Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

245

Kommenttia

7328

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Mutta ei kaikilta riitä aika eikä etenkään kiinnostusta lukea ventovieraiden tarinoita omasta elämästään. Minä lukaisen, ajattelen että jahas, noinkin se voi mennä ja jatkan eteenpäin.
    Ihan tavallisia asioitahan me täällä kerromme, me jotka "avaudumme" omasta elämästämme. En tiedä muista, mutta oma perheeni,( puolisoni ja lapseni eivät piittaa siitä mitä täällä kirjoittelen. Elämäni on avoin kirja,

    Hil-la mainitsi ilmiön joka on minullekin tuttu Suomesta, mutta en ole nähnyt sitä täällä tapahtuvan: siis että eläkeläisvanhus häpeää hitauttaan kassoilla ja menee pakkaamaan ruokaostoksensa jonnekin sivummalle. Äitinikin tapasi tehdä sen; sanoi takana tulevan monia kiireisiä ja onhan se hieno ajatuksena, ottaa huomioon muut ja heidän kiireensä. Toisaalta, kyllä se eläkeläisen raha ja aika ovat edelleenkin heidän omaansa ja käytettävissään voimiensa ja kykyjensä mukaan.

    Kinkku kuorrutettu ja nyt jäähtymässä, valmis voitaikina sulamassa seuraavaan pellilliseen juölutorttuja, jotka on olleet todellisia poppiksia meidän huushollissa. Talossa tuoksuu JOULU!
    Ulkona pakkasaste ja Kuningas Talvi (Kung Bore) on käynyt tupsauttumassa puuterihuiskullisen lunta kuuran peittämälle nurmikolle ja auton katolle. Voittamattoman auringon juhlapäivä, talvipäivän seisaus on nyt ylitetty ja olemme saaneet nähdä jo pilkakhduksia auringon paluusta.

    Anolle joka kyseli miten pian saimme kansalaisuuden: kahden vuoden maassaolon jälkeen. Tulimme Ruotsiin ystäväperheen luo ja saimme koko joukon hyviä neuvoja ja huolenpitoa, mm buukkasimme ajan sosiaalivirastoon neuvonpitoon ja sain hyviä ohjeita sosiaalisihteeriltä. Menin heti töihin suomenkieliseen esikouluun ja päiväkotiin ja aloin etsiä asuntoa. Ensimmäiset pari vuotta olivat tiukemmat, kunnes eläkehakemukset meni läpi. Minulla oli toki onnea myös mukanani: Ruotsin leskieläke oli jo noin vuotta aikaisemmin muutetty ns. sopeutumiseläkkeeksi, joka loppuisi oliko se kahden vuoden sisällä, mutta sain eläkkeet vanhojen sääntöjen perusteella, eli sain eläkettä siihen saakka kun pääsin vanhuuseläkkeelle. Lapset saivat lapsieläketä, kunnes täyttivät 18 vuotta.
  2. Suurin syy miksi T. on aina kimpussani on se että meillä vain ei yksinkertaisesti kemiat kohtaa. Olin jo ollut täällä palstalla pitkään, kun hän ilmestyi tänne uutena ja aloitti välittömästi oikaisemaan kaikkea mitä sanoin Ruotsista, mikään ei stemmannut ja hän on ihan julkisesti ilmoittanut että olen hänen mielstään tosi epäkurantti tyyppi, valehtelija, leuhka, epäluotettava ja luulen liikaa itsestäni.

    Olen ehdottanut parikin kertaa tapaamista kirjamessujen yhteydessä, mutta hän ei ole ollut kiinnostunut: hän ei halua tavata minua tai ei uskalla. Esikoiskirjaani hän luki lukunäytteenä muutaman sivun ja tuomitsi sen todella huonoksi ja roskaksi, vaikka monet palstalaiset ovat lukeneet sen (joko kirjastosta lainattuna tai ostettuna) ja pitäneet sitä mielenkiintoisena, vaikka se onkin kaikista kirjoistani teknillisesti heikkotasoisin.

    Mikään mitä minä olen kokenut täällä Ruotsissa ei ole hänen mielestään todellisuutta ja mielipteilläni ei ole mitään arvoa. Myönnän auliisti, että hän on asunut täällä pitempään kuin minä ja seuraa esim Ruotsin politiikkaa tarkemmin kuin minä, ja koska minulla on huusholli, perhe ja elämää ihan livenä tarpeeksi, niin en aina tarkista kaikkia faktoja tai oikolue omia tekstejäni, joten virheitä tulee; myös koska en koe tämän keskustelupalstan olevan mikään tuomioistuin, jossa joka sana on punnittava ja jokainen pilkku ja piste paikoillaan.

    Minä tarjoan nyt kuitenkin oliivinoksaa Tellukalle: jätät minut rauhaan ja minä jätän sinut.
    Hyvää joulua ja ta en pepparkaka!
  3. Eipä sinulla mitään anteeksipyydeltävää ole, Hil-la, mielensäpahoittjat meillä on aina keskuudessamme.

    Kovin järkipohjasiselta kaikki jouluvalmistelusi kuulostavat minun korvaani, sosiaalisuutta ja empatiaa mukana, Lääkäreille ilman rajoja ja Amnestyyn olen joskus lähettänyt lanttejani, viime jouluna taisi mennä Ukrainaan joku lämmmitysjuttu, joka tuntui ekstra ajankohtaiselta.

    Katselin eilen Ylen Areenalta joulunviettoa Myrskyluodolla, kun pirtti paloi ja Myrskylyuotolaiset joutuivat viettämään jouluyön navetassa. Ateriana taisi olla mustaa leipää ja oliko jotain särvintä en muista. Pienillä eväillä he joulunvietosta selvisivät.

    Kyllä minullekin tulee mieleen lapsuuden joulut, vaatimattomissa oloissa, mutta ruokaaa oli aina riittävästi ja joulupukki kävi jakelemassa pieniä lahjoja, sekä lapsille että aikusille. Hävikkiä ruokapöydästä ei tullut, sialle ja koiralle kelpasivat hyvin kaikki mitä jäi yli. Olimme aika pitkälti omavaraisia, mitä tulee ruuan suhteen, mutta kylmäsäilytystä ei ollut, paitsi eteisen 'sulannissa', jossa lämpötila oli vain muutama plussa aste.

    Mutta että jokainen tekee itselleen sellaisen joulun kuin haluaa ei aina pidä paikkansa. "Niin makaa, kuin on pedannut" on vain sanaparsi, joka ei kerro koko totuutta etenkään ihmisten varallisuudesta ja miten korkea on jouluahjojen vuori kuusen alla. On koko joukko ihmisiä jotka ylpeilevät varakkuudellaan ja uskovat jollain tapaa itse ansainneensa kaiken sen omalla neuvokkuudellaan, älykkyydellään ja työmoraalillaan. Etenkin tuo että "koyhät saavat syyttää itseään, koska he ovat köyhyytensä ansainneet laiskuudellaan, työhaluttomuudellaan ja leväperäisyydellään" on tiettyjen poliittisten piirien sujurin emävalhe.

    Kyllä me, joilla on riittävät eläkkeet, että voimme rakentaa mieleisemme joulun voimme valita teemmekö siitä prameilevan, runsaan, anteliaan ja amerikkalaistyylisen hilpeä ja hauskan joulun, vai hiljaisen, hartaan, entisajan korpimökkien joulun; valtaosa kai tekee oman joulunsa sen vanhan kaavan mukaan , mihin ollaan jo totuttu vuosikymmenien aikaan. Jops mahdollista kokoonnumme jonkun lapsen ja hänen perheensä luona ja sehän sopii hyvin, nyt kun ikää tulee lisää ja voimat vähenevät eikä tee mieli järjestää enää isoja pitoja. Haluaisin tässä vain korostaa sitä että mikään ei ole väärin eikä oikein: jokainen rakentaa joulunsa varojensa ja mahdollisuuksiensa mukaan oman näköisekseen.

    Kuunnellaan kauneimpia joululauluja, syödään kotonaleivottua ja paistettua, tervehditään tuttuja ja halaillaan rakkaimpiamme. Pieni lahja tai kukka on myös paikallaan. Joulu ei ole vain lasten juhla, se on meidän kaikkien juhla vauvasta vaariin,
    joulumieltä ja joulurauhaa kaikille palstalaisille,
    Dalajoen alavirralta, joulutunnelimissa,
    Paloma