Niin, ongelma on alkoholi..
Olen tuntenut mieheni kohta kaksi vuotta, emme ole naimisissa emmekä kihloissa, emme asu saman katon alla ja välimatkaa kaiken lisäksi lähes 300km. Näemme yleensä joka toinen vkl, hän tulee minun luokseni tai minä menen hänen luokseen.
Mutta asiaan siis.
Alussa miehen juominen ei häirinnyt, ensi tapaamisella kun hänen piti tulla hakemaan minut asemalta hän viestitti että mitä jos tulee taksilla hakemaan, joisi muutaman pullon olutta kun töissä oli niin raskasta, sanoin siihen että olisi mukavempi jos ihan itse tulisit hakemaan, ja tuli.
Viime kesänä vietin tyttäreni kanssa koko loman ajan hänen kanssaan ja yhtään päivää ei mennyt etteikö olutpullo olisi auennut ja niitä sitten kannettiin kaksi mäyristä kerrallaan kun kaupassa käytiin.
Kun hänen ja hänen lastensa tapaamiset alkoivat sujua (hänen ex yritti sotkea miehen ja lasten välit)niin tapaamiset meni todella hienosti, eli siis pullo aukesi vasta kuin lapset oli viety takaisin äidin luokse, nykyään hän kuitenkin tissuttelee olutta lasten aikana mukista joten minä olen sitten se joka heitän lapset takaisin kotiin jos satun olemaan paikalla, joskus lapset jäävät yöksi.
Harvemmin täysin humalaan itseään oluesta juo, vaan se tapahtuu sitten vkl kossusta, mutta kun oma äitini ja molemmat pappani ovat alkoholisteja niin ei jaksais todellakaan enää tuota katsoa.
En minäkään kuitenkaan lasiin sylje, otan ja kun otan, otan kunnolla, mutta ero minun ja miehen juomiselle on se että minä voin olla vuoden juomatta pisaraakaan, mieheni ei siihen pysty, olemme tästä keskustelleet ja hän on samaa mieltä, mutta ei silti näe asiassa mitään pahaa..
Jos jotain iloista haluaa asiassa nähdä niin hän juo ainakin reilusti eikä salaa, vaikka kyllä se mielen vetää matalaksi kun menen hänen luokseen niin taas on kertynyt 5-6 kassillista kaljapulloja..
Olemme puhuneet yhteisestä elämästä ja saman katon alle muuttamisesta mutta olen suoraan sanonut että en voi sietää tuota juomista, kun kerta kotona olen sitä tarpeeksi nähnyt ja että jos me jostain syystä erotaan niin johtuu alkoholista.. ja lähes kaikki riidat johtuu siitä.
Mietin vain että kannattaako edes yhteenmuuttamista ajatella kun juominen noin pahasti ottaa päähän jo nyt, tässä vaiheessa?
Olen yrittänyt ymmärtää ja olla tukena, olen nalkuttanut, puhunut, uhkaillut ja pyytänyt, mikään ei auta..
Ja niitä selityksiä juomiselle löytyy: rankka päivä töissä, vituttaa, juon vain maun vuoksi, janottaa jne. Olen sanonut että noi on vain selityksiä, olen kuullut jo kaiken ja moneen kertaan..
Mieheni ei ole väkivaltainen, onneksi, mutta kun muutaman pullon on ottanut liikaa niin sitten alkoi vainoharhaisuus, kenen kanssa puhuit puhelimessa, missä kävit, miksi ja vanhat suhteet kaivetaan esiin, joudun puolustamaan itseäni vaikken ole tehnyt mitään mistä minua syytetään, henkisesti se on tosi raskasta ja kun aikani olen syyttelyä kuunnellut alennun itse samaan.
Onko kokemuksia ja miten asiassa pitäisi edetä, tulevaisuutta ajatellen..? Vai onko turhaa taistella "kuningas" alkoholia vastaan, pelkään että ajan myötä homma karkaa todella käsistä..
Kuningas alkoholi
13
2344
Vastaukset
- kokemusta on
..ei se siitä parane ikinä .........lopettaa juomisen kokonaan jos tajuaa ettei halua elämäänsä pilata,jos alkaa lapsien nähden juoda ..kuka kärsii???
Minä tyhmä uskoin parempaan huomiseen alkuhuuman sokaisemana ja muutimme jopa saman katon alle. Minä siis tyttäreni kanssa miehen luo. Kolme vuotta kestimme ja nyt asun omillani.
Tuo tarinasi oli kuin omasta elämästäni. Sitä ei todellakaan voi käsittää millainen olo siitä tulee kun illasta toiseen katselee sitä olutpullojen tyhjenemistä. Viikonloput mentiikin sitten jo vahvemmilla aineilla ja itselleni oli vähältä käydä samoin, koska en enää jaksanut katsella vaan ajattelin, että antaa palaa itselläkin. Mies kyllä hoiti työnsä ja kaikki mihin oli lupautunut, mutta omat lapsensa jotenkin vaan "unohti". Minä tiesin hänen lastensa asioista paljon enempi kuin hän. Aluksi yritin keskustella asioista rakentavasti, mutta loppua kohden syntyi vain riitoja jotka paisuivat suuremmiksi ja suuremmiksi. Lopulta päädyimme siihen, että ei tämä näin voi jatkua ja niin aloin etsiä omaa asuntoa.
Nyt olenkin sitten elämäni kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikkin enkä kadu yhtään vaikka se ero sattuikin.
Ratkaisun teet sinä eikä kukaan muu, mutta voimia päätökseesi oli se sitten mikä tahansa.
Hyvää kesää!- tilanne täälläkin
Oli kauhea huomata, että mies on alkoholisti. Mies hoitaa työnsä, mutta kaikki vapaa-aika menee enemmän tai vähemmän humaltuneena. Arkisin ainakin kaljaa. Hän juo myös salaa minulta.
Meillä pari vuotta takana kanssa, tilanne on koko ajan pahentunut. Haluaisin auttaa häntä, en muuta hänen kanssaan yhteen myöskään, näin kun emme ole yhdessä joka päivä, asia ei ole niin kamala. Joka päivä en tuota katsoisi. Takanani myös alkoholistiperhehelvetti lapsuudessa, enää sitä ei jaksaisi. - Alkoholistin ex-vaimo
Homma on miehelläsi jo karannut käsistä. Hän on alkoholisti. Piste. Alkoholismi on aina paheneva sairaus. Et voi vaikuttaa miehesi juomiseeen, vaikka mitä tekisit. Ainoa mahdollisuus parempaan elämään on se, että hän raitistuu. Vieläpä omasta tahdostaan. Vain pieni prosentti juovista pystyy siihen.
Älä ajattelekaan yhteen muuttamista hänen kanssaan. Miksi seurustella edes alkoholistin kanssa, kun vapaita raittiita miehiä on tarjolla vaikka kuinka? Sairastut sitä paitsi tunne-elämältäsi itse hänen rinnallaan. Eikä lapsesi ole onnellinen, jos sinun energiasi menee miehen juomisen ajattelemiseen.
Jos paikkakunnallasi on Al Anon, voisit saada sieltä tukea. Oletko lukenut Tommy Hellstenin kirjan "Virtahepo olohuoneessa"? Jos et, niin suosittelen.
Elin itse 10 vuotta alkoholistin kanssa, joten minulla on siitä helvetistä omakohtaista tietoa.
Jätin hänet lopulta, ja nyt olen onnellisesti naimisissa toisen miehen kanssa. - turhaa
Seurustelin 7 vuotta alkoholistin kanssa ja voin vain sanoa, että kun lopulta erosin, en ole katunut. Sitä helvettiä, mikä on elämä juopon kanssa, en toivo kenellekkään. Itseltäni meni 7 vuotta elämästä hukkaan.
- ajatella
tulevaisuutta juopon kanssa.
Sinä jäät aina kakkoseksi kun alkoholista puhutaan.
Et pärjää sille.
Mie voi vielä hoitaa työnsä ja asiansa kunnolla, mutta alkoholista tulee hänelle aina vain tärkeämpi ja muu saa väistyä.
Omasta kokemuksesta alkoholistin ex-vaimona puhun minäkin. - täällä
tosin olen asunut mieheni kanssa kolme vuotta yhdessä. mieheni ei juo viikolla mut viikonloput onkin sitte asia erikseen... jos olisin tiennyt miten paljion hän juo niin en olisi koskaan muuttanut hänen kanssaan yhteen. siispä neuvona sanon että eroa miehestäsi. jos hän todella sinua rakastaa niin hän kyllä aikaa myöten tajuaa virheensä ja lopettaa juomisen.mut jos ei tajua että vika on hänessä niin et ole menettänyt mitään... voimia sulle!!! löydät varmasti parhaan ratkaisun asiaan ja sitte huominen on paljon valoisampi!! =)
- kirjoittaja
Kiitos Teille kommenteista rakkaat ihmiset!!
Ennen kun nähtiin edes, mies pehmitti minua puoli vuotta puhelimessa, ei antanut periksi vaikka suoraan sanoin että en halua seurustella enkä halua nähdä, en halua rakastua, en halua mitään kenenkään kanssa (kun 12v kestänyt suhde takana ja halusin olla vapaa, kahdestaan tytön kanssa)mutta hän ei luovuttanut ja lopulta sai, hitaasti mutta varmasti sydämeni sulamaan , annoin itselleni vihdoin luvan rakastaa ja rakastua. Päätin että kaikkeni teen suhteen eteen..
Ja vaikka se tuntuu kuinka vaikealta tunnustaa niin tiedän että tulen aina olemaan kakkonen, tässä suhteessa alkoholin jälkeen ja edellisessä suhteessa kavereiden jälkeen..
Jos sitä joskus oppisi..
Mutta ihanaa ja onnellista kesää Teille vastanneille ja viestini lukeneille!! =)- vaikka sattuukin.
Ei todellakaan kannata harkita muuttamista yhteen alkoholistin kanssa. Tuo ongelma kun on sellainen, että se yleensä vain pahenee.
Itse erosin juoposta miehestä muutama kuukausi sitten. Olihan se pirun vaikeaa luopua muuten ihanasta ihmisestä. Mutta jos miehen lapsetkaan eivät merkitse niin paljon, että heidän vuokseen yrittäisi raitistua, ei sitä kukaan nainenkaan saa aikaan.
Viina on todellinen kuningas, joka kyykyttää itse juojaa ja kaikkia lähellä oleviakin. Vaikka saisit olla päivän kuningattarena, tuskin haluaisit kuitenkaan olla narrina lopun ikääsi. "Queen for a day, fool for a lifetime."
- -nainen-
Niin, sä et voi rakastaa ketään raittiiksi. Jos olisin sinä, harkitsisin todella monta kertaa, ennen kun, muuttaisin hänen kanssaan yhteen. Olet omassa perhepiirissäsi nähnyt mihin alkoholismi johtaa. Haluatko elää ne asiat vielä kerran uudestaan? Mieti tarkkaan.
- kokenut jo toistamiseen...
Kuulostaa tutulta... Älä hyvä ihminen mene suhteessa pidemmälle.. Älä petä itseäsi . Tiedät mitä arki tulee olemaan ja toisen kerran lähtö omilleen vaatii kaksin verroin voimia. Minä tein sen virheen .. ja tässä sitä ollaan puhelimesta luetaan minne olen soittanut.. päätä lyödään seinään ihan konkreettisesti.. aiheita juomiseen ja sitä kautta riehumiseen löytyy ihan mistä tahansa...sekin, että poliisi tulee apuun kun kotia pannaan palasiksi on vaan minun vikani..
Mieheni oli alussa jopa liian hyvää ollakseen totta.. Nyt se loppuu kohdaltani.. Sanat viime viikonloppuna " voin tappaa sinut koska vaan jos niin haluan " varmistivat sen - löytyy
miesnäkökantaa tähän vaikka asia taitaa olla jo ratkaistu.
Itse olen tai olin alkoholisti. Nyt kuitenkin ´jo viivan paremmalla puolella. Raitistuminen lähti siitä, että sitä ei enää itsekkään jaksanut kun aina meni yli. Sitten vähensin siihen, että muisti pelaa ja nyt eilen terassilla vissyä. Kyllä kaikki lähtee itsestä jos vain on itsellä pokkaa myöntää omat ongelmansa itselleen. Itse join ns. omaan huonouteeni. Hain vapautta humalasta ja sain sitä. Nyt on vain etsittävä tilalle joku toinen hyvän olon tuoja. Olisko se tuo uiminen mitä nyt kokeillaan vai joku muu tuleva harrastus.
Toivottavasti moni parisuhteessa elävä mies oppisi tunnustamaan itselleen ongelman. - löytyy toiselta puolelta
miesnäkökantaa tähän vaikka asia taitaa olla jo ratkaistu.
Itse olen tai olin alkoholisti. Nyt kuitenkin ´jo viivan paremmalla puolella. Raitistuminen lähti siitä, että sitä ei enää itsekkään jaksanut kun aina meni yli. Sitten vähensin siihen, että muisti pelaa ja nyt eilen terassilla vissyä. Kyllä kaikki lähtee itsestä jos vain on itsellä pokkaa myöntää omat ongelmansa itselleen. Itse join ns. omaan huonouteeni. Hain vapautta humalasta ja sain sitä. Nyt on vain etsittävä tilalle joku toinen hyvän olon tuoja. Olisko se tuo uiminen mitä nyt kokeillaan vai joku muu tuleva harrastus.
Toivottavasti moni parisuhteessa elävä mies oppisi tunnustamaan itselleen ongelman.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 937528
- 403622
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘1021846- 241050
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html32933Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,27901Rakastuminenhan on psykoosi
Ei ihme että olen täysin vailla järkeä sen asian suhteen. Eipä olis aikoinaan arvannut, että tossa se tyyppi menee, jonk53807Olisinko mä voinut käsittää sut väärin
Nyt mä kelaan päässäni kaikkea meidän välillä tapahtunutta. Jos mä sit kuitenkin tulkitsin sut väärin? Se, miten sä käyt31732Tähän vaivaan ei auta kuin kaksi asiaa
1. Tapaaminen uudestaan tai 2. Dementia Anteeksi kun olen olemassa🙄60729Känniläiset veneessä?
Siinä taas päästiin näyttämään miten tyhmiä känniläiset on. Heh heh "Kaikki osalliset ovat täysi-ikäisiä ja alkoholin v26652