Valikko
Aloita keskustelu
Hae sivustolta
Kirjaudu sisään
Keskustelu
Viihde
Alennuskoodit
Black Friday 2024
Lainaa
Treffit
Säännöt
Chat
Keskustelu24
profiilit
tropelli
profiilit
tropelli
tropelli
Vapaa kuvaus
Aloituksia
2
Kommenttia
41
Uusimmat aloitukset
Suosituimmat aloitukset
Uusimmat kommentit
No ei :D
10.04.2015 00:13
Pienen tauon jälkeen taas täällä, hei!
Naislopettajalle vastaukseksi tuohon kätevyyden ja käytännöllisyyden katoamiseen voin sanoa, että olen huomannut samoja piirteitä itsessäni. En tiedä onko suoranaisesti yhteyttä ssri:n lopettamiseen, mutta ymmärtääkseni keskittymisvaikeudet kuuluvat oireisiin ja eikös käytännöllisyys ja kätevyys sitä vaadi. Myös omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen, ettei minua juuri enää kiinnosta miltä kotonani näyttää, joten asunnon järjestely ja somistelu on vähän niin ja näin. Ennen näin ei ollut. Kunhan on jokseenkin siistiä ja tavarat löytyy, riittää minulle.
Aku Kopakkalaan oltuani yhteyksissä, sain neuvon syödä pro- ja prebiootteja PSSD-oireisiin, mikä varmasti helpottaa vierotustakin. Suolisto säätelee siis ihmisen kemiallista puolta, joten sen hyvinvointiin kannattaa satsata. Huomatkaa tämä on maalikon, eli minun, referausta, joten seikkaperäisempää tietoa haluavien kannattanee ottaa asiasta selkoa jostain muualta.
07.04.2015 17:14
No kansalaissota lienee ehkä hieman eri tarina, kun koulussa opiskelevien tai opintonsa hiljattain päättäneen tekemät teot. Että en ehkä ihan tämän perusteella lähtisi ketään asemassasi tai muutenkaan nimittämään idiootiksi.
07.04.2015 17:05
Näytäs minulle toki se historian kirja, missä mainitaan Suomen kouluampumisista, jotta voin lukea.
Toki sinä puolestasi voisit pyytää anteeksi käytöstäsi. :)
02.04.2015 00:20
Myös Suomen kouluampujat olivat SSRI-lääkittyjä. Suomessa toki on monta SSRI-lääkkeitä käyttävää henkilöä, mutta oliko ilmiötä olemassa ennen SSRI-lääkkeitä? Vastaus on ei. Olivatko kouluampujat SSRI lääkittyjä? Olivat! Lääkitys aiheuttaa joissain yksilöissä tunne-elämän häiriöitä, kun tunteet eivät pääse purkautumaan luonnollisesti.
Toivottavasti tämä viimeistään saa ihmiset havahtumaan tuon lääkintämuodon haitoista. Myös lääketeollisuus voisi ruveta kehittämään hoitomenetelmiä jo aikaansaatujen vahinkojen korjaamiseksi. Edellä olevat tragediat osoittavat kenties jonkinlaisen empatiakyvyn menetyksestä. Vahinkoja on myös muunlaisia, mitä lääkitystä käyttävälle yksilölle voi seurata. Aiheesta olen kirjoittanut tänne paljon omakohtaisten kokemuksien kautta entisenä "lääkittynä".
28.03.2015 14:07
Viimeisen kerran, kun minulle kirjoitettiin resepti oli vuoden pätkä ja taitaa olla vielä noin kuukauden voimassa. Tämän kirjoitettua lääkäri totesikin, että minun todennäköisesti täytyy syödä lääkettä vielä kymmeniä vuosia. Mikä tuomio! Ajatuksena varmaan se, että lääke toimii, kun persoonallisuus muuttuu. No muutokset saavutin nopemmin, jos nyt mistään saavutuksesta voi edes puhua, kun ottaa huomioon nykytilani.
Uskon, että olemme edellä mainitussa suhteessa samanlaisia ihmisiä: Tarvitsemme oikeat olot ja ihmiset ympärillemme. En tietenkään käy kiistämään, etteikö erilaiset ihmistyypit tuo elämään rikkautta, mutta lähtökohtaisesti herkempien ihmistyyppien on vaikea suorituskeskeisessä kilpailuyhteiskunnassa pärjätä niiden kanssa, jotka ovat enemmän kilpailu- ja suorituskeskeisiä. Uskon enemmän yhteisöllisyyteen, kuin toisiamme vastaan kilpailemiseen. Minulla on ollut vaikeaa jo kouluajoista lähtien, mutta se on tarina erikseen. Lääkkeillä voidaan sitten kitkeä herkkyyttä pois tai lakaista se piiloon, jotta herkkä yksilö sopeutuu yhteiskuntaan oikealla tavalla. Joskus se toimii yhteiskunnallisesta vinkkelistä katsottuna, kun joskus taas ei (esim. allekirjoittaneen kohdalla). Tosiaan en voi yleistää, että kaikki psyykelääkkeiden käyttäjät menisivät edellä mainittuun kategoriaan etenkään, kun ottaa huomioon, mitenkä helposti niitä määrätään. Tekstistäsi aistin kuitenkin samankaltaisuutta itseeni nähden, mutta voin mennä metsään siinä ja pahasti. :D
Tosiaan seksuaalisuuden häiriöt ovat vain yksi oire, olet oikeassa! Ainakin minun kohdallani asia on näin, mistä edellä olenkin paljon kirjoittanut. Luova minä on joko kuollut tai on koomassa. Toivon kovasti, että se herää. Mitä tuohon seksuaallisuuteen tulee, liittynee se yleisesti ottaen tunneköyhyyteen, mutta esimerkiksi voimakkaan vihan puuttumista ei aina osaa pitää negatiivisena asiana. Omalla kohdallani seksuaalliset häiriöt liittynee myös vahvasti siihen, että jo pelkkien romanttisten suhteiden muodostaminen on mahdotonta, kun myös niihin halu on mennyttä. En pysty ihastumaan tai rakastumaan, enkä reagoimaan kauneuteen ympärilläni niin, että se aiheuttaisi ihannoinnin tai ihastumisen reaktion. Havainto kauniista naisesta on tällä hetkellä, kuin havainto siitä, että tuossa puun vieressä on kivi. Ei siis ilmene sykähdyttävää tunnereaktiota tai tunnereaktiota oikein ylipäätään.
Edellä mainittu vihan tunne tai muut ääripään tunteet ovat kohdallani silottuneet tai hävinneet. Itkemään en pysty vieläkään. Jos tunteet eivät pääse purkautumaan luonnollisesti, se voi olla joissain tapuksissa erittäin tramaattista jo ympärillä oleville ihmisille. Mietitään vaikka Suomen kouluampumistapauksia. Ilmiötä ei ollut Suomessa edes olemassa ennen ssri-lääkkeiden aikakautta. Näissä traagisissa tapauksissa tekijät olivat ssri-lääkittyjä. Ei sillä, että ssri-lääkityt olisivat merkittävä uhka ympärillä oleville, mutta itselleen lääkityt voivat olla uhka, vai pitäisikö sanoa lääke itsessään yksilölle, etenkin jos vieroitusprosessi on rankka tai lääke on saanut aikaan vakavia muutoksia. Lääkkeiden myötävaikutteiset itsemurhat tottakai vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin.
Taistellaan ja pidetään mielessä, että kaikelle myllerykselle on pätevä syy. Kohdallamme kaikki johtuu aivokemioiden liiallisesta kopeloinnista. :)
27.03.2015 10:32
Kiitos tarinastasi naisLopettaja. Otsikko tosiaan ilmaisee, että tämä ketju koskee Post ssri sexual dysfunctionia. Toisaalta, ketjuun on tullut myös asiaa myös vieroitusprosesseista.
Sinulla on sinäänsä hyvin pullat uunissa näin ulkoapäin katsottuna. Tunteet alkavat palata, eikä niitä kannata pelätä tai vihata vaan olla tyytyväinen, että niitä ylipäätään on. Herkkyys on joskus taakka, mutta se on myös suunnaton voimavara. Olen lopettanut lääkityksen jo neljä kuukautta sitten, mutta en pysty itkemään tai tuntemaan erikoisemmin mitään aidosti. Siinä suhteessa tilanteesi on todella hyvä! Minäkin olen ennen todella herkkä ja välillä kirosinkin asiaa kovasti. Nyt tekisin mitä vaan, että saisin herkkyyteni takaisin.
Olet selvästikkin saanut myös seksuaalisuutesi takaisin, hieno juttu etenkin, kun olet noin pitkään lääkitystä käyttänyt. Allekirjoittaneella ei tilanne ole tilanne muuttunut parempaan suuntaan. Kykenen siis seksiin, mutten osaa haluta sitä. Sitten kun olen tilanteessa, jossa seksiä harrastan, se ei tunnu oikein miltään ja orgasmikin on mielihyvätön.
Tsemppiä sinulle vieroitusprosessiin! Kirjoittele toki tänne ja avaudu tilanteestasi. Siitä on korvaamatonta apua kaikille samassa tilanteessa kärvisteleville. Toivoa selvästi sinulla on, eikä tilanteesi taida olla niin tramaattisessa pisteessä kuin monella muulla. Raskasta vieroitus varmasti on, en epäile yhtään! Ehkä kovan kokemuksen kuoren alta puskee esiin entistä voimakkaampi ja eheämpi ihminen. Minä ainakin uskon niin! :)
26.03.2015 22:27
Olen miettinyt asiaa kanssa. Tällä hetkellä tuntuu vaan, että mikä tahansa dopamiinitasoihin vaikuttava aine ei oikein toimi asiaan kuuluvalla tavalla. Esim. alkoholi nautintahetkellä tuntuu lähes toimimattomalta ja jotenkin normaalivaikutukseen nähden epäluonnolliselta ja krapulatila taas tuntuu henkisiltä ominaisuuksiltaan aivan kamalalta ja jatkuu useamman päivän. Oma-alotteisesti en lähtisi kokeilemaan, vaikka olisihan noita stimulantteja helppo nyky-Suomessa saada "pimeästi".
Edellämainittu bupropioni on substituoitu katinoni. Katinoni on khat kasvissa esiintyvä amfetamiini, joten voisi olettaa, että stimulanteilla on vaikutusta asiaan, koska joillakin bupropioni on toiminut seksuaalisen halun palauttajana. Toisaalta joissain tapauksissa se on myös sen vienyt. Mikä siis olisi paras tapa saada tilanne normalisoitua, olisi tällä hetkellä tärkeämpää tietää. Toisaalta, voisihan sitä aika ajoin stimulantteja käyttää ja näin ollen hypoteettisesti hetkellisesti korjata tilannetta. Mutta tämä on vaan pähkäilyä, älkää ottako tätä kannustuksena mihinkään.
26.03.2015 22:10
Olen ollut Akuun yhteydessä ja olen tuon artikkelin lukenutkin. Itseasiassa eräs kohta on lainattu sähköpostiviestistä, minkä hänelle lähetin. Tyytyväinen olen, että lainauksen yhteydessä ei nimeäni mainita.
Bupripionista taisin itsekkin lukaista viime postaukseni jälkeen, että haittavaikutuksia on joillekkin tullut. Mitenköhän homma toimii, jos on kyseisellä lääkkeellä on saavutettu muutosta ja lääkkeen lopettaa pian sen jälkeen? Voiko positiivinen muutos jäädä pysyväksi?
Pidetään Buspironi kortti vielä auki, kun sen seksuaalisista sivuvaikutuksista ei ole vielä tullut näyttöä. Kun tietää, miten se ihmisiin vaikuttaa, on oikeudenmukaisempaa suositella tai olla suosittelematta. :)
25.03.2015 21:00
Nostetaan esille taas vähän aihetta. Omassa tilassani ei ole tapahtunut kummempaa kohenemista. Mieliala on hitusen parempi, mutta PSSD-oireet on ja pysyy. Akupunktiota takana kaksi kertaa ja tuntuu, että vastakkainen sukupuoli näyttää jo viehättävältä.
Olen lukenut, että buspironissa ja bupripionissa olisi potenttiaalia vaivan hoitoon, onko joku kokeillut ja löytänyt jopa apua? Ainakin Voxra sisältää jälkimmäistä.
23.03.2015 12:51
Hyvä artikkeli, sillä käyn itse juuri tuota samaa vieroittautumisprosessia läpi. Miksi päädyin lopettamaan lääkityksen, on sen aiheuttamat seksuaaliset sivuvaikutukset, mistä olen täällä jonkin verran kirjoittanutkin aiemmin. Minulta siis hävisi libido kokonaan lääkityksen aikana, eikä se ole vieläkään palannut, vaikka lopettamisesta on jo yli neljä kuukautta. Voitte vaan kuvitella, kuinka tällä hetkellä turhauttaa! Tilaa kutsutaan PSSD:ksi, eli Post SSRI Sexual Dysfunctioniksi. Tila voi pahimmillaan jäädä pysyväksi! Lääkärit vaan vähättelevät vaivaa, eivätkä ota sitä vakavissaan, vaikka näyttöä sairauden olemassa ololle tuntuu olevan runsaasti.
Vieroitusoireet onkin sitten toinen helvetti tähän päälle. Maha on niin onnettomassa kunnossa, ettei ruoka meinaa sisällä pysyä vaan valuu pian peräpäästä ulos ja painoa lähtee. Tunne-elämä on todella suppeaa, eikä mielenkiintoa löydy oikein mihinkään.
Pieni avautuminen taisi tapahtua, mutta vain siksi, että jos joku miettii ssri-lääkkeen aloittamista, saa hän tästä aivan toisen näkökulman pitkään lääkettä syöneeltä ihmiseltä. Kannattaa puntaroida, että kannattaako.
23.03.2015 12:43
Voi voi, täytyypä omakohtaisen kokemukseni takia sanoa nyt, että vatsavaivat on pienimpiä ongelmista, mitä lääkkeestä voi seurata. En tiedä onko kyseessä aivan aivovaurio, mutta pahimmassa tapauksessa parantumaton tila.
Lue tämä ja mieti tosiaan, että kannattaisiko omaa ongelmaa hoitaa jollain toisella konstilla:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13420608
Kohentuvaa vointia! Minulla on vatsavaivoja vielä monta kuukautta lääkkeen lopettamisesta huolimatta! Ja yllä olevasta linkistä sitten selviää kaikki muutkin ongelmat, joista libidon menetys on pahimpia ja tunneköyhyys.
10.03.2015 23:17
Allekirjoittaneella ei ole sukupuolestani johtuen kokemusta ongelmastasi, mutta miettisin muuten kaksi kertaa, käyttäisinkö kyseistä lääkettä. Tässä linkki topicciin, mitä lääkkeestä minulle seurasi: http://keskustelu.suomi24.fi/t/13420608
Voin sanoa, että vastaavia tapauksia on pelottavan monia!
10.03.2015 23:10
http://akukopakkala.fi/piilotettu-kansansairaus-ssri-riippuvuus/#commentform
Hienoa avautumista psykiatrilta ja kas kummaa, sai potkut palkaksi! No kuitenkin, eiköhän tuo avaa ihmisten silmiä, mistä tässä mm. kärsitään. Vielä kun joku vastaavassa asemassa oleva kirjoittaisi PSSD:stä.
10.03.2015 23:06
Lara-sdd hyvin samaistuttavasti kirjoitit. Ihastumisen vaikeus on kamalaa ja tuntuu kerrassaan kohtalon ivalta, kun jaksoin vielä baareissa pyöriä, että vastakkainen sukupuoli otti aloitteellisesti kontaktia silloin, kun itse ei tunneköyhyytensä vuoksi osannut juosta naisten perässä.
Minulla on mennyt tuo impulsiivisuusasia pahasti päinvastoin: Kun en osaa tuntea kunnolla, en uskalla tehdä päätöksiä. Esim. opiskeluja on turha miettiä, kun ei ole intohimoa mitään alaa kohtaan. Tämä oli jo lääkityksen aikana, mutta ajattelin itseni vaan niin kelvottomaksi ihmiseksi, jolla ei ole luonnostaan minkäänasteista kunnianhimoa. Sitten kun olin koulussa, siitä ei tullut mitään univaikeuksien vuoksi. Ja kas kummaa nukahtamisen kanssa minulla ei ole ollut vaikeuksia ennen lääkitystä ja ei myöskään lopettamisen jälkeenkään, ainoastaan edellä mainitsemani erikoiset unet ovat vaivanneet.
Tunteitten laimentuminen on osaltani mennyt tosiaan siihen myös, etten kykene nauttimaan kunnolla musiikista. Osaan myös soittaa jossain määrin eri instrumentteja, mutta en enää kykene tekemään musiikkia, vaikka aiemmin olin aika luomisvimmainen ihminen. Soitan eräässä bändissä ja olen vakavissani miettinyt hommasta luopumisesta, kun en saa enää musiikista sitä iloa, mitä se aiemmin minulle tarjosi. Sitä vaan seisoo soitin kädessä ja robottimaisesti vääntää biisit läpi lailla mielihyvää siitä, miltä homma kuulostaa. Se on vähän niinkuin seksikin tällä hetkellä; on vaan hyvillään siitä, että onnistuu, mutta nautinto puuttuu. Voidaan siis puhua jonkinasteisesta identiteettikuolemasta. Muusikkominä tuntuu olevan mennyttä.
Olen lukenut muilta, kuin suomalaisilta sivuilta, että PSSD-oireita on onnistuttu joissain tapauksissa hoitamaan buspironilla. Onko joku kokeillut ja olisiko siitä apua tähän tunneköyhyyteen? Allekirjoittanutta hieman hirvittää ajatella vielä ottaa lääkitystä, kun tämä ssri-lääkitys on ollut täysi pettymys (jotenkin lievä ilmaisu).
Keskiviikkona alkaa akupunktio. Joillakin se on tepsinyt, joten toiveikkain mielin menen kiinalaisen lääketieteen viisauden pariin!
Niin ja Lara tsemppiä sinulle! Mahdollisuudet tilasi korjaantumisesta ovat aika mainiot, kun ottaa huomioon, että olet vasta lopettamassa lääkettä. Voi olla, että fyysiset ja emotionaaliset nautinnot kuuluvat elämääsi pikemmin, kuin osaat edes kuvitella! Vieroitusprosessi onkin sitten varmasti myös kovaa taistelua sinullakin, mutta älä lannistu.
03.03.2015 01:10
Uskon, että useita vieroitusoireista johtuvia itsemurhatapauksia ei pelkästään luulla mielisauraudesta johtuvuksi, vaan niitä myös väitetään sellaisiksi, jotta voidaan taas lakaista maton alle todellinen syy, eli haitallinen lääke. Tässä taas voidaan kiertää vastuu lääkkeen määräämisestä ja/tai valmistamisesta. Harmi vaan, ettei oteta opiksi, että ihmisiltä ei mene pelkkä elämän laatu vaan joskus menee koko ihminenkin järjettömässä prosesissa, mitä kehdataan väittää hoidoksi.
Allekirjoittanut yritti tosiaan lopettaa lääkettä jo aikaisemmin, mutta vieroitusprosessin tuskallisuudesta ja jo sillon ilmenneiden seksuaallisten vaikeuksien masentamana aloitin lääkkeen uudestaan. Jos olisin jo silloin tajunnut, että seksuaaliset vaikeudet olivat lääkkeen aiheuttamia haittavaikutuksia, en olisi todellakaan aloittanut lääkettä uudestaan. Minulla vaan sattui samaan aikaan olemaan sairaus, johon myöskin saattaa kuulua seksuaalisen halun ja kyvyn alenemista, kun tauti on pahimmillaan, joten en osannut epäillä lääkitystä. Jälkeenpäin sairauden asetuttua minulla oli yhä näitä vaikeuksia, joten tajusin, että kyse on nyt jostain aivan muusta ja sehän sitten selvisikin, että vaikeudet olivat peräisin lääkkeen lopettamisesta.
Edellämainitsemani hiljattain saavuttamani aamuerektio on pysynyt päivittäisenä. Halua vaan ei ole vieläkään tehdä asialle mitään. Kykenen kyllä laukeamaan visuaalisen ärsykkeen avulla, eli pornon, mutta en saa siitä mitään irti mielihyvällisesti. En siis tee asialle kovin usein mitään. Pientä toivoahan tämä tuo mahdollisesta tilanteen korjaantumisesta, kun käsittääkseni erektio aamulla on aika harvinainen reaktio, kun halut ovat lääkityksen vuoksi hävinneet. Mietin vaan, onko sillä jotain edistävää tai hidastavaa vaikutusta hypoteettiseen parantumiseen, jos yritän laueta? Voisivatko halut kenties kehittyä, jos jättäisin tekemättä asialle mitään?
01.03.2015 22:41
Lopettamisesta ei ole vielä puolta vuotta, koska lopetin lääkkeen marraskuussa. Akuutteja vieroitusoireita lääkkeen lopettamisen jälkeen en havainnut juurikaan lievän ahdistuneisuuden lisääntymisen lisäksi. Tämänhetkisiä oireita on voimakas ahdistuneisuus ja erikoiset unet. Kuten kirjoittamassasi, minun on vaikea erottaa unta todellisuudesta. Pitää herätä unesta kunnolla ja tiedostaa, että kyseessä oli vain uni. Jos herään ja jatkan nukkumista välittömästi, saatan heräämishetkellä ennen varsinaista aamulla heräämistä pitää näkemääni unta totena ennen nukkumisen jatkamista. Lisäksi kärsin näistä erittäin ilmeisistä PSSD-oireista, mitkä olen edellä maininnut. Ajoittain mieleeni putkahtavat itsetuhoiset ajatukset, vaikka arvostan elämää todella paljon. Koen vaan, että elämään kuuluvat eri aistimukset ja tunnetilat. Nyt ne aistimukset ovat lähes olemattomia ja tunnetilat alati negatiivisia, mihin vaikuttaa varmasti pelko tilani pysyvyydestä. Täytyy vaan koittaa psyykata itseään siihen, että kyllä tämä tästä paremmaksi muuttuu ja ehkä sitä kautta annan psyykkisesti tilaa parantumisprosessille.
Salaliittoväitökset eivät ole typeriä tai lapsellisia (ainakaan en ole törmännyt lapseen, joka niistä puhuisi, heh heh), mutta ei keskustella niistä sen tarkemmin nyt, koska ne vievät meidät kauemmaksi otsikon osoittamasta topicin pointista.
Ja tuosta SNRI-huomiostani huolimatta, en todellakaan väheksy kenenkään tunnetiloja sen lääkkeen ympäriltä.
25.02.2015 18:43
Hei Ymmärtäjä, eikös Venlaflaxin ole SNRI-lääke? No jokatapauksessa nussin nyt ehkä turhaan pilkkua, kun ei muuhun oikein kykene, eh eh!
Lääketieteeseen liittyvät salaliittoteoriat osoittautuivat minulle todeksi noin viikko sitten! Yritin saada sairaslomaa kuntouttavasta työtoiminnasta ja kas kummaa, systeemimme on niin kieroutunut, että sitä on pakko hakea länsimaista lääketiedettä vaalivasta laitoksesta, eli terveyskeskuksesta. No tämä ei sinäänsä olisi ongelma, ellei terveyskeskuslääkäri käyttäisi kaikkea energiaansa oireideni vähättelyyn. Tosiaan marraskuussa loppui lääkkeen syönti ja tuntuu, että osa vieroitusoireista tai ehkä ne pahimmat vieroitusoireet alkaa vasta nyt. Tästä syystä hain sairaslomaa, koska psyykkinen jaksaminen on niin heikolla tolalla, että se vaikuttaa fyysiseen jaksamiseen. Olen alkanut nähdä enemmän unia kuin lääkityksen aikana, eivätkä ne ole todellakaan mistään kevyemmästä päästä. Olotilani on nyt se, että hereillä olo aika on erittäin nihkeää ja nukkuminen on myös nihkeää, vaikka sen olisi tarkoitus ladata akkuja ja auttaa jaksamaan arjessa.
Puhuin lääkärille edellämainituista oireista ja hän kiisti niiden liittymisen lääkitykseen, koska lopettamisesta on yli kuukausi. Mainitsin myös PSSD-oireista ja tähän lääkäri totesi, ettei SSRI-lääkitys aiheuta dysfuncktiota muuten kuin korkeintaan lääkityksen aikana. Selitin asian tälle juurta jaksain rinnastaen omat oireeni kertomukseen mukaan ja selittäen kirjain kirjaimelta, mitä PSSD-tarkoittaa, eikä hän ottanut minua vakavasti vaan sanoi oireitteni olevan tyypillisiä masennusoireita. Hetkeä myöhemmin hän totesi, ettei minulla ole selviä masennusoireita ja tässä kohtaa sanoin hänen juuri puhuneensa itsensä pussiin. Kerroin tämän jälkeen lukemastani informaatiosta asian tiimoilta ja hän sanoi kyseisen informaation olevan vain masentuneiden ihmisten selittelyä ongelmilleen. Tähän sitten totesin, että tiedän kyllä, että internetissä saatuun tietoon on ihan viisasta suhtautua pienellä lähdekritiikillä, mutta olen myös lukenut niin lääkkeitä syöneiden ja lääkäreiden kirjoituksia omilla nimillään asiasta. Tähän hän totesi, ettei ole erikoislääkäri. Kehoitin häntä olemaan väittämättä mitään, mistä ei tiedä selvästikkään mitään. Tuli hiljaisuus. Kysyin sitten, että voisinko saada pientä sairaslomaa, jotta voisin järjestää asioitani ja oloani paremmaksi, johon lääkäri reagoi kehoituksella aloittaa SSRI-lääkkeet uudestaan ja syömään uniongelmiin Ketipinoria. Sanoin, etten todellakaan aio aloittaa kumpaakaan sivuvaikutuksien vuoksi. Tähän lääkäri sitten sanoi, ettei voi antaa sairaslomaa, koska en ole motivoitunut paranemaan tilastani, jota hetki sitten minulla hänen mukaansa ei ollut. Kerroin hänelle siitä, kuinka motivoitunut olen parantumaan nimeenomaan lääkkeiden aiheuttamista sivuvaikutuksista ja mitä kaikkea vaivaan olen nähnyt jo asian eteen. Emme saavuttaneet yhteisymmärrystä, joten jouduin poistumaan saamatta sairaslomaa ja sain kuntouttavasta työtoiminnasta merkinnän luvattomasta poissaolosta ja menetin tältä päivältä Kelan korvaukset.
Pientä valoa tunnelin päässä on näkynyt hieman. Nyt neljänä peräkkäisenä aamuna minulla on ollut jonkinasteinen aamuerektio. Lisäksi olen jokusen kerran harrastanut seksuaalitoimintaa entisen partnerini kanssa, joskaan se ei ole tuntunut kovin erikoiselta. Kiihottuminen on ollut vaikeata ja erektion saavuttaminen on ollut hankalaa, mutta lopulta se on onnistunut. Kiihkeys puuttuu toiminnasta ja kyse on lähinnä suorittamisesta. Silloin kun olen saanut orgasmin, se ei ole tuntunut oikein miltään. Aktin eroottisuus on ollut verrattavissa kättelyyn. Suihinotossa jossain vaiheessa en ollut enää varma, onko penikseni partnerin suussa vai ei. Arvata saattaa, etten kyennyt laukeamaan. No ehkä se tästä pikkuhiljaa korjaantuu. Tämä pieni muutos tapahtui pian sen jälkeen, kun totaalikieltäydyin alkoholista, koska ajattelin, ettei dopamiinitasojen ylimääräinen hively välttämättä ole hyväksi.
Olen miettinyt, voisiko fiksulla hallusinogeenien, kuten sienten tai ayahuascan käytöllä olla aivoja hoitavaa vaikutusta tämän asian yhteydessä?
Vinkit, näkemykset ja kokemukset ovat tervetulleita! Pidetään keskustelu elossa!
Ennenkaikkea muistakaa olla syömättä lääkkeitä!
23.02.2015 21:12
Tuntuu oikeastaan siltä, että tällä hetkellä ylipäätään minkäänasteisen mielihyvän saavuttaminen on mahdotonta. Musiikki, elokuvat tai mitkään taiteenlajit eivät erikoisesti säväytä. Aika kumma olo ja toivon kovasti muutosta tähän, enkä pelkkiin PSSD-oireisiin. No täytyy yrittää olla toiveikas, että asiat muuttuu, joidenkin kohdalla niin kuitenkin on käynyt.
15.02.2015 00:21
Täytyy koittaa pitää mieli levollisena asian suhteen. Noita parantumistarinoita jokunen on tullut ulkomaisilla sivuilla vastaan, eli jotain toivoa on. :) Joku oli ainakin parantunut akupunktion avulla ja joku erilaisten Detox-kuurien, näin muistan lukeneeni. Olisi hienoa saada paranemisraportteja täältä kotimaastakin, koska niistä on valtava apu niille, joiden tilanne tuntuu toivottomalta.
06.02.2015 11:53
2 / 3