Miten Jeesus kohteli pakanoita

Tämä on hyvä kysymys ja siihen asiaan liittyy myös seuraava tutkimus, josta alla lainaus:

http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20120706/urn_nbn_fi_uef-20120706.pdf

"Vaikka vuorisaarnassa asennoituminen pakanoihin on osittain negatiivinen, löytyy evankeliumista muita tapahtumia, joissa pakanataustaiset henkilöhahmot saavat Jeesuksen huomion. Jeesus suhtautuu esimerkiksi roomalaiseen sotilaaseen (8:5–13) positiivisesti ja parantaa tämän palvelijan, ja samankaltainen suhtautuminen on näkyvissä
monessa muussakin tapahtumassa kertomuksen alusta loppuun. Miksi Jeesus nyt kieltää opetuslapsia menemästä pakanoiden pariin?
Richard Edwards tulkitsee Jeesuksen sanat odotettuina lukijalle: Kertomuksen alusta Matteus on kertonut, että Jeesuksella on juutalainen tausta ja Israel on hänen tehtävänsä keskipiste. Vaikka Jeesuksella on ollut positiivinen asenne joihinkin pakanoihin, vuorisaarna ja Jeesuksen toiminta luvuissa 8–9 on suunnattu pääosin juutalaiselle väkijoukolle, joka toimii tarinan kuulijana. Samoin opetuslapset, joista Matteus antaa tietoa, ovat juutalaisia, joten heidän tulee Edwardsin mukaan toimia juutalaisten keskellä.

Sisäislukija ymmärtää Jeesuksen taustan ja sen, että hänen tehtävänsä on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kertomuksessa Israelin kansan keskuudessa. Jeesuksen käskyissä tuntuu kuitenkin olevan ristiriita tai vähintään epäloogisuutta, koska Matteuksen kertomuksen lopussa (28:18–20) Jeesus käskee opetuslapsia menemään kaikkien pakanakansojen pariin (πάντα τὰ ἔθνη) julistamaan evankeliumia. Miksi Matteus sisällyttää kaksi näin vastakkaisilta näyttävää käskyä samaan kertomukseen?

Richard France ehdottaa, että opetuslasten lähettäminen luvussa 10 on tarkoitettu vain Jeesuksen elinajalle ja myöhemmin Matteuksen kertomuksen lopussa tehtävä laajennettaisiin pakanoiden keskuuteen. Opetuslasten toiminta Matteuksen kerronnassa heijastelisi Jeesuksen omaa missiota vain Israelin kansan keskuudessa. Tällainen vaihdos partikularismista universalismiin on nähtävissä Matteuksen kertomuksessa. Kertoja tekee selvän eron Jeesuksen maanpäällisen ajan ja ylösnousemuksen jälkeisen ajan välille pelastushistoriallisesti. Partikularistinen näkökulma kertomuksessa Jeesuksen ylösnousemukseen asti lisää sisäislukijan luottamusta Jeesukseen: hänet on profeettojen suulla lähetetty
Israelia varten ja hän on uskollinen tälle tehtävälle koko elinaikansa.

Kertoja-Jeesuksen käyttämä ilmaisu εἰς ὁδὸν ἐθνῶν (pakanoiden tielle) tulee ymmärtää viittauksena maantieteelliseen alueeseen, jolla pakanat asuvat. Jeesus kieltää siis opetuslapsia menemästä pakanoiden asuttamille alueille, mutta täydellinen kielto toimia yksittäisten pakanoiden kanssa ei välity kertomuksesta. Tämä sopii hyvin Jeesuksen omaan toimintaan: Hän toimii kertomuksen maailmassa ajoittain myös pakanoiden parissa, vaikka hänet onkin lähetetty Israelin kansaa varten (2:6; 15:24). Sisäislukija huomaa, että kertojan opetus on loogista: Jeesuksen oma toiminta on sopusoinnussa hänen opetuksensa kanssa.
Jeesus ei anna negatiivista kuvaa pakanoista. Hän ei perustele kieltoaan opetuslapsille, eivätkä opetuslapset kertomuksessa kysele syitä kieltoon. Heillä on todennäköisesti halu mennä pakanoiden pariin, koska Jeesus joutuu erikseen kieltämään. He ymmärtävät kiellon syyt, koska kertoja ei kerro heidän kyselevän aiheesta. Sisäislukijan oletetaan myös ymmärtävän syyt, koska tarina ei niitä enempää valaise. Sisäislukija siis ymmärtää tehtävän pakanoiden parissa alkavan vasta ylösnousemuksen jälkeen."

"Matteus viittaa pakanoille todistamiseen jo jakeissa 10:17–18 ja nuo jakeet ovat kertomuksen maailmassa ajallisesti lähellä kieltoa mennä pakanoiden keskuuteen. Näin kertoja paljastaa jo tässä vaiheessa, että pakanoita ei suljeta lopullisesti evankeliumin ulkopuolelle, vaan sisäislukija ymmärtää Matteuksen sijoittavan pakanat toissijaseksi vain Jeesuksen aktiivisen toiminnan ajaksi. Näin profetian sana tulee todeksi (Matt. 1:20–23) Jeesuksessa, mutta myös pakanoiden kuuluminen Jumalan suunnitelmiin tunnustetaan."

Lainaukset loppuvat tähän.

Laitoin näin pitkän lainauksen, koska viimeisin lainaus oli sivulta 45 ja en usko, että kaikki jaksavat kelailla pitkää tutkimusta sinne asti, joten kaikille helpompaa on että etsin asiaan liittyvää tietoa suoraan tänne lainattuna.

Jeesus siis puhui aloituksen esimerkin pakananaiselle noin, koska periaatteessa Jeesuksen tehtävänä oli aloittaa opetustyönsä juutalaisista ja vasta myöhemmin evankeliointi varsinaisesti laajentui pakanakansoihinkin.Samalla Jeesus kuitenkin myös opetti tilanteesta opetuslapsilleen. Vastoin perinteistä ajan juutalaiskulttuuria Jeesus kuitenkin huomio vierasmaalaisen naisen ja naisen sinnikkyyden takia auttoikin häntä.

Se, miten Raamatussa puhutaan pakanoista on myös retorinen keino, jolla luodaan esimerkkejä ja vastakkainasetteluja, jotta huomattaisiin miten yleisesti ottaen pakanilla on ollut taipumus toimia ja miten sen sijaan Jumalan seuraajien tulisi toimia.

Laitan tähän lisää joitakin valaisevia otteita tuosta samaisesta tutkimuksesta:

"Pakanoihin suhtautuminen on verrattavissa vuorisaarnaan, jossa pakanoita käytetään esimerkkeinä niistä, joista Jumalan näkökulman omaksuvan kuulijan ei tule ottaa oppia. Sisäistekijän todellinen asennoituminen pakanoihin ei kuitenkaan selviä näistä jakeista, joissa heitä käytetään negatiivisessa mielessä, sillä tarkoitus ei ole määrittää pakanoiden asemaa. He toimivat yleisölle retorisena keinona yhteisön ulkopuolisesta vähempiarvoisesta tahosta, kuten publikaanitkin."

"Miksi kertoja vertaa juuri pakanoita Jeesuksen ryhmän toimintaan? Jälleen kerran Matteus karrikoi pakanoiden toimintaa. Sisäislukija ei oleta, että kaikki pakanakansojen hallitsijat ovat tyranneja, jotka eivät tunne sääliä kansaansa kohtaan. Pakanat ovat kertojan retorinen keino kuvata Jumalan mielen vastaista toimintaa. Sisäislukija ymmärtää, mikä on maallisen ja taivaallisen hallinnan ero, ja tässä opetuksessa pakanat toimivat maallisen vallan esimerkkeinä. Sisäistekijä tietää, että pakanat herättävät sisäislukijassa tiettyjä mielikuvia, jotka sopivat tällaisiin väärän toiminnan esimerkkeihin. Pakanahallitsijat ovat sisäislukijan mielessä vähiten arvostettuja hallitsijoita, ja Jumalan valtakunnan hallitsija on arvostetuin."

Lainaus päättyy tähän.

Kontrastien käyttö retorisena keinona ei kuitenkaan tee pakanakansojen toivoa huonoksi kuten seuraavasta lainauksesta voi huomata:

"Kertojan käyttämä kontrasti pakanakansojen hallitsijoiden ja Jumalan valtakunnan välillä ei kerro sinänsä sisäislukijalle pakanoiden asemasta negatiivisesti. On kuitenkin selvää, että sisäislukijan mielikuva pakanahallitsijoista ja heidän toiminnastaan on negatiivinen, koska kertoja valitsee Matteukselle tyypillisesti parhaan ja huonoimman ryhmän vastakkain. Pakanoiden pelastukseen ja asemaan Jumalan valtakunnassa Matteuksen kertomuksessa jakeilla ei ole vaikutusta. Pakanakat toimivat Jumalan näkökulmasta väärin toisiaan kohtaan, jolloin heidän näkökulmansa on sisäislukijan omaksuman näkökulman vastainen."

Lainaus loppui tähän.

Matteuksen evankeliumin loppua kohden pakanoiden aseman käänteen tekevästä muuttumisesta aletaan yhä enemmän antaa tietoa. Siitä seuraava lainaus:

"Jumalan valtakunta otetaan siis pois uskonnollisilta johtajilta, mutta kenelle se annetaan? Sanan ἔθνος kääntäminen ja sisältö ei ole täysin ongelmatonta tässä yhteydessä. Matteus voisi käyttää ilmaisua τοῖς ἔθνεσιν (pakanoille), jos hän viittaisi ainoastaan pakanoihin. Vaikka hän käyttää kertomuksessaan sanaa ἔθνος pääosin vain pakanakansoista, olisi kertomuksen kannalta ongelmallista, miten uskonnollisten johtajien hylkääminen vaikuttaisi koko Israeliin. Kansa, jolle valtakunta annetaan, ei myöskään todennäköisesti viittaa pelkkiin juutalaisiin, koska silloin kertoja käyttäisi sanaa λαός (kansa). Kansaa määrittää tarinassa lause joka tekee sen (valtakunnan) hedelmiä. Onkin todennäköistä, että kertoja ei viittaa kansalla vain pakanoihin tai juutalaisiin, vaan niihin, jotka tekevät Jumalan tahdon. Kertoja ei halua määritellä valtakunnan perijöitä kansalaisuuden perusteella, vaan Jumalan tahdon toteuttamisen perusteella. Sisäislukijalle tämä tarkoittaa jonkinlaista käännettä tarinassa. Pakanoiden tulevasta pelastuksesta on kerrottu aiemminkin, mutta nyt juutalaisten ja pakanoiden välinen vastakkainasettelu tuntuu loppuvan. Tärkeää ei ole ihmisen syntyperä, vaan uskollisuus Jumalalle. Sisäislukijalle selviää myös, ettei Israelin kansaa suljeta kertomuksessa sivuun, ja tällä on merkitys myös lopun lähetyskäskyä ajatellen: Israelia ei ole sivuutettu, mutta pakanat kuuluvat nyt samaan joukkoon."

Lainaus loppuu tähän.

Eli Matteuksen evankeliumin lopussa retorisesta näkökulmasta alun alkaen esiin nostettu vastakkainasettelu muuntuu ja lopulta korostetaan sitä, että lopulta kaikki ovat samalla viivalla, samassa joukossa saamassa mahdollisuuden pelastukseen, jos vain haluavat sen ottaa vastaan.

Tälläisen kuvan sain Raamatun esiin tuomasta suhtautumisesta pakanoihin. Tuossa tutkimuksessa oli paljon hyviä pointteja.

lainausten lähde:
http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20120706/urn_nbn_fi_uef-20120706.pdf

No tässäpä on esim tuo kohta, jossa kerrotaan Jeesuksen suhtautumisesta yhteen pakana-sotapäälikköön ja hänen palvelijaansa:

Matteus 8: 5-13

"5. Ja kun hän saapui Kapernaumiin, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä
6. ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa".
7. Hän sanoi hänelle: "Minä tulen ja parannan hänet".
8. Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee.
9. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."
10. Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.
11. Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;
12. mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
13. Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: "Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sillä hetkellä. "

Jeesus toimi erittäin ystävällisesti tämän pakanan seurassa.