amummu

Vapaa kuvaus

Aloituksia

6

Kommenttia

1720

  1. Ei taida olla yhtään mummia, äitiä, isää, tarhan tätiä,jne joka ei joutuisi pikkulapsen syömisiä "taivastelemaan". Ronkeleita tosiaan varmaan ovat kaikki jossain vaiheessa. Omien poikieni ronklauksia en paljon muista, mutta kyllähän niitä oli. Sen kyllä muistan, että vanhempi söi jossain vaiheessa jopa silliä, siitä ei ronklannut, mutta enpä sitä monta kertaa tarjonnutkaan. Nykyään yökkii jo silli-sanasta. Kala-allergia kai siirtynyt isästä poikaan. Nuorempi kyllä syö melkein mitä tahansa kalaa.

    Juuri äsken pistin nuoremmalle pojalle listan, mitä kaloja tilaa jouluksi kinkun lisäksi. Heillä on Kauppatorin hallissa tuttu myyjä, jolta aina ovat ostaneet kinkun ja kalat mukaansa Lapin mökille, missä ovat jo toistakymmentä joulunsa viettäneet. Tänä vuonna jäävät tänne; ilman ihmettä tämä on siipan viimeinen joulu. Se on vain iso suru, että aattona lapsenlapset eivät pääse yhteiseen pöytäämme. Xminiä on kova ihminen eikä ota huomioon xappensa tilannetta; kun on hänen vuoronsa viettää aatto lasten kanssa niin sitä ei mikään muuta. Lapset haluaisivat tulla. Todellakin raastavaa ja niin surullista. Tapaninpäivänä kuitenkin heidät tänne saamme.

    Pannari on kai monelle lapselle mieluisaa syömistä. Meillä sen on aina tehnyt siippa, ja jos pojan lapset olivat paikalla, kun se tuli uunista, niin hävisipä paistos alle aika yksikön. Tyttö ei siitä herkusta ole voinut enää vuosiin keliakiansa takia nauttia. Siippa aikoinaan yritti useammankin kerran tehdä pannaria gluteenittomista jauhoista, eri jauhosortteja kokeillen, mutta tyttö sanoi joka kerta, että ei maistu samalle, eikä niitä "omia" pannareitaan sitten halunnut. Pojalle se on edelleen iso herkku.
  2. Lounas syöty ja tähteet pakattu pakastepurkkiin. Siipalle nykyään kaikki ruoka tökkii, ja toista kertaa sama ruoka kahta pahemmin, joten minun pitäisi opetella laittamaan annos, josta kumpikin syömme kerran. Mutta niin pienten määrien tekeminen on turhauttavaa.

    Lunta on sadellut hissuksiin pitkin päivää, mutta ennustetuista määristä puuttuu vielä paljon. Toivottavasti jääkin tähän. Keli on harmaan valkoinen, puut kauniita. Valot, kynttilät sun muut ulkona ovat nyt kauniita puhtaan lumen keskellä.

    Tänään olin jo aamupäivällä!! reipas, ja toimitin useammankin asian. Kaupasta pitää tuoda aina muutama joulun viettoon liittyvä asia kerrallaan, ettei sitten ennen pyhiä tarvitse raahata painavia kasseja selkä väärällään, hiki päässä. Siipasta ei siihen ole enää apua. Huomenna häneltä poistetaan taas keuhkosta nestettä, joka jo kovasti ahdistaa hengitystä, joten sen jälkeen hengityskin ehkä sujuu helpommin, ainakin jonkin aikaa. Minua kyllä pelottaa ehkä piankin tulossa oleva vaihe, jolloin molemmat keuhkonsa ovat täynnä syöpää ja hengitys on todella vaikeaa. Siihen kuulemma sitten annetaan morfiinia. Semmoinen lääke on jo lääkekaapissamme odottamassa.

    Mutta nyt päiväkaffeille. Naapuri toi eilen lämpimäisiä, joista heti hotkimme osan ja nyt sitten loput. Itsekin olen suunnitellut - siis huom. vain suunnitellut;) - leipomisrupeamaa, mutta toteutus on vasta tulossa. Tänäänkään en siihen ryhdy. Illalla on asoy:n hallituksen Teams-kokous, jota varten pitää ryhtyä lueskelemaan erinäisiä papereita, eli leipomukset voin unohtaa. Mutta ehkä joku päivä...
  3. Hyvää itsenäisyyspäivää täältä "böndeltäkin"!

    Juuri äsken luin HS:n liitteestä löytyvän nuorisorikollisuuden lisääntymistä koskevan kirjoituksen, missä mm. Arman Alizad toteaa että "aikuisten tärkein tehtävä on pitää huolta lapsista ja nuorista"... "vanhemman tehtävä on estää maailman pahuuden leviäminen, mikä on helpommin sanottu kuin tehty". Tänä päivänä vain tuntuu siltä, että aikuisilla on niin paljon muuta tärkeämpää, etteivät siihen ehdi. Eivätkä monet ehkä osaakaan.

    Tässä ajassa ihmisen, etenkin lapsen ja nuoren elämä on täynnä pelkoja. Muistan itsekin lapsena pelänneeni aikuisten puheita mahdollisesta uudesta sodasta. Silloin kuitenkin oltiin aika lailla tietämättömiä kaikesta muusta pahasta; ei ollut kuvaa, ei juuri ääntäkään, digistä puhumattakaan.

    Tänä päivänä sitä vastoin kaikki paha, miltä aikuisen pitäisi lasta suojella, syöksyy päällemme lähes meidät hukuttaen. Sitä on lapsille - monille aikuisillekin - ihan liikaa. Ja monet lapset joutuvat kestämään sen yksin; aikuisista ei ole tueksi. Aikamme näyttää olevan sellainen, että aikuisten oikeudet ja onni ovat pääosassa. Lapset pärjäävät siinä sivussa - jos pärjäävät. Monista aikuisista ei ole ko. jutussa kuvattuihin tehtäviin, kun ovat itsekin hukassa. Monen lapsen osa on siksi liian rankka. Nuorisorikollisuus on seurauksista vain yksi. Kuinka moni lapsi ja nuori sairastuu esim. mielenterveyden ongelmiin?

    Lapsiin pitäisi satsata monin verroin enemmän kuin nyt tehdään. Ja aikuisilta pitäisi voida vaatia enemmän oikeaa aikuisuutta. Sellaista tukea, rakkautta, minkä varassa lapsi voi kasvaa vahvaksi kestämään maailman kovuuden.

    No, tässä itsenäisyyspäivän mietteitäni lehden luvun jälkeen. Nyt pitäisi keskittyä taas!! lounaan laittoon. Possua, valkosipuliperunoita ja sienikastiketta meinaan laittaa. Itselleni sen kanssa on hyvää punaviiniä - siippa juo vain vettä. Jälkkäriksi myöhemmin kahvia ja kaupan pullaa. Eilen oli tuorejuusto-marjapiirakkaa, mutta se hävisi tarjottimelta salamannopeasti, kun koko porukkani tuli ihan yllättäen päiväkahville. Toivat meille taas saunapuitakin ison säkillisen. Heidän mukanaan tuli vielä sitäkin suurempi säkillinen onnea - suruun lempeästi käärittyä - kun siippa sai taas viettää hetken kaikkien rakkaidensa kanssa.

    Leppoisaa päivää!
  4. Tuli tuosta syyhygienistä mieleen ihan yleisesti nykyinen hammashoito. Monissa asioissa siinä ollaan kovin tarkkana siitä, mitä muita sairauksia potilaalla on. Vielä esim. kymmenen vuotta sitten kun itse hygienistillä kävin hän ei koskaan kysynyt mitään terveydestäni. Lääkärillekin niitä piti sitten alkaa selvittää. Samoin käytetyistä lääkkeistä pitija pitää edelleenkin antaa tieto.

    Hygienistillä käynti on kamalaa, enkä todellakaan ihmettele, että esim. joku sydänjuttu pitää ottaa huomioon - hygienistihän raapii ikenet niin, että kun vastaanotoltaan lähtee, niin on melkein vampyyrimäinen olo kun veret vain valuvat suupielistä. Ja suuhan on paikka, mihin kaikki pöpöt kertyvät. Lääkärit sanovatkin, että juuri suun ja hampaiden kautta voi tulla tosi pahoja tulehduksia, nimenomaan thorax-alueelle. Eli hampaita kannattaa todellakin hoidattaa ja hoitaa hyvin.

    Itse en enää käy hygienistillä. Hammaslääkäri tekee kivenpoiston ultralla, Sekin on aika kivuliasta, mutta kestää huomattavasti vähemmän aikaa kuin hygienistin piikeillä ja kaikenlaisilla raatelimilla tekemä, vielä kivuliaampi homma. Lääkärin tuntitaksa tietysti on isompi kuin hygienistin, mutta lopputuloksena ainakin minulle se on tullut halvemmaksi. Hygienistin penkissä kuluu helposti tunti, lääkärin hoitaa asian 15-20min:ssa.
  5. Niin juuri, terve ihminen ei toimi E:n lailla. Kun tarpeeksi monta kertaa terveelle ja jopa jossain määrin sairaallekin kerrotaan, että hän on väärillä jäljillä, niin useimmiten hän jossain vaiheessa luovuttaa, lopettaa. Ja jos ei lopeta, niin siirtyy uusille foorumeille, missä porukka ei vielä häntä tunne, ja hän voi aloittaa uuden manipulointikierroksen, kunnes kohteet sielläkin tajuavat minkälaisesta tyypistä on kyse.

    Edsonin tauti taitaa olla psyykistä psykopatiaa. Tuskin sellaista on oppikirjoissa, mutta Edsonin kaltaisiin ihmisiin ei oikeata diagnoosia varmaan ole olemassakaan. Niin erikoinen tyyppi hän on. Elämäni aikana olen törmännyt kaikenlaisiin ihmisiin, mutta Edson on sarjassaan täysin "ainutlaatuinen" (sitaatit siksi, että adjektiivi etupäässä kuvaa jotain positiivista). No, siitä hän kai sitten nautintonsakin repii - kun ei muita nautinnon aiheita ole.
  6. Miten ilahduttava "jälleen näkeminen"! Kiitos, Whoo sielua lämmittävistä sanoistasi! Terveisesi menevät perille. Itse yritän opetella luopumista - mikä näyttää olevan edessä aika piankin. Järki sanoo, että se on jokaisen ihmisen tehtävä jossain vaiheessa, mutta kun se tulee omalle kohdalle, niin järjen äänihän siinä vaimenee, eikä sille voi mitään, en ainakaan minä. Siippa on aina puhunut kohtalosta, etenkin omastaan. Sen ajatuksen kuljettamana hän nytkin elää, ja käsittämättömällä rauhallisuudella ottaa sen, mikä eteen tulee, esim. juuri nyt pahentuneet hengitysvaikeudet. En koskaan pysty samaan. Vakiomietteeni, ellei jo ihan mantranikin, illalla valoa sammuttaessani, toinen siinä vieressäni vielä hengittäen on: huomenna on uusi päivä.

    Mukavaa oli ja olisi edelleenkin seurasi täällä, mutta kuten sanoit, niin tuo "yksi" on ottanut tehtäväkseen pilata täällä kirjoittavien keskinäisen kanssakäymisen. Ajatellee, että kun hänellä ei ole hauskaa, niin ei tarvitse kellään muullakaan olla. Ja sen päälle vielä lähes jokaisessa kirjoituksessaan irvokkaasti solvaa jokaista meitä erikseen ja kaikkia yhdessä. Motiiviaan tämmöiseen toimintaan vain on vaikea käsittää muuten kuin että on elämässään ja ihmisenä täysin epäonnistunut ja sitä sitten meihin(kin) purkaa.

    Nyt sapuskan laittoon, poika ja pojanpoika tulossa syömään. Broileria laitan.

    Toivotan niin sinulle, Whoo, kuten kaikille muillekin rauhallista pyhäpäivää! Olisi kyllä joskus vielä kiva kuulla kuulumisistasi.
  7. Tulipa ilkeään mieleeni, että kas kun mediassa ei vielä ole nostettu tasa-arvomelua siitä, että edelleen on olemassa käsite Lucia-neito. Mutta Lucian päivähän on vasta tulossa, joten varmahan ei voi siitä vielä olla. Siis ehkä Lucia-henkilö onkin jo harjoittelemassa osaansa parin viikon päästä;). No, varmaan joku tätäkin epätasa-arvon epäkohta alkaa pian "parantaa".
  8. Minä en elämässäni kovinkaan monissa (työpaikan) pikkujouluissa ole käynyt. En oikein viihdy isommissa joukoissa, enkä muutenkaan ole mikään biletyyppi. Lisäksi olen aina karsastanut yöaikaan liikkumista muualla kuin kotinurkissa. Nykyään ei uskaltaisi edes taksia ottaa, kun sekin liikkumismuoto on käynyt niin epävarmaksi ja osin jopa turvattomaksi. Pienessä ystäväpiirissä, tässä lähistöllä juhliminen on kivointa, ja niin on enimmäkseen tehtykin. Niissä juhlissa useimmiten olemme kulkeneet omalla autolla, mikä kaikkein paras ratkaisu.

    Tajusin vasta tänään, että huomenna on jo ensimmäinen adventti, eli tällä menolla joulu on kohta jo mennyt, aika kuluu niin hirveää tahtia. Joskus kaupoissa on myyty nimenomaan neljää adventtia varten tehtyjä kynttilöitä, mutta eipä tänään sellaisia löytynyt, vaikka neljässä kaupassa kävin. No, tavallisetkin kynttilät ajavat asian.

    Siipalla on tänään ollut huono päivä. Piti keittämäni torttukahvit - ostin valmiita joulutorttuja!!! Tavallisesti hänkin, vaikka teeihminen onkin, sentään iltapäiväkahvit juo, mutta nyt ei halua. Toivottavasti tämän päivän kaltainen huono jakso ei jatku. Tai niinhän se on, että todennäköisempää on huono jatko kuin parempi. Uusista sytostaateista huolimatta. Itse enää enää lääkkeiden apuun usko, Vasta otetuista kuvista selvisi tosiaan, että tauti on edennyt pitkälle. Toivon vain, että miehen olo ei kamalan huonoksi menisi. Sekin jo lisää kärsimystä, vaikka ei kipuja olisikaan.

    Leppoisaa adventtiaattoiltaa!
  9. Harmaata on täällä böndelläkin. Tästä sohvalta olen pitkin aamua katsellut, kun tintit pyrähtelevät vähän väliä terassillemme ikäänkuin etsimään jotain. Syötävää todennäköisimmin.

    Minulla on kylmillä säillä tapana usein laittaa terassin pöydälle esim. kiisseliä jäähtymään tai, jos jääkaappi on oikein täynnä niin jopa säilymään vähäksi aikaa. Tuskin niistä kuitenkaan tulee tintin nokkaan nille mieluisen ruoan tuoksua, mikä niitä houkuttelisi - nyt juuri pöydällä ei ole kuin pajuporon selkään isutettu kanerva, eli minkään ruoan tuoksua ei siellä nyt ole. Ja silti linnut pyöriskelevät siinä kaiken aikaa. Ja nyt juuri tuli siihen oravakin!

    Tänään kauppareissulla ostan, jos muistan, linnuille puun oksaan ripustettavan tali-siemenpötkön. Muuta lintujen ruokaa emme tarjoilekaan. Se kestää aika pitkään, ja siitä saavat syömistä oravatkin, joiden konstit päästä ruokaan käsiksi (=hampaiksi) ovat moninaiset. Sitä taiteilua on hauska seurata.

    Nyt kastikkeen tekoon. Annoin periksi, ja ostin kaupasta valmiita lihapullia, mutta meinaan niitä tuunata tekemällä kastikkeen, vähän sieniä ja sipulia sekaan, niin hyvää tulee - ainakin niin luulisin😄.

    Mukavaa viikonloppua!
    PS mihinkähän Whoo on hävinnyt. Tai, no, uskon tietäväni, mihin.
  10. Tämä päivä on melkein mennyt märän poltteluun. Kettikset olivat hoidossa ja tulevat vielä huomennakin, kun niiden huushollissa vesivahinkovaurio on vielä työn alla, eikä niistä oikein ole apumiehiksi muussa kuin tohisemisessa. Niinpä tulivat tänne aamulla jo ennen kahdeksaa ja poika pari tuntia sitten haki. Lenkillä niiden kanssa ja kaupassa sentään olen käynyt.

    Tänään oli tullut taas kauppakäytävään hyväntekeväisyysjoulukuusi. Siinä roikkuu punaisia ja sinisiä lappuja, joihin on kirjoitettu joku ikä, 0-17v. Kuusesta voi valita lapun/lappuja, minkä mukaan hankkia joululahja kunnan vähävaraiselle lapselle/nuorelle. Olemme joka joulu keräykseen osallistuneet. Iän olen aina valinnut omien lapsenlastemme mukaan, koska heiltä saa hyviä ehdotuksia lahjaksi oman ikäiselleen. Minun on itse vaikea keksiä, mitä nuori voisi tarvita ja mistä tykkäisi.

    Tänä kuten jo viime joulunakin lapset ehdottivat lahjakorttia, ja ne - tytölle ja pojalle - taas hankinkin, lahjakortti vaate- tai urheiluliikkeeseen. Silloin on poissa ainakin isoksi osaksi se mahdollisuus, että joku itsekäs aikuinen kävisi kortilla ostamassa kaljaa tai tupakkaa, mikä hyvin onnistuisi päivittäistavarakaupan kortilla. Po. lapset ja nuoret ovat sossun työssään löytämiä, mutta varmaan moni lapsi silti vielä jää joulun ulkopuolelle. Se on surullista. Jouluhan on nimenomaan lasten juhla ja kaikkien lasten soisin siitä iloitsevan.

    Mutta nyt iltapalan laittoon. Siipalla alkoi uuden lääkityksen mukana taas syömäurakka, mihin tuli heikennys tässä välissä, kun ruokahalunsa katosi melkein tyystin. Lääkkeiden takia oikeata ruokaa pitää mättää lähes kaiken aikaa, että energiaa piisaisi. Minä kyllä kokkaan ilomielin, kun vain joku aina keksisi mitä teen. Se on minulle ongelma vähintään joka toinen päivä. Mutta vielä olen selvinnyt. Ja huomenna on uusi päivä. Hyvää iltaa!
  11. "...tahallisista saastuttamisistaan."
    Sinä siis ajat vain vahingossa sitä ketunhäntää tuuppaavaa valmettiasi ja homekaaraasi🤣.
  12. "Te siis olette saaneet luvan kertoa lähimmäistenne asioista tänne??? Voi, juku. Sinä raukkako et ole saanut!? Pyydä nyt oikein nätisti ja lupaa, että kerrot vain positiivisia asioita, niin varmasti lupa on voimassa pidemmäksikin ajaksi; toiset haluavat vältellä negatiivisuutta.
  13. "...kertoo uuvuttavasta istumisesta ja valituksien tekemisestä ja sitten katselee rauhallisesti uutta asuinaluetta." Pitäisikö rauhallisen kävelylenkin sijaan ruveta riehumaan?? No, onneksi sinä purat ikäviä kokemuksiasi ihan toisin: toivomalla joillekin jopa kuolemaa, mutta vähintään solvaamalla täällä meitä ja siinä ohessa monia muitakin inhoamisia ihmisiä. Ei normaali ihminen sellaista tee. Paitsi sinähän et ole normaali. Se kai minunkin pitäisi aina muistaa, ennen kuin sinulle vastailemaan rupean.
  14. Nykyään nuorison kontolle tulee paljon rikoksia ja muutakin huonoa käyttäytymistä. Ne usein selitetään nuoren huonolla voinnilla, mikä varmaankin totta ihan liian monessa tapauksessa.

    Kun taas joku aikuinen, etenkin jo elämänsä illassa oleva, käyttäytyy törkeällä tavalla, kuten esim. Edson täällä, niin ei ole kyse huonosta voinnista vaan ihan vain luonteensa - erinäisistä syistä, esim. kateus, katkeruus - kehittämästä häijyydestä, jota laiska ja muista piittaamaton, jopa muita vihaava ihminen ei halua suitsia, vaan päästää sen "lentämään" siitä itse omituista nautintoa saaden. Edsonillahan omien sanojensa mukaan on kaikki hyvin, jopa paremmin kuin kellään muulla. Sitäpaitsi oikeasti huonovointinen vanhus ei enää jaksa sitä muihin purkaa, vaan nergiansa menee jo pelkkään päivästä toiseen pärjäämiseen.
  15. Meilläkin huoltoyhtiö hoitaa auton mentävien väylien aurauksen ja hiekoituksen, mutta talojen väliset käytävät hoidamme itse, on hoidettu aina. Nyt kun täällä asuu jo puolessa asunnoista ikäihmisiä, niin on kyllä puhuttu, että huoltoyhtiö nämä kävelytietkin hoitaisi. Rahaa ei kuitenkaan ole - edellinen hallitus ajoi yhtiön konkurssin partaalle, ja nyt sitten kerätään rahaa mm. ylimääräisten vastikkeiden avulla.

    Säännöllistä siivouttamista minäkin olen jo tuumannut. Meillä on välillä käynytkin siivooja, mutta ei mitenkään säännöllisesti eikä kovin tiheään; edellisen kerran viime keväänä. Minä siivoaisin kyllä laulellen, jos ei tuota peijoonan tavaraa olisi niin turkasesti, mikä tekee siivoamisesta vain hermostuttavan taistelun imurin, luutun ja tavaroiden välille. Nyt ajattelin, että jouluksi teetättäisin suursiivouksen, mutta en sitä vielä ole varannut, joten voi jäädä haaveeksi. Katsotaan.
  16. Nyt on sitten lumilapio neitsytajettu tälle kaudelle. Onkin ihan uusi, kun viime keväänä vanhasta katkesi varsi. Aika paljon on lunta tullut, mutta onneksi se on vielä kevyttä. Lauhtuvaahan ovat luvanneet, joten seuraavat lumet saattavat olla jo märempiä. Semmoisen kanssa en oikein pärjää, on liian raskasta.

    Meillähän seinänaapurit yleensä tekevät lumityöt mutta ovat kumpikin koronan kourissa. Eli minä olen tällä haavaa tämän rivin ainut lumen lykkijä. Kaksi tervettä aikuista asuu kyllä rivin toisessa päässä, mutta he ovat asunnossa vuokralla ja katsovat, että mikään homma ei kuulu heille. Kämpän omistaja käy paikalla ehkä kerran vuodessa, ja vaikka se päivä olisi tänään, niin ei kyllä lapiollistakaan heittäisi. edes oman portaansa edestä. On tyyppi, joka jättää kaikki hommat muille, vaikka osakkaana ja tässä jo lapsesta saakka asuneena tietää, että suurin osa töistä tehdään täällä omin voimin.

    Kettislenkillä kävin äsken ja talvi oli käsin kosketeltava. Koirat tykkäävät melskata puhtaassa lumessa ja haistella uusia hajuja. Ja kun on kunnolla päällä, niin ihmisellekin keli on ihan kiva ja virkistää varmasti. Ainakin minua, joka jo aamulla seitsemältä nousseena vasta lenkillä kunnolla heräsin.

    Ja nyt lounaan kimppuun. Listalla on sipattia a la amummu eli oma versioni siitä. Ja pottuja tietysti. Olemme kumpikin perunafriikkejä.

    Mukavaa talvipäivää!
  17. Sinun tietolaarisi on kaltaisesi, omia vääristelyjään ja uskomuksiaan totena muille tarjoilevat parkujat: pankonpoika ja "kollegansa".
  18. Voi pahkeinen! Puoli tuntia sitten alkoi sakea lumisade, mutta loppui kuin kanan lento, ja enää sitä tulee hiutale tunnissa. Minä jo etukäteen kerkisin nautiskella illan kävelylenkistä uudessa lumessa kahlaten, koirain kanssa. Mutta äitiinsä meni suunnitelmani. Ei tule koiria eikä taida tulla luntakaan, ellei nyt sit sade innostu voimistumaan uudelleen. Kettisten piti tulla tänne yökylään, mutta menivätkin pojan anoppilaan. Siellä niillä kyllä on mukavammat olot kuin täällä kahden vanhan kääkän kanssa; saavat tarhasta käsin havainnoida luontoa ja pääsevät välillä sydämensä riemusta laukkaamaan irrallaan suurella piha-alueella. Meillehän koirat tuovat aina ilon tullessaan, siellä ne vuorostaan riemuitsevat oikeammasta koiran elämästä.

    Tänään oli mukava ikkunasta katsella kätteni töitä, mitä puuhasin eilen ennustetun lumisateen alta. Nurmikkoa en puhtaaksi jaksanut haravoida, joten paaaaaljon kuivia lehtiä on vielä jäljellä. No, mihinkään ne eivät karkaa, joten keväällä pääsen jatkamaan. Jotenkin kaikkien pihapiirimme ja huushollinkin tekemisistä tulee minulle huono mieli, koska tiedän että siipan tekisi mieli osallistua, muttei enää jaksa, ja siitä taas hänelle tulee paha mieli. Mutta ei auta, pakollisia hommia on aika paljon, ja tehtävähän niitä on, ettemme vallan huku sotkuun ja roskiin.

    Juuri äsken söimme lounaan. Minulle alkaa olla vaikeata väsätä yhä vain pieneneviä ruokamääriä. Siipa syö enää kuin puoli lintua, enkä minäkään suursyömäri ole. Kahdenkin hengen annokset ovat minulle vaikeita - teen aina liikaa - joten yleensä teenkin suosiolla tuplat kahdelle, ja syömme samaa kahtena päivänä. Nykyään kuitenkin siitä annoksesta riittää jo kolmeksikin päiväksi. Kolme päivää samaa ei ole enää kivaa; siippa ei valita, mutta minua tökkii.

    Nyt pyykkien setvimiseen ja sen jälkeen iltapäiväkaffen seuraksi pikapikaa juusto-omenapiirakan väsäykseen. Mukavaa lauantain viettoa!
  19. Ei saisi syödä ennen kuin on hommat tehty. Mutta juuri sen virheen tein, ja nyt väsyttää. Pitäisi kuitenkin lähteä pihahommiin, että saisin vielä terasseille jääneet kesätavarat talteen sisätiloihin ja loput lehdet haravoitua ja vietyä tunkiolle; huomenna ja sunnuntaina on luvattu lumisadetta. Lumilapiokin pitää jo kaivaa naftaliinista. Tosin sitä en kovin paljon tarvitse. Meillä on kuntoilijanaapurit, jotka tykkäävät lumitöistä.

    Päivän liikuntatuokion kyllä jo sain, kun kävin työntelemässä kettiksiä. Ei kylläkään olisi ollut pakko, koska poika on etäpäivällä ja ohessa voi hoitaa koiratkin. Minulle taas kävelylenkki useamman kerran viikossa on lähes ehdoton oman hyvinvointini kannalta. Välillä tuntuu, ettei neljä seinän sisällä henki kulje minullakaan, kun kuuntelen siipan huonoa hengitystä; se ahdistaa.

    Sitäpaitsi kävely ilman tarkoitusta on mielestäni tylsää. Koirien tuuletus on hyvä tarkoitus, samoin olisi kaupassa käynti. Aiemmin teinkin kauppareissun usein kävellen - kauppa on täällä aika lähellä - mutta nykyään aina autolla, koska saan siten tuotua useamman päivän tavarat kerrallaan, ja voin rajoittaa kauppareissut pariin, kolmeen viikossa. Haluan vältellä ihmisvilinöitä ja niissä viihtyviä kaikenkarvaisia pöpöjä.

    Eilen illalla sattui silmiini Alfalta Harkimon ohjelma, missä puitiin koulun ja varhaiskasvatuksen nykytilaa kahden, aloilla toimivan nuoren! polven edustajan kanssa. Siinä saivat palautetta utopistisia suunnitelmia tehneet/tekevät, jalat tukevasti ilmassa elävät opetussuunnittelijat. En nähnyt ohjelmaa ihan alusta saakka, ja täytyykin selvittää, olisiko se jossain katsottavissa uudelleen.

    Mutta nyt takki niskaan ja hommiin ennen kuin pimeys käy kimppuun. Hyvää viikonlopun aloittelua!
  20. Taidatkin omistaa Vastaamoa🤣 No, ei, eihän vassari voi omistaa, kokkarit omistaa. Siis sulla tietysti omaa kokemusta sen palveluista, kun sitä niin hanakasti sitä suosittelet.
    21. 13 / 86
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt