Ihailetteko aatelissukujen jäseniä? Itse kadehdin aatelisuutta yli kaiken, sen kauniin, periytyvän luonteen vuoksi. Olen kyllä arkkitehti ja taiteentuntija, tulen vauraasta akateemisesta perheestä ja tiedän polveutuvani 1800-luvun alkupuolella Suomeen saapuneista ruotsalaisista sotilas- ja pappissuvuista -- mutta ei aatelisista! Haluaisin vaan niin kovasti olla aatelinen, mutta kun en ole...
Ihailetteko aatelisia?
Kaunosielu
24
2064
Vastaukset
- tutkijanplanttu
Vastailen varsinaiseen kysymykseesi kerkeissäni, mutta kerropa sitä ennen hiukan enemmän. Eli mitä tarkoitat "aatelisuutta ... sen kauniin, periytyvän luonteen vuoksi"?
- Noblesse oblige?
Aatelisuudessa ei ole kadehdittavaa. Toiseksi pappissuvut ovat likimain aatelisia, vaikka sitten olisivatkin ''rahvaaseen vajonneita''. Itse arvostan vielä enemmän pappissuvuista polveutuvia kuin aatelisesta suvusta. Siinä missä aatelismiehet olivat mahtavia, todellinen valta oli aina kirkonmiehellä. Moni pappissuvun jälkeläinen ei aina ottanut vastaan edes aatelisarvoa, sillä pappissäädyn asema on aina ollut parempi. Toiseksi pappissukuihin on sekoittunut usein aatelista verta avioliittojen kautta, joita on solmittu innokkaasti molempien säätyjen välillä.
Toiseksi; mitä tarkoitat ''periytyvällä kauniilla luonteella''? Aatelis- ja pappissukujen jälkeläiset ehkä tuntevat etiketin, joka vaikuttaa osin luonteeseen, mutta se ei kerro yhtään mitään ihmisen todellisesta luonteesta. Sen kauniin ja sivistyneen ulkokuoren alla voi olla tiesminkälainen ihminen.- tutkijanplanttu
Mielenkiintoisia kommentteja. Ottamatta kantaa minkään säädyn kadehdittavuuteen, onko sinulla tästä "Moni pappissuvun jälkeläinen ei aina ottanut vastaan edes aatelisarvoa" esimerkkejä, edes muutamaa, vaikka monia väitätkin olleen? Toisekseen, miten perustelet tämän "pappissäädyn asema on aina ollut parempi"? Yleinen näkemys historiasta se ei liene.
Tämä "pappissukuihin on sekoittunut usein aatelista verta avioliittojen kautta" toki pitää hieman paremmin paikkansa lähinnä siksi, että kaikille harvalukuisen aatelin jäsenille ei riittänyt omansäätyistä puolisoa. Keskinäisten avioliittojen innokkuus on sekin perusteluita kaipaava asia, ajoittainhan kun aatelinen saattoi menettää jopa aatelisetuutensa, mikäli avioitui muun kuin aatelisen kanssa.
Odotellaan edelleen myös aloittajan tarkennusta, mitä on aatelin "kaunis periytyvä luonne". - Noblesse oblige?
tutkijanplanttu kirjoitti:
Mielenkiintoisia kommentteja. Ottamatta kantaa minkään säädyn kadehdittavuuteen, onko sinulla tästä "Moni pappissuvun jälkeläinen ei aina ottanut vastaan edes aatelisarvoa" esimerkkejä, edes muutamaa, vaikka monia väitätkin olleen? Toisekseen, miten perustelet tämän "pappissäädyn asema on aina ollut parempi"? Yleinen näkemys historiasta se ei liene.
Tämä "pappissukuihin on sekoittunut usein aatelista verta avioliittojen kautta" toki pitää hieman paremmin paikkansa lähinnä siksi, että kaikille harvalukuisen aatelin jäsenille ei riittänyt omansäätyistä puolisoa. Keskinäisten avioliittojen innokkuus on sekin perusteluita kaipaava asia, ajoittainhan kun aatelinen saattoi menettää jopa aatelisetuutensa, mikäli avioitui muun kuin aatelisen kanssa.
Odotellaan edelleen myös aloittajan tarkennusta, mitä on aatelin "kaunis periytyvä luonne".Olen lukenut, että Calamniukset eivätkä Aejemalaeuksetkaan ottaneet aatelisarvoa vastaan - halusivat pitää asemansa, nimensä sekä pysyä säädyssään.
En ole kuullut yhtään tapausta, jonka mukaan aatelisen naitua pappissäädystä tulevan kanssa - olisi menettänyt perintöoikeutensa tai aatelisuuttaan. - tutkijanplanttu
Noblesse oblige? kirjoitti:
Olen lukenut, että Calamniukset eivätkä Aejemalaeuksetkaan ottaneet aatelisarvoa vastaan - halusivat pitää asemansa, nimensä sekä pysyä säädyssään.
En ole kuullut yhtään tapausta, jonka mukaan aatelisen naitua pappissäädystä tulevan kanssa - olisi menettänyt perintöoikeutensa tai aatelisuuttaan.Aejmelausten osalta asia lienee legenda, näin ainakin näyttäisi olevan tämän perusteella http://www.genealogia.fi/genos/2/2_12.htm. Oleellista mielestäni on, ettei ritarihuoneelta ole löytynyt mitään viitettä asiasta.
Calamniusten tapausta en ole tutkinut, joten siihen en osaa ottaa kantaa. Mutta mikäli se olisikin totta, niin se ei vielä olisi kuin yksi tapaus, ja sinä mainitsit aiemmin "monia". Uskaltaisin kyllä väittää, että kovin yleistä se ei ole ollut, sillä vaikka jätitkin kommentoimatta kokonaan, miksi papiston asema "on aina ollut parempi", niin tosiasia lienee toisin. Aatelilla oli niin paljon etuisuuksia, että vain hyvin periaatteellinen ihminen (jollaiseksi Antti Äimä on toki kuvattu), todennäköisesti olisi siitä kieltäytynyt. Asiaa mielestäni melkeinpä alleviivaa se, että tällaisia(kin) aateliin liittyviä tarinoita on olemassa. Miksi jälkipolvet olisivat vaivautuneet mokomaa edes muistelemaan, ellei oletetusti tarjottu aatelisarvo olisi ollut jotain hienoa?
Ja mitä tulee aatelin etuoikeuksien menettämiseen, niin joskus (en muista tarkemmin, milloin) ruotsinvallan aikana oli laki, jonka mukaan aatelinen ei vaan saanut mennä naimisiin säätynsä alapuolelta. Onko sellaista tuon lain voimassaollessa tapahtunut ja onko siitä jotain tosiasiassa seurannut, sitäkään en tiedä.
- Minkä luonteelleen..
Mä olen aatelinen useamman polven takaa (ylinta aatelia vuosisatojen takaa, -mm. ulkomailta), ja en nyt ole oikeastaan mitenkään ihanne-ihminen! Sen sanon itse ja sitä mieltä taitavat olla muutkin!
Olen kai kauhean itsepäinen ja periksiantamaton omissa mielipiteissäni hyvin monissa asioissa!
Mutta myös hemmetin oikeudentajuinen ja mm. vähäosaisten puolella, ihan siis päinvastoin kun vaan voisi kokoomukselaisilla olevan nykyaikana!
Mutta se oikeudenmukaisuuden tunne on minusta 'sisäsynyistä' ei opittua ja en kyllä nosta itseäni myöskään muiden yläpuolelle sen johdosta että esipolvissa on entisen maailman yläluokkaista väkeä ja sukuja! Käytöstapoja yms. oppii kyllä myös oman luonteensa myötä ja toimimalla ihmisten kanssa.
Olen siis itsekin jokaisen entisen maailman (ennen demokratiaa) sääty-yhteiskunnan säätyjen jälkeläisiä..."pappi, lukkari, talonpoika, kuppari...jne.!(Mutta ´varkaita ei ole tullut esiin ja julki, tutkimuksissa!) ; ) - no niin joo
Jean-Jacques Rousseau (v.1712-1778)
Jean-Jacques Rousseau oli patikoinut elämänsä aikana useaan otteeseen Ranskan halki ja nähnyt omin silmin talonpoikien kurjan tilan. Hän oli kokenut Pariisin seurapiireissä ylhäisön turhamaisen ja tarkoituksettoman elämän. Hän oli havainnut myös kuningashuoneiden ahneuden ja mielivallan. Hän halusi puolustaa köyhiä ja vaati sen vuoksi heidän vapauttamistaan vuosisataisista köyhyyden kahleistaan. Rousseaun mukaan: Luonto oli tehnyt ihmisen hyväksi ja yhteiskunta vastaavasti pahaksi. "Turmelus alkoi sinä päivänä, jolloin harkinta liittyi aistimukseen, jolloin järki otti vangikseen vaiston, jolloin ihminen keksi pitää huolta myös tulevista tarpeistaan (ylijäämä, lisätuote), jolloin hän näiden tulevien tarpeiden nimessä jakoi esineet käsitteiden "minun" ja "sinun" mukaan ja loi omaisuuden". (Yhteiskuntasopimuksesta, Karisto, suom. v. 1918 J.V. Lehtonen, Johdanto s. 9)
Vapaus ja tasa-arvo
Rousseau kirjoitti teoksessaan "Yhteiskuntasopimuksesta", jota on kutsuttu myös Ranskan suuren vallankumouksen raamatuksi, mm. seuraavaa: "Jos käydään tutkimaan, mikä on varsinaisesti kaikkien kansalaisten suurin hyvä, se hyvä, jonka tulee olla jokaisen lainlaatimisjärjestelmän tarkoitusperänä, havaitaan sen supistuvan näihin kahteen tärkeimpään päämäärään: vapauteen ja tasa-arvoisuuteen. Vapauteen, koska jokaisen yksityisen riippuvaisuus merkitsee yhtä suuren voimaerän hukkaantumista valtioyhteydeltä; tasa-arvoisuuteen, koska vapaus ei voi pysyä pystyssä ilman sitä. Mitä tasa-arvoisuuteen tulee, niin ei ole suinkaan ymmärrettävä tätä sanaa niin, että vallan ja rikkauden asteet olisivat ehdottomasti samat; vaan että valta pysyy kaiken väkivallan alapuolella ja että sitä harjoitetaan vain yhteiskunnallisen aseman ja lakien nojalla; ja ettei rikkauteen nähden ainoakaan kansalainen ole kylliksi äveriäs voidakseen ostaa toisen kansalaisen, eikä ainoakaan niin köyhä, että hänen on pakko myydä itsensä: mikä edellyttää suurten puolelta omaisuuden ja arvon kohtuullisuutta, ja pienten puolelta ahneuden ja kärkynnän hillitsemistä." (Sama teos s. 101-102)
Valtiovalta kuuluu kansalle
Rousseaun mukaan ylin valtiovalta kuuluu peruuttamattomasti kansalle. Lainlaatijat toimivat ohjaajina yhteiskunnan olojen järjestämisessä. Hallitukset ovat kansan tahdon palvelijoita. Hallitus on välittävä virkamieskunta, joka on asetettu alamaisten ja ylimmän valtiovallan väliin ja jonka tehtävänä on lakien toimeenpaneminen ja vapauden sekä kansalais- ja valtiollisenvapauden säilyttäminen. Valtion tärkein tehtävä on sen kaikkien jäsenten onnen ja menestyksen valvominen. (Sama ks. mm. s. 108)
"Milloin maassa on huono hallitus, on tämä tasa-arvoisuus vain näennäinen ja pettävä sen tehtävänä on yksinomaan köyhän pysyttäminen kurjuudessaan ja rikkaan anastuksissaan". ( Sama teos s. 64)
Rousseaun pääperiaatteet
* Väkivaltaa ei pidä käyttää vallankäytön välineenä.
* Ylin valtiovalta kuuluu kansalle ja kansalaiset ovat tasa-arvoisia.
* Valtaa käyttävät ne henkilöt, jotka ovat valtuutettuja tai oikeutettuja siihen.
* Valtiollisen vallan käyttö perustuu lainsäädäntöön ts. oikeusvaltion olemassaoloon.
* Kansalaisten tulojen ja yhteiskunnallisen aseman erot eivät saa kasvaa liian suuriksi; niitä tulee säädellä.
* Yhteiskunnan viholliset voidaan tuomita kuolemaan tai maanpakoon.
Tosiasia kuitenkin on, että näitä Rousseaun porvarillisille yhteiskunnalle asettamia ihanteita ja periaatteita - kuolemaan tuomiota lukuun ottamatta - ei ole vieläkään täytetty kapitalismin vallitessa.
--------------------------------------------------------------------------------
Ranskan suuri vallankumous (v. 1789-1815)
Ranskan suuri vallankumous oli Ranskan historian ajanjakso välillä 1789-1815, jolloin demokraatit ja tasavaltalaiset kumosivat ehdottoman monarkian ja katolinen kirkko koki radikaalin uudelleenjärjestelyn. Kolmas sääty julistautui kansalliskokoukseksi v. 1789 ja ryhtyi säätämään maalle perustuslakia. Ranska julistautui v. 1792 tasavallaksi. Vaikka Ranska ajelehtikin tasavallan, monarkian ja muiden valtiomuotojen välillä vielä 75 vuotta Napoleonin vallankaappauksesta huolimatta, vallankumous teki kuitenkin lopun kuninkaiden ja papiston yksinvaltiudesta.
Syitä vallankumoukseen:
* Kuninkaallisen yksinvaltiuden vastustaminen
* Maaorjien, käsityöläisten ja nousevan porvariston tyytymättömyys Ranskan säätyjärjestelmään (aatelisto, papit sekä kolmas sääty l. porvarit, käsityöläiset ja talonpojat sekä muut)
* Valistusajan ihanteiden leviäminen yleiseen tietoisuuteen
* Amerikan vallankumouksen (v. 1776) esimerkki
* Käsistä riistäytynyt kansallinen velka, joka johtui epäoikeudenmukaisesta verotusjärjestelmästä (papit ja aateliset eivät maksaneet veroa)
* Ruokapula vallankumousta edeltävinä vuosina
* Teollisen vallankumouksen alkaminen Euroopassa
http://personal.inet.fi/koti/matti.laitinen/utopistit.html
(Lainaus edellä mm.) - Kaunosielu
Tarkoitan siis aatelisuuden kauniilla periytyvällä luonteella sitä, että aateliseksi yleensä tullaan vain syntymällä. Aatelisyhteisön tunnustamaa aatelisen asemaa ei nähdäkseni kovin monella muulla tavalla nyky-Suomessa voi saavuttaa, jos mitenkään. Tämä on täydellinen vastakohta kaikelle sille inhottavalle pyrkyriydelle, joka koulutus-, työ- tai vaikkapa asuntomarkkinoilla tällä hetkellä on arkea. Pahimpia ovat pienyrittäjät, kuten esimerkiksi arkkitehtitoimistojen pomot. Toisaalla niin ystävällisiä, toisaalla niin tärkeitä, toisaalla niin välinpitämättömiä ja toisaalla niin epäkohteliaita: täysin riippuen siitä kenelle puhuvat ja mitä haluavat. Tämän tyyliset ihmiset janoavat kohoamista niin taloudellisissa kuin sosiaalisissakin hierarkioissa. He edustavat kulttuurista rappiota ja selkärangattomuutta yhteiskunnassamme. Se ilmenee sekä siinä miten ihmiset toimivat että siinä mihin sävyyn he toisilleen puhuvat.
Aatelisiin liittyvät käsitykseni, kokemukseni ja mielikuvani edustavat kaikkea päinvastaista: pysyvyyttä, suoraselkäisyyttä ja sanojen takana seinomista. Nämä ominaisuudet vahvisti myös aateliseksi tunnustautunut kirjoittaja viestissään hieman ylempänä tässä ketjussa.- Välborne
''Aatelisyhteisön tunnustamaa aatelisen asemaa ei nähdäkseni kovin monella muulla tavalla nyky-Suomessa voi saavuttaa, jos mitenkään.''
Jos olet aina kuvitellut, että aateliset ovat yhtä suurta perhettä - ikävä kyllä, olet väärässä. Kyllä näissäkin yhteisöissä on aivan samoja elementtejä kuin muuallakin, juonitellaan selän takana ja ties mitä. Vaikka tuolla onkin tämä ''hyvä veli'' -metodi ahkerasti käytössä. Aatelisyhteisön tunnsutamaa aatelisuutta ei voi saavuttaa mitenkään, ei ainakaan sukujuuriltaan ei-aatelinen saati vielä nykypäivänä että aateloitaisiin. Muistaakseni Isossa-Britanniassa voi saada elinikäisen aatelisarvon, lieneekö ainoa monarkia joka aateloi vielä menestyneitä jäseniään.
Toiseksi jo hyvään käytökseen kuuluu käyttäytyä keitä tahansa kohtaan ystävällisesti, asemasta riippumatta. Ystävällisenkin käytöksen taakse saattaa oikeasti piiloutua sellaisia, että oikeasti vähän välittävät sinusta. Tekopyhyyttä ja teeskentelyä. Tämä on osasyy ainaiseen herravihaan.
Nousukkaat ovat kaikista pahimpia pyrkyreitä, kuten luonnehdit jo aiemmin. Mammonaa tavottelevat mutta vain ja ainoastaan itselleen, ajavat pelkästään omaa etuaa - eivätkä edes peittele sitä. Mölyävät rahasta, eivätkä viitsi kuluttaa aikaansa sen paremmin kulttuurintuntemukseen ja taiteisiin. Tässä on myös taustalla hyvin usein alemmuuskompleksi ja he eivät edes viitsi harrastaa samoja harrastuksia kuin sukujuuriltaan todellinen yläluokka (aatelis- ja pappissukujen jälkeläiset vähenevissä määrin).
Oikeastaan nousukkaita on kahta lajia, yksi on tuo edellä kuvaamani. Toinen on snobi-nousukkaat, jotka matkivat yläluokan tapoja ja kulttuuria, jakavat samoja harrastuksia - usein puuttuu kuitenkin aito tyylikkyys. Heiltä puuttuu sukujuuret, ei ole yhtään pappia tai aatelista suvussa - näin ollen edes pisaraakaan yläluokkaista verta, ainakaan tiedossa sillä tavalla että voisi käyttäytyä sukutausta velvoittaman aseman mukaisesti. Siksi sukututkimus on myös sitä, kun haetaan toinen toistaan mahtavampia sukulaisia - oman egon kohottamiseen.
Jos haluat bongailla oikeasti yläluokkaisia ihmisiä, niin kannattaa tehdä havaintoja ihmisen käytöksestä ja tavoista sekä selvittää sukunimi, josta voi selvitä jotain (aatelisien tapauksessa jokin tietty tunnus; felt, hjelm, creutz ja tällaisia) ta etuliite; von, af. Esimerkkinä; Järnefelt, Adelhjelm, Olivecreutz, von Konow, af Jägerhorn... Pappisukuisten taustalla nimestä paljastuu lopulta yleensä; ''aeus, ius, der''. Esimerkkinä: Alopaeus, Wegelius, Molander.
Tässä ohje; tee analyysi käytöstavoista ja sukunimestä, jolloin voit bongata yläluokkaisen ihmisen. Kaikkia ei kuitenkaan sukutausta voi kiinnostaa hönkäsen pölyästä, vaikka sukunimi olisikin aatelinen tai pappisnimi. Ihmettelen miten lehdet bongaavat aina sellaisia aatelisia, jotka ovat peltiseppähitsaajina ja eivät tiedä suvustaan hönkäsen pöläystä, ovat muutenkin vähän ''Navetasta päivää!'' - tutkijanplanttu
"aateliseksi yleensä tullaan vain syntymällä ... aatelisen asemaa ei nähdäkseni ... voi saavuttaa, jos mitenkään"
Niinpä, aateliseksi voi tulla nykyään Suomessa vain, jos syntyy aatelismiehen lapseksi. Eli aatelin lukumäärä pienenee sitä mukaa, kun aatelismiesten perheisiin syntyy vain tyttöjä, tai miehet jäävät lapsettomiksi. Uusia aatelisarvoja ei Suomessa myönnetä.
"täydellinen vastakohta kaikelle sille inhottavalle pyrkyriydelle"
Millä tavalla? Syntyminen aatelismiehen lapseksi ei muuta ihmisen luonteenlaatua. Pyrkyreitä on ollut kautta historian yhtä hyvin aatelisten kuin muidenkin yhteiskuntaluokkien keskuudessa. Voisi jopa ajatella, että aateliin pääsi aikanaan erityisesti, jos oli vähän pyrkyri, jos tavalla tai toisella pyrki tekemään jotain mainittavaa, josta pätkähti kuninkaalta aatelisarvo. Nykyään samanlaista pyrkyryyttä palkitaan poliittisilla nimityksillä, kultaisilla kädenpuristuksilla jne., mutta idea on ihan sama.
"Pahimpia ovat pienyrittäjät, kuten esimerkiksi arkkitehtitoimistojen pomot"
Millä tavalla? Tuosta päättelen, että sisuuntumisesi kohde on erityisesti joku "arkkitehtiluokan" jäsen, mutta fiksuja ja vähemmän fiksuja on ollut aina kaikissa yhteiskuntaluokissa.
"Tämän tyyliset ihmiset janoavat kohoamista"
Ja juuri tämä sama ominaisuus, kohoamisen janoaminen on aikanaan luonut aateliston sellaisena, kuin se esiintyi erityisesti 1600-luvulta lähtien. Kuinkahan monelle jalosti vastaanhangoittelevalle oikeasti on väkipakolla aatelisarvo myönnetty?
"edustavat kulttuurista rappiota ja selkärangattomuutta yhteiskunnassamme"
Edelleen, millä tavalla? Siis erotuksena siihen, mitä aatelin historia on osoittanut aateliin kohonneista ihmisistä?
"Aatelisiin liittyvät käsitykseni, kokemukseni ja mielikuvani "
Kuinka paljon aatelisia tunnet henkilökohtaisesti? Tunnetko lainkaan muiden yhteiskuntaluokkien jäseniä, joilla olisi noita samoja rehtejä ominaisuuksia? Kuinka paljon olet perehtynyt aatelin historiaan, ja jos olet, oletko todella sitä mieltä, että juuri aateluus määrittää ihmisen luonteenjalouden?
"Nämä ominaisuudet vahvisti myös aateliseksi tunnustautunut kirjoittaja "
Tällainen kommentti pakottaa epäilemään, että oletkin trolli. Muuten et kai suoralta kädeltä uskoisi, että joku nimetön nettikirjoittaja on aatelinen? Jos uskot siihen, mistä tiedät, etten minä tai "noblesse oblige" ole aatelinen? Ja kuinka paljon uskot jonkun nimettömän nettikirjoittajan suitsutusta ihmisten yhteiskuntaluokkaan sitoutuneista luonteenpiirteistä, olipa sanoja aatelinen tai ei?
- Myöhäistä-loppu!
A A T E L U U S on jo historiaa hyvät ihmiset ja tasa-valln kansalaiset, meillä vallitsee DEMOKRATIA ELI KANSANVALTA!
Siitä osoituksen aoli juuri 2011 käydyt vaalit ja se - ettei niiden tulos kaikkia kansalaispiirejä miellyttänyt!
Suomessa kuten monissa muissakin (paitis Englannissa) aateluus on siis mennyttä maailmaa ja siis LAKKAUTETTU, sillä ei ole siis enää sitä 'poliitistakaan' merkitystä mikä joskus säätyläisyhteiskunnassa oli eli vielä vuoteen n. 1917!
Suomi julistettiin tasa-vallaksi ja istenäiseksi kansojen joukkoon!
Ollaanko edelleen sitä EU:ssa onkin ihan toinen juttu! Aateliseen sukuun - joka sekin 'yhä laimentuva ilmiö'... vuosien mittaan jo ollut pitkään, eikä jatku muuten kuin nimenä ja historiana joka sinänsä on arvo! - Miekka ja Kilpi
Kovasti on taas puppua kirjoitettu!
1) Tuskin yksikään kuninkaan alamainen on uskaltanut/voinut kieltäytyä aatelisarvosta jos kuningas on sellaisen antanut.
Esim piispa Paavali Juusteen aateloitiin. Aatelointi ei estänyt häntä toimimasta kirkollisessa virassaan.
2) Aateliseksi pääsee tämän päivän Suomessa kahdella tavalla:
- syntymällä aatelismiehen lapseksi
- avioitumalla aatelismiehen kanssa
3) Aatelistoa ei ole lakkautettu. Edelleen voimassa oleva asetus Ritarihuoneesta velvoittaaaateliston kokoontumaan Ritarihuoneelle 3. vuoden välein käsittelemään asioita - Suoraa jatkumoa säätyvaltiopäiviltä. - just just
Polveudun erään sukututkimuksen perusteella niin monista aatelissuvuista, etten jaksa laskea,tulevat Ruotsista, sitten mennään kuninkaisiin ympäri Euroopan ja
Ukrainaan. En tiedä kusipäisempää ja henkisesti väkivaltaisempaa sukua, julmempaa, kuin tämä äidin " hieno" suku. Kuulun myös hänen kauttansa hapansilllien l. Sursillien sukuun moninkertaisesti. Voihan tuo tietenkin olla tottakin: suvussa on kulkenut perimätietona, että esipolviin kuuluu mm. kuninkaallisia Ruotsista. Ensimmäinen ilmaantui 1400-luvulla. Inhoan äitini sukua syvästi, ollakseni rehellinen, juuri tämän henkisen väkivaltaisuuden vuoksi. Aatelisista sanotaan, että he ovat voimakastahtoisia ja väkivaltaisia, tiesittekö sen?
Isä oli kotoisin toiselta puolelta Suomea. Paljastui, että hän kuuluu Juusteen-sukuun, josta nähtävästi vouhotetaan niin paljon. Hän oli hyvin lahjakas ihminen. Isän suku on rakas minulle, äidin suku täysin vieras. Olen ihmetellyt syvästi, miten kaksi niin erilaista ihmistä on voinut mennä avioliittoon. Säälin isääni syvästi, mutta hän on jo edesmennyt,kuoli parhaassa iässään. Lieneekö aviopuoliso tehnyt hänet raunioksi. Olisin toivonut hänelle paljon parempaa ja lohdullisempaa elämää. En ole enää missään tekemisissä äidin suvun kanssa. Muutamia kivoja serkkuja sentään on. Toisen serkkuni kanssa toki huomasimme tämän kusipäisyyden jo 14-vuotiaina. Ja liian korkean omanarvontunnon.
Olen hakenut aktiivisesti sitä oikeaa suomalaisuutta Suomesta. Suomalaisuus ei voi olla niin tunnekylmää ja armotonta, kuin mitä olen kohdannut tässä toisessa suvussani. Halveksin heitä. Olen pahoillani. Tässä ei ole mitään kadehtittavaa, pikemminkin hävettävää. Ehkä tästä viestistäni välittyy, mikä raivo minuun tulee, kun ajattelenkin sitä sakkia.- just just
Kelasin viestiketjua ylöspäin, mutta en jaksanut lukea kaikkea.
Tyylikästähän se sakki on, äitini suku ja pyrkyreitä he eivät ole.
Ei heitä hetkauta sukujuuretkaan mitenkään.
Jotain hyvääkin: olen huomannut heissä erään piirteen, mikä pisti silmääni kauan sitten: heidän luonteessaan on jokin hyvin oikeudenmukainen piirre.
Sellaista tietenkin kunniotan. Puhun nyt siis ihan lähisuvusta.Mutta esim. liiallinen, epärealistinen, korkeatuntoisuus on mielestäni hyvin ikävä piirre ihmisessä. Tosin olen sukuni nk. mustalammas. Ei ole häävi osa.
Liian ihanteellisia käsityksiä ihmisillä on. - just just
just just kirjoitti:
Kelasin viestiketjua ylöspäin, mutta en jaksanut lukea kaikkea.
Tyylikästähän se sakki on, äitini suku ja pyrkyreitä he eivät ole.
Ei heitä hetkauta sukujuuretkaan mitenkään.
Jotain hyvääkin: olen huomannut heissä erään piirteen, mikä pisti silmääni kauan sitten: heidän luonteessaan on jokin hyvin oikeudenmukainen piirre.
Sellaista tietenkin kunniotan. Puhun nyt siis ihan lähisuvusta.Mutta esim. liiallinen, epärealistinen, korkeatuntoisuus on mielestäni hyvin ikävä piirre ihmisessä. Tosin olen sukuni nk. mustalammas. Ei ole häävi osa.
Liian ihanteellisia käsityksiä ihmisillä on.Oikeudenmukaisuuden nimissä täytynee kirjoittaa vielä enemmän.
Kun joku puhuu toisen ihmisen luonteesta, hän puhuu silloin omasta luonteestaan.
Aloittaja huomaa oman luonteensa toisissa, eli kauniin luonteen.
Äidin suvussa on liikaa pappejakin, arvelen, että he ovat ehkä kai olleet tällaisia farisealaisia leipäpappeja, jotka eivät näe ikinä mitään itsessään, toisissa kyllä jatkuvasti, eivätkä he koskaan kadu mitään, ei ole mitään tarvetta pyytää anteeksi. Jos pyytävät, se on vain näennäistä, l. teeskentelyä.
Äitiäni en voi sietää, mutta kuitenkin hän on henkisesti lahjakas, eli ehkä tämä ominaisuus yhdisti isäni ja äitini. Muutapa yhteistä heillä tuskin oli.
Ja koska minä huomaan tämän kusipäisyyden, olen siis itsekin kusipää.
Tarkoitan eniten henkistä väkivaltaa. On totta, että minusta löytyy hyvin julma piirre. Jos joku on minulle erityisen inhottava, niin täältä pesee ja vielä pahemmalla mitalla.
Voisin murskata henkisesti melkein kenet tahansa hetkessä.
Mutta ihmisen persoonaan ei saa koskaan kajota, se on ihan hirveää ja todella väärin.
Hänet voi murskata muutenkin. Sitä en halua tehdä, mutta jos joku menee liian pitkälle, en tunne pienintäkään armoa, enkä sääliä.
Eli täytyy olla selvillä omista motiiveistaan ja olla koko ajan tietoinen, miten toimii.
Sitten, se henkinen murskaaminen, mistä puhuin, on minulla täysin harkittua ja tietoista. Tässä nyt luette erään kusipään viestiä. Tuskin kuulostaa mitenkään mieltäylentävältä. - näksifäksi
just just kirjoitti:
Oikeudenmukaisuuden nimissä täytynee kirjoittaa vielä enemmän.
Kun joku puhuu toisen ihmisen luonteesta, hän puhuu silloin omasta luonteestaan.
Aloittaja huomaa oman luonteensa toisissa, eli kauniin luonteen.
Äidin suvussa on liikaa pappejakin, arvelen, että he ovat ehkä kai olleet tällaisia farisealaisia leipäpappeja, jotka eivät näe ikinä mitään itsessään, toisissa kyllä jatkuvasti, eivätkä he koskaan kadu mitään, ei ole mitään tarvetta pyytää anteeksi. Jos pyytävät, se on vain näennäistä, l. teeskentelyä.
Äitiäni en voi sietää, mutta kuitenkin hän on henkisesti lahjakas, eli ehkä tämä ominaisuus yhdisti isäni ja äitini. Muutapa yhteistä heillä tuskin oli.
Ja koska minä huomaan tämän kusipäisyyden, olen siis itsekin kusipää.
Tarkoitan eniten henkistä väkivaltaa. On totta, että minusta löytyy hyvin julma piirre. Jos joku on minulle erityisen inhottava, niin täältä pesee ja vielä pahemmalla mitalla.
Voisin murskata henkisesti melkein kenet tahansa hetkessä.
Mutta ihmisen persoonaan ei saa koskaan kajota, se on ihan hirveää ja todella väärin.
Hänet voi murskata muutenkin. Sitä en halua tehdä, mutta jos joku menee liian pitkälle, en tunne pienintäkään armoa, enkä sääliä.
Eli täytyy olla selvillä omista motiiveistaan ja olla koko ajan tietoinen, miten toimii.
Sitten, se henkinen murskaaminen, mistä puhuin, on minulla täysin harkittua ja tietoista. Tässä nyt luette erään kusipään viestiä. Tuskin kuulostaa mitenkään mieltäylentävältä.Olin selvittämässä onko suvustani löydettävä vierasperäinen nimi aatelisia,tiettyjen syiden vuoksi tuli seinä vastaan, kun tietoja ilmeisesti aviottoman suhteen vuoksi ei toistaiseksi löytynyt. Mutta selvityksen sivujuonteena yllättäen sain tietää olevani sukua aatelistolle aivan toisen suomalaisen nimen kautta,kyseisen suvun vaakunassa esintyy jänis, ja juuret johtavat henkilöön joka keskiajalla hallitsi kuninkaan käskynhaltijanaa hämettä ja pojanmaata.Monet aatelis suvut ovat sammuneet, kun aateliston lapsiluku on muuta väestöä ylälukkaisella tavalla pienempi,ja nainen ei siirrä aatelisarvoa eteenpäin suvut talonpoikaistuvat , tai jatkuvat genomisesti aviottomien sukuhaarojen kautta, niinkuin minunkin sukkuni kautta aatelisen identeettinsä menettäneenä.Käsitykseni mukaan hyvin monilla henkilöillä voi olla aatelista genoomia.Kyllähän se isetuntoa kieltämättättä hivelee ,en silti usko että ihmisiä pitäisi aateloida.
- Aito aatelinen
Eipä tuosta aateluudesta ole ollut mitään ihmeempää, sukumme vaakuna on Ritarihuoneella ja joskus olen ollut sinne JOPA yhteydessäkin. Sukunimemme on vaihdettu supi suomalaiseksi 1900-luvun alussa, joten emme erotu tavallisista "pulliaisista", tässä harmittaa ainoastaan se, että isovaari olisi voinnut valita hieman erikoisemman sukunimen suomalaista nimeä valitessaan. Ehkä hyvä niin, sillä maamme itsenäistyttyä olisi meidän sukumme haara saattanut joutua hyvinkin kapinallisten vainon kohteeksi jo nimen puoleen.
Vaikka olemmekin eläneet mahdollisimman tavallista elämää, niin kyllä vanhempani (isäni suku on baltti-saksalaista aatelistoa ja äitini suku on ruotsalaista) painottivat kasvatuksessaan sivistystä ja monia hyveellisiä asioita, sekä toivat kuitenkin kasvatuksessaan tietynlaisen velvoitteen elämään ja toisten ihmisten kunnioituksen. Samaa olen koettanut siirtää omille lapsilleni.
Vasta avioiduttuani aivan tavallisen aatelistoon kuulumattoman naisen kanssa olen huomannut, miten kotikasvatus ja perheiden elämä on voinnut olla niin toisenlaista.- näksifäksi
Jokaisessa aatelissuvussa on aviottomien maatiashaaroja,siis lähes jokainen on aatelisten jälkeläinen olen itsekkin.Jos synnytys ikä on keskimäärin 25v on 500 vuodessa 20 sukupolvea ,ja jos väestö kaksinkertaistuu sukupolvessa voidaan laskea, 1x2=2×2=4×2=8×2=16×2=32×2=64×2=128×2=256×2=512×2=1024×2=2048×2×2=4096×2=8192×2=16384×2=32768×2=65536×2=131072×2=262144×2=524288×2=1048576 päädytään siis miljoonaan henkilöön joissa on ns sinistä verta, vaikka tuo väestön kaksinkertaistuminen muinaisina aikoina ehkäisyn puuttuessa olisikin liioittelua, päädytään hyvin suureen määrään tosin aatelis veri puolittuneena joka portaassa,kun suomessa on muutamia satoja kymmeniä ja alhaisaateli mukaan lukien satoja aatelisukuja, on jostakin niistä päätynyt aateluutta lähes jokaiseen suomalaiseen.Itse olen käskynhaltia haran sukua joka on talonpoikaistunut.
- näksifäksi
näksifäksi kirjoitti:
Jokaisessa aatelissuvussa on aviottomien maatiashaaroja,siis lähes jokainen on aatelisten jälkeläinen olen itsekkin.Jos synnytys ikä on keskimäärin 25v on 500 vuodessa 20 sukupolvea ,ja jos väestö kaksinkertaistuu sukupolvessa voidaan laskea, 1x2=2×2=4×2=8×2=16×2=32×2=64×2=128×2=256×2=512×2=1024×2=2048×2×2=4096×2=8192×2=16384×2=32768×2=65536×2=131072×2=262144×2=524288×2=1048576 päädytään siis miljoonaan henkilöön joissa on ns sinistä verta, vaikka tuo väestön kaksinkertaistuminen muinaisina aikoina ehkäisyn puuttuessa olisikin liioittelua, päädytään hyvin suureen määrään tosin aatelis veri puolittuneena joka portaassa,kun suomessa on muutamia satoja kymmeniä ja alhaisaateli mukaan lukien satoja aatelisukuja, on jostakin niistä päätynyt aateluutta lähes jokaiseen suomalaiseen.Itse olen käskynhaltia haran sukua joka on talonpoikaistunut.
Lisään vielä tuohon edellä lähettämääni viestiin täsmennyksen jota korjaukseksikin voisi sanoa,kun paremmissakin piireissä tulee mokia,ei väkiluku vaikka onkin noussut ole tietenkään miljoona kertaistunut koska edellinen sukupolvihan kuolee pois,mutta joka polvessa aatelisveren puolittuen aatelis sukujen aviottomat tai jossakin vaiheessa talonpoikasistuneet jälkeläiset monistavat itseään.
- 33gufkkjej
Olen tuntenut yhden suomalaisen aatelisen ja yhden ulkomaalaisen. Naisia molemmat. Suomalaisella oli paremmat tissit ulkomaalainen oli vaan muuten kaunis.
- Israel-Israel-Israel
MyHeritage on israelilaline
- Ääliöitä
Ääliöt
- Ahti.von.Toilett
Mikäpäs tässä on aatelisena pallistellessa...
- Jorma-von-Wittendalen
Hienoa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2283578Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha242201- 242091
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901985Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?871662Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241381- 81281
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361267Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351217Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61208