Vapaa kuvaus

"Ei Aatu tajuu pilaa, se huusi: elin_tilaa!
Ja tietysti minä tilasin"
(Juice Leskinen)

Täällä jokseenkin tavallinen, introvertti keski-ikäinen mies kirjoittelee asiasta tai asian vierestä. Minua kiinnostaa politiikka, ruoka, seksi, photoshoppailu, ihmissuhteet, tekniikka, musiikki, kuntoilu ja moni muukin arkielämään liittyvä asia. Taidan kaikessa olla aika keskinkertainen, tai ehkä se elin on keskimääräistä isompi...

Profiilikuvan perusteella minua ei tunnista, "hieman" photoshopattu, Ehkä joskus tuolta näytän... Jos jotakuta kiinnostaa, niin aivan alasti olin kuvanottohetkellä.

Jos haluat kommentoida jotain kirjoitustani yksityisesti, sähköposti tulee perille osoitteeseen elintilaa at gmail piste com.

Aloituksia

4

Kommenttia

380

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Istuvat kansanedustajat toivottavasti ajattelevat tätä päivää pitemmälle. Tietysti voi olla vähän epäluuloinen kun/jos hallituksen tekemiset saavat Suomen talouden pitkästä aikaa kasvuun, hyötyvätkö perussuomalaiset siitä. Kunnia taitaa mennä Sipilälle ja kepulle. Kokoomus ainakin hyötyy nykyisestä porvaripolitiikasta (aina vain kuintenkin jaksaa ihmetyttää Kokoomuksen "työväenpuolue"-teeman uppoaminen kansaan. Onhan siinä tietysti jotain logiikkaa, jos yrityksillä menee hyvin, työpaikkojakin syntyy. Mutta kumminkin ihmettyttää...

    Terho totesi tuossa A-studiossa, että Perussuomalaiset on enemmänkin liike kuin aate. Ja tosihan se on, joukkoon mahtuu monenlaisia aatteita ja siinähän on riski ettei kaikissa asiossa yksimielisyyttä kovin helposti löydy. Siihen soppaan kun vielä lisätään jääräpäisesti asemiinsa jämähtäminen, niin ei olisi ihme, jos puolue hajoaisi. Toivottavasti ei kuitenkaan uutta SMP:tä tule - siitä lähtijät hävisivät ja samoin hävisi myös SMP, eikä puolueen talous kestänyt puoluetuen vähenemistä ja konkurssi tuli...

    Lainaus Wikipediasta:
    SMP:n eduskuntaryhmä hajosi lukuisiin kilpaileviin ryhmittymiin vuosina 1993–1994. Heikki Riihijärvi perusti Suomalaisen Rintaman (SR) eduskuntaryhmän 10. syyskuuta 1993, Hannu Suhonen omaa nimeään kantaneen ryhmän (HS) 6. syyskuuta 1994 ja Tina Mäkelä Sitoutumattomat kansanedustajat (SitK) -ryhmän 1. marraskuuta 1994. Lisäksi edellisvaalien ääniharava Sulo Aittoniemi loikkasi keskustan eduskuntaryhmään 25. maaliskuuta 1994.[67] SMP:n kutistuneeseen ryhmään jäivät vain Marita Jurva, Lea Mäkipää ja Raimo Vistbacka. Vain Vistbacka säilytti paikkansa vuoden 1995 vaaleissa. Johannes Virolaisen mukaan Vistbacka välttyi putoamiselta sen ansiosta, että SMP oli Vaasan vaalipiirissä vaaliliitossa kokoomuksen kanssa. [68] Riihijärvi asettui ehdokkaaksi keskustan listalle, mutta putosi eduskunnasta; samoin putosivat Jurva ja Mäkipää. Suhonen ja Mäkelä jättivät eduskunnan. Urpo Leppäsen yritys palata eduskuntaan epäonnistui. SMP:n huomiota herättäneimpiä ehdokkaita oli entinen mäkihyppääjä Matti Nykänen Varsinais-Suomen vaalipiirissä, mutta hänen äänimääränsä jäi vähäiseksi. Suomen EU-jäsenyyden vastustamisella profiloituneen Vapaan Suomen Liiton arveltiin saaneen osan entisistä SMP:n äänistä. [69]
  2. Monelta näyttää unohtuvan, että valtion budjetti rahoitetaan (tai ainakin pitäisi) enimmäkseen verotuloilla. Niinpä työllisyyden ja yritystoiminnan elpyminen parantaa kansantaloutta. Oikeastaan mikään muu ei sitä voi tehdä ja kotimainen kysyntäkin on lähinnä kosmetikkaa parempia aikoja odotellessa. Hallituksen tarkoituksena on ymmärtääkeni tukea yritystoimintaa, lisätä kilpailukykyä. Pitemmällä aikavälillä se onkin ainoa keino lisätä työllisyyttä - vasemmistopuolueiden vaatimat suojatyöpaikat kyllä lisäävät työllisyyttä ja valtion verotuloja niin kauan kuin velanottoa lisätään.

    Toki Perussuomalaisten ja hallituksenkin tavoitteena on lisätä myös yhteiskunnan investointeja (elvytystä). Parempi kuitenkin ottaa oppia menneisyydestä, sillä näillä valtiovallan investoinneilla on paha taipumus vain lisääntyä kun verotulot joskus taas lisääntyvät, sen sijaan että hyvinä aikoina säästettäisiin heikompia aikoja varten. Viimeistään siinä vaiheessa ay-liikekin taas heräilee vaatimaan lisää keinolla millä hyvällä. Kannattaa miettiä myös miten tähän on tultu.

    Eipä silti ettenkö itsekin ottaisi mielelläni vastaan reiluja palkankorotuksia ja lisää vapaa-aikaa...