amummu

Vapaa kuvaus

Aloituksia

6

Kommenttia

1720

  1. Aika merkillinen on edsonin varma "tieto", että kaikki mökkiläiset esim. paskaavat järvet ja rannat. Siis ne omat mökkirantansakin? Joku po. väitteessä ei oikein toimi. Mutta kun on ottanut tehtäväkseen hakea toisista ihmisistä vain vikoja, joita sitten voi täällä ruotia otsikolla "enhän minä, mutta pojat", niin kaikki kahjoimmatkin jutut pitää laittaa liikkeelle. Joku satunnainen matkailija saattaa sattua lukemaan ja vielä uskomaan.

    Mutta onpas valo lisääntynyt! Kello on vasta noin ja ikkunastakin näkyy vielä selvästi puhdas luminen maisema. Eikä ole kauankaan, kun tähän aikaan oli jo pilkkopimeä. Ja nythän päivä piteeneekin pitkin askelin, kukon askeleet ovat tässä menossa pikkujuttu. Itse kyllä tykkään suomalaisesta, oikeasta talvesta, mutta usein vallalla ovat mustat, märät ja pimeät kaudet ovat kamalia. Nimitän niitä EU-talviksi; ne saimme kylkiäisinä v.-1995.
  2. Joskus muinoin täälläkin vaihdettiin mielipiteitä välillä niin, että tuntui ihan normaalilta keskustelulta. Sitten jotenkin henki muuttui, ja nyt se on sitten tätä. Minua edson vihaa niin, että sen aiheuttama sokeus pistää minun "suuhuni" paljon sellaista, mitä edson kuvittelee minun sanoneen. Mutta onhan hyvä, että mielikuvitusta edes jollain riittää, muuten elämä olisikin aika toikotonta.

    Jaa, että on leivottu. No, niin meilläkin. Juuri äsken busasin omena-tuorejuustopiirakan sitruunan ja vaniljan twistillä😖 - ai että inhoan mainosta, missä Björkin kropan karseine tatuoituine käsivarsineen ottanut nainen tekee jotain sapuskaa jollain twistillä. Se sana saa minut näkemään punaista. Edellä aloitin oman siedätyshoitoni sanan suhteen. Ei kyllä taida tehota.

    Nyt sitten kun sain siivottuakin voin nautiskella kahvia ja vielä lämmintä piirakkaa, joka ei ihan terveyssellaista ole, mutta on siinä kaurahiutaleita, kananmunaa ja kasvirasvaa, juustossakin protskuja:) Niin ja onhan omenakin terveellinen hedelmä. Tässä nyt sitten kahvia ryystäen laskettelen siivoushikiä. Saunaanhan ei auta hikisenä mennä, joten sinne vasta jonkin ajan päästä, jäähtyneenä🤣. Mietin tässä samalla, jotta pitäiskö lähteä hakemaan Pukkia, kun se on ihan lopussa. Mutta ei taida kannattaa. Luntakin sataa niin, että matkalla voi eksyä.

    Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!
  3. Onpa ollut pelottavaa vastasyntyneen hoitoa. Miten tuommoista on edes voinut tapahtua! Kaksi vuorokautta ilman ravintoa! Käsittämätöntä! Mitähän sillä oli tarkoitus saada aikaan. Ettei lapsi tottuisi korvikkeeseen oikean maidon sijaan? Hypoglykemia voi viedä aikuiseltakin hengen saati sitten vastasyntyneeltä. Toivottavasti siitä ei lapselle seurannut mitään pysyvää ongelmaa. Itsellänikin aikoinaan imetysongelmia oli, mutta ne saatiin ratkaistua, ja nyt ovat kumpikin miehiä, joita ei pienet tuulet kaada.

    Kyllä Whoon toteamus edsonin kickseistä osuu kohdalleen. Ei hänellä varmaan edes ole haluakaan keskustella. Jos olisi, etsisi jonkun asiafoorumin. Hän on täällä tyytyväinen itseensä, mutta oikea keskustelu saattaisi paljastaa hänen "epäpätevyytensä" monessakin asiassa. Ei siis pärjäisi niissä, etenkin kun käytöksensä on "syvältä". Asiaketjuissa on myös osaajia, joilla on tarpeeksi hyvä itsetunto pitämään toisinkin ajattelevia kirjoittajia ihan vertaisinaan ihmisinä. Edsonilla ei siihen rahkeita ole. Täällä hän siis toteuttaa kahdenlaista viettiään: (yrittää) osoittaa olevansa gängin kingi ja saada halventaa muita.
  4. "...eli Venäjähän se siellä tekee myyntityötä käyttämällä äärioikeistolaisia hyväkseen. Ihan ite keksinyt ton! Upeeta!
  5. Tänään tulikin kettislenkistä vapaapäivä. Poika jäi etätöihin ja tuulettaa itse koirat. Olisin kyllä voinut mennä, ihan itsekkäistä liikuntasyistä, mutta koirat tykkäävät olla omiensa kanssa - miniälläkin kuulemma koulussa tänään lyhyt päivä - joten en mene hämmentämään.

    Kävin äsken kaupassa tervehtimässä erästä tuttua myyjää, joka tänään jää eläkkeelle. Tunnen hänet poikiemme joukkuekaverina junnujalkapalloajoilta. Tänään kuulin, että poika oli hiljakkoin kuollut. Neljä lasta jäi jälkeensä. Onneksi osa aikuisten kirjoissa, ja muutkin jo isoja koululaisia. Tuntui tosi surulliselta, Muistan pojan hyvin, mutta vain noilta nuoruuden päiviltään, vanhempana en tavannut. Nyt olisi viisissä kymmenissä. Meidänkin esikoinen täyttää sen ensi kesänä😮

    Tänään muistin myös erään ystäväni 75v-päivän, ja tietysti myöhässä. Muistin sen kyllä vielä viime viikolla. Siipan ja minun päivät ovat niin toistensa kopioita, että välillä on vaikea erottaa, mikä päivä menossa. Isompi poikkeama niihin muodostuu siipan hoidoista, joihin kuuluvat labra ja reissu Docrateen lääkehoito-osastolle Ruoholahteen. Siinä melkein meidän toikot viikolla, viikonloppuna sentään usein tapaamme jälkipolvea. Ai niin, kävinhän minä joku päivä sitten kirjastossa, monen vuoden tauon jälkeen. Ja tänään kaupassa:)!

    Kohta saan keittää iltapäiväkaffet. Siippa vetelee vielä päikkäreitään, joita hän nykyään nukkuu jo kahdet. Ei jaksa olla pystyssä koko päivää, edes istumassa, kävellähän hän ei jaksa kuin muutaman metrin. Ostin kaffen kanssa oranssilla lapulla merkattuja ruunekreenejä - alennettuja ei olekaan vielä näkynyt, tosin itse merkkipäiväkin on vasta tulossa. Nehän eivät vanhene kovinkaan äkkiä, joten törsäsin ja ostin niitä jo huomiseksikin. Onpa ainakin pullapuoli hodettu kahdeksi päiväksi. Ruokapuoli on vielä kysymysmerkki.

    Mukavaa iltpäivää!
  6. Nyt on päässyt lipsumaan sulta pahan kerran. Olet lukenut Hesaria🤣. Niin ja tietysti ilmaiseksi.

    En ole muuten koskaan kuullutkaan, että Tanskakin on Nato-maa ja että siellä on pilapiirtäjiä kuten Ranskassakin😆 On todella ystävällistä, että valistat meitäkin.
  7. Minunkin nukkumaan ryhtyminen on myöhäistynyt ihan parin viime vuoden aikana. Aiemmin meni punkkaan jo puoli kymmenen aikoihin, tein pari sudokua ja sitten sammutin valot. Nykyään menen sänkyynkin vasta puoli yhdentoista aikoihin, mutta sitten ryhdyn lukemaan tai teen useamman sudokun ja valot sammutan vasta puolen yön tienoilla.

    Olen välillä yirttänyt unettaa itseäni lukemalla asoy:n hallintoon ja muuhun toimintaan liittyviä juttuja, jopa opetusmateriaalia. Ja ne kyllä nukuttavat. Yleensä kuitenkin ne käsistäni pois pistettyäni nukahdan hetkeksi, kohta heräten ja ja sitten valvomaan jääden.

    Olen välillä yrittänyt miettiä, miten valvominen oikein lähtee lähtee käyntiin. Voin olla melkein jo uneen putoamassa, kun joku asia tulee mieleen, ja siitä se lähtee, alkuajatuksesta poikii koko ajan lisää; kuin netin linkkejä klikatessa. Eilen illalla valot sammutettuani suunnittelin mielessäni yksien verhojen vaihtamista, ja päädyin erääseen lapsuuden kesien uimakaveriin. Häntä siinä pimeässä muistellessani tajusin, minkälaisen kierroksen ajatuksen päässäni olivat tehneet. Päivisin kyllä aika paljon selaan nettiä, joten olisiko sillä jotain vaikutusta. Monestihan sanotaan, että yöllä pää kertaa päivän tapahtumia, tosin eri tavalla kuin valveillä ollessa. Tiiä häntä.
  8. Taisin taas saada lenkillä happiyliannostuksen - en onneksi sentään myrkytystä - kun nyt pakasteesta ongitun lounaan jälkeen nukuttaa vietävästi. Päikkäreitä aina välillä otankin, se(kin)hän on eläkeläisen ihan veroton luontaisetu.

    Ystäväni ihmetteli, miksi päikkäreitä yleensäkään otan, kun kerran kärsin unettomuudesta. Minun yövalvomisiin eivät tupsluurit päiväsaikaan vaikuta yhtään, nukun vaikka olisi päiväunetkin plakkarissa, ja toisena yönä taas valvon, vaikka olisin mennä huheltanut koko päivän.

    Tänään joku uneton kirjoitti, miten hänelle eivät mitkään unieksperttien neuvot auta, nehän ovat ovat enimmäkseen jotain fyysisiä konsteja. Tämä (jo eläkkeellä oleva) kirjoittaja uumoili, että lapsuutensa traumat vaikuttavat hänen nukkumiseensa. Voipa hyvin pitää paikkansa. Minäkin uskon, että kaikenlaiset elämän tapahtumat jättävät jälkensä ihmisen nukkumiseenkin.

    Nuorempana nukuin missä vain, paitsi lentokoneessa; siellä harvoin sai päätänsä oikeaan nukkuma-asentoon, ja se on minulle välttämätöntä. Työelämän loppuvuosina tapahtui muutos kohti unettomia öitä. Oli ihan kamalaa lähteä töihin samoilla silmillä, yön valvottuani. Unilääkkeitä en koskaan käyttänyt, enkä käytä nytkään, vaikka siippa niitä välillä minulle tarjoileekin. Olen pari kertaa kokeillut niitä, enkä tykkää niiden jälkitilasta: seuraavana päivänä pää ei tunnu omalta.

    Olen kyllä tuuminut, että kun kerran olen eläkkeellä niin ihan sama, koska nukun. Kyllähän valvominen yöllä on tylsää, mutta ennemmin makoilen silmät kiinni kuin nousen ylös vaikka lukemaan; silloinhan varmasti pysyisin hereillä.

    Mukavaa, vaikkakin harmaata keskiviikkoa!
  9. Lapsuudenkodissani oli aikoinaan pystykorva, joka rakasti ääntään. Pihalla narussa ollessaan se usein vain istui ja haukkui ympärilleen, käännellen päätään niin paljon kuin kaula antoi periksi. Edson tekee samaa: tykkää äänestään=omista kirjoituksistaan ja räkyttää ympäriinsä, kaikkeen kuitenkaan ylettymättä kun ei kaula=kyvyt riitä. Sen kummempaa ei kuitenkaan saa aikaan. On kuin veteen pieris: paljon kuplia ja paljon hajua.
  10. Aivoperäistä, opittua (sekin tietysti tulee jostain aivojen poimuista) vai tiettyyn tarpeeseen tekemällä tehtyä? Äkkiseltään ei aina voi olla varmaa mistä on kyse.

    Työpaikkahaastatteluissa nykyään selvitellään hakijan tunneälyäkin, mikä on äkkiseltään arvioiden pahuksen hyvä juttu. Mutta voidaanko noissa testeissä ja haastatteluissa todellakin havaita ihmisen aitous? Tunteitakin voi opetella ilmaisemaan "oikealla" tavalla. Tekemällä tehdyt kyllä tulevat kuitenkin jossain vaiheessa esille. Ei valheessa monikaan jaksa elää jatkuvasti - luulisin.
  11. Sukupuolten häivyttäminen on todellakin (näköjään) yksi tämän ajan tehtävä. Monille tosi tärkeää?! Jos se onnistuisi, niin sen jälkeen ihan sama vaikka lapset saataisiin kloonamalla tai 3D-tulostamalla. Kuten tuolla aiemmin jo sanoin, niin sukupuoli on osa ihmisyyden ydintä.

    Tosiasia on, tutkittukin, että naisten ja miesten aivoissa on eroja. Siitä johtuu paljon asioita, tosin ei niin merkittäviä kuin joskus aiemmin on väitetty, mutta niitä on. Viimeisimpien tutkimusten mukaan suurin ero on siinä, miten ilmaisemme tunteita. Ja sehän taas vaikuttaa kaikkeen elämässämme, joten eroja miesten ja naisten toiminnoissa on niin kauan kun tunnemme. Ja niiden erojen vaikutus onkin loppumaton ketju.
  12. En ole tutkinut sitäkään, mikä tuli alarajaksi omalle ilmoitukselle. Ilmeisesti se nyt on sitten täysi-ikäisen oikeus. Hyvä niin. Siitäkin keskusteltiin, että voisiko alaikäinenkin niin tehdä. Juuri esim. murkun mielen ja tuntemuksien vaihtelu oli ymmärtääkseni yksi peruste alaikärajan määritykselle. Totuushan tietysti on, että 18v ei läheskään aina tarkoita, että ihminen sisäisesti olisi täysi-ikäinen. Joskushan 14-15-vuotiaskin voi olla aikuisempi, jopa aikuistakin aikuisempi

    On hyvä, ettei ihmisen tarvitse itseään silvottaa tai muutenkaan muokata ulkonäköään saadakseen sukupuolensa virallistettua. Leikkauksilla tehdyt muutokset ovatkin "kiveen hakattuja", tai ainakin melkein. Niiden purku mielen muuttuessa voi taas jo mennä terveysriskien puolelle. Kyllähän tuossa omassa ilmoituksessakin piilee riskejä, mutta ehkä ne on arvioitu pieniksi.
  13. Työkavereina minulla aikoinaan oli kaksikin homomiestä; kaukana Tom of Finland-tyypistä, kumpikin tosi mukavia, vaatimattomia, kohteliaita, heidän kanssaan oli helppo tehdä töitä. On kyllä ihan toisenlaisiakin kokemuksia. He kyllä olivat naisia.

    Sehän tässä niin kummaa onkin, että miksi homoudesta ja lesboudesta pidetään niin paljon melua. Ei luulisi todellakaan olevan kenenkään muun asia, miten hommansa hoitavat. Itsekin monet heistä sanovat, että se on ihan luonnollista, niin miksi siitä sitten halutaan tehdä niin iso numero. Ehkä homous/lesbous on ennemminkin jonkinlainen luonnon oma oikku, poikkeama säännöstä. Ja sellaisiahan on aina ollut. No, jos tästä melun pitämisestä yhdenkin viha heitä kohtaan lauhtuu, niin tehtävänsä on täyttänyt.

    Joskus kyllä tuntuu, että monia heteroja kiehtoo vain kysymys miten he tekevät "sen". Tirkistelyn halua? Ehkä heteroiden tirkistely onkin jo vanhanaikaista.
  14. Noista sukupuolen muutosleikkauksistahan käytiin aikoinaan paljonkin keskusteluita. Silloin nuorten osalta pohdittiin mm., kuka ja millä perusteella tekee tai voi tehdä päätöksen niistä: nuori itse, vanhemmat, lääkärit jne. Esille tuli mm. nuoren kasvuvaiheet, jolloin epävarmuus koko olemisesta, omasta sukupuolestaankin voi askarruttaa, pelottaakin. Tänä päivänä monet aikuisetkin ovat ulalla: on mies ja nainen ja niiden välillä monta muuta versiota. Hukassa tässä sekamelskassa on varmaan moni lapsi ja nuorikin. Jos siinä jamassa oleva nuori haluaa ja hänelle tehdään leikkauksia, mutta myöhemmin tuntemukset sitten muuttuvatkin, niin minkälaisia seurauksia siitä hänelle tulee/voi tulla. En ole tutkinut, mitä uudessa laissa leikkauksista säädetään.
  15. Jospas po. kippola luottaa muunneltuun sananparteen: maku on katsojan silmässä;)

    Aika usein huvittelen (mistä kyllä usein seuraa ärtymys) lukemalla ravintola-arvosteluja. Tämän päivän resepteissä on usein pääruoka-aineen lisäksi ainakin puolen aanelosen pituinen lista erilaisia muita aineksia, joissa paljon (ainakin minulle) kummallisuuksia ja erikoisuuksia. (Hienojen) ravintoloidenkin ruoat vastaavasti monesti saavat hyvät arvostelut, jos niissä on reseptien linja: kummaa, erikoista tai muuten vain rahvaalle vieraita aineksia.

    Tajuan kyllä , ettei ravintolaruoan ehkä työkseenkin arvostelija mene syömään ravintolaan lihamakaronilootaa tai siskokeittoa, mutta ei kai se toinenkaan äärilaita ihan paras valinta ole. Erikoisuuksia, vaikkakin kai ihan hyviäkin sapuskoita tarjoavan ravintolan voisi luulla potevan puutetta sellaisesta asiakasmäärästä, joka "löisi leiville" bisneksessä pidemmän päällekin. No, minun uskojani taas, sanoo nimim. osaan tehdä hyvän makkarasopan.
  16. Nuo kyselyt ovat välillä jotenkin hoopoja, tehty kaiketi sen kummempia ajattelematta. Siippa on sairautensa kanssa joutunut usein käymään yhdessä HUS-sairaalassa. Joka kerran jälkeen häneltä on kysytty asteikolla 1-5, kuinka varmasti hän suosittelisi po. sairaalaa ystävilleen ja tuttavilleen. No, täällä meillä ei sairaaloita juurikaan ole valittavissa. Mentävä siihen, mihin lähetteen saa, oli sitä sitten suositeltu tai ei.
  17. Sielläkö kylmä! Meidän mittarissa just parhaillaan -8! Pläkätyyntä, aurinko paistaisi, jos ei olisi pilveä. En luultavasti minäkään tänään ulos mene, mutta se ei johdu kylmästä, vaan monista kaikennäköisistä,tekemistä odottavista askareista, joista yksi on pojanpojalle sapuskan laitto, siinä samassa tietysti itsellemmekin, mutta nyt sitten vähän runsaammilla lisukkeilla.

    Eivätköhän wieninleike ja wienerleike ole sama asia. Itse olen nimen oppinut tuossa jälkimmäisessä muodossa, ja minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Koulun köksässä aikoinaan - siis jo ennen muinaisia roomalaisia - se tehtiin oikeaoppisesti vasikasta. Silloinaikaan ei kai possua muutenkaan syöty kovin usein, lukuunottamatta läskikastiketta. Joulukinkku sentään oli jo silloin tunnettu käsite. Nuo eiliset, paistovalmiina ostamani pihvit oli tehty tietysti possusta. Vasikkaa ei tavallisista ruokakaupoista enää saakaan. Luulisin, että kuitenkin hyvämaineisessa ravintolassa pihvit vieläkin tehtäisiin "oikean" reseptin mukaan, siis vasikasta. Mutta en tiedä, kun en ravintolassa ole käynyt aikoihin, saati sitten siellä tilannut Wienerschnitzeliä.
  18. Tänään sain vihdoin patistettua itseni kirjastoon. Olen yrittänyt sitä jo vaikka kuinka kauan, ja tänään vihdoin onnisti. Viimeksi kävin siellä yli 7v sitten. Siivoilin silloin remonttiamme varten kirjahyllyjämme ja löysin monta lukematonta kirjaa. Niitä piisasi pitkäksi ajaksi ja siinä sitten kirjastokäynnitkin loppuivat.

    Uuden kirjastoiilin sain, kun luin arvostelut eräästä uudesta kirjasta. Sen kaikki kappaleet kuitenkin olivat lainassa, joten varasin sen. Pitäisi olla saatavilla tämän kuun viimeisenä päivänä. Katsotaan onko. Laina-aika kirjalla on kuukausi, sivuja melkein 700, joten jos on hidas lukija, niin voi mennä palautuspäivä "överiksi". Toivottavasti ei mene.

    Tänään olen jo lenkittänyt koirat, käynyt siipan kanssa poliisiasemalla henkilökortin uusinnassa ja tehnyt lumitöitä!! Naapurin ahkera pariskunta ei ole kotona, joten tein itse kulkuväylän tuon märän lumen keskelle. Naapurit kolaavat aina koko käytävän leveydeltä, mutta minä en; lumi on nyt karsean painavaa, joten en jaksanut.

    Syntyvyys Suomessakin laskee kuin lehmän häntä, ja huoltosuhde ennusteiden mukaan huononee merkittävästi parinkymmenen vuoden kuluttua; eihän se nytkään kovin kaksinen ole. Lasten suhteen korostetaan aina päällimmäisenä heidän rooliaan tulevina aikuisina: heidän asioitaan ja heitä pitää hoitaa hyvin, että heistä sitten kasvaa hyviä aikuisia. Tietysti niin, mutta minusta lasta tulee ensisijaisesti hoitaa kalliina aarteena siksi, että hän on lapsi ja ansaitsee hyvän lapsuuden ihan omana itsenään, lapsena eikä tulevana aikuisena, huoltosuhteen pönkittäjänä.

    Lapset ovat ainakin minulle paljon enemmän kuin joku talouden tunnusluku. Onkin surullista, että lapset vähenevät. Ehkä minunkin elämäni (kuten siipankin) on tullut kohtaan, missä tuo suru on lähes käsin kosketeltavaa. Siksi kai on entistäkin ihanampaa katsella ihan vieraidenkin pienten lasten touhuja. Omien ja lapsenlasten vauva-ja taaperoajasta on jo niin kauan, että niitä ei oikein enää muistakaan. Onneksi on kuvia ja videoita. Niiden katselu tuottaakin meille kummallkein paljon iloa, mutta tietysti myös haikeutta.

    Mutta nyt iltapäiväkahveen keittoon. Siippa ei tähän kahvihetkeen kerkiä; on Hesassa saamassa infuusiotaan. Sielläkin kyllä saa ruokaa ja kahviakin, joten isoa puutosta ei siinä kohdassa hänelle tule. Ja kahvia (kuten ruokaakin) saa lisää täällä kotona, jos haluaa. Minä keitän, eli kone keittää, minä vain lataan sen.

    Mukavaa keskisen viikon iltaa!
  19. Yksi esimerkki huonojen geenien voimasta on tuttuni, joka on lähes langanlaiha, elintavat esimerkilliset. ei käytä alkoholia, syö pääasiassa vegeä, juoksee viikottain kilometrejä, jne. Sairastui vähän päälle viisikymppisenä kakkosdiabetekseen. Molemmilta vanhemmilta perimä. Yritti elintavoillaan tautia torjua, mutta hävisi taiston.

    Esimerkki elintapojen vaikutuksesta on edesmennyt sukulainen. Hän oli aika tyypillinen esimerkki metabolisen oireyhtymän ja diabeteksen yhdistelmästä: reilusti ylipainoinen, kittasi kaljaa, mutta harrasti kyllä paljon liikuntaa. Joutui lopulta diabeteksen takia pistoshoitoonkin. Sairastui sitten alzheimeriin, jonka aikana laihtui kymmeniä kiloja ja sokeriarvot (kaiketi sen ansiosta) palautuivat terveen arvoihin. Eipä niistä kauan iloa kerinnyt olla, kun tuoni - keuhkokuume!! miehen vei.
  20. Voi ollakin, että meidän sukupolven ihmisillä sairauksia on kehittynyt juuri lapsena saatavana olleen huonon ravinnon takia. Ei minunkaan kotonani paljon muuta ruokaa ollut kuin perunaa ja juuri sitä ruskeaa kastiketta. Hedelmiä ei ollut varaa ostaa koksaan, mutta oli joskus jouluna niitä oli, kun äidin täti kävi kylässä. Hän oli rikkaan perheen piika ja sai juhlapyhinä hyödyntää perheen ruokavarantoja. Kilttinä ihmisenä niitä sitten meilläkin käydessään toi. En tiedä johtuiko huonosta ruoasta, mutta teini-ikäisenä sairastelin paljon, olin sairaalassakin pitkiä aikoja. Siitä ei minulla käsitystä, maksoiko ja jos niin kuinka paljon silloin hoitoni maksoi.

    Ihmisten elintavat nykyään ovat kyllä niin moninaiset, että on kai vaikeaa osoittaa mitään sairautta puhtaasti itse aiheutetuksi. Lisäksi ihmisessä itsessään on niin paljon tekijöitä, että jo se tekee sellaisen määrittämisen mahdottomaksi, niin luulisin. Raitis voi saada maksakirroosin ja toinen vielä kasikymppisenäkin ryystää kaksin käsin eikä ole kuullutkaan sanaa kirroosi.
    21. 10 / 86
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt