LAKIHENKISYYS?

Ihmiselle on vaikeaa osata pelastua pelkästä Jumalan armosta.

Tietoisesti ja tiedostamatta ihmisellä, uskovallakin, on halu olla itse niin hyvä, että ansaitsisi Jumalan hyväksynnän.

On oikein elää hyvin ja tehdä hyvää ja välttää synnin tekemistä ja pitää itsensä puhtaana, mutta jos niin tekee rangaistuksen pelossa ja "taivaspisteitä kerätäkseen", niin jotain on vialla.

Jumala pelastaa, armahtaa, on meille hyvä siksi, että Hän rakastaa meitä. Meidän hyvien tekojemme oikea motiivi on rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin, koska saamme niin paljon rakkautta Jumalalta.

"Lain alla oleva" ja "lakihenkinen" merkitsevät minulle suunnilleen samaa. Että uskova joutuu suorituskierteeseen, jossa hän jatkuvasti mittailee itseään. Pahimmassa tapauksessa hän kärsii, kun yrityksistään huolimatta ei onnistu käskyjen mukaan elämisessä riittävän hyvin.

Monelle voi tulla vakava kriisi ja "hengellinen konkurssi", ja he oppivat sitten kantapään kautta pelastumaan armosta eikä omilla ansioillaan.


Laulujen Laulussa 8:8 sanotaan "Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin."

Me toimimme älyttömällä tavalla, jos yritämme tarjota "talomme tavarat" s.o. omat hyvät tekomme ja hengelliset suorituksemme hinnaksi Jumalan rakkaudesta.

"Lain alla" = uskova pyrkii täyttämään Jumalan käskyt ansaitakseen Jumalan hyväksynnän. Vastakohtana voidaan pitää protestanttista "yksin uskosta, yksin armosta" - uskoa siihen, että pelastuu/saa Jumalan hyväksynnän vain siksi mitä Jeesus teki, riippumatta omista teoista/tekemättä jättämisistä.

"Lakihenkinen" on ehkä enemmänkin olotila jossa uskova sekä on itse lain alla, että pyrkii vetämään toisiakin sinne, näitä ovat tyypilliset "Tuossa teet syntiä" - valistajat, he pyrkivät sitomaan ihmisiä lain alle, sensijaan että rohkaisisivat luottamaan Jumalaan.

terence.hill kuvaili jo erinomaisen hyvin lakihenkisyyttä ja lain alla olemista, ja joku muukin.

Lisään vielä, että kannattaa lukea Galatalaiskirjeen kolmas luku Raamatusta. Siinä Paavali nuhtelee Galatan seurakuntaa, joka oli ajautunut lain alle. Se alkaa "Oi te älyttömät galatalaiset!..." Ja jossain vaiheessa: "....On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää"."

Kannattaa kuunnella myös pastori Jukka Norvannon selitykset tuohon Galatalaiskirjeen kolmanteen lukuun "Raamattu kannesta kanteen"-ohjelmasta: http://www.rkk-sansa.net/gal.htm

Kyse on hirmu tärkeästä asiasta, joka kannattaa selvittää itselleen uskon alkuaikoina. Koska on niin kaikenlaista opetusta seurakunnissa tästä asiasta, niin jos tätä ei selvitä itselleen, sillä voi saada uskonsa haaksirikkoutumaan, kun alkaa luulla, ettei tämä mun uskoni toimikaan niin kuin pitäisi - ja en taida olla pelastettu ollenkaan, kun huomaan tekeväni edelleen syntiä.

Nimenomaan uudet uskovat, varo vain :), helposti ajautuvat lain alle, varsinkin jos elämä muuttuu paljon uskoon tulon yhteydessä. Silloin hän saattaa alkaa kuvitella, että eihän tässä enää tehdä ollenkaan syntiä. Ja sitten aletaan pitää pelastumisen perusteena sitä, että nyt eletään niin synnittömästi. Kuvitellaan, että pelastuminen on vähintäänkin Jeesuksen ristintyön ja ihmisen oman ponnistelun yhteistyötä.

Ja voi sitä romahdusta, kun huomataan, että langetaankin yhä uudelleen! Jeesus ei ollutkaan muuttanut ihmistä synnittömäksi. Mutta hän on antanut meille oman puhtautensa - ikään kuin valkoisen vaatteen, joka peittää meidän syntilikamme. Sen "pelastuksen vaatteen" alla ihminen on edelleen se sama mahdoton syntinen.

Silloin alkaa vähitellen kirkastua Jeesuksen meille ansaitseman armon suuruus. Jumala ei annakaan armoa vain tipoittain Taivaasta (ikään kuin se meille syntisraukoille riittäisi), vaan armo onkin jotakin valtavan vahvaa, joka asettuu jalkojemme alle, ja alkaa kantaa meitä Taivaaseen.

Se on armo, joka alkaa kyllä vaikuttaa meissä halua tehdä muutoksia elämässämme: tehdä hyvää toisille ja olla tekemättä syntiä. Mutta ne muutokset eivät ole meidän pelastuksemme syy, vaan aina seuraus silkasta armosta, jonka me olemme saaneet, täysin ilman omaa ansiotamme Jeesukselta. Ne muutoksetkin ovat, itse asiassa, Jumalan meissä vaikuttamia, joten miten niillä mitään voisikaan ansaita.

Olemme pelastuneet, kun olemme kastetut ja uskomme Jeesukseen. Silloin Jumala ikään kuin "julistaa" meidät vapaiksi rikoksistamme - niin kuin tuomari julistaa syytetyn ihmisen vapaaksi oikeudessa. Mutta Jumala ei "muuta" meitä täysin puhtaiksi täällä maan päällä, vaan joudumme pelastumaan yksin armosta, uskon kautta, Jeesuksen ristintyön tähden, niin uskomme alussa, keskivaiheilla kuin lopussakin.

Se se laittaa ihmisen "pienelle paikalle". Silloin ei voi ylpeillä kenellekään toiselle, tai kuvitella olevansa toista parempi. Pelastus "ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä." (Ef.2:9)

Me elämme lahjasta.

Olet jo saanutkin erinomaisia vastauksia, mutta koska aihe on laaja, ei siitä haittaakaan ole jos kirjoittelen vielä lisäksi ajatuksia siitä, miten asiaa voi hahmotella. Paavalilla nimittäin on mielenkiintoinen käsite, jota hän käyttää kirjoituksissaan, Hengen laki.

Paavalin mukaan ihmiseen on jo kirjoitettu sisään tiettyjä moraalisäännöksiä, joiden perusteella jokaisella on mahdollisuus erottaa se mikä on hyvää ja mikä pahaa.
”Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.” (Room.2.14-15)

Hengen laki poikkeaa luontaisesta moraalista, mutta joitain yhteisiäkin piirteitä voi huomata. Moraalinen käyttäytyminen on luontaista, se on sisäistä, ei ulkoa tulevan lain määrittelemää. Samoin Paavali puhuu Hengen laista, joka ohjaa hengellistä ihmistä. Tässä siis erotetaan ”pakanoiden” luonnostaan moraalinen käyttäytyminen sellaisesta ihmisestä, joka elää suhteessa Jumalaansa. Jumalan synnyttämä hengellinen elämä ohjaa ihmistä oikeaan suuntaan vaikka ihminen ei tuntisi Mooseksen lain vaatimuksia lainkaan.

Mooseksen lain mukaan elävän ihmisen ja Hengen lain mukaan elävän ihmisen toiminta voi ulkoisesti näyttää hyvin samanlaisilta, mutta motiivi toimintaan on aivan eri. Toinen tutkii lakia ja varoo rikkomasta sitä, kun toinen toteuttaa itseään vapaasti, hänelle hengen lain mukaan eläminen on luontaista, koska hän on Jumalan lapsi. ”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.” (Room.8:5)

Pyrkimys elää moraalista elämää tai pyrkimys täyttää kirjoitetun lain määräyksiä, ovat lihan mielen mukaan elämistä. Hengen mukaan elävä täyttää Jumalan lain automaattisesti, mutta ei itse, vaan koska elää Kristuksessa joka on sen täyttänyt. Seuraava kohta on erittäin hyvä tätä asiaa pohtiessa:

” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.” (Joh.14:23 ja myös 14:21)

Lukijan asenteesta riippuu paljon se, miten tämän kohdan ymmärtää. Lain alla elävä näkee siinä lain vaatimuksen ja ajattelee sen tarkoittavan; Täytyy pitää Jeesuksen käskyt, että voi siten ilmaista rakkautensa Jumalaan ja siitä seuraa tietty palkkio. Hengen mukaan elävä taas näkee tuossa lupauksen; Koska rakastan Jeesusta, niin hän johdattaa myös pitämään hänen sanansa ja pysyn Jumalan yhteydessä.

Samantapainen ajatus on myös Joh.15:5. ” Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää” Tämänkin kohdan lain alla oleva tulkitsee siten, että täytyy tuottaa paljon hedelmää pysyäkseen Jeesuksessa. Armon alla oleva ymmärtää tämän tarkoittavan sitä, että kun pysyy Jeesuksessa, niin hän huolehtii siitä, että silloin myös tuottaa paljon hedelmää. Tuo kohta kertoo tämän asian itsessäänkin, kun se jatkuu: ” sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.”

Kristityn elämässä on yleensä aika itsestään selvää, että kristitty kunnioittaa niin maallista lakia, kuin myös erityisesti Jumalan lakia. Kuitenkaan armon alla elävä kristitty ei yritä omin teoin täyttää Jumalan lakia, vaan Jeesus on täyttänyt sen jo hänen puolestaan. Tämä koskee kysymystä pelastuksesta, eikä tarkoita sitä, etteikö olisi oikein ja hyvä pyrkiä elämään kaikessa Jumalan lain mukaan. On siis eri asia se, mihin oma pelastus perustuu ja se miten omassa elämässään pyrkii parempaan ollakseen itsekin vähän rakkaudellisempi ja armollisempi toisia kohtaan.

Pelastuskysymyksessä ei voi luottaa muuhun kuin siihen, että laki on täytetty Kristuksessa. Lakihenkinen yrittää lisätä siihen jotain omilla teoilla mutta menee Raamatun mukaan harhaan. Pelastuminen on yksin armosta. Kenellekään ei ole olemassa muunlaista armoa, kuin se sama armo, jota Jeesus osoitti ristillä roikkuvalle ryövärille. Meidän asemamme pelastuskysymyksessä on täsmälleen sama kuin tuon ryövärin, joka pelastui ainoastaan armosta, eivät edes prosentin murto-osaa vaikuttaneet hänen omat tekonsa ja se on armoa.

Toinen asia on sitten kristityn käytännön elämä. Siinä Jumalan antama Henki tahtoo ohjata kristittyä jatkuvasti oppimaan ja kehittymään enemmän Jeesuksen kaltaisuuteen, hänen mielenlaatunsa omaksumiseen. Sitä ei koskaan saavuteta täydellisesti, eikä päästä edes kovin lähelle, mutta se on kristitylle henkilökohtaisen elämän esimerkki ja luovuttamaton tavoite.

Edes tässä käytännön elämässä ihminen ei etene pyhityksessä omin teoin, vaan voi edetä vain kun hänen suhteensa Jeesukseen tulee yhä läheisemmäksi. Mitä läheisempi tuo suhde on, sitä enemmän hän tuottaa hyvää hedelmää, ehkä sitä itsekään tiedostamatta. Kun Jumalan henki saa ohjata yhä enemmän, niin silloin myös tahtoo sydämestään yhä enemmän rakastaa totuutta ja kavahtaa vääryyttä.

Täysin Hengen mukaan elävä ihminen on täysin vapaa laista. Hän omasta halustaan tahtoo vain hyvää, koska on niin lähellä Jeesusta, jonka lempeys ja rakkaus ovat vallanneet hänet. Jos vapautta käyttää väärin, niin silloin itse asiassa ei enää eläkään Hengen mukaan, eikä siten myöskään ole vapaa laista, vaan ajautuu lain alle. Hengen mukaan eläminen ei voi sisältää vapauden väärinkäyttöä, Paavalikin muistuttaa tästä (Gal.5:13-18):

” Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.
Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia.”

Monessa kohdassa Jeesus kutsuu ihmisiä elämään hengellistä elämää, elämää Jumalan Hengen mukaan, mutta monessa kohdassa hänet ymmärretään väärin ja kiinnitetään enemmän huomiota vain ulkoisiin seikkoihin.

Lain alla elävä saattaa moralisoida omaansa ja toisten käyttäytymistä ankarastikin ymmärtämättä sitä, ettei ulkoapäin tulevat moraalisaarnat johda välttämättä ollenkaan Jeesuksen luokse. Sen sijaan sisäinen muutos, jonka Jumalan Henki saa aikaan, johdattaa ihmisen läheiseen ja lämpimään suhteeseen Jumalaan.

” Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.” (Fil.2:13)

Jumala on kykenevä ohjaamaan ja opettamaan jokaista, joka tahtoo kuulla häntä ja jokainen ihminen on itse Jumalan edessä vastuussa omista valinnoistaan, kuten sanotaan: ” Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen.” (Gal.6:4)

Lain alle ajautuville Paavali muistutti: ” Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal.5:1)

Toivon tämän selventävän sitä, kuinka lakihenkinen ihminen kiinnittää katseensa lakiin ja yrittää kelvata Jumalalle omien tekojensa kautta. Se ei kuitenkaan ole Raamatun mukaan mahdollista. Armon alla elävä ihminen kiinnittää katseensa Jeesukseen ja menee Jeesuksen eteen kuin ristin ryöväri, sellaisena syntisenä kuin on ja ottaa vastaan armon. Lakiin katseensa kiinnittävä ajautuu elämässään hyvin helposti vain kauemmas Jumalasta, hänen mielikuvansa Jumalasta muuttuu vaativaksi ja pelottavaksi. Armon alla elävä ottaa vastaan Jumalan rakkauden ja antaa sen vaikuttaa omaan elämäänsä, joka tuon rakkauden vaikutuksesta ohjautuu jatkuvasti entistäkin läheisempään suhteeseen Jumalan kanssa.

Todellisuus ei tietenkään ole mustavalkoinen, vaan elämässä on ylä- ja alamäkiä. Joskus menee paremmin, joskus heikommin, myös hengellisen elämän alueella. Sitä tärkeämpää on muistaa, että armo ei riipu siitä miten hyvin menee, vaan se tulee Jeesukselta, josta Raamattu ja kristittyjen kokemukset yhtäpitävästi kertovat: ” ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

Vaikka siis todellisuus ei ole mustavalkoinen, eikä kukaan voi jatkuvasti elää niin Hengessä, ettei tekisi virheitä, niin kuitenkaan sen ei pidä antaa masentaa. Eikä varsinkaan vaikuttaa itseensä siten, että luopuisi niistä hyvistä tavoitteista joita kohti voi aina lähemmäs päästä, kun antaa Jumalan Hengen johdattaa itseään. Muistaen samalla kiinnittää katseensa Jeesukseen, joka sanoo: ” sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä” eikä pelkästään tuota, vaan myös sen lupauksen, että Hänen kanssaan me tuotamme paljon hyvää hedelmää.

Minä nyt jatkuvasti toistan itseäni, mutta on niin tärkeää ymmärtää, ettei ihminen voi mitenkään mestaroida omassa hengellisessä elämässään. Hengellisessä elämässä ihmisen ainoa tehtävä on pyrkiä jatkuvasti läheisempään suhteeseen Jeesuksen kanssa ja välttää sitä, mikä saattaa johtaa hänestä kauemmas. Silloin hän pitää huolen siitä, että hengellinen elämä on todella elävää ja sen hedelmät tulevat ajan myötä esiin myös käytännön elämässä.

Tähän liittyy vielä sellainen ovela asia, että jo se tahtomme pyrkiä läheisempään suhteeseen Jeesuksen kanssa onkin itse asiassa Jumalan vaikutusta eikä omia tekojamme. Jos siis tahdomme yhteyttä, niin Jumala on jo vaikuttanut meissä, aloittanut meissä työnsä Henkensä välityksellä. Tästä Joh.6 sisältää mielenkiintoisia jakeita (tässä hieman epäjärjestyksessä):
” Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä”
” Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.”
”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.”

Se terminä on vain aikaa vievä ja täysin turha sana, jonka avulla ihmisiä nykyään eksytetään sivuraiteille ja kauas Kristuksen opetuksista.

uskovien keskuudessa olen törmännyt lakihenkisyyteen, on ihmisiä jotka ovat aina arvostelemassa ja eivät itse nää omassa elämässään mitään väärää. tuommoinen on minu mielstä sairasta. Että kun joka asiasta pitää moittia ja päivitellä. itse olen myös uskossa ja kyllä joskus tuntuu niin horjuvan oma usko juuri näiden lakihenkisten ihmisten kanssa. Mutta mitäpä niistä, omapah on elämäni ja uskoni, Vain Jeesus tuntee minut läpikotaisin.

Hei !

Lakihenkisyys on kyseenalainen herätysliike muotisana jolla tarkoitus on väheksyä Jumalan lakia. Jumalan 10 käskyn siveysmoraalilaki on synnin opettaja ajan loppuun saakka, Room 3:20.

Legalismi eli lakihenkisyys merkitsee että ihminen yrittäisi pelastua lakia noudattamalla. En ole vielä niin pössöä tavannut joka niin luulisi tapahtuvan että laki pelastaisi.
Kyse on jonkunlaisesta lain polkemisesta ja niiden halveeraamisesta joilla tuo pyhä laki on asianmukaisesti sydämessä uskossa.
1 Joh 5:3, 2:3-6.

Lain noudattaminen merkitsee kuuliaisuutta. Luuk 16:17, Jaak 2:8-13, Matt 5:17-18.

Täällä vastauksia mikä koskee asiaa;
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/4

"Lain alla" liittyy tuohon samaan harhaan kun ihmisiä opetetaan uskomaan että ihminen olisi legalisti eli lakihenkinen lain alla jos pitää Jumalan siveysmoraalilain pyhänä. Ja että "armon alla" merkitsisi että ihminen on armon alla kun on uskossa, mutta ei halua lakia hyväksyä.

Totuus tässä asiassa on että ihminen on lain alla kun laki syyttää synnin rikkomuksista ja armon alla kun laki ei syytä. Se on näin päin.

Lutherkin opetti että laki ja evankeliumin ei sulje pois toinen toistaan vaan molemmat saarnataan rintarinnan ajan loppuun asti.
Niin seisoo minun Kirkkopostilloissani 3 kpl jotka hyllylläni Lutherin kirjoittamia.

Yst. t. Jari Laurila

Elä ihan tavallista elämää miettimättä sen kummemmin käsitteitä "lain alla" ja "armon alla". Ne koskevat enimmäkseen juutalaisten ja pakanoiden välistä suhdetta Vanhan testamentin kirjoituksiin kristuksen evankeliumin alkuaikoina. Juutalaiset ovat "lain alla" (oikeammin "laissa"), koska heillä on kirjoitukset ja Mooseksen kautta tullut laki, jonka kautta he ovat velvoitettuja yrittämään pelastusta, kunnes evankeliumi vapauttaa heidät siitä tiestä ja paljastaa heille lain täyttymyksen, Kristuksen, jonka kautta sekä pakanat että juutalaiset pelastuvat. Sekä Jeesukseen uskovat juutalaiset että pakanakristityt ovat "armon alla" (oik. "armossa) ja noudattavat armon vaikutuksesta Jumalan moraalilakia, mutta ovat vapautetut Mooseksen laissa säädetyistä uhreista ja siviililaista rangaistuksineen sekä sotalaeista.

Jos sydämesi on hyvä, niin teet mielihalusta ja pyyteettömästi hyvää, mutta jos sydämesi on paha, teet pahaa, koska rakastat syntiä ja saat siitä lyhytaikaista mielihyvää, nautintoa tai hyötyä. Jumala kyllä koettelee sydämemme ja tutkii motiivimme, niin että vain pyyteetön pyhä elämä palkitaan Kristuksen tulemuksessa ja vääristä motiiveista tehdyt teot palavat hänen tuomiollaan. (1. Kor. 3:11-17)