alaskanmalamuutti

jansur

Hei, onko kokemuksia alaskanmalamuutista? Jos on niin kertokaa. Myös alaskanmalamuutin ostohinta ja onko kenelläkään myynnissä alaskanmalamuutin pentuja savon alueella?

44

6553

Vastaukset

  • Se on iso ja erittäin vahva koira. Oletko ihan varma? Ei sovi kenelle tahansa.

    • asia. Kannattaa kysellä omistajilta ensin. Minusta kyseessä ei ole ihan taviskoira alkuunkaan. Rotuyhdistyksen sivuilla on asiaa.

      Lyhyesti oma näkemys, omasta koirastani, joka on kai lähellä tyyppiesimerkkiä rodusta. Tämä on lisäksi mieliaiheeni:

      Erittäin älykäs. Osaa huiputtaa. Muistaa ihmeellisiä asioita. Pidetään tyhmänä, koska ei tottele. Malamuutti tekee paljon mieluummin omia juttuja, kuin jotain lapsellisia temppuja. Ei nöyristele koskaan eikä yritä miellyttää.
      On perso ruualle ja makupaloilla sekä oikeanlaisella koulutuksella saa ehkä tottelemaan jonkin verran. Usein totteleekin makupalan tarjoajaa, jos makupala on juuri sillä hetkellä mielenkiintoisin asia sille. Jos saatkin tekemään, jonkin jutun käskystä, niin ei tee sitä missään nimessä, jos on jotain mielenkiintoisempaa näkyvissä, vaikka olisit tehnyt miljardin verran toistoja. Tässä suhteessa mikään koulutus ei pure. Se on käsitettävä, jos ottaa malamuutin.
      Rotu on erittäin jääräpäinen.
      Kantapään kautta pitää opetella tietyt asiat joka tapauksessa ja mistään kirjoista ja koulutuksista ei ole apua. Apua on eniten toisen malamuutin omistajista.

      Malamuutti ei yleensä pysy irti. Lähtee omille teille aika varmaan.
      Kaivaa muutamassa minuutissa rekka-autollisen maata.

      Tuhoaa paikat totaalisesti, jos jättää yksin sisälle.

      Tykkää olla ulkona. Viihtyy pakkasessa. Kärsii helteistä ja joskus sisälämpötilastakin.

      Ei hauku käytännössä ollenkaan. Ulvoo sitäkin enemmän.

      Kaupungissakin näitä on, mutten itse ottaisi ikinä malamuuttia kaupunkiin.

      Tykkää ihmisistä yli kaiken. Kaikista maailman ihmisistä.

      Tykkää myös muista koirista yleensä.
      Ei koskaan aloita tappelua, eikä ärise muille koirille. Jos joku koira alkaa rähisemään, malamuutti katselee sitä vähän aikaa ihan hiljaa ja heiluttaa häntää. Vasta sitten malamuutti hermostuu, kun ärisijä käy iholle. Vihainen malamuutti on paha pidettävä. Todella paha. Eli jos vastaan tulee murisija kannattaa malamuutti vetää pois tilanteesta heti.
      Niillä joilla on enemmän malamuutteja malamuutit käyttäytyy hieman eritavalla. Lauman johtaja naaras saattaa olla erittäin äkäinen muille naaraille.

      Erittäin rakastettava koira. Maailman paras.

      Koira, joka on enemmän kuin koira.

      Isoksi koiraksi erittäin terve rotu ja pitkäikäinen.

      Alkukantainen rekikoira, joka ei pärjää nopeudessa muille, pienemmille rekikoirille, mutta sen vahvuus onkin eräänlainen kestävyysvoima. Rekikoira, joka vetää painavaa kuormaa hitaan puoleisesti, mutta varmasti.

      On omassa painoluokassaan yksi maailman vahvimmista koirista. Varsinkin lumen päällä.

      Ihanne paino uroksilla 38,5kg ja nartuilla 34kg. Mutta usein näkee paljon isompia. Paino ja koko vaihtelee. 50kg uros ei ole mikään harvinaisuus. Ihannepainoiset on niitä parhaimpia rekikoiria ja sinnikkäimpiä.

      Minusta pelkkä kävelytys ei riitä rekikoirille, ei malamuutillekkan. Malamuutti masentuu jos ei saa liikuntaa. Sen olen vain kuullut. Meillä liikutaan. Parasta olisi, jos pääsisi vetämään rekeä tai kesäkeleillä jotain kärryä. Painoa pitää hieman olla vedettävänä. Tässä suhteessa käsittääkseni on yksilöitä.
      Mutta liikuntaa malamuutti vaatii aika rankasti ja liikunta-aiheisten asioiden opettelu käy helposti, koska malamuutti rakastaa urheilua.

      Naisen voi olla hankala kävelyttää malamuuttia, koska malamuutti voi olla kova vetämään ja sen koulutuksen kanssa voi olla niin ja näin. Kuonopanta on tylyratkaisu. Mieti, ennen kuin otat malamuutin, onko sinusta siihen.
      Korostan, että malamuutti on voimakkaampi vielä siitä, miltä se näyttää ja malamuutti näyttää todella voimakkaalta. Vaikka se ei näyttäisi voimakkaalta jonkun silmään, on se silti voimakas. Tämä on tosiasia, joka pitää ehkä tiedostaa.

      On hankala koira omistaa, jos ei ole kokemusta hankalista koirista. Mutta on minusta eri tavalla hankala koira, kuin yleensä hankalaa, vaikkapa jotain vahtikoira-tyyppiä pidetään.

      Malamuutti on sellainen koira, johon ihastuu heti, kun sen on nähnyt edessään. Eihän niihin voi olla ihastumatta. Mutta pitää ajatella järjellä, onko olosuhteet oikeat ko. rodulle, jos sen haluaa.
      Jos ei ole varma, niin tekee suuren palveluksen koiralle, kun jättää sen jollekkin, jolla on aikaa riittävästi, tietoa rodusta ja todellinen halu harrastaa juttuja, joita varten malamuutti on jalostettu.

      Mahtava rotu kaiken kaikkiaan.


    • tuokin kirjoitti:

      asia. Kannattaa kysellä omistajilta ensin. Minusta kyseessä ei ole ihan taviskoira alkuunkaan. Rotuyhdistyksen sivuilla on asiaa.

      Lyhyesti oma näkemys, omasta koirastani, joka on kai lähellä tyyppiesimerkkiä rodusta. Tämä on lisäksi mieliaiheeni:

      Erittäin älykäs. Osaa huiputtaa. Muistaa ihmeellisiä asioita. Pidetään tyhmänä, koska ei tottele. Malamuutti tekee paljon mieluummin omia juttuja, kuin jotain lapsellisia temppuja. Ei nöyristele koskaan eikä yritä miellyttää.
      On perso ruualle ja makupaloilla sekä oikeanlaisella koulutuksella saa ehkä tottelemaan jonkin verran. Usein totteleekin makupalan tarjoajaa, jos makupala on juuri sillä hetkellä mielenkiintoisin asia sille. Jos saatkin tekemään, jonkin jutun käskystä, niin ei tee sitä missään nimessä, jos on jotain mielenkiintoisempaa näkyvissä, vaikka olisit tehnyt miljardin verran toistoja. Tässä suhteessa mikään koulutus ei pure. Se on käsitettävä, jos ottaa malamuutin.
      Rotu on erittäin jääräpäinen.
      Kantapään kautta pitää opetella tietyt asiat joka tapauksessa ja mistään kirjoista ja koulutuksista ei ole apua. Apua on eniten toisen malamuutin omistajista.

      Malamuutti ei yleensä pysy irti. Lähtee omille teille aika varmaan.
      Kaivaa muutamassa minuutissa rekka-autollisen maata.

      Tuhoaa paikat totaalisesti, jos jättää yksin sisälle.

      Tykkää olla ulkona. Viihtyy pakkasessa. Kärsii helteistä ja joskus sisälämpötilastakin.

      Ei hauku käytännössä ollenkaan. Ulvoo sitäkin enemmän.

      Kaupungissakin näitä on, mutten itse ottaisi ikinä malamuuttia kaupunkiin.

      Tykkää ihmisistä yli kaiken. Kaikista maailman ihmisistä.

      Tykkää myös muista koirista yleensä.
      Ei koskaan aloita tappelua, eikä ärise muille koirille. Jos joku koira alkaa rähisemään, malamuutti katselee sitä vähän aikaa ihan hiljaa ja heiluttaa häntää. Vasta sitten malamuutti hermostuu, kun ärisijä käy iholle. Vihainen malamuutti on paha pidettävä. Todella paha. Eli jos vastaan tulee murisija kannattaa malamuutti vetää pois tilanteesta heti.
      Niillä joilla on enemmän malamuutteja malamuutit käyttäytyy hieman eritavalla. Lauman johtaja naaras saattaa olla erittäin äkäinen muille naaraille.

      Erittäin rakastettava koira. Maailman paras.

      Koira, joka on enemmän kuin koira.

      Isoksi koiraksi erittäin terve rotu ja pitkäikäinen.

      Alkukantainen rekikoira, joka ei pärjää nopeudessa muille, pienemmille rekikoirille, mutta sen vahvuus onkin eräänlainen kestävyysvoima. Rekikoira, joka vetää painavaa kuormaa hitaan puoleisesti, mutta varmasti.

      On omassa painoluokassaan yksi maailman vahvimmista koirista. Varsinkin lumen päällä.

      Ihanne paino uroksilla 38,5kg ja nartuilla 34kg. Mutta usein näkee paljon isompia. Paino ja koko vaihtelee. 50kg uros ei ole mikään harvinaisuus. Ihannepainoiset on niitä parhaimpia rekikoiria ja sinnikkäimpiä.

      Minusta pelkkä kävelytys ei riitä rekikoirille, ei malamuutillekkan. Malamuutti masentuu jos ei saa liikuntaa. Sen olen vain kuullut. Meillä liikutaan. Parasta olisi, jos pääsisi vetämään rekeä tai kesäkeleillä jotain kärryä. Painoa pitää hieman olla vedettävänä. Tässä suhteessa käsittääkseni on yksilöitä.
      Mutta liikuntaa malamuutti vaatii aika rankasti ja liikunta-aiheisten asioiden opettelu käy helposti, koska malamuutti rakastaa urheilua.

      Naisen voi olla hankala kävelyttää malamuuttia, koska malamuutti voi olla kova vetämään ja sen koulutuksen kanssa voi olla niin ja näin. Kuonopanta on tylyratkaisu. Mieti, ennen kuin otat malamuutin, onko sinusta siihen.
      Korostan, että malamuutti on voimakkaampi vielä siitä, miltä se näyttää ja malamuutti näyttää todella voimakkaalta. Vaikka se ei näyttäisi voimakkaalta jonkun silmään, on se silti voimakas. Tämä on tosiasia, joka pitää ehkä tiedostaa.

      On hankala koira omistaa, jos ei ole kokemusta hankalista koirista. Mutta on minusta eri tavalla hankala koira, kuin yleensä hankalaa, vaikkapa jotain vahtikoira-tyyppiä pidetään.

      Malamuutti on sellainen koira, johon ihastuu heti, kun sen on nähnyt edessään. Eihän niihin voi olla ihastumatta. Mutta pitää ajatella järjellä, onko olosuhteet oikeat ko. rodulle, jos sen haluaa.
      Jos ei ole varma, niin tekee suuren palveluksen koiralle, kun jättää sen jollekkin, jolla on aikaa riittävästi, tietoa rodusta ja todellinen halu harrastaa juttuja, joita varten malamuutti on jalostettu.

      Mahtava rotu kaiken kaikkiaan.

      Kaikilla malamuuteilla ei ole ehkä ihan kaikkia noita mainitsemiasi ominaisuuksia. Ehkä suurin osa on ja osa jotain muuta. Yksilöjä ovat ja persoonia.
      Malamuutti kaipaa ihmisen seuraa. Se on laumakoira, vähän siperianhuskyn tapaan. Sopii seurakoiraksikin.
      Mutta sillä taitaa olla sitä energiaa ja se pitää saada purettua kunnolla.
      Ehkä narttu on parempi ensimmäiseksi koiraksi, koska ne ovat pienempiä.
      Malamuutti vaatii kuitenkin melkein aina määrätietoisen asenteen ja sitoutumisen eräänlaiseen malamuuttielämään jatkossa.

      Hinnat lienee 1000-1200eur.

      Savossa taitaa olla kenneleitä. Katso yhdistyksen sivuilta.


    • tuokin kirjoitti:

      asia. Kannattaa kysellä omistajilta ensin. Minusta kyseessä ei ole ihan taviskoira alkuunkaan. Rotuyhdistyksen sivuilla on asiaa.

      Lyhyesti oma näkemys, omasta koirastani, joka on kai lähellä tyyppiesimerkkiä rodusta. Tämä on lisäksi mieliaiheeni:

      Erittäin älykäs. Osaa huiputtaa. Muistaa ihmeellisiä asioita. Pidetään tyhmänä, koska ei tottele. Malamuutti tekee paljon mieluummin omia juttuja, kuin jotain lapsellisia temppuja. Ei nöyristele koskaan eikä yritä miellyttää.
      On perso ruualle ja makupaloilla sekä oikeanlaisella koulutuksella saa ehkä tottelemaan jonkin verran. Usein totteleekin makupalan tarjoajaa, jos makupala on juuri sillä hetkellä mielenkiintoisin asia sille. Jos saatkin tekemään, jonkin jutun käskystä, niin ei tee sitä missään nimessä, jos on jotain mielenkiintoisempaa näkyvissä, vaikka olisit tehnyt miljardin verran toistoja. Tässä suhteessa mikään koulutus ei pure. Se on käsitettävä, jos ottaa malamuutin.
      Rotu on erittäin jääräpäinen.
      Kantapään kautta pitää opetella tietyt asiat joka tapauksessa ja mistään kirjoista ja koulutuksista ei ole apua. Apua on eniten toisen malamuutin omistajista.

      Malamuutti ei yleensä pysy irti. Lähtee omille teille aika varmaan.
      Kaivaa muutamassa minuutissa rekka-autollisen maata.

      Tuhoaa paikat totaalisesti, jos jättää yksin sisälle.

      Tykkää olla ulkona. Viihtyy pakkasessa. Kärsii helteistä ja joskus sisälämpötilastakin.

      Ei hauku käytännössä ollenkaan. Ulvoo sitäkin enemmän.

      Kaupungissakin näitä on, mutten itse ottaisi ikinä malamuuttia kaupunkiin.

      Tykkää ihmisistä yli kaiken. Kaikista maailman ihmisistä.

      Tykkää myös muista koirista yleensä.
      Ei koskaan aloita tappelua, eikä ärise muille koirille. Jos joku koira alkaa rähisemään, malamuutti katselee sitä vähän aikaa ihan hiljaa ja heiluttaa häntää. Vasta sitten malamuutti hermostuu, kun ärisijä käy iholle. Vihainen malamuutti on paha pidettävä. Todella paha. Eli jos vastaan tulee murisija kannattaa malamuutti vetää pois tilanteesta heti.
      Niillä joilla on enemmän malamuutteja malamuutit käyttäytyy hieman eritavalla. Lauman johtaja naaras saattaa olla erittäin äkäinen muille naaraille.

      Erittäin rakastettava koira. Maailman paras.

      Koira, joka on enemmän kuin koira.

      Isoksi koiraksi erittäin terve rotu ja pitkäikäinen.

      Alkukantainen rekikoira, joka ei pärjää nopeudessa muille, pienemmille rekikoirille, mutta sen vahvuus onkin eräänlainen kestävyysvoima. Rekikoira, joka vetää painavaa kuormaa hitaan puoleisesti, mutta varmasti.

      On omassa painoluokassaan yksi maailman vahvimmista koirista. Varsinkin lumen päällä.

      Ihanne paino uroksilla 38,5kg ja nartuilla 34kg. Mutta usein näkee paljon isompia. Paino ja koko vaihtelee. 50kg uros ei ole mikään harvinaisuus. Ihannepainoiset on niitä parhaimpia rekikoiria ja sinnikkäimpiä.

      Minusta pelkkä kävelytys ei riitä rekikoirille, ei malamuutillekkan. Malamuutti masentuu jos ei saa liikuntaa. Sen olen vain kuullut. Meillä liikutaan. Parasta olisi, jos pääsisi vetämään rekeä tai kesäkeleillä jotain kärryä. Painoa pitää hieman olla vedettävänä. Tässä suhteessa käsittääkseni on yksilöitä.
      Mutta liikuntaa malamuutti vaatii aika rankasti ja liikunta-aiheisten asioiden opettelu käy helposti, koska malamuutti rakastaa urheilua.

      Naisen voi olla hankala kävelyttää malamuuttia, koska malamuutti voi olla kova vetämään ja sen koulutuksen kanssa voi olla niin ja näin. Kuonopanta on tylyratkaisu. Mieti, ennen kuin otat malamuutin, onko sinusta siihen.
      Korostan, että malamuutti on voimakkaampi vielä siitä, miltä se näyttää ja malamuutti näyttää todella voimakkaalta. Vaikka se ei näyttäisi voimakkaalta jonkun silmään, on se silti voimakas. Tämä on tosiasia, joka pitää ehkä tiedostaa.

      On hankala koira omistaa, jos ei ole kokemusta hankalista koirista. Mutta on minusta eri tavalla hankala koira, kuin yleensä hankalaa, vaikkapa jotain vahtikoira-tyyppiä pidetään.

      Malamuutti on sellainen koira, johon ihastuu heti, kun sen on nähnyt edessään. Eihän niihin voi olla ihastumatta. Mutta pitää ajatella järjellä, onko olosuhteet oikeat ko. rodulle, jos sen haluaa.
      Jos ei ole varma, niin tekee suuren palveluksen koiralle, kun jättää sen jollekkin, jolla on aikaa riittävästi, tietoa rodusta ja todellinen halu harrastaa juttuja, joita varten malamuutti on jalostettu.

      Mahtava rotu kaiken kaikkiaan.

      ...kolmen muutin omistajana lähes kaiken.


    • Ei tämä nyt mikkään kovin iso ole, Berni on isompi, eikä sekään kovin iso ole


  • jos olet joskus nähnyt, mistä on kyse?
    Jos et tunne rotua, niin kysele niiltä, joilla niitä on.
    Muuten on aivan turha jatkaa keskustelua, koska kyseessä on aivan erikoislaatuinen rotu ja kirjan kirjoittaminen ei riitä selittämään

    • Edellä kirjoitettu kirjoitus sopii todella malamuuttiin. Ei mikään tavallien koira. Mutta sopii kyllä naisellekin jos olet myös itse nainen isolla N;llä.Meidän perheeseen ei kuulu miestä ja hyvin on pärjätty lasten ja koiran kanssa.Sanotaan että koira ja isäntä muistuttavat toisiaan eli jos olet itse yhtä jääräpäinen ja erilainen kuin tämä rotu niin malamuutti on sopiva koira sinulle=)!!


  • mahtava tapaus tämä malamuutti.

  • Osuva luonnekuvaus edellä. Malatuutin kanssa pääset taistelemaan johtajuudesta.Malamuutti pyrkii aina laumanjohtajaksi, muttei kuitenkaan ole onnellinen johtajan asemassa.Etenkin nuori yksilö testaa mielellää omistajaansa tilaisuuden tullen. Vaatii pitkäpinnaisen, vakaan ja johdonmukaisen omistajan/lauman johtajan.
    Malamuutit määritellään melko terveiksi koiriksi, mutta kannattaa ottaa huomioon että juuri sinun koirasi voi sairastua. Malamuuteilla on silmäsairauksia, kilpirauhasenvajaatoinintaa, ihosairauksia, lihasrappeumaa ja tiedän suomesta koiria joilla on karvattomuuteen liittyviä ongelmia.
    Se että löydät koirallesi sopivan ruokavalion on jo haaste.Tarkoitan sopivalla sitä että se pitää koirasi kaikinpuolin terveenä.Mielestäni ruokintaan täytyy paneutua ja panostaa.
    Turkinhoito on jo asia erikseen,turkkia ei saa laiminlyödä. Malamuutin turkin kuivuminen kestää meillä hiustenkuvaajalla ainakin tunnin. En oi jättää oman koirani turkkia kosteaksi hotspot riskin takia. Turkin täytyy saada ilmaa, harjaamiseen voi mennä tunteja. Loska,märkä talvi ja kuuma aurinko on kaikkea muuta kuin kivaa malamuutin omistajalle.
    Tässä minun viestini malamuuttia harkitsevalle,pohjautuu omiin kantapään kautta oppimiini kokemuksiin. Vieressäni parhaillaan makailee malamuutti, todella ihana ja rakastettava koira.

  • Otapa yhteyttä sähköpostiin koiramaista@gmail.com jos vielä haaveissa malamuutti. Sekä uroksia että narttuja vapaana.

    • aivan ihana koira mutta pitkä pinna täytyy olla omistajalla, se on tullut kahden malamuutin kautta koettua :) eivätkä todellekaan ole mitään tottelevaisuuden huippuja!! mielestäni kannattaa koiriin tutustua kunnolla ennen kuin ottaa, tavallaan ovat aika vaativia koiria mutta tietenkin loppupeleissä aivan ihania!


    • ....____.....---- kirjoitti:

      aivan ihana koira mutta pitkä pinna täytyy olla omistajalla, se on tullut kahden malamuutin kautta koettua :) eivätkä todellekaan ole mitään tottelevaisuuden huippuja!! mielestäni kannattaa koiriin tutustua kunnolla ennen kuin ottaa, tavallaan ovat aika vaativia koiria mutta tietenkin loppupeleissä aivan ihania!

      Käyvät toisten koirien päälle eivätkä pysy omistajiensa hallinnassa.


    • Kieltäkää rotu! kirjoitti:

      Käyvät toisten koirien päälle eivätkä pysy omistajiensa hallinnassa.

      Alaskanmalamuutit jopa >>tarvitsevat>> vähintään yhden toisen koiran seurakseen samaan talouteen ja ne ovet erittäin innostuneita päästessään koirapuistoihin. Oma koirasi on ilmeisesti rotunsa paskin yksilö.


    • sosiaalisia ne ovat kirjoitti:

      Alaskanmalamuutit jopa >>tarvitsevat>> vähintään yhden toisen koiran seurakseen samaan talouteen ja ne ovet erittäin innostuneita päästessään koirapuistoihin. Oma koirasi on ilmeisesti rotunsa paskin yksilö.

      Muutamaan (5kpl) malamuuttiin törmänneenä vain totean, että joko rotu on täysin kaupunkiin sopimaton tai omistajat idiootteja (miksi muuten KAIKKI vastaantulleet malamuutit ovat sekoja?). Yksikin malamuutti kävi meidän 15-vuotiaan koiran päälle, joka hyvä kun näki tätä "ah-niin-fiksua" malamuuttia. Toisen koiramme päälle yrittävät käydä joko näyttelyissä tai koirapuistoissa.

      Ja tietenkin se on meidän koira vika kun eihän se malamuutti...

      Ei sen puoleen, dobermannit on toinen ongelmaryhmä oman kokemuksen mukaan.


    • Kieltäkää rotu! kirjoitti:

      Muutamaan (5kpl) malamuuttiin törmänneenä vain totean, että joko rotu on täysin kaupunkiin sopimaton tai omistajat idiootteja (miksi muuten KAIKKI vastaantulleet malamuutit ovat sekoja?). Yksikin malamuutti kävi meidän 15-vuotiaan koiran päälle, joka hyvä kun näki tätä "ah-niin-fiksua" malamuuttia. Toisen koiramme päälle yrittävät käydä joko näyttelyissä tai koirapuistoissa.

      Ja tietenkin se on meidän koira vika kun eihän se malamuutti...

      Ei sen puoleen, dobermannit on toinen ongelmaryhmä oman kokemuksen mukaan.

      Tuossa juurikin hyvä syy miksi malamuutti ei sovi mielestäni kerrostaloon tai kaupunkiin. Sillä ne ovat arvaamattomia ja eivät todellakaan koirapuistokoiria. Aah kieltäkää rotu?? Kieltäkää joitakin ihmisiä hankkimasta koira yleensäkään...

      Meillä on malamuutteja ja pysyvät pihassa irti valvonnassa. Pitää tosin olla aina varautunut malamuutin omapäisyyteen joten koskaan ei voi olla 100% varma mistään, sen takia vain tukeva juoksutarha on käytössä. Itse kasvattajana myyn malamuutin pennun ainoastaa maalle ja perheeseen, jossa ollaan valmiita harrastamaan rodun omaista vedätystä edes omaksi huvikseen, sillä siinä malamuutti on "nöyrimmillään" ja omassa elementissään. Sillä edes monen tunnin lenkitys vapaana metsässä ei väsytä näitä koiria. Rotu on säilynyt hyvin alkukantaisena, joten meidän tarjoamat aktiviteetit työkoiralle ovat mitään sanomattomia verrattuna inuiittien valaanrasva kuorman vetämiseen päivästä toiseen.

      Tulevan pennunostajan tulee varautua siihen että rahaa palaa ruokintakuluihin varsinkin ensimmäisen vuoden aikana, sillä on erittäin tarkkaa mitä kasvavalle pennulle syöttää. Sen jälkeen tulee koira käyttää pevisa kuvauksessa joka maksaa myös n. 200e.

      Aivan ihana rotu. Muun rotuista koiraa meille tuskin enää tulee. Todella ilmeikkäitä, näiden mielialan voi lukea kuin avoimesta kirjasta. Huumorin tajua pitää kouluttajalla olla, mutta jämäkkyyttä ja jopa uskaliaisuutta esim. ottaa murisevalta isolta pennulta luu pois vaikka väkisin. Malamuutti rakastaa kaikkea ruokaa ja ihmisiä, mutta on myös erittäin laumasidonnainen ja rakastaa kaikista eniten sitä "omaa ihmistään". Arkoja yksilöitä esiintyy varsinkin nartuissa mielestäni yllättävänkin paljon.

      Malamuutteihin jää myös koukkuun, harvalle riittää yksi tai kaksi. Ja tosiaan mikään koirapuisto koira tämä ei ole. Tulevat hyvin harvoin toimeen toisten koirien kanssa. Jokainen koira on erityinen persoona, joten kannattaa tutustua rotuun livenä.


    • joku--- kirjoitti:

      Tuossa juurikin hyvä syy miksi malamuutti ei sovi mielestäni kerrostaloon tai kaupunkiin. Sillä ne ovat arvaamattomia ja eivät todellakaan koirapuistokoiria. Aah kieltäkää rotu?? Kieltäkää joitakin ihmisiä hankkimasta koira yleensäkään...

      Meillä on malamuutteja ja pysyvät pihassa irti valvonnassa. Pitää tosin olla aina varautunut malamuutin omapäisyyteen joten koskaan ei voi olla 100% varma mistään, sen takia vain tukeva juoksutarha on käytössä. Itse kasvattajana myyn malamuutin pennun ainoastaa maalle ja perheeseen, jossa ollaan valmiita harrastamaan rodun omaista vedätystä edes omaksi huvikseen, sillä siinä malamuutti on "nöyrimmillään" ja omassa elementissään. Sillä edes monen tunnin lenkitys vapaana metsässä ei väsytä näitä koiria. Rotu on säilynyt hyvin alkukantaisena, joten meidän tarjoamat aktiviteetit työkoiralle ovat mitään sanomattomia verrattuna inuiittien valaanrasva kuorman vetämiseen päivästä toiseen.

      Tulevan pennunostajan tulee varautua siihen että rahaa palaa ruokintakuluihin varsinkin ensimmäisen vuoden aikana, sillä on erittäin tarkkaa mitä kasvavalle pennulle syöttää. Sen jälkeen tulee koira käyttää pevisa kuvauksessa joka maksaa myös n. 200e.

      Aivan ihana rotu. Muun rotuista koiraa meille tuskin enää tulee. Todella ilmeikkäitä, näiden mielialan voi lukea kuin avoimesta kirjasta. Huumorin tajua pitää kouluttajalla olla, mutta jämäkkyyttä ja jopa uskaliaisuutta esim. ottaa murisevalta isolta pennulta luu pois vaikka väkisin. Malamuutti rakastaa kaikkea ruokaa ja ihmisiä, mutta on myös erittäin laumasidonnainen ja rakastaa kaikista eniten sitä "omaa ihmistään". Arkoja yksilöitä esiintyy varsinkin nartuissa mielestäni yllättävänkin paljon.

      Malamuutteihin jää myös koukkuun, harvalle riittää yksi tai kaksi. Ja tosiaan mikään koirapuisto koira tämä ei ole. Tulevat hyvin harvoin toimeen toisten koirien kanssa. Jokainen koira on erityinen persoona, joten kannattaa tutustua rotuun livenä.

      ..on opettanut, että malamuutin kanssa pitää olla TODELLA jämäkkä, päämäärätietoinen ja periksi antamaton. Mutta LEMPEÄLLÄ ja oikeudenmukaisella tavalla. Selättäminen, väkivalta ja fyysinen kuritus eivät kuulu malamuutin kasvattamiseen. Pahimmassa tapauksessa koira menettää kunnioituksen lopullisesti ja aikuistuttuaan kostaa. Tähän en nyt laske sitä, että koiraa tartutaan niskanahasta tai poskista, rauhoitetaan kyljelleen/syliin tarvittaessa. Kuitenkin pohjimmiltaan yliotteen tulee olla henkinen. Pakolla ei alistu, joten kaikki pk-harrastajien selättämisneuvot yms. voi jättää täysin omaan arvoonsa. Alistuu sitten kun kokee ihmisen sen arvoiseksi. Tämän koiran kanssa pääsee mittelemään myös itsensä kanssa! Koskaan ei alistu lopullisesti, joten sen kanssa pitää tehdä töitä johtajana päivittäin. Ei on aina ei ja koskaan ei malamuutti saa omaa tahtoaan periksi. Kokeilee useimmiten vetoamalla omistajan tunteisiin, teeskentelee surullista/yksinäistä kun ei saa periksi jossain asiassa, jne. Ja jos periksi antaa, huomaa hyvin pian olevansa malamuutin tassun alla. Saattaa haastaa suoraankin, jolloin paras vastaus on olla rauhallinen ja varma aikeistaan. Ei vastata aggressiolla, se on koiralle voitto. Malamuutti on alkukantainen ja raju koira, itse koimme ottaneemme kotiimme villin sudenpennun, jonka sitten askel askeleelta "kesytimme" omaksemme. Malamuutti on ovela ja erittäin intuitiivinen, siltä ei voi salata mitään. Jos se huomaa ihmisessä pelkoa tai epäröintiä, käyttää sen välittömästi hyödyksi.
      Persous ruualle ilmenee usein ruoka-aggressiona (kuten meillä jo 2kk ikäisenä) ja todella, pitää uskaltaa ottaa se ruoka suusta vaikka pentu murisee ja uhittelee. Tähän siedätykseen on monia keinoja, mutta tärkein on oma asenne. Pitää olla varma ja peloton. Itse sain hampaasta pari kertaa, kunnes uskoi että minä en peräänny vaan pidän kiinni "johtajan oikeudestani". Nykyään ei ole ongelmia, mutta vieraita ei ruokansa lähelle päästä. Tämä persous otettava huomioon, ettei vieraiden ihmisten, varsinkaan lasten kanssa pääse tapahtumaan vahinkoja! Taistelee myös toisten koirien kanssa verisesti, jos lähistöllä ruokaa. Tässäkin poikkeuksia, jotkut malamuutit ovat jopa nirsoja.

      Pääosin eivät siedä vieraita samaa sukupuolta olevia koiria aikuistuttuaan. Tähän voi joskus vaikuttaa sosiaalistamisella, mutta ei läheskään aina. Omaa erittäin vahvan lisääntymisvietin, joka varsinkin uroksilla vaikuttaa suoraan suhtautumiseen toisiin uroksiin. Tämän vuoksi koirapuistoilu ei aina ole kovin suositeltavaa, useimmiten viimeistään vuoden iässä täytyy jättää puistoilut sikseen. Malamuutti ei useinkaan aloita tappeluita, mutta oman kokemuksen mukaan varsinkin uroksen suuri ego aikaansaa sen, että vanhemmat urokset ottavat silmätikuksi --> tappelu.

      Ei kannata tosiaan haaveilla siitä, että malamuuttia saisi koulutettua kummemmin. Peruskäskyt jos tietää, se on jo hyvä! Koskaan ei voi olla kuitenkaan varma, että malamuutti tottelee. Tämä siitä huolimatta, että olisit malamuutillesi johtaja. Meillä urosmalamuuttia voi pitää irti metsäreissuilla ja paikoissa, missä ei liikaa houkutuksia. Pysyy näköyhteyden päässä, ei jätä laumaa. Mutta harjoittelu (vapaana olo) täytyy aloittaa jo heti pentuna! Nainen voi vallan hyvin ulkoiluttaa malamuuttia. Sille voi opettaa hihnakäytöstä niin kuin mille tahansa muullekin koiralle. Meillä ei vedetä hihnassa, vetovaljaissa kylläkin. Voimaa taluttajalla pitää kuitenkin olla, mikäli tuleekin vastaan tilanne missä malamuutti "menettää korvansa". Malamuutin kanssa tätä tapahtuu, siksi se ei ole paras koira tiheään asutetulle alueelle. Malamuutti kuitenkin sopeutuu mihin vaan. Meillä on malamuutti kerrostalossa kaupungissa. Ei ongelmia. Mutta maalla on malamuutin taivas, siitä ei pääse mihinkään. Kaupungissa elämä on hurjan rajoittunutta malamuutin kaltaisen koiran kanssa ja täytyy nähdä hieman enemmän vaivaa koulutuksen kanssa. Toisaalta, sisällä ihmisten kanssa elävä malamuutti on hyvin erilainen kuin tarhakoira. Usein rauhallisempi ja kiintyneempi omistajiinsa. Meillä ei myöskään ole ikinä tehty tuhoja sisällä! Tämän en usko olevan rodun piirre vaan tottumiskysymys. Tarhakoira ei sopeudu sisällä asumiseen samalla tavalla. Talvisin olisi hyvä malamuutilla olla mahdollisuus ulkona asumiseen, esim. parveke. Sisällä on liian kuumissaan.


    • Mahlemuit kirjoitti:

      ..on opettanut, että malamuutin kanssa pitää olla TODELLA jämäkkä, päämäärätietoinen ja periksi antamaton. Mutta LEMPEÄLLÄ ja oikeudenmukaisella tavalla. Selättäminen, väkivalta ja fyysinen kuritus eivät kuulu malamuutin kasvattamiseen. Pahimmassa tapauksessa koira menettää kunnioituksen lopullisesti ja aikuistuttuaan kostaa. Tähän en nyt laske sitä, että koiraa tartutaan niskanahasta tai poskista, rauhoitetaan kyljelleen/syliin tarvittaessa. Kuitenkin pohjimmiltaan yliotteen tulee olla henkinen. Pakolla ei alistu, joten kaikki pk-harrastajien selättämisneuvot yms. voi jättää täysin omaan arvoonsa. Alistuu sitten kun kokee ihmisen sen arvoiseksi. Tämän koiran kanssa pääsee mittelemään myös itsensä kanssa! Koskaan ei alistu lopullisesti, joten sen kanssa pitää tehdä töitä johtajana päivittäin. Ei on aina ei ja koskaan ei malamuutti saa omaa tahtoaan periksi. Kokeilee useimmiten vetoamalla omistajan tunteisiin, teeskentelee surullista/yksinäistä kun ei saa periksi jossain asiassa, jne. Ja jos periksi antaa, huomaa hyvin pian olevansa malamuutin tassun alla. Saattaa haastaa suoraankin, jolloin paras vastaus on olla rauhallinen ja varma aikeistaan. Ei vastata aggressiolla, se on koiralle voitto. Malamuutti on alkukantainen ja raju koira, itse koimme ottaneemme kotiimme villin sudenpennun, jonka sitten askel askeleelta "kesytimme" omaksemme. Malamuutti on ovela ja erittäin intuitiivinen, siltä ei voi salata mitään. Jos se huomaa ihmisessä pelkoa tai epäröintiä, käyttää sen välittömästi hyödyksi.
      Persous ruualle ilmenee usein ruoka-aggressiona (kuten meillä jo 2kk ikäisenä) ja todella, pitää uskaltaa ottaa se ruoka suusta vaikka pentu murisee ja uhittelee. Tähän siedätykseen on monia keinoja, mutta tärkein on oma asenne. Pitää olla varma ja peloton. Itse sain hampaasta pari kertaa, kunnes uskoi että minä en peräänny vaan pidän kiinni "johtajan oikeudestani". Nykyään ei ole ongelmia, mutta vieraita ei ruokansa lähelle päästä. Tämä persous otettava huomioon, ettei vieraiden ihmisten, varsinkaan lasten kanssa pääse tapahtumaan vahinkoja! Taistelee myös toisten koirien kanssa verisesti, jos lähistöllä ruokaa. Tässäkin poikkeuksia, jotkut malamuutit ovat jopa nirsoja.

      Pääosin eivät siedä vieraita samaa sukupuolta olevia koiria aikuistuttuaan. Tähän voi joskus vaikuttaa sosiaalistamisella, mutta ei läheskään aina. Omaa erittäin vahvan lisääntymisvietin, joka varsinkin uroksilla vaikuttaa suoraan suhtautumiseen toisiin uroksiin. Tämän vuoksi koirapuistoilu ei aina ole kovin suositeltavaa, useimmiten viimeistään vuoden iässä täytyy jättää puistoilut sikseen. Malamuutti ei useinkaan aloita tappeluita, mutta oman kokemuksen mukaan varsinkin uroksen suuri ego aikaansaa sen, että vanhemmat urokset ottavat silmätikuksi --> tappelu.

      Ei kannata tosiaan haaveilla siitä, että malamuuttia saisi koulutettua kummemmin. Peruskäskyt jos tietää, se on jo hyvä! Koskaan ei voi olla kuitenkaan varma, että malamuutti tottelee. Tämä siitä huolimatta, että olisit malamuutillesi johtaja. Meillä urosmalamuuttia voi pitää irti metsäreissuilla ja paikoissa, missä ei liikaa houkutuksia. Pysyy näköyhteyden päässä, ei jätä laumaa. Mutta harjoittelu (vapaana olo) täytyy aloittaa jo heti pentuna! Nainen voi vallan hyvin ulkoiluttaa malamuuttia. Sille voi opettaa hihnakäytöstä niin kuin mille tahansa muullekin koiralle. Meillä ei vedetä hihnassa, vetovaljaissa kylläkin. Voimaa taluttajalla pitää kuitenkin olla, mikäli tuleekin vastaan tilanne missä malamuutti "menettää korvansa". Malamuutin kanssa tätä tapahtuu, siksi se ei ole paras koira tiheään asutetulle alueelle. Malamuutti kuitenkin sopeutuu mihin vaan. Meillä on malamuutti kerrostalossa kaupungissa. Ei ongelmia. Mutta maalla on malamuutin taivas, siitä ei pääse mihinkään. Kaupungissa elämä on hurjan rajoittunutta malamuutin kaltaisen koiran kanssa ja täytyy nähdä hieman enemmän vaivaa koulutuksen kanssa. Toisaalta, sisällä ihmisten kanssa elävä malamuutti on hyvin erilainen kuin tarhakoira. Usein rauhallisempi ja kiintyneempi omistajiinsa. Meillä ei myöskään ole ikinä tehty tuhoja sisällä! Tämän en usko olevan rodun piirre vaan tottumiskysymys. Tarhakoira ei sopeudu sisällä asumiseen samalla tavalla. Talvisin olisi hyvä malamuutilla olla mahdollisuus ulkona asumiseen, esim. parveke. Sisällä on liian kuumissaan.

      Malamuutille parasta liikuntaa on vedättäminen. Jos ei siitä ole kiinnostunut, ei kenties kannata edes harkita malamuuttia. Toki on sellaisia malamuutteja, joita ei vetäminen kiinnosta, mutta sitä ei voi pennusta vielä nähdä. Oma vetää intohimoisesti, selkeästi verissä! Ja nauttii enemmän kuin mistään.

      Malamuutin kanssa on oman kokemuksen mukaan pitänyt olla hyvinkin tietoinen laumahierarkiasta. Malamuutti on erittäin älykäs ja osaa käyttää hyväkseen palkintoihin perustuvaa koulutusta, siksi sitä ei voi soveltaa aivan kaikkeen! Kuri ja tarkat säännöt ovat ehdoton a ja o. Temppuja voi malamuutille opettaa namuin, mutta peruskäskyt tulisi opettaa ilman. Omistajan tulee myös osata lukea koiraansa, malamuutilla on monia motiiveja samanlaiseen käytökseen.

      Malamuutti on HAASTAVA koira kaikkinensa. Mutta antaa myös paljon. Älykkyydellä on kaksi puolta, se aiheuttaa omistajalle harmeja mutta myös iloa! Malamuutti sitoutuu laumaansa koko sydämellään ja se on loistava perhekoira. Se vaatii kuitenkin ihmisiltä samansuuruista sitoutumista. Aikaa ja vaivannäköä. Malamuutti viekin usein mennessään, eikä elämä ole koskaan enää samanlaista.

      Ps. Itse olen sitä mieltä, että kokemus muista "haastavista" roduista ei välttämättä ole avuksi malamuutin omistamisessa, koska malamuutti on niin erilainen kuin mikään muu koira. Tärkeintä on sisukkuus ja vahva tahto. Malamuutin omistajan pitää aina olla vielä vähän jääräpäisempi kuin koiransa. :)


    • Mahlemuit kirjoitti:

      Malamuutille parasta liikuntaa on vedättäminen. Jos ei siitä ole kiinnostunut, ei kenties kannata edes harkita malamuuttia. Toki on sellaisia malamuutteja, joita ei vetäminen kiinnosta, mutta sitä ei voi pennusta vielä nähdä. Oma vetää intohimoisesti, selkeästi verissä! Ja nauttii enemmän kuin mistään.

      Malamuutin kanssa on oman kokemuksen mukaan pitänyt olla hyvinkin tietoinen laumahierarkiasta. Malamuutti on erittäin älykäs ja osaa käyttää hyväkseen palkintoihin perustuvaa koulutusta, siksi sitä ei voi soveltaa aivan kaikkeen! Kuri ja tarkat säännöt ovat ehdoton a ja o. Temppuja voi malamuutille opettaa namuin, mutta peruskäskyt tulisi opettaa ilman. Omistajan tulee myös osata lukea koiraansa, malamuutilla on monia motiiveja samanlaiseen käytökseen.

      Malamuutti on HAASTAVA koira kaikkinensa. Mutta antaa myös paljon. Älykkyydellä on kaksi puolta, se aiheuttaa omistajalle harmeja mutta myös iloa! Malamuutti sitoutuu laumaansa koko sydämellään ja se on loistava perhekoira. Se vaatii kuitenkin ihmisiltä samansuuruista sitoutumista. Aikaa ja vaivannäköä. Malamuutti viekin usein mennessään, eikä elämä ole koskaan enää samanlaista.

      Ps. Itse olen sitä mieltä, että kokemus muista "haastavista" roduista ei välttämättä ole avuksi malamuutin omistamisessa, koska malamuutti on niin erilainen kuin mikään muu koira. Tärkeintä on sisukkuus ja vahva tahto. Malamuutin omistajan pitää aina olla vielä vähän jääräpäisempi kuin koiransa. :)

      Olen ensimmäisen vastaajan kanssa aikalailla samaa mieltä. Meidän muuttia kylläkin pystyy pitämään irti, ei tuhoa yksinollessaan paikkoja ja nukkuu kyllä hyvin mielellään selällään sohvalla =) Mikään sosiaalisin yksilö ei ole, mutta onkin ollut todella vähän tekemisissä vieraitten koirien kanssa, kun täällä landella sutaan. Omassa laumassa on johtaja. Ja tää on siis narttu. Kaks muuta koiraa on eri rotuisia.


    • Kieltäkää rotu! kirjoitti:

      Muutamaan (5kpl) malamuuttiin törmänneenä vain totean, että joko rotu on täysin kaupunkiin sopimaton tai omistajat idiootteja (miksi muuten KAIKKI vastaantulleet malamuutit ovat sekoja?). Yksikin malamuutti kävi meidän 15-vuotiaan koiran päälle, joka hyvä kun näki tätä "ah-niin-fiksua" malamuuttia. Toisen koiramme päälle yrittävät käydä joko näyttelyissä tai koirapuistoissa.

      Ja tietenkin se on meidän koira vika kun eihän se malamuutti...

      Ei sen puoleen, dobermannit on toinen ongelmaryhmä oman kokemuksen mukaan.

      Väärä koilutus minä sanon, itse olen törmännyt vasta kolmeen ja kaikki ovat normaaleja ei siis mitään sekoja. Ja sekin viellä et mikä on sinun käsitys päälle käymmisestä sillä tällä rodulla on oma leikki tyyli.


  • On kokemusta. Ensimmäinen, omalla pihallaan vapaana ollut malamuutti, hyökkäsi kytkettynä olevien koirieni päälle. Yhdellä osuma kaulaan. Koiralle tikit ja ab kuuri, omistajalle sakot.
    Toinen kokemus (eri malamuutti). Hyökkäsi omalta pihaltaan kytkettynä olevien koirieni päälle. 2 eläinlääkäriin, tikit ja ab kuurit. Jälkikäteen erittän harmi, etten tehnyt rikosilmoitusta.

    Nämä koirat eivät ole rotu, joka sopeutuu taajama-alueelle. Liian isoja, liian vahvoja, liian määrätietoisia. Kun ne aiheuttavat vahinkoa, jälki ei ole kaunista.

    • Malamuutti ei ole itsestään agressiivinen ellein omistajalla olle vikaa päässä ja tekee siitä sellaisen. Kaikki ryntäävät haukkumaan rotuja ajattelematta että koiran koulutus tekee paljon koiralle ja mimmoinen omistaja on. Kyllä puolustan koiria nytten. Koska oikeesti ihmiset eivät ajattelee sitä omistajaa vaan haukkuvat koiria samantien. Dominoivia kyllä, agressiivisia eivät ellei toisin kouluteta varsinkin sen verran että kimppuun käyvät.


    • Onkohan kyseessä malamuutti lainkaan, epäilen vahvasti. Itse malamuutin omistajana en voi uskoa malamuutin purevan yhtään elollista olentoa. Meidän muutin päälle kyllä yritetään joskus käydä mutta se ei lähde mukaan minkäänlaiseen nujakointiin.


  • Kaverilla on kiltti malamuutti kerrostalossa. Opetettu lauman arvojärjestys koiralle ja tarjottu sille riittävästi liikuntaa, niin hyvin ihanaksi on kasvanut. se on sopiva rotuvalinta tietyille ihmisille. Ei siis kenen tahansa rotu, mutta joillekin maailman paras rotu :-)

    Yksilöeroja toki riittää. Se kaverini malamuuttii ei juurikaan ole dominoiva, vaan melko kevyellä peruskoulutuksella kasvoi tottelevaiseksi ja sosiaaliseksi :-)

    Mutta malamuutin maine kärsii juuri siitä, että monet hankkivat sen vain susimaisen ulkonäön hurmiossa, eivätkä kiinnitä huomiota malamuutin luonteeseen ja liikunnantarpeeseen.

    Alaskanmalamuutti on "oikea rotuvalinta sille sopivalle omistajalle".

    Tunne toisenkin malamuutin, joka myös asuu kerrostalossa ja on lähes yhtä kiltti.

    Narttu parempi ratkaisu ensimmäiseksi malamuutiksi.

    Ihana rotu

  • Hyvin pitkälle oikeanlaista tekstiä täällä näyttäisi olevan. Istellä oli Malamuuttu/Samojedi sekotus. Hyvin energinen, touhuava hirviö se oli. Rakasti liikuntaa. Ruualle tosiaan hirveän ahneita. Muuten riitoja ei oikeastaan tullut ollenkaa paitsi meidän toisen koiran kanssa juuri ruuasta, luista ym. Hyvin rakastava joskin jääräpäinen rotu. Reki koirista ehkä suosittelisin Malamuuttia eniten, sillä ne ovat hyvin vähän jalostettu rotu. Aikaa ja tekemistä rotu vaatii erittäin paljon. Parasta tekemistä olisi tosiaan jonkinlaiset veto puuhat, työ koirastahan on kyse.

  • Malamuutti tarvitsee paljon liikuntaa enkä suosittele jos et voi tarjota muutamaa tuntia päivässä ulkoilua tai muuta aktiviteettia.Me asutaan kerrostalossa ja hyvin ollaan pärjätty(meillä tosin on husky/malamuutti mix uros,ikä vasta 5kk ja painoa 22kg).Ulkona joka päivä 2-3 tuntia,jos en harrastaisi juoksemista en olisi koskaan ottanut tätä koiraa.

    Meidän lähellä koirapuistossa käy yksi pariskunta jonka malamuutti on 8kk ja painoa on 42kg heidän mukaansa,uskon kyllä heitä koska se muutti on todella iso!Kennelin muutkin urokset ovat olleet aikuisena noin 50kg,en muista nimeltä kenneliä.Muutti on kuitenkin vahva koira joka tarvitsee määrätietoisen kouluttajan,en ehkä ensimmäiseksi koiraksi ehdottaisi.

    • Narttu on kumminkin urosta pehmeämpi, joten jos välttämättä haluaa ensikoiraksi malamuutin, niin siinä tapauksessa ehdottomasti narttu. Toki luonne-eroja löytyy yksilöittäin, ja jalostuksella malamuuteista ollaan saatu keskimäärin hiukan sosiaalisempia kuin aiemmin olivat. Tunnen 2 malamuuttia, nekin asuvat kerrostaloissa, toinen jopa vain yksiössä. Mutta kilttejä koiria ovat, eivät kumpikaan edes kovin vaativaluonteisia. Toinen on narttu ja toinen uros. Tarvitsevat paljon liikuntaa ja aktivointia, mutta kun sen nartun perheeseen syntyi lapsi, niin koira rauhoittui totaalisesti ja keskittyi lapsesta hiolehtimiseen.


  • Paljon tuttua malamuutti asiaa. Ainut asia josta esittäisin eriavän mielipiteen on tottelevaisuus. On totta, ettei malamuuttia välttämättä voi tottelevaiseksi kuvata, mutta sen saa kyllä tekemään erittäin vaativiakin tottelevaisuus suoritteita kunhan muistaa koulutuksessa pitää huolen siitä, ettei malamuutti pääse pitjkästymään turhien toistojen takia. Itselläni on 7 kk vanha uros, joka on pennusta lähtien ollu lenkeillä luonnossa ja aidatuilla lueilla vapaana. Oppii uskomattoman nopeasti uudet haasteet ja pitää niistä. Seuraavat perus tottelevaisuus suoritteet onnistuvat hienosti: tulee kutsusta, istuu, käy makuulle, odottaa hetken, ryömii tarvittaessa (ei kannata huvikseen ryömittää - vaikka osaa nousee mieluummin kävelemään, ellei ole hyää syytä esim. estettä jonka ali pitää ryömiä pyynnöstä), pysyy paikallaan pyydettäessä, ja seuraa vierellä, ei vedä hihnassa, käntyy oikealle ja vasemalle lenkillä olessa pyynnöstä, jättää käskystä ottamatta maasta "herkkuja" tai tiputta lelut tai herkut komennosta, ei ylitä "näkymätöntä rajaa" (toistaiseksi vaatii muistuttelua). Kaikki nämä onnistuvat niin koiran olessa vieressä ja kytkettynä tai koiran olessa etäämmällä vapaana. Vaikein suorite on nousta istumaan etäältä käsimerkistä (mieluummin pysyy makuulla, mutta kärsivällisyys palkitaan). Olen opettanut kaikki sekä "komennoilla", että käsimerkeillä ja malamuuttini tekee toivotut suoritteet molemmilla tavolla ohjattuna. Olen koko ajan lisäämässä "häiriötekijöitä" ja etäisyyttä. Salaisuus on siinä, etta joka ulkoilun yhteydessä kätän lyhyitä jaksoja näiden oppien kertaamiseen. Ei milloinkaan pitkiä yhtenäisiä tottelevaissus rupeamia, vaan kesken lenkin tai maluamuuttini leikkiessä toisten koirien kanssa, kutsun pojan luokseni ja teen muutaman suoritten ja vapautan takaisin omolle touhuilleen. Malamuutti on koira vain sellaiselle, jolla on todella aikaa panostaa koiran riittävän liikunnan takaamiseeen (käytän vähintään 2-3 tuntia joka päivä ja viikonloppuisin enemmän tähän), ja henkisten viritteiden antamiseen. Lisäksi on syytä aloitta toisiinb koiriin totuttaminen heti pennusta. Näillä eväillä nauttimaan parhaasta mahdollisesta karvaisesta kumppnista.

  • SIIIS yksikään koira ei ole arvaamaton jos vaan tuntee koirat ylipäätänsä ja osaa pitää omia silmiä auki, tunnistaa koirien eleet käyttää päätään eikä ole itse mikään yksinkertainen idiootti, kyllä. Välillä kun käsken oman koiran istumaan kun päästetään hienosti toinen kävelemään ohitse niin kysymättä toinen omista antaa koiransa tulla hastelemaan sitten annan koirani mennä. Kun hän huitasee isolla tassullaa toista häntä pienempää niin omistajat aina päättävät että tämä tappaa hänen koiransa nyt -.- Tämä käsitys että malamutit käyvät päälle... Oletko nähnyt miten esim kaksi malamuutti leikki keskenään? Entä kuullut mitä ääniä ne pitää leikkimis hetkellä? Me törmättiin toiseen malamuuttiin ja nämä alkoivat leikkiä kadulla ja heillä ei ole mitkään hellät otteet sillä tämähän on erittäin voimakas ja innokas rotu. Ohi kulkiat olivat kauhuissaan kun näkivät nämä kaksi leikkimässä ja niin se toinen omistakin kertoin että kaikki aina kuvittelee että malamuutti murskaa toisen koiran tai pahempaa joka johtuu siitä että niin harva tuntee tämän rodun oikeasti ja ymmärtää. KYLLÄ he ovat dominoivia,mutta ei kyllä hirveesti vaadi käskyttää kotona että tämä yksilö tottelee. Pitkä pinna pitää olla välillä kyllä mutta se on voi voi. Kaikki aina varoittaa että yksin tätä rotua ei kannata jättää pitkäksi aikaa kun kuullema tuohoaa kaiken, meidän malamuutti on tuhonnus vaan puhelimen laturin 4 kuukautisena enkä ole kuullut keneltäkään että yksikään olisi oikeasti laittanut paikat uuteen järjestykseen. Siihen vaikuttaa kyllä sekin kuinka paljon koira viihtyy kotonaan. En siis sano että pitäisi olla luita kaikkialla ja heti toinen koira pitää hommata vaan hellyyttä, huomiota, järjestystä ja liikuntaa kannattaa kyllä ainaa. On se niin iso koira joo koko on erittäin yksillöllistä, meidän narttu oli pentueen pienin ja 8-9kk vanhana ehti kasvaa säkää noin 60cm ja paino oli 38. Kun taas esim emonsa on erittäin pieni ja heillä on hyvin tuuhea turkki joka pitenee aina tietyistä kohdista eli antaa sellaisen vaikutuksen että koira on isompi kun mitä se todellisuudessa on. (hyvä esimerkki) menimme eläinlääkäriin tarkistuttaa että rokotukset on varmasti kunnossa ja koira hyvän kokoinen. Eläinlääkäri kertoi että aluksi hän katsoi huh huh ompa lihava aikuinen koira tulossa sen jälkeen kun hän oli tarkistanut selkärangan ja kylkiluut niin totesi että hän onki liian laiha. Koira oli silloin noin 6kk. Että ihmiset jotka eivät omista malamuuttia tai omistavat mutta itse ovat tyhmiä eivät välttämättä tajua millainen rotu on ulkoisesti ja sisäisesti. Kyseessä ei oli missään nimessä tyhmä rotu, erittäin fiksuja nämä ovat ja oppivat nopeasti mitä tahansa temppuja. Aluksi saattaa olla erittäin itseppäisiä esim tämä koetteli jo 3kk vanhana sillä tavalla että jäi istumaan keskelle autotietä eikä liikahtanut ja lopuksi jäi makaamaan vaikka kuinka sitä veti, lähti vetämään ihan omaan suuntaa ja jos ei saanut tahto läpi niin taas piti mennä maahan (koira oli silloin isäni omista, hänellä meni hermot pentuun vaikka itse onkin kokenut koirien omistaja/kouluttaja) Kysyin että voinko koittaa ulkoiluttaa sitä itse niin oikeella asenteella koira lähti tottelemaan. Pari kertaa jäi istumaan mutta ei muuta kun menin koiran viereen otin ihan lyhkäselle remmin nykäsin ja käskin kävelemään. Jos ei osaa niin on vaikea rotu, pitää ottaa itseään ja koiraa niskasta kiinni eikä anna tämän olla se joka päättää asioista. Toivottavasti en kuullosta miltään kova otteiselta mutta pelkkä lempeys ei mene läpi, pitää antaa ymmärtää kuka on pomo. Kasvattajat sanovat että ei sovi ensi koiraksi. Malamuutti on ensimmäin oma koira eikä ole pysyviä ongelmia tullut. Oikea asenne ja koulutus on kaikki jos nuo onnistuu niin saat malamutista erittäin mahtavan kumppanin. Vaan sen takia että 'OOOO OMPA SÖPÖ ROTU' ei kannata ottaa ellet ole valmis olla hieman kova kourainen, ymmärtäväinen ja pitkäpintanen. Näillä ei ole hellät ottet edes leikkiessään paitsi pienten koirien kanssa ja lasten kanssa. He kyllä ymmärtävät milloin pitää olla varovainen ja milloin on saman kokoinen leikki kaveri eivätkä vaan juokse suoraan päin. Sitten kun malamuutti saattaa päästää WOOOO ääniä niin ihmiset yleensä pelästyvät tätä myös, tällä rodulla on paljon kerrottavaa muille joten kannattaa kehottaa muita olla pelästymättä. Saattaa välillä murahtaa mutta se ei aina ole se agressiivinen murina. Niin ja tämä rotu ei ole luonnollisesti agressiivinen eikä näistä saa vahtikoiria vaikka yksi tietty kasvattaja joka myy pentujaan netissä ilmeisesti koko ajan, kertoo näin. Lempeä seurallinen rauhallinen dominoiva ja ihastuttava rotu. Kaikesta ei kannata aina rotua syyttää jos on ollut yksi tai kaksi negatiivista kokemusta oikeastaan sen koiran kasvattaja on yleensä se josta koiran ongelmat johtuu. Tunemani 3 ja meidän malamuutti asuu kerrostalossa Helsingissä eikä ole mitää masennusta tai mitään muuta ilmennyt riittää että koira saa ulkoilua ja pääsee parvekkeelee varsinkin kesäisin.

    • Eikä tarvitse itsen olla erikoisen urheileva että uskalataa ottaa malamutin itselleen jos ei välttämättä jaksa itse juosta heti niin ripeä käveleminen on hyvä ja hölkkäys kaiken lisäksi koirapuisto on kannattava jo pennusta, SEKÄ on myynnissä koiran reppuja joka on erittäin hyvä tälläiselle koiralla jolla ei ole ongelmia vetämisen tai kantamisen kanssa. Reput täyteen ja lenkille! Vaikka alaskan malamuutti on alunperin rekikoira niin sen yleisen vedon halun see aika nopeasti loppumaan (jotkut kuvittelevat että se olisin erikoisen vaikeeta tällä rodulla niinkuin itsekkin ajattelin ensimmäisenä päivänä). Kyllä nämä tottelevat joten ei tarvitse kuvitella että tekevät mitä itseään huvittaa koko ajan, välillä samantien ja välillä ei usko ensimmäisellä kerralla. Tosiaan jos koira ei tottele melkein millään niin kannattaa miettiä onko itsellään oikea ote koiraan. Kouluttamisesta ja itse rodusta olisi viellä paljon sanottavaa. Pahoittelen kirjoitus virheet, olen tottunut korjoittamaan englanniksi nykyisin enemmän. :) toivottavasti oli apua


    • Itse haluaisin tulevaisuudessa malamuutin aluksi pidin rotua vähän outona mutta sitten kun tapasin oikeasti niitä malamuutteja niin ne vallotti mun sydämen. Meillä on tällä hetkellä karjalankarhukoira ja lapinporokoira. Molemmat tosi jääräpäisiä ja leikkii aika rajusti keskenään. Aluks meiän lapinporokoira ei totellut isää (ja isähän on aika hyvä koirien kanssa sillä ollu jo aikasemmin pari muuta koiraa) eikä oikein ketään muutakaan. Se veti hihnassa tosi paljon ja jos meni lähelle esim. Jos söi luuta niin muris mutta sitten mää kysiyn isältä että saisinko mää kokeilla karsia sitä ettei murisis jos menis lähelle tai kulkee ohi silloin kun se syö luuta. No menin siihen lähelle silloinkun söi luuta mutta otin vaan sen luun jämäkästi pois ja sitten ailittelin vähän aikaa ja annoin takas ni ei oo enää murissu sen jälkeen jos on menny lähelle kun toinen järsii luuta. Sitten sen jälkeen isä kysy multa et voisinko mää yrittää kouluttaa sitä sillain et ei vätäis niin paljon hihnassa no menin sen kaa lenkille ja ainakun alko vetämään niin sanoin tiukasti EI ja nykäsin samalla vähän. Sittenkun jatko pari päivää noin ni ei oo enää vetä ny hihnassa. Toivottavasti kukaan ei saa nyt käsitystä että oon mitenkään väkivaltaisesti käsitellyt meidän koiraa. Ja itsestäni vielä sen verran ,että oon TOSI jääräpäinen,teen noin 1,5h-2h lenkkejä joka päivä meiän lapinporokoiran kanssa ja oon semmonen eträ en helposti ärsyynny tai turhaudu mutta jos joku turhauttaa/ärsyttää niin sit se myös turhauttaa. Ja meillä on semmonen työjärjestys,että mää lenkitän meiän lapinporokoiraa ja isä tai joku mun sisaruksista karjalankarhukoiraa.

      Tässä nyt tämmönen vähän sekalainen pikku pätkä mutta voisko joku malamuutin omistaja sanoa ,että voisinko mää ostaa malamuuuttia.


    • Ai niin jäi itsestäni vieöä sen verran kirjoitettavaa,että tykkään retkeillä tois paljon ja mulla ei oo mitään varsinaista harrastusta mutta jos multa kysytään, että mitä sää harrastat niin vastaan aina että luonnossa liikkumista. Se on vaan niin ihanaa.


    • Malamuutti kirjoitti:

      Itse haluaisin tulevaisuudessa malamuutin aluksi pidin rotua vähän outona mutta sitten kun tapasin oikeasti niitä malamuutteja niin ne vallotti mun sydämen. Meillä on tällä hetkellä karjalankarhukoira ja lapinporokoira. Molemmat tosi jääräpäisiä ja leikkii aika rajusti keskenään. Aluks meiän lapinporokoira ei totellut isää (ja isähän on aika hyvä koirien kanssa sillä ollu jo aikasemmin pari muuta koiraa) eikä oikein ketään muutakaan. Se veti hihnassa tosi paljon ja jos meni lähelle esim. Jos söi luuta niin muris mutta sitten mää kysiyn isältä että saisinko mää kokeilla karsia sitä ettei murisis jos menis lähelle tai kulkee ohi silloin kun se syö luuta. No menin siihen lähelle silloinkun söi luuta mutta otin vaan sen luun jämäkästi pois ja sitten ailittelin vähän aikaa ja annoin takas ni ei oo enää murissu sen jälkeen jos on menny lähelle kun toinen järsii luuta. Sitten sen jälkeen isä kysy multa et voisinko mää yrittää kouluttaa sitä sillain et ei vätäis niin paljon hihnassa no menin sen kaa lenkille ja ainakun alko vetämään niin sanoin tiukasti EI ja nykäsin samalla vähän. Sittenkun jatko pari päivää noin ni ei oo enää vetä ny hihnassa. Toivottavasti kukaan ei saa nyt käsitystä että oon mitenkään väkivaltaisesti käsitellyt meidän koiraa. Ja itsestäni vielä sen verran ,että oon TOSI jääräpäinen,teen noin 1,5h-2h lenkkejä joka päivä meiän lapinporokoiran kanssa ja oon semmonen eträ en helposti ärsyynny tai turhaudu mutta jos joku turhauttaa/ärsyttää niin sit se myös turhauttaa. Ja meillä on semmonen työjärjestys,että mää lenkitän meiän lapinporokoiraa ja isä tai joku mun sisaruksista karjalankarhukoiraa.

      Tässä nyt tämmönen vähän sekalainen pikku pätkä mutta voisko joku malamuutin omistaja sanoa ,että voisinko mää ostaa malamuuuttia.

      Tuota, vaikutat aika nuorelta vielä. Vaikutat kyllä aika pätevältä koirien kanssa, mutta tuo muutti on sen verran iso ja lihaksikas kaveri että kun menohalu yllättää, niin jäät takuulla toiseksi. Esimerkkinä ikävästä tilanteesta voisi mainita että koirasi havaitsee tien toisella puolella toisen koiran jota haluaa moikata. Tässä kohtaa kun koira lähtee vetämään toiselle puolelle tietä, niin takuuvarmasti olet kakkonen siinä kisassa. Huonolla tuurilla tulee vielä auto tai useampi ja joko koirasi tai sinä tai molemmat jäätte sen/niiden alle. Tai entäs jos vastaanne tulee toinen koirakko, joista se koira on iso ja ärhäkkä tappelija ja taluttaja taas pieni ja hintelä. Tilaa ohitukselle ei juuri ole ja tiekin saattaa olla liukas. Nämä esimerkkitapaukset ja muutama muu vastaava tilanne mielessä kehotan kuitenkin odottamaan kunnes olet aikuinen.


  • Paljonko alaskanmalamutit maksaa yleensä ??

  • Kuten helmikuussa kirjoittelin, kyllä malmuutin saa kouluteetua. Omani on nyt 10 kk ja painaa 39 kg. Hieman oli teini-iän tuomaa "valitsevaa" kuuloa 8-9 kuisena. Viimeisten komen viikon aikana on "kuulo" jälleen parantunut, eli tottelee kuin ennen teini-iän tuomia lauman johtajan testailuja. "Tottelemattomuus" liittyi yleensä aina toisen nuoren (5-7kk) koiran tuomaan innostukseen.

    Vetohaluista ja hihnassa ulkoiluttamisesta sen verran, että kylä malamuutin saa opetettua olemaan vetämättä niin haluttaessa ja taas puolestaan vetämään tarvittaessa eli silloin, kun ulkoiluun liittyy malamuutin alkuperäinen "työ" (taakan vetäminen). Valjassa olessa kannustan omaani vetämään, jun puolestaan kaulapantaa kiinitetty talutushihna tarkoittaa ettei vetäminen ole salittua. Poika on oppinut hienosti eron ja joko kävelee-hölkkää hihna löysänä lähelläni tai "seuraa" vierelläni jopa polkupyrällä ajattaessa.

    Avain kaikessa koulutuksessa on lyhyet sessiot joissa ei tehdä useita toistoja jo opittuja taitoja "hiottaessa" vaan siirrytään nopeassa tahdissa seuraavaan juttuun. Makupaloilla ei tarvi aina palkita, mutta niitä ei pidä koonaan jättää pois, koska malamuuti tekee pyydettävät "temput" omasta halustaan (jotain hyötyä pitää myös muutille koitua "yhteistyöstä"). Toinen merkittävä havainto ainakin meidän pojan kohdalla on se, että "yhteistyöhalukkuus" on parhaimillaan kunnon liikunnan yhteydessä tai jälkeen. Monet tyypillisten palveluskoirien (saksan paimenkoira, doopermanni, rotwailer) kanssa työskentelemään tottuneet kouluttajat neuvovat aloittamaan kävelylenkit 15-20 minuutin tottelevaisuus sessiolla. Ainakaan meidan malamuutin kanssa tämä ei ole paras jarjestely. Annankin omani rauhassa haistella, merkailla, ja tehdä tarpeensa ennen "työskentelyä" (tottelevaisuus kertauksen/koulutuksen, jäljityksen, tai vetohommat). Tosin hihnassa ei ole lupa vetää ja vapaana ollessa on käskystä tultava, istuttava, tai käytävä makuulle ja pysttävä paikallaan.

    Malamuutti soveltuu erinomaisesti perheeseen-henkilölle joka on valmis investoimaan paljon aikaa ja energiaa taatakseen malamuutille:
    - Selkeäan arvojärjestyksen jossa malamuutti ei saa olla johtaja
    - Pennust lähtien paljon sosiaalista toimintaa muiden koirien kanssa (vältetään turhat agressiot)
    - Kunnollisen koulutuksen (perustaidot ritttää kunhan ne on varmasti hanskassa)
    - Riittävästi korkealaatuista-haastavaa liikuntaa (puolen tunnin kävely päivittäin ei riitä)
    - Paljon "älyllisiä" virikkeitä (malamuutit ovat erinomaisia ongelmien ratkojia - ellei niille anna virikkeitä ne keksivät itselleen omat "ongelmat" ratkopttavakseen, kuten kuinka karkaisin suljetulta pihalta tai talosta,
    - Paljon laadukasta yhdessä oloa (malamuutit haluavat osallistua kaikkeen mitä muut "lauman" jäsenet tekevät

    Jos nämä asiat on kunnossa ei tarvi keskittyä maaseutu vai kaupunki, kerrostalo vai omakotitalo isolla pihalla, jne. toisarvoisiin seikkoihin. Malamuutti soveltuu erinomaisesti mitä erilaisimpiin elinympäristöihin kunhan sen "perustarpeet" on tyydytetty.

  • Voiko alaskanmalmuutilla metsästää esim hirveä:? Kun minä haluaisin siperianhuskyn tai alaskanmalmuutin ja isäni haluaisi sillä metsästää:))

    • Muutti ei ole haukkuva koira, joten hirvenmetsästys ei sovi malamuuteille. Riistaviettiä siltä kyllä löytyy :)


  • Mulla on kaksi malamuuttia uros liki 60 kg ja narttu n. 35 kg. Ihan totaalisesti erilaiset koirat vaikka ovat samaa rotua. Uros on maailman paras yhden ihmisen ystävä, luotettava lenkkikaveri ja jokseenkin susimainen. Lasten kanssa hiukan arvaamaton, eikä tykkää ihmislaumasta ympärillä. Narttu taas ei niinkään välitä rapsutuksesta tai paijauksesta vaan on ihan urheiluhullu ja tämän koiran voi vaikka kymmenen lasta laittaa kerralla solmuun. Toinen on iso ja kömpelö, toinen nopea ja notkea. Uros osoittaa mieltään kääntämällä selkää ym. narttu on aina yhtä innoissaan on tilanne mikä tahansa...Mulla on ollut ennen beagle, hirvikoira, dreeveri ja dobermanni ja eikä malamuutit mitenkään poikkea noista edellisistä koirista. Dreeveri on ehkä ollut kaikki luupäisin tuosta sakista, mutta myös älykkäin. Liikuntaa, hoivaa ja hyvää ruokaa koirat vaatii, aika perusreseptillä ne tulee hoidettua. Asun itse maalla, joten on helppo pitää koiria irti ja malamuutit pysyy ihan loistavasti näköetäisyydellä verrattuna mitä metsästyskoirat! Koirapuistossa en uskaltaisi päästää, narttu ei ainakaan tykkää toisista nartuista. Malamuutti on erittäin helppohoitoinen verrattuna esim. dobermanniin ja täytyy sanoa, että niin koukkuun jääneenä tähän rotuun en voisi enää muita koiria itselleni kuvitella.

  • Alaskanmalamuutti vaatii liikunnallisen ja päättäväisen omistajan.
    Oma narttu pentuni nyt 8kk ikäinen. On todella kiva koira, mutta on jääräpäinen ja joskus käskyt tuntuu menevän kuuroille korville.
    Juttelee paljon ja kertoo kyllä avoimesti mielipiteensä sekä ilmoittaa kun pitäisi ruokaa saada.
    On aika reviiritietoinen, tapellut kahden muun koiramme kanssa monia kertoja ja tarkkailee niiden liikkumista.
    Tosi ystävällinen tuntemattomia ihmisiä ja koiria kohtaan muuten.
    Osaa avata pihan portteja ja hypätä aitojen yli joten vahtimista on.
    Pientä eroahdistusta havaittavissa. Ulvoo kun jää yksin tai jos isäntä poistuu talosta.
    Kaksi ällöttävää miinuspuolta meidän muutissa on, että se syö kakkaa ja päästelee järkyttäviä pieruja.
    Turkki on paksu joten vaatii hoitoa sekin.
    Meidän pentu maksoi 300€ ilman papereita.

    Malamuutit on kyllä ihania nallukoita

  • vaativa ja liikunnaline rotu.
    paperittoman hinta tais olla 400 luokkaa.

  • Kävi tuossa viime viikolla yksi malamuutti minun leikatun huskyn kimppuun, karkas omistajaltaan.
    Minä ja koira n.50m päässä pellolla ja kytkettynä, kun ilman mitään varotuksia juos koira minun koiran kimppuun.
    Noin pitkältä matkalta jos ottaa koiran kohteeksi niin jotain on menny ja pahasti vikaan kasvatuksessa.
    Ja hampaat irvessä repi koirani kaulaturkkia joten EI ollut leikkimistä.

    • Hullu tappajakoira se on. Vuonna 2014 malamuutti söi perheen kuuden päivän ikäisen vauvan Englannissa. Otti vauvan pään suuhunsa ja rusautti kallon halki. Ehti syödä suurimman osan ruumista.


  • Meillä kohta 5v malamuutti.
    Ei tee kellekkään mitään ja kestää kaikki muut koirat mitä pihalle tulee.
    Pentuna oli aina irti ja pysyi aina omalla pihalla n.1,5v ikään asti,sen jälkeen ei paljon ole irti pidetty ulkona.
    Kesällä erittäin tuskainen olla ulkona helteessä.
    Aina varjoon tai sisälle ilmastoituun pesuhuoneeseen päivän kuumimmaksi ajaksi...
    Tämä yksilö on isokokoinen n.50kg mutta paljon helpompi käsiteltävä remmissä kuin mäyräkoira..
    Koiran pentuaika asuttiin rivitalossa mutta ei ole tuollainen koira tarkoitettu muualle kuin maalle jossa on tilaa ja rauhallisuutta jossa saa aikaansa viettää..
    Eikä tämä rotu ole niin "vaikea"mitä täällä sanotaan emme ole paljon harrastava koti ja malamuutti on tähän asti viihtynyt erittäin hyvin ilman päivittäistä liikuntaa..
    Mitä nyt ääneen tulee niin muuten hiljainen koira paitsi jos on nälkä tai täyskuu niin silloin kyllä ääntä lähtee..

  • Meillä on malamuutti jonka kanssa on ihana käydä togossa ja agilityssä. Pitää vain olla varovainen ettei se pääse muiden koirien lähelle koska muuten se puree niitä. Näiden hankkimisessa pitää olla todella tarkkana koska kaksi aiempaa malamuuttia olemme joutuneet lopettamaan melkein heti kun olemme ne saaneet koska ne kärsivät vaikeasta autismista. Toisaalta hieman oma moka kun tilasimme ne näkemättä Virosta. Eli tutustu todellakin koiraan ennenkuin ostat sen niin säästät selvää rahaa.

    • Säästää selvää aikaa, vaivaa ja rahaa, kun ostaa paperillisen rotukoiran sillä reilu tonnin hinnalla vastuulliselta kasvattajalta. Se raha minkä säästät koiran hankintahinnassa paperittoman ulkomaalaisen kohdalla säästyy jo silloin kun kerran vähemmän täytyy käydä eläinlääkärillä. Koiran hankintahinta on minimaalinen verrattuna siihen hintaan mitä koiraan kulutetaan sen elinaikana.

      Saat tutustua koiraan etukäteen ja vähintäänkin sen emoon. Saat tarkat tiedot vähintään 5. sukupolvea ylöspäin, sekä vastuullinen kasvattaja myös kertoo koiran suvun mahdollisista sairauksista tai pentukuolemista. Sekä käy kanssasi läpi kaikki sairaudet jotka rotuun jossain määrin liittyy.

      Ikinä en ostaisi paperitonta koiraa ellei olisi joku Rescue- koira.

      Kohta tulee 20vuotta täyteen omien muuttien kanssa, joka on juuri oikea rotu itselleni. Helppo, hiljainen, lapsirakas, ongelmaton, itsepäinen, terve, liikuntaa rakastava, vahva, arvokas, ei agressiivinen.

      Kaikki koirat ovat yksilöitä, mutta rehellisesti sanottuna en pysty uskomaan puoliakaan siitä mitä tähän ketjuun on kirjoitettu.


Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.