Vapaa kuvaus

Aina käy niinkuin käy

Aloituksia

63

Kommenttia

2433

  1. Kurssin mukaan ego on kaikki mahdollinen pelko, epäilys viha, kateus, epäluottamus, itsekkyys. Kaikki mikä ei ole Rakkautta on egoa.
    Ymmärtääkseni kaikissa oppisunnissa tulee vastaan kysymys luottamuksesta. Tiettyyn rajaan saakka voidaan tehdä yhteisiä rituaaleja mutta se mitä ihminen mielessään tuntee,- tehdessään minkä tekee ,- vain ko. henkilö tietää minkä tunteen vallassa - ohjauksessa - tekee. Silloin henkilö itse tietää luottamuksensa/epäilyksensä, eikä ole värin epäillä. Jos olisimme varmoja emme enää olisi täällä. Kurssi sanoo, kun et luota olet egon ohjauksessa, kun epäröit älä tee mitään, vain ego epäröi. Rakkaus luottaa.
    Minulle tuli melko pian Kursia luettuani selväksi että vain egomieli (itsekkyys) voi sanoa olevansa vapaa egosta. Pelkään toistaiseksi jotain vaikka kuinka pientä mutta kuitenkin.. valitettavasti...
    Jos nyt joku tältä pohjalta sattuisi ottamaan IOK.n luettavakseen. Suosittelen aloitettavaksi loppuosasta osan Opettajan Käsikirja.
    Sieltä selviää ketkä ovat opettajia ja miten olisi hyvä opiskella.
    Niille jotka tietävät ettei ikinä siellä on maininta ettei se -muoto- ole kaikille. Lopputulos -toteutuu- kaikille.
  2. Kiva kun tällekin palstalle tulee keskustelua.
    Olen hyvin pitkälti monissa asioissa juuri tuon ahdistavan tunteen kanssa samoissa mietteissä joten siinä mielessä en ole IOK. "kannattaja" Päätelmäni on vain aina ollut syyllistä itseni ymmärtämättömäksi ja sitkeästi tutkin aina lisää ymmärtääkseni, päästäkseni lähemmäs iloa ja rauha jota Kurssi ilmoittaa opettavansa. Niissä kommenteissa joissa "puolustan" kurssia olen tuntevinani ymmärtäneeni?
    Toki olen hyvin nuorena, ennen kouluikää, kokenut tietynlaisen enkelikokemuksen joka on tuonut elinikäisen "vaistomaisen" uskon johonkin jota ei voi silmin nähdä (henki?)
    Vielä tuosta harmituksesta, kurssi puhuu jatkuvasti - ette vielä ymmärrä, -egon vallassa teette sitä ja sitä.... Minun mielestäni kielteisyyttä pidetään esillä turhan paljon. Kokemukseni kuitenkin on osoittanut että sen näen mitä uskon näkeväni, jopa aivan kirjaimellisesti. Ilmeisesti ego mieleni uskoo ja haluaa nähdä paljon kielteisyyttä?? Näin minä sen ymmärrän. Joten se siitä.

    Kirjoitat :
    "Onko henkisyys syyllistämistä?
    Onko ego oikeasti paha?
    Onko normaalia, että henkistä totuutta lukiessa tulee henkisesti paha olo?"

    Itse tulkitsen Kursin opettamana: "Vain omiin odotuksiinsa voi pettyä."
    Aivan oikein miten voisin tuntea pettymystä jos en odottaisi jotakin joka sitten ei toteudukaan. En silti tarkoita syyllistää sinua enkä ketään.

    Sitten nuo kaksi seuraavaa kappaletta menee minulta ohi koska en ole tuon tyyppistä ihmiskäsitystä opetellut.
    Yleisesti ottaen" pelastus" on oltava niin yksinkertainen jotta jokainen sen löytää ja ymmärtää ilman ihmekursseja, tai psykologian eritys oppimääriä. IOK. on perutellusti monisanainen POIS-opettaakseen hirmu monimutkaisen ja uskomattoman kristillisen painolastin ( kun yksi erityinen tapetaan niin kaikki valitut pelastuu???? tai kaikki ovat kutsutut mutta harvat valitut?)

    Aika käsitys saa aivan uuden sisällön Kurssin myötä (monet inkarnaatiot) Olen jonkin verran harjoittanut "menneiden elämien terapiaa"
    Jokainen tie vie kotiin.
    Jokaiselle tielle on oltava kulkijoita, ei missä luomakunnassa ole kahta samanlaista koska monistusta ei tarvita, eikä kukaan ole loputa väärässä. Itseasiassa jokainen on juuri nyt ainoassa oikeassa paikassa missä hänen tulee NYT olla
    Tästä tule yksi rauhan ja ilon peruskivi. Minä näyttelen minun roolini juuri niin eriomaisesti että se riittää minun Jumalalleni. Sen pitäisi? riittää myös minulle. Jokaiselle sinulle samat. Minun ei pidä olla huolissani maailman/muiden egosta. Vain ego voi olla huolissaan. Pyhä Henki on valppaana ja rauhan tilassa. Siinä on iso ero. Olen valppaana omien ajatusteni suhteen.
  3. Rakkaus ei mielestäni pyydä mitään se on täydellinen itsessään ja jakaa iloa ja rauhaa.
    Jos ja kun siis tulkitsen vanhantestamentin kuvaaman jumalan tuomitsevaksi hyväksyn oman syyllisyyteni ja päädyn loputtomaan ristiriitaan milloin olen mitenkin paljon syntinen. Ratkaisuksi tarjotaan viattoman uhraamista jota ei kukaan kuitenkaan pysty ymmärtämään muutoin kuin väittämällä ettei sitä tarvitsekaan ymmärtää, pitää vain uskoa.
    Pitää vai uskoa on mielipide.
    Onko rakkaudessa mielipiteitä. Kenen mieltä rakkaus pitää jos se on kaiken hyväksyvä, armahtavainen, lempeä, pitkämielinen.....Anteeksianto on paras ratkaisu epäuskolle. Annan anteeksi syyllisyyteni. Annan anteeksi kuvitelmani uskomukseni vt.n jumalankuvasta. Annan anteeksi uskomukseni syyllisyydestäni.
    En pidä kenenkään puolta, Jumala pitää itse puolensa, - kokonaisuutensa, - olematta kenenkään puolikas.
    Olen Jumalan kanssa samassa täydellisyydessä kokonaisena. Olen se millaisen Hän minusta loi - kuten sinäkin - jokainen. Kun toisin ajattelen tai koen annan senkin anteeksi. Siis hyväksyn itselleni Jumalan rakkauden.