Vapaa kuvaus

Aina käy niinkuin käy

Aloituksia

63

Kommenttia

2433

  1. En koe erillisyyttä viestisi sisällön ajatuksesta :) Oppiminen lienee sekin kahdenlaista tässä erillisyyden harhassa. On luottaminen vanhoihin muistikuviin ja sitten on intuitio. Vanhoista muistikuvista kannattaa muistaa ne mitkä tuottavat iloa. Intuitio on niin hyvä tai huono, merkitys tulee siitä mihin sitä käyttää. Lisäänkö erillisyyttä vai ykseyttä?
    Oivallus -minä on- antaa odottaa itseään kun tuntuu vielä olevan niin paljon sanottavaa.
  2. Brina muistuttaa tuosta Minä olen käsitteestä. Opin juuri aivan äsken että - ollen - viittaa egoon.
    Henki joka minun käsitteistössäni on Jumala käyttää muotoa - minä on - jolloin egoa ei ole
    siis:
    Henki=Jumala
    henki minussa on jumala minussa joka on ikuinen
    mieli on hengen ilmeneminen, hengen työkalu. Henki sallii minulle, minun mielelleni, kaiken mahdollisen jotta oppisin mitä on saada kokemus kaikesta mahdollisesta.
    ihminen on muodon saanut- syntynyt mielen työkalu.

    Syyllistynyt mieli on sairastunut mieli, mieli joka ensisijaisesti etsii syylisyyttä ja näin ollen näkeekin lähes kaiken syyllisyyden kautta. Henki ei voi olla syyllinen joten sairastunut mieli luo sielun ja egon joihin voi projisoida syyllisyyden. Ensi alkuun syyllisyys on aina kaverin syyllisyyttä. Sielu on mielen muistikuva (karma) menneestä syyllisyydestä josta on mahdollisuus ihmisen elämän aikana vapautua anteeksianon avulla. Syyllisyyden toinen nimi on pelko.

    Sielu ja keho häviää kun anteeksiannon kautta on hyväksytty hengen viattomuus=rakkaus.
    Voin antaa anteeksi vain sen mistä minulla on oma kokemus, siksi kaverin vihamieliset kuin rakastavatkin teot on välttämättömiä jotta oppisin. Sallinette että tässä tarkoitan itseäni.
    Vain itselleen voi antaa anteeksi. Jolloin yksilö antaa anteeksi omat ajatuksensa, omasta tai kaverinsa toiminnasta. Luopuu pelosta.

    Joten yksin kukaan ei opi. Siis tekipä kaverini MITÄ TAHANSA minulla on mahdollisuus antaa anteeksi ajatukseni hänestä. (Luopua pelosta) Teko sinänsä selvitetään jokaisen maan ja kulttuurin vaatimusten mukaisesti. Teko ei ole se yksilö. Anteeksianto koskee AJATUKSIANI yksilöstä.
    Myös hän on Henki eli Jumalan osa ja siltäosin terve ja täydellinen jolle hengelle minulla on annettavana rakkauteni.
    Jos "tässä elämässä" anteeksianto jää kesken saan uuden kehon jolloin on jälleen mahdollisuus valita udelleen - syyllisyys/rakkaus ts. anteeksianto-projisointi
  3. Me jotka osaamme kyseenalaistaa pelottelun kuten sinä M.Eläjä voisimme katsoa pelottelun ohi tai taakse. Voisimme havaita kuinka pelottelu on rakkauden pyyntö. Yksilö kehittelee oman kokemuksensa perusteella ilmaisutavan (tässä tapauksessa ennustuksen) joka varmuudella huomataan.
    Ilmeisesti pelottelija itse uskoo vahvasti ilmisunsa sisältöön, eli hän ei suinkaan tietoisesti etsi myönteistä kannanottoa van oman elämäntuskansa vuoksi nostaa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan esille. Vaikuttimena on jokaisella lopulta kaipaus myötätuntoon, huomioiduksi tulemiseen, aivan samoin kuin sinulla ja minulla. Rakauden pyyntöä perimmältään kaikki.

    Lopputulemana on että minä (sinä)en koe ilmiöitä pelotteluna vaan rakkaudenpyyntönä. Yksilö siinä kuvailee omia (Tarkkis3) uskomuksiaan. Minun asiani on olla tuomitsematta jolloin vapautan itseni tuomarin roolista. Antamalla jokaiselle olla mitä on vapautan itseni. Sillä on oma sanansa - anteeksianto - itselle.
    Mielestäni ei ole tarpeellista mitata miten todellisena itse kukin pitää omia uskomuksian. Toki mielenkiintoista on katsoa mihin kukin saattaa uskoa. Ja mitähän sekin tarkoitta kenenkin mielessä.
    Jos tällä ajatelutavalla lukisin raamattua, mitää ongelmaa ei olisi. Jokainen kirjoittaja on tehnyt parhaansa kuvailemalla omia uskomuksiaan pontimena paras mahdollinen tapa tulla huomioduksi.
    Aivan kuten Jumala palavassa pensaassa. Aikana jolloin edes tulitikkuja ei ollut vielä keksitty oli varmasti sykähdyttävä huomata itsestään syttyvän tulen joka lisäksi puhui. Ei lainkaa huono dramatisointi. Jäi varmasti kokijan mieleen pysyvästi. Siunausta runsaasti sillekin muistikuvalle. Sovitaan että se oli rakkauden osoitus. Todellakin ongelma on jos sen ongelmaksi koet. Siinä on elämän (raamatun) valinnan vapaus
  4. Pienen pieni kirjanen on aika hyvä
    "Tarkoitus on ainoa valinta"

    Toinen miltei yhtä hyvä on
    Juha Pitkäsen Vapaus valita

    Uskontoja ei varmaan liiemmälti kannata käydä valkkaamaan. Pikemminkin olisi ymmärrettävä tarkoitus elämälleen (vaikka mikä minä olen sanomaan? voihan joku ottaa elämänsä tarkoitukseksi ja päämääräksi valikoida uskontoja)

    Viktor E Frankl jo ammoin kehitti Logoterapian jotta hän pystyi ohjaamaan potilaitaan oman itsensä tarkoituksen polulle.

    Eikä ole aivan vähäinen tuon Eino Leinon turinat. esim. Tuure Kilpeläinen on ottanut mainiosti uusiokäyttöön hymyilevä Apollo runon. Siinäkin on elämän tarkoitus sanottu täysin tyhjentävästi.