amummu

Vapaa kuvaus

Aloituksia

6

Kommenttia

1720

  1. "...vielähän on työterveys, minkä maksut hoitaa työnantaja."

    "Työterveyshuolto kuuluu kaikille työssä käyville työntekijöille työsuhteen laadusta ja kestosta riippumatta. Työterveyshuolto on toimintaa, jonka järjestää ja kustantaa työnantaja."
  2. Tänään on taas pelottava päivä. Menen siipan kanssa syöpäsairaalaan, missä otetaan koko vartalosta tt-kuva ja laajat labrakokeet. Ne sitten määräävät aloitetaanko uusi sytostaattilääkitys vai ei. Minulla on tytinä, että ei aloiteta.

    Siipan kunto kuluneiden kahden kuukauden hoidottomana aikana on huonontunut niin paljon, että uskon kasvaimen edenneen nopeasti, eikä kovin huonokuntoiselle kovia lääkkeitä voida antaa. Kasvaimen kehitys näkyy ct-kuvassa, kuten mahdolliset etäispesäkkeetkin.

    Uskon myös, että uusikaan lääke ei enää tehoa, ei hidasta saati pysäytä taudin etenemistä. Lääkärikään ei paljon toivoa antanut, mutta silti ajattelen, että kaikki mahdollinen (mihin rahamme piisaavat) pitää kokeilla. No, saammehan onneksi sentään em. tutkimusten hinnasta julkista terveydenhoitoa köyhdyttävän, huimaavan Kela-korvauksen😮

    Torstai on toivoa täynnä. Se täytyisi jaksaa minunkin muistaa.
  3. Heh, "vientää"?🤣
  4. Ja taas jäi tukkaa kylälle, kun vihdoin sain aikaan leikkautettua hiukseni. Tai oisinhan saanut jo aiemminkin, mutta aina vain siirsin sitä, kunnes alkoivat pitkät hiukset häiritä jo huushollihommiakin. Ponnarillahan niitä kyllä aina pidinkin, koska en tykkää roikkotukasta, vaikka se niin muotia onkin. Nyt saa taas ponnaridonitsin pistää naftaliiniin.

    Kampaajalla kuulin taas mielenkiintoisia, osin jopa pelottavia asioita mm. terveydenhoitomme tilasta. Hänellä on useampikin tervarin työntekijä asiakkaana. Kampaaja itse on odottanut jo toista viikkoa tietoa alakouluikäisen lapsensa lääkärille pääsystä, eli sitä vastasoittoa oman yhteydenottonsa jälkeen. Eivät näköjään lapsetkaan enää saa sen nopeampaa palvelua kuin muut.

    No, ehkä lapsille kuitenkin apu löytyy sukkelammin. Eräs tuttuni odotti yli kaksi kuukautta lähetettä röntgeniin, mutta kun ei ollut kiireellinen tapaus niin vasta pari päivää sitten sinne pääsi. Vaivastaan oli valittanut tervarin hoitajalle jo syyskuussa Nyt sitten lähetteen sai, kun käsi ei enää liiku. Seuraavaksi siihen pitäisi saada jotain hoitoa, mutta sitä ennen pitää taas odottaa aikaa - ainakin soittoaikaa - lääkärille. Saa nähdä kuinka monta kuukautta se kestää.

    Tänään on tosi kolea päivä. Vieläkin viluttaa kampaaja- ja kauppareissun jälkeen. Autossakin piti laittaa penkin lämmitin päälle, ensimmäistä kertaa tänä talvena. Kohta lähden viemään autoa pojan luokse renkaiden vaihtoon; ei tarvitse jonottaa aikaa rengasliikkeeseen. Aamulla pikkutiet olivat kuurassa kun läksin kesärenkailla ajamaan, mutta isot olivat sulana. Jännä kuulla, miten vasta kortin saanut pojatyttö on reagoinut talvikelien tuloon. Nythän hän saa ajaa vanhempiensa automaatteja, jotka hieman erilaisia ajaa kuin minun ikivanha käsivaihteiseni, millä hän kortin ajoi. Äidillään on Tesla, jossa kuulemma tosi "äkäinen kaasu", mikä pitää ottaa etenkin liukkailla ajessa huomioon, ja etenkin kun on minun rauhallisen hoppani kaasua tottunut käyttämään.

    Mukavaa keskisen viikon päivää!
  5. Voin kyllä kirjoittaa sinulle rakinpaskaraportin. Sinua näemmä paska kiinnostaa, ja on aina ystävällistä auttaa kaveriaan täydentämään tietoja kiinnostuksensa kohteesta. Noin alas siis olet vajonnut, mutta sopii kyllä hyvin taudin kuvaan.
  6. No, enhän voinut ymmärtää, että sinulle pitää vääntää rautalangasta. Olet antanut itsestäsi niin ylivoimaisen soten(kin) tietäjän kuvan, että sellainen ei tullut mieleenkään. Thorax on edelleen kelpo työkalu monissa tutkimuksissa, mutta vanhanaikainen ja riittämätön joidenkin toisten sairauksien selvittelyissä.
  7. Näytäpä viesti, missä olisin valittanut Kela-korvauksen mahdollisesta poistamisesta yksityisistä terveydenhoitokäynneistä. Et löydä sellaista. Vielä ihan hiljakkoinkin sanoin suunnilleen, että useimmat yksityisellä käyvät jatkaisivat sitä, vaikka po. korvauksetkin poistettaisiin. Jos siitä, että lyhentää julkisen jonoa ja osaltaan säästää sen kuluja pieni " palkkio" maksetaankin, niin sekin on sinulle punainen vaate. Sopii tietysti vassarin väreihin.
  8. Totta on, että niin kauan kuin on toivoa, on elämää.

    Itse en oikein jaksa uskoa ihmeisiin, vaikka niitäkin tapahtuukin. Siipan kohdalla en sellaista odotakaan, mutta se, että hänen tapauksensa on nyt tämän nimenomaisen syöpälajin ekspertin käsissä tekee oman oloni ainakin vähäksi aikaa helpommaksi. Julkisella puolellahan hoito oli tietysti po. taudille määritetyn käypähoito-ohjelman mukainen. Ongelmana siellä oli, että moniin kysymyksiin, jotka tulivat mieleen varsinkin nyt siipan tilan heikentyessä ei saatu vastauksia. Lääkärit po. osastolla tosin ovat keuhko- ei syöpälääkäreitä, eikä kai sitten spesifinen tietämys aina riittänyt vastaamaan kaikenkarvaisiin kysymyksiimme - siippa ei siis ollut onkologisen osaston, vaan keuhkopolin potilas. "Meidän" sairaalassa mm. rintasyöpäpotilaat saavat valita, mihin HUS:n yksikköön haluavat hoitoon. Ja on ihan luonnollista, että siinä kohdassa Meikun syöpäsairaala n valitsevatSiipan tautia sairastaville ei sitä mahdollisuutta ollut.

    Eilen illalla se, joka katsoi Teemaa sai taas nauttia hienosta musiikista. Siinä esitettiin mm. Sibben viulukonsertto, mutta ainakin minuun iski vielä vahvemmin suht harvoin kuultu, hieno ja kaunis Dvorakin sinfonia "Uudesta maailmasta". Se on teos, jonka ensimmäistä kertaa kuuulin oppikoulussa, kun musiikin opettajamme (oli muuten Urkin miniä) sitä luokallemme levyltä soitti. Se on minulle merkityksellinen teos muustakin syystä, ja nykyäänkin kuuntelen sitä välillä YT:sta. Yhteensattuma kai, kun se nyt juuri eilen illalla taas tuli kuunneltavakseni; telkkariohjelmastakin sen huomasin ihan sattumoisiin. No, kuhan höpäjän. Kaikkea voi sattua.

    Tänään sitten tein ekan kettislenkin ilman siippaa. Oli aika surullinen olo. Koiratkin selvästi ihmettelivät yhden puuttumista, autoonkin pihalla yrittivät kurkkia, josko siippa olisi siellä. Jos siitä hyvää haen, niin sitä oli, kun saatoimme tehdä aika pitkänkin lenkin, mikä minulle ja koirille mieluista; siippahan ei enää jaksanut kuin muutaman sata metriä.

    Mutta nyt iltapäiväkahveelle. Hyvää loppupäivää kaikille!
  9. Sinä kun kaiken tiedät, niin varmaan tiedät myös, mitä tt-kuvauksella saadaan selville esim. juuri siipan ja monen muunkin kasvaimesta, mitä thoraxilla ei saada. On siinä meillä kanssa ekspertti!
  10. "Valkokaulustyperysten suurin typerys tämä laiduntaja hyivittu mikä ämmä
    ed"

    Jaa-a. Olen jo aiemmin varoittanut, että itsensä toisto tarkoittaa, ettei muista mitä edellisessä puheenvuorossaan sanoi - siis dementiaa. Tilasi on jo aika vakava. Mutta sunhan ei tietenkään tarvitse mennä lääkäriin, se kun ei ole mikään vika, vaan sun ominaisuutesi, normaaliolotilasi. Säästyy taas yksi jonopaikka julkisella.
    am
  11. Kiitos, Rapunen ja C sanoistanne. Lämmittää mieltä. Eilen olikin pitkästä aikaa aivan ihana musiikkirupeama. Vieläkin kuitenkin harmittaa eräs katsoja. Hän istui vieressämme, ja kaiken aikaa älykello ranteessaan vilkutti kirkasta valoa, joka tuli sivusta näkökenttään. Joka kerta kun valo ranteessaan syttyi, nainen alkoi tutkia sitä. Sitten kohta valo taas sammui syttyäkseen tovin päästä uudestaan. En tiedä, saiko kelloonsa tekstareita vai tietoa rytmihäiriöistään, tms. Oli mitä oli, niin mieli olisi tehnyt sanoa jotain, mutta emme kumpikaan kehdanneet. Miksi tullaan katsomaan esitystä, jos sen aikana joku älykellon tuijottaminen ja näpelöinti on tärkeämpää. Pysyisi sellainen yleisö kotonaan. Olisi edes peittänyt hihallaan kellonsa.

    Eihän tämä elo näinä aikoina kovin herkkua ole, mutta sekin vain on hyväksyttävä. Pitäisi minunkin muistaa, että ollaan saatu elää hyvä elämä ja eletty näinkin vanhoiksi, jälkipolvi on kunnollista ja pärjää hyvin, heistä ei ole huolta. Lapsenlapsia kyllä suren vähän. Heillä on vaariinsa niin kiinteä suhde, että varmasti hänen lähtönsä on heille kova paikka. Mutta ovat nuoria ja onneksi oma elämänsä on vaiheessa, missä kaikki vielä on edessä ja vie ajatukset muuhun kuin vanhojen ihmisten sairauksiin.

    Kohta meillä on lähtö Docratesin vastaanotolle. Toivon hartaasti, että sieltä löytyisi joku keino siipan hengitysongelmiin. Toisaalta taudin kuvaanhan se kuuluu, joten voi olla, että sille ei voi tehdä mitään, niin kuin ei itse taudillekaan. Mutta kohtahan sen kuulemme. Minua käynti jännittää ihan hirveästi, siippaa ei yhtään. Hän sanoo, että on sairautensa kanssa niin sinut, että jännittämiseen ei ole tarvetta. Hyvä niin. Minä olen nyt terveempi kestämään hänenkin puolestaan jännityksen.

    Ja synkkä tosiaan on päivä. Vissiin edsonkin sitä torjuakseen yrittää järjestää itselleen huvitusta, ja tunnetustihan sen hän saa muita pilkkaamalla ja haukkumalla. Merkillinen, sanoisin jopa sairas ihmisluonne! Toisaalta, mehän olemme hyväntekijöitä: hän saattaisi tulla vielä hullummaksi, jos hänellä ei olisi edes meitä sitä hyvää mieltä järjestämässä.

    Leppoisaa päivää!
  12. Meillä labrakokemuksia on sattuneesta syystä ollut siipalla paljon. Niiden kanssa on kaikki kyllä sujunut: lähete on tullut sairaalan keuhkopolilta ja tulokset on käsitelty siellä. lääkärin vastaaonotolla, ei tarvinnut odotella kenenkään soittoa. Se puoli on täälläkin mennyt ihan äitiinsä. Puhelinyhteys hoitajaan saati lääkäriin on nykyään lähes mahdottomuus. Sähköisetkin yhteydenotot jäävät useimmiten ilmaan. Joku sattuu saamaan - useimmiten silloin kyse lapsen hoidosta - vastasoiton luvattuna aikana, mutta useimmat odottavat sitä parikin viikkoa, joillekin soitto ei tule koskaan. Yhdelle ystävälleni vastasoitto tuli sunnuntaiaamuna heti kahdeksan jälkeen, melkein kuukauden odottelun jälkeen! Porukkaa ajetaan yksityiselle. Se se kai on tarkoituskin. Mutta 1.1. -23 kaikki sujuu kuin rasvattuna😝

    Meillä tultiin tänään vaiheeseen, jota on pelätty, mutta myös osattu odottaa - tosin uskoimme, ettei se tulisi näin nopeasti: yhteiset kettislenkit loppuivat. Siippa ei enää jaksa. Henki ei kulje. Kyllä me lenkkejä jatketaan, mutta niin, että siippa tulee vain mukaan pojan kämpille odottelemaan kun minä lenkitän sällit. Minun on kyllä pakko päästä ulos, muuten tukehdun minäkin.

    Huomenna menemme Docratesiin mesoteliooma-ekspertille. Toivotaan, että hänellä olisi plakkarissaan hengityksen avituskonsti. Julkiselta puolelta on tarjolla vain morfiinia, mutta siippa ei vielä siihen halua alistua. Silloinhan ei voi tehdä enää mitään kuin maata, ehkä sentään istua. Hän voi muuten, tilanteeseen nähden suht ok, mutta pienikin ponnistelu salpaa hengen. Ja jos ei yhtään voi liikkua tai yleensä tehdä mitään, niin kohta ei jaksa sängystä ylös nousta. No, sekin päivä kyllä tulee, mutta ei tarvitsisi ihan vielä.

    Tänään, illalla pääsen taas miettimään muita asioita, katsomaan ja kuuntelemaan La Traviataa. Melkein kolme tuntia ihanaa musiikkia, jonka aikana unohtuvat niin mesotelioomat kuin siivoamaton huushollikin. En ole senkään eteen tehnyt mitään, kun koirat ovat olleet meillä hoidossa, kotonaan menossa olevaa vesivahinkokorjausta paossa. Ja karvaa on nyt meilläkin joka paikka täynnä. Samoin ulkoa tulee vielä joka ovenavauksella ryöpsähdys lehtiä. Siivota meinaan vasta, kun hoitohuki on ohi. Kerrankin on (hyvä?) syy laistaa imurin kiskomista. Tarmokas emäntä tietysti imuroisi joka kerta, kun koirat on haettu "päivähoidosta". Mutta minä en ole tarmokas. Pelkästään jo herätys aamuseitsemältä, koirien tuloaikaan vie tarmon. Enhän sellaiseen ole tottunut.

    Nyt täytyy vielä kipaista kaupassa. Jotenkin kun siitäkin hommasta pääsisi, niin elämä sujuisi täällä neljän seinän sisällä ihan melkein itsestään. Pakastin on kyllä aika täynnä, ja vielä kun saan sinne porolastin, niin sitten se on ihan täynnä. Joten ruoka-aineitakin riittäisi vaikka komppanialle ryssiä.
  13. Tänään piti nousta jo seitsemältä, kun kettikset tulivat hoitoon. Siihen herää ihan pakosti, vaikka ei ihan välttämätöntä olisikaan. Vaikka poika omalla avaimellaan aukaisee oven hyvin hiljaa, niin koirat eivät malta pidellä innostustaan ja juoksentelevat ympäri kämppää, ja siitä hommasta lähtee ääntä. Siis itsekin olin reipas ja nousin aloittamaan päiväni poikkeuksellisen aikaisin. Ja nyt tuntuu jo siltä, että pitäisi päästä päikkäreille😂Aamukahvi on jo juotu - saas nähdä mihin aikaan maha alkaa kurnia lounasta - ja Hesari luettu. Pari juttua jäi vielä päivälukemiseksi.

    Illalla sängyssä sain vihdoin luettua viikonlopun Suomen Kuvalehden. Siinä oli juttu mm. Turun funikulaarista, jolla on aika monta nimeä: Funi (Förin ja Fölin kaverina) ja funikulääri. Naurut purskahti kolmannesta, ehkä jonkun turistin väännöksestä Funakuraali. Varmaan Whookin on sen kuullut.

    Satanut on taas yöllä niin, että joka paikka lainehtii. Kohta pitäisi mennä työntämään kettiksiä, mutta keli ei yhtään houkuttele. Tosin hyvää se tekee, vaikka vain lyhyestikin siellä pyörähtäisimme. Se on kuitenkin reilusti enemmän kuin nolla metriä.

    Hyvää päivää ja uutta viikkoa!
  14. Sinulla siis luuri käden jatkeena. Vanhaan aikaan auto oli.... minkäs jatkeena, no nyt en muista.

    Oma luurini ei mukanani ole läheskään aina. Ja kun on, niin se on veskassa ja yleensä pelkällä värinällä, joten aika usein jääkin minulta soitto kuulematta. Ajaessa en puhelimeen vastaa, paitsi siipan puheluun, mutta hän soittaakin vain jos on tosi tärkeää. Muille, vain tutuille, soitan takaisin, kun olen "rantautunut". Vieraisiin numeroihin en vastaa enkä soita. Jos on oikeaa asiaa, niin lähettäkööt tekstarin. Yleensä vieraat ovat lehtimyyjiä ja muita rahan kerjääjiä.

    Eihän luurin pidä olla orjuuttaja. Ei siihen tartte aina vastata. Itse vastaan jos olen sopivassa paikassa. Eihän kukaan voi olettaa, että aina ollaan tavoitettavissa. No, työjutut ovat erikseen.

    Kadulla lähes kaikki nuoret - juu, on kyllä aikuisiakin - tuijottavat ruutua herkeämättä kävellessäänkin, mikä on liikenteessä iso vaara. Kävellessäni itse en puhelimeen tuijottajia juurikaan väistele. Muutaman kerran on tullutkin törmäys. Ovat kyllä hölmistyneet.
  15. Kuulostaapas herkulliselta tuo kastike. Minäkin tykkään kastikkeista. Joskus aikaan ruokaintoilijat julistivat kastikkeet pannaan: lihottavia. Samoin kuin perunankin, sekin lihottaa/-tti ja on niin rahvaanomaista (riisi ja bataatti sen sijaan ovat poikaa). Varmaan saivat kohtauksen, jos kuulivat että joku syö perunaa kastikkeen kera. Kala etenkin on aines, minkä kanssa täytyy olla kastiketta.

    Joskus nuorena minäkin pullikoin, kun äitini halusi aina joulukinkun kanssa kastiketta. Silloin en kastikkeita harrastanut, ja kinkun kastikkeen kanssa lisäksi oli paljon ylimääräistä hommaa, mutta aina sen kumminkin hänelle tein; kukaan muu joulupöydässämme ei sitä syönyt. Nykyään kinkun kanssa teen punaviinikastikkeen, missä mukana on tilkka kinkunpaistolientä. No, ei sitäkään syö kukaan muu kuin minä, vaikka hyvää onkin. Saanpahan niin enemmän.
  16. Minutkin kerran otettiin kiinni kassalla, kun pilli huusi. Olin ostanut ihan Hesan Stockalta untuvatoppiksen, ja se päälläni sitten jouduin kiikkiin. Porukka kassalla kiinnostuneena seurasi, että mites se, ehkä kahvipaketin pöllinyt mummu kiipelistä pääsee. Minut vietiin johonkin peräkammariin, missä sitten kuitteja kaivelin. Ostoskuitti oli vielä lompakossani ja takkiin kiinnitetty hälytinkin lopulta löytyi. Itse en sitä olisi löytänyt; oli kiinnitetty taskupussin ja vuorin väliin, niin että se ei ollut näkyvissä. Soitin Stockalle ja melkein haistatin pitkät: laittakaa hälytin semmoiseen paikkaan, että se näkyy, mutta ennen sitä poistakaa se kassalla. No, anteeksipyyntö tuli sentään.

    Vaikka ei tuo "pidätys" niin kamalalta tuntunut, vähän kyllä nöyryytti, kun jouduin siellä "peräkammarissa" riisumaan takkini, sentään en muuta. Vartiomies oli kyllä ihan ystävällinen, kohteliaskin. Hommaansa hän tietysti vain teki. Ja heidän hommiaan kyllä kannatankin. Kaupoista varastetaan paljon ja muuthan, asiakkaat, senkin maksavat.

    Meillä Hesaria käytetään saunan kiukaan syttynä, ulkotakassa harvemmin, mutta sitä ennen se luetaan kannesta kanteen.
  17. Nonni. Pistänpä tässä alkusanat, vaikka ei vielä mitään ole kerinnyt tapahtua. Vastahan nousin ylös. Nukuin viime yönä (plus tänä aamuna) melkein 12 tuntia. Semmoisiin lukuihin en ole päässyt sitten nuoruuteni. Kaipa tuota unirästiä sitten on. Huonosti nukkuminen alkoi työvuosieni lopulla, ja jatkuu. Siis lopunikäinen stressi?!

    Tänään taas HS:ton päivä. Paitsi onhan tuo digilehti, mutta en sen kanssa ole sinuiksi päässyt, vaikka yrittänyt olen. Kyllä minä sitäkin luen, mutta "pitkin hampain"; en tykkää. Eikä aamukahvikaan maistu kahville, kun sen kanssa ei ole paperilehteä rapisteltavana.

    Kohta on pakko lähteä pienelle lenkille. Eilen jäi väliin ja perjantainakin se oli vain tosi lyhyt kettisten työntölenkki. Siippa ei oikein enää jaksa liikkua, kun hengitys tökkii jo pienen ajan kuluttua. Voin vain kuvitella miten pahalta se tuntuu. Joskus olen nähnyt unta, että koira makaa rintakehäni päällä, ja herään kamalaan ahdistukseen. Sitä ollaan kummasteltu, kun aina sanotaan, että kahden elimen tapauksessa, toisen lakatessa toimimasta, toinen tekee sitten tuplatyön. Keuhkot eivät kuitenkaan niin toimi, sanoi tohtori.

    Mutta nyt lounaan tekoon, possunfileetä, pottua ja salaattia. Sitten täydellä mahalla ulos. Tai, ei vaiskaan, ei ihan täydellä, täytyy vähän ensi sulatella.

    Leppoisaa pyhää!
  18. Noista kannan omituisista merkinnöistä vielä. Pitää mainita pieni, melkein huumorpläjäys. Ihmettelin haavi auki erästä merkintää, v.-19 yhden käyntini kohdalla: "tuntemattoman sairauden pelko". Ei mitään muuta selostusta, mutta tapaamani henkilön nimi siinä oli. Salapoliisityötä kun tein niin tuo henkilö oli sairaanhoitaja. Ja kun lisää selvitin, mitä käynnillä tapahtui, niinolin saanut influenssarokotuksen. Siis siinä se "tuntematon sairaus".

    Hyvin tuo tuntematon sairaus on pysynyt poissa, en ole noihin influenssatartuntoihin joutunut sekaantumaan yhtään kertaa. Ja toivon, että poissa pysyttelee edelleen.
  19. Se näissä hienoissa digisysteemeissä on surkeaa, että maksavat tuhottomasti, mutta eivät siltikään toimi. Oisko ihan tarkoituksella kehitetty järjestelmät, jotka takaavat niiden luojille jatkuvat tulot; hyvin toimivan systeemin pelkät päivitykset eivät ehkä tuota tarpeeksi;). Apotti silti taitaa olla kaikkien (terveydenhoito-)ohjelmisto-ongelmien äiti (Sarastian palkanlaskujärjestelmän jälkeen:).

    Täällä meillä päin on käytössä myös HUS:n ja muutaman pääkaupunkiseudun kunnan käyttämä, kantaa vastaava systeemi Maisa. Ainakin kokemukset siipan tapauksessa ovat olleet pelkästään hyvät. Esim. labratulokset ovat nähtävillä viimeistään jo parin tunnin päästä, osa usein valmiina jo, ennen kuin siippa on labrasta kotiin ehtinyt. Kuvantamislausunnotkin ovat tulleet luettaviksi heti, kun ne on annettu. Kantaan tiedot tulevat jahka ehtivät. SIellä labratkin saattavat viipyvät päivätolkulla. No, eläkeläisellä ei voi olla kiire.
  20. Hitsi. Ihan turhaan sitä hakkeri-poikarukkaa poliisi metsästää. Täällähän se rikollinen kerskuu, nimi ja osoitekin tiedossa🤣
    21. 14 / 86
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt