Olettehan kuulleet tuon sanonnan! Koiraa voi myös kouluttaa, opettaa. Kissa kouluttaa itse itsensä, myös ihmisen.
Palstalaiset tuntuvat olevan pääsääntöisesti koiraihmisiä, minä en.
Kissaa on jumaloitu muinaisessa Egyptissä.
On olemassa koiranilma ja kissanpäivät.
Minkäläisia mielikuvia nuo sanonnat teissa herättävät?
Ihminen ottaa koiran, kissa ihmisen
25
1457
Vastaukset
- Hintriika*
Jaa, jaa, olenpa hyvin läheltä katsellut, kuinka kissa ottaa ihmisen. Seitsenkymppinen ukko (lähisukulainen) elää kissansa kanssa kissan ehdoilla.
Kissa määrää, missä ja minkälainen asunto voi olla (sitä on vaihdettu moneen kertaan). Kissa sanoo, minkälainen auto tarvitaan.
Jos mennään lentokoneella, kissalle pitää ostaa oma lippu (eihän sitä raaski pitkiä matkoja autossa rääkätä). Junassa taas tarvitaan koko makuuvaunuhytti. Kissan mielipidettä kysytään joka asiaan. Uskokaa pois, se osaa vastata!
Nuorempana tämä sama mies oli vannoutunut koiraihminen. Niin maailma muuttuu. - ledvalo
Ruuneperi, mielenkiintoisen aiheet toit esille.
Olen nuoruudessani ollut koiraihminen. Minulla oli (yksi kerrallaan) Saksan paimeenkoiria ja Labradorin noutajia. Tuli paljon ulkoiltua. Palveluskoira harratajien kannsa oli mukava kouluttaa koiria ja vähän kilpailla. Testata yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä.
Nyt olen kääntymässä kissaihmiseksi. Pojan perheessä on kaksi aikuista kissaa. Ne todella ovat itsenäisiä, oppivat itsekseen yllättävän paljon mm sisäovien aukaisun. Ovien kahvat pitää kääntää, jotta kissat ei voi tiettyihin huoneisiin päästä. Nämä kissat ovat sisäkissoja, osaavat siististi asioida omassa vessassaan.
Kerrot, että et ole koiraihminen. Onko sinulla itselläsi kissa?
Kysymyksesi:
"On olemassa koiranilma ja kissanpäivät.
Minkäläisia mielikuvia nuo sanonnat teissa herättävät"?
Minun mielikuvani: "koiranilma",--> kuvaa sitä, että koira menee mihin vaan säästä riippumatta. Palveluskoirani tekivät myös mitä vaan keksin niille ehdottaa ja olivat "aina valmiina" uusiin kokemuksiin.
Minun mielikuvani: "kissanpäivät", --> Kissa on usein otettu hemmoteltavaksi ja se ilmaisee mm. kehräämisellään, jos/kun se on tyytyväinen. Se on yksinäiselle ihmiselle oiva ja pyyteetön kohde, jolle voi osottaa kiintymystä ja saa vastinetta tunteilleen.
Sivulliselta todella tuntuu siltä, että ompa katilla "kissan päivät".Minulle lienee syntynyt lapsena suorastaan koirakauhu, joka vieläkin ilmenee vähintään inhona.
Olin n. 10-vuotias koulupoika matkalla pitkin kotijärven selkää suksilla kouluun.
Suurikokoinen opettammaton susikoira huomasi minut ja lähti juoksemaan kohti korvat luimussa. Vieläkin tuo tilanne palaa mieleeni, hyvinkin usein.
Tajusin, ettei tuossa tilanteessa ollut muuta tehtävissä kuin jatkaa rauhallisesti ja odottaa pahinta. Nuuhkaisua enempään ei koira syyllistynyt.
Kissoja oli maalaiskodissani aina, yksi vitivalkoinen ikäänkuin ikiomani kun se naapurista lahjoitettiin.
Itselläni ei ole kissaa koska sille ei ole varahuolehtijaa.
Kummityttärelläni on lähes 20-vuotias kissa. Viisihenkisen perheen lähes tärkein jäsen. Ei osaa suomea mutta merkillistä kissan kieltä ja ymmärtää ihmisten puheet, jopa aikomukset.
Keväinen maallelähtö on riemuisaa ja omaan kuljetushäkkiin kissa sujahtaa innolla.
Syksyisin ei voi tehdä elettäkään, saatikka puhua, kaupunkiinlähdön merkiksi, muuten kissa painuu teille tietämättömille.Ruuneperi kirjoitti:
Minulle lienee syntynyt lapsena suorastaan koirakauhu, joka vieläkin ilmenee vähintään inhona.
Olin n. 10-vuotias koulupoika matkalla pitkin kotijärven selkää suksilla kouluun.
Suurikokoinen opettammaton susikoira huomasi minut ja lähti juoksemaan kohti korvat luimussa. Vieläkin tuo tilanne palaa mieleeni, hyvinkin usein.
Tajusin, ettei tuossa tilanteessa ollut muuta tehtävissä kuin jatkaa rauhallisesti ja odottaa pahinta. Nuuhkaisua enempään ei koira syyllistynyt.
Kissoja oli maalaiskodissani aina, yksi vitivalkoinen ikäänkuin ikiomani kun se naapurista lahjoitettiin.
Itselläni ei ole kissaa koska sille ei ole varahuolehtijaa.
Kummityttärelläni on lähes 20-vuotias kissa. Viisihenkisen perheen lähes tärkein jäsen. Ei osaa suomea mutta merkillistä kissan kieltä ja ymmärtää ihmisten puheet, jopa aikomukset.
Keväinen maallelähtö on riemuisaa ja omaan kuljetushäkkiin kissa sujahtaa innolla.
Syksyisin ei voi tehdä elettäkään, saatikka puhua, kaupunkiinlähdön merkiksi, muuten kissa painuu teille tietämättömille.sekä koira, että kissa ihminen.
Kissa on viisas, se valitsee asuin paikkansakkin , ja yleensä se huolii ihmiset, jotka ovat sen saaneet kotiinsa.
Minulla oli lapsuuskodissa aina kissa.
Ja sota aikana ,kun ruuasta oli pulaa olisin ollut itse illma ,kunhan kisu vaan sai osansa.(maidosta.
Sain Suomessa ollessani kissan tyttäreltäni ,se oli jo aikuinen ja ollut sisäkissana , mutta minun kanssa päästin sen heti ulos ,eikä se karkuun lähtenyt ,toipahan vaan minulle linnunpoikasia ja hiiriä ,etten vaan kuolisi nälkään .
Naapuritkin ihmetteli kuinka hyvä hiirikissa se oli.
Ruotsiin tulimme yhdessä, ja lääkärintodistus meinas jäärä saamatta kun kissa hävis ,juuri ennen kun piti lähteä sovittuun aikaan .
Soitin, että kissaa ei ole missään ,lääkäri sanoi että tulet sitten kun se ilmestyy. Ja ei ollut kun hetki kun Nana tuli ,luuli kai että, tilanne on rauhottunut.
Oli tosi kiva kissa ,mutta ruotsiin muutettuani ,lapsenlapset olivat allergisia ja näin oli minun luovuttava siitä.
Olen vieläkin ikävissäni .
Koira on minulla nyt ja se ulkolluttaa minua neljä kertaa päivässä .
Täyttää tässäkuussa 7vuotta ja ,toista en ota enään , on niistä niin paljon vaivaa ,jos aikoo pitää huolta koiran kunnosta ,on trimmattava karva ainakin 2 kertaa vuodessa ja kynnet leikattava n 3 kuukauden välein .(nyt kun on asvaltti sula, hioo se kynnet lyhyiksi , ei tarvi kovin usein leikata)
Hampaat rassattiin juuri ,oli tullut hammaskiveä,ja se oli kallis reissu.
Kerran pentuna oli yhden yön koira sairaalassa kun iso koira puri aika pahasti , se pikkunen luulee, että se on iso koira kanssa.
Kääpiösnautserit on semmosia.
Onneksi on vakuutus, niin että maksoin puolet kuluista ,muuten sekin olisi ollut liian kallis reissu.
Mutta kyllä se olisi aika yksinäistä jos ei olisi tätä koiraa . Ulkonakin olen saanut ihmisien kanssa juttukaveria , ainakin toisista koiran taluttajista.- harvinaisuus!
ullamirjami kirjoitti:
sekä koira, että kissa ihminen.
Kissa on viisas, se valitsee asuin paikkansakkin , ja yleensä se huolii ihmiset, jotka ovat sen saaneet kotiinsa.
Minulla oli lapsuuskodissa aina kissa.
Ja sota aikana ,kun ruuasta oli pulaa olisin ollut itse illma ,kunhan kisu vaan sai osansa.(maidosta.
Sain Suomessa ollessani kissan tyttäreltäni ,se oli jo aikuinen ja ollut sisäkissana , mutta minun kanssa päästin sen heti ulos ,eikä se karkuun lähtenyt ,toipahan vaan minulle linnunpoikasia ja hiiriä ,etten vaan kuolisi nälkään .
Naapuritkin ihmetteli kuinka hyvä hiirikissa se oli.
Ruotsiin tulimme yhdessä, ja lääkärintodistus meinas jäärä saamatta kun kissa hävis ,juuri ennen kun piti lähteä sovittuun aikaan .
Soitin, että kissaa ei ole missään ,lääkäri sanoi että tulet sitten kun se ilmestyy. Ja ei ollut kun hetki kun Nana tuli ,luuli kai että, tilanne on rauhottunut.
Oli tosi kiva kissa ,mutta ruotsiin muutettuani ,lapsenlapset olivat allergisia ja näin oli minun luovuttava siitä.
Olen vieläkin ikävissäni .
Koira on minulla nyt ja se ulkolluttaa minua neljä kertaa päivässä .
Täyttää tässäkuussa 7vuotta ja ,toista en ota enään , on niistä niin paljon vaivaa ,jos aikoo pitää huolta koiran kunnosta ,on trimmattava karva ainakin 2 kertaa vuodessa ja kynnet leikattava n 3 kuukauden välein .(nyt kun on asvaltti sula, hioo se kynnet lyhyiksi , ei tarvi kovin usein leikata)
Hampaat rassattiin juuri ,oli tullut hammaskiveä,ja se oli kallis reissu.
Kerran pentuna oli yhden yön koira sairaalassa kun iso koira puri aika pahasti , se pikkunen luulee, että se on iso koira kanssa.
Kääpiösnautserit on semmosia.
Onneksi on vakuutus, niin että maksoin puolet kuluista ,muuten sekin olisi ollut liian kallis reissu.
Mutta kyllä se olisi aika yksinäistä jos ei olisi tätä koiraa . Ulkonakin olen saanut ihmisien kanssa juttukaveria , ainakin toisista koiran taluttajista.Koiraihmisiä on ja kissaihmisiä,
miksi olette kääntyneet eri rodun puoleen?
Lapsena olin ihmislapsi, kissalapsi,
kananpoikaslapsi,koiralapsikin,
aikuisena ihmisihminen.
Orpolapsi hoitoon tai tuttu lapsi,
jota kaltoinkohdellaan... Sanotaan myös, että ihmiselläkin on kissanpäivät kun hänellä on oikein hyvä olla.
En ole koskaan kuulut puhuttavan koiranpäivistä samassa merkityksessä.
Koira ja kissa käyttäytyvät hyvin erilailla. Siinä missä kissa ikäänkuin huomaamatta hiipii, liikkuu koira hyppien melskaten, kuolaten ja raapien.
Voi vain kauhistella tilannetta, jossa koira kaataa lapsen katuun hyppimällä etutassut tämän hartioille. Noin on tapahtunutkin ja elinikäinen trauma seurauksena.
Ymmärrän koiran vahtina ja seuralaisenakin. Turvallista on liikkuakin vaikkapa susikoiran seurassa.
Eläimet kuuluvat luontoon mutta ihmiset purkavat hoivaamisviettiään niihin, kummallista kyllä petoihin, ei vaikkapa kaniiniin tai jänikseen.
Vielä eräs asia: Koirat ja kissatkin, saavat paremman hoivan ja huolenpidon kuin moni pieni lapsi maailmassa.- 1943
Ruuneperi kirjoitti:
Sanotaan myös, että ihmiselläkin on kissanpäivät kun hänellä on oikein hyvä olla.
En ole koskaan kuulut puhuttavan koiranpäivistä samassa merkityksessä.
Koira ja kissa käyttäytyvät hyvin erilailla. Siinä missä kissa ikäänkuin huomaamatta hiipii, liikkuu koira hyppien melskaten, kuolaten ja raapien.
Voi vain kauhistella tilannetta, jossa koira kaataa lapsen katuun hyppimällä etutassut tämän hartioille. Noin on tapahtunutkin ja elinikäinen trauma seurauksena.
Ymmärrän koiran vahtina ja seuralaisenakin. Turvallista on liikkuakin vaikkapa susikoiran seurassa.
Eläimet kuuluvat luontoon mutta ihmiset purkavat hoivaamisviettiään niihin, kummallista kyllä petoihin, ei vaikkapa kaniiniin tai jänikseen.
Vielä eräs asia: Koirat ja kissatkin, saavat paremman hoivan ja huolenpidon kuin moni pieni lapsi maailmassa.koskaan ollut lemmikkieläintä. Pidän eläimistä ja maatilalla kasvaneena minulla oli aina nimikkolehmä. Meillä oli hevonen, lampaita, lehmiä, sikoja, kanoja, kissoja. Olin pitkään lapseton, mutta vanhapiika-aikoinani olin paljon kummilasteni ja naapurin lasten kanssa. Lapselle on tärkeää, että on aikuinen, joka hyväksyy. Myös omien lsten kaverit olivat tervetulleita meille. Lemmikkieläin sitoo niin paljon, etten ole ottanut.
Naapureilla oli kissoja, joilla oli meille vapaa pääsy tuuletusikkunasta. Kissalla on oma tahto ja niitä ei ihminen paljon pysty ohjailemaan. Nykyisellä miesystävälläni on myös kissa. Se hyppää yleensä syliini, kun menen sinne. Sitä pitää rapsuttaa pään ympäriltä.
Lähinaapurillamme oli aina koira ja ulkoilutimme näitä koiria. Ne olivat ihania eläimiä, mutta meille riitti tämä ulkoiluttaminen. Tämä naapurimme on 87-vuotias ja hänen piti luopua koirasta, kun muutimme pois. Hän ei enää jaksanut kulkea tarpeeksi pitkiä matkoja. Koiran ansiosta hänen liikuntakykynsä on pysynyt hyvänä. - Malla..
harvinaisuus! kirjoitti:
Koiraihmisiä on ja kissaihmisiä,
miksi olette kääntyneet eri rodun puoleen?
Lapsena olin ihmislapsi, kissalapsi,
kananpoikaslapsi,koiralapsikin,
aikuisena ihmisihminen.
Orpolapsi hoitoon tai tuttu lapsi,
jota kaltoinkohdellaan...johtuu vain siitä, että ei k.o. "ihminen" tule toimeen ihmisten, oman rotunsa, kanssa.
Tyyppi haluaa aina alistaa.
Eläimen pystyy rääkkäämään alistuneeksi.
Olenpa joskus nähnyt ihmisellä puolisonkin,
joka on kuin "piesty koira".
- karoliina
Olen vannoutunut koiraihminen. Koira on aina kuulunut elämääni, poikkeuksena lyhyet jaksot kun elämäntilanne ei ole sitä sallinut. Viisi kappaletta ihanaa viisasta kaveria vuosien varrelta. Mieleenpainuvin on ollut saksanpaimenkoira joka muutti meille vajaan vuoden vanhana pojan avoeron yhteydessä.
Se oli viisain ja lempein otus mitä ajatella voi. Neljäntoista elinvuotensa aikana se muutti monen ihmisen ennakkokäsityksen rodustaan. Vieläkin tulee tippa silmään kun muistelen sitä.
Nykyinen on spanieli, tälle metsästysrotuiselle koiranilma on se kurja sadekeli kun pissille mennään viiden metrin päähän ja eikun äkkiä sisään. Jos emäntä ei heti ymmärrä seuraa murjotusta ja loukkaantuneita katseita.
Kissanpäiviä viettää useammat tuntemani kissat, sellaisia missä hyvän ruoan ja silitysten lomassa pompotelleen omistajaa. Kissa on mielestäni hyvin itseriittoinen otus, sen kiintymys on riippuvainen siitä miten hyvin omistaja sen mielestä käyttäytyy. Itse en ole koskaan ollut kissaihminen, toki silitän tuttavapiirin kissoja, en silti kissaa hankkisi.- tulenlieskat**
Minä pidän eläimistä, ne ovat ihania. Minulla on kissa. Se muutti minulle kaksivuotta sitten kun, emäntänsä kuoli. Oli oveni auki se tuli sisälle. Kävi ennekin, mutta ei koskaan käynyt makuuhuoneessa. Silloin se istui sängylläni katsoen suoraan silmiini aivan kuin sanoen: asun täällä nyt. Niin jäi kissakseni. Neljään päivään ei mennyt lähellekkään entistä kotiaan.
On ollut myös koira. Koira ja kissa ovat yhtä rakkaita. Olen siis molempia koira ja kissa ihminen. Minua on pienenä ollessani purrut susikoira reiteen kun juoksin. Jouduin lääkärissä käymään. Kumma, en silti pelkää enkä vihaa niitä. Ehkä olen tajunnut vian olevan omistajassa, ei koirassa. Harvoin on koirassa häirikköä itsessään, niin luulen.
Mukavaa eläin kaveri elämää. Molemmat ovat uskollisia isännilleen. - etsivivä-amadeus
tulenlieskat** kirjoitti:
Minä pidän eläimistä, ne ovat ihania. Minulla on kissa. Se muutti minulle kaksivuotta sitten kun, emäntänsä kuoli. Oli oveni auki se tuli sisälle. Kävi ennekin, mutta ei koskaan käynyt makuuhuoneessa. Silloin se istui sängylläni katsoen suoraan silmiini aivan kuin sanoen: asun täällä nyt. Niin jäi kissakseni. Neljään päivään ei mennyt lähellekkään entistä kotiaan.
On ollut myös koira. Koira ja kissa ovat yhtä rakkaita. Olen siis molempia koira ja kissa ihminen. Minua on pienenä ollessani purrut susikoira reiteen kun juoksin. Jouduin lääkärissä käymään. Kumma, en silti pelkää enkä vihaa niitä. Ehkä olen tajunnut vian olevan omistajassa, ei koirassa. Harvoin on koirassa häirikköä itsessään, niin luulen.
Mukavaa eläin kaveri elämää. Molemmat ovat uskollisia isännilleen.Hupu ja Lupu lampaat,uuhia molemmat.Ara säfer,Elli srigelspanieli sekä leikatut kissapojat Nysse(tamperelainen)sekä Santtu.
Jokainen heistä on oma vankkumaton persoonansa.
Elli ajaa varikset lentoon pellolta, heti ulos päästyään.Kesällä uimaan syösyy kun ovi on auki.
Ara,vanharouva on varautunut,aina valveillaoleva.
Viimeiset leposijat pihapiirissäni puutarhassa:
Bulmastiffit Topi ja Tyyne, Shetlannin
lammaskoira Leevi sekä porokoira Nappe
Kissoja Koistinen ja Aatu.
Riihipelto kätkee Ykä pollen maalliset jäännökset.
Luopumisen tuskaa olen Goglen Sateenkaarisillalla läpikäynyt monituisia kertoja.
En tiedä olenko eläinihminen vai ihmiseläin.
Onhan se täällä maalla eläinten kanssa touhuaminen helponpaa.Vaikka työtä se vaatii täälläkin,lenkkikavereista ei ole puutetta.
Lampaatkin lähtevät mukaan,jolleivät ole aitauksessaan kesäisin.
Viime kesänä mökkiläinen soitti,lampaat olivat lähteneet mieheni perään,kun Hän lähti lenkille.
Olivat mokomat jääneet naapurin kukkapenkkiä laittamaan uuteen uskoon.
Lenkille lähdössä amateus hauvoineen etsivivä-amadeus kirjoitti:
Hupu ja Lupu lampaat,uuhia molemmat.Ara säfer,Elli srigelspanieli sekä leikatut kissapojat Nysse(tamperelainen)sekä Santtu.
Jokainen heistä on oma vankkumaton persoonansa.
Elli ajaa varikset lentoon pellolta, heti ulos päästyään.Kesällä uimaan syösyy kun ovi on auki.
Ara,vanharouva on varautunut,aina valveillaoleva.
Viimeiset leposijat pihapiirissäni puutarhassa:
Bulmastiffit Topi ja Tyyne, Shetlannin
lammaskoira Leevi sekä porokoira Nappe
Kissoja Koistinen ja Aatu.
Riihipelto kätkee Ykä pollen maalliset jäännökset.
Luopumisen tuskaa olen Goglen Sateenkaarisillalla läpikäynyt monituisia kertoja.
En tiedä olenko eläinihminen vai ihmiseläin.
Onhan se täällä maalla eläinten kanssa touhuaminen helponpaa.Vaikka työtä se vaatii täälläkin,lenkkikavereista ei ole puutetta.
Lampaatkin lähtevät mukaan,jolleivät ole aitauksessaan kesäisin.
Viime kesänä mökkiläinen soitti,lampaat olivat lähteneet mieheni perään,kun Hän lähti lenkille.
Olivat mokomat jääneet naapurin kukkapenkkiä laittamaan uuteen uskoon.
Lenkille lähdössä amateus hauvoineenmietteisiin, tykkään kaikista eläimistä ( poikkeus kumminkin käärmeet, itikat, paarmat)
ja kaikilla eläimillä on henki, niin kuin ihmisilläkin ja niitä on kohdeltava se huomioiden,
olen vihainen huonosti eläimiä kohteleville ihmisille.
Minulla on ollut kissoja ja pari koiraakin ja kovasti mieli tekisi ottaa nytkin, mutta kuka niitä hoitaa, kun olen poissa kotoa?
Jos eläimen ottaa, on mietittävä että sen myös hoitaa.
Kissa on mielestäni itsenäinen, ei suostu mielistelemään,arvaamatonkin on, ei alistu määräilyyn, silti ihailtava ja rakastava kumppani.
Koira taas tekee kaikkensa ollakseen emäntäänsä miellyttävä.
Mutta voi sitä iloa mitä se antaa, aina hyväntuulinen seuralainen, tapaaminen aina yhtä sydämmellinen.
Muistan oman Tiibetinspanielin, miten iloinen se oli kun poissa oloni jälkeen kohdattiin, häntä heilui ja pakostakin tuli hyvälle tuulelle itsekin, olipa mieliala mikä tahansa.
Sekin miten surulliseksi se tuli, kun en ottanut mukaani, häntä koipien välissä, meni tuoliinsa nukkumaan.
Onneksi ei muistanut pahaa mieltään, kun kotiin tulin, taas oli kaikki hyvin.
Tälläistä pyytetöntä ystävyyttä, luottamusta en ihmisiltä koskaan ole saanut, vaikka ystävät ovatkin ihania.
Eläimet ymmärtävät puheen ja kyllä ne aistivat myös isäntien/emäntien mielialat.- kirjoittaa Skilla N
SkillaN kirjoitti:
mietteisiin, tykkään kaikista eläimistä ( poikkeus kumminkin käärmeet, itikat, paarmat)
ja kaikilla eläimillä on henki, niin kuin ihmisilläkin ja niitä on kohdeltava se huomioiden,
olen vihainen huonosti eläimiä kohteleville ihmisille.
Minulla on ollut kissoja ja pari koiraakin ja kovasti mieli tekisi ottaa nytkin, mutta kuka niitä hoitaa, kun olen poissa kotoa?
Jos eläimen ottaa, on mietittävä että sen myös hoitaa.
Kissa on mielestäni itsenäinen, ei suostu mielistelemään,arvaamatonkin on, ei alistu määräilyyn, silti ihailtava ja rakastava kumppani.
Koira taas tekee kaikkensa ollakseen emäntäänsä miellyttävä.
Mutta voi sitä iloa mitä se antaa, aina hyväntuulinen seuralainen, tapaaminen aina yhtä sydämmellinen.
Muistan oman Tiibetinspanielin, miten iloinen se oli kun poissa oloni jälkeen kohdattiin, häntä heilui ja pakostakin tuli hyvälle tuulelle itsekin, olipa mieliala mikä tahansa.
Sekin miten surulliseksi se tuli, kun en ottanut mukaani, häntä koipien välissä, meni tuoliinsa nukkumaan.
Onneksi ei muistanut pahaa mieltään, kun kotiin tulin, taas oli kaikki hyvin.
Tälläistä pyytetöntä ystävyyttä, luottamusta en ihmisiltä koskaan ole saanut, vaikka ystävät ovatkin ihania.
Eläimet ymmärtävät puheen ja kyllä ne aistivat myös isäntien/emäntien mielialat.Voi hyvä tavaton!
Aivan uskomaton lause!
...
Itse voin kirjoittaa näin:
Ihmisiltä juuri olen saanut pyyteetöntä rakkautta
sekä täyden luottamuksen. Niiden varassa olen ihmiseksi kasvanut. - taas.....
kirjoittaa Skilla N kirjoitti:
Voi hyvä tavaton!
Aivan uskomaton lause!
...
Itse voin kirjoittaa näin:
Ihmisiltä juuri olen saanut pyyteetöntä rakkautta
sekä täyden luottamuksen. Niiden varassa olen ihmiseksi kasvanut.Hän kirjoitti myös ettei ole kiinnostunut toisten tekemisistä ja muiden pitäisi sitten olla kiinnostunut hänen tekemisistään.
kirjoittaa Skilla N kirjoitti:
Voi hyvä tavaton!
Aivan uskomaton lause!
...
Itse voin kirjoittaa näin:
Ihmisiltä juuri olen saanut pyyteetöntä rakkautta
sekä täyden luottamuksen. Niiden varassa olen ihmiseksi kasvanut.osin tottakin.
Selittelyyn en ryhdy, mutta totean, että ystävä minullakin on, joka pyyteettömästi on minun ystävä, ei vaadi vastapalveluja.
Ystäviä olemme kaikki, mutta kaiken ymärtäviä on harvassa.
Koira on tälläinen huuda tai mesua, se unohtaa hetkessä ja häntä heiluu.
Kiva kun korjasit,ei minusta niin tavatonta ole, erehtyväinen olen minäkin, usko tai älä;))taas..... kirjoitti:
Hän kirjoitti myös ettei ole kiinnostunut toisten tekemisistä ja muiden pitäisi sitten olla kiinnostunut hänen tekemisistään.
niin sanonut, kirjoittelen, lukee ketä huvittaa.
En todellakaan ole kiinnostunut julkkisten elämästä.
on samanlainen ilmaisu kuin "koiran ilmakin" tai "to rain cats and dogs". Eipä niille taida löytyä alkuperää, mutta erittäin huonoa ilmaa ne tarkoittavat kaikki.
En oikein ymmärrä mitä yhteistä on huonolla ilmalla ja koiralla.
Kissanpäivät taas tarkoittaa mukavaa ja helppoa oloa ja sen voi helposti yhdistää kissaan.
Monet naiset ovat menneet rikkaan miehen kanssa naimisiin päästäkseen kissan päiville. Rakkaudesta ei varmaan ole ollut silloin kyse. Ehkä siitä tulee tuo kissamainen nainen vertaus.
Kissoihin suhtaudun varauksellisesti, koska ne ovat epäluotettvia. Niiden mielistelyn syynä on useammin oman edun tavoittelu kuin pyyteetön rakkaus. En minä niitä kuitenkaan inhoa.
Koirista pidän. Koira on valmis pyytettömäästi uhraamaan itsensä rakastamansa ihmisen puolesta. Koira myös haluaa oppia ja oppii kanssa.- kissaihminen,,,,,
" On niin kurja ilma ettei kukaan koiraansakaan ulos veisi"-sanotaan.
Eikö siitä voisi saada sellaista käsitystä etä " voi ihanuus, ei tarvitse ulos lähteä vaan voi lojuilla lämpöisessä"
Jos noin ajatellaan, silloinhan se päivä on aivan samanlainen kuin "kissanpäiväkin" Lapsuuskodissani oli molempia. Usein kissoja ainakin 2.Ihania ne olivat, ja ainakin lasten mieleen.
Nykyaikana rajoituksia asettaa jo se, että jos viettää matkustavaista elämää,aina pitäisi olla niitä viemässä jonnekin "hoitoon"!
Eihän niitä juuri yksin voi jättää, kuin hetkeksi. Hoidettava on jos niitä ottaa!
Kyllä kissa on se joka äkkiä ottaa isännänroolin.
Tuttavamme,vanha rouva,helli kissaansa.
Kissa "päivysti" olohuoneen kirjahyllyn päällä
huoneen tapahtumia.
Lopulta omistaja ei itsekkään uskaltanut edes silittää, kuin pitkän matkan päästä.Juuri ja juuri ylsi hipaista silitettävää.
Mirri sai auki kaikki ovet huoneista,hyppäämällä ovenripaan.(missään huoneessa ei ollut turvassa)).
Käveli katetulla ruokapöydällä,vaikka ihmiset olivat ruokailemassa. kukaan ei uskaltanut hätistellä sitä pois.Nuuhki mitä tykkäsi, ja lipaisi kielellään, tai söi mikä kelpasi.
Sellainen voi tulla kissasta ilman kasvatusta,
vanhan rouvan hellitellessä sitä.
Se on ollut äärikokemus siihen suuntaan-- siinä kissa jota pelkäsin minäkin.....
Eläimetkin voivat "kasvaa kieroon" ja vinoutua
koko käytös.
Ehkä tuon kokemuksen jälkeen lakkasin olemasta
sydäntäni myöten oleva kissa -ihminen.
Tässä tarinassa ei ole pisaraakaan liioittelua,
Mieluummin päinvastoin.kissaihminen,,,,, kirjoitti:
" On niin kurja ilma ettei kukaan koiraansakaan ulos veisi"-sanotaan.
Eikö siitä voisi saada sellaista käsitystä etä " voi ihanuus, ei tarvitse ulos lähteä vaan voi lojuilla lämpöisessä"
Jos noin ajatellaan, silloinhan se päivä on aivan samanlainen kuin "kissanpäiväkin"Jos koiran jättää ulkoiluttamatta sadesäällä, niin siihen loppuu kissan päivät. Koira on kai aika vaikea opettaa hiekkalaatikolle, vaikka helppo-oppinen onkin.
Sitten sitä huushollia siivottas ja tuuletettas ja mattoja pestäs ja niin edelleen.- Aamutuima
meri-kukka98 kirjoitti:
Lapsuuskodissani oli molempia. Usein kissoja ainakin 2.Ihania ne olivat, ja ainakin lasten mieleen.
Nykyaikana rajoituksia asettaa jo se, että jos viettää matkustavaista elämää,aina pitäisi olla niitä viemässä jonnekin "hoitoon"!
Eihän niitä juuri yksin voi jättää, kuin hetkeksi. Hoidettava on jos niitä ottaa!
Kyllä kissa on se joka äkkiä ottaa isännänroolin.
Tuttavamme,vanha rouva,helli kissaansa.
Kissa "päivysti" olohuoneen kirjahyllyn päällä
huoneen tapahtumia.
Lopulta omistaja ei itsekkään uskaltanut edes silittää, kuin pitkän matkan päästä.Juuri ja juuri ylsi hipaista silitettävää.
Mirri sai auki kaikki ovet huoneista,hyppäämällä ovenripaan.(missään huoneessa ei ollut turvassa)).
Käveli katetulla ruokapöydällä,vaikka ihmiset olivat ruokailemassa. kukaan ei uskaltanut hätistellä sitä pois.Nuuhki mitä tykkäsi, ja lipaisi kielellään, tai söi mikä kelpasi.
Sellainen voi tulla kissasta ilman kasvatusta,
vanhan rouvan hellitellessä sitä.
Se on ollut äärikokemus siihen suuntaan-- siinä kissa jota pelkäsin minäkin.....
Eläimetkin voivat "kasvaa kieroon" ja vinoutua
koko käytös.
Ehkä tuon kokemuksen jälkeen lakkasin olemasta
sydäntäni myöten oleva kissa -ihminen.
Tässä tarinassa ei ole pisaraakaan liioittelua,
Mieluummin päinvastoin.Minulla on ollut vain koiria elämäni aikana. Niiden kanssa olen hyvin toimeen tullut. Ihania kavereita ovat.
Tyttäreni perheessä on kaksi kissaa. Olen ollut niitä hoitamassa jonkun kerran. Naaraskissa on hyvin ystävällinen ja hellyyttä kaipaava.
Uros taas on sellainen moorailija. Tulee kyllä viereen kyhnäämään kaipaellen silittelyä, mutta sitten se saattaa yht`äkkiä kopaista kynsillä käteen. Hieman salakavala.
Tyttäreni mies on paljon matkoilla. Tämä uroskissa on vallannut hänen työhuoneensa työtuolin. Nukkuu siellä joka yö. Kun sitten isäntä tulee kotiin, käydään melkoinen taistelu tuosta samaisesta tuolista. Kissa ei tahdo lähteä millään, aukoo suutaan ja sähisee. Lopulta sen on kuitenkin annettava periksi, mutta aina kun silmä välttää, se luikahtaa tuolille ja alkaa kehrätä.
Ilmeisesti katsoo olevansa isäntä talossa. Aamutuima kirjoitti:
Minulla on ollut vain koiria elämäni aikana. Niiden kanssa olen hyvin toimeen tullut. Ihania kavereita ovat.
Tyttäreni perheessä on kaksi kissaa. Olen ollut niitä hoitamassa jonkun kerran. Naaraskissa on hyvin ystävällinen ja hellyyttä kaipaava.
Uros taas on sellainen moorailija. Tulee kyllä viereen kyhnäämään kaipaellen silittelyä, mutta sitten se saattaa yht`äkkiä kopaista kynsillä käteen. Hieman salakavala.
Tyttäreni mies on paljon matkoilla. Tämä uroskissa on vallannut hänen työhuoneensa työtuolin. Nukkuu siellä joka yö. Kun sitten isäntä tulee kotiin, käydään melkoinen taistelu tuosta samaisesta tuolista. Kissa ei tahdo lähteä millään, aukoo suutaan ja sähisee. Lopulta sen on kuitenkin annettava periksi, mutta aina kun silmä välttää, se luikahtaa tuolille ja alkaa kehrätä.
Ilmeisesti katsoo olevansa isäntä talossa.tuossakin kertomassani perheessä olisi asunut mieskin,ehkä kissaan olisi saatu kuri ja järjestys. Pieni nais-ihmine ei siihen pystynyt. eläinkin huomaa kenestä saa yliotteen, sittenhän sitä ei käännytä mikään.
Kynttä tulee,raapimista ja puraisuja.
Onhan meissä, niin ihmisen lapsissa kuin eläimissä yhteistä,että käytöstä ja tapakasvatusta tulisi opettaa.
Ainakin jos aiotaan asua samassa kodissa !- ajastin
meri-kukka98 kirjoitti:
tuossakin kertomassani perheessä olisi asunut mieskin,ehkä kissaan olisi saatu kuri ja järjestys. Pieni nais-ihmine ei siihen pystynyt. eläinkin huomaa kenestä saa yliotteen, sittenhän sitä ei käännytä mikään.
Kynttä tulee,raapimista ja puraisuja.
Onhan meissä, niin ihmisen lapsissa kuin eläimissä yhteistä,että käytöstä ja tapakasvatusta tulisi opettaa.
Ainakin jos aiotaan asua samassa kodissa !Samaa mieltä kanssasi. Eläimelle pitää näyttää koka on johtaja. Eläimet eivät ole tyhmiä, oppivat oikein kun vaan opetetaan.
Hellyys ei ole pahasta opetusten lomassa.
Eläimet ovat ihania ja hyviä ystäviä.
Ihmisissä se vika, jos eläin äityy pomoksi. ajastin kirjoitti:
Samaa mieltä kanssasi. Eläimelle pitää näyttää koka on johtaja. Eläimet eivät ole tyhmiä, oppivat oikein kun vaan opetetaan.
Hellyys ei ole pahasta opetusten lomassa.
Eläimet ovat ihania ja hyviä ystäviä.
Ihmisissä se vika, jos eläin äityy pomoksi.Pidän kissoista..Ovat mukavia,mutta ei ole muunlaisista kokemusta. Kun ottaa kissan pennun,sille pitää heti opettaa,mitä saa tehdä ja mitä ei..Ei meillä kissat hyppineet pöydillä koskaan..Inhottaa jo ajatus,että on kissan karvoja ruuissa, yäk..Hoisivat asiansa siististi,ja jos oli laatikossa jotain,istuivat vieressä ja naukuivat ja odottivat,että siivotaan..Yleensä,jos ovikello soi..menivät piiloon,jos oli tuttu,tulivat esiin silitettäväksi.Kun huomasivat,että olen lähdössä
jonnekin,tulivat tarkistamaan,että onko ruokaa jätetty.Kissa on oikein sympaattinen eläin..
Mielellään tuli nukkumaan polvitaipeeseen..Mukava
patteri.Tyttö-kissani ,eli 20v.Sitten oli poika-kissa,eli 10v-Enää en ota,tulee vain surua,kun kuolevat.Oli alussa outoa,tulla kotiin,kun ei ollut kukaan vastaanottamassa..Nämä kissani,olivat aina ovella vastassa.Tunsivat askeleeni jo rapussa...Ehkä minulla on ollut hyvä onni kissojen kanssa,niin mukavia olivat,kumpikin.
- koiranilma
Koiranilma tarkoittaa meidän perheessä sitä että ilma on niin hirmuinen että koira pistää hanttiin jo rapussa että ulos en lähde kun siellä on koiran ilma,emäntä saa siis vetää väkisin lähimmän puun juurelle ,pisut kun on hoidettu niin kotiin on veto ihan kuin hengenhädässä.
Kissanpäivät on lokoiset,nautiskelet pehmeällä ,lämpimällä lampaantaljalla,haluat silittelyä ja hyvänä pitämistä,kaikki herkut tarjoillaan melkein kultalautasista,sinä olet kuningas ja muut alamaisiasi.Kissat on kuitenkin niin suloisia että mielellään on palvelijan asemassa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1421825
- 1141427
- 1691242
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia881237- 891105
- 1941017
- 97953
- 40860
Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle
Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti195844Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt76828