Tämä siis aiemman "Raamattu auktoriteettina" avaukseni jatkona. Tulossa sen verran eri näkökannalta että tehtääköön tälle uusi aihe.
Aiemmassa siis väitin että voi olla mahdollista olla kristitty ilman että Raamattu- nimisestä kirjasta (tarkkaan ottaen kirjakokoelmasta) tehdään jonkinlainen persoonaton paavi, Jumalan sijainen maan päällä, joka määrää kaikesta kaiken.
Kysymys vapaamielisemmästä suhtautumisesta Raamattuun herättää moniakin kysymyksiä ja ajattelin kerätä tähän muutaman liittäen omia pohdiskelujani aiheesta.
1.) Voiko olla kristitty pitämättä Raamattua ehdottomana auktoriteettina?
- Se, uskooko Jeesuksen olevan ylösnoussut Jumalan poika ja syntiemme sovittaja yms. on ainakin tietääkseni kristinuskon avainkysymys, ei se millaisen kirjakokoelman kautta siihen on päätynyt uskomaan. esim. yli kirkkokuntarajojen käytetty apostolinen uskontunnustus ei mainitse halaistua sanaa koko Raamattu-opista. Koko kirjaahan ei nykyisessä kokoonpanossaan edes ollut ensimmäisillä kristityillä, joten ainakin heille oli hyvinkin mahdollista olla kristitty ilman nykyaikaista Jumalan-pyhä-sana- oppia.
2.) Eikös tämä ole juuri sitä mistä käärme paratiisissa sanoi "onko Jumala todellakin sanonut?"
- Voi ollakkin. Toisaalta paratiisikuvauksesta saa myös vastaväitteen Raamattu-opille. Puu, josta Aadam ja Eva söivät oli nimenomaan hyvän ja pahan tiedon puu, he tahtoivat oppia "niinkuin Jumala tuntemaan oikean ja väärän" sen sijaan että olisivat vain eläneet hänen yhteydessään kuten parhaiten taisivat (syöneet elämän puusta). Tältä kannalta ehdottoman moraali- ja oppiauktoriteetin etsimisen voi rinnastaa kuvainnollisesti syömiseksi hyvän ja pahan tiedon puusta.
3.) Raamattu auktoriteettina on hyvin suosittu oppi, miten se voisi olla väärä?
- Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, kyllä hepankakka on hyvää. Eli toisin sanottuna, se miten suosittu tai epäsuosittu jokin näkemys on, ei sinällään vielä tee siitä hengellisesti pätevää, esim. paavinkin erehtymättömyyteen uskoo maailmanlaajuisesti suuri joukko kristittyjä.
4.) Eikö kiusauksia ja paholaista vastusteta nimenomaan Raamatulla?
- Näin kyllä fundamentilistisissa piireissä opetetaan. Tähän en osaa sanoa mitään yleispätevää vasta-argumenttia. Tosin yhtälailla myös piru voi lainata Raamattua. Asiaan voisi ehdottaa myös sellaista lähestymistapaa että olennaista ei taida olla se lainataanko Raamattua vai ei, vaan se missä Hengessä, kenen nimessä ja voimassa toimitaan.
5.) Johtaako tällainen ajattelu henkilökohtaisten "musta tuntuu"- näkemysten vallankumoukseen?
- Tähän voisi hiukan virnistäen todeta että tuskin sen enempää kuin nykyisinkään, mutta tuossa vallankumouksessa vain säästyttäisiin siltä suurelta vaivalta mikä Raamatun ympäriselittämiseen fundamentalistisemmissa piireissä käytetään.
6.) Jos Raamatun auktoriteetti kiistetään, mitä jää jäljelle?
- Jeesus, Pyhä Henki ja Jumala. Jos koko uskomme on sitä että yritämme lainomaisesti noudattaa Raamatussa mainittuja käskyjä ja ajatella teologisesti Raamatun teksteihin jotenkin sopivalla tavalla, voisi hyvin epäillä tunnemmeko elävää Jumalaa lainkaan, vai onko kyse pelkästä koraani-uskoon rinnastettavaksi taantuneesta kirjauskonnosta. Muista raamattu-liberaaleista en tiedä, mutta ainakin omasta puolestani kyseessä ei ole minkäänlainen Jumalan vastustusyritys, vaan nimenomaan päinvastainen yritys löytää jotain hengellisesti todellista pelkän kirjakokoelmauskonnon alta.
7.) Mistä sitten tietää mikä on syntiä ja mikä ei jos ei Raamatusta?
- Olen kirjoittamassa ilmestystietoon perustuvaa kirjaa aiheesta, jonka voit tilata edullisesti, vain 149,- postikulut. Nimeksi tulee Hormonin kirja. (Se oli tämänkertainen loppukevennys, älkää tilatko)
Raamattu auktoriteettina 2
9
167
Vastaukset
- l-h
ensin noihin--please-
kirjoitin hiukan hataisesti--yrita selvita
Raamattu on auktoriteettini,mutta U-T..n opetukset ja nimenomaan Jeesuksen on tarkoitettu meille taman paivan Kristityille.
v-t..n saannoksineen voit jattaa taaksesi niita et kuitenkaan sina eika kukaan muukaa pysty tayttamaan- mita sanoi Jeesus kuollessaan--se on taytetty.. -------oma lisays..-piste.
raamatussa sanotaa mita vaan jos alat sielta noukkimaan jakeen sielta -toisen taalta..korvasyyhyysi loydat mita vain..
missa uudessa testamentissa sanotaa ,etta syntiasi ei anneta anteeksi? en tarvitse van.test. tekseteja yllamainitusta syysta..
ja missa tuomitsin sinut helvettiin?? kerrohan-- mielestani jatin sinulle Armon vaihtoehdon???
--///---palaa takaisin puhtaan 'leivan' pariin ja jata nuo houreet omien moraalisaantojen ja saannosten keksimisesta..se on tuhon tie..mutta armo ja anteekiantavaisuus on sinullekin tarjolla.. ////
jos itse sinne halajat--se on oma vaihtoehto mielestani u-t sanoo synnista ,jota ei anneta anteeksi--se on vain -Pyhan Hengen pilkka--eli Jeesuksen veren halpana pitaminen kaikki muut syntisi saat [ja saan] anteeksi....korjaa tuo ,jos olen vaarassa. Kiitos taas haastavasta, mutta samalla myös todellisen dialogin mahdollistavasta keskustelun avauksesta. Lähden liikkeelle tästä lauseestasi:
"voisi hyvin epäillä tunnemmeko elävää Jumalaa lainkaan, vai onko kyse pelkästä koraani-uskoon rinnastettavaksi taantuneesta kirjauskonnosta. Muista raamattu-liberaaleista en tiedä, mutta ainakin omasta puolestani kyseessä ei ole minkäänlainen Jumalan vastustusyritys, vaan nimenomaan päinvastainen yritys löytää jotain hengellisesti todellista pelkän kirjakokoelmauskonnon alta."
Tästä näkökulmasta sydämesi pyrkimykset vaikuttavat minusta hyvin puoleensavetäviltä. Kyse on elävän Jumalan tuntemisesta!
On totta, että hengellisyys on taantunut vuosituhanten aikana lähes pelkäksi kirjaimen palvonnaksi. Ei siihen enää mitään Pyhää Henkeä tarvita, että pannaan omalla ymmärryksellä kaikki elämän (varsinkin naapurien) yksityiskohdat moitteettomaan järjestykseen Raamattuun nojautuen. Korkeintaan uskottomien tai vääräuskoisten käännyttämiseksi pyydetään Henkeä (tai kenties manataan henkiä) tekemään vastaansanomattomia ja mykistäviä ihmeitä todistamaan kaikki nuo aukottomat, itse rakennellut teologiat tosiksi.
Valtaa pitävä telaketjuhengellisyys on kaukana tästä todellisesta Hengen ilmapiiristä:
"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Joh 3:8
Pidän Raamattua ja uskoa Jeesukseen suurina salaisuuksina. Nyt näitä markkinoidaan ihmisvoimin ja -ymmärryksellä itsestään selvyyksinä ja käytetään välineinä ihmisten luokitteluun ja manipulointiin.
Jos minulla olisi vahva lapsuuden seurakuntatausta, ties kuinka minun olisi käynyt, olisin ehkä telaketjuateisti. Mutta kun Jumalan armosta olen saanut tulla uskoon ja kasvaa uskossani kaikenlaisten "epäilyttävien" vaiheiden kautta ilman ulkopuolista manipuloiduksi joutumista, Raamattuunkin olen saanut tutustua omin päin tavalla, joka on minulle sopinut ja vasta, kun olen ollut siihen sisäisesti valmis.
Oikean opin mittapuuksi itselleni avautui tällainen:
"Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele" Jaak 3:13-17
Eli kuten avauksessasi sanoit: olennaista ei ole, lainataanko Raamattua, vaan missä Hengessä toimitaan. Lisäksi uskon, että kun emme ota Raamattua selityksinemme haltuumme, Jumala itse opettaa Henkensä kautta itse kullekin, miten suhtautua Raamattuun ja kaikkeen sen ympärillä pyörivään toimintaan. Itseäni tässä ovat ohjanneet erityisesti tällaiset lauseet:
"Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät...." Matt 7:15-23
"Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus." 2 Kor 17
Siunauksen toivotuksin- JuPiKö
"Tästä näkökulmasta sydämesi pyrkimykset vaikuttavat minusta hyvin puoleensavetäviltä."
- Voihan tietysti olla että kyseessä on myös hyvin naamioitu markkinointikikka, ja olen todellisuudessa pahan kultin johtaja... *virn*
"...uskon, että kun emme ota Raamattua selityksinemme haltuumme, Jumala itse opettaa Henkensä kautta itse kullekin, miten suhtautua Raamattuun .."
- Vähän hämärän peittoon jää tässä se kuvaatko tällä etupäässä puhtaasti asenteellista suhtautumista Raamattuun vai otatko kantaa opilliseen Raamattunäkemykseen sinänsä. Asiatasolla Raamattunäkemyksistä puhuminen menee hiukan vaikeaksi jos minkäänlaisia määritelmiä ei käytetä. Esimerkkinä nyt vaikka ääriyleistävä liberaali-fundamentalisti- jako. Ihmistekoiset määritelmät eivät tietenkään ole yksilötasolla täysin tarkkoja, mutta henk.koht uskon niiden olevan hyvä renkiä, siitä huolimatta ettei niitä isännäksi sovi päästää.
Tuosta nykykristillisyys- kritiikistäsi sen verran että joudun (oikeastaan saan ilokseni) kyllä myöntämään törmänneeni suomalaisessa kristillisyydessä paljonkin sellaiseen uskoon ja hengellisyyteen joka on tehnyt itseeni vaikutuksen. Harvemmin sitä tosin on kohdannut julkisissa kulisseissa, enemmän yksilötasolla, niin puljussa kuin toisessakin. Joskus sitä on yltänyt myös kulisseihin saakka. Yhtenä tuntemanani esimerkkinä tästä on ollut eräs - nyt jo edesmennyt - sukulaiseni, joka pitkien henkilökohtaisten armokriisien jälkeen päästyään niistä yli, oli löytänyt olemukseensa aiemman tiukkapipoisuutensa tilalle sellaisen syvällä olevan ilon että sai työtoveriensakin parissa kutsumanimen "isä aurinkoinen"
Olen sikäli aavistuksen eri mieltä Jaakobin kirjeen pätkän kanssa, että en usko henkilökohtaisen hyveellisyyden olevan suoraan verrannollinen opilliseen oikeassaolemiseen. (Tämä siis ymmärtäen pääsääntöisesti opettajien ja heidän hedelmänsä koettelun ajatus) - Tästä hyvä historiallinen esimerkki on mielestäni uskonpuhdistaja Martti Luther. Toisaalta hänen teologiset löytönsä vaikuttavat hyvinkin jumalallisilta, toisaalta taas hän saattoi käyttäytyä lähes huvittavan karkeasti riidellessään niistä. Hänet siis mainitsen vain yhtenä esimerkkinä. Loppujen lopuksi se etteivät edes viisaimmat opettajat ole liian pyhimysmäisiä, on ainakin itselleni muistutus Jumalan armosta - kaiken hengellisyytemme (niin tiedon kuin elämän hedelmänkin) lähteestä. JuPiKö kirjoitti:
"Tästä näkökulmasta sydämesi pyrkimykset vaikuttavat minusta hyvin puoleensavetäviltä."
- Voihan tietysti olla että kyseessä on myös hyvin naamioitu markkinointikikka, ja olen todellisuudessa pahan kultin johtaja... *virn*
"...uskon, että kun emme ota Raamattua selityksinemme haltuumme, Jumala itse opettaa Henkensä kautta itse kullekin, miten suhtautua Raamattuun .."
- Vähän hämärän peittoon jää tässä se kuvaatko tällä etupäässä puhtaasti asenteellista suhtautumista Raamattuun vai otatko kantaa opilliseen Raamattunäkemykseen sinänsä. Asiatasolla Raamattunäkemyksistä puhuminen menee hiukan vaikeaksi jos minkäänlaisia määritelmiä ei käytetä. Esimerkkinä nyt vaikka ääriyleistävä liberaali-fundamentalisti- jako. Ihmistekoiset määritelmät eivät tietenkään ole yksilötasolla täysin tarkkoja, mutta henk.koht uskon niiden olevan hyvä renkiä, siitä huolimatta ettei niitä isännäksi sovi päästää.
Tuosta nykykristillisyys- kritiikistäsi sen verran että joudun (oikeastaan saan ilokseni) kyllä myöntämään törmänneeni suomalaisessa kristillisyydessä paljonkin sellaiseen uskoon ja hengellisyyteen joka on tehnyt itseeni vaikutuksen. Harvemmin sitä tosin on kohdannut julkisissa kulisseissa, enemmän yksilötasolla, niin puljussa kuin toisessakin. Joskus sitä on yltänyt myös kulisseihin saakka. Yhtenä tuntemanani esimerkkinä tästä on ollut eräs - nyt jo edesmennyt - sukulaiseni, joka pitkien henkilökohtaisten armokriisien jälkeen päästyään niistä yli, oli löytänyt olemukseensa aiemman tiukkapipoisuutensa tilalle sellaisen syvällä olevan ilon että sai työtoveriensakin parissa kutsumanimen "isä aurinkoinen"
Olen sikäli aavistuksen eri mieltä Jaakobin kirjeen pätkän kanssa, että en usko henkilökohtaisen hyveellisyyden olevan suoraan verrannollinen opilliseen oikeassaolemiseen. (Tämä siis ymmärtäen pääsääntöisesti opettajien ja heidän hedelmänsä koettelun ajatus) - Tästä hyvä historiallinen esimerkki on mielestäni uskonpuhdistaja Martti Luther. Toisaalta hänen teologiset löytönsä vaikuttavat hyvinkin jumalallisilta, toisaalta taas hän saattoi käyttäytyä lähes huvittavan karkeasti riidellessään niistä. Hänet siis mainitsen vain yhtenä esimerkkinä. Loppujen lopuksi se etteivät edes viisaimmat opettajat ole liian pyhimysmäisiä, on ainakin itselleni muistutus Jumalan armosta - kaiken hengellisyytemme (niin tiedon kuin elämän hedelmänkin) lähteestä.Onpa aika mielenkiintoista. Tässä lisäkommentteja.
”nykykristillisyys- kritiikistäsi sen verran että joudun (oikeastaan saan ilokseni) kyllä myöntämään törmänneeni suomalaisessa kristillisyydessä paljonkin sellaiseen uskoon ja hengellisyyteen joka on tehnyt itseeni vaikutuksen.”
Minunkaan kriittisyyteni ei merkitse sitä, ettenkö kohtaisi arjessa ihmisiä, joissa ihailen Jumalan läsnäoloa ja toimintaa.
”Vähän hämärän peittoon jää tässä se kuvaatko tällä etupäässä puhtaasti asenteellista suhtautumista Raamattuun vai otatko kantaa opilliseen Raamattunäkemykseen sinänsä. Asiatasolla Raamattunäkemyksistä puhuminen menee hiukan vaikeaksi jos minkäänlaisia määritelmiä ei käytetä.”
Tässä kohtaa näkemyksiäni on aika vaikea valottaa. Ehkä taustamme erilaisuus saa sen aikaan. Minut Jumala repäisi maailmasta, joten minulla ei ole mitään hengellistä perintöä lähiympäristöstä (yleistä yhteiskunnan kristillisyyttä lukuun ottamatta). Tulin uskoon 30v iässä 2v akateemisen loppututkinnon jälkeen. Minulla oli vahva kuva todellisuudesta tuon koulutuksen takia, joka kattaa aika laajasti ihmiselämän. Kun tulin uskoon, tajusin, etten voi yhdistää tämän maailman ja Raamatun ihmiskuvia. Ymmärsin, ettei Raamatun todellisuutta voi omistaa määritelmillä tai älyllisellä erittelyllä. Minulle Raamattu avautui maailmana, joka on tarkoitettu elettäväksi. En siis osaa sanoa ovatko näkemykseni asenteellista vai opillista. Minä elän sitä.
”Olen sikäli aavistuksen eri mieltä Jaakobin kirjeen pätkän kanssa, että en usko henkilökohtaisen hyveellisyyden olevan suoraan verrannollinen opilliseen oikeassaolemiseen. (Tämä siis ymmärtäen pääsääntöisesti opettajien ja heidän hedelmänsä koettelun ajatus) - Tästä hyvä historiallinen esimerkki on mielestäni uskonpuhdistaja Martti Luther. Toisaalta hänen teologiset löytönsä vaikuttavat hyvinkin jumalallisilta, toisaalta taas hän saattoi käyttäytyä lähes huvittavan karkeasti riidellessään niistä.”
Arvelenpa, että tässä kosketellaan yhtä uskonpuhdistuksen jälkeisen kristillisyyden kipukohdista. Lutherin uudelleen löytämä ihmisen vanhurskautuminen uskossa Jeesukseen Jumalan asettamana syntien sovittajana ilman omia ansioita ja tekoja on luonnollisesti palaamista terveen opin juureen. Tämä oli suuri teologisen painotuksen korjaus. Hänellä on kuitenkin laaja kirjallinen tuotanto, jossa hän ottaa kantaa kaikkeen muuhunkin uskonelämään. On syytä kysyä, että onko niihin nojaamalla rakennettu terveelle pohjalle. Vaikka hän teki keskeisen teologisen oikaisun, se ei ymmärtääkseni tee hänestä automaattisesti oikea opettajaa kaikessa. Jos hänen elämänsä oli ristiriidassa sen kanssa mitä Jeesus (ja apostolit) opettaa, on syytä kysyä, miten tuo piilevä ristiriita vaikutti hänen opetuksiinsa ja vastaavasti mitä pulmia se kenties ollut ylläpitämässä kristillisessä elämässä ja seurakunnassa.
Paavali sanoi: Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja. Sitä, mihin tällainen kommentti perustuu, voisi olla tutkimisen arvoista.
Ja vielä palatakseni ytimeen: Jeesus ei jättänyt mitään oppineille kelpaavia määritelmiä kirjoituksista eikä rakentanut valtakuntaansa täällä näkyväksi. Hän jätti vain mallin Jumalan ja toisten ihmisten kanssa elämisestä. Opetuslapsille jäi vain tämä ja lupaus, että Hän on heidän kanssaan.- l-h
JuPiKö kirjoitti:
"Tästä näkökulmasta sydämesi pyrkimykset vaikuttavat minusta hyvin puoleensavetäviltä."
- Voihan tietysti olla että kyseessä on myös hyvin naamioitu markkinointikikka, ja olen todellisuudessa pahan kultin johtaja... *virn*
"...uskon, että kun emme ota Raamattua selityksinemme haltuumme, Jumala itse opettaa Henkensä kautta itse kullekin, miten suhtautua Raamattuun .."
- Vähän hämärän peittoon jää tässä se kuvaatko tällä etupäässä puhtaasti asenteellista suhtautumista Raamattuun vai otatko kantaa opilliseen Raamattunäkemykseen sinänsä. Asiatasolla Raamattunäkemyksistä puhuminen menee hiukan vaikeaksi jos minkäänlaisia määritelmiä ei käytetä. Esimerkkinä nyt vaikka ääriyleistävä liberaali-fundamentalisti- jako. Ihmistekoiset määritelmät eivät tietenkään ole yksilötasolla täysin tarkkoja, mutta henk.koht uskon niiden olevan hyvä renkiä, siitä huolimatta ettei niitä isännäksi sovi päästää.
Tuosta nykykristillisyys- kritiikistäsi sen verran että joudun (oikeastaan saan ilokseni) kyllä myöntämään törmänneeni suomalaisessa kristillisyydessä paljonkin sellaiseen uskoon ja hengellisyyteen joka on tehnyt itseeni vaikutuksen. Harvemmin sitä tosin on kohdannut julkisissa kulisseissa, enemmän yksilötasolla, niin puljussa kuin toisessakin. Joskus sitä on yltänyt myös kulisseihin saakka. Yhtenä tuntemanani esimerkkinä tästä on ollut eräs - nyt jo edesmennyt - sukulaiseni, joka pitkien henkilökohtaisten armokriisien jälkeen päästyään niistä yli, oli löytänyt olemukseensa aiemman tiukkapipoisuutensa tilalle sellaisen syvällä olevan ilon että sai työtoveriensakin parissa kutsumanimen "isä aurinkoinen"
Olen sikäli aavistuksen eri mieltä Jaakobin kirjeen pätkän kanssa, että en usko henkilökohtaisen hyveellisyyden olevan suoraan verrannollinen opilliseen oikeassaolemiseen. (Tämä siis ymmärtäen pääsääntöisesti opettajien ja heidän hedelmänsä koettelun ajatus) - Tästä hyvä historiallinen esimerkki on mielestäni uskonpuhdistaja Martti Luther. Toisaalta hänen teologiset löytönsä vaikuttavat hyvinkin jumalallisilta, toisaalta taas hän saattoi käyttäytyä lähes huvittavan karkeasti riidellessään niistä. Hänet siis mainitsen vain yhtenä esimerkkinä. Loppujen lopuksi se etteivät edes viisaimmat opettajat ole liian pyhimysmäisiä, on ainakin itselleni muistutus Jumalan armosta - kaiken hengellisyytemme (niin tiedon kuin elämän hedelmänkin) lähteestä.kun jupi jupiset ////"...uskon, että kun emme ota Raamattua selityksinemme haltuumme, Jumala itse opettaa Henkensä kautta itse kullekin, miten suhtautua Raamattuun .."
tuossa vaan on se pelko,etta jos Sanaan ei turvauduta,niin silloin oma mina [sielunvihollinen] ottaa Raamatun neuvojen paikan sydamessasi, ja harhaan mennaan monessa asiassa,etta paukkuu..
niinkuin kirjoittelustasi nakyy----
ja et sitten katsonut 'arvolliseksi' vastaamaan Raamattua ohjenuorana pitavan ja erimielta kanssasi olevan kanssa,kylla mina sen ymmarran...paljon mukavampihan se on seurustella samanhenkisten kanssa..
ja kun panet tuon loppukaneettisi--8.) Minussa on paha henki. No ei vaiskaan, se oli loppukevennys.
oletko varma etta se oli vain kevennys?? ,,,,,,,,,Pyhasta Hengesta eivat tuollaiset kirjoitukset synny..eli? - JuPiKö
l-h kirjoitti:
kun jupi jupiset ////"...uskon, että kun emme ota Raamattua selityksinemme haltuumme, Jumala itse opettaa Henkensä kautta itse kullekin, miten suhtautua Raamattuun .."
tuossa vaan on se pelko,etta jos Sanaan ei turvauduta,niin silloin oma mina [sielunvihollinen] ottaa Raamatun neuvojen paikan sydamessasi, ja harhaan mennaan monessa asiassa,etta paukkuu..
niinkuin kirjoittelustasi nakyy----
ja et sitten katsonut 'arvolliseksi' vastaamaan Raamattua ohjenuorana pitavan ja erimielta kanssasi olevan kanssa,kylla mina sen ymmarran...paljon mukavampihan se on seurustella samanhenkisten kanssa..
ja kun panet tuon loppukaneettisi--8.) Minussa on paha henki. No ei vaiskaan, se oli loppukevennys.
oletko varma etta se oli vain kevennys?? ,,,,,,,,,Pyhasta Hengesta eivat tuollaiset kirjoitukset synny..eli?kun jupi jupiset ////"...uskon, että kun emme ota Raamattua selityksinemme haltuumme, Jumala itse opettaa Henkensä kautta itse kullekin, miten suhtautua Raamattuun .."
- noin jupisi tarkkaan ottaen nimimerkki EJKR, en minä. Oma näkemykseni ei ole sama kuin EJKR:n. - JuPiKö
EJKR kirjoitti:
Onpa aika mielenkiintoista. Tässä lisäkommentteja.
”nykykristillisyys- kritiikistäsi sen verran että joudun (oikeastaan saan ilokseni) kyllä myöntämään törmänneeni suomalaisessa kristillisyydessä paljonkin sellaiseen uskoon ja hengellisyyteen joka on tehnyt itseeni vaikutuksen.”
Minunkaan kriittisyyteni ei merkitse sitä, ettenkö kohtaisi arjessa ihmisiä, joissa ihailen Jumalan läsnäoloa ja toimintaa.
”Vähän hämärän peittoon jää tässä se kuvaatko tällä etupäässä puhtaasti asenteellista suhtautumista Raamattuun vai otatko kantaa opilliseen Raamattunäkemykseen sinänsä. Asiatasolla Raamattunäkemyksistä puhuminen menee hiukan vaikeaksi jos minkäänlaisia määritelmiä ei käytetä.”
Tässä kohtaa näkemyksiäni on aika vaikea valottaa. Ehkä taustamme erilaisuus saa sen aikaan. Minut Jumala repäisi maailmasta, joten minulla ei ole mitään hengellistä perintöä lähiympäristöstä (yleistä yhteiskunnan kristillisyyttä lukuun ottamatta). Tulin uskoon 30v iässä 2v akateemisen loppututkinnon jälkeen. Minulla oli vahva kuva todellisuudesta tuon koulutuksen takia, joka kattaa aika laajasti ihmiselämän. Kun tulin uskoon, tajusin, etten voi yhdistää tämän maailman ja Raamatun ihmiskuvia. Ymmärsin, ettei Raamatun todellisuutta voi omistaa määritelmillä tai älyllisellä erittelyllä. Minulle Raamattu avautui maailmana, joka on tarkoitettu elettäväksi. En siis osaa sanoa ovatko näkemykseni asenteellista vai opillista. Minä elän sitä.
”Olen sikäli aavistuksen eri mieltä Jaakobin kirjeen pätkän kanssa, että en usko henkilökohtaisen hyveellisyyden olevan suoraan verrannollinen opilliseen oikeassaolemiseen. (Tämä siis ymmärtäen pääsääntöisesti opettajien ja heidän hedelmänsä koettelun ajatus) - Tästä hyvä historiallinen esimerkki on mielestäni uskonpuhdistaja Martti Luther. Toisaalta hänen teologiset löytönsä vaikuttavat hyvinkin jumalallisilta, toisaalta taas hän saattoi käyttäytyä lähes huvittavan karkeasti riidellessään niistä.”
Arvelenpa, että tässä kosketellaan yhtä uskonpuhdistuksen jälkeisen kristillisyyden kipukohdista. Lutherin uudelleen löytämä ihmisen vanhurskautuminen uskossa Jeesukseen Jumalan asettamana syntien sovittajana ilman omia ansioita ja tekoja on luonnollisesti palaamista terveen opin juureen. Tämä oli suuri teologisen painotuksen korjaus. Hänellä on kuitenkin laaja kirjallinen tuotanto, jossa hän ottaa kantaa kaikkeen muuhunkin uskonelämään. On syytä kysyä, että onko niihin nojaamalla rakennettu terveelle pohjalle. Vaikka hän teki keskeisen teologisen oikaisun, se ei ymmärtääkseni tee hänestä automaattisesti oikea opettajaa kaikessa. Jos hänen elämänsä oli ristiriidassa sen kanssa mitä Jeesus (ja apostolit) opettaa, on syytä kysyä, miten tuo piilevä ristiriita vaikutti hänen opetuksiinsa ja vastaavasti mitä pulmia se kenties ollut ylläpitämässä kristillisessä elämässä ja seurakunnassa.
Paavali sanoi: Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja. Sitä, mihin tällainen kommentti perustuu, voisi olla tutkimisen arvoista.
Ja vielä palatakseni ytimeen: Jeesus ei jättänyt mitään oppineille kelpaavia määritelmiä kirjoituksista eikä rakentanut valtakuntaansa täällä näkyväksi. Hän jätti vain mallin Jumalan ja toisten ihmisten kanssa elämisestä. Opetuslapsille jäi vain tämä ja lupaus, että Hän on heidän kanssaan.Tuosta luther- pätkästä sen verran, itseäni lainatakseni:
"...Tästä hyvä historiallinen esimerkki on mielestäni uskonpuhdistaja Martti Luther..."
- Käytin Lutheria esimerkkinä siksi, että yleensä suomalaisessa kristillisyydessä voi olettaa keskustelun muiden osapuolten tietävän hänestä jo valmiiksi jotakin. Luterialisuuden ja protestanttisuuden analysointi jääköön omalta osaltani tässä väliin.
Niin nyt kuin ennenkin voisi intuitiivisesti todeta että välillämme on kyllä jonkinsortin pyrkimys- tai suhtautumisero. Siinä missä itse omien sanojesi mukaan pyrit pysymään erossa opillisesta määrittelystä, minä taas pyrin pysymään erossa vakaumuksellisesta raamatullisuudesta. Syistä joista olen jo aiemmin kirjoittanut.
En itse näe ongelmana sekoittaa opillisia keskusteluja ja määrittelyitäkin uskonelämään, enkä koe myöskään syvää tarvetta tulla uudelleenaivopestyksi tässä asiassa. JuPiKö kirjoitti:
Tuosta luther- pätkästä sen verran, itseäni lainatakseni:
"...Tästä hyvä historiallinen esimerkki on mielestäni uskonpuhdistaja Martti Luther..."
- Käytin Lutheria esimerkkinä siksi, että yleensä suomalaisessa kristillisyydessä voi olettaa keskustelun muiden osapuolten tietävän hänestä jo valmiiksi jotakin. Luterialisuuden ja protestanttisuuden analysointi jääköön omalta osaltani tässä väliin.
Niin nyt kuin ennenkin voisi intuitiivisesti todeta että välillämme on kyllä jonkinsortin pyrkimys- tai suhtautumisero. Siinä missä itse omien sanojesi mukaan pyrit pysymään erossa opillisesta määrittelystä, minä taas pyrin pysymään erossa vakaumuksellisesta raamatullisuudesta. Syistä joista olen jo aiemmin kirjoittanut.
En itse näe ongelmana sekoittaa opillisia keskusteluja ja määrittelyitäkin uskonelämään, enkä koe myöskään syvää tarvetta tulla uudelleenaivopestyksi tässä asiassa.Sanoit: "kyseessä ei ole minkäänlainen Jumalan vastustusyritys, vaan nimenomaan päinvastainen yritys löytää jotain hengellisesti todellista pelkän kirjakokoelmauskonnon alta."
Millaisistahan lähteistä sinä sitä hengellisesti todellista etsit. Ei käy oikein ilmi. Kritiikkisi vakaumuksellista Raamatullisuutta kohtaan lienee omassa tilanteessasi mielekästä, mutta sen logiikka ei aukene minulle, koska se mitä tarkoitat todellisella hengellisyydellä jää arvailujen varaan.- JuPiKö
EJKR kirjoitti:
Sanoit: "kyseessä ei ole minkäänlainen Jumalan vastustusyritys, vaan nimenomaan päinvastainen yritys löytää jotain hengellisesti todellista pelkän kirjakokoelmauskonnon alta."
Millaisistahan lähteistä sinä sitä hengellisesti todellista etsit. Ei käy oikein ilmi. Kritiikkisi vakaumuksellista Raamatullisuutta kohtaan lienee omassa tilanteessasi mielekästä, mutta sen logiikka ei aukene minulle, koska se mitä tarkoitat todellisella hengellisyydellä jää arvailujen varaan."Millaisistahan lähteistä sinä sitä hengellisesti todellista etsit. Ei käy oikein ilmi."
- Oman ymmärrykseni mukaan etsiminen ei ole ensisijaisesti teko, vaan hengellinen olotila. Suunnitelmiini ei myöskään kuulu julkinen tilinteko mahdollisista hartaudenharjoituksistani joiden katson kuuluvan "intimiteettisuojan" piiriin, joten se saa jäädäkin arvailujen varaan.
"Kritiikkisi vakaumuksellista Raamatullisuutta kohtaan lienee omassa tilanteessasi mielekästä, mutta sen logiikka ei aukene minulle, koska se mitä tarkoitat todellisella hengellisyydellä jää arvailujen varaan. "
- Alkaa vaivata aavistus että mitä tahansa vastaankin niin päädymme kiertämään kehää.
Jos koitetaan takaoven kautta eli sitä mitä en tarkoita: En tarkoita että kaikki Raamattuun kivenkovasti uskovat olisivat epähengellisiä. Näen Raamatullisuuden ja hengellisyyden välillä tietyn eron, eikä Raamatullisuus mielestäni sulje pois (eikä sen enempää sinänsä takaakkaan) hengellisyyttä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1706654
- 594512
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s283218- 613017
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161905Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗271586- 151574
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹401523- 341379
T, miten mun pitäis toimia
Olen niin toivottoman ihastunut suhun...ollut jo liian,monta,vuotta. Lähestynkö viestillä? Miten? Sun katse...mä en kest471313