v.aari

v.aari profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 15v sitten
96 aloitusta · 5326 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Adventisteilla on ollut tapana väittää, että Paavin tiarassa lukee teksti "VICARIVS FILII DEI", josta latinan kirjainten numeroarvojen summaksi tulee 666.

Väite on peräisin Lutherin ajalta, jolloin joku katolinen väittä Lutheria Ilmestyskirjan pedoksi. Lutherin kannattajien riveistä sitten kuultiin tämä vastaveto.

Ongelmallista tuossa tulkinnassa on vain se, että missään paavin päähineessä ei koskaan ole ollut tuota tekstiä eikä tuo sanamuoto ole koskaan ollut paavin arvonimenä, vaikka se muistuttaakin oikeasti käytettyä ilmaisua "Vicarius Christi". Väite on täysin hatusta ravistettu.

Olen kyllä lukenut Arvo Arasolan kirjasta "Maailman kohtalon tie", miten tuo luku saadaan muillakin tavoilla kytketyksi Rooman kirkkoon. Numerokikkailuja harrastaneet tietävät, että sen tasoisia temppuja voi keksiä melkein mistä kohteesta tahansa.

Jos kirjain w tulkittaisiin kahdeksi v-kirjaimeksi, nimestä Ellen Gould White tulisi latinan numeroarvoilla summaksi 666.
Kun nyt mainittiin onanointi niin heitän kaksi näkökohtaa, joista ensimmäinen on vain vähän asian vierestä ja toinen on kevennykseksi tarkoitettu vitsi.

1) Onania on saanut nimensä Raamatun henkilöstä nimeltä Onan. Kertomus Onanista ei kuitenkaan sisällä oikeasti itsetyydytystä vaan siinä kuvataan ehkäisymenetelmä nimeltä coitus interruptus eli keskeytetty yhdyntä. Onan sai kokea Jumalan vihan, mutta ei suinkaan itsetyydytyksen takia, vaan siksi, ettei hän suostunut siittämään jälkeläistä edesmenneen veljensä leskelle, kuten olisi Mooseksen lain mukaan pitänyt tehdä. Syntinä siinä oli ahneus. Onan oli haluton jakamaan perintöään veljensä sukuhaaralle. Näin hassuja ovat joskus sanojen historiat.

2) Itsetyydytys on sukurutsaista ja homoseksuaalista. Ihminen on mitä läheisintä sukua itsensä kanssa ja aina myös edustaa itsensä kanssa samaa sukupuolta.
Nimimerkkien Bushmanni ja v.aari takana on kaksi eri henkilöä, jotka poikkeavat niin iältään kuin kirjoitustyyliltään huomattavasti toisistaan. Molemmat myös pitäytyvät käyttämään vain rekisteröityjä nimimerkkejään, toisin kuin esimerkiksi "Selvä tapaus".

Onko kysymykseni tosiaan niin hankala, että sitä pitää väistellä tuollakin tavalla?
alex: «On se aika kumma että sinä vaari esiinnyt kuin olisit jonkinlainen palstan puheenjohtaja»

Mikä kirjoittamassani saa sinut ajattelemaan tuollaista?

«ja hylkäät ihmisten vastauksia jos ne eivät sinua miellytä»

Kysymys ei ole miellyttävyydestä, vaan siitä, että et ole vastannut kysymykseen vaan joka kerta jotakin muuta. Mihin perustuu se, että Raamattua pidetään kirjaimellisena ja erehtymättömänä Jumalan sanana?

Se, että 5+5=10 ei ole vastaus tähän. "Se on totta, koska se kertoo totuuden" on tautologia eikä siksi perustele mitään.

«Mitä muuta kirjaa ihmiset arvostelevat samalla tavalla kuin Raamattua?»

En minä Raamattua ole arvostellut. Olen kyseenalaistanut sellaisen suhtautumisen, että Raamattu on kirjaimellista ja erehtymätöntä Jumalan sanana. Mihin muuhun kirjaan kohdistetaan näin kohtuuttomia uskomuksia, Raamatun ja Koraanin lisäksi?

«Miksi muuten vääristelet muiden vastauksia ?»

Näytä esimerkki. Mitä olen vääristellyt?

«Vai kuulutko sinäkin niihin jotka uskovat, että ihmisellä olisi kuolemattomuus ??»

En kuulu. Minä en tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. En tiedä, mikä tarkkaan ottaen katoaa ja mikä jatkuu. Olen kyllä lukenut Raamatun, mutta en tiedä asiaa sittenkään. Todistelusi ihmisen kuolevaisuudesta ovat minulle tarpeettomia.

«Siksi kun esimerkiksi sinä kiertelet ja kaartelet kuulopuheinesi ja seli seli selität asioita joita et ymmärrä vaikka sinulle asian sanoo - menee se ohi korviesi ja jatkat samaa omaa kuulopuheisiin nojautuvaa selittämistäsi - et tunnu jostain kummallisesta syystä edes haluavan ymmärtää mitä sinulle vastataan - vaikka niin tiukkaan uskovaisten ja ymmärtäväisten kanssa keskusteletkin ??»

Olet tainnut nyt sekoittaa jonkun muun kirjoituksiin.

Olen kysynyt sinulta, mihin perustuu se, että Raamattua pidetään kirjaimellisena ja erehtymättömänä Jumalan sanana. Siinä ei ole yhtään kiertelyä eikä kuulopuhetta. Jos asian vierestä antamasi vastaukset oikeasti sisältävät jotakin syvällisempää tietoa, jota en ymmärrä, sitten en vain ymmärrä. Mutta se ei johdu ymmärtämisen halun puutteesta.

Miksi arvioit minun keskustelutapani tiukaksi? Minusta se on pikemminkin väsynyttä, kyllästynyttä ja löysää. Paljon tiukemminkin voisin samoihin aiheisiin tarttua.
pitkää potaska sulta: «Taidat itse olla juovuksissa? Alex kirjoitti että Raamattu kertoo totuudesta .. jos et sitä käsitä niin älä syytä muita.»

Mistä päättelet että olisin juovuksissa? Ja miten se liittyy keskusteluun?

Jos se tosiaan oli oikeasti Alexin vastaus, olen aidosti hämmästynyt. Olisin odottanut edes vähän jonkinlaista järjen häivää.

Kun kysyn, mihin perustuu ajatus siitä, että Raamattu on kirjaimellista ja erehtymätöntä Jumalan sanaa, hän vastaa, että Raamattu on totta, koska se kertoo totuuden.

Eihän se ole mikään perustelu. Johan sen näkee takaraivollaankin.

Se tarkoittaa samaa kuin että Alex nyt vain on päättänyt uskoa tuolla tavalla ja sillä sipuli. Mitään perustelua ei ole.
alex: «Olen vain keskustellut asioista omalta kannaltani ja kumonnut sen niin montaa uskovaista piinaavan ikuisen piinan harha-opin - joka muuttaa Raamatun sanoman aivan toiseksi. Kumma kyllä siitä ei vaari, Bushmanni tai eremith paljon keskustele..»

Vastahan ihan hiljattain annoin täällä tukeni annihilationismille ihan oppien käytännön vaikutusten perusteella.
alex: «…vaari väittää sitä ja tätä ja puolustelee uskoaan, että mitään täysin puhdasta oikeudenmukaisuutta ja rakkautta ei ole olemassakaan…»

Näytäpä, missä olen tuollaista kirjoittanut.

Vaihdoit muuten taas aihetta ja jätit vastaamatta kysymykseen.
alex: «vaarille antamani vastaus hänen kysymykseen siitä mikä on totuus oli esimerkiksi että se että 5+5 = 10 on totta .. mutta ei näy vaari tajuavan esimerkin tarkoitusta ..

No sanotaan vaikka näin : totta on se mikä on totta. joskus me voimme tietää että asiat ovat totta ja joskus emme .. nyt on kuitenkin niin että jos joku tietää totuuden jostain asiasta mutta joku toinen ei tiedä vaan puhuu omiaan .. niin se ei muuta totuutta toiseksi.»

Jos soveltaisimme tuota muotoiluasi Aristoteleen tuotantoon, olisiko se edelleen sinusta ihan järkevää tekstiä?

Kysyisimme näin: "Millä voidaan perustella, että Aristoteleen kirjallinen tuotanto on kirjaimellista ja erehtymätöntä Jumalan sanaa?"

Ja siihen siis vastaisimme, että Aristoteles kertoo sen, mikä on totta – samoin kuin 5+5=10, toisin kuin taas olisi valhetta väittää, että 6+3=11.

Totuus on olemassa ja kun joku kertoo sen, mikä on totta niin se on totuus.

Lisäksi korostamme, että totta on se, mikä on totta. Ja Aristoteles tiesi, mikä on totta ja kertoi sen. Siitä tiedämme, että hänen kirjoituksensa ovat totta.

No, miltä vaikuttaa perustelu? Onko se ihan mielekkään tuntuinen?

Minua kiehtoo tuossa sanahelinässä se, että siinä ei ole mitään spesifiä kytkentää sen paremmin Raamattuun, Aristoteleeseen kuin Helsingin Sanomien viikkoliitteisiinkään.

Aristoteles oli muuten monessa asiassa ihan oikeassa ja hän teki paljon uraauurtavaa työtä tieteen ja filosofian kehittämisessä. Silti hän oli myös väärässä monessa asiassa, jopa niinkin helposti tarkistettavassa seikassa kuin onko miehellä ja naisella sama vai eri määrä hampaita. Aristoteles oli suihin katsomatta jotenkin omasta mielestään loogisesti päätynyt siihen, että naisella on vähemmän hampaita.
aika jumalaista: Voi hurja.

Eiköhän tämä ollut kumminkin alex-parodia. Vaikka vaikea tuota on varmuudella sanoa.

Joskus jo vuosikymmeniä sitten Erno Paasilinna lausui, että parodia on ollut jo kauan mahdotonta – ne tekevät sen itse.

Ikäväksi faktaksi jää, että sen paremmin alex kuin kukaan muukaan ei vastannut kysymykseeni siitä, mihin Raamatun totuus perustuu, vaan sain vain surkeita kehäpäätelmiä, sekavaa jankkausta ja asian vierestä kirjoittamista.

Lukijat päättävät, kuka kirjoitti asiallisesti ja kuka ei.
«Vai kuinka on vaari oletkohan ihan tosissasi pelastuksesta, älä viitsi leikkiä pelastus kysymyksellä jos et todella sitä halua?»

Jos oikeasti olisi olemassa tuo pelastus siinä merkityksessä kuin tällä palstalla on opetettu, kyllä se toki kiinnostaa.

Se, että vastaukset ovat väisteleviä ja epäjohdonmukaisia, ei ole minun vikani.
alex.kasi kirjoitti nimimerkillä "Todettua": «Vaari hakee vikaa kaikista vastauksista»

Hakee ja löytää. Eikö se ole yhteinen etu?

Haluatko jäädä viallisten vastausten varaan?
yksinkertaista...: «Usko Herraan Jeesukseen niin pelastut, tämä on se riittävä ehto pelastukseen näin yksin kertasta se on, ehkä olet sen lukenutkin Raamatusta kun sanot lukeneesi Raamattua.»

Tarkoittaako se uskomista siihen, että Jeesus on elänyt, kuollut ja noussut kuolleista? Vaiko vielä jotakin muuta?

Jos asia on näin yksinkertainen, mihin tarvitaan kreationismia, tietyn lepopäivän noudattamista, tutkivaa tuomiota ja ylipäänsä uskomista Raamatun asemaan kirjaimellisena ja erehtymättömänä Jumalan sanana?
Vastaukset ovat kovin vaihtelevia. Joskus pelastuvat ne, jotka "eivät elä synnissä" ja joskus olennaista on jokin uskominen.

Minun halveksimisistani sinä et tiedä yhtään mitään. Pysytäänpä asiassa.

Olen kyllä lukenut Raamatun. Voisin itsekin siteerata tänne Roomalaiskirjettä että Jaakobin kirjettä näin alkajaisiksi. Mutta halusin tietää, mitä tähän vastataan.

Jos olennaista pelastumisessa on uskominen, mitä tai mihin silloin pitää uskoa?

Mikä on välttämätön ja mikä on riittävä ehto?
Jos se riittää, että "ei elä synnissä", esimerkiksi Raamattuun uskominen kirjaimellisena ja erehtymättömänä Jumalan sanana on epäolennaista.

Ymmärsinkö oikein?
Mitä tuo uskominen Jeesukseen oikein tarkoittaa ja sisältää?

Mikä siinä on se ratkaisevan tärkeä asia?

Jos "omakohtainen uskominen Jeesukseen" riittää (mitä se sitten tarkkaan ottaen tarkoittaakin), mihin tarvitaan tätä kaikkea vääntöä muista uskonasioista? Kreationismi, helvettioppi, lepopäivä, naisten asema seurakunnassa, suhtautuminen homoihin ja niin edelleen. Eikö se ole silkkaa ruudin haaskausta? Eikö sellainen ole turhuutta varsinkin silloin, kun kyse selvästi ei ole mistään hyvän elämän asiasta, mistään parannuksen tekemistä pahoista tavoistaan.
Olen useamman ikuiseen piinaan uskovan uskovaisen kanssa jutellut tuon opin moraalisesta merkityksestä.

He ovat olleet keskenään yksimielisiä siitä, että tuo rangaistus on välttämätön pelotteena, jotta ihmiset eläisivät hyvää elämää.

Jos nuo jututtamani henkilöt yhtäkkiä menettäisivät uskonsa helvetin loppumattomaan kidutukseen, he nähtävästi sitten lähtisivät niiltä jalansijoiltaan tappamaan, varastamaan, tekemään huorin, nakkelemaan vääriä todistuksia, pilkkaamaan vanhempiaan ja himoitsemaan toisten omaa, sen mitä nyt Jumalan nimen turhaan lausumiseltaan ennättäisivät.

Pelottavaa porukkaa, enpä muuta taida sanoa.
Meillä näkyy olevan hyvin erilaiset käsitykset siitä, mikä on asiallista ja mikä valheellista.

Se, että lähdet arvailemalla arvioimaan minun motiivejani, on minusta huonoa keskustelua ja suorastaan loukkaavaa.

Lukijat ratkaiskoot jokainen kohdallaan viestiemme arvon.

Sillä, paljonko on 5+5 ei ole mitään tekemistä Raamatun todenperäisyyden kanssa. Jos olet tästä eri mieltä, minulta tosiaan loppuvat sanat. Elämme eri todellisuuksissa.
Voisit, alex, myöntää, että uskosi Raamatun asemaan erehtymättömänä Jumalan sanana ei perustu yhtään mihinkään.

Venkoilevat ja väistelevät vastauksesi eivät auta eteenpäin, vaan kierrät kehää.

Viittauksesi nuoruuden kapinointiin ja matematiikkaan eivät liity tähän aiheeseen, vaan ovat juuri sitä väistelyä.

Metodi, jota käytät, soveltuisi periaatteessa aivan minkä tahansa vaikka kuinka pähkähullunkin uskomuksen puolustamiseen.
alex.kasi: «: hah hah .. ai että Bushmanniko tiedemies ? Avaruustieteijä?? ehkä... Bushmanni kun tietää että avaruus alkaa jossain ja loppuu jossain ... mutta ei tiedä että mitä tulee sen jälkeen kun on tultu avaruuden "rajalle"... »

Kaikki nykyään vahvoilla olevat kosmologiset teoriat pitävät avaruutta kooltaan rajallisena, mutta rajattomana siinä mielessä kuin vaikkapa pallon pinta on rajaton.

Se ei ole mikään Bushmannin oma teoria. Nauramalla sille häpäisee vain itsensä.

Tämä ei ole kovin helppoa ymmärtää havainnollisesti arkisella järjellä. Mutta ei sille silti kannata pilkallisesti nauraakaan. Tiede testaa teoriansa havainnoilla ja tähän on tultu. Parempi olisi kunnioittaa sitä.

Tässä eräs tähän liittyvä vastaus:
http://www.avaruus.fi/kysy-tutkijalta/faq/mihin-maailmankaikkeus-laajenee.html
pyh! : «Raamattu on totuus, koska se on Jumalan ilmoitus ja sellaisenaan ohittaa sen, mitä ihminen kokee tai luulee kokevansa.

Ympäröivää todellisuutta pitää puntaroida Raamatun valossa eikä toisinpäin.»

Tämä oli aika hyvä vastaus, kiitos siitä.

Siitä seuraa, että Raamatun auktoriteettiasemaa ei voi eikä pidä todistaa millään havainnoilla. Havainnon ja Raamatun ollessa keskenään ristiriidassa Raamattu voittaa.

Luultavasti myös tuo alkulause "Raamattu on totuus" on jonkinlainen aksiooman tapainen peruslause, jota ei tarvitse eikä pidä yrittääkään todistaa.

Asia tuli selväksi.

Epäselväksi tietysti jää, miten toimitaan Raamatun sisäisten ristiriitaisuuksien kanssa, mutta se on sitten eri konteksti kokonaan.
250 / 267
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt