Vapaa kuvaus

Aloituksia

2

Kommenttia

41

  1. No ei :D
  2. Viimeisen kerran, kun minulle kirjoitettiin resepti oli vuoden pätkä ja taitaa olla vielä noin kuukauden voimassa. Tämän kirjoitettua lääkäri totesikin, että minun todennäköisesti täytyy syödä lääkettä vielä kymmeniä vuosia. Mikä tuomio! Ajatuksena varmaan se, että lääke toimii, kun persoonallisuus muuttuu. No muutokset saavutin nopemmin, jos nyt mistään saavutuksesta voi edes puhua, kun ottaa huomioon nykytilani.

    Uskon, että olemme edellä mainitussa suhteessa samanlaisia ihmisiä: Tarvitsemme oikeat olot ja ihmiset ympärillemme. En tietenkään käy kiistämään, etteikö erilaiset ihmistyypit tuo elämään rikkautta, mutta lähtökohtaisesti herkempien ihmistyyppien on vaikea suorituskeskeisessä kilpailuyhteiskunnassa pärjätä niiden kanssa, jotka ovat enemmän kilpailu- ja suorituskeskeisiä. Uskon enemmän yhteisöllisyyteen, kuin toisiamme vastaan kilpailemiseen. Minulla on ollut vaikeaa jo kouluajoista lähtien, mutta se on tarina erikseen. Lääkkeillä voidaan sitten kitkeä herkkyyttä pois tai lakaista se piiloon, jotta herkkä yksilö sopeutuu yhteiskuntaan oikealla tavalla. Joskus se toimii yhteiskunnallisesta vinkkelistä katsottuna, kun joskus taas ei (esim. allekirjoittaneen kohdalla). Tosiaan en voi yleistää, että kaikki psyykelääkkeiden käyttäjät menisivät edellä mainittuun kategoriaan etenkään, kun ottaa huomioon, mitenkä helposti niitä määrätään. Tekstistäsi aistin kuitenkin samankaltaisuutta itseeni nähden, mutta voin mennä metsään siinä ja pahasti. :D

    Tosiaan seksuaalisuuden häiriöt ovat vain yksi oire, olet oikeassa! Ainakin minun kohdallani asia on näin, mistä edellä olenkin paljon kirjoittanut. Luova minä on joko kuollut tai on koomassa. Toivon kovasti, että se herää. Mitä tuohon seksuaallisuuteen tulee, liittynee se yleisesti ottaen tunneköyhyyteen, mutta esimerkiksi voimakkaan vihan puuttumista ei aina osaa pitää negatiivisena asiana. Omalla kohdallani seksuaalliset häiriöt liittynee myös vahvasti siihen, että jo pelkkien romanttisten suhteiden muodostaminen on mahdotonta, kun myös niihin halu on mennyttä. En pysty ihastumaan tai rakastumaan, enkä reagoimaan kauneuteen ympärilläni niin, että se aiheuttaisi ihannoinnin tai ihastumisen reaktion. Havainto kauniista naisesta on tällä hetkellä, kuin havainto siitä, että tuossa puun vieressä on kivi. Ei siis ilmene sykähdyttävää tunnereaktiota tai tunnereaktiota oikein ylipäätään.

    Edellä mainittu vihan tunne tai muut ääripään tunteet ovat kohdallani silottuneet tai hävinneet. Itkemään en pysty vieläkään. Jos tunteet eivät pääse purkautumaan luonnollisesti, se voi olla joissain tapuksissa erittäin tramaattista jo ympärillä oleville ihmisille. Mietitään vaikka Suomen kouluampumistapauksia. Ilmiötä ei ollut Suomessa edes olemassa ennen ssri-lääkkeiden aikakautta. Näissä traagisissa tapauksissa tekijät olivat ssri-lääkittyjä. Ei sillä, että ssri-lääkityt olisivat merkittävä uhka ympärillä oleville, mutta itselleen lääkityt voivat olla uhka, vai pitäisikö sanoa lääke itsessään yksilölle, etenkin jos vieroitusprosessi on rankka tai lääke on saanut aikaan vakavia muutoksia. Lääkkeiden myötävaikutteiset itsemurhat tottakai vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin.

    Taistellaan ja pidetään mielessä, että kaikelle myllerykselle on pätevä syy. Kohdallamme kaikki johtuu aivokemioiden liiallisesta kopeloinnista. :)
  3. Kiitos tarinastasi naisLopettaja. Otsikko tosiaan ilmaisee, että tämä ketju koskee Post ssri sexual dysfunctionia. Toisaalta, ketjuun on tullut myös asiaa myös vieroitusprosesseista.

    Sinulla on sinäänsä hyvin pullat uunissa näin ulkoapäin katsottuna. Tunteet alkavat palata, eikä niitä kannata pelätä tai vihata vaan olla tyytyväinen, että niitä ylipäätään on. Herkkyys on joskus taakka, mutta se on myös suunnaton voimavara. Olen lopettanut lääkityksen jo neljä kuukautta sitten, mutta en pysty itkemään tai tuntemaan erikoisemmin mitään aidosti. Siinä suhteessa tilanteesi on todella hyvä! Minäkin olen ennen todella herkkä ja välillä kirosinkin asiaa kovasti. Nyt tekisin mitä vaan, että saisin herkkyyteni takaisin.

    Olet selvästikkin saanut myös seksuaalisuutesi takaisin, hieno juttu etenkin, kun olet noin pitkään lääkitystä käyttänyt. Allekirjoittaneella ei tilanne ole tilanne muuttunut parempaan suuntaan. Kykenen siis seksiin, mutten osaa haluta sitä. Sitten kun olen tilanteessa, jossa seksiä harrastan, se ei tunnu oikein miltään ja orgasmikin on mielihyvätön.

    Tsemppiä sinulle vieroitusprosessiin! Kirjoittele toki tänne ja avaudu tilanteestasi. Siitä on korvaamatonta apua kaikille samassa tilanteessa kärvisteleville. Toivoa selvästi sinulla on, eikä tilanteesi taida olla niin tramaattisessa pisteessä kuin monella muulla. Raskasta vieroitus varmasti on, en epäile yhtään! Ehkä kovan kokemuksen kuoren alta puskee esiin entistä voimakkaampi ja eheämpi ihminen. Minä ainakin uskon niin! :)
  4. Voi voi, täytyypä omakohtaisen kokemukseni takia sanoa nyt, että vatsavaivat on pienimpiä ongelmista, mitä lääkkeestä voi seurata. En tiedä onko kyseessä aivan aivovaurio, mutta pahimmassa tapauksessa parantumaton tila.

    Lue tämä ja mieti tosiaan, että kannattaisiko omaa ongelmaa hoitaa jollain toisella konstilla:

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/13420608

    Kohentuvaa vointia! Minulla on vatsavaivoja vielä monta kuukautta lääkkeen lopettamisesta huolimatta! Ja yllä olevasta linkistä sitten selviää kaikki muutkin ongelmat, joista libidon menetys on pahimpia ja tunneköyhyys.
  5. Lara-sdd hyvin samaistuttavasti kirjoitit. Ihastumisen vaikeus on kamalaa ja tuntuu kerrassaan kohtalon ivalta, kun jaksoin vielä baareissa pyöriä, että vastakkainen sukupuoli otti aloitteellisesti kontaktia silloin, kun itse ei tunneköyhyytensä vuoksi osannut juosta naisten perässä.

    Minulla on mennyt tuo impulsiivisuusasia pahasti päinvastoin: Kun en osaa tuntea kunnolla, en uskalla tehdä päätöksiä. Esim. opiskeluja on turha miettiä, kun ei ole intohimoa mitään alaa kohtaan. Tämä oli jo lääkityksen aikana, mutta ajattelin itseni vaan niin kelvottomaksi ihmiseksi, jolla ei ole luonnostaan minkäänasteista kunnianhimoa. Sitten kun olin koulussa, siitä ei tullut mitään univaikeuksien vuoksi. Ja kas kummaa nukahtamisen kanssa minulla ei ole ollut vaikeuksia ennen lääkitystä ja ei myöskään lopettamisen jälkeenkään, ainoastaan edellä mainitsemani erikoiset unet ovat vaivanneet.

    Tunteitten laimentuminen on osaltani mennyt tosiaan siihen myös, etten kykene nauttimaan kunnolla musiikista. Osaan myös soittaa jossain määrin eri instrumentteja, mutta en enää kykene tekemään musiikkia, vaikka aiemmin olin aika luomisvimmainen ihminen. Soitan eräässä bändissä ja olen vakavissani miettinyt hommasta luopumisesta, kun en saa enää musiikista sitä iloa, mitä se aiemmin minulle tarjosi. Sitä vaan seisoo soitin kädessä ja robottimaisesti vääntää biisit läpi lailla mielihyvää siitä, miltä homma kuulostaa. Se on vähän niinkuin seksikin tällä hetkellä; on vaan hyvillään siitä, että onnistuu, mutta nautinto puuttuu. Voidaan siis puhua jonkinasteisesta identiteettikuolemasta. Muusikkominä tuntuu olevan mennyttä.

    Olen lukenut muilta, kuin suomalaisilta sivuilta, että PSSD-oireita on onnistuttu joissain tapauksissa hoitamaan buspironilla. Onko joku kokeillut ja olisiko siitä apua tähän tunneköyhyyteen? Allekirjoittanutta hieman hirvittää ajatella vielä ottaa lääkitystä, kun tämä ssri-lääkitys on ollut täysi pettymys (jotenkin lievä ilmaisu).

    Keskiviikkona alkaa akupunktio. Joillakin se on tepsinyt, joten toiveikkain mielin menen kiinalaisen lääketieteen viisauden pariin!

    Niin ja Lara tsemppiä sinulle! Mahdollisuudet tilasi korjaantumisesta ovat aika mainiot, kun ottaa huomioon, että olet vasta lopettamassa lääkettä. Voi olla, että fyysiset ja emotionaaliset nautinnot kuuluvat elämääsi pikemmin, kuin osaat edes kuvitella! Vieroitusprosessi onkin sitten varmasti myös kovaa taistelua sinullakin, mutta älä lannistu.
  6. Uskon, että useita vieroitusoireista johtuvia itsemurhatapauksia ei pelkästään luulla mielisauraudesta johtuvuksi, vaan niitä myös väitetään sellaisiksi, jotta voidaan taas lakaista maton alle todellinen syy, eli haitallinen lääke. Tässä taas voidaan kiertää vastuu lääkkeen määräämisestä ja/tai valmistamisesta. Harmi vaan, ettei oteta opiksi, että ihmisiltä ei mene pelkkä elämän laatu vaan joskus menee koko ihminenkin järjettömässä prosesissa, mitä kehdataan väittää hoidoksi.

    Allekirjoittanut yritti tosiaan lopettaa lääkettä jo aikaisemmin, mutta vieroitusprosessin tuskallisuudesta ja jo sillon ilmenneiden seksuaallisten vaikeuksien masentamana aloitin lääkkeen uudestaan. Jos olisin jo silloin tajunnut, että seksuaaliset vaikeudet olivat lääkkeen aiheuttamia haittavaikutuksia, en olisi todellakaan aloittanut lääkettä uudestaan. Minulla vaan sattui samaan aikaan olemaan sairaus, johon myöskin saattaa kuulua seksuaalisen halun ja kyvyn alenemista, kun tauti on pahimmillaan, joten en osannut epäillä lääkitystä. Jälkeenpäin sairauden asetuttua minulla oli yhä näitä vaikeuksia, joten tajusin, että kyse on nyt jostain aivan muusta ja sehän sitten selvisikin, että vaikeudet olivat peräisin lääkkeen lopettamisesta.

    Edellämainitsemani hiljattain saavuttamani aamuerektio on pysynyt päivittäisenä. Halua vaan ei ole vieläkään tehdä asialle mitään. Kykenen kyllä laukeamaan visuaalisen ärsykkeen avulla, eli pornon, mutta en saa siitä mitään irti mielihyvällisesti. En siis tee asialle kovin usein mitään. Pientä toivoahan tämä tuo mahdollisesta tilanteen korjaantumisesta, kun käsittääkseni erektio aamulla on aika harvinainen reaktio, kun halut ovat lääkityksen vuoksi hävinneet. Mietin vaan, onko sillä jotain edistävää tai hidastavaa vaikutusta hypoteettiseen parantumiseen, jos yritän laueta? Voisivatko halut kenties kehittyä, jos jättäisin tekemättä asialle mitään?
  7. Lopettamisesta ei ole vielä puolta vuotta, koska lopetin lääkkeen marraskuussa. Akuutteja vieroitusoireita lääkkeen lopettamisen jälkeen en havainnut juurikaan lievän ahdistuneisuuden lisääntymisen lisäksi. Tämänhetkisiä oireita on voimakas ahdistuneisuus ja erikoiset unet. Kuten kirjoittamassasi, minun on vaikea erottaa unta todellisuudesta. Pitää herätä unesta kunnolla ja tiedostaa, että kyseessä oli vain uni. Jos herään ja jatkan nukkumista välittömästi, saatan heräämishetkellä ennen varsinaista aamulla heräämistä pitää näkemääni unta totena ennen nukkumisen jatkamista. Lisäksi kärsin näistä erittäin ilmeisistä PSSD-oireista, mitkä olen edellä maininnut. Ajoittain mieleeni putkahtavat itsetuhoiset ajatukset, vaikka arvostan elämää todella paljon. Koen vaan, että elämään kuuluvat eri aistimukset ja tunnetilat. Nyt ne aistimukset ovat lähes olemattomia ja tunnetilat alati negatiivisia, mihin vaikuttaa varmasti pelko tilani pysyvyydestä. Täytyy vaan koittaa psyykata itseään siihen, että kyllä tämä tästä paremmaksi muuttuu ja ehkä sitä kautta annan psyykkisesti tilaa parantumisprosessille.

    Salaliittoväitökset eivät ole typeriä tai lapsellisia (ainakaan en ole törmännyt lapseen, joka niistä puhuisi, heh heh), mutta ei keskustella niistä sen tarkemmin nyt, koska ne vievät meidät kauemmaksi otsikon osoittamasta topicin pointista.

    Ja tuosta SNRI-huomiostani huolimatta, en todellakaan väheksy kenenkään tunnetiloja sen lääkkeen ympäriltä.
  8. Hei Ymmärtäjä, eikös Venlaflaxin ole SNRI-lääke? No jokatapauksessa nussin nyt ehkä turhaan pilkkua, kun ei muuhun oikein kykene, eh eh!

    Lääketieteeseen liittyvät salaliittoteoriat osoittautuivat minulle todeksi noin viikko sitten! Yritin saada sairaslomaa kuntouttavasta työtoiminnasta ja kas kummaa, systeemimme on niin kieroutunut, että sitä on pakko hakea länsimaista lääketiedettä vaalivasta laitoksesta, eli terveyskeskuksesta. No tämä ei sinäänsä olisi ongelma, ellei terveyskeskuslääkäri käyttäisi kaikkea energiaansa oireideni vähättelyyn. Tosiaan marraskuussa loppui lääkkeen syönti ja tuntuu, että osa vieroitusoireista tai ehkä ne pahimmat vieroitusoireet alkaa vasta nyt. Tästä syystä hain sairaslomaa, koska psyykkinen jaksaminen on niin heikolla tolalla, että se vaikuttaa fyysiseen jaksamiseen. Olen alkanut nähdä enemmän unia kuin lääkityksen aikana, eivätkä ne ole todellakaan mistään kevyemmästä päästä. Olotilani on nyt se, että hereillä olo aika on erittäin nihkeää ja nukkuminen on myös nihkeää, vaikka sen olisi tarkoitus ladata akkuja ja auttaa jaksamaan arjessa.

    Puhuin lääkärille edellämainituista oireista ja hän kiisti niiden liittymisen lääkitykseen, koska lopettamisesta on yli kuukausi. Mainitsin myös PSSD-oireista ja tähän lääkäri totesi, ettei SSRI-lääkitys aiheuta dysfuncktiota muuten kuin korkeintaan lääkityksen aikana. Selitin asian tälle juurta jaksain rinnastaen omat oireeni kertomukseen mukaan ja selittäen kirjain kirjaimelta, mitä PSSD-tarkoittaa, eikä hän ottanut minua vakavasti vaan sanoi oireitteni olevan tyypillisiä masennusoireita. Hetkeä myöhemmin hän totesi, ettei minulla ole selviä masennusoireita ja tässä kohtaa sanoin hänen juuri puhuneensa itsensä pussiin. Kerroin tämän jälkeen lukemastani informaatiosta asian tiimoilta ja hän sanoi kyseisen informaation olevan vain masentuneiden ihmisten selittelyä ongelmilleen. Tähän sitten totesin, että tiedän kyllä, että internetissä saatuun tietoon on ihan viisasta suhtautua pienellä lähdekritiikillä, mutta olen myös lukenut niin lääkkeitä syöneiden ja lääkäreiden kirjoituksia omilla nimillään asiasta. Tähän hän totesi, ettei ole erikoislääkäri. Kehoitin häntä olemaan väittämättä mitään, mistä ei tiedä selvästikkään mitään. Tuli hiljaisuus. Kysyin sitten, että voisinko saada pientä sairaslomaa, jotta voisin järjestää asioitani ja oloani paremmaksi, johon lääkäri reagoi kehoituksella aloittaa SSRI-lääkkeet uudestaan ja syömään uniongelmiin Ketipinoria. Sanoin, etten todellakaan aio aloittaa kumpaakaan sivuvaikutuksien vuoksi. Tähän lääkäri sitten sanoi, ettei voi antaa sairaslomaa, koska en ole motivoitunut paranemaan tilastani, jota hetki sitten minulla hänen mukaansa ei ollut. Kerroin hänelle siitä, kuinka motivoitunut olen parantumaan nimeenomaan lääkkeiden aiheuttamista sivuvaikutuksista ja mitä kaikkea vaivaan olen nähnyt jo asian eteen. Emme saavuttaneet yhteisymmärrystä, joten jouduin poistumaan saamatta sairaslomaa ja sain kuntouttavasta työtoiminnasta merkinnän luvattomasta poissaolosta ja menetin tältä päivältä Kelan korvaukset.

    Pientä valoa tunnelin päässä on näkynyt hieman. Nyt neljänä peräkkäisenä aamuna minulla on ollut jonkinasteinen aamuerektio. Lisäksi olen jokusen kerran harrastanut seksuaalitoimintaa entisen partnerini kanssa, joskaan se ei ole tuntunut kovin erikoiselta. Kiihottuminen on ollut vaikeata ja erektion saavuttaminen on ollut hankalaa, mutta lopulta se on onnistunut. Kiihkeys puuttuu toiminnasta ja kyse on lähinnä suorittamisesta. Silloin kun olen saanut orgasmin, se ei ole tuntunut oikein miltään. Aktin eroottisuus on ollut verrattavissa kättelyyn. Suihinotossa jossain vaiheessa en ollut enää varma, onko penikseni partnerin suussa vai ei. Arvata saattaa, etten kyennyt laukeamaan. No ehkä se tästä pikkuhiljaa korjaantuu. Tämä pieni muutos tapahtui pian sen jälkeen, kun totaalikieltäydyin alkoholista, koska ajattelin, ettei dopamiinitasojen ylimääräinen hively välttämättä ole hyväksi.

    Olen miettinyt, voisiko fiksulla hallusinogeenien, kuten sienten tai ayahuascan käytöllä olla aivoja hoitavaa vaikutusta tämän asian yhteydessä?

    Vinkit, näkemykset ja kokemukset ovat tervetulleita! Pidetään keskustelu elossa!

    Ennenkaikkea muistakaa olla syömättä lääkkeitä!