ne raivoaa kuin härät ja syyttää kaikesta olemattomasta.
Teinien kanssa on elämä pelkkää tasapainoilua. Omasta terveydestä pitää huolehtia, muuten ei jaksa.
- 15v
Jaahas. Kuten on tullut huomattua tiukoilla ja liikaa seuraavilla vanhemmilla on todella tottelemattomat lapset koska he eivät tahdo olla samanlaisia hirviöitä kuten vanhemmat itse... Itse olen 15 kuten nimimerkissä lukee enkä käytä päihteitä tai mitään koska vanhempani ovat rentoja, mutta silti opettaneet mikä on oikein ja väärin joten osaan kunnioittaa heitä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi2027949- 424522
Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak282210Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O192109Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.281925Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?401795Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta771726Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni221689Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt171633Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi391448