Vähän hukassa elämässä

Voisit koklaa seuraavaa juttua:

Ota paperia ja käynä. Kirjoita ylös ne asiat mitkä ovat sellaisa tärkeitä juttuja ja sellaiset asiat mistä haluat eroon. Sitten teet "kalenterin" mihin merkkaat tavallisen viikon ohjelman. Ehkä hieman hölmöltä tuntuu tämä, mutta kun olet raapustanut viikkoon ne toimet mitä oikeasteet, tiedeät tarkkaan miten paljon on pakollista puuhaa. Jos ohjelmasa on jotakin mälsää, niin poistat ne. Kun on jatakin mielekästä mitä pitäs tehdä laittelet ne viikolle missä vapaata aikaa.

Työ on pakollinen paha ja sitä ei pidä tehdä liikaa, kuten turha ylityö. Päivän pituus pitää rajata siihen minimiin, kun ylimääräsestä duunista ei hyödy, ku työnantaja.

Jos asunto häiritsee elämistä, niin nyt asunnot menee kaupksi hyvällä hinnalla ja vuokralla tietenkin pärjää.

Masennuksessa voi hyvin auttaa, kun raahaa itsensä ulos puistoon, rantaan tai paikkaan mikä tuntuu hyvälle. Hyvä on välillä nähdä muita ihmisiä ja vaikka ihan istuskelemalla puistossa näkee muita ja niiden kanssa ei tarvitse edes puhella. Pahinta lienee se, et jää kotiinsa kökkimään ihan yksin odottamaan jotain tapahtuvaksi... odottaa saa pitkään ja se ei yleensä edes riitä.

UNI homma pitäs olla kunnossa, muuten ei jaksa mitään puuhata. Väsyneenä kaikki tuntuu tylsältä ja on vaikea pitää yllään mitään reipasta lookkia edes duunissa.

Ystäviä tietty pitäs olla, kun silloin voi höpistä hyvistä ja huonoista jutuista. Ammattiauttajia voi tietenkin kokeille, mutta sellaisen hyvän löytäminen ei aina onnistu heti.

Kesä tekee tuloaan ja voisi piritää, kun menee vain mukaan.

Meitsi on 36 - ja olen havahtunut siihen että enää 14 vuotta ja pitäisi järjestää 50 v. juhlat. viimeiset 10 vuotta on "menneet vaan".

Jep, elämä on sitä samaa päämäärätöntä ajantappamista. Pitää paikkansa. Itse odottelen jo kovasti eläkkeelle pääsemistä.

Mulla sama työ jo 10 vuotta. Ensin palkka oli perseestä, nyt ihan kohtuullinen, jonkun mielestä ihan hyvä. Joku voisi myös sanoa että onpas mielenkiintoinen unelmatyö - minä sanoisin että paskat. Ressaa ja ahistaa. Ylenen jos ostan firman omistajalta. Tai vaihdan työpaikkaa, valitettavasti alan töitä ei ole paljon mutta tulijoita on. Alta 30v. uraohjukset jyrää jo mut...

Asunto on jäänyt hommaamatta. Ovat älyttömän hintaisia. Varaa olisi, mutta en halua maksaa tyhjästä. Mutta toisaalta eipä ole velkaakaan, enkä ole pa. Kämppä on ihan kiva.

Menin ja päräytin naimisiin. Ainakin yhden asian sai vetää yli "tekemättömien hommien" -listalta.

Mua ei varsinaisesti masenna. Muuten vaan ahistaa. Perhettäkin pitäs kasvattaa - ja vanhempien hyvinvointi alkaa askarruttamaan.

Toimistotyö saa vararenkaan kasvamaan.

Olen miettinyt vaihtaa ammattia. Tekisi mieli siirtyä johonkin konkreettisempaan hommaan. Vaikka haravoimaan lehtiä...

Ei mullakaan ystäviä - mitä niillä tekee? Puhuvat vaan paskaa ja jos niitä tapaa niin aina pitäis olla niin helvetin kivaa (käydä baarissa), ei jaksa.

Raha ei ole toistaiseksi ollut ongelma. Kun välttää velkaa niin nukkuu yönsä siltä osin rauhassa. Kaikki hommataan käteisellä.

Minulla ei ole varsinaista noidankehää. On vain jokapäiväinen puurtaminen. Joskus väsyneenä kotiin päästyäni rupean ihmettelemään että mitä minä tällä vapaa-ajallani nyt sitten tekisin. Vaimo reissaa ammattinsa takia, ei ole lapsia kaitsettavana. Olkkarissa odottaa töllö ja jääkaapissa kylmä olut. Mutta entäs sitten?

Mulle ulkonakäyminen (silloin kun käyn) on vain piristävää ajanvietettä, ei siitä pidä ottaa ressiä.

Lapset on tosiaan jääny tekemättä...

Mitään oppaita en ole lukenut, enkä lue. Rahastusta ovat.

Vuodattele ihan rauhassa, niinhän me kaikki.

siun pitää miettiä mitä haluat/etsit elämältäsi?

elätkö itsellesi waiko jollekin haaweelle joka ei tule koskaan toteutumaan ?

ja jos pystyt toteuta se mistä haaweilet :=)

aina on eteenpäin meno mahdollisuus :=)

kaikki on wain itsestä ja siitä kiinni mitä haluaa..