Vapaa kuvaus

Ihminen on juuri niin onnellinen kuin päättää olla.
— Abraham Lincoln

- meren äärellä asustava hitaasti askeltava persoona

- lähipiirin 'rakastama' anarkisti

Hokema: kevväämmällä

Aloituksia

132

Kommenttia

1626

  1. Näinhän asia on kuten sanot. Itse en ilmeisimmin tullut noina vuosina vaan seuranneeksi kyseisiä tapahtumia. Ja nyt kun olen kuullut uutisistakin hänen saavutuksistaan, osaan arvostaa häntä merkittävänä rauhantekijänä maailman turuilla.
  2. Thanks :-)
  3. Jatkan vielä. Nykytrendi osoittaa vääjäämättömästi, että ellei jotain ihan ufoa tapahdu ja pian, lajikato -olkoonkin sanastossasi osa ilmastonmuutosta- , on se, joka luo epäbalanssin ja tappaa. Ihmisotus osaa raahautua pois nousevan merenpinnan myötä, juomavesi ei lopu kunhan sadeveden keräysjärjestelmät sun muut kehittyvät, fysikaaliseen infraan kohdistuvat muutospaineet eivät myöskään ole avainasemassa lajimme tulevaan ahdinkoon, mutta lajikato (niin flooran kuin faunan), estää pitkälti myös lajimme menestyksen, pikemmin kuin edes ymmärrämme. Mainitsemasi uhat kaatanevat satoja miljoonia kengänkuluttajia, jopa miljardeja, mutta lajikato on mitä massiivisin isku myös tälle typerälle kaksijalkaiselle jota naapurinikin edustaa. Ei toki ihmisrotu siihen lopu eikä jäämistö palaa kivikaudelle. Jos jää 100 miljoonaa ihmistä, säilyy kulttuuriperimä ja laji, miljoonakin riittäisi siihen. Mutta jos tämä laji apinaa ei mitään opi, olkoon jokin suuri suosiollinen joka poistaisi tämän evoluution syrjähypyn keskuudestaan, jolloin Telluksen biosfääri saa taas ajan ja rauhan löytää oman sisäisen tasapainonsa mullistuksineen kaikkineen.

    Kuten olet huomannut, päivän politiikka ei ole enää minun juttuni ja nytkin tulin turisemaan sikäli turhaa, että tiedät jo pääpiirteissä sen, mitä ajattelen. Pieni hassu toive ja tarkoitus minulla tänäänkin on ja se on se, että edes pieneltä osin pysähdyt ajattelemaan laukominiani hajatuksia ja saatan uskoa, että ne ovat edes jollain -joskin vähäisellä - , tavalla myös saaneet vastakaikua oman ajattelimosi tutkimattomissa perukoissa.

    Nyt on terveys sellainen, vaikka olenkin vasta 65, että loppukiriä pukkaa. Kaikesta huolimatta elän nyt elämäni parhaita ja seesteisimpiä vuosia. Jos vielä mölyän 3 vuotta, sekin on paljon. Kuolemaa en tietoisesti edistä enkä toivo, mutta en millään tavalla pelkää. Käsitän sen siirtymävaiheeksi johonkin mitä ei edes tarvitse tietää. Sisäisen ymmärrykseni mukaan siirtymän jälkeen sielu vastaa tekemisistään täällä matoisella kamaralla. Ryssinyt olen monasti, mutta kokonaisuutena olen tyytyväinen maallisiin edesottamuksiini. Kelleen en ole edes hiekkalaatikossa aikuistenoikeasti hiekkaa syöttänyt. Saatan kuvitella että oma siirtymäsi aikanaan tapahtuu saman tapaisin tuntemuksin. Niin tai näin, ymmärtäkäämme nauttia kaikesta nautittavasta mikä on vielä päätettävissämme. Ja sen liikun me molemmat kyllä osaamme, ja hyvä niin :-)