amummu

Vapaa kuvaus

Aloituksia

6

Kommenttia

1720

  1. Kyllä julmalta tuntuisi jättää tarkoituksella joku ihminen hoitamatta, oli tauti mikä tahansa. Mutta nuo ainakin isoksi osaksi itse aiheutetut sairaudet, kuten juuri tupakasta ja viinasta kehkeytyneet ovat ehkä harmaalla alueella.

    On myös sairauksia, jotka ovat itse aiheutettuja ainakin yhtä paljon kuin nuo em. taudit. Tarkoitan hiku-urheilijoiden vammoja. Aikoinaan töissä yksi työkaveri pienessä ryhmässämme harrasti pitkän matkan ja maastojuoksua. Niissä hän sai usein vammoja, joiden takia sitten oli saikulla monesti pidemmänkin aikaa - en tiedä oliko tossuissaan vai fysiikassaan vikaa, kun niitä sattui hänelle niin usein. Minä omien töitteni ohella olin sijainen. Hommansa, kaikenlaiset lentsikoiden suoritusarvoihin liittyvät laskelmat veivät pahuksesti aikaa. Täytyy myöntää, että joskus kirosin urheilun alimpaan kattilaan ja heikkoina hetkinä ajattelin, että itse aiheutettuja sairauksia pitäisi kohdella ankarammin kuin muita. ei kai kuitenkaan pitäisi, ei sairasta voi jättää hoitamatta, mutta hoidon kustannuksia ehkä voisi tarkistella.
  2. Mitä ne hallitusneuvottelut ovat?! Never höörd.

    On hienoa, edson, että niin tarkkaan seuraat kirjoituksiamme ja kerrasta toiseen, itsesi ja valtavan tietomääräsi likoon pistäen minuakin jaksat oikoa ja opettaa. Mihin joutuisinkaan ilman "kuhmoosten kurua"😆
  3. Lukihäiriö voi olla melkoinen ongelma. Eräs sukulaispoika, joka nyt on abi, on todella vaikeuksissa kirjoitusten kanssa. Siinä ei kuulemma muuta helpotusta lukihäiriöinen saa kuin pidemmän ajan suorittaa koe. Muistelen, että aikaa saa kaksi tuntia enemmän kuin muut. Hänelle taas matikka on helppoa, ja pitkän matikan kirjoittaakin, mutta muut aineethan sitten perustuvat pitkälti lukemiseen ja sen sisäistämiseen. Kovasti hän nyt jännittää, miten esim. kielten kokeissa pärjää, koska kirjoittamisessakin hänellä on ongelmia.

    Konstin, minkä pojan vanhemmat ovat lapsensa koulutien varrella ottaneet käyttöön on se, että joku pojalle lukee ääneen, minkä kautta oppi meneekin hyvin perille. Kovan työn ovat vanhemmat ja isovanhemmat pojan kanssa tehneet, ja poika tietysti itsekin joutunut ahkeroimaan paljon enemmän kuin abikollegansa. Olen joskus kysynyt, että kun aika moneen häiriöön nykyään saa jo koulussa hoitoa, terapiaa, niin eikö lukihäiriöön, mutta ei kuulemma ole löytynyt.
  4. Kyllä kohta "vakavasti" pitää harkita äänestämistä. Minäkin olen aina ollut sitä mieltä, että äänioikeuden käyttö on velvollisuus. Mutta kun etukäteen, ennen vaaleja jo rakennetaan hallitusta, niin kyllähän mieleen helposti tulee, jotta onko demokratialla enää merkitystä. Jospa korvataankin kansan äänen "kuuleminen" gallupeilla; se hoituisi nopeammin ja halvemmallakin. Ja niin voittaneet kuin hävinneetkin voisivat samantien todeta, että "nyt vain suuntaamaan katse kohti seuraavia vaaleja", unohtaen, että siinä välissä olisi töitäkin tehtävä. - Jotkut "poliitikot" tosiaan voisi pistää hiekkalaatikolle ja siellä riitelemään tyyliin mun äiti ajaa sun äidin yli ompelukoneella.

    Pimeys on tullut takaisin. Aamulla silmiä availlessani tuumasin, jotta onko vielä yö; se vähäinen valo, mikä makkariimme verhojen raoista pääsee oli melkein mustaa. Eikä valoisuuden jama nytkään kovin paljon parempi ole. Melkein kuin marraskuussa.

    Silti mukavaa lauantaipäivää!
  5. Kiitos, Cee taas uuden tilan raivaamisesta. Ja lämmin kiitos iloni jakamisesta (edellisessä ketjussa). Pieni tauko tässä jännittämisessä tekee todella hyvää, saan kerättyä vähän uusia voimia tuleviin vastoinkäymisiin.

    Ei ole meilläkään paljon kulutusta tullut muussa kuin terveydenhoidossa ja ruoassa. Niitä kuluja onkin sitten vaikka muille jakaa. Yksityisen syöpähoidon kustannuksia ei vakuutuyhtiö toistaiseksi ole hyväksynyt, vaikka kyseessä on ammattitauti, jonka hoidon korvaaminen on lakisääteistä. Väittivät, että tämä uusi lääke ei kuulu kyseisen syövän käypähoitoon. Paitsi, että tähän tautiin ei ole käypähoitoa määritelty; hoito on tapauskohtaista. No, valitusta tässä väsäillään. Onneksi siipan armeijan aikaisiin säästöihin;) ei ole aiemmin tarvinnut kajota, joten niistä sitten ensiapua. Ruokaan meillä myös uppoaa rahaa. Siipalle sitä pitää olla usein ja ravinto- ja kaloripitoista. Itsekin niitä syön aika usein, kun en aina jaksa väsätä kahta sapuskaa, joten tämän välinpitämättömän, vanhemman ihmisen diabeteksen hoito on siinä suhteessa hieman retuperällä. Onneksi kaupan salaattitiskistä saan nopean avun, kun kevyempää kaipaan.

    Mutta nyt lounaalle. Ja sen jälkeen päikkäreille. Viime yö meni taas ihan kansanterveydelle.
  6. "Vanha nainen", kiva kun tulit mukaan, saadaan nk. uutta verta juttuihimme. Täällä me kaikki ollaan aika lailla samoja ikiä, ja kremppaa on jos jotakin itse kullakin. Sanotaan, että ikä on vain numero, mutta kyllä se on paljon muutakin: elämänkokemusta ainakin - ja niitä kremppoja:).

    Suomen yksi ihanuus onkin nelj ä vuodenaikaa. Kaikissa omat viehätyksensä, joskin jotain ärsyttävääkin, kuten juuri nyt menossa olevat kaljamat ja iljanteet. Kelit eivät nyt todellakaan suosi jalkamiestä, jolla liikkumisessaan pientäkään ongelmaa. Ihan vetreätkin ihmiset kumahtelevat jäisillä teillä, ja sairaaloissa paikkaamista ja naulaamista piisaa. Eli varovainen pitää kyllä olla. Onneksi "insinööri" on keksinyt piikit kulkimiimme. Itsekin niitä olen käyttänyt jo monta talvea, eikä tulisi enää mieleenkään lähteä talvikeleihin ilman niitä.

    Jatka sinäkin vain kirjoittamisia tänne! Kirjoittaminen on mukava harrastus. Kirjoitusvirheitä tulee kaikille, ei niitä kannata pelätä.

    Mukavaa päivää sinullekin!
  7. Nyt Jimmy kitara käteen ja kantria laulamaan, sitä vanhaa hyvää. Siitä miekii piän.

    Tuo terveydenhoitotekstisi on niin totta. Siippani teki koko työuransa sillä sektorilla ja kehitys on just noin. Eikä kovin onnellinen loppukaan taida siellä häämöttää, sairaan (ikä)kansalaisen kantilta ainakaan.
  8. Tänään tuli ensimmäiset ilouutiset siipan sairauden hoidosta. Syöpäsairaalassa otetut uudet tt-kuvat todentavat nykyisen lääkityksen hoitovasteen. Semmoista ei tapahtunut kertaakaan kolmen muun hoidon aikana. Vaikea uskoa todeksi. Toivottavasti elinaikaa miehelle tulisi näin edes vähän lisää. Jokainen uusi päivä on merkittävä. Minä tietysti kunnon pessimistinä alan jo nyt pelätä, mitä näyttävät seuraavat kuvat. Taudin jotkut tyypit ottavat välillä takapakkia kunnes taas eteneminen alkaa uudelleen, ja siipan tauti nyt sitten kai on sellainen. Soluanalyysien tekoon täsmälääkitystä varten ei siippa halunnut ryhtyä. Ne maksaisivat kymmeniä tuhansia ja kuulemma tuloksen varmuus on vain 50 vs. 50. Iloisin asia nyt on, että luusto oli vielä ihan puhdas, ja aiemmin suurentuneet imusolmukkeetkin pienentyneet huomattavasti.

    Lunta on taas tullut ihan kunnolla. Kävin koiria tuulettamassa, ja meinasin pojan pihaan jäädä jumiin. Melkoiset kinokset oli sinne tuuli taas väsännyt, Olisin saanut varmaan odotella pitkään irrotusapua, jos en itse autoani olisi kinoksesta irti saanut. Lähistöllä ei asu ketään, jolla olisi joku apuneuvo, eli olisi pitänyt odottaa pojan töistä pääsemistä. No, koirat olisivat olleet iloisia päästessään vapauteen kodinhoitohuone-kylppäri-sauna-olotilastaan.

    Mutta nyt kokkaamaan siipalle. Hän tulee kohta taas kemoterapiastaan ja on todennäköisesti nälkäinen. Teen hänelle nykyistä herkkuruokaansa, siskonmakkarasoppaa. Lääkitykset ovat sotkeneet hänen makuaistinsa ihan totaalisesti. Em. soppa lihamakaronilootan ja uunimakkaran lisäksi on lähes ainut entisistä sapuskoista, mikä ei töki. Uusia maistuvia makujakaan ei vielä ole kokeiluistani huolimatta löytynyt - kaikki kuulemma "maistuu pyytonille". Eli siipalle sopiva menu on lyhentynyt entisestään. Minulle tietysti helppo homma, mutta itse en jaksaisi aina syödä samaa, enkä kahta ruokaa useinkaan viitsi kokata. Tänään ostinkin itselleni savulohipalan ja kaupan salaattipöydästä lisukkeita sen kanssa. Ja hyvää oli.

    Leppoisaa tiistaita!
  9. No voihan jumperi. Ei nuo nökäreet jalan alla varsin satu, mutta ovat tosi häiritseviä. Täytyypäs vähän seurata tarkemmin. Käytän usein kotona hotelleista pöllittyjä tossuja, joissa froteesisusta. Niihin, sisäpuolelle tarttuu helposti lattialla leuhottaessani pieniä muruja - en alvariinsa imuroi - ja todella ärsyttää niiden tuntu jalassa. - " Lohtu" on aina tarpeen:)

    Minusta joku "amomuumin" kommentti silloin tällöin olisi sopisnut olemaan Alin "kynästä", mutta varma en voi olla. Toivottavasti mies vielä seurailee maailman menoa.
  10. Ei tarttis P... eiku E:n edes tehdä hyvää työtä, kunhan käyttäytyisi normaalin ihmisen tavoin. Mutta ehkä hän ei edes tiedä, mikä on normaalia käyttäytymistä. On varmaan saanut koko ikänsä kukkoilla. Toinen vaihtoehto-syyjaseuraus on: "pois alta akkavalta, huutaa ukko sängyn alta🤣

    Piti oikein guugeloida, mitä tuo mono-sana tarkoittaa. Siis on kyse jalkojen tunnon tsekkaamisesta. En ole ikinä kuullutkaan po. termiä. Minunkin jalkapohjiani kyllä hoitaja tökki piikillä, mutta ei monoa edes mainittu. Ei onneksi mitään tunto-ongelmia. Itse asiassa niitä kyllä on, mutta niin päin että olen kuin seitsemän patjan prinsessa: pienikin nökäre jalan alla tuntuu hirveältä, sukan sauman tai kengän hiertämisestä puhumattakaan.

    Muuten en tautini olemassa oloa oikein muistakaan. Mitään tuntemuksia minulla ei ole. Välillä mittailen sokeriarvoja, mutta nekin ovat hoitotasolla, verenpainekin välillä jopa alhainen. Joskus kun pumppu on ollut rauhassa yön, niin aamulla saatan unohtaa ottaa beetsalpaajan ja samalla sokeripillerinkin. Täytyy vain toivoa, ettei ongelmia tule - siipan ongelmissa ihan tarpeeksi - ja yritän siksi edes jotenkin pitää huolen syömisistäni. Liikkua voisin enemmän, mutta se laiskuus... Ensi viikolla alkavat kyllä taas kettiksien työntämiset, joten tilanne paranee ainakin siinä suhteessa.

    Pari tuopillista kahvia!! Itse juon (enää) kaksi kupposta päivässä. Minunkin pumppuni sanoo sanansa, jos juon enemmän. Kahvi ei edes enää maistu hyvälle. Aamulla sitä pitää kuitenkin saada, että herään ja saan rapistella lehteä sen ääressä. Iltapäivällä sillä ei kyllä ole mitään muuta funktiota kuin tapa: lataa pannu, kaada kahvi kippoon, maitoa sekaan ja ryystä. Teetä en kyllä suostu juomaan kuin pakotettuna, enkä sittenkään vapaaehtoisesti.
  11. Olisi kyllä kiintoisaa saada psykologin näkemys Edsonin yksinpuhelemisinnosta juuri täällä, missä kannatusta ei ole. No, eipä sitä FB:ssakaan paljon ole. Vain kaksi naista silloin tällöin nostaa peukalonsa E:n "viisauksille", joissa toistaa itseään kuten täällä. Naiset ehkä ovatkin jopa vähän ihastuneita tähän "rohkeaan mieheen". No, kyllähän sellaisessakin paisteessa yksi änkyrä hyvinkin elelee. Yksi ja etenkin kaksi on aina enemmän kuin nolla.
  12. Ja valitus jatkuu. Tosiaan, pitää kai löytötavarabisneskin pistää verovaroin toimivaksi. kun yksi mummo unohtaa kapsäkkinsä.
  13. Nyt on iskenyt epäkohta sinun läheisesi kimppuun. Nyt sitten parut ja vaadit vaikka mitä toimia, ja haukut huonomuistista eukkoasi lukuun ottamatta kaikki osalliset ja osattomatkin. Muistatkos miten suhtauduit ja kommentoit minulle, kun kerroin pojantyttöni - keliaakikko - koulussa kokemasta ruoka-ongelmasta. Niin se pilkka iskee omaa nilkkaan. Ja tavara on sentään vain tavaraa, sitä saa uutta menemällä kauppaan ostoksille.
  14. Niin olemme taas jättääneet pyhät taaksemme ja alkavat härkäviikot. Juhlaa ei ole näkyvissä kuin vasta pääsiäisenä. Ja pian sen jälkeen onkin jo juhannus! Päivän pitenemisen huomaa jo; meillä kuusen kynttilöissä on ajastettu sytys ja niiden syttymishetkenä on jo selvästi valoisampaa.

    Aika hyistä on ulkona; pakkasta ja tuulee. Käväisin äsken terassilla ravistelemassa pöytäliinan, ja meinasi jo siinä lyhyessä hetkessä sielukin jäätyä. Lenkille en taida tänään lähteä. Toisaalta sehän vain vaatisi vähän enemmän vaatetta ylle, mutta laiskottaa.

    Saa nähdä estääkö laiskotus yhden suunnitelmani toteutuksen: meinasin tänään pistää kuusen pihalle. Yleensä se on meillä Nuuttiin saakka, mutta tänä vuonna jotenkin joulu häipyi jo heti tullessaan, eikä kuusen ja muiden joulukoristeiden pito enää oikein houkuta. Toisaalta ei kyllä juuri nyt houkuta se karmea rumbakaan, mikä syntyy neulasista, kun kuusta alan riisua ja retuuttaa sitä ulos huushollista. No, senkin homman voin tietysti tehdä mutta jättää tekemättäkin. Kukaan ei siihen puutu.

    Illemmalla saadaan taas koirapoikien porukka kylään. Viettivät kaksi viikkoa Lapin hangilla ja eilen taas turvallisesti kotiutuivat. Tulevat hakemaan eilen tekemäni kalkkunasapuskan ja meillä "hoidossa" olleet joulukukkansa, joista kerkiävät vielä nauttia pitkään, ovat vielä hyvässä terässä. On taas rauhallinen olo, kun "Jalon jengi" on kasassa. Toinen poika ja hänen lapsensa ovat kyllä olleet kaiken aikaa lähimailla.

    Leppoisaa lauantaipäivää!
  15. Whoo, long time no seeing! Kiva nähdä, että olet voimissasi. Harmaantumista, tukan ohenemista ja rypistymistä on liikkeellä, vain harva välttyy tartunnalta.

    Minultakin hyvän vuoden ja voinnin toivotukset! Onhan diabeteksen hoito hanskassa. Olis kyllä kiva jos joskus toistekin kertoisit kuulumisiasi. Tuo yksi pirkanmaalainen häirikkö mustiksena tietysti haluaa joka hetki kaiken huomion kohdistuvan itseensä, mutta kun tautinsa tiedämme niin sen voi jättää omaan arvoonsa, eikä tarvitse huolehtia voinnistaan.
  16. Lääkkeiden kanssa on nykyään monilla hankaluuksia. Jo se, että mitään kautta ei saa yhteyttä lääkäriin on iso ongelma, joten monen sairauden hoito joutuu katkolle, ja jo pienikin katko voi todella olla vaarallinen. Myös lääkkeiden saatavuus apteekeissa on jostain syystä heikentynyt - enemmän sairaita? Siipankin erästä aiemmin käyttämää lääkettä piti tilata Rovaniemeltä, kun täällä lähempänä ei yhdessäkään apteekissa sitä ollut.

    Eräs tuttu on vihdoin löytänyt avun diabeteksensä vaikeisiin oireisiin eräästä suht uudesta lääkkeestä. Kuitenkin apteekista sitä on viime aikoina saanut kerrallaan enää vain kahden viikon tarpeeseen, eikä sitä välillä ole lainkaan saatavilla. Odotusaika on ollut jopa viikkoja. Syynä on lääkkeen käyttö laihduttamiseen.

    Lääkkeitähän hankitaan Suomeenkin tarpeeseen perustuen. Em. lääkkeen käyttö laihdutukseen on lisännyt sen menekkiä huomattavasti. Laihdutushan on päivän sana ja sen hoitaminen piikillä nahkaan kerran viikossa on helppoa verrattuna elin- ja ruokailutapojensa totaaliseen korjaamiseen. Sairauden hoidossa taas lääkehoidon katkot voivat aiheuttaa potilaalle pahojakin ongelmia, ja sen pitäisi kyllä po. lääkkeen tapauksessa olla prioriteettilistalla laihdutusohjelmaa ylempänä. Laihduttaminen kun on monelle muotijuttu. Kuten joitakin aikoja sitten trendikäs gluteeniton ruokavalio.
  17. Alkoholihan säilyy aika hyvin, punaviinitkin kymmeniä vuosia, mutta säilytys täytyy tosiaan tehdä pullot makuullaan, oikeassa lämpötilassa. Sherry sen sijaan, olen kuullut, että säilyisi hyvin asennosta riippumatta. Omia kokemuksia ei ole, kun harvoin elämässäni sherryä olen edes juonut, saati pulloja säilyttänyt. Sherry on kyllä hyvää juomaa. Ennenvanhaan kun miehille tarjottiin viskiä, niin naisille sherryä, makeaa sellaista. Makeaa minun suuni ynsii.

    Meillä on siipan aikoinaan 50v-lahjaksi saamaansa japanilaista tosi hienoa viskiä. Eli ollut jo meilläkin yli 25v, enkä ole pullosta katsonut kuinka vanhaa se on jo siinä ollut. Siippa käski, että ottaisimme siitä ryypit, kun hän on mennyt. Ei taida onnistua meidän porukalta. Pojat eivät juuri ryyppäile muutenkaan, minäkin vain silloin tällöin valkkaria ja kuoharia, kuten tänään. Mutta voimmehan pitää jonkin muisteluksen, johon sitten tulisi ystäviämmekin tyhjentämään tuon siipan viskipullon.

    Kamalaa on etukäteen suunnitella tapahtumia ja tekemisiä siipan pois menon jälkeen. Joitakin juttuja on kuitenkin pakko suunnitella, kuten juuri viime viikolla kaikenlaisia virallisia asioita, joihin tarvitaan siipan puumerkki. Enpä vielä joitakin vuosia sitten kuvitellut, että tämmöisinkiin hommiin joudun.

    Katselen parhaillaan (sivusilmällä) Wienin konserttia. Musiikki sinällään on tuttua, ja monesti sen oheisohjelmat ovatkin olleet melkein mielenkiintoisempia. Äskenkin oli ohjelmaa Wienin maailmannäyttelystä v. 1873. Kiintoisaa katseltavaa, mihin ei ole aiemmin tullut kiinnitettyä huomiota, vaikka kaupungissa useamman kerran olenkin käynyt. Äsken meinasin lähes kiekaista: yleisöstä kuvaan tulia mies, joka oli kuin ryssän ulkoministeri Lavrov. Onneksi ei ollut, mutta ko. mies kovasti häntä muistutti. Ettei olisi kuvaajakin erehtynyt henkilöstä. Muutenkin po ohjelmassa on paljojn silmän(kin) iloa:vanhoja, kauniita rakennuksia, hienoja konsertin tapahtumaympäristöjä, nätisti pukeutunutta yleisöä ja ennen kaikkea konserttisalin ihania kukka-asetelmia. Jostain ole lukenut, että ne konsertin jälkeen jaetaan silmäniloksi erilaisiin hoitolaitoksiin.

    Mutta nyt uuden vuoden ensimmäinen lounas: minulle kylmäsavustettua lohta ja valkkaria, siipalle possua ja vettä. Hyvin lähtee niillä vuosi 2023 käymään.

    Mukavaa iltaa!
  18. Hyvää, ja vielä parempaa tätä vuotta!

    Paukuttelu täällä alkoi eilen jo iltapäivällä, ja viimeisimpiä niitä kuulin vielä neljän aikaan. Sen jälkeen kaiketi olin nukahtanut, ja vasta kymmeneltä heräsin. Voin juuri ja juuri ymmärtää, että puolen yön aikaan taivaalle ammutaan kauniita värikuvioita, mutta se, että monet ilmeisesti paukuttelevat vain melun aikaan saamiseksi ei mene järkeen, suututtaa vain ihan tolkuttomasti. Mitenkähän ukrainalaiset pakolaiset ovat kokeneet paukkeen. Ja mielenkiintoisaa on taas nähdä tilastot silmänsä menettäneistä. Eilenhän, vai jo perjantaina joku tulitti itseään suoraan silmään. No, tuskin tietoinen valinta, mutta suurta tyhmyyttä osoittava tapaus.

    Vähän mälsää, kun ei tullut paperihesaria. Minäkin Rapusen tavoin olen sitä tottunut aamukahvin seurassa lukemaan. Netistä lukeminen on paljon vaivalloisempaa kuin paperista, koko ajan pitää sormien olla töissä. Lehden kun avaan, niin yhden aukeaman aikana ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin lukea. Siinä voi myös silmäillä, netissä ei juurikaan voi. Monesti tulee manattua pinttyneitä tapojani, mutta eipä niissä oikeastaan ole mitään sen kummempaa kuin jonkun nuoremman tavassa esim. pidellä kaiken aikaa, kaiketi nukkuissaankin, puhelinta kädessään, tai liikkua ulkona, kylmässä nilkat paljaina. Ero ehkä onkin siinä, että minun tapani eivät ole muodissa - kaukana siitä - ja nuorten tavat ovat😂

    Kohta pitää asettua hyvään asentoon sohvalle: pressa pitää puheensa ja sen jälkeen alkaa uudenvuoden konsertti Wienistä. Ne kaksi asiaa ovat kuuluneet minun vuodenvaihteen ohjelmaani niin kauan kuin muistan. Siinä yhteydessä pruukaan myös nauttia pari lasillista kuohista. Ruoat tein jo eilen, joten siinä ei kauan nokka tuhise, kun se on syötävissä.

    Mukavaa pyhäpäivää!
  19. Niin totta: vähiin käy ennen kuin loppuu. Sää on konu, sumuinen ja seisova, vesi tippuu räystäistä kuin konsanaan keväällä. Jostain syystä säästä tulee mieleen, että lapsuudessa usein vuoden vaihteessa olisi ollut vetinen suojakeli. Vai onko sellainen muisto jäänyt erikoisesti mieleen vain siksi, että lapsuudessa suojasää oli aika harvinainen ilmiö, vesisade vielä harvinaisempi.

    Juuri tuumailen tässä, että pitäisikö vielä ennen viikonloppua käydä kaupassa. En kyllä viitsisi. Ruokaa on pakastimessa kyllä vaikka komppanialle, mutta jotain lisukkeita puuttuu. Niidenkin tarpeellisuus on kyseenalaista, kun siippakin syö nykyään niin vähän ja. Salaatti tai yleensäkään vihannekset eivät enää maistu. Juureksia yritän aina ympätä jollain tavalla varsinaiseen ruokaan, jotta niitä menisi vähän kuin vahingossa. Ravintoa hänen kuitenkin pitäisi saada, ettei hissunkissun lisääntyvä yleinen heikkous pakottaisi häntä petiin; siitä hän ei enää nousisi. Vaikka tautikaan ei heti veisi, niin heikkous sen tekisi.

    Itsekään en ole viime päivinä ulkona käynyt muuten kuin kotoa parkkipaikalle ja sama takaisin päin. Ulos kyllä pitäisi mennä. Sisällä käkkiminen vie viimeisetkin mehut. Ja kun on useamman päivän sisällä, niin kynnys lenkille lähtemiseen vain nousee. Nyt kun kettiksetkin ovat lomalla, ei ole oikein hyvää syytä ulkoiluun. Paitsi että paras syy sille olisi kuitenkin oma olo, joka aina kohentuu pienestäkin lenkistä. No, ehkä tästä vielä reipastun. Kauppaan kyllä on mentävä: kahvi- ja siipan puuromaito on lopussa, ja jo se yksinään on reissulle pätevä syy.

    Mukavaa, tämän vuoden viimeisen ja uuden vuoden ensimmäisen viikonlopun aloittelua!
  20. Näyttääpäs aika oudolta kun "Elämä" ei olekaan ylimpänä ketjussa. Nyt pitää äkkiä korjata tilanne.

    Taas on jo torstai ja hirveitä(kin) tapahtumia täynnä oleva vuosi lähenee loppuaan. Kunpa ensi vuosi olisi parempi. Mutta niin kauan kuin jo liian monen valtion täysin häikälemättömät, sekopäiset vallanpitäjät ja hovinsa saavat tehdä tuhojaan ei tästä maailmasta hyvää paikkaa tule kellekään.

    Uuden vuoden lähestyminen jo kuuluukin: malttamattomat jo paukuttelevat arsenaalejaan, ja välillä kuuluu sisällekin saakka pamahduksia. Minun puolestani saisi ilotulitteiden käytön kieltää. Se on vain rahan tuhlausta, melun ja silmävammojen aiheuttamista. Itse emme niitä koskaan ole harrastaneet.

    Meillä on tällä viikolla hoideltu siipan sairauteen ja sen tulossa oleviin seurauksiin liittyviä moninaisia hommia. Poikamme on kyllä ollut isona apuna mm. dokumenttien laadinnassa, mutta siipan on pitänyt itse hoitaa kaikki puhelimella toimitettavat asiat samoin kuin pankkivierailut. Minä taas olen tietsikalla muuten saanut hoidettua monta juttua. Naurattaisi, jos ei itkettäisi se, että siipan piti vielä käydä valokuvassakin. Hänellä ei ollut enää voimassa olevaa passia eikä kuvallista henkilökorttia, eikä pankki hyväksy ajokorttia, joten valokuvaamoonkin piti siipan vielä sonnustautua. Älytöntä, mutta lain vaatimaa. Ja niin surullista. Minun on vaikea yrittää olla kuin en olisikaan. Tunnelma on nyt aika ankea.

    Siipan kunto huononee päivä päivältä. Onneksi hänellä ei ole kipuja, mutta hengitysvaikeudet ovat jo aika pahoja. Jo matka makkarista keittiöön saa hänet tukehduksen partaalle. Hän sanoo, että mitään muuta ei pelkää, ei edes itse kuolemaa, mutta tukehtuminen on hänelle kauhu. Niin olisi minullekin ja kauhua koen nyt hänenkin puolestaan. Saa nähdä, saako hän vielä käyttöönsä kotisairaalasta mukana kannettavan happipullon. Se on kuulemma kamalan kallis, sanoi lääkäri! Siipalla on kyllä nyt happirikastin, mutta se on hirveän painava pyörillä liikkuva "matkalaukku", jota ei niin vain olalle nostella. Se on paikoillaan, suljetun oven takana, omassa huoneessaan (pitää kurjaa ääntä) ja siippa käyttää sitä pitkän letkun varassa.

    Nyt on pakko taas lähteä ajamaan tiskikonetta. Se on täysi kuin turusen pyssy. Nyt tulee esille etu, minkä antaa iso astioiden määrä. Niitä meillä tosiaan. Monesti olen manannut niiden määrää, mutta nyt en. Jos ei olisi, niin kaiken aikaa saisin tiskata käsin altaassa, tuhlaten lämmintä vettä tai sitten pyörittäisin tiskikonetta vähintään kerran päivässä. Nyt pärjään viikon parilla, kolmella tiskikoneen käytöllä.

    Mukavaa torstai-iltaa!
    21. 11 / 86
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt