amummu

Vapaa kuvaus

Aloituksia

6

Kommenttia

1720

  1. Niinhän tämä sitten alkaa olla lopun aloittelua. En ole koskaan tykännyt uudesta vuodesta, en juhlana enkä muutenkaan. En tiedä, mistä johtuu. Kai joku lapsuuden ikävyys. Varmaan silläkin osuus, että lapsuuden joulut katkesivat kuin kanan lento uuteeen vuoteen. Jouluna oli meilläkin vähän parempaa ruokaa, leivonnaisia ja jopa suklaata, jota eräs vähän vauraampi sukulaistäti meille lapsillle joka joulu toi. Se oli juhlaa. Mutta kun uusi vuosi alkoi, niin sama vanha arkinen elämä palasi.

    Toinen poika, miniä ja kettikset lähtivät aamulla ajelemaan Lappiin vuoden vaihtumista viettämään - normaalistihan viettävät siellä joulunkin. Nyt olivat meillä kaikkina kolmena päivänä, kuten toinenkin poika. Lapset olivat eilen syömässä, ja aattonakin saivat käydä puurolla, mikä oli pieni ihme. Meille, etenkin siipalle tämä joulu olikin merkityksellinen.

    Aikamoinen tuuli oli viime yönä. Tuntui kuin katto olisi lähtenyt lentoon, semmoinen ryske välillä kävi. Uutta lunta ei loppujen lopuksi tullut paljonkaan, se vain muutti paikkaa tuulen viemänä. Ja meillä tuo lumen kertymispaikka on oven edessä. Aamulla en ovea meinannut saada auki. Sen sijaan parin metrin päässä oveltamme käytävä oli puhdistunut lumesta. Nyt taitaa lämpötila olla jo plussan puolella, viikonloppuna uhkaavat jopa vesisateella. Ei kiva. Etenkin kun kuitenkin sen jälkeen taas alkaa pakastaa ja liukkaat kelit vaanivat kulkijaa.

    Hyvää tämän vuoden viimeistä viikkoa!
  2. Lääkkeitähän ihmisillä, ainakin meidän ikäluokassa, nykyään on keskimäärin paljon. Kun katselen siippani lääkelootaa, niin taitaa siinäkin olla 6-7 eri lääkettä. Hänkin syövän puhkeamiseen saakka sai olla täysin ilman mitään lääkkeitä, joitakin antibioottikuureja sentään on saanut. Itselläni on nyt uusi diabeteslääke mukaanluettuna vain kolme rohtoa. Ja se on nykymittapuussa vähän. Enkä niitäkään meinaa aina muistaa ottaa. Niiden lääkitsemät sairaudet ovat rytmihäröjä lukuun ottamatta enimmäkseen vaivattomia, niin ei lääkettäkään kaipaa.

    Ostin tänään lapsenlapsille leffalippulahjakortit. Eilen yritin niitä ostaa netistä, mutta se muuttui niin monimutkaiseksi, että jätin sikseen. Olisi pitänyt kirjautua, mutta kun minulle ei ollut missään tallella vuosia sitten käyttämääni tunnusta, niin yritin sitten rekisteröityä uudelleen. Siihen taas systeemi vastasi, että po. sähköpostiosoitteeella on jo käyttäjä. Minun olisi pitänyt pistää uutta rekisteröintiä varten toinen sähköpostiosoitteeni käyttöön, mutta sitä en halunnut tehdä. Niinpä sitten R-kiskalta kävin hakemassa lahjakortit.

    Leffalipuissakin on nykyään erilaisia versioita, mutta kun en niistä mitään tiedä, niin sanoin myyjälle, että pistää semmoiset liput joita useimmat ostavat. Nuoret itse tietävät, minkälaisiin näytöksiin - ja saleihin!! - liput käyvät. Ennen vain mentiin leffateatterin lippuluukulle ja ostettiin liput, ja karkkia kioskista, jos rahaa oli. Nyt voi lippuun liittää (siis maksamalla lisää) eri tasoisia tarjoilujakin😮

    Tänään pitäisi jatkaa siivouspuolella. Eilen puhdistin uunin, mutta se jäi ns. vaiheeseen, kun en saanut uunin luukkua irti. Se taas täytyy irrottaa, että saa luukun kolme lasia pestyä. Sitä ei kuitenkaan minun käsilläni eikä siipan vähäisillä voimilla nostella. Kolme paksua lasia luukussa tekevät siitä tosi painavan. Eli itse uuni on puhdas, mutta luukun lasit likaiset. Ärsyttää, kun en saa hommaa loppuun. Enkä poikia viitsi siihen hommaan pyytää apuun. Muutenkin heitä saamme vaivata aika usein.

    Vaan ei Luoja laiskoja elätä, nyt töihin. Mukavaa päivää
  3. Tänään(kin) on ainakin täällä ollut ihan piikkikenkäkeli. Jos ei ole hiekoitettu, niin ei monellekaan hyvä heilu. Minullakin muutama talvi sitten oli nuo kenkiin kiinnitettävät piikit, mutta ne olivat hankalat käyttää. Kiinteät piikit kengänpohjissa on ainut hyvä ratkaisu. Jotkut sanovat, että ne voivat olla liukkaat esim. kaupan lattialla, ja niin voi ollakin jos kävelee pitkikä askelia, voimallisesti kanta-astujan tapaan. Pitää vähän lyhentää askelta, niin hyvin sujuu.

    Tänään onkin ollut taas kaikenlaista toimitettavaa. Lähetin mm. eräälle hyvälle ystävälleni Interfloran kautta joulukukkalähetyksen. Menin siksi ihan vartavasten kukkakauppaan, missä sain toimittaa asian ihmisen kanssa. Jos olisin tilauksen tehnyt netissä, olisin myös saanut puhelimeeni tiedon, koska lähetys on toimitettu. Nyt kun hoidin asian nokakkain ihmisen kanssa, en sitä tietoa saa. Pitää vain luottaa, että perille tilaukseni menee.

    Tänään kävin myös lääkärissä ajokortin uusintaa varten. Alkoi kyllä naurattaa ne kaikki pöljät kysymykset, joita lääkäri Traficomin ohjeen mukaan teki. Lääkäriä itseäänkin näytti huvittavan. Mutta selvisinpäs🤣 Kaikki nuo kysymykset ja tehtävät ovat kyllä sellaisia, että jos niissä ei pärjää, ei kyllä korttiakaan tarvitse.

    Kyllä tosiaan hirveitä asioita on taas uutisissa ollut. Pahuutta tässä maailmassa riittää, eikä vain maailmassa vaan tosiaan tässä meidän, pienen kirjoittajaporukankin keskuudessa. Välillä se ihmetyttää, vaikka ei enää pitäisi, kun on jo vuosikaudet jatkunut. Kaipa edson siitä jotain mielihyvää saa; ilmeisesti muualta ei. On surkeaa, että pahan toivominen ja toisten solvaaminen on hänen ilonsa lähde. No, pitää kai uskoa, että meitä on moneen junaan, ja joku jää vielä laiturillekin.

    Ulkona on nyt todella pimeää, kun lumen valo on hävinnyt. Toivottavasti saisimme vielä jouluksi puhdasta, uutta lunta.
  4. Jimmyn jouluvalmistelut auttavat hämähäkkejäkin. Ne pääsevät joulusiivottuun tilaansa miettimään uusia seittejä. Ihminenkin pysyy virkeänä, kun on askaretta ja mietittävää. Ehkä hämähäkeillä sama.

    Ulkona on mukava talvipäivä. Mutta turkasen liukasta. Kävin kettislenkillä ja nyt olivat piikkikengät tosi tarpeen: kevyen liikenteen väylä oli kaltattu lähes sileäksi jääkäytäväksi. Aika outoa, koska täällä useimmiten ensin kulkee aura ja sen jälkeen perässä hiekan levittäjä. Nyt ei ollut niin tehty. Ehkä siinäkin hommassa henkilökuntavajaus tai sitten tiedonkulku katkennut.

    Pitäisi lähteä kauppareissulle, mutta vähän hirvittää jättää siippa nyt tänne itsekseen. Verenpaineet ovat hänellä pitkään olleet vähissä, mutta tänään on tullut ennätys, ja "putoaminen" uhkasi jo istuma-asennossakin. Äsken mitattu yläpaine oli vain vähän päälle 60! En uskalla häntä jättää yksin tänne kotiin ennen kuin ainakin toinen poika pääsee vapaaksi töistään, että pääsee tarvittaessa tulemaan meille, jos minä en kaupan hälinässä puhelinta kuule. En ole millään netin sivuilla törmännyt po. ongelmaan syöpähoidon yhteydessä. Täytyypä jatkaa katsastamista, jos se jossain tulisi esille.

    Hyvää alkanutta jouluviikkoa!
  5. Sain vihdoin pullataikinan nousemaan. Miten voikaan ihminen jymähtää joihinkin kaavoihin niin pahasti kuin minä Hamlet-maisesti: tehdäkö litran vain puolen litran taikina. Aina olen jomman kumman tehnyt, mutta toinen on suuri ja toinen vähän liian pieni, kun oman porukkani pullahiiret tunnen. Niinpä sitten tuli minulle Heureka!-elämys. Teenkin 0,75l taikinan. Ja se oli koneellekin just sopiva. Ei tursunut yli, ja vatkain jaksoi sitä isommallakin nopeudella veivata.

    Vielä pitäisi taikina saada muotoon ja paistettua. Yksi muoto on joulukuusi, joka tapanina lähtee lomalaisten kanssa Lappiin suomaan iloa useammallekin syöjälle. Kuusen teen kolmion muotoon pellille asetelluista pienistä korvapuustikierukoista, joiden keskelle tuikkaan kuusen palloiksi punaisia ja vihreitä kirsikoita. Muihin koloihin pieniä hopeisia helmiä. Lapsenlapsille aikoinaan tein samanmoisia, ja innoissaan niitä söivätkin. Tytön keliakian puhjettua en kuusia enää ole tehnyt. En ole oikein päässyt sinuiksi gluteenittomien jauhojen kanssa; en ole leivonnaisista mieleisiäni saanut syntymään. Sitkon puute tekee taikinasta työlään käsitellä. Joululeipää olen tehnyt ja se on ollut helpompi tehtävä.

    Mutta nyt kuusta koristelemaan. Huomenna ehkä käyn hakemassa jo kotiinkin kuusen. Aiemmin olen aina halunnut sen sisälle vasta, kun olen siivonnut, mutta nyt meinaan tinkiä siitä(kin) "säännöstä" - ikä opettaa lusmuamaan🤣. No, voinhan sitten kuusen ympäriltä siivoilla, jos siivouskuume iskee.
  6. Siippa pruukaa sanoa, että kaikella on tarkoituksensa. Sitä minäkin usein hoen itselleni ja pojillemmekin. Siis jatkuvalla tavaroiden pudottelullani on tarkoitus säilyttää edes selkäni jonkinlainen liikkuvuus. Nykyäänhän minua tarvitaan lähes kaikisssa toimissa kotona ja kodin ulkopuolella. Kaikkea kyllä olen aina muutenkin tehnyt, mutta siippa osallistunut ahkerasti. Nyt ei enää kykene. Auton kanssa välillä tulee eteen asioita, jotka eivät ihan ole jokapäiväisiä, mutta niihinkin oppii. Mites se sanonta nyt olikaan: elinikäistä oppimista.

    Olen kyllä jo aika väsynyt kaikkeen uuden oppimiseen. Hirvittää se päivä, kun joudun uuden tietsikan hankkimaan. Tämä vanha jo välillä tökkii. Onneksi poika on niissä asioissa melkoinen guru, mutta hänellä vähän sama vika kuin siipalla: ei oikein ymmärrä, että minä tarvitsen mahdollisimman yksinkertaiset systeemit, koneen käyttöni on niin vähäistä ja rajattua. Tai ei ajan suhteen vähäistä, mutta toimintoja/ohjelmia/sovelluksia, joita tarvitsen ei ole paljon.

    Vesikeli sitten tuli! Luonnon talvikauneus on jo melkein hävinnyt. Poika ja miniä läksivät hiihtolenkille ja kettikset tulivat tänne "hoitoon". Vaikka ei ole monta päivää, kun nähtiin, niin taas ovesta sisään rynnätessään tuntui, että olemme vallan olleet toisella puolella maapalloa, kun niin iloissaan taas tervehtivät. No, sama juttu, kun käyn vaikkapa vain roskiksella, se tuntuu niille vastaavan vähintään vuoden poissaoloa

    Tuota nyt hävinnyttä ihanaa talvimaisemaa katsellessa kyllä monesti teki minunkin mieleni suksille. Joskus nuorempana sitä teinkin. Olemme aina, kun tänne böndelle 70-luvun lopussa muutimme asuneet sellaisessa paikassa, että suoraan rapulta pääsee ladulle; ei tarvitse pakata kamoja autoon ja ajaa matkojen päähän. Poika ja miniä hyödynsivät nyt sitä ja läksivät tuosta aidan yli menemään. Voisivat niin kotoaankin käsin tehdä, mutta sillä erotuksella, että siellä on aika pitkä matka tehdylle ladulle. Meiltä ei kovin kauas tarvitse umpihangessa suksin tarpoa, kun pääsee kunnan yllä pitämälle ladulle.

    Piti ryhtymäni leipomishommiin, mutta siirrän sitä nyt illemmalle, Koirat ovat sen verran vilkkaita, että niiden kanssa pitää aina välillä jotain puuhata, että sitten väsyvät ja ryhtyvät nukkumaan. Jostain olen lukenut, että koirat nukkuvat n. 18t/vrk. Nämä "meidän" koirat eivät siitä säännöstä piittaa. Hommaa pitää olla, jos ei muuta niin tappelevat keskenään. Osinhan se on kyllä leikkiä, mikä kyllä joskus äityy oikein kunnon tappeluksi. Silloin suihkupullosta vettä niskaan ja lopettavat oitis. Niiden väliin ei käsipelillä kannata mennä .

    Leppoisaa pyhäpäivää!
  7. Ja niin joulu joutuu... Ja reilun viikon päästä se on jo ohi. Viikko on tosi lyhyt aika ainakin meikäläisen elämässä; aina tuntuu olevan perjantai tai maanantai.

    Tulikin tänään pikakutsu lakimiehemme luokse. Painelin sinne suoraan kettislenkiltä:), pipo silmillä ja piikkikengät raksuen. Tapaamisen piti olla maanantaina, mutta hän joutuu lähtemään työmatkalle, joten käytiin sitten tänään, kun se meille hyvin sopi. Minulle oli kyllä todella vaikeaa kuivin silmin keskustella ihan selvällä suomella siipan kuolemasta ja siihen liittyvästä juridiikasta. Kovin monimutkaisia ovat asiat, ja pureksittavaa niissä riittää vielä ennen kuin olemme perunkirjoitusvaiheessa.

    Tänään saimme myös vihdoin hoidettua turvajärjestelmän mökillekin. Täällä kotona semmoinen on ollut ja muutaman vuoden ja nyt kun mökillä käynnit ovat lähes loppuneet, niin vähän huolettomammin voidaan olla, jos sitä jotenkin valvotaan. Siippa vahtii nyt kameroiden kuvaa, jota tulee hänen puhelimeensa, mutta ei enää oikein jaksa siihen keskittyä, vaikka se ei fyysisiä ponnisteluja vaadikaan. Mielensä on muutenkin matala, kun mökillä hän ei enää jaksa käydä, ja noiden kamerakuvien katselu rakkaasta paikasta vain lisää mielipahaa. Poikamme ottavat nyt senkin asian hoitaakseen.

    Tänään huomasin taas uutiset kahdesta tutkimuksesta, joita nollatutkimuksiksi voi hyvin nimittää. En ihan tarkkasanaisesti muista tutkimusten otsikointia, mutta toinen tutkimus totesi, että maahanmuuttajilla on huonompi työllisyys kuin kotosuomalaisilla, ja että rikkaat käyttävät enemmän sähköä kuin köyhät. - Mikä lie instanssi rahoittanut.

    Nyt tutkin itseäni, ja sen tuloksena lähden kohtsillään punkkaan lukemaan uutta Kotiliettä. Tilasin sen taannoin muutamaksi kuukaudeksi, ja meinaan sen taas lopettaa kun jakso loppuu. Itse asiassa tilausta tehdessäni minulle vakuutettiin, että se sitten lakkaa automaattisesti, mutta siihen en usko. Aina ne täytyy itse lopettaa.

    Mukavaa perjantai-iltaa!
  8. Heräsin kauniin väriseen aamuun, joka jatkuu edelleen; lähes iltaruskon värit taivaalla. Lintuset ovat löytäneet ruokansa. Vasta viime viikolla viritimme yksinkertaisen ruokintasysteemimme: puun oksalla naru, ja sen päässä killuu rasva-pähinäpötkö. Kesti näköjään aikansa, kunnes linnut sen löysivät. Muuta sapuskaa niille emme laitakaan. Vielä muutama vuosi sitten meillä oli melkein lintujen ruokala, mutta se houkutteli paikalle pieniä jyrsijöitäkin, joten lopetimme sen.

    Tänään on merkillisen virkeä olo. En muista, milloin viimeksi olisin nukkunut niin hyvin kuin viime yönä. En edes kuullut siipan hiippailuja tai happirikastimensa tussahtelua. Muutaman kerran havahduin kääntämään kylkeä mutta sen jälkeen nukahtanut heti uudelleen. Yleensä minulle asennon vaihdosta seuraa pitkä valvominen.

    Mietin, mistä moinen, tavaton nukkuminen johtuu. Liekö sitä edesauttanut se, että illalla vain kömmin punkkaan, en lukenut, en tehnyt ristikoita, sudokuista puhumattakaan. Vähän aikaa siipan kanssa keskustelimme edessä olevasta lakimiehemme luona käynnistä - ajattelin, että ne asiat ainakin pitäisivät minut hereillä - hiljaisen, klassisen pianomusiikin säestyksellä. Sen jälkeen kai sitten olen nukahtanut.

    Kohta lähden kettisten kanssa nautiskelemaan talven kauneudesta. Ensi viikolla se on mennyttä, ennusteen mukaan alkuviikolla sataa silkkaa vettä. Ankeata. Eilen jossain sääjutussa uhattiin Lounais-Suomea jopa mustalla joululla. Whoo ja Jimmy ehkä kaivavat vesisuksensa kulkuneuvoikseen😉

    Leppoisaa viikonlopun aloittelua!
  9. Aamu"lenkki" heitetty: moottoriavusteinen, 70km:n sellainen:) Ruoholahteen (missä po. syöpäsairaala) on meiltä aika tarkkaan 35km. Aika hyvässä kunnossa olivat jo kadut. Isoillakin teillä oli vain tavallinen talvikeli.

    Rapusen kirjakassia kyllä vähän käy kateeksi. MInullakin on juuri nyt lukemisen puuta. Olen kirjastoreissua suunnitellut jo pitkään, mutta aina vain se jää. Nyt ennen joulua en lukea kerkiäsikään kuin korkeintaan illalla sängyssä, joten ehkä on parempikin, etten kirjastoon mennyt. Silloin vain istuisin lukemassa ja hommat jäisi tekemättä. Nythän niitä hommia kun on mekein tuplasti, kun siippa ei enää jaksa juuri mitään. Hyvä kun lautasensa jaksaa pakata tiskikoneeseen.

    Tänään näin lääkärin suuttuvan. Siipan ammatautia korvaava vakuutusyhtiö epäsi korvauksen meneillään olevasta yksityisestä hoidosta. Perusteluna kirjeessä oli, että kyseinen lääke ei kuulu siipan syöpätyypin lääkelistalle. Siitäkös lääkäri suivaantui ja kommentoi, että hänkös näitä lääkkeitä sitten keksii. Näytti meillekin listan, missä ko. lääke oli listalla ensimmäisenä, myös tutkimustuloksia on saatavilla. No, nyt sitten pitää tehdä valitus päätöksestä ja liittää mukaan lista referenssesitä.

    Vakuutusyhtiöissä päätöksiä tekee vakuutuslääkäri omalla erikoisalan pätevyydellään, mikä se sitten milloinkin on, ei tarvitse liittyä vakuutetun päätöstä vailla olevaan asiaan. Siitä meilläkin jo aiemmin kokemus. Korva-nenä-kurkkulääkäri totesi aikoinaan, että tapaturman sijaan pojan polvessa onkin sairaus, kahden ortopedin tekemän diagnoosin vastaisesti. On aika kummaa, että lääkärit hyväksyvät erikoisosaamisensa torppaamisen jonkun toisen alan lääkärin toimesta. Siipan lääkäri kyllä suorastaain tuohtui. Enkä ihmettele. Hän on juuri siipan syöpätyypin erikoisasiantuntija. Tiesi myös, että ko. vakuutuyshtiön lääkäreissä ei ole onkologia, tietyn syöpätyypin erikoistuntijasta puhumattakaan.

    Ja nyt kauppaan hakemaan vähän leipomustarvikkeita. Sain juuri värvättyö pojan hakemaan isänsä hoidosta, joten voinkin viritellä joulukakun tekoa.
  10. En siis hukkunut lumeen. Monen auto kyllä tässäkin yhtiössä näyttää hukkuneen. Kaikille autoille ei riitä katospaikkoja, joten perheiden kakkosautot ainakin ovat parkissa taivasalla. Tänään eräs koulupoika kaivoi esille äitinsä autoa pukeutuneena vain ohueen fleece-takkiin, ilman hanskoja. Kysyessäni , miten tarkenee moisissa ketineissä kertoi pärjäävänsä hyvin. No, ei kuitenkaan ollut ihan pieni, joten kaipa tietää, koska palelee liikaa.

    Huomenaamulla pitää lähteä tien päälle jo heti seitsemän jälkeen, ja herätys tietenkin jo kuuden maissa 😫. Siipalla on taas tiputuspäivä, joka siis alkaa aikaisin ja kestää, jos edellisen kerran tapaan menee, ainakin koko aamu-ja iltapäivän. En meinaa tällä kertaa sinne jäädä istuskelemaan kuin siksi aikaa, että lääkäri ennättää käydä ja saamme esittää hänelle kysymyksiä. Tulen sitten välillä kotiin tekemään sapuskan ja torttutaikinan jääkaappiin odottelemaan leipomista, ja haen siipan kotiin, kun hoito tehty. Aika konu keli kyllä näyttää Stadin kaduilla olevan, mutta eiköhän siellä pärjää kun on varovainen. Ainakin nelivedolla pitäisi päästä pahimmista paikoista, Ja luultavasti yön aikana siivoavat katuja lisää. Toinen kysymys kuitenkin herää, mihin kaiken lumen meinaavat jemmata. Täälläkin sitä piisaa. Kävin äsken pojan luona, ja hänen asuintalonsa vieressä kulkevaa jalkakäytävää ei enää ollut. Lumia ei ollut aurattu ja autoja oli parkkeerattu paksun lumikerroksen alla olevalle käytävälle, kun muuten niiden ohi ei olisi päässyt enää ajamaan; kadun toinenkin puoli oli lumen vallassa. Siinäpä huomenna parkkipaavoille apajat.

    Kauniita unia! Minäkin yritän nukkua, vaikka luultavati kellon kyttäys estää sen ainakin osittain.
  11. Aika hurjan näköistä on pihapiirissämme. Lunta näyttää olevan niin paljon, että ei sinne sekaan taida mahtua. Onneksi tänään ei torpasta tarvitse lähteä mihinkään.

    Lapiota on kyllä minunkin tänään heiluteltava, sen mitä jaksan, edes oman kämppämme edustalta. En millään kehtaa jättää kaikkea naapureille. He tekevät ensin täyden työpäivän, ja sen jälkeen jatkavat lumitöillä. Onneksi heidän ei tarvitse kuluttaa aikaansa ruuhkaisilla työmatkoilla. He tekevät työtään vain etänä. Semmoinen työjärjestely ei varmaan kaikille sovi. Lusmujakin työpaikoilla aina on, ja varmasti tilaisuus tekee joistakin varkaan. No, tuomio tietysti tulee jos ei töitään tee, mutta valmista kuitenkin odotetaan.

    Poika tuli eilisessä myrskyssä illalla työreissultaan Virosta. Kertoi, että laivassa kävi melkoinen ryske, mutta aikataulussaan pysyi . Seurasin illalla netistä laivan kulkua ja silmäilin samalla tietysti muutakin Suomenlahden liikennettä. Jatkuva jono aluksia itä-länsisuunnassa, ja siinä välissä poikittain, Viron ja Suomen väliä sahaavia. Ihme, ettei sellaisessa ryysiksessä enemmänkin onnettomuuksia satu. Yhden laivan tiedoissa sanottiin: karilla. Jossain Kotkan lähistöllä.

    Nyt työtakki päälle, rukkaset käteen ja kevytlapioni varteen kiinni. Jos ei minusta illemmällä kuulu mitään, niin olen hautautunut lumeen😅. - Nyt on täällä täysin tyyntä ja hissuksiin satelee vielä lunta.
  12. Jos Plus-merkillä varustetun lähetyksen perille pääsyä voi seurata, niin sellaista tietoa emme saaneet. Sanottiin vain, että kirjeen pitäisi sen varassa tulla perille kahdessa päivässä. Tosin täällä, kuten monessa muussa Suomen paikassa Postia pyörittää paikallinen päivittäistavarakauppa. Ei ehkä siten voi olla varma, että henkilökunta edes tietää kaikki Postin "palvelu"kuviot.

    Kyllä tosiaan postin lähettäminen alkaa olla niin kallista, että ihme on, että sitä vielä ihmiset käyttävät. No, monesti tietysti on pakko jotain kautta saada tavaraa kulkemaan. Itsekin pistin joulukorttien merkkeihin taas aika ison summan. Tosin korttejakin meiltä lähti 28 kappaletta. Jokunen viime vuonna vielä kortin saanut lähti kuluneen vuoden aikana jo manan majoille. Ja lisää heitä on tulossa; siippani on yksi heistä. Ei kyllä lohduta yhtään.
  13. Melkoinen määrä viestejä täältä poistettu! Hyvä niin, jos ovat olleet edsonin solvauksia, tai mahdollisesti hänestä mallia ottaneiden muiden kirjoituksia.

    Kerroit, Cee, että Postin Plus-merkki vie kirjeen nopeasti perille. Meillä on kokemus siipan kirjeestä vakuutusyhtiölle, joka vaati saada tiettyjä dokumentteja määräajassa. Postin Plus-merkin piti taata kirjeen perille meno kahdessa päivässä - aikaa po. takarajaan oli viikko. Mutta ei pitänyt paikkaansa.

    Onneksi siippa etukäteen soitti korvausasian käsittelijälle, kun kirjeen oli postiin jättänyt. Muutaman päivän päästä siippa soitti uudelleen kysyäkseen kirjeestä; ei ollut tullut. Kyseisen kirjeen perille meno kesti lopulta yli viikon. Siipan selvittäessä asiaa Postin vastaus oli: kirje on varmaan seikkaillut vakuutusyhtiön sisällä🤣 Se ei korvauskäsittelijän mukaan pitänyt paikkaansa. No, asia sai onnellisen lopun. Siihen auttoi, että siippa hoiti oman osuutensa oikea-aikaisesti.

    En kyllä ymmärrä, miten kukaan enää Postiin luottaa. Pankkikin lähettää uudet kortit siitä kautta. Samoin taannoin jouduin pyytämään Kelalta uutta korttia ja sekin tuli Postissa.
  14. Melkoinen tuuli puhaltaa jo nyt, myöhemmin päivällä vielä enemmän. Minulla aikamoinen jänskätys pojan iltaisen merimatkan takia. Tiedän, että olen vauhko. En yksinkertaisesti pysty mieltämään, että esim. laivan ruumassa miljoona autoa pysyisi myrskyssä paikallaan, vaan uskon, että lähtevät keinunnassa liikkeelle ja muuttavat laivan tasapainon lastin siirtyessä. Niin ei kuulemma tapahdu, mutta arvattavaa on, että en usko niitä vaitteitä. On joitakin muitakin asioita, joita pelkään ihan tolkuttomasti. Olen yrittänyt niistä päästä eroon erilaisin ajattelumetodein, mutta ei oikein tunnu onnistuvan. No, tähän ikään niiden kanssa olen päässyt, niin enköhän pärjää loppuunkin saakka.

    Tänään oli taas aikainen herätys, kun siipalla oli labrareissu heti aamusta. ISon osan yötä valvoin, ja kuten aina uni alkoi maittaa aamulla. Melkein sitten säikähdyksellä taas heräsinkin puhelimen hälyytykseen . Itse asiassa valitsemani ääni oon lähinnä rääkymistä. Kamalaa kuultavaa, mutta herättää varmasti. Pientäkään riskiä ei siipan hoitoon liittyvien menojen kanssa voi ottaa, Jos joku tapaaminen menee ohi, niin uuden saaminen on työn takana.

    Nyt untsikka niskaan, karvalakki päähän, ja myrskyä uhmaamaan. Käyn tuulettamassa kettikset, ja saan samalla vähän itsekin liikettä niveliin. On sillä retkellä ainakin hyvä ilmanvaihto.

    Mukavaa alkanutta viikkoa!
  15. Tuollainen kirjaston palvelu on todella hienoa. Toisaalta, kun en vähään aikaan ole omassa kirjastossamme käynyt, niin ties vaikka täälläkin semmoinen toimisi. Olen tehnyt kirjastoon lähtöä jo monta viikkoa, mutta en ole päässyt puusta pitkään. En siellä ole muutamaan vuoteen käynyt, joten voi olla että korttinikin on jo vanhentunut. Lukemista tarvitsen minäkin, etenkin iltaisin yrittäessäni maanitella unta silmiini. Nyt kun lukemisesta on ollut puute - tosin kirjahyllyissamme sitä meilläkin on, mutta tuntuu liian tutulta - niin ristikot ja sudokut ovat saaneet kahta kauheampaa kyytiä kynästäni. Niiden teko ei kylläkään edistä Uni-Matin hommia.

    Jospa joku päivä, joulun mentyä, saaisin lähdettyä kirjastoseikkailulle. Seikkailu se minulle on, koska kaikki on siellä muuttunut viime vuosien aikana, jopa fyysinen ympäristö.
  16. Toisten solvaaminen on edsonille elämän eliksiiri. Pilkka päivässä, pari parhaassa pitää edsonin vireänä; ei ehkä tarvitse muijalleenkaan kiukutella. Jaksaa sitten taas kylkiasennossa syynätä telkasta urheilua, minkä tapahtumista kuitenkin vähän väliä parkuu, että sellaisia järjestetään ja ihmiset niissä käy maapalloa ja ilmastoa siten tuhoten Kaksinaamaisuus kukoistaa.
  17. Kylläpä lounaissuomalaisia hemmotellaan. Vain 2-3cm! Täällä varmaan tullut 20-30. En kylläkään ole mitannut, mutta paljon sitä tuossa meidän terassillakin on. Tänään ostin naapurin pariskunnalle lumentyöntökiitokseksi Blossa-glögipullon. Saavat lämpimän juoman kanssa itseään rentouttaa hirveän urakan jälkeen. Juuri nyt ei taida sataa, mutta tutkakuvan mukaan pitäisi, joskin heikommin iltaan saakka. Joten varmaan taas aamulla heräämme kolan kolinaan.

    Olen itsekseni ihmetellyt, mihin meidän oravapoika on hävinnyt. Se on käynyt moikkaamassa terassipöydällämme kököittävää pajuporoa melkein joka päivä, mutta nyt sitä ei ole näkynyt. Keksin, että ei taida pesästä lähteä mihinkään, kun raukalla liian lyhyet kintut tuommoisiin kinoksiin. Hukkuisi pian koko oravainen. Mutta kevääseen on pitkä aika, ja ainakin ruoan hakuun sen täytyy jossain vaiheessa lähteä.

    Nyt lähden porkkanalaatikon tekoon. Ainakin siihen kuuluvan riisipuuron keitän. Samalla saa siippa siitä hyvän iltapalan. Kyllä minäkin pidän vasta keitetystä puurosta. Tietysti voisilmän kera!
  18. "Niin paljon lunta, kaikkialla lunta vain...". Totta totisesti sitä on. Aamulla kyökin ikkunasta näin, että lumilapiommekin, seinän vieressä on lumen alla niin, että vain varren kädensija on näkyvissä. Pakko minunkin tänään sen verran tehdä lumitöitä, että pääsen ulos ovesta ja parkkipaikalle, missä luultavasti lisää lapiohommia. Aura tekee siellä aika korkeat vallit auton taakse, ja ne pitää siivota pois, että loosista pääsee autolla ulos.

    Eilen kävin hakemassa jouluhenkeä eräällä suoramyyntitilalla. Olen jo vuosikaudet käynyt siellä joulun alla - muinakin aikoina kyllä silloin tällöin ostamassa esim. leipää ja savustettua lihaa. Joulu on siellä näkyvillä aina ihan erikoisen kauniisti: erilaisina jouluasetelmina, koristeina, lahjaesineinä, kudonnaisina, taiteena, leipomuksina, jouluruokina, jne. Joitakin varaleipomuksia ostinkin, jos omani jäisivät jostain syystä tekemättä. Samoin ostin muutamia, aivan ihania käsin tehtyjä joulukortteja kädestä käteen parille ystävälle, joulukukan kyljessä annettaviksi.

    Kyseiseen myymälään tuovat valmisteitaan myytäväksi lähiympäristön käsientaitajat. Neuleet eivät näköjään käy kaupaksi. Luulen, että neulojat ovat hinnoitelleet itsensä ulos. Eilen katselin villaisia säärystimiä ponjatytölle ostaakseni, mutta maksoivat 35€/pari, mikä on todella syntinen hinta. Niissähän ei tarvita edes kantapään tekotaitoa. Olisin kutonut sellaiset itse, mutta osa sormenpäistäni on edelleen, keväällä ilmestyneen ihottuman jäjiltä niin ruvella, että en voi kuvitellakaan piteleväni niillä puikkoja, villalangoista puhumattakaan. Kutominen olisi hyvää mielellekin, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu.

    Nyt on lähdettävä kaupassa käymään. Saas nähdä kuinka pitkään pitää ensin lapioida, että saan sen katoksesta ulos.

    Mukavaa kolmannen adventin aattopäivää!
  19. Jimmy, hoi, pitäisi olla fyysisen rasituksen kanssa varovainen, kun/jos saa esim. flunssan tai rokotuksia. Ne kumpikin ovat iso rasitus elimistölle jo sinänsä, ja kun sitten päälle rassaa fysiikkaansa, niin sydänlihas voi ottaa itseensä. Sydänlihastulehdus on tosi paha juttu, jos semmoinen pääsee syntymään. Nuo "vain" 20 pinnistystä ovat tosi rankkoja. Mutta tehty, mikä tehty . Tässä vain yhden mummun infoa kokemuksiin perustuen. Vaikka varmaan niistä tiesitkin.
  20. Todellakin maisema on kuin joulukortista! Ihan kuin tammi-helmikuun syvintä talviaikaa.

    Kävin aamupäivällä eräällä suoramyyntitilalla. Kaikkea ihanaa jouluista oli taas myynnissä, ruuista jolukoristeisiin. Pruukaan käydä siellä silloin tällöin pitkin vuottakin, mutta näin joulun aikaan sieltä saa mukaansa myös joulumieltä. Jouluiset torttukahvitkin kerkisin siellä juoda. Tällä kertaa mukaan tarttui kuitenkin vain muutama jouluinen tavara ja vähän (vara)leipomuksia. Joululaatikoita ajattelin sieltä ostaa, mutta olivat niin siivottoman kallita, että jätin sikseen ja teen itse (kuten minulla aina on ollut tapana).

    Jouluruokien teon meinaan aloittaa huomenna. Jos säästän jouluviikkoon, niin saatan törmätä sähkökatkoihin. On nimittäin ennustettu tavanomaista kylmempiä säitä, joten sähkö voi mennä kortille. Katkoista kaiketi infotaan ihmisiä, mutta näissä oloissa niitä voi tulla yllättäenkin. - Ei tule Olkiluodostakaan apua; mitä ihmettä senkin kanssa on turattu, kun ei sitä saada toimimaan. Skeptikolle tulee mieleen, ettei vain tehtäisi ongelmia tarkoituksella pitää sähkön hinnat korkeina.

    Eilen olimme siipan kanssa sairaalassa käymässä. Häneltä piti otettaman keuhkosta nestettä. Jo käynnin alku meni ihan äitiinsä. Sairaalan automaattinen ilmoittautumissysteemi ohjasi odottamaan tilassa, jossa po. toimenpide suoritettaisiin. Tunnin siellä kököitimme puoliunissamme - herätys oli ollut jo ennen kukonlaulua - kunnes sitten läksin etsimään ihmistä, joka kertoisi, missä mättää. Sitten pyyhälsikin paikalle hoitaja, joka oli aiemmin aamulla meidät siinä istuskelemassa nähnyt, ja tuli kysymään nimeämme. Kertoi sitten että siipan olisi heti tultuamme pitänyt mennä röntgenosastolle po. toimenpidettä varten. No, siitäpäs ei kukaan ollut siipalle kertonut. Sinne sitten mentiin monen mutkan kautta hoitajan lykkiessä siippaa pyörätuolilla remontissa olevien tilojen läpi; siippa ei enää jaksa monta askelta kävellä. Myöhästyneelle toimenpiteelle oli löytynyt aika muiden vastaanottoaikojen väliin. Se olikin nopea homma: kesti n. viisi minuuttia. Ultratutkimusta tehnyt lääkäri kertoi, että ei ole keuhkossa nestettä, joten mitään punktiota ei tehdä. Ja kuitenkin kaksi röntgenkuvaa kahden viikon välein näyttivät nestettä olevan. Huuli pyöreänä sieltä sitten läksimme kotiin. Ensi viikolla siippa menee taas Docratesiin, jossa ehkä voisi selvitä, mikä meni pieleen. SIellä otetaan uusi tt-kuva.

    Olen jo aloittanut kirjelmän siippaa hoitaneen sairaalan potilasasiamiehelle. Hoidossa on ollut liian monta kyseenalaista tapahtumaa, että joku selko niihin on saatava, etteivät jää ikiajoiksi kalvamaan mieltä. Monet asiat kyllä kertovat karua kieltään sairaiden vanhojen hoidosta.

    Mutta nyt kahvin keittoon. Poika ja kettikset tulevat käymään. Leppoisaa viikonlopun aloittelua!
    21. 12 / 86
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt